Kirjat – Kim Liggett: Armonvuosi

Kim Liggett
Armonvuosi

The Grace Year
Suom. Leena Ojalatva. Karisto

Kim Liggettin Armonvuosi-romaani paaluttaa teemansa jo kirjan alkuun valituilla lainauksilla. Ensimmäinen niistä on Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanista ja toinen William Goldingin Kärpästen herra -klassikosta. Valinnat kuvastavat hyvin Liggettin teoksen sisältöjä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat syrjäiseen ja eristäytyneeseen Garnerin piirikuntaan. Vain karskit turkistenmetsästäjät uskaltautuvat paikkakuntaa ympäröiville metsäisille vuoristoseuduille. Muun muassa pohjoismaalaisista siirtolaisista koostuva yhteisö on hurmoshenkisen uskonnollisuuden läpitunkema, todellinen taivas maan päällä. Tai näin ainakin miehet väittävät. Käytännössä uskon oppeja käytetään lähinnä vain naisten alistamiseen.

Tytöille taotaan jo pienestä pitäen päähän, että naisten tärkeimpiä avuja ovat säyseys, tottelevaisuus ja miesten miellyttäminen. Naisilla ei ole mitään sanansijaa piirikunnan asioissa tai aviomiehen valinnassa. Naimakauppojen jälkeen vaimot ovat miehensä yksityisomaisuutta, jota sopii kohdella miten huvittaa.

Mikäli on liian ruma tai tuittupäinen vaimomateriaaliksi, joutuu pelloille orjatyöhön. Vielä kehnommin käy ”sivistyksen” laitamaille karkotetuille naisille, jotka joutuvat myymään ruumistaan kaupungin himokkaille ja väkivaltaisille ”herrasmiehille” pysyäkseen leivänsyrjässä kiinni.

Jos jotakuta naista epäillään – tai edes syytetään – yhteisön tiukkojen sääntöjen rikkomisesta, on edessä pikainen polttaminen tai hirttäminen. Tämä tarjoaa myös miehille mainion keinon vaihtaa vaimo nuorempaan.

Jotta naiset eivät ryhtyisi edes kuvittelemaan, että heillä on ihmisarvoa, heidät passitetaan 16-vuotiaina ankeaan leiriin, jossa heidän on tultava toimeen miten parhaiten taitavat. Tämän ”armonvuoden” aikana heidän tulisi löytää omat yliluonnolliset kykynsä sekä puhdistautua näistä syntisistä taikavoimista.

Ankarien olosuhteiden kurittamasta leiristä palaavat naiset ovat sekä henkisesti että fyysisesti totaalisesti murskattuja. Kaikki eivät edes palaa, sillä leiriä ympäröivissä metsissä heitä vaanivat armottomat saalistajat. He nylkevät kiinni saamansa tytöt mahdollisimman julmasti ja myyvät pilkottujen teinien palaset kaupungin miehille, jotka uskovat lihassa piilevän potenssia kasvattavia voimia.

Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Tierney, joka valmistautuu omaan armonvuoteensa. Hän on luonteeltaan jääräpäinen, paremmasta maailmasta unelmoiva kapinallinen, joka ei haluaisi alistua miesvallan alle. Mutta kuinka yksi tyttö voisi muuttaa vuosikymmeniä vaalittuja perinteitä ja elämäntapoja?

Liggettin romaani kuvaa oivallisesti sortoyhteiskunnan rakenteita ja vääristyneitä ajattelumalleja – kapsahtaen saarnaamaan vain hetkittäin. Alun yhteisökuvauksessa on voimaa, mutta komeimmille siivilleen kirja nousee kohtauksissa, joissa armonvuottaan viettävien tyttöjen leiri sortuu väkivaltaiseen mielipuolisuuteen. Kun kateus, kilpailuvietti ja mielen synkimmät pohjavireet ottavat vallan aivopestyissä tytöissä, on lopputulos tuikirumaa katsottavaa.

