Elokuvat – Ready Player One

ReadyPlayerOneJulisteWEB

Ready Player One

Vuoden 2011 hittikirja oli Ernest Clinen populaarikulttuurinostalgiassa vellova Ready Player One. Vekkulin viihdyttävä romaani otti kaiken ilon irti lukemattomista viittauksista 1980-luvun peleihin, leffoihin ja levyihin. Suomessakin vieraillut kirjailija (ks. Tähtivaeltaja 3/12) juhlisti omaa nörtteyttään ostamalla kirjasta ja sen elokuvaoikeuksista saamillaan rahoilla Paluu tulevaisuuteen -filmeistä tutun DeLorean-auton.

Vuosien mittaan kiihkein fanitus kirjan ympärillä on ehtinyt jo laantua. Siksi on sääli, että Steven Spielbergin ohjaama elokuvaversio saadaan valkokankaille vasta nyt. Ja vaikka Cline itse on toiminut leffan toisena käsikirjoittajana, tuntuu kuin romaanin sydän – nörttiviitteiden viettelevä tulva – olisi hukkunut jonnekin matkan varrelle.

Vuonna 2045 suurin osa ihmiskunnasta viettää aikansa mieluummin Oasis-virtuaalitodellisuudessa kuin ankeassa reaalimaailmassa. Eksentrisen James Hallidayn (epätasainen Mark Rylance) kehittelemässä Oasiksessa voi olla kuka vain ja tehdä, mitä haluaa. Vuosia aiemmin kuollut Halliday on piilottanut tuhansia planeettoja käsittävään luomukseensa myös kolme avainta, joiden löytäjä saa koko virtuaalimaailman hallintaansa.

ReadyPlayerOne4WEB

Näitä pääsiäismunia metsästävät munastajat, kuten teinipoika Wade ”Parzival” Watts (Tye Sheridan). Hän on perehtynyt pikkutarkasti Hallidayn elämään kyetäkseen ratkaisemaan miehen jälkeensä jättämät arvoitukset. Kavereinaan Wadella on mm. ihastuttava Art3mis-tyttö (Olivia Cooke) ja romuluinen tekniikkanero Aech (Lena Waithe).

Pahiksina elokuvassa häärivät IOI-firman loputtomat agenttilaumat. Heitä johtaa ilkeä Nolan Sorrento (Ben Mendelsohn), joka haluaa Oasiksesta yrityksensä rahasammon.

Elokuvan pääpaino on nopeiksi leikatuissa toimintakohtauksissa, joissa kaahaillaan rallipeleissä tai taistellaan virtuaalimaailmoissa. Paikoin kädenvääntö sujahtaa myös reaalitodellisuuden puolelle, eikä johtolankojen pengontaakaan ole täysin hylätty. Jotain oleellista kuitenkin uupuu.

ReadyPlayerOne2WEB

Kirjassa paletti on todella laaja ja aikaa uhrataan rutkasti myös Hallidayn fanittamien kasari-ilmiöiden ihastuttavaan perkaukseen. Leffassa romaanin paras puoli hautautuu tietokonetehostetun mätön alle. Toki kuvissa vilahtelee lukuisia ikonisia hahmoja ja taustalla soi 1980-luvun musiikkiraita, mutta näiden elementtien bongailu jää katsojille, jotka jaksavat käydä leffan bluray-version läpi ruutu ruudulta.

Merkittävimmin esiin nousevat lähinnä Hohto-elokuva, Rautajätti, King Kong, Mechagodzilla, DeLorean sekä Atari 2600 -pelikonsolille kehitetty Adventure-peli. Ja se on jo aikamoisen köyhää.

Myös henkilöhahmot ja heidän keskinäiset suhteensa ovat kovin ohuita. Tietokonevelhojen kankaille loihtimista värikkäistä virtuaalimaailmoista voidaan olla montaa mieltä, mutta itseäni valittu tyylilaji ei miellyttänyt.

Spielbergin elokuva on toki suuren luokan spektaakkeli, jossa on hetkittäin klassisen nuorisoseikkailun tenhoa. Silti paljon parempaa nostalgiahubaa tarjoilee vaikkapa viiden vuoden takainen Räyhä-Ralf-animaatioelokuva.

Rumpanpumppaa ja kirjassa vara parempi.

