Klassikko – Pimeyden alkemiaa

TV202kansiWEBVuonna 2002 Tähtivaeltaja-lehti täytti uskomattomat 20 vuotta. Tapahtumaa juhlistettiin numerossa 2/02, johon kerättiin normaalin sisällön oheen ihmisten muisteluita ja ajatuksia lehden historian varrelta. Mukaan päätyi yli 20 tekstintekijää, joilla oli jonkinlainen suhde Tähtivaeltajaan – mukana mm. Johanna Sinisalo, Boris Hurtta, Kivi Larmola, Pasi Jääskeläinen, Jukka Laajarinne ja Jukka Halme.

Tässä yksi näyte numeroon syntyneiden lennokkaiden fantasioiden kavalkaadista.

Kimmo Lehtonen
Pimeyden alkemia

Scifi-harrastajan elämä on lyhyt. Olennaisesti lyhyempi kuin normaalin länsimaisen ihmisen elinajanodote. Normaali scifisti elää yleensä enintään viisi vuotta; vain harva pystyy kymmeneen, vielä harvempi viiteentoista ja tuskin kukaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Kahdenkymmenen vuoden elinkaarensa aikana Tähtivaeltaja-lehti on kehittänyt neljä scifisti-sukupolvea, jotka ovat syntyneet roskaviihteen hedelmällisessä maaperässä, kasvattaneet uteliaisuuttaan ja tiedonnälkäänsä selailemalla salaa Tähtivaeltaja-lehteä kirjastoissa tai kirjakaupoissa ja lopulta päätyneet viattomina ja hyväuskoisina scifi-mafian vaikutuspiiriin.

Nyt jo neljän fandom-sukupolven ajan on scifi-harrastus armottomasti imenyt luovia elinnesteitä uhriensa suonista jättäen jälkeensä tyhjiä ihmisenkuoria vailla rohkeutta kohdata todellista elämää. Raunioita, jotka kaikkensa annettuaan ovat päätyneet arkkitehdeiksi, mainostoimittajiksi, kirjailijoiksi, tohtoreiksi ja ties miksi yhteiskunnan rattaiston osasiksi – mutta silti elätelleen yhä salaa toivetta saada vielä kerran luovuttaa osan itsestään suureen saostusastiaan.

Tuosta tihkuvasta sydänverestä on Toni Jerrman pimeyden alkemian ja mystisten yhtälöiden avulla tuottanut maagista painomustetta tuhansiin artikkeleihin, haastatteluihin, raportteihin ja sarjakuviin. Erityisen arvossa on graafikoiden veri, koska vain siitä voidaan tuottaa lehden seksikkäitä ja myyviä nelivärikansia. Noiden maagisten painomusteiden ansiosta Tähtivaeltaja on kahdenkymmenen vuoden ajan onnistunut pysymään hädin tuskin hyvän maun, viihteellisyyden, älyllisyyden ja taiteellisuuden rajamaalla, koskaan kuitenkaan varsinaisesti ylittämättä sitä.

ToniKimmoMarkku1987Tähtivaeltaja on luonut meistä ajatusten orjia, joille normaalit tuntemukset – rahasta, nopeista autoista, jääkiekkomestaruuksista, luonnon ihmeistä ja seksistä – eivät enää merkitse mitään, koska olemme sielumme silmin nähneet asioita, joita normaali ihmismieli ei pysty kuvittelemaan.

Olemme kokeneet galaksien tuhon maailmanlopun alla, nähneet tähtien syntyvän ja kuolevan sekunnin murto-osan aikana universumin syntyhetkellä. Olemme viettäneet aikaa planeetoilla, joiden armottomat olosuhteet ja tajuntaaräjäyttävä kauneus on saanut meidät haukkomaan henkeämme. Olemme matkanneet halki avaruuden loputonta, yksinäistä pimeyttä seuranamme mielipuolisia tiedemiehiä ja kauniita neitosia. Olemme taistelleet, voittaneet ja hävinneet elämää suurempia kamppailuja kosmista pahuutta vastaan.

Olemme jääneet vangiksi ihmismielen pimeimpiin ja kieroutuneimpiin sopukoihin ja löytäneet sieltä tien ulos. Olemme voittaneet Thermopylaissa ja hävinneet Gettysburgissa, olemme rakastaneet hulluja diktaattoreita ja vihanneet vapautta, olemme etsineet kohtaloamme multiversumien sokkeloista ja kokeneet transsendenssin jokaisen tarinan alussa.