Näiden värisyttävien kokemusten jälkeen koittaa eräänlainen suvantovaihe, joka on kuitenkin tarpeen loppunousua silmälläpitäen. Kirjan viitisenkymmentä viimeistä sivua onnistuvatkin yllättämään aivan toiseen tapaan kuin aiempien jaksojen ennalta-arvattavat käänteet. Samalla ne tarjoilevat lukijalle lukuisia tunteita soittelevia, vahvasti koskettavia kohtauksia.

Monista muista YA-dystopioista poiketen Liggettin romaanilla on tärkeää sanottavaa yhteiskunnallisista rakenteista, jotka riivaavat myös todellista maailmaa. Hyvä niin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/20.

Kirjat – Johanna Sinisalo : Vieraat

JohannaSinisaloVieraatWEB

Johanna Sinisalo
Vieraat
Karisto

Johanna Sinisalon tuorein romaani sukeltaa tamperelaisen pikkulapsiperheen ruuhka-arkeen, jossa alkaa tapahtua kauheita.

Kahvilayrittäjänä uraa tekevä, MasterChef-tv-sarjasta tunnettu Essi ehtii käydä kotona lähinnä vain nukkumassa. Tällä välin kirjanpitäjän ammatista hoitovapaalla oleva Siiri turhautuu kotiarkeen puhumattoman taaperon kanssa. Kuopuksen kielelliset vaikeudet harmittavat vanhempien lisäksi perheen toista lasta, varhaiskypsää Sissiä, joka päättää etsiä keinoja auttaa veljeään.

Juoni etenee vuoroin Essin, Siirin ja Sissin näkökulmista, ja samat tapahtumat täydentyvät kolmesta erilaisesta tulkinnasta. Kollaasitekniikkaa hyödyntävään tekstiin on sulautettu suoran kerronnan lisäksi sähköpostikeskusteluja ja lehtijuttuja.

Sinisalon takuuvarma valtti, tarkkanäköinen psykologinen kuvaus ei ole menettänyt teräänsä. Perheasetelmaan hiipii hiljalleen pelottavia sävyjä, kun kuusivuotias Sissi alkaa tutkailla oman ruumiinsa erikoisia tuntemuksia, kuin ääniä, joita muut eivät kuule.

Siirin narratiivissa tarkastellaan osuvasti luonteeltaan neuroottisen vanhemman huolestumista lapsen pienistä ja isommista terveysongelmista. On sisaruskateutta, turvaverkkojen puutetta, riippuvuutta työssäkäyvän vanhemman aikatauluista ja epäreiluuden kokemuksia elämän kavennuttua pelkän kodin kokoiseksi.

Essin kohdalla esille nousevat uraäidin ajankäyttöhaasteet, trendikahvilan hektisen arjen pyöritys, vaativan luonteenlaadun aiheuttamat kahnaukset sekä pakonomainen julkisuushakuisuus. Parisuhteen hankaluuksia kuvataan hyvin tunnistettavasti, tosin paikoin vahvat henkilökuvaukset käyvät pari askelta karikatyyrin puolella.

Sinisalon teksti on jälleen kerran tehokasta ja iskevää, ja tarinan vetävyys säilyy loppuun asti. Perheen periaatteessa onnellinen lähtötilanne luisuu uskottavalla tavalla vähän kerrallaan kriisiä kohti, kunnes päätyy varsinaiseen syöksykierteeseen. Vanhemman pelkoa lapsen puolesta hyödynnetään taitavasti. Ruuvia väännetään näppärästi tiukemmalle, kunnes sen paremmin hahmot kuin lukijakaan eivät voi enää olla varmoja siitä, mitä on tapahtumassa ja mihin se vielä johtaa. Siirin hiipivä vainoharhaisuus yltyy yhtä matkaa Sissin kokeilujen hurjistumisen kanssa.

Sissi muodostaa kirjoja ja verkkolähteitä salaa lukemalla kokonaisvaltaisen selitysmallin kokemilleen tuntemuksille. Sen perusteella hän ryhtyy toimiin, joilla hän tarkoittaa hyvää, mutta joilla on odotettua vakavampia seurauksia.

