Sarjakuvat – Batman

BatmanRiivattuRitari-kansiWEBJeph Loeb & Tim Sale
Batman x 3

Riivattu ritari

Ennen kuin Jeph Loeb ja Tim Sale loivat yön synkän lepakkoritarin ympärille lähes 400-sivuisen Pitkä pyhäinpäivä -tarinan he harjoittelivat teemaa kolmella lyhyemmällä halloween-sarjalla. Ne on koottu yksiin kansiin Batman: Riivattu ritari -kirjaksi (Egmont), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2012.

Alunperin vuonna 1993 julkaistussa ensimmäisessä kertomuksessa Lepakkomies saa vastaansa Variksenpelätin. Rentoja riimejä lasketteleva, häiriintynyt olkiukko räjäyttelee muuntaja-asemia, jotta hänen jenginsä voi käyttää sekasortoa hyväkseen ryöstökeikoilla.

Sarjakuvan keskeisimpinä teemoina ovat kuitenkin Batmanin pelot, paineet ja ammatinvalinnan varjopuolet. ”Väsyttää… haluan sänkyyn. Mutta en voi valita. Sillä Gotham on valinnut minut.”

BatmanRiivattu-2WEBHullun Hatuntekijän jaksossa korostuvat puolestaan perhesuhteet. Oli kyse sitten komisario Gordonin adoptoimasta teinitytöstä tai Bruce Waynen ahdistavista lapsuusmuistoista. Harvoin Batmanin syntytarinaan on saatu yhtä voimallista tunnelmaa.

Lisäulottuvuuden juoneen tuo Hatuntekijän kiero Liisa Ihmemaassa -pakkomielle. ”Kaikki täällä ovat hulluja. Sinäkin.”

Kirjan viimeinen halloween alkaa Pingviinin hyökkäyksellä ja etenee Charles Dickensin Joulutarinan henkien siivittämänä valaistumiseen ja muutokseen. Ehkäpä nuoriherra Bruce saa kokemuksen myötä vihdoin uuden otteen elämästä. ”Viattomia tulee suojella. Lähes keinolla millä hyvänsä.”

Riivattu ritari esittelee lukijalle pakkomielteisen sankarin, jonka mieltä jäynäävät sekä katkera menneisyys että velvollisuudentunto. Loebin kerronnassa on vahva tempo ja emotionaalista iskuvoimaa. Tekstiä on käytetty kiitettävän taloudellisesti. Salen kuvitus hakee tyylikkyydessä vertaistaan – ja mies on mestari vaikuttavankokoisten kuvien sommittelijana.

Tästä kaavasta on parhaat lepakkoseikkailut tehty. ”Puhun järkeä järjettömälle. Moni voisi kysyä, kumpi meistä on sekaisin.”

BatmanPitkaPyhainpaiva-kansiWEBPitkä pyhäinpäivä

Vuonna 2013 suomeksi tulla pullahti Jeph Loebin ja Tim Salen arvostettu Batman-albumi Pitkä pyhäinpäivä (Egmont). Se on parivaljakon toinen merkittävä lepakkorupeama – edeltävä Riivattu ritari ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Teos on myös toiminut esikuvana Christopher Nolanin ja David S. Goyerin Bat-elokuville, kuten herrat esipuheessaan paljastavat.

”Minä uskon Gotham Cityyn”, toteaa Bruce Wayne tarinan ensimmäisellä sivulla. Viittaritarin uran alkumetreillä kaupunki on korruption ja rikollisjengien mädättämä. Lain sijaan valtaa pitää käsissään Carmine Falconen johtama mafiaperhe. Batman, ylikomisario James Gordon ja syyttäjä Harvey Dent päättävät kuitenkin yhdessä vapauttaa Gothamin roistoista.

Lue loppuun

Novellit – Karin Tidbeck: Beatrice

KiviBeatrice01Karin Tidbeck:
Beatrice

Kuvitus: Kivi Larmola
Suomennos: Susanna Paarma

Tohtori Franz Hiller rakastui ilmalaivaan. Hän meni Berliinin messuille nähdäkseen modernin aikakauden ihmeitä: automobiileja, potkurikoneita, mekaanisia palvelijoita, reikäkorttikoneita ja paljon muuta, mikä tulisi viemään ihmiset tulevaisuuteen.