Scifi-harrastus on serendipiteettiä, sillä kaiken tämän olemme löytäneet vaikkemme ole sitä etsineet – joten mitäpä normaalista elämästä, kun olemme saaneet kokea jotain paljon parempaa.

Yhä uudestaan ja uudestaan olemme me, sen uhrit ja uskolliset kätyrit, kokoontuneet Mafiaan ja Finnconiin väijymään uusia uhreja, joille olemme muka vain alkoholin sumentamin silmin ja mielin vakuuttaneet, että fandomissa on oikeasti hauskaa – siinä toivossa, että seuraava sukupolvi, jolle voimme välittää hallitsemamme salaisen totuuden, olisi valmis ja me saisimme vihdoin vapauden.

Kimmo Lehtonen

Kimmo Lehtonen on kirjailija, joka on julkaissut neljä sf-romaania. Hänen uusin teoksensa, Otaminut, on juuri ilmestynyt e-kirjana. Tähtivaeltajassa Kimmo on kunnostautunut erityisesti uuden scifi-kirjallisuuden esittelijänä.

iTunes: Otaminut

Elokuvat – Antiviral

AntiviralkansiWEBAntiviral
(UK-versio)

Vanha sanonnan mukaan omena ei puusta kauas putoa. Tämä pätee myös Cronenbergien perheeseen. Brandon-pojan Antiviral-elokuva (2012) tuo näet ensimmäisenä mieleen David-isän mestarillisen tuotannon. Erityisesti sellaiset hyytävän kliiniset fetisismikuvaukset kuin Dead Ringersin (1988) ja Crashin (1996).

Valkoista designia hohkaava Lucas-klinikka palvelee julkkiskulttuurin sofistikoituneimpia konnossöörejä. Heitä, jotka haluavat mahdollisimman lähelle uutisissa paistattelevia tähtiä. Klinikka myy taatusti aidoista julkkulähteistä ammennettuja sairauksia aina kuumeflunssasta sukupuolitauteihin. Mikä voisikaan olla intiimimpää kuin suora biologinen kommunikaatio kehosta kehoon.

Kun trendijulkimon verinäytteestä uutettu huuliherpes puhkeaa kukkaan omalla naamalla, on helppo kuvitella suudelleensa sankariaan. Tai päässeensä suoraan yhteyteen pop-taivaan päiväperhojen kyllästämän kollektiivisen alitajunnan kanssa.

Antiviral1WEBHyvin käyvät kaupaksi myös keinotekoiset ihosiirrännäiset sekä lihaisat pihvit, jotka on kasvatettu julkkisten soluista. Voimauttava kokemus on vähän kuin Jeesusta söisi.

Syd March (Caleb Landry Jones) on yksi Lucas-klinikan sliipatuista myyntimiehistä. Poika harrastaa myös sivubisnestä: hän salakuljettaa omassa kehossaan firman tuotteita laittomille markkinoille. Jatkuva tautikimara ei tee hyvää kalpean limanuljaskan terveydelle. Vielä ikävämpi yllätys on edessä, kun hän piikittää itseensä superjulkku Hannah Geistin (Sarah Gadon) kantaman taudin – se näet paljastuu tappavaksi design-virukseksi.

Antiviralin visuaalinen asu on hiottu ihailtavan tiukaksi. Linjat ja muodot ovat selkeitä, kuvakulmat tarkkaan harkittuja. Maailman kylmyyttä korostavat niin valkeiksi puunattujen lavasteiden ja mustien pukujen kontrasti kuin valtavat seinäkuvat täydellisiksi photoshopatuista mallikasvoista. Tästä elokuvasta ei tyyliä puutu.

Antiviral3WEBToteutustapa palvelee hienosti filmin sisältöä, joka vetää nykyisen pintaliitäjien palvonnan loogiseen päätepisteeseensä. Aidot uutiset ja oma elämä ovat turhia hyveitä maailmassa, jossa kuuluisuus on itsearvo ja tiedonvälitys pelkkää maanista julkkisskandaalien riepottelua. Kyynisyydelle ja ahneudelle on sen sijaan turha odottaa paskaista loppua, ne kukoistavat kuin kukko tunkiolla.

Esikoisohjaukseksi Antiviral on harvinaisen nappiin osunut suoritus. Seuraava kysymys onkin, kuinka korkealle Cronenbergien elokuvaklaanin uusin tulokas vielä yltääkään.

Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät •••

Brandon Cronenbergin ja pääkuvaaja Karim Hussainin kommenttiraita on sekä viihdyttävä että informatiivinen. Korviin tarttui mm. sellainen erikoinen paljastus, että filmissä hidastettuna nähtävä aivastuskohtaus on suunnattu kaikille niille ”lukuisille” aivastusfetisisteille, jotka pettyivät Steven Soderberghin Contagion-leffan (4/11) ysköspainotteisuuteen.

Parin minuutin mittaisia minidokuja on neljä ja poistettuja kohtauksia kaksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/13.

Antiviral on ilmestynyt dvd:llä myös Suomessa.

Kirjat – Marisha Pessl: Yönäytös

PesslNightFilmWEBMarisha Pessl
Yönäytös
Night Film
Suom. Laura Beck. Otava

Kaikkia mysteereitä ei ole tarkoitettu avattaviksi. Ainakaan, jos totuudesta ei ole valmis maksamaan kovaa hintaa.

Amerikkalaiskirjailija Marisha Pesslin toinen romaani, Yönäytös, herätti maailmalla jo ennakkoon niin suurta pöhinää, että se julkaistiin pikavauhtia myös suomeksi. Käytännössä lähes samaan aikaan kuin Yhdysvalloissa. Kyseessä on arvoituksilla ja hämärillä johtolangoilla pippuroitu vetävä lukuromaani, jota on vaikea laske kesken käsistään – ihan siitäkin huolimatta, että sivuja tiiliskiveen on eksynyt yli seitsemänsataa.

Scott McGrath on maailmaa nähnyt tutkiva reportteri. Hänen uransa kokee pahan kolauksen, kun hän syyttää erakkomaista elokuvaohjaaja Stanislas Cordovaa vaaralliseksi, Charles Mansonin kaltaiseksi saalistajaksi. Kunnianloukkaus ilman pitäviä todisteita tekee harvemmin hyvää journalistin uskottavuudelle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Cordovan tytär Ashley kuolee epäselvissä olosuhteissa. Tämä herättää jälleen McGrathin pakkomielteen, joten hän ryhtyy entistäkin määrätietoisemmin tutkimaan ohjaajan ja tämän tyttären salaisuuksiin verhottua elämää. Yhdessä kahden nuoren kumppaninsa kanssa hän jäljittää Cordovat tavanneita ihmisiä ja saa heidät avautumaan kokemuksistaan.

Vähitellen esiin keriytyy kuva todellisuuden pimeälle puolelle sukeltaneesta nerosta, joka on valmis uhraamaan kaiken vimmaisten visioidensa vuoksi. Hurjat noitamenot, salatieteet ja lapsiuhrit värittävät kertomuksia – tai niin ainakin McGrath kuulemastaan päättelee. Mutta mikä on totuus? Onko kyseessä pelkkä huhujen kimara vai kumpuavatko Cordovan elokuvien hypnoottiset pelkotilat aidon pahuuden syövereistä?

Romaanin parasta antia ovat Cordovan filmien kuvaukset ja analyysit. Valtavalle maatilalleen sulkeutunut ohjaaja ei anna haastatteluja, mikä vain lietsoo hänen kauhuelokuviensa synkkiä tulkintoja. Pahaenteisyyttä lisäävät näyttelijöiden oudot katoamiset ja se, että Cordovan viimeisimmät filmit on luokiteltu niin ahdistaviksi, ettei niitä ole päästetty lainkaan viralliseen levitykseen. Salaisten näytösten ohessa kielletyt leffat voi katsoa vain kädestä käteen leviävinä piraattiversioina. Näissä elokuvissa maailma ja ihmissielu revitään vereslihalle eikä mikään ole katsomiskokemuksen jälkeen ennallaan.

Pessl osaa rakentaa kirjaan jännitteitä, jotka kuljettavat tarinaa mukaansatempaavasti. Kun päähenkilöt lopulta tunkeutuvat Cordovan tilalle, kiristyy vainoharhainen tunnelma käsinkosketeltavaksi. Myös romaanin ensimmäinen päätös on hämmästyttävän älykäs. Valitettavasti se toinen vetää hyvältä ratkaisulta jalat alta.

Pisteet ansaitsee kirjailijan paneutuminen henkilökuviin. Pääosa teoksen hahmoista on täysipainoisesti hahmoteltuja, omaehtoisia persoonallisuuksia. Tosin kaikkien vastaantulijoiden hillitön into tilittää McGrathille aiemmin salassa pitämiään Cordova-muistoja ei ole kovin uskottavaa. Muutenkin kerrontaa olisi voinut virtaviivaistaa, sillä nyt haahuillaan turhaa mustan magian hallusinatorisilla sivupoluilla.