Kirjan suurin vahvuus, ja samalla sen heikkous, on Sissin poikkeuksellinen älykkyys ja hänen sisäisen maailmansa kuvaus. Lapsen ja aikuisen todellisuuksien ristiriidat ovat juonen polttopiste, ja ne tuodaan taitavasti ilmi; pinnan alla kuplii jatkuvasti asioita, joita aikuiset eivät tajua, mutta jotka lapselle ovat päivänselviä ja loogisia. Sankariksi pedattu lapsihahmo on kuitenkin hieman liiankin aikuismainen ja koherentti yrityksissään systemaattisesti kohentaa pikkuveljensä neuropsykologista tilaa.

Tarinan keskeinen scifi-idis, aivo-suolistoakselin yhteys ja sen konkreettiset ilmentymät, on kutkuttava ja kantaa loppuun asti. Juonta sekoittavia tekijöitä olisi kuitenkin voinut karsia, kuten Essin vaikeaa isäsuhdetta ja siitä juontuvia yliluonnollisia viittauksia, samoin kuin Sissin erikoisen kokemusmaailman toistumista Essin lapsuusmuistoissa.

Psykologinen kauhumomentti voimistuu kirjan viimeiselle sivulle asti. Lopulta mahdollisuus painaa Sissin tekemiset villaisella katoaa tragedian hyökynä.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/20.

Uutiset – Tähtifantasia-palkinnon 2020 ehdokkaat julkistettu

TahtifantasiaEhdokkaat2020WEB

Tähtifantasia-ehdokkaat 2020

Vuodesta 2007 jaetun Tähtifantasia-palkinnon ehdokaslista on julkistettu. Helsingin Science Fiction Seura ry:n jakama palkinto annetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle fantasiakirjalle. Tänä vuonna mukana ovat ensimmäistä kertaa suomennettujen fantasiakirjojen lisäksi myös kotimaiset teokset.

Vuoden 2019 teoksista on valittu ehdokkaiksi viisi fantasiakirjallisuuden monimuotoisuutta heijastavaa kirjaa. Listan kolme suomalaista teosta ovat vahva näyttö suomalaisen fantasiakirjallisuuden korkeasta tasosta.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni (Gummerus)
Huikaisevan kauniilla ja aistivoimaisella kielellä kerrottu eeppinen fantasia vie syvälle syyllisyyden ja sisaruuden teemoihin.

Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia (Like, suom. Jouko Ruokosenmäki)
Mestarikertojan myyttien uudelleentulkinta yllättää elävyydellään ja viihdyttävyydellään.

Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita (Aarni)
Mielikuvituksekas, kansanperinnettä hyödyntävä kauhukokoelma on nautinnollisen pelottava.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (Siltala)
Taiturimainen sanankäyttäjä kietoo huumorilla yhteen mysteerin ja riipaisevan ihmissuhdetarinan absurdissa Itä-Lapissa.

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy (Karisto, suom. Mika Kivimäki)
Omaperäinen maailmanrakennus ja kiinnostavat henkilöhahmot tempaavat lukijan seikkailuun rinnakkaisissa todellisuuksissa.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat Tähtivaeltaja-lehden kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Samanta Schweblin: Houreuni (Like, 2018, suom. Einari Aaltonen)
David Mitchell: Luukellot (Sammakko, 2017, suom. Einari Aaltonen)
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi, 2016, suom. Helene Bützow)
Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015, suom. Jaana Kapari-Jatta)
Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Kirjat & Sarjakuvat – Kuumaa kesäluettavaa

Kesä on mainio aika uppoutua hyvän kirjallisuuden ääreen. Niinpä Tähtivaeltaja on nyt listannut iloksenne viisitoista kevään aikana suomeksi julkaistua teosta, jotka ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan kesästä ja laatuluettavasta!

