Elokuvat – Us

UsJulisteWEB

Us

Näyttelijänä ja käsikirjoittajana uransa aloittanut Jordan Peele nousi kauhuohjaajien kärkikaartiin rasisminvastaisella Get Out -esikoisellaan (2017). Niinpä hänen seuraavaa elokuvaansa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Nyt teattereihin saatu Us myös lunastaa kaikki toiveet. Tarjolla on omaperäisen tehokasta ja yllättävää kauhukuvastoa, jossa pääosanäyttelijät pääsevät loistamaan.

Parhaiten Peelen filmi toimii, jos siitä ei tiedä ennalta mitään. Niinpä tämäkin arvostelu kannattaa jättää lukematta, mikäli on lähiaikoina suuntaamassa kohti elokuvateatteria.

Us3WEB

Adelaide (Lupita Nyong’o) on onnellisesti naimisissa Gaben (Winston Duke) kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, Zora (Shahadi Wright Joseph) ja Jason (Evan Alex). Naista vaivaavat kuitenkin lapsuuden kauhukokemuksen synnyttämät pelkotilat. Tuolloin hän kohtasi Santa Cruzin rantahuvipuiston autiossa peililabyrintissa oman vääristyneen kuvajaisensa.

Muistot nousevat vahvasti pintaan, kun perhe saapuu lomailemaan Santa Cruziin. Adelaiden kammoa kasvattavat entisestään oudot ilmiöt ja selittämättömät yhteensattumat.

Lopullisesti perhe uppoaa altaan syvään päähän, kun heidän lomamökkiinsä tunkeutuu punaisiin haalareihin sonnustautunut, eläimellisesti käyttäytyvä varjonelikko – terävät sakset aseinaan.

Us1WEB

Tästä käynnistyy pirullinen selviytymistaistelu, joka on ladattu täyteen huikeita ideoita, yllättäviä käänteitä ja tarkasti mietittyjä kuvia. Kauhusta, väkivallasta ja mustasta huumorista nyt puhumattakaan. Tapahtumien taustaselitys lentää lopulta niin hurjiin sfääreihin, että harvalla elokuvantekijällä olisi moiseen pokkaa. Peele pitää kuitenkin katsojan tiukassa kuristusotteessaan myös silloin, kun hän kurottaa loogisen järjen tuolle puolen. Ja se jos mikä on klassikon merkki.

Lukuisia huikeita hahmoja ja mieleenpainuvia kohtauksia sisältävä Us on lopullinen todiste Peelen nerokkuudesta. Vähintään yhtä kovat kehut ansaitsee Nyong’o, jonka supervahvaa roolisuoritusta ei voi kuin hämmästellä.

Jos katsot tänä vuonna vain yhden kauhuleffan, pidä huoli, että se on Us.

Toni Jerrman

Us2WEB

Elokuvat – Captain Marvel

CaptainMarvelJulisteWEB

Captain Marvel

Aika monta elokuvaahan siihen meni, mutta vihdoin Marvel-studio on saanut valkokankaille oman ihmenaisensa. Ja hän on niin tulinen ilmestys, että tästä lähin Teräsmies kelpaa enää märäksi rätiksi.

Laajaa galaktista imperiumia pyörittävät kreet ovat omien sanojensa mukaan jalo sankarisoturien rotu. Heidän pahimpina vihollisinaan esitellään muotoaan muuttavat skrullit, jotka soluttautuvat salaa kreeden hallitsemille planeetoille.

CaptainMarvel4WEB

Vers (Brie Larson) kuuluu kree-soturien eliittijoukkoon. Hän on kuitenkin eksyksissä itsensä kanssa, sillä hän muistaa elämästään vain viimeiset kuusi vuotta. Lisäksi häntä vaivaavat unet tuntemattomilta taistelukentiltä – sekä muistojen sirpaleet aivan toisenlaisesta elämästä.

Erinäisten käänteiden jälkeen Vers päätyy 1990-luvun Maapallolle metsästämään paikalle kurvannutta skrull-ryhmää. Muodonmuuttajat etsivät naista, joka on kehittänyt vallankumouksellisen valonnopeusmoottorin. Ja sehän ei saa päätyä skrullien käsiin.