Toni Jerrman

ReadyPlayerOneKansiWEB

Ernest Clinen tunnustukset
Julkaistu alunperin Tähtivaeltajassa 3/12 Ready Player One -artikkelin kylkiäisenä.

Dungeons & Dragons

Vietin koko teini-ikäni pelaten D&D:tä, ja se on vaikuttanut hurjasti myöhempään kirjoittamiseeni. Samoin kuin muutkin roolipelit, kuten Car Wars, GURPS, Star Frontiers ja Champions.

DeLorean

Makein koskaan valmistettu auto. Se on 1980-luvun ikonisin kulkuväline ja ainoa auto, joka on samalla aikakone. Niinpä se on täydellinen tunnus romaanilleni. Ja siksi jaan juuri DeLoreanin pääpalkinnoksi Ready Player One -kirjan pääsiäismunanmetsästyskisassa.

Blade Runner

Ehdottomasti kaikkien aikojen paras scifi-filmi. Ja se vieläpä sijoittuu vuoteen 2019, johon on enää seitsemän vuotta aikaa. Jonkun pitäisi jo kohta alkaa valmistaa niitä elokuvassa käytettyjä lentäviä autoja!

Ladyhawke

Katsoin Ladyhawke-leffan nuorempana HBO:lta varmaan useita satoja kertoja ja pidin siitä joka katsomalla. Lisäksi se on ainoa tietämäni miekka ja magia -elokuva, jossa käytetään rutkasti elektronista syntetisaattorimusiikkia.

Atari 2600

Ihmiskunnan ensimmäinen ja paras kotivideopelikonsoli. Istuin kiinni juotettuna oman Atari 2600:n ääressä vuodet 1978–1984.

Kurt Vonnegut

Yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani. Hän ja Douglas Adams ovat pitkälti vastuussa vinoutuneesta maailmankatsomuksestani.

Duran Duran

Pakko on ihailla bändiä, joka ottaa nimensä Barbarella-leffan hullulta tiedemieheltä. Duran Duran teki myös 1980-luvun cooleimmat musiikkivideot. Kuten Wild Boysin, jonka ohjasi Highlanderista tuttu Russell Mulcahy.

Pac-Man

Olen matkalla pelisaliin taskut täynnä kolikoita…

Rush

Kaikkien aikojen paras bändi. Kutsun heitä Pohjoisen Jumaliksi.

Ultraman

Teräsmiehen japanilaisversio ja lapsuuteni suursuosikki.

Monty Python

Rakastan Pythonia! He tekivät komedialle saman, minkä The Beatles teki musiikille.

Massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli

Alkuperäisen englanninkielisen termin keksi Richard Garriott. Hän kehitti ensimmäisen aidon massiivisen monen pelaajan verkkoroolipelin, Ultima Onlinen. Hän on myös inspiraationi Ready Player One -romaanin James Halliday -hahmolle.

Mecha

Japanilaisissa animeissa käytetty nimi roboteille. Yleensä kyseessä ovat jättirobotit, jotka tietenkin ovat roboteista parhaita.

 

ReadyPlayerOne1WEB

Top 5 – Kirjat

William Gibson: Neurovelho
Garry Gygax: Luolamestarin ohjekirja
Kurt Vonnegut: Galápagos
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
Ken Grimwood: Replay

Top 5 – Levyt

Peter Gabriel: Us
Rush: Moving Pictures
R.E.M.: Eponymous
Van Halen: 1984
They Might Be Giants: Lincoln

Top 5 – Pelit

Pac-Man
Black Tiger
Heavy Barrel
Joust
Robotron

Top 5 – Taistelurobotit

Giganter
Giant Robo
Manzinger Z (Tranzor Z)
Leopardon
Voltron

ReadyPlayerOneKamakuvaWEB

Kirjat & Sarjakuvat – Severi Nygård: Sarjakuvasensuuri

SarjakuvasensuuriKansiWEB

Severi Nygård:
Sarjakuvasensuuri

Kuten kaikki tietävät, sensuuri on sairaus. Sensuuri on keino, jolla valtaapitävät tai valtaan haluavat ryhmittymät yrittävät kontrolloida, mitä me ajattelemme. Keino, jolla he pönkittävät omaa asemaansa ja tyrkyttävät ihmisille kapeakatseista maailmankuvaansa. Sensuuri onkin oiva tapa suitsia kulttuuria ja muokata kansalaisista ääliöitä. Se on propagandan ja valeuutisten vaikutusvaltainen veli.