KLScifiWEB

Scifi-kirjat

Naomi Alderman: Voima (Gummerus) – Kuinka maailma muuttuisi, jos naiset saisivat käsiinsä voiman, jolla alistaa miehet valtaansa? Älykästä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa scifiä.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Like) – Kun eläimet kuolevat sukupuuttoon, ihmisiä aletaan kasvattaa lihakarjaksi. Vatsanväänteitä aiheuttavan tehokas ja yksityiskohtainen dystopiahelmi.

Harry Harrison: Eedenistä länteen (Vaskikirjat) – Harrisonin kunnianhimoisen Eeden-trilogian ensimmäinen osa. Eeppinen vaihtoehtohistoria todellisuudesta, jossa matelijoista on kehittynyt älykkäitä.

Alastair Reynolds: Varjokapteeni (Like) – Vauhdikkaan Kostaja-romaanin jatko-osassa seikkaillaan jälleen maailmassa, joka yhdistelee vinkeästi avaruusoopperaa ja vanhoja merirosvotarinoita.

Antti Salminen: Mir (Poesia) – Tähtivaeltaja-palkitun Lomonosovin moottori -romaanin sisarteos. Eriskummallisen outo ja kiehtova lukukokemus saa aivot höyryämään innosta.

KLFantasiaWEB

Fantasiakirjat

Jaakko Alamikkula: Kuninkaan kotka (Vaskikirjat) – Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvien maailmaan sijoittuva hurmeinen miekka- ja magiaromaani on kotimaista laadukasta seikkailuviihdettä, jonka seurassa voi ryhtyä kuumana kesäpäivänä selkäpiitä kylmäämään.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni (Gummerus) – Kelttien mytologiaa ja ikuisen elämän kirousta pohdiskeleva eeppinen teos luo vahvoja tunnelmakuvia miljööstä sekä sisarusten välisestä suhteesta. Tähän maailmaan voi kadota.

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy (Karisto) – Kaikella mahdollisella sekä kyökkisaavilla kyllästetyn fantasiasarjan itsenäinen avausosa vie lukijan vaihtoehtoisten maailmoiden ja magiankäyttäjien vauhdikkaisiin seikkailuihin. Muista hengittää välillä!

Sjón: CoDex 1962 (Like) – Islantilaisen golemin synty ja myöhemmät vaiheet! Kirja, jossa tapahtumien ytimessä on myös kirjekuori, jossa on yhdistelmä harvaan hammastettuja kahden sillingin postimerkkejä ja tiheään hammastettuja 4 sillingin arvomerkkejä, ei voi olla huono.

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita (Aula & Co) – Uuskumman proosataiteen edelläkävijän novellikokoelma sitoo kansiensa väliin surrealistisia tarinoita, joiden vinkeän absurdin pinnan alla sykkii synkkä sydän.

KLSarjiksetWEB

Scifi- ja fantasiasarjakuvat

Neil Gaiman, Marc Hempel & co: Sandman Deluxe 9 (RW) – Sandmanin taru lähenee päätöstään. Gaimanin luomus on fantastisen sarjakuvan yksi kaikkein aikojen komeimmista saavutuksista. Ajaton klassikko.

Jean Van Hamme & Grzegorz Rosinski: Thorgal 1–3 (WSOY) – Eurooppalaisen tieteisfantasiasarjakuvan yksi suurimmista hiteistä saapuu vihdoin Suomeen albumimuodossa. Lue ja ihastu!

Avi Heikkinen: Valotusaika (Pokuto) – Taitavasti toteutettu valokuvapohjainen sarjakuva kertoo rikoksista, menetyksistä ja menneisyyttä filmaavasta kamerasta. Mestarillinen teos.

Janne Kukkonen: Voro 1–2 (Like) – Suomalaisen keskiaikafantasian huipputeos kertoo nuoren Lilja-tytön edesottamuksista magiaa tulvivassa maailmassa. Huikeaa kamaa!

Sami Makkonen: Kalevala (Otava) – Makkosen käsissä Suomen kansalliseepoksen fantastiset tarinat kääntyvät jyhevän tehokkaaksi sarjakuvataiteeksi. Vetää kuin kyistä peltoa kyntävä hevonen.