CaptainMarvel2WEB

Filmin hauskimpana oivalluksena Vers saa Maassa kumppanikseen SHIELD-järjestöä johtavan ”nuoren” Nick Furyn (Samuel L. Jackson). Asetelmasta revitään irti sekä hupia että Marvel-elokuvien sisäpiiriviittauksia. Onhan kyseessä ensimmäinen kerta, kun Fury kohtaa supersankareita ja avaruusmuukalaisia. Hitusen tilaa saa myös toinen vanha kehäkettu, agentti Coulson (Clark Gregg).

Tarinan edetessä luvassa on niin asetelmat mullistavia yllätyskäänteitä kuin Versin menneisyyden esiinperkausta. Samalla Vers löytää sekä voimansa että todellisen minänsä.

CaptainMarvel3WEB

Anna Bodenin ja Ryan Fleckin ohjaama Captain Marvel on pääosin toimivaa, scifi-henkistä supersankariviihdettä. Hetkittäin kerronta tosin löysäilee televisiosarjamaisissa kuvioissa tai juuttuu turpakarkeloihin, mutta silti kokonaisuus asettuu plussan puolelle.

Ansio elokuvan onnistumisesta on pitkälti Brie Larsonin harteilla. Hän tulkitsee Versiä pienieleisen hyväntuulisesti, joten hahmon voimaannuttavaa kehitystä on ilo seurata. Veikeää huumoriakaan unohtamatta.

Lisäpisteitä leffa saa hyvästä musiikkiraidasta sekä yhdestä elokuvahistorian parhaista kissarooleista.

Toni Jerrman – 3 tähteä

CaptainMarvel1WEB

Elokuvat – Alita: Battle Angel

AlitaJulisteWEB

Alita: Battle Angel

Suomessa Gunnm-nimellä julkaistu Yukito Kishiron scifi-manga on genrensä kirkkaimpia tähtiä. Robert Rodriguezin ohjaama ja James Cameronin & kumppaneiden kirjoittama amerikkalainen elokuvaversio ei vedä vertoja alkuperäiselle sarjakuvalle. Mikään pannukakku se ei kuitenkaan ole.

Alita: Battle Angel sijoittuu aikaan, jolloin Maan tuhonneesta mullistuksesta on kulunut 300 vuotta. Mahtavista taivaskaupungeista on jäljellä enää yksi, toiviotähtenä loistava Zalem. Sen alla sijaitsevan Iron Cityn rauniossa asuvalle työläiskansalle paikka näyttäytyy tavoittamattomana onnelana.

AlitaBA1WEB

Zalem mättää jätteensä Iron Cityn keskellä sijaitsevalle kaatopaikalle. Sieltä kyberkirurgi Ido (Christoph Waltz) löytää Alitan (Rosa Salazar) jäänteet. Hän liittää ne alunperin tytärtään varten rakentamaansa kyborgivartaloon. Herätessään jälleen henkiin Alita ei muista mitään menneisyydestään. Alkuun hän onkin kuin viaton lapsi, joka ihmettelee uutta maailmaa.

Tätä ei kestä kuitenkaan pitkään, sillä Iron City on tyly kaupunki, jossa vahvat hallitsevat heikompia. Erinäisten väkivaltaisten käänteiden jälkeen käy selväksi, että Alitalla on sisäsyntyinen taistelulajien taito. Mutta tulisiko kykyjä käyttää armottomana palkkionmetsästäjänä vai peltiä rusikoivan Moottoripallo-lajin kisailijana?

AlitaBA2WEB

Näiden pohdintojen rinnalla Alita yrittää avata omaa menneisyyttään ja löytää elämälleen tarkoituksen. Pelissä on myös kaiken syövä rakkaus renttumaiseen Hugo-poikaan (Keean Johnson), jonka suurin unelma on päästä Zalemin yltäkylläisten patojen ääreen. Lisäksi tapahtumien taustalla vaikuttavat mm. Moottoripallo-kisoja masinoiva kylmäpäinen Vector (Mahershala Ali) sekä Alitalle katkera metsästäjä-soturi Zapan (Ed Skrein).