Ilmalaiva oli ankkuroitu keskelle lentolaitteiden näyttelytilaa. Kaiteen vierelle kiinnitetyn pienen kyltin mukaan sen nimi oli Beatrice.

Toisin kuin suuret kaupalliset ilmalaivat Beatrice on rakennettu enintään kahdelle matkustajalle. Sopii erinomaisesti heille, joilla on pitkä matka lähimmälle yleiselle zeppeliinimastolle tai jotka eivät halua vieraiden matkustajien seuraan. Valmistus alkaa pian. Tilatkaa omanne jo nyt Lefleur et Filsiltä!

Tätä ennen ilmalaivat eivät olleet kiinnostaneet Franzia. Hän ei ollut koskaan matkustanut sellaisella eikä ollut edes nähnyt niitä läheltä. Eikä häntä kiinnostanut rakkaus yhtään sen enempää. Kolmekymmenvuotiaana hän oli edelleen poikamies. Hän oli hyvää aviomateriaalia, mutta oli tuntenut vain syvää mielenkiinnon puutetta kaikkia vanhempiensa esittelemiä rouvaehdokkaita kohtaan. Äiti oli yltymässä yhä itsepintaisemmaksi, ja ennemmin tai myöhemmin Franzin olisi pakko tehdä päätös. Mutta nyt hän seisoi tässä, Berliinissä, tämä ilmalaiva edessään: Beatrice, jonka nimi helähti kuin kello.

Franz ei saanut tarpeekseen aluksen katselemisesta. Beatricen keho oli ovaali ja täyteläinen, kaartuvan teräsrungon ympärille piukaksi jännitetty kuori hohti himmeästi. Pienessä, tummapuisessa gondolissa (hienointa mahonkia!) kiilsivät messinkikoristeet (jokainen osa käsin taottu!), ja paksujen lasi-ikkunoiden kulmat oli pyöristetty. Sisällä istuimien samettiin oli kirjottu Ranskan liljoja ja koskematon kojelauta heijasti valoa. Beatrice oli täydellinen. Hän liikkui hitaasti ylös ja alas kuin nukkuva valas. Mutta oli täysin hereillä. Franz vaistosi olevansa Beatricen huomion kohde, tunsi silmättömän katseen palon.

Hän palasi seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, vain katsellakseen Beatricea ja tunteakseen Beatricen katselevan häntä. He eivät päässeet koskettamaan toisiaan: kerran Franz yritti kavuta kaiteen yli, mutta vartijat estivät sen tylysti. Franz vaistosi Beatricesta samaa kaipuuta, joka täytti häntä itseään, kaipuuta koskea.

Hän etsi Lefleur et Filsin edustajan. Laiha mies oli Lefleur nuorempi, hänen sormillaan näkyi öljyläikkiä eikä hän näyttänyt oikein viihtyvän siistissä puvussaan. Franz tarjoutui ostamaan Beatricen saman tien, hän voisi kirjoittaa sekin tai maksaa käteisellä, jos se sopi paremmin. Se ei käynyt päinsä, vastasi Lefleur. Ei millään hinnalla? Ei millään hinnalla. Miten tuotanto voitaisiin aloittaa ilman prototyyppiä? Monsieur Hiller oli tietysti tervetullut tilaamaan ilmalaivan, mutta tätä hän ei saisi.

Franz ei rohjennut selittää, miksi niin mieluusti halusi juuri prototyypin. Hän otti kuvaston, joka hänelle työnnettiin käteen, ja palasi kotiin. Hän muisteli Beatricea hyväillessään aluksen kuvaa luettelossa: sileää kuorta, pientä gondolia. Kuinka hänen tekikään mieli ryömiä gondoliin.

Messut suljettiin kahden viikon kuluttua. Beatrice kuljetettiin kotitehtaalleen Pariisin ulkopuolelle. Franz haaveili tehtaalle matkustamisesta, sinne yöllä livahtamisesta ja Beatricen varastamisesta tai omistajille puhumisesta niin, että he liikuttuen luopuisivat Beatricesta. Hän ei toteuttanut haaveitaan. Sen sijaan hän muutti vanhempiensa hämmennykseksi pois kotoa ja matkusti Berliiniin, jossa hankki itselleen työtä ja vuokrasi varaston Stahlwerkstrassen varrelta. Sitten hän lähetti tilauksen.