Jess!

Elokuvat & Kirjat –Mortal Engines & Kävelevät koneet

MortalEnginesJulisteWEB

Mortal Engines

Philip Reeven Kävelevät koneet -kirjasarjassa ja siihen pohjautuvassa Mortal Engines -elokuvassa on pärisyttävän päheä perusidea. Tuhon jälkeisessä ankeassa maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät valtavien pyörien kuljettamissa kaupungeissa. Suurimmat paikkakunnat, kuten massiivinen Lontoo, saalistavat pienempiä kaupunkeja kitaansa. Ihan huippua!

Koska leffaversion on tuottanut Peter Jackson ja sen ohjauksesta vastaa Jacksonin kelkassa uraa luonut Christian Rivers, on lopputulos kuin Jacksonin omasta kynästä. Niinpä elokuva tulvii visuaalisesti upeita näkymiä, mutta tarinankerronta ja henkilökuvaus jättävät toivomisen varaa.

MortalEngines1WEB

Tom (Robert Sheehan) on Lontoossa asuva nuorukainen, joka joutuu sekoitetuksi itseään isompiin tapahtumiin, kun kaupunkiin livahtaa kapinamielinen Hester (Hera Hilmar). Hester haluaa vaikutusvaltaisen Thaddeus Valentinen (Hugo Weaving) hengiltä, ja hänellä on ystäviä kulkukaupunkeja vastustavassa liittoumassa. Valentine kehittelee puolestaan omia synkkiä suunnitelmiaan St. Paulin katedraalin tarkoin varjelluissa laboratorioissa.

Elokuva seuraa niin keskenään taistelevien kulkukaupunkien yhteenottoja, Tomin ja Hesterin monipolvista kujanjuoksua, Valentinen metkuja kuin kulkemisenvastustajien tempauksia. Merkittävä rooli tapahtumissa on myös menneen maailman huipputeknologiaa edustavalla Shrike-kyborgizombiella, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen Hesterin käsiinsä.

MortalEngines3WEB

Kehnosti pohjustettu juonikuvio on rakennettu yksinomaan silmiä hivelevien tehosteluomusten ja toimintakohtausten varaan. Runsaalla kädellä annosteltu hahmokaarti jää yltiödramaattiseksi sävelletyssä pyörityksessä pelkiksi statisteiksi. Lisäksi hetket, joiden olisi tarkoitus herätellä katsojan tunteita, aiheuttavat lapsellisessa kaavamaisuudessaan ainoastaan myötähäpeää.

Ihmetykselle antaa aihetta myös se, että osa näyttelijöistä kuvittelee esiintyvänsä komediassa, kun taas toiset vetävät roolinsa läpi tuikitotisina. Käytännössä leffan ainoa hahmo, jonka tarinaan on onnistuttu rakentamaan edes jonkinlaista tunnesisältöä, ei ole edes ihminen, vaan tietokoneanimoitu Shrike-kyborgi.

MortalEngines5WEB

Jacksonin helmasynneistä huolimatta elokuva ei ole silkkaa kuraa. Eteenpäin vyöryvät kulkukaupungit ovat uskomattoman upeaa katsottavaa. Ja toisin kuin oppi-isänsä, Rivers ei venytä toimintakohtauksia kohtuuttomiin mittoihin. Niinpä parituntinen kokonaisuus jaksaa ongelmineenkin viihdyttää.

Mikäli Reeven neliosaisen kirjasarjan seuraavatkin osat taipuvat valkokankaille, toivottavasti niissä keskitytään efekti-ilottelun ohessa myös keskushahmojen kuvaukseen. Kliseisillä pahvikuvilla kun ei pitkälle pötkitä.

Toni Jerrman – 3 tähteä

MortalEngines4WEB

Seuraava kirja-arvio on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/04.