Elokuvan tarinaa on sarjakuvaan verrattuna tiivistetty ja muokattu. Monet alkuperäisen kertomuksen oleellisimmat piirteet ovat silti jäljellä. Tosin vain kokonaisuuden alkupäästä, sillä filmin lähtökohtana ovat olleet pokkarisarjan ensimmäiset jaksot.

AlitaBA4WEB

Aineksista on leivottu pääosin jouheva tarina, jossa tilaa saavat niin tunteet, juonittelut kuin toimintakin. Tähtiä ropisee erityisesti elokuvan visuaaliselle toteutukselle. Iron City ja sitä asuttavat ihmiskonehybridit näyttävät juuri niin reheviltä kuin toivoa saattaa. Näin monenlaisia, ihastuttavan rupuisia konevartaloita ei muualla ole nähty. Hulppeasti pelittävät myös Moottoripallo-kohtaukset, joissa on vauhtia ja vimmaa koko rahan edestä.

Filmin ainoa isompi ongelma on koko touhun keskiössä. Päätös toteuttaa Alita animoituna, jotta hänestä saataisiin suurisilmäisen manga-nuken näköinen, menee rytinällä metsään. Kun päähenkilön kasvot synnyttävät katsojassa pahoinvointia, on hänen tarinaansa vaikea uppoutua. Jos kuiskaan korvaasi sanaparin outo laakso, tiedät varmasti mistä on kyse.

AlitaBA5WEB

Tokihan tämän kaiken voi selittää sillä, että kyseessä on keinotekoinen kyborgi, mutta se ei poista kokemuksen epämiellyttävyyttä.

Mikäli elokuva menestyy lippuluukuilla, on jatkoa varmasti luvassa, sillä Alitan tarinassa on vielä paljon kerrottavaa. Toivottavasti siihen mennessä myös ihmiskasvojen animointitekniikka kehittyy entistä paremmaksi.

Toni Jerrman – 3 tähteä

Elokuvat – Foliohatun alla 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

romerojulisteetweb

Foliohatun alla
Osa 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaanjohtavaa informaatiota.

George A. Romero loi modernit zombiet elokuvatrilogiallaan Night of the Living Dead (1968), Dawn of the Dead (1978) ja Day of the Dead (1985). Nämä elokuvat antavatkin meille parhaan ikkunan siihen salattuun todellisuuteen, jossa kuolleet kävelevät. Tai pikemminkin laahustavat, sillä tuohon maailmanaikaan kuolleet eivät vielä juosseet.

Harhainen väärinymmärrys: Kaiken taustalla on jokin outo luonnonkatastrofi. Vainajat ovat heränneet vahingossa henkiin ja haluavat syödä ihmislihaa tyydyttääkseen pohjatonta nälkäänsä.

Karu totuus: Raadot on herätetty tahallaan, ja ne haluavat ensisijaisesti tappaa. Kyseessä on muukalaisten invaasio. Plan 9 from Outer Space (1959) oli sittenkin oikeassa! (K1)

romerofoliok1web

Mikä voi liikuttaa kuollutta?

Romeron elokuvissa esitetään erilaisia teorioita siitä, mikä on herättänyt vainajat henkiin. Ehdokkaiksi nostetaan esimerkiksi Venuksesta palanneen luotaimen säteily, virustartunta sekä tilanahtaus Helvetissä.

Taudin voi poistaa joukosta saman tien, sillä mikään pöpö ei vaikuta kuolleisiin. Myöskään teoria siitä, että Helvetti olisi täynnä, ei kestä lähempää tarkastelua. Olisi äärimmäisen huonoa suunnittelua, jos kadotuksesta loppuisivat jopa seisomapaikat paljon ennen viimeistä tuomiota. Muidenkaan uskontojen pyhät kirjoitukset eivät tue moista näkemystä. Ja toisaaltahan tämä tarkoittaisi, että vain Helvettiin tuomitut ihmiset palaisivat zombieina. Kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikki vainajat palaavat, luonteesta tai elämäntyylistä riippumatta.