Myös sarjakuvat ovat kohdanneet vuosikymmenten kuluessa monensorttista sensuuria. Tähän aiheeseen porautuu Severi Nygårdin tuhti Sarjakuvasensuuri-kirja (Jalava). Valtavan pohjatyön vaatinut teos ei ole mikään hupaisa lukupaketti, vaan pikkutarkalla informaatiolla raskautettu totinen tietokirja, joka laajoine lähdeluetteloineen kelpaisi yliopistoissa käytettäväksi oppikirjaksi.

Teoksen käynnistää pitkä katsaus amerikkalaiseen sarjakuvasensuuriin. Sen juuret juontavat jo vuonna 1940 julkaistuun sanomalehtiartikkeliin, jossa sarjakuvat tuomittiin silkaksi myrkyksi.

SarjakuvasensuuriKuva2WEB

Todellinen sarjakuvien vastainen hyökyaalto käynnistyi 1950-luvulla, jolloin julkaistiin mm. Fredric Werthamin surullisenkuuluisa Seduction of the Innocent -kirja. Teoksen väitteet, että sarjakuvat pilaavat lasten mielenterveyden ja tekevät heistä nuorisorikollisia, ovat tietenkin täyttä huuhaata. Mutta harvoinpa totuus on noitavainoja estänyt.

Nygård kuvaa kirjassaan pieteetillä Yhdysvaltojen sarjakuvavastaisia kampanjoita ja kirjoituksia, jotka lopulta johtivat alan itsesensuurikoodistoihin – ja samalla tuhosivat amerikkalaisen sarjakuvan kehityksen vuosikymmeniksi. Säännöstöissä puututtiin seksin ja väkivallan kuvaamiseen sekä vaadittiin avioliiton pyhyyden kunnioittamista ja laillisen vallan edustajien esittämistä nuhteettomassa valossa. Mukana on myös joitain valaisevia esimerkkejä sensuurin kohteeksi joutuneista sarjakuvista.

Amerikasta teos siirtyy Suomen kamaralle. Toisin kuin moni muistaa, täälläkin on käyty läpi useita sarjakuvaan kohdistuneita sensuuriaaltoja. Useimmiten hyvin hatarin perustein ja epäilyin. Erityisen paljon tilaa saa vuonna 1955 järjestetty Piirrettyä julmuutta -näyttely, joka hyökkäsi monin kyseenalaisin tavoin sarjakuvaa vastaan.

Seuraavaksi vuoronsa saavat Ranskan, Italian, Saksan, Iso-Britannian ja Belgian moraalinvartijat. Heidän käsiinsä joutuivat amerikkalaisen kulttuuri-invaasion ohessa monet kotimaiset tuotannot – aina André Franquinin klassista Piko ja Fantasio -sarjaa myöten. Jopa Marsupilami sai ranskalaiselta valvontakomissiolta huomautuksen, koska kyseinen ”absurdi ja kuvitteellinen olio ääntelee käsittämättömin huudahduksin”.

Italialaisten ikiomana erikoisuutena voidaan pitää tapaa sensuroida sarjakuvista pois kaikki yliluonnolliset elämänmuodot. Ne kun olisivat voineet uhmata Raamatun käsitystä ihmisestä luomakunnan kruununa.

SarjakuvasensuuriKuva1WEB

Yli 400-sivuisen kirjan loppuneljännes käsittelee viimeisen 50 vuoden sensuuritapauksia. Suomesta mainitaan erityisesti Huuli-lehden lopettaminen sekä Ville Rannan Muhammed-sarjakuvan aiheuttama kuohunta. Maailmalta esiin nousee mm. Disney-sarjakuvien sensurointi sekä Charlie Hebdo -lehden toimitukseen kohdistunut terrori-isku.

Ylipäätään kirjasta käy hyvin ilmi sensuurin synnynnäinen järjettömyys sekä se, kuinka sarjakuvavastaista propagandaa on käytetty poliittisena ja uskonnollisena lyömäaseena. On myös helppo huomata, että aktiivisimmin sensuuria ovat ajaneet uskonnolliset organisaatiot sekä äärikonservatiiviset järjestöt. Euroopassa usein myös vasemmisto, joka on kokenut sarjakuvat amerikkalaisena kulttuuri-imperialismina.