Philip Reeve
Kävelevät koneet
(Mortal Engines)
(Suom. Tero Kuittinen. Karisto)

Nuorille suunnatut scifi-suomennokset tuntuvat nykyisin koostuvan lähinnä loputtomista kioskikirjasarjoista tyyliin Star Wars, Animorphs ja Remnants. Niinpä onkin ilo huomata, että myös omillaan seisovia ja kuvastoltaan hieman kekseliäämpiä kirjojakin pistetään välillä pihalle. Tosin Kävelevät koneet on ollut sen verran suosittu teos, että Reeve on ehtinyt kirjailemaan sille jo jatko-osan.

Romaani sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, aikaan jolloin Maan muinaisen sivistyksen tuhonneesta yhden tunnin sodastakin on ehtinyt vierähtää jo millenium poikineen. Pääosa jäljelle jäänyttä ihmiskuntaa on siirtynyt asuttamaan liikkuvia kaupunkeja, jotka vyöryvät telaketjuillaan pitkin kuivuneita merenpohjia ja saalistavat itseään pienempiä kulkijoita. Kukoistava kaupunkidarwinismi on pyhä oppi, jota vastustavat vain Kulkemisenvastaisen liiton barbaarit. Tai näin ainakin kaikille lontoolaisille on pienestä pitäen tolkutettu.

Tom on 15-vuotias Historioitsijoiden killan kolmannen luokan harjoittelija, joka haaveilee tosi toimista ja ihailee sankariarkeologi Thaddeus Valentinea. Pelastettuaan Valentinen arpinaamaisen tytön murhayritykseltä hän joutuu sekoitetuksi elämänsä ensimmäiseen oikeaan seikkailuun. Joka ei olekaan yhtään niin hohdokasta kuin hän on mielessään kuvitellut.

Kävelevien koneiden paras puoli on sen mielikuvitusrikas maailma, joka tulvii erikokoisia ja -näköisiä liikkuvia valtioita aina kaivoskaupungeista kauppaklustereihin ja taivaalla kelluvista saarista merirosvoesikaupunkeihin. Näiden oheen tulevat vielä upeat ilmalaivat, menneisyyden raunioista esiin kaivetut metallimiehet, kulkukaupunkien sisuksien synkät salaisuudet sekä monet muut ihmeen tuntua kutittelevat elementit.

Sisällöltään tai ihmiskuvaltaan romaani ei ole tavallista poikakirjaa kummoisempi. Reeve kuitenkin kuljettaa tapahtumarikasta tarinointiaan niin vikkelästi eteenpäin, ettei tämä pääse pahemmin häiritsemään. Kirjan henkilöt joutuvat lisäksi kaiken töhinän keskellä vastakkain uudenlaisen todellisuuden kanssa – kaikki ei maailmassa olekaan niin yksioikoisen mustavalkoista kuin heille on opetettu. Yllättäen Reeve ei myöskään säästele lapsipäähenkilöitään kovilta kohtaloilta.

Kävelevät koneet on kulisseiltaan mieleenpainuva ja muutenkin viihdyttävä nuorisoseikkailu.

Toni Jerrman

PhilipReeveKavelevatKoneetWEB

Kirjat – Magdalena Hai: Haiseva käsi

magdalenahaihaisevakasiweb

Spekulatiivinen fiktio juhlii Topelius-palkinnon uusimmalla ehdokaslistalla. Viidestä mukaan nostetusta teoksesta kolme on selkeää genrekamaa. Kyseiset kirjat ovat Maria Turtschaninoffin vaikuttava Naondel, Magdalena Hain karmaisevan hauska Haiseva käsi sekä K. K. Alongin keskinkertainen Kevätuhrit.

Ehdokkuuden kunniaksi julkaisemme blogissa Aleksi Kuution arvostelun Hain novellikokoelmasta. Teksti on ilmestynyt alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/16.

Topelius on Suomen Nuorisokirjailijat ry:n vuosittain jakama palkinto ansiokkaalle nuortenkirjalle. Palkintosumma on tänä vuonna 2017 euroa ja se myönnetään vuonna 2016 julkaistulle nuortenkirjalle. Voittaja julkistetaan palkintojenjakotilaisuudessa 13.1.2017.