Lue loppuun

Elokuvat – Big Hero 6

BigHeroPosterFWEBBig Hero 6

Disneyn uusin tietokoneanimaatio, Big Hero 6, on niin äärimmäisen laskelmoitu tuote, että sitä tekisi mieli vihata. Filmi painelee kaikkia mahdollisia nappeja, jotta saisi yleisön rakastumaan itseensä.

On tragediasta kumpuava kasvutarina, jossa samaistuttavaksi tarkoitettu teinipoika Hiro ja tämän nörttitoverit kohoavat suuriksi toimintasankareiksi. On Hiron hellyttävä ystävä, hoiva-alaa varten suunniteltu sympaattinen ilmapallorobotti Baymax, jonka toilailujen tulisi sulattaa kyynisimmätkin sydämet. Ja on tulevaisuuden futuristinen kaupunki, joka on sekoitus San Franciscoa ja Tokiota – täynnä bongattavaa kaikille japanilaisesta populaarikulttuurista innostuneille katsojille.

BigHero6BWEBVaikka päällekäyvä kaupallisuus ärsyttää tietoista mieltä, imee elokuva vastustamattomasti mukaansa. Niinpä Big Hero 6:n seurassa on vaikea olla viihtymättä.

Aivan alkuun bondaillaan Hiron ja tämän isoveljen kanssa, jotta saadaan rakennettua emotionaalista pohjaa elokuvan tuleville käänteille. Samalla esittäytyvät filmin muut keskeiset hahmot, kuten poikien huoltajana toimiva täti sekä yliopiston tiloissa puuhastelevat persoonalliset keksijänuorukaiset.

Kun nerokkaan Hiron suunnittelemat edistykselliset nanorobotit joutuvat lopulta vääriin käsiin, voi itse seikkailu alkaa. Pehmonallejakin suloisempi Baymax saa ylleen lentohaarniskan ja nörttipajan joukkio kullekin tyköistuvat supervimpaimet. Niille onkin tarvetta, sillä kabuki-naamion taakse kätkeytynyt salaperäinen pahis pystyy ohjailemaan miljoonien nanobottien muotoaan muuttavaa laumaa silkan ajatuksen voimin.

BigHero6AWEBTunnerekisterien kosiskelun ohessa luvassa on hupsuilla huumorivenkuloilla ryyditettyä vauhdikasta toimintaa, jonka seurassa uni ei pääse kutittelemaan aivokuorta. Homma pelittää erityisesti visuaalisesti. Hahmosuunnittelu ei vielä päätä räjäytä, mutta ympäristön lukemattomat yksityiskohdat ja tunnelmaa luovat valaisuratkaisut hurmaavat kuin tonnin leka.

Big Hero 6 ei vedä vertoja Pixarin The Incredibles -supersankarianimaatiolle, mutta auttaa jaksamaan ihmeperheen kuivan kauden ylitse. Enkä yhtään ihmettelisi, jos pian ilmoitettaisiin uudesta Big Hero 6 -televisiosarjasta.

Mutta mistä löytyy maailmankaikkeuden ensimmäinen ihminen, joka on ihan oikeasti lukenut 1990-luvun lopulla ilmestynyttä Marvel-sarjakuvaa, johon tämä elokuva perustuu?

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

BigHero6JoukkoWEB

Sarjakuvat – Saga

SagaAlbumiKansiWEBKatuojan pohjalla: Saga

Imagen julkaisema Saga-sarjakuva kertoo toivosta. Se on tuoreen isän kirjoittama fantasia kahdesta rakastuneesta ihmisestä. He joutuvat keskelle epätoivoista taistelua, jonka panoksena on sekä heidän että vastasyntyneen lapsensa elämä. Samalla Saga on myös tieteisfantasia puisten avaruusrakettien, magian, kummitusten ja hämähäkkisalamurhaajien kansoittamasta maailmasta. Tarinan ytimessä muhii silti arkkityyppisen tunnistettava tarina rakkaudesta ja vanhemmuudesta.

