Kirjat – Katja Törmänen: Karhun morsian

Tormanen-KarhunMorsianWEB

Katja Törmänen
Karhun morsian
Like

Karhun morsian on pohjoismaiseen rautakauteen sijoittuva kasvukertomus, joka taiteilee fantasian ja historiallisen realismin välimaastossa. Tapahtumat sijoittuvat kahteen naapurikylään, joiden asukkaiden elämät kietoutuvat toisiinsa syvemmin kuin pelkkä vierekkäinen sijainti antaa ymmärtää. Kylät erottaa toisistaan syvä kuilu, joka paitsi estää asukkaiden kanssakäymisen, myös symboloi tapa- ja uskomuskulttuurien eroja.

Suolakarin Freydis ja Surmankylän Aslaug ovat nuoria naisia, joita odottaa ennalta määrätty kohtalo. Freydis on kylän suojelushengelle, Karhulle, luvattu morsian, jonka hengenmenon määrää se, milloin hän synnyttää ensimmäisen lapsensa. Aslaug puolestaan aiotaan naittaa kylän päällikölle, kiivaalle ja epävakaalle miehelle, joka on mukiloinut kuoliaaksi jo useammankin naisen.

Ajan tavan mukaan yhteisöjen sukupuoliroolitus on jyrkkä ja naisen osa aina miehelle ja suvulle alisteinen. Päähenkilöt ottavat kuitenkin valtaa itselleen ja tekevät päätöksiä niissä kehyksissä, joissa se on heille mahdollista.

Ilahduttavasti kerronnassa ei tyydytä pelkästään toisintamaan historiallisia roolituksia, vaan naisille annetaan aitoa toimijuutta. Freydisin ja Aslaugin elämän tärkeimmät ratkaisut eivät koske heidän suhdettaan miehiin vaan kyliä hallitsevaan karhujumaluuteen. Myös merkittävimmät päähenkilöiden neuvonantajat ovat naisia.

Kirjan ajankuva ja miljöö ovat ehjiä ja eläviä. Kylät elävät vuodenaikojen sanelemassa rytmissä, jota tahdittavat myös miesväen pitkät poissaolot merillä ryöstelemässä tai kauppaa käymässä. Elannon turvattomuus ja ihmisten pyrkimykset vaikuttaa asioiden kulkuun rituaalien ja loitsujen kautta ovat oleellinen osa päähenkilöiden arkea. Kilpailevia jumaluuksia on useita, ja yhden palvominen voi merkitä toisen suututtamista. Onko taikamenoilla objektiivisessa mielessä vaikutusta, ei ole väliä, koska ne ovat päähenkilöille tosia ja merkityksellisiä.

Pientä miinusta pitää antaa henkilöhahmoista: päähenkilöt muistuttavat liiaksi toisiaan, eikä heidän tarinoissaan ole erityistä omintakeisuutta. Vaihtelevien aikatasojen ja näkyjen käyttö tarinallisina elementteinä tuo puolestaan juonenkulkuun paikoin turhaa sekavuutta.

Kantaviksi teemoiksi nousevat toisaalta kohtalo, toisaalta yhteisöön kuuluminen: sen edestä toimiminen, jopa uhrautuminen. Mikä kaikki kiinnittää yksilön osaksi kokonaisuutta ja millaisen hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa irrottautua muista? Tuttujen polkujen ulkopuolella, suvustaan lähteneenä, ihminen on varsinkin muinaisaikoina ollut orpo ja kaikille vaaroille altis. Rooli kylän puolesta annettavana uhrina voi olla paitsi raskas, myös keskeinen osa identiteettiä. Jos se otetaan pois, mitä jää jäljelle? Näiden kysymysten ympärille sekä Freydisin että Aslaugin kertomukset kiertyvät seuraten toisiaan varjokuvan lailla.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Sarjakuvat – Tuomas Myllylä: Pakanat

PakanatKansiWEB

Tuomas Myllylä:
Pakanat

”Minä vannon ikuista kostoa ja vihaa Launiaisten Liedolle, birkalaiselle Louhelle ja Ivarr Korpille. Veri on välillämme, kunnes poltan heidän talonsa, ryöstän naisensa ja juon heidän verensä. Kuule, Ukko, sanani!”