Magdalena Hai
Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniitukaisesta
Karisto

Magdalena Hain Haiseva käsi on nuorille suunnattu kauhutarinakokoelma, josta vanhempikin lukija nauttii.

Novellikokoelman nimi ei voisi olla osuvampi, sillä se summaa koko kirjan tunnelman loistavasti: vähän ällöä ja pelottavaa, mutta samalla hilpeän hauskaa. Jotkut lyhyistä ja nopealukuisista tarinoista ovat tosin sen verran hurjia, ettei niitä kannata lukea kovin nuoren lapsen kanssa.

Kirjan tarinat sijoittuvat uhkaavasti nimettyyn Uhriniituntakaisen pikkukaupunkiin. Kertomukset ovat erillisiä, mutta osaa niistä yhdistävät löyhästi samat sivuhahmot tai tapahtumat.

Kokoelma sisältää viitisentoista mukaansa imaisevaa tarinaa, joissa on riittoisasti vaihtelua. Pääosassa ovat aina lapset tai nuoret, joita vastaan – tai joiden puolelle – asettuu noitia, ihmissusia, hirviöitä, haamuja, ilkeitä puita ja ikuisia pahuuksia. Hain kertojanote vaihtelee. Välillä se on keveä ja hihityttävä, toisinaan surullinen tai jopa synkeä.

Kirjan avaustarina, Lokakuu, on niin herkistävä kuvaus koulukiusaamisesta sekä sitä seuraavasta häpeästä ja yksinäisyyden tunteesta, että kyynelkanavat joutuvat heti testiin. Seuraavaksi päälle pöllähtävä Pahanukke on puolestaan osin hilpeäkin mukaelma klassisesta hirviönukketeemasta.

Kokoelman karmivin novelli, Namusetä, kertoo loruilla esiin manattavasta yliluonnollisesta, lapsia kaappaavasta namusedästä. Tarina voisi aiheuttaa monille lukijoille painajaisia, mutta Hai sekoittaa joukkoon juuri sopivan määrän hauskoja yksityiskohtia, jotta naurullekin jää sijaa. Niminovelli Haiseva käsi on puolestaan kieli poskessa kulkevaa zombimenoa.

Kirjailija on selkeästi selvillä sekä vanhemmasta että uudemmasta kauhuperinteestä ja osaa käyttää tätä hyödykseen. Välillä tarinoissa mennään genreä tuntevan lukijan kannalta turhan kuluneita latuja, mutta nuorta yleisöä tämä tuskin haittaa. Kliseiden käyttö vaikuttaa yleensä myös tietoiselta valinnalta.

Tarinoissa käsitellään paljon ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä sekä erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Hai ei väheksy lukijakuntaansa ja pyörittää teemoja kypsästi. Monissa kertomuksissa heikolta vaikuttava lapsi tai nuori myös löytää hädän hetkellä sisäisen voimansa. Se tekee Namusedänkin kaltaisista kauhupaloista voimaannuttavaa luettavaa.

Paras esimerkki tästä on kokoelman koskettavin tarina Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa, joka kertoo hirviöitä karkottavasta uninallesta. Novellista tulee kaikkein selvimmin esiin maailma, jossa nuoret elävät – se epäselvä alue, jossain lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa.

Kaiken kaikkiaan Hain kokoelma on mainio paketti, joka säikyttää, ilahduttaa, koskettaa ja naurattaa. Sekä pistää ajattelemaan asioita. Tällaista lisää!

Aleksi Kuutio

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/16.

Uutiset – Tähtifantasia-palkinto 2015 jaettu

PratchettFCAkateemisetWEBTähtifantasia-palkinto 2015

Helsingin SF Seuran Tähtifantasia-palkinto
parhaasta vuonna 2014 suomeksi ilmestyneestä
käännösfantasiakirjasta annetaan Kariston julkaisemalle
TERRY PRATCHETTIN romaanille FC AKATEEMISET.
Teoksen on suomentanut Mika Kivimäki.