Nygårdin teos pursuaa tärkeää asiaa, mutta helposti lähestyttäväksi sitä ei voi kutsua. Sivut ovat niin täynnä yksityiskohtaista nippelitietoa – joka ei läheskään aina kytkeydy kirjan aihepiiriin – että lukeminen tuntuu väliin kuin suossa kahlaisi. Nygårdin urakka on kuitenkin kunnioitettava, sillä kaiken tämän faktasisällön kokoaminen yksiin kansiin on huikea kulttuuriteko.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/18.

SarjakuvasensuuriKuva3WEB

Uutiset – David Brin Helsingissä 20.3.

BrinTahtisumuTayttyyWEB

David Brin Helsingissä tiistaina 20.3.2018 klo 17–21.

Yhdysvaltalainen science fiction -kirjailija ja tiedemies David Brin (s. 1950) saapuu Helsinkiin 20.3. Hänen töitään on palkittu Hugo-, Locus-, Campbell- ja Nebula-palkinnoilla ja niihin kuuluu romaaneja (useasti palkittu Uplift-sarja sekä Kevin Costner –elokuvaksikin sovitettu Postman), novelleja sekä sarjakuva- ja pelikäsikirjoituksia. Hän on myös julkaissut useita tieteellisiä kirjoja (Transparent Society) ja artikkeleita, jotka käsittelevät muun muassa astrofysiikkaa ja teknologian käyttöön liittyvää etiikkaa, ja toimii muun muassa NASA:n neuvonantajana.

Tule kuulemaan Brinin ajatuksia Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevan Bruuverin Takkakabinettiin tiistaina 20.3.2018 klo 17 alkaen!

Ohjelmassa on Brinin haastattelu ja mahdollisesti muutakin scifististä aktiviteettia. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Ohjelma tarkentuu myöhemmin.

Elokuvat – Teenage Caveman

TeenageCavemanKansiWEB

Teenage Caveman
aka Prehistoric World
(DVD, UK-versio)

Vuoden 2016 marraskuussa menehtynyt Robert Vaughn ehti näyttelijänuransa aikana esiintyä useissa arvostetuissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Niihin lukeutuvat mm. sellaiset filmit kuin The Young Philadelphians (1959), The Magnificent Seven (1960) ja Battle Beyond the Stars (1980). Television puolella hänen tunnetuin roolinsa oli salainen agentti Napoleon Solo suositussa The Man from U.N.C.L.E. -sarjassa (1964–1968).

Herran filmografiaan lukeutuu myös vähemmän mairittelevia elokuvia. Yksi niistä on Samuel Z. Arkoffin tuottama ja Roger Cormanin ohjaama Teenage Caveman. Vuonna 1958 valmistunut mustavalkoinen halpis on silkkaa kalkkunaa alusta loppuun.

Filmi käynnistyy raamatullisen mahtipontisella selostuksella: ”Alussa oli kaaos, loputon yö. Sitten ääni sanoi: tulkoon valkeus. Ja pimeys erotettiin valosta. Tämän jälkeen luotiin meret ja maat, aurinko hallitsemaan päiviä, kuu öitä ja tähdet tuomaan valoa pimeyteen. Vehreä kasvusto ja hedelmälliset eläimet, jotka lisääntyivät ja täyttivät maan. Ja sitten tuli ihminen.”

Tästä päästäänkin sujuvasti lannevaatteisiin ja karvataljoihin sonnustautuneisiin luolamiehiin, jotka asuvat karulla vuoristoseudulla. Heidän elämäänsä ohjastaa laki, joka kieltää heitä ylittämästä jokea, vaikka sen toisella puolella olisi rehevä viidakko täynnä saaliiksi kelpaavia eläimiä – sekä hupsusti animoituja dinosauruksia.

TeenageCaveman1WEB

Klaanilla on myös kolme pyhää lahjaa, joista heidän tulee pitää ikuisesti huolta. Niinpä yksi heimolaisista vahtaa tunnista toiseen pientä nuotiota, toinen pyörittää päivät pääksytysten pyörää ja kolmas rakentaa savitötteröä aina vain uudelleen.

Luolamiesten keskuudessa kytee kuitenkin kapinamieliala, jota edustaa nuori teinipoika – eli noin kolmikymppiseltä näyttävä Vaughn. Hän haluaisi matkata vehreämmille niityille kielloista piittaamatta. Tässä häntä yllyttää vanhempi partaherra (oivan niminen Frank De Kova), joka pyrkii syrjäyttämään pojun isän symbolintekijän roolista. Jos ja kun poika sortuu rikokseen, menettää hänen koko perheensä asemansa, kenties myös henkikultansa.