Mikä ylipäätään voisi liikuttaa vainajaa? Kun ihminen kuolee, keho saavuttaa alimman mahdollisen energiatilansa. Samalla ihmisen rakentumista ja toimintaa ohjaavaa informaatio hajoaa eikä ole enää palautettavissa.

Tohtori Loganin kokeet Day of the Deadissa antavat meille tärkeää informaatiota zombieista. Valitettavasti hyvä tohtori on myös seinähullu, joten joitain hänen virhenäkemyksiään on syytä oikoa. Logan esimerkiksi huomaa, että kalmoja liikuttaa pelkkä aivoista tuleva stimulaatio. ”Ei tarvita sisäelimiä tai verenkiertoa”, tutkija hihkuu. (K2) Zombie haluaa kuitenkin edelleen syödä, vaikkei hänellä ole vatsalaukkua. Toisaalta kuollut ei voi käyttää syömäänsä ruokaa, se vain mätänee hänen vatsaansa.

romerofoliok2web

Kelpo tohtorimme on kuitenkin myös täysin väärässä. Elävä ihminen saa tarvitsemansa energian soluissa tapahtuvasta palamisesta, johon tarvitaan veren kuljettamaa happea. Vaikka stimulaatio liikkeeseen tulisi aivoista, mistä lihakset saavat voimaa liikkua? Entä mikä pitää aivot käynnissä? Jos verenkierto aivoihin estyy, elävän yksilön tajunta sammuu hyvin nopeasti. Zombieiden täytyy siis saada energiaa jostain kehonsa ulkopuolisesta lähteestä. Onko moinen mahdollista? Periaatteessa kyllä.

Peruskouluissakin opetetaan, että kuolleen sammakon lihakset saadaan liikkumaan sähköllä. Aivojen stimuloiminen sähkövirralla on nykypäivän neurotieteissä ihan peruskauraa. Sähköä voi myös välittää elektromagneettisen kentän avulla ilman näkyviä johtoja.

Selvästikään zombiet eivät toimi tuntemallamme sähköllä, mutta periaatteessa kehon ulkopuolelta tuleva energia voi liikuttaa kuollutta lihaa. Ja moista energiaa voisi lähettää laajana kenttänä, joka ruokkisi useita yksilöitä samalla kertaa. Tämä palauttaa meidät ensimmäisessä elokuvassa mainittuun Venus-luotaimeen.

Night of the Living Deadissa Ben, Barbara, Harry ja Helen katselevat televisiosta uutislähetystä. Sen mukaan NASA päätti tuhota Venuksesta palaavan luotaimen aluksen saapuessa Maan ilmakehään, koska luotain kantoi mukanaan ”voimakasta outoa ja tuntematonta säteilyä”. Televisiossa haastateltu NASA:n tutkija vieläpä toteaa, että säteilyllä on selvä yhteys kriisiin, vaikka vieressä kulkeva kenraali kiistääkin asian. (K3) Ovelaa kyllä, tähän juonenlankaan ei koskaan enää palata, vaikka juuri se on avain mysteeriimme!

romerofoliok3web

Kyseessä ei todennäköisesti ollut edes oikea luotain, vaan muukalaisten hämäys ja invaasion alkusoitto. Joku Venuksessa ei pitänyt ihmiskunnan nuuskimisesta ja päätti lähettää naamioidun hyökkäysaseen kostoksi. Eikä sellaista vempelettä voi tuhota vain painamalla nappia NASA:n päämajassa. Viranomaiset ainoastaan kuvittelivat räjäyttäneensä aluksen, mutta todellisuudessa se pääsi perille ja alkoi säteillä valtavalla voimalla.

Lue loppuun

Elokuvat & Kirjat –Mortal Engines & Kävelevät koneet

MortalEnginesJulisteWEB

Mortal Engines

Philip Reeven Kävelevät koneet -kirjasarjassa ja siihen pohjautuvassa Mortal Engines -elokuvassa on pärisyttävän päheä perusidea. Tuhon jälkeisessä ankeassa maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät valtavien pyörien kuljettamissa kaupungeissa. Suurimmat paikkakunnat, kuten massiivinen Lontoo, saalistavat pienempiä kaupunkeja kitaansa. Ihan huippua!