FC Akateemiset on itsenäinen osa Terry Pratchettin (1948–2015) Kiekkomaailma-sarjaa. Palkinto on samalla kunnianosoitus Pratchettin elämäntyölle, jossa kirjailija on yhdistänyt älykkään, ääneen naurattavan huumorin ja yhteiskunnallisten ilmiöiden pisteliään satiirisen kommentoinnin.

Kaikki sarjan suomentajat – Mika Kivimäki, Margit Salmenoja, Marja Sinkkonen ja Leena Peltonen – ovat tehneet laadukasta työtä kääntäessään Pratchettin kekseliään kielen ja nokkelat sanaleikit suomeksi.

Kuvitteellisen maailmansa kautta Pratchett käsitteli oman maailmamme kysymyksiä politiikasta, vallasta, uskosta, identiteetistä sekä elämän ja kuoleman arvosta. Pratchett ammensi aiheensa moninaisista kulttuuri-ilmiöistä, kuten FC Akateemisissa urheilusta ja sen yhteisöllisyydestä.

Romaanin keskeisiä teemoja ovat myös yhteiskuntaluokan vaikutus elämään sekä yksilön ponnistelu ennakkoluulojen ja ulkoa annettujen rajoitusten voittamiseksi. Mukana ovat kaikki Pratchettin tavaramerkit: monitasoinen juoni, aforistiset kiteytykset ja taidokkaan vuoropuhelun kautta hahmottuvat vahvat henkilöhahmot.

Kiekkomaailma-sarjassa Pratchett on luonut eräitä nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden ikimuistoisimpia hahmoja, kuten viisaan ja pelottavan Esmeralda Säävirkun sekä kyynisen mutta periaatteissaan järkkymättömän Samuel Vimesin. Kirjailijan sankarit elävät sekasortoisessa maailmassa, mutta saavuttavat tavoitteensa sisun ja sinnikkyyden avulla.

Heikkouksineenkin hahmot pyrkivät toimimaan oikein, vaikka se olisi vaikeaa ja epäsuosittua. Heillä ei ole välttämättä kovin hyvää käsitystä ihmiskunnasta, mutta he jaksavat uskoa parempaan huomiseen. He tuntevat vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, mutta eivät anna vihan hallita itseään.

Pratchettin hampaissa oli kaikenlainen vallankäyttö, ilmeni se sitten sotapolitiikkana, rajoittavina sukupuolirooleina, taloudellisena riistona tai kasvottomana byrokratiana – tai hyvää tarkoittavana ihanteellisuutena, jossa joku tietää paremmin kuin muut, miten toisten on elettävä. Pratchett korosti, että kiihkoilulle ei tule antaa periksi, sillä järjen käyttö ja rauhanomaisten ratkaisujen etsiminen on aina parempi valinta. Myös FC Akateemiset on vetoomus ymmärryksen ja erilaisuuden hyväksynnän puolesta.

Hersyvän koominen Kiekkomaailma-sarja on vastalause käsitykselle, että syvällisyys tarkoittaa synkkyyttä. Humoristisesta pintatasosta huolimatta Pratchettin kirjat haastavat lukijansa ajattelemaan. Läpi sarjan toistuu sanoma kriittisen ajattelun tärkeydestä. Kiekkomaailman asukkaat eivät näe pintaa syvemmälle, vaan lankeavat kerta toisensa jälkeen sanahelinän ja propagandan pauloihin. Elämmekö mekin samanmielisten kuplissa? Uskommeko asioita vain siksi, että olemme lukeneet siitä lehdistä?

Terry Pratchett ylisti kirjoissaan mielikuvitusta ja tarinointia, mutta arvosteli elämistä maanpinnasta irrallaan. Omilla teoillamme voimme valita, mitä olemme ja millaisen maailman haluamme.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:

Kriitikot Jukka Halme, Aleksi Kuutio, Anne Leinonen ja fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)