Pyhiä lakeja uhmaten poika ja pari hänen kaveriaan ylittävät joen. Viidakossa he kohtaavat mm. verenhimoisia koiria sekä jostain toisesta leffasta lainattuja jättiliskoja. Puiden keskellä vaanii myös hupsunnäköinen hirviö, joka tunnetaan nimellä Jumala-Jonka-Kosketus-Tappaa.

Seuraavaksi koetaan kaikenlaisia kommervenkuloita, joiden kuluessa Vaughn-poika keksii jousipyssyn ja luolamiehet todistavat perimmäisen ihmisyytensä tappamalla sekä karhun että paikalle ratsastavan muukalaisen. Molempia esittää Beach Dickerson, joka nähdään leffassa myös vesijuoksuhiekkaan hukkuvana nuorukaisena. Tämän lisäksi monitaituri Dickerson esiintyy tom-tom-rummuttajana oman aiemman hahmonsa hautajaisissa!

TeenageCaveman2WEB

Löysästi eteenpäin löntystelevän filmin loppuun on säästetty todellinen yllätyskäänne, jonka nyt spoilaan tässä kaikelle kansalle. Aneemisen takaa-ajokohtauksen päätteeksi Jumala-Jonka-Kosketus-Tappaa saa kivestä päähän ja kuolee. Kun luolamiehet tutkivat ruumista, he huomaavat, että kyseessä onkin outoon asuun sonnustautunut vanha mies. Hepulta löytyy myös kirja, jossa on kuvia modernista maailmasta sekä artikkeli Hiroshimaan pudotetusta atomipommista. Karvataljakansa ei tietenkään ymmärrä opuksesta yhtään mitään, mutta onneksi kuollut vanhus sentään valistaa katsojaparkoja.

Syvällä rintaäänellä hän satuilee, kuinka luolamiehet ovat degeneroituneita jäänteitä ydinsodan tuhoamasta ihmiskunnasta. Hän itse oli viimeinen hävityksestä selvinnyt, pitkäikäisyydellä siunattu tiedemies, joka on tutkinut heidän elämäänsä. Ja kenties teinipojan osoittama uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan on ensimmäinen merkki ihmisten uuden kehityksen ensiaskelista.

Tämän jälkeen ääneen pääsee vielä melodramaattinen kertoja, joka toteaa kaiken juuri nähdyn tapahtuneen kauan kauan sitten. ”Ja kuten tiedämme, ihmiskunta nousi alhostaan, sulatti metalleja, keksi räjähteitä ja pyörillä kulkevia koneita. Torneja rakennettiin ja murskattiin. Kuinka monta kertaa kaikki tämä toistuu? Ja kun se taas kerran käy toteen, jääkö kukaan meistä henkiin vai onko edessä ihmiskunnan vihoviimeinen loppu?”

Eli vaikka helposti voisi luulla, että Teenage Caveman on pelkkä halpahintainen roskaelokuva teiniyleisön ratoksi, on se todellisuudessa vakava varoitus ydinsodan vaaroista. Se tosin ei tee kokemuksesta yhtään vetävämpää. Niinpä filmin positiivisimmaksi puoleksi jää, että se kestää vain vaivaiset 65 minuuttia.

TeenageCaveman3WEB

DVD-levyn lisämateriaalit:

Vuonna 1991 tehdyllä, yksinomaan ääniraitana kuultavalla Samuel Z. Arkoffin haastattelulla on mittaa 50 minuuttia. Velmusti uraansa suhtautuva karnevalistinen herra ehtii siinä ajassa kertoilla useitakin hauskoja anekdootteja tuottamistaan elokuvista.

Yleensä filmit saivat alkunsa niin, että keksittiin vetävä nimi, jonka pohjalta laadittiin mainosjuliste. Vasta sitten ruvettiin miettimään, mitäs leffassa itse asiassa tapahtuisi.

Rainat myös rykäistiin kasaan todella nopeasti ja halvalla. Aina väliin tämä johti ongelmiin. Kuten siihen, ettei The Beast with a Million Eyes -elokuvan (1955) ensimmäisessä versiossa esiintynyt minkään sortin hirviötä – mutta pakkohan sinne oli sellainen jostain vääntää. Tässä apuna toimi höyryävä, rei’itetty teepannu.