Koska leffaversion on tuottanut Peter Jackson ja sen ohjauksesta vastaa Jacksonin kelkassa uraa luonut Christian Rivers, on lopputulos kuin Jacksonin omasta kynästä. Niinpä elokuva tulvii visuaalisesti upeita näkymiä, mutta tarinankerronta ja henkilökuvaus jättävät toivomisen varaa.

MortalEngines1WEB

Tom (Robert Sheehan) on Lontoossa asuva nuorukainen, joka joutuu sekoitetuksi itseään isompiin tapahtumiin, kun kaupunkiin livahtaa kapinamielinen Hester (Hera Hilmar). Hester haluaa vaikutusvaltaisen Thaddeus Valentinen (Hugo Weaving) hengiltä, ja hänellä on ystäviä kulkukaupunkeja vastustavassa liittoumassa. Valentine kehittelee puolestaan omia synkkiä suunnitelmiaan St. Paulin katedraalin tarkoin varjelluissa laboratorioissa.

Elokuva seuraa niin keskenään taistelevien kulkukaupunkien yhteenottoja, Tomin ja Hesterin monipolvista kujanjuoksua, Valentinen metkuja kuin kulkemisenvastustajien tempauksia. Merkittävä rooli tapahtumissa on myös menneen maailman huipputeknologiaa edustavalla Shrike-kyborgizombiella, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen Hesterin käsiinsä.

MortalEngines3WEB

Kehnosti pohjustettu juonikuvio on rakennettu yksinomaan silmiä hivelevien tehosteluomusten ja toimintakohtausten varaan. Runsaalla kädellä annosteltu hahmokaarti jää yltiödramaattiseksi sävelletyssä pyörityksessä pelkiksi statisteiksi. Lisäksi hetket, joiden olisi tarkoitus herätellä katsojan tunteita, aiheuttavat lapsellisessa kaavamaisuudessaan ainoastaan myötähäpeää.

Ihmetykselle antaa aihetta myös se, että osa näyttelijöistä kuvittelee esiintyvänsä komediassa, kun taas toiset vetävät roolinsa läpi tuikitotisina. Käytännössä leffan ainoa hahmo, jonka tarinaan on onnistuttu rakentamaan edes jonkinlaista tunnesisältöä, ei ole edes ihminen, vaan tietokoneanimoitu Shrike-kyborgi.

MortalEngines5WEB

Jacksonin helmasynneistä huolimatta elokuva ei ole silkkaa kuraa. Eteenpäin vyöryvät kulkukaupungit ovat uskomattoman upeaa katsottavaa. Ja toisin kuin oppi-isänsä, Rivers ei venytä toimintakohtauksia kohtuuttomiin mittoihin. Niinpä parituntinen kokonaisuus jaksaa ongelmineenkin viihdyttää.

Mikäli Reeven neliosaisen kirjasarjan seuraavatkin osat taipuvat valkokankaille, toivottavasti niissä keskitytään efekti-ilottelun ohessa myös keskushahmojen kuvaukseen. Kliseisillä pahvikuvilla kun ei pitkälle pötkitä.

Toni Jerrman – 3 tähteä

MortalEngines4WEB

Seuraava kirja-arvio on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/04.

Philip Reeve
Kävelevät koneet
(Mortal Engines)
(Suom. Tero Kuittinen. Karisto)

Nuorille suunnatut scifi-suomennokset tuntuvat nykyisin koostuvan lähinnä loputtomista kioskikirjasarjoista tyyliin Star Wars, Animorphs ja Remnants. Niinpä onkin ilo huomata, että myös omillaan seisovia ja kuvastoltaan hieman kekseliäämpiä kirjojakin pistetään välillä pihalle. Tosin Kävelevät koneet on ollut sen verran suosittu teos, että Reeve on ehtinyt kirjailemaan sille jo jatko-osan.