Tavanomaisesta psykologisesta trilleristä Yönäytöksen erottaa kokeellinen toteutus. Normaalin tekstin sekaan on ympätty nettisivuja, lehtijuttuja ja poliisiraportteja visuaalisesti toisintavaa materiaalia. Konsepti ei ole pelkkää erikoisuuden tavoittelua, sillä se tuo tarinaan sekä realismin henkeä että tuoreita kerronnallisia keinoja.

Aiheen mukaisesti romaaniin on tietysti upotettu myös rutkasti elokuva- ja kirjallisuusviitteitä. Tämän ohessa piikitellään nykypäivän älyvapaata pikakulutuskulttuuria, jossa Twitter-viestit ovat korvanneet laatujournalismin.

Yönäytöstä on helppo suositella sekä kauhuelokuvien että jännärien ystäville. Se ei vedä vertoja Theodore Roszakin mestarilliselle, Tähtivaeltaja-palkitulle Flicker-romaanille (ks. Tähtivaeltaja 1/97), mutta tarjoilee silti ihan fiksun ja filmaattisen lukurupeaman.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/14.

Elokuvat – Foliohatun alla 2

Lotr-Return-JulisteWEBFoliohatun alla
Osa 2: The Lord of the Rings

”Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee.”

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Foliohatun alla -palstalla paljastetaan valkokankaan kätketyt salaliitot. Nyt syyniin joutuu J. R. R. Tolkienin rakastettu luomus, jonka Peter Jackson niin mainiosti siirsi valkokankaalle. Tarun olette varmasti kuulleetkin, varautukaa siis kohtaamaan…

Lotr-k1WEB…totuus sormusten herrasta

Elokuvan (ja kirjan) väite: Sauronin takoma Herrasormus (K1) hallitsee kaikkia muita mahtisormuksia, ja sen avulla voi nousta maailman valtiaaksi. Sormusten Sormus antaa kantajalleen pitkän iän, mutta muuttaa hänet pahaksi ja itsekkääksi. Valtasormus houkuttelee ja lumoaa kaikki läheisyydessään, eikä sen kerran haltuunsa saanut halua luopua siitä koskaan. Sormuksella on myös oma tahto ja palava halu palata Sauronin luokse. Heikot yksilöt se saa täysin valtaansa.

Totuus: Sauronin Herrasormus lahjoittaa kantajalleen pitkän ja terveellisen elämän – ja siinä kaikki. Sen avulla ei voi hallita yhtään mitään, eikä se muuta ketään pahaksi. Se ei halua Sauronin luokse, eikä siitä luopuminen ole erityisen vaikeaa.

Lotr-k2WEBIhanko maailman valtiaaksi?

Vuonna 1693 Toista Aikaa Sauron lähtee Herrasormus kädessään valloittamaan Keski-maata. (K2) Suuri laivasto voittaa hänet seitsemän vuotta myöhemmin.

Vuonna 3261 Sauron selätetään jälleen ja vangitaan.

Sauron ei selvästi lannistu vähästä, sillä vuonna 3428 hän hyökkää armeijoineen Gondoriin. Yritys päättyy Mustan Tornin piiritykseen ja täydelliseen tappioon. Sitä myöten Valtasormus päätyy ihmisten käsiin.

Tämä voodookoriste ei siis näytä tuovan voittoa missään vaiheessa, ei edes taistelussa perinteistä armeijaa vastaan. Entä muut mahtisormukset, joita sen piti hallita? Jos moinen väite pitäisi paikkansa, Sauronin rinnalla marssisi kolme haltiakuningasta joukkoineen, seitsemän kääpiöruhtinasta taistelijoineen ja yhdeksän ihmisvaltiasta sotureineen.

Lotr-k3WEBKun elokuvassa näytetään Sauronin tuho, hänen ympärillään pyörii kuitenkin pelkkiä tehottomia örkkejä. (K3) Jopa yli tuhat vuotta aiemmin syntyneet sormusaaveet loistavat poissaolollaan. Mitä ilmeisimmin jossain toisaalla on paremmat bileet.

Lähimmäs haavettaan maailman valloituksesta Sauron pääsee kolmannen ajan lopulla – eli elokuvien tapahtuma-aikaan – jolloin hänellä todistettavasti ei enää ole sormusta hallussaan! Avain voittoon näyttäisikin siis olevan ylivoimainen armeija, ei maaginen blingbling-trinketti.

Lue loppuun