Brian K. Vaughan on luonut Sagan 2000-luvun synkkien aikojen vastapainoksi. Kaikki alkoi siitä, kun hän pohti, voisiko antaa toisen tyttärensä ylipäätään syntyä ankeaan todellisuuteemme. Vanha Star Wars ja Flash Gordon -fani päätti kirjoittaa tarinan, jonka sydämessä sykkii toivo siitä, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin.

Saga3WEBMitään lässytystä Vaughanin luotsaama ja Fiona Staplesin kuvittama Saga ei kuitenkaan ole. Jo sarjakuvan ensimmäisillä sivuilla juuri lapsen saaneen parin auvo loppuu lyhyeen, kun heitä jahtaavat sotilaat päätyvät veriseksi mössöksi. Täpärästi kiinnijäämisen välttäneet Alana ja Marko ovat pakomatkalla: he ovat karkureita koko galaksin laajuiseksi levinneen sodan vastakkaisilta puolilta.

Parivaljakon haluavat kiinni – elossa tai kuolleena – niin taikuuden hallitsevat sarvipäiset wreathit kuin Landfall-planeetan siivekkäät humanoidit. Ikiaikaisen vihollisrodun kanssa vehtaaminen on paitsi kiellettyä, myös yhteiskuntajärjestystä järkyttävä tabu. Puhumattakaan pariskunnan siivekkäästä ja sarvipäisestä rakkauden hedelmästä…

Saga4WEBEsikuviensa mukaisesti Saga ei ole niinkään scifiä vaan avaruusmiljööseen sijoittuvaa fantasiaa. Yleensä maanläheisissä aiheissa pysytellyt Vaughan (mm. Y – The Last Man) irrottelee nyt hulvattomilla avaruusvisiolla, joita sarja tykittää lukijan eteen melkeinpä yhden per sivu: palkkasoturien suosimassa bordellissa työntekijät ovat pelkkää suuta ja jalkaa, avaruuslaivoja kasvaa myyttisessä rakettimetsässä ja taikuus käyttää polttoaineenaan lunta tai salaisuuksia. Kaikki käy, kunhan se palvelee juonta tavalla, joka asettaa päähenkilöille mielekkäitä
haasteita.

Saga2WEBLiiallinen maailmanrakentelu on useiden fantasiakirjoittajien helmasynti, jonka Vaughan välttää suvereenisti. Sagan maailman peruspalikat ovat paikallaan ja teemat – rakkaus ja syntymä kontrastina sodalle ja kuolemalle – selkeitä. Tästä huolimatta mikään ei kahlitse tekijöiden mahdollisuuksia toteuttaa edes hulluimmilta tuntuvia päähänpistojaan.

Fiona Staples on uusi nimi sarjakuvan kentällä, mutta Sagan perusteella hän on mainio ammattilainen ja kelpo pari Vaughanille. Staples hallitsee sekä eeppiset avaruusmaisemat että hahmojen kehonkielen nyanssit. Jälkimmäisiä tarvitaankin, sillä Vaughanin tendenssi kirjoittaa ilmeikkäitä ja sanavalmiita hahmoja, joilla on tunnistettavat maneerit, ei ole kadonnut mihinkään. Ei, vaikka hahmokatraasta löytyy esimerkiksi robottiaatelinen Prinssi Robotti IV, jonka pää on herran ajatuksia heijasteleva putkitelkkari.

Vaughan on etevä hahmokirjoittaja, jonka kyvyt nostavat Sagan mustavalkoisen perusfantasian yläpuolelle. Päähenkilöiden taustoista paljastuu vähemmän puhtoisia piirteitä, eikä uusperheen auvo ole suinkaan vailla ryppyjä. Vastaavasti ”pahat” hahmot kamppailevat omien henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten paineidensa alla. Alanaa ja Markoa jahtaavat murhamiehet toimivat pääosin pakon edessä, osana ikiaikaisen vanhaa sotakoneistoa, joka ei osaa pysähtyä.