Romaani sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, aikaan jolloin Maan muinaisen sivistyksen tuhonneesta yhden tunnin sodastakin on ehtinyt vierähtää jo millenium poikineen. Pääosa jäljelle jäänyttä ihmiskuntaa on siirtynyt asuttamaan liikkuvia kaupunkeja, jotka vyöryvät telaketjuillaan pitkin kuivuneita merenpohjia ja saalistavat itseään pienempiä kulkijoita. Kukoistava kaupunkidarwinismi on pyhä oppi, jota vastustavat vain Kulkemisenvastaisen liiton barbaarit. Tai näin ainakin kaikille lontoolaisille on pienestä pitäen tolkutettu.

Tom on 15-vuotias Historioitsijoiden killan kolmannen luokan harjoittelija, joka haaveilee tosi toimista ja ihailee sankariarkeologi Thaddeus Valentinea. Pelastettuaan Valentinen arpinaamaisen tytön murhayritykseltä hän joutuu sekoitetuksi elämänsä ensimmäiseen oikeaan seikkailuun. Joka ei olekaan yhtään niin hohdokasta kuin hän on mielessään kuvitellut.

Kävelevien koneiden paras puoli on sen mielikuvitusrikas maailma, joka tulvii erikokoisia ja -näköisiä liikkuvia valtioita aina kaivoskaupungeista kauppaklustereihin ja taivaalla kelluvista saarista merirosvoesikaupunkeihin. Näiden oheen tulevat vielä upeat ilmalaivat, menneisyyden raunioista esiin kaivetut metallimiehet, kulkukaupunkien sisuksien synkät salaisuudet sekä monet muut ihmeen tuntua kutittelevat elementit.

Sisällöltään tai ihmiskuvaltaan romaani ei ole tavallista poikakirjaa kummoisempi. Reeve kuitenkin kuljettaa tapahtumarikasta tarinointiaan niin vikkelästi eteenpäin, ettei tämä pääse pahemmin häiritsemään. Kirjan henkilöt joutuvat lisäksi kaiken töhinän keskellä vastakkain uudenlaisen todellisuuden kanssa – kaikki ei maailmassa olekaan niin yksioikoisen mustavalkoista kuin heille on opetettu. Yllättäen Reeve ei myöskään säästele lapsipäähenkilöitään kovilta kohtaloilta.

Kävelevät koneet on kulisseiltaan mieleenpainuva ja muutenkin viihdyttävä nuorisoseikkailu.

Toni Jerrman

PhilipReeveKavelevatKoneetWEB

Elokuvat – Suspiria (2018)

SuspiriaJulisteWEB

Spoilerivaroitus!
Teksti sisältää juonipaljastuksia, jos alkuperäinen Suspiria on näkemättä.

Suspiria

Dario Argenton vuonna 1977 valmistunut Suspiria on italialaisten giallo-elokuvien kruununjalokivi. Näin ikonisen leffan uudelleenfilmatisointi vaatii sekä pokkaa että rohkeutta. Niitä molempia löytyy runsain mitoin edellisestä leffastaan Oscar-ehdokkuuden saaneelta Luca Guadagninolta.

Italialaisohjaaja tarttuu Suspirian klassiseen tarinaan ja leipoo sen aineksista taide- ja kauhuelokuvan täydellisen symbioosin. Samalla hän tuo käsikirjoittaja David Kajganichin kera jo entuudestaan vahvasti symbolistiseen kokonaisuuteen lukuisia uusia viitetasoja.

Freiburgin sijaan elokuvan tapahtumat sijoittuvat jaettuun Berliiniin ja kaupunkia halkovan kylmänkalsean betonimuurin katveeseen. Vuoden 1977 ajankuvaa korostaa uutislähetykset täyttävä panttivankikriisi, jossa Palestiinan vapautuksen kansanrintaman jäsenet kaappaavat Lufthansan lentokoneen. Näin he yrittävät painostaa Saksaa vapauttamaan Baader–Meinhof-ryhmän vangitut johtajat.

Suspiria4WEB

Elokuvan alussa pahasti sekaisin oleva Patricia (Chloë Grace Moretz) tunkeutuu väkisin tohtori Josef Klempererin (Tilda Swinton) vastaanotolle. Vaimonsa sodanaikaista katoamista yhä sureva psykoterapeutti ei halua ottaa todesta tytön hourailuja noidista ja omalaatuisista rituaaleista. Lopulta Patricia häviää Berliinin kaduille.

