Sandman Deluxe 8

Neil Gaiman on nerokas tarinankertoja. Tästä käy hyvänä osoituksena se, että vaikka amerikkalainen sarjakuva on kehittynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana huimin harppauksin, ovat 1990-luvun alusta kotoisin olevat Sandman-sarjakuvat yhä täyttä timanttia.

Gaiman on aina ollut parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa. Ja juuri tällaisista elämänviipaleista saamme nauttia Sandman Deluxe 8 -kokoelmassa (RW).

Todellisuusmyrskyn seurauksena mystiseen Maailmainlopun majataloon eksyy sekalainen seurue ihmisiä ja muita olentoja. Matkalaiset saapuvat useilta aikakausilta ja monista eri ulottuvuuksista. Myrskyn laantumista odotellessaan he kertovat toisilleen tarinoita – sillä juuri tarinat, myytit ja unet elävät senkin jälkeen, kun todelliset maailmat loppuvat.

Kirjan ensimmäinen narratiivi kertoo rutiineihinsa juuttuneesta toimistotyöläisestä. Hän eksyy kotimatkallaan autioon kaupunkiin, jossa tiet ja rakennukset muuttavat jatkuvasti muotoaan. Onko hän päätynyt unten kaupunkiin vai kaupungin uneen? ”Ehkä joku päivä palaan valveeseen. Etsin oikeasta kaupungista tuttua katua. Ja kun osun kohdalle, kävelen sitä pitkin takaisin oikeaan maailmaan. Sitä toivon ja rukoilen.”

Myöhemmin teoksen sivuilla tulee vastaan mm. keijujen kuningattaren kujeileva lähetti, joka sotkee vallanhimoisen kirkollisen johtajan suunnitelmat, sekä menneen maailman purjealuksiin rakastunut laivapoika, joka kohtaa useammankin ihmeellisen kulkijan.

Teoksen kenties vaikuttavimmassa jaksossa tutustutaan Lyijyhilseen Nekropolis-kaupungin asukkaisiin. He huolehtivat kuolleista ja siitä, että nämä saavat arvoisensa kohtelun. Niinpä heillä riittää sekä koskettavia että fantastisia tarinoita muisteltavakseen.

”Muistan, kuinka tulin raatoproomulla Lyijyhilseeseen oppipojaksi. Äiti oli lähettänyt minut joelle isän ruumiin kanssa. Hän oli varmistanut hartaan toiveensa, hautapaikan Nekropoliksessa, lupaamalla minut tänne syntymäni hetkellä.”

Itse Sandman, tuo tarujen ruhtinas, ja hänen sukunsa esiintyvät kirjassa vain sivuosissa. Mutta ilman heitä nämäkään tarinat eivät olisi koskaan käyneet toteen.

Maailmainlopun majatalo on legendojen aarreaitta. Taianomainen kooste kokoaan suurempia narratiiveja, jotka resonoivat lukijan alitajunnan ja kertomataiteen klassikoiden sävellajeissa.

Gaimanilla on ilmiömäinen taito luoda lyhyissäkin tarinoissa kokonaisia maailmoja, joita kansoittavat aidosti inhimilliset hahmot ja joissa koetaan mielikuvitusta soittelevia tapahtumia. Parhaimmillaan hän lataa yhteen lauseeseen enemmän tunnetta ja ihmeen tuntua kuin moni muu kirjailija kokonaiseen romaaniin.

”Sfäärien musiikin säestämänä jätit astelivat taivaankannen halki, taakka harteillaan, hitaasti kuin aika itse.”

Tässä kokoelmassa Gaimanin tukena on laaja piirtäjäkaarti. Kehystarinan taiteesta vastaa aina yhtä mestarillinen Bryan Talbot. Hänen ohessaan kirjaa ovat kuvittaneet mm. Michael Zulli, John Watkiss ja Vince Locke. Tekijäryhmän toisistaan poikkeavat tyylit korostavat hienosti sisäkkäisistä kertomuksista koostuvan teoksen rakennetta.

Kirjasta löytyy myös kiehtovaa bonusmateriaalia. Gaimanin käsikirjoittama ja Dave McKeanin kuvittama Kala kuivalla maalla -sarjakuva on kuin sanoiksi ja kuviksi käännetty uni. Lisäksi tarjolla on eri taiteilijoiden näkemyksiä Unten herrasta.

Sandman Deluxe -sarja on suomeksi käännetyn sarjakuvan aatelia.

Toni Jerrman

Ennakkotietona kerrottakoon, että Tähtivaeltaja 1/19 on yhä painon hallussa, joten numero ilmestyy maaliskuun aikana.

Tästä linkistä aiempiin Sandman Deluxe -arvioihin.