Jutussa luetellaan myös iso liuta sittemmin merkittävään asemaan nousseita tekijöitä, jotka aloittivat uransa Arkoffin tuotannoissa, sekä ladotaan madonluvut 1990-alun Hollywood-studioille.

Lisähupia tarjoilevat trailerit, joissa hehkutetaan mm. elokuvia Day the World Ended (”Raakaa, kiljuvaa kauhua!”), Blood of Dracula (”Näet painajaisia loppuelämäsi!”) ja The Brain Eaters (”Verisuonesi räjähtävät järkytyksestä!”).

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

TeenageCavemanJulisteWEB

Kirjat – Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä

EnorantaJosirJalatvanWEB

Siiri Enoranta
Josir Jalatvan eriskummallinen elämä
Robustos

Rakastaako ihminen toisen ulkoista olemusta vai sisällä olevaa persoonaa, ydintä? Millaista rakkaus olisi, jos toinen näyttäytyisi välillä omassa, välillä jonkun toisen kehossa? Miten keho muokkaa sitä, miten koemme itsemme?

Sirkustirehtöörin perillinen Josir Jalatva rakastuu ensisilmäyksellä historianopiskelija Micholei Rostukseen. Micholei, eli Miho, katoaa kuitenkin pian tapaamisen jälkeen, ja kun hän palaa, mikään ei ole ennallaan. Yksi maageista, maailmasta paenneen Jumalan jälkeensä jättämistä seuraajista, on kironnut Mihon. Niinpä tämän ruumis vaihtuu milloin mieheksi, milloin naiseksi.

Josir ei voi jättää rakastajaansa pulaan. Hän käynnistää uudelleen isänsä lakkauttaman Sirkus Minimissimin ja kokoaa sekalaisen joukon taiteilijoita, jotka lähtevät seuraamaan maagia halki sodan runnoman Aurosian. Yksi seurueen jäsenistä, nuorukainen nimeltä Pitir, kirjaa ylös oman näkemyksensä Josirin elämästä ja päästää välillä muutkin seurueen jäsenistä ääneen.

Vähitellen Mihon kirouksen säännöt paljastuvat lukijalle. Enoranta malttaa näyttää tapahtumat rauhallisesti ja nautiskellen. Kieli on runsasta ja polveilevaa, miesrakkauden kuvaukset aistivoimaisia, ja kaiken yllä leijuu vieraan maailman kiehtova dekadenssi.

Tarina kasvaa kuvaamaan sukupuolisuuden ja rakkauden rajoja sekä määritelmiä. Epäilyksistään huolimatta Josir rakastaa Mihoa, vaikka tämä on välillä Josirille vaikeasti hyväksyttävässä kehossa. Mihon psyyke vuorostaan kestää kasassa juuri Josirin uskollisen rakkauden vuoksi. Aina, kun hän horjuu, on Josir ottamassa vastaan ja vannomassa rakkauttaan.

Runsas henkilögalleria elävöittää kokonaisuutta ja mahdollistaa maailman syventämisen koskettavien elämänkohtaloiden avulla. Sota on jättänyt jälkensä kaikkiin Aurosian asukkaisiin, eikä ahdinkoa auta yhtään, että maailmassa on vielä itsensä korjaavan junanradan kaltaisia todisteita suuruuden päivistä. Onneksi seurueen yhteisöllinen voima saa hyvin erilaiset ihmiset kulkemaan samaan suuntaan ja auttamaan rakastavaisia vainoajan etsinnöissä.

Teos innostanee erityisesti lukijoita, jotka hakevat fantasiasta syviä teemoja ja vahvoja henkilöhahmoja. Seikkailu tai toiminta eivät ole tarinassa keskeisessä roolissa, ja sirkusseurueen tekemä matkakin on oikeastaan toissijainen kielletyn rakkauden ja suvaitsevaisuuden kysymysten edessä. Omalakisessa maailmassa viehättää sen samanaikainen tuttuus ja outous: magian ja teknologian yhdistyminen ja kokonaisuuden rakentuminen moninäkökulmatekniikan avulla.

Romaani on Enorannan seitsemäs. Hän on aiemmin ollut mm. Tulenkantaja- ja Finlandia Junior -palkintoehdokkaana.

Anne Leinonen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/17.