Toisaalla Ohiosta Saksaan saapunut mennoniittaperheen tytär, Susie Bannion (Dakota Johnson), pääsee koe-esiintymään Markosin tanssiakatemiaan. Lahjakas nuori nainen herättää tanssiryhmää koulivan madame Blancin (Swinton) huomion. Patrician hävittyä teille tietymättömille akatemian asuntolassa on vapaa huone, jonne Susie pääsee muuttamaan.

Dakota Johnson stars in SUSPIRIA 
Photo: Sandro Kopp/Amazon Studios

Kuten kaikki alkuperäisen elokuvan nähneet tietävät, kyseinen tanssiakatemia on jo ammoisina aikoina syntyneen noitapiirin kulissi. Sen turvin naiset voivat toimia piilossa miehiseltä katseelta, suorittaa taikojaan ja jatkaa olemassaoloaan. He palvovat kolmea myyttistä Äitiä: Suspiriorumia, Tenebrarumia ja Lachrymarumia. Mutta onko rakennuksen lukuisten salatilojen uumenissa piileskelevä Äiti Markos todellakin Äiti Suspiriorumin inkarnaatio, kuten hän väittää?

Itse elokuvassa seurataan nuorten tanssijoiden koulutusta sekä akatemiaan kohdistuvia epäilyjä. Paikan todellista luonnetta ryhtyvät selvittämään sekä eräät oppilaista että tohtori Klemperer. Samaan aikaan noidat jatkavat valmistautumista seremoniaan, joka takaisi akatemian tulevaisuuden. Naisten kesken on kuitenkin riitaa siitä, kuinka asian suhteen toimitaan. Erityisesti tanssitaiteelle elämänsä uhrannut ja Susien taitoihin ihastunut madame Blanc vastustaa nopeita ratkaisuja.

Suspiria5WEB

Suspiria toimii kuin häkä. Hötkyilemättä etenevä kerronta hypnotisoi katsojan ja käärii tämän kylmään syleilyynsä. Toteutus on kaikin puolin harkittua ja nappiin osuvaa, oli kyse sitten moderniin tanssiin kallellaan olevista huikeista esityksistä tai kohtauksista, joissa väkivaltainen kauhu vyöryy voimalla valkokankaille. Guadagninon hurmeisiksi yltyvät visiot eivät tunnusta rajoja ja onnistuvat yllättämään yleisön kerta toisensa jälkeen.

Myös filmin teemat ovat kohdallaan. Elokuva käsittelee natsivallan jälkeensä jättämiä traumoja, kylmän sodan ahdistavaa henkeä ja auktoriteettiaseman väärinkäyttöä. Sekä naiseuden käsitettä, äitiyden olemusta, seksuaalisuuden heräämistä, matriarkaatin toimintamalleja ja niin fyysistä kuin henkistäkin uudelleensyntymää.

Alkuperäisestä Suspiriasta on kirjoitettu useita syväluotaavia tutkimuksia, ja myös tämä uusi versio tarjoaa analyytikoille syyn teroittaa kynänsä. Guadagninon näkemys häviää Argenton filmille vain kahdessa yksityiskohdassa: kukaan ei pysty päihittämään Argenton tyylikästä värivalojen käyttöä tai Goblinin klassista musiikkiraitaa. Onneksi Guadagnino ei edes yritä, vaan kulkee näissä elementeissä aivan omilla linjoillaan.

Suspiria-nimi on laadun tae. Mestariteos.

Toni Jerrman – 5 tähteä

Suspirian Suomen ennakkoensi-ilta keskiviikkona 21.11. Night Visions -festivaaleilla.
Normaalinäytöksiin elokuva saapuu perjantaina 23.11.

Suspiria

Elokuvat – Overlord

OverlordJulisteWEB

Spoilerivaroitus!
Lopeta lukeminen tähän, jos olet allerginen juonipaljastuksille!