Tuomas Myllylän yli puoli vuosikymmentä työstämä Pakanat-sarjakuva on vihdoin valmistunut. Koko suurteos on nyt luettavissa yhtenä Musta Ritari -kustantamon julkaisemana 332-sivuisena tiiliskivenä.

Elämä 900-luvun Suomessa ei ole ruusuilla tanssimista. Ankarat talvet kurittavat, työ on raskasta, lapsikuolleisuus yleistä ja elinikä lyhyt. Sukujen ympärille rakentuneet heimoyhteisöt käyvät keskenään kauppaa, mutta myös sotivat parhaista apajista – mikä johtaa loputtomiin kostonkierteisiin.

 

Pakanat2WEB

Tarinan alussa Hyypiän suvun miehet polttavat Halikonhovin ja tappavat Halikon suvun jäsenet. Henkiin jää vain nuori Ari, joka myydään orjaksi itäisille maille. Kymmenen vuotta myöhemmin Ari Halikko palaa uskollisten soturien kera ja ryhtyy toteuttamaan omaa verikostoaan.

Kaukaisilla mailla legendaariseksi miekkamieheksi kasvanut Ari kiehuu pyhää vihaa ja lunastaa verellä paikkansa suomenniemen mahtisukujen keskuudessa. Samalla horjuu kuningas Väinämöisen ylläpitämä hauras rauha. Idän tuottoisille kauppareiteille riittää ottajia Ruotsin ja Tanskan suunnasta, eikä eripuraisilta suomalaisilta löydy tarpeeksi yhteishenkeä heidän pysäyttämiseensä. Niinpä ruumiskasat kasvavat ja rannikkokylä toisensa jälkeen leimahtaa liekkeihin.

Kalevalalaista nimistöä tulviva Pakanat maalaa hurmeista kuvaa maasta, jossa kirveeseen tartutaan pienimmästäkin syystä. Jossa sukukunnat juonittelevat toisiaan vastaan ja mahti asuu miekanvarressa. Jossa saatavat maksatetaan verellä.

Pakanat5WEB

Myllylän sarjakuva ei ole kuitenkaan silkkaa kuoleman balettia. Henkilöiden kehittelyyn ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa panostetaan. Ajankuvan luomisessa nähdään vaivaa, eikä tapahtumien poliittisia ulottuvuuksiakaan sivuuteta.

Fantastisempaa puolta tarinassa edustavat vanhojen jumalten palvonta, noitatietäjät ja alisessa maailmassa vierailut. Kovin miehisestä todellisuudesta nousee esiin myös useita voimakkaita naishahmoja.

Vahvalla mustavalkografiikalla kuvitettu Pakanat on suuria tunteita soitteleva tarinamammutti, joka kuuluu itse kunkin kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Pakanat1WEB

Mutta ihan ilman risuja ei selvitä. Neljästä ”kirjasta” koostuvan kokonaisuuden kakkososio on painettu niin pienillä marginaaleilla, että osa ruuduista uppoaa ikävästi liimasidonnan uumeniin. Ja vaikka piirros muuttuu hieman episodi episodilta, niin päätösjakso eroaa muusta tyylistä niin rajusti, että se rikkoo jo tunnelmaa. Muutenkin viimeinen osuus juoksee tarinan loppuun hitusen hätäisesti.

Mutta mitäs me pienistä, kun miekat laulavat veristä balladiaan ja teksti soi vakuuttavan jylhästi. Kyllä tällä pitäisi vähintään yksi Sarjakuva-Finlandia irrota!

”Siellä he kuolivat kaikki… Selim, hiljainen soturi, joka seurasi herraansa maailman ääriin… Erik Kilpikoura, idäntien varjaagi ja Ari Halikon lähin asetoveri… Hämeen ja Suomenmaan parhaimmat rinta rinnan ja kourat toistensa kurkuissa…”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Pakanat4WEB

Podcastit – Tähtivaeltaja-podcast, osa 5

Voihan Kuun kääntöpuoli ja mustunut muuntohiili! Tähtivaeltaja-podcastissa on äänessä uunituore Tähtivaeltaja-palkinnon voittaja Jani Saxell.