Kyynisyys ja pessimismi ovat tiedostavan ihmisen helmasyntejä. Siksi loppuun asti ajatellut tarinat ovat usein lannistuneita ja lohduttomia. Vaughan, joka ei suinkaan ole mikään tyhmä jätkä, ottaa siis riskin. Mutta Vaughanin tasapainottelu onnistuu. Hän on saanut aikaiseksi tarinan, jossa on älyllistä terää mutta jonka pohjavire on lopulta positiivinen. Juuri vilpittömän humanisminsa ansiosta Sagasta voi hyvinkin kasvaa 21. vuosisadan merkkipaalu sarjakuvamuotoiselle avaruusoopperalle. Vapiskaa, Valerianit ja Flash Gordonit!

Saga1WEB

Otto Sinisalo

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/12.

Like aloitti Saga-sarjakuvan julkaisemisen Suomessa syksyllä 2014. Tähän mennessä sarjaa on ilmestynyt suomeksi yksi albumi.

Kirjat – Alastair Reynolds: Terästuulen yllä

ReynoldsTerastuulenYllaWEBAlastair Reynolds
Terästuulen yllä
On the Steel Breeze
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Terästuulen yllä on toinen osa Alastair Reynoldsin Poseidonin lapset -trilogiaa. Sarja käynnistyi Muistoissa sininen maa -romaanilla ja kertoo ihmiskunnan levittäytymisestä avaruuteen.

Kirjan päähenkilö on edellisestä teoksesta tutun Akinya-suvun vesa, Chiku Akinya. Hän on monistanut itsensä kolmeksi identtiseksi ihmiseksi, jotka jakavat muistonsa. Yksi heistä jää Maapallolle, toinen lähtee tavoittamaan suvun matriarkan teille tietymättömille karannutta avaruusalusta.

Kolmas liittyy asteroideista muovattujen holoalusten armadaan. Miljoonia ihmisiä mukanaan kuljettava karavaani on matkalla kohti valovuosien päässä sijaitsevaa maankaltaista Crucible-planeettaa. Sinne heidät on houkutellut maailman pinnalla sijaitseva valtava rakennelma, todiste vieraan älyn aikaansaannoksista.

Tuhdissa romaanissa riittää salaisuuksia, jännitteitä ja juonenkäänteitä useammankin teoksen edestä. Lissabonin vanhassa kaupungissa tukikohtaansa pitävä Chiku Keltainen säntäilee ympäri aurinkokuntaa, kun hän ottaa selkoa pahankurisesta Arakne-tekoälystä. Verkottuneen maailmankaikkeuden solmukohtiin kätkeytynyt keinoäly punoo juonia, jotka saattavat johtaa koko ihmiskunnan häviämiseen.

Poliittinen kuhina ja kinastelu retken päämääristä sekoittavat puolestaan holoalusten elämää. Vain Chiku Vihreä tietää, että matkalaisille on valehdeltu – että todellisuus Cruciblessa on vallan toisenlainen kuin heille on uskoteltu. Tiedon myötä hän joutuu tekemään vaikean valinnan perheensä ja velvollisuuksiensa välillä.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta pintaraapaisu Reynoldin esiin vyöryttämistä teemoista ja visioista. Kirjailija kuvaa monipolvisesti Venuksen taivaalla riippuvia gondoleita ja ankarien sääilmiöiden ryöpyttämiä pintamaisemia. Saturnuksen Hyperion-kuun taiteilijayhdyskuntia ja mielikuvituksellisten holoalusten yhteiskuntajärjestelmiä. Älyltään kehittyneitä elefanttilaumoja ja totaalista toiseutta huokuvia massiivisia koneita. Kutkuttavia yksityiskohtia voisi luetella sivukaupalla.

Tärkeään rooliin romaanissa nousee pohdinta ihmisten ja tekoälyjen suhteesta. Onko yhteinen tulevaisuus kahden näin erilaisen elämänmuodon välillä mahdollista vai tuhoaako toinen väistämättä kilpakumppaninsa?

Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja eloonjäämisestä säteilevät myös kirjan muuhun sisältöön. Hahmot joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään valinnan väkivallan ja rauhanomaisen vastarinnan välillä. Ja vaikka romaani painottaakin tarvetta moraalisesti kestäviin ratkaisuihin, ei tapahtumien tuoksinassa vältytä päätöksiltä, jotka johtavat miljooniin kuolonuhreihin. Se on kova taakka kenen tahansa kannettavaksi.