Overlord

Kuten kaikki tietävät, vedenalaiset natsi-zombiet ovat suurinta parhautta. Mutta kyllä ihan tavallisiakin natsi-zombieita katselee aina mielikseen. Niinpä Julius Averyn ohjaama Overlord lukeutuu automaattisesti elokuvasyksyn pakkotsekattaviin leffoihin.

Eletään vuotta 1944, ja liittoutuneet ovat aloittamassa maihinnousua Eurooppaan. Italiassa kannuksensa ansainnut alikersantti Ford (Wyatt Russell) johtaa juuri alokaskoulutuksesta valmistuneiden jenkkisotilaiden maahanlaskujoukkoa. Sen tehtävänä on tuhota saksalaisten radiohäirintäkeskus, joka sijaitsee pienen ranskalaiskylän kirkossa.

Ryhmän onnettomin märkäkorva on Boyce (Jovan Adepo). Hänestä ei ole tappamaan edes sotilasparakkia kiusaavaa hiirtä.

Overlord2WEB

Ilmatorjuntatulituksen tuiskeessa osa joukko-osastosta menehtyy jo lentokoneessa. Maahan asti päässeitä odottavat puolestaan miinat ja saksalaissotilaat. Niinpä vain neljä miehistä selviää perille asti – ja tästäkin kiitos kuuluu kylässä asuvalla Chloelle (Mathilde Ollivier), johon ryhmä törmää öisessä metsässä.

SS-partioiden terrorisoimalla paikkakunnalla on henki herkässä, eikä muurein ja konekivääripesäkkein ympäröityyn tukikohtaan marssita ihan noin vain. Lisäksi kylässä tapahtuu jotain outoa. Sekä paikallisia asukkaita että taisteluissa kuolleita saksalaissotilaita rahdataan kirkon kellaritiloihin, minkä jälkeen heitä ei enää nähdä.

Overlord3WEB

Ikävänä juonipaljastuksena kerrottakoon, että tämä kaikki liittyy mielipuolisen tohtorin ihmiskokeisiin. Kelpo tutkija on päätellyt, että kylän alta löytyvällä maatervalla on ihmeellisiä ominaisuuksia – kunhan sen ensin uuttaa elävän ihmisruumiin läpi. Lopputuloksena syntyvällä eliksiirillä on tarkoitus synnyttää tuhat vuotta kestäviä zombie-sotilaita kolmannen valtakunnan tarpeisiin.

Tätä ennen on kuitenkin suoritettava iso kasa julmia kokeita. Kuten testattava, pysyykö seerumia saanut eläväkuollut hengissä, jos hänestä on jäljellä vain pää ja selkäranka.

Kaikki tämä selviää Boycelle, kun hän päätyy kirkon kellareissa sijaitseviin laboratoriotiloihin. Jotain olisi tehtävä, mutta miten ihmeessä neljä jenkkisotilasta pystyisi päihittämään suurilukuisen joukon SS-miehiä? Verenhimoisista super-zombieista nyt puhumattakaan.

Overlord4WEB

Overlord on siinä mielessä hassu tapaus, että se yhdistelee oivallista sotakuvausta täysin överiksi vedettyyn hullu tiedemies -tarinaan. Alun taivaita ravisteleva tulimyrsky ja öisen metsän tappava tunnelma toimivat varsinkin elokuvateatterissa tehokkaasti. Kylän kujilla tapahtuva kissa ja hiiri -leikki ei ehkä niinkään. Mutta kun zombie-teeman padot lopulta avautuvat, ollaan kaukana realistisuuden rajoista.

Mikäli on valmis hyväksymään tämän ainesten eriparisuuden, kokonaisuus toimii. Sitä paitsi on kivaa pitkästä aikaa nähdä leffa, jossa natsi-zombieita ei käytetä ainoastaan hurmeisen huumorin alkusysäyksenä, vaan aidosti pirullisina voimina. Perinteiseen kauhuun asti filmi ei kuitenkaan yllä. Pikemminkin käsissä on hullunrohkealla yliluonnollisella tvistillä piristetty sotaelokuva.

Toni Jerrman – 3 tähteä