Jaksossa käydään antaumuksella läpi Saxellin hienoa Eurooppa-kirjasarjaa ja Tähtivaeltaja-palkittua Tuomiopäivän karavaania. Samassa ihmetellään muun muassa sitä, miten kirjailija tuli eksyneeksi scifin sivupoluille. Keskustelukumppanina keittiöstudiossa Aleksi Kuutio.

Pistäkää kuunnellen!

Elokuvat – Solo: A Star Wars Story

SoloJulisteWEB

Solo: A Star Wars Story

Harrison Fordin näyttelemä Han Solo on Tähtien sota -universumin rakastettavin renttu. Niinpä nuorta Soloa esittävällä Alden Ehrenreichilla on isot saappaat täytettävänään. Vaikka Ehrenreich ei ole yhtä karismaattinen näyttelijä kuin Ford, hän suoriutuu vaikeasta tehtävästään suhteellisen kelvollisesti. Hetkittäin hänet on jopa helppo kuvitella nuoreksi Han Soloksi.

Tässä toki auttaa se, että elokuvaan on tungettu lähes väkisin kaikki ne yksityiskohdat, jotka hahmon menneisyydestä tiedetään alkuperäisten elokuvien pohjalta – tyyliin Kesselin keikka ja se, kuinka herra sai Millennium Falconin haltuunsa.

Ron Howardin rutinoidusti ohjaama filmi käynnistyy Corellian tehdasplaneetalta, jossa nuori Han hankkii elantonsa ryöstelevänä viemärirottana. Veri vetää miestä kuitenkin avaruuden käymättömille korpimaille. Pakoyritys rakkaan Qi’ran (Emilia Clarke) kanssa päättyy onnettomasti, kun nainen jää vangiksi ja Han joutuu listautumaan Imperiumin riveihin.

null

Tästä alkaa seikkailu, jonka kuluessa Han törmää niin Chewbaccaan (Joonas Suotamo), Tobias Beckettin (Woody Harrelson) sympaattiseen rosvojoukkioon kuin ihastuttavan lipevään Lando Calrissianiin (Donald Glover). Kapuloita päähenkilöiden rattaisiin heittelevät vaikutusvaltaisen Crimson Dawn -rikollisjärjestön armoton napamies Dryden Vos (Paul Bettany) sekä Enfys Nestin (Erin Kellyman) johtama Pilviratsastajien lurjusjoukkio. Myös kovia kokenut Qi’ra näyttelee merkittävää roolia tapahtumien tuoksinassa.

Solo: A Star Wars Story kulkee pääosin viihdyttävästi, vaikka lähes olematon juoni painottuukin toimintakohtauksiin henkilökehittelyn kustannuksella. Mallia moniin jaksoihin on haettu vanhoista lännenelokuvista, mikä tekee niistä tuttuja ja turvallisia, mutta myös loppuunkaluttuja.

Kokonaisuus on muutenkin ulkokultainen eikä herätä missään vaiheessa samanlaista tunnekuohua kuin onnen kyyneliä heruttanut Rogue One tai ne The Force Awakensin kohtaukset, jotka ottivat ilon irti ikääntyneestä Solo/Chewbacca-parivaljakosta.

null

Yleisestä keskinkertaisuudesta huolimatta Hanin ensibondausta Chewbaccan ja Landon kanssa katselee lähes mielikseen. Positiiviselle puolelle lukeutuvat myös filmin mainio näyttelijäkaarti, droidien oikeuksia kovaan ääneen puolustava L3-37-robotti sekä useat vahvat naishahmot. Lisäksi tarinan loppupuolelle sijoitettu moraalinen dilemma tuo kuvioihin sekä aitoa asiasisältöä että kivoja vinkkejä tulevasta. Suomalaisia katsojia ihastuttanee Suotamon läsnäolon ohessa viittaus Teräs Käsi -taistelutekniikkaan.

Mutta oliko sitä nyt ihan pakko leipoa Han Solosta näin yksiselitteistä sankarihahmoa?

Toni Jerrman – 3 tähteä

null