Terästuulen yllä on hieno tieteiskertomus, jonka vietäväksi on ilo heittäytyä. Se hakkaa mennen tullen kelvon edeltäjänsä ja osoittaa, että Reynoldsilla riittää kunnianhimoa pyrkiä aina vain parempaan – oli kyse sitten tarinan älykkyydestä, ihmiskuvauksen tasosta tai scifististen ihmeiden ilotulituksesta.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Elokuvat – Foliohatun alla 1

BladeRunnerJulisteWEBFoliohatun alla
Osa 1: Blade Runner

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Tämän palstan tarkoitus on paljastaa armotta valkokankaan kätketyt salaliitot. Esimerkiksi totuuden Bambin äidin ampujasta ja siitä, miten kaunotar oikeasti tappoi hirviön King Kongissa. Mutta aloittakaamme kaikkien rakastamalla klassikolla, Ridley Scottin ohjaamalla Blade Runnerilla (1982).

Näkevätkö androidit unia sähköisistä lampaista?

Elokuvan väite: Tyrell-korporaatio valmistaa täysin ihmisen kaltaisia replikantteja, Nexus kuutosia. Näiden tekeleiden elinaika on neljä vuotta, ja niitä käytetään avaruuden siirtokunnissa orjatyövoimana. Maan päällä ne ovat laittomia.

Totuus: Tyrell-korporaatio kaappaa avaruuden siirtokuntiin matkalla olevia köyhiä ihmisiä, pyyhkii heidän muistinsa ja myy heidät eteenpäin androideina. Uhreille vain uskotellaan, että he ovat keinotekoisia, ja neljän vuoden välein heidän muistinsa pyyhitään uudelleen. Tohtori Eldon Tyrell on oikeasti lahjaton huijari, ja hänen firmansa ainoa osaamisalue on muistin käsittely.

BladeRunnerK1WEBTodisteet

Elokuvassa ainoa keino erottaa replikantit ihmisistä on Voight-Kampff-testi. Tämä eriskummallinen koe mittaa ihmisen pupillien tahatonta laajentumista ja supistumista. Testi sisältää parhaimmillaan satoja provosoivia kysymyksiä tunnereaktioiden aikaansaamiseksi. (K1)

Jos kohteet olisivat aidosti keinotekoisia, olisi varmasti olemassa helpompiakin tapoja erottaa heidät ihmisistä.

Elokuvan päähenkilön, Rick Deckardin, löytämässä keinotekoisessa käärmeensuomussa on esimerkiksi mikroskoopilla luettavissa valmistajan sarjanumero. Miksei vielä hienompaa tekniikkaa edustavissa humanoideissa ole moista merkkiä vaikkapa jokaisen ihokarvan juuressa?

BladeRunnerK2WEBKun Deckard vierailee keinoeläinmarkkinoilla, näkyy yhdessä kojussa suuren miekkakalan koneisto. Tämä ulospäin aidolta näyttävä olento on täynnä mekaniikkaa ja johtoja. (K2) Miksi siis replikantit ovat sisuksiltaan verta ja lihaksia?

Monimutkaisen testin käyttö paljastaa myös, että Nexus kuutoset ovat yksilöllisiä – muutenhan heidän kasvonsa olisi helposti tunnistettavissa firman rekisteristä. Mutta miksi tehdä sotilas- tai lastausandroideista yksilöllisen näköisiä?

BladeRunnerK3WEBElokuvassa suunnittelija J. F. Sebastian tunnistaa Royn ja Prisin Nexus 6 -replikanteiksi, koska ”he ovat niin täydellisiä”. Miten tämä väite sopii yhteen samassa porukassa liikkuneen Leonin kanssa, joka on sekä tyhmä että ruma? Hän jopa pyrkii Tyrellille työhaastatteluun omalla nimellään ja naamallaan, pistooli mukanaan! (K3)

Lue loppuun

Elokuvat – Zipang

ZipangkansiWEBZipang
aka Jipangu
(UK-versio)

Kurpankannon kolon alla on mörrimöykyn pesä, ja sokea kriitikkokin löytää väliin kultajyvän. Kuten Kaizo Hayashin Zipang-elokuvan vuodelta 1990. Tämä on sen tason nerokkuutta, että moisesta lienevät kateellisia niin Takashi Miike, Quentin Tarantino kuin Alejandro Jodorowskykin.

Hayashi ei anna järjen tai logiikan kahlita itseään, kun hän maalailee valkokankaalle menneisyyden fantasia-Japania. Jigoku Gokurakumaru (Masahiro Takashima) on mestarillinen miekkamies, jonka näyttävä vaateparsi on saanut vaikutteita sekä historiasta että nykyajasta. Herran erikoinen miekka-arsenaali tuo mieleen golfmailasetit, ja tovereinaan hänellä on mm. mustanenäinen pelle, kääpiö ja mininorsu!

Zipang3WEBMiestä kaatuu kuin heinää, kun Jigoku tarttuu miekkaan. Yhdellä rupeamalla lakoaa helposti satojen vihollisten armeija – esimerkiksi kohtauksessa, joka on verettömyydestään huolimatta selvä kunnianosoitus Lone Wolf and Cub -elokuvasarjalle.

Tarjolla on myös lennokkaita taisteluita, joissa ninjasoturit singahtelevat puiden ja maankuoren välillä kuin parhaissa Hongkong-fantasioissa. Vastaan saattaa yllättäen astahtaa myös eurooppalainen aatelismies barokkipukuineen ja röyhelökauluksineen. Tai sokea miekkasankari Zatoichi, joka ei taidakaan olla niin sokea kuin on yleisesti luultu.

Zipang2WEBSpagettilänkkärimeininkiä leffan kuvastoon ujuttavat pyssysankarit, joista muikein on palkkionmetsästäjätyttö Yuri the Gun (Narumi Yasuda). Steampunkista muistuttavat värikkäät teknovimpaimet, kuten heittotähtifilmillä varustettu kiikarikamera ja söpöjä ohjuksia ampuva bambusinko.

Kaiken tämän inspiroituneen ja hullunhauskan meiningin keskeltä kiemurtelee myös juonikuvio, joka ei tosin ole niitä kaikkein koherenteimpia. Sen ytimen muodostaa Marco Polon muistiinpanoista tuttu legenda Zipangin kullantäyteisestä taikasaaresta. Elokuvan mukaan kultainen haaramiekka avaa portin tuohon myyttiseen valtakuntaan. Ja kuis ollakaan, Jigoku tovereineen törmää juuri kyseiseen miekkaan etsiessään aarretta maanalaisesta tunneliverkosta. Samalla mukaan tarttuu tatuoitu profeetta (Shu Ken), joka haluaa kipeästi palata takaisin Zipangiin.

Zipang1WEBZipangin pyhän vuoren huipulla jököttävässä palatsissa kohdataan kultainen muinaiskuningas (Mikijiro Hira). Hän on yhä katkera siitä, että ihmisten keskinäinen rakkaus on osoittautunut vahvemmaksi voimaksi kuin heidän tarpeensa palvoa jumalia. Auringottomaan rinnakkaisulottuvuuteen hylätty ylimaallinen herra ei katso tulijoita hyvällä silmällä. Varsinkaan kun paikalle saapuva profeetta haluaa vapauttaa morsiamensa jäisestä vankilasta, johon kuningas on tämän sulkenut tuhat vuotta aiemmin.

Sitten taistellaan kirkonkellohaarniskaan kultaisen vartensa sulkenutta jumaluutta vastaan. Omaa osaansa käänteissä näyttelee irtileikatun raajansa robottikädellä korvannut ninjapomo ja tämän väliin näkymättömäksi heittäytyvä armeijakunta.

Hayashin komeilla kuvilla ja näyttävillä lavasteilla ryyditetty elokuva on humoristisen samuraitoiminnan ilotulitusta. Riemastuttava sillisalaatti, joka saa katsojat hurraamaan ja pomppimaan intomielisesti.

Zipang rulettaa!

Leffa ••••
Kuva •••
Lisät •

Lisukkeina vain muutama kehno still-kuva ja lyhyenläntä tekijäesittely.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.