Kolumni – Pääkirjoitus 4/19

TVkansi419blogiArtWEB

Viime numeron pääkirjoitukseen liittyen sain kommentin, ettei näissä tarvitsisi aina ”mussuttaa politiikkaa”. Hieman tuota ihmettelen, sillä tieteiskirjallisuuden paras puoli on aina ollut genren yhteiskunnallinen, poliittinen ja sosiaalinen kantaaottavuus. Mutta mennään nyt sitten tällä kertaa aivan toisella linjalla.

No nyt raikaa rock! Viime numerossa unohdettiin juhlia, että täyteen tuli jo 150. lehti. Joten nyt otetaan vahinko takaisin erikoispaksun numeron voimin.

Bailujen kunniaksi parrasvaloihin palaa Suomen suurin supersankari, Kapteeni Hyperventilaattorimies – yli 20-vuotisen eläkeputken jälkeen! Petri Hiltusen piirtämä ja käsikirjoittama sarjakuva julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi ja Jarkko Nääsin ajanpatinoimilla väreillä koristettuna. Kolmiosaisen jatkosarjan seuraavat jaksot nähdään tulevissa numeroissa. Tästä ei maailmankaikkeus voi enää paremmaksi muuttua!

Lehden sivuille on kerätty monta muutakin sarjakuvaa, joiden tekijät ovat olleet mukana tähtivaelluksella jo vuosikymmenten ajan. Tarjolla on toinen osa Kivi Larmolan Kaikki liikkuu -eepokseen, Anssi Rauhalan taiteilema tieteisseikkailu sekä Pekka Mannisen tuorein Teräslilja. Huikeaa, vaikka itse sanonkin.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon vaikkapa lahjakkaan Amal El-Mohtarin haastattelu ja hänen Hugo-, Nebula- ja Locus-palkittu novellinsa Vuodenajat lasia ja rautaa. Sekä Jouko Ruokosenmäen hulppean laaja artikkeli Jack Kirbyn Neljäs maailma -sarjakuvasetistä. Puhumattakaan kymmensivuisesta Kutzpah-katsauksesta, jossa nostetaan esiin viime vuosien parhaita avaruusoopperoita.

Ja mitäs muuta? No tietenkin perinteinen Rakkautta & Anarkiaa -raportti, Petri Hiltusen & Nalle Virolaisen ajankohtainen Star Wars -aiheinen foliopalsta sekä rutkasti kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Mahtavaa luettavaa on siis tarjolla yli 130 sivun edestä. Jehnaa ja jepulis!

Mutta tässäpä kiperä kysymys pohdittavaksi: kumpi voittais, jos zombivampyyrimuumiohämähäkki ja Conanin kirveen kantasolututkimus tappelis?

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/19.

PS. Tähtivaeltaja 4/19 saapuu postilakon muodostaman suman takia jäsenille satunnaisiin aikoihin. Tiedän, että jotkut ovat saaneet lehden jo viime viikolla, mutta osalla – kuten minulla – lehteä ei ole vielä näkynyt tai kuulunut. Eletään toivossa, että viikon sisällä olisivat jo kaikkien käsillä.

PS2. Vielä ehtii tsekata Teeman menneeseen elokuvafestivaaliin liittyvät ekstramatskut, kuten:

Tonin Stalker-kokemus

Kriitikot metsässä Stalkerin hengessä

Mistä kriitikot uneksivat

Kuunneltu musiikki:

Halestorm: Vicious
Halestorm: The Strange Case of… (Deluxe Edition)
Halestorm: Into the Wild Life (Deluxe Edition)
Doors: Live at the Matrix 1967 (2 CD)
Doors: Live in Vancouver 1970 (2 CD)
The 69 Eyes: West End
Noitarovio: Inkvisitio
Idles: Joy as an Act of Resistance
Amyl and the Sniffers: Amyl and the Sniffers
Warkings: Reborn

TV419sisallysWEB

Elokuvat – The Lighthouse

TheLighthouseJulisteWEB

The Lighthouse

The Witch -elokuva (2015) todisti, että Robert Eggers osaa maalata valkokankaille koukuttavan omaperäisiä tunnelmia. Samalla linjalla jatkaa miehen uusin filmi, kiehtova The Lighthouse.

1890-luvulle sijoittuva mustavalkoinen elokuva kertoo kahdesta syrjäisen saaren majakanvartijasta. Thomas (Willem Dafoe) on parivaljakon vanha konkari, jonka uskomukset ja kertomukset ovat kuin suoraan ikiaikaisen synkistä merimiestaruista. Viinaan menevä vanhus pitää majakan lyhtyä yksityisomaisuutenaan ja kylpee yöt sen valossa.

Hiljainen Ephraim (Robert Pattison) on puolestaan nuori tulokas, joka etsii elämälleen uutta suuntaa – sekä irtiottoa menneisyydestä. Thomasin käskyttämänä hän joutuu vastaamaan majakkasaaren ikävimmistä ja raskaimmista työtehtävistä. Lyhdyn ääreen hänellä ei ole mitään asiaa.

TheLighthouse2WEB

Elokuvan ilmapiiri on alusta lähtien painostava. Kaksikon asunto on pimeä mörskä, ja saaren yölliseen mustuuteen tuo valoa vain majakkatornin huipussa säteilevä loisto. Ainoat äänet sateen piiskaamalla luodolla ovat sumutorven ulina, lokkien korvia särkevä kirkuna ja aallokon hakkaus rantakiviin.

Pikkuhiljaa kuvioihin ui myös entistä oudompia yksityiskohtia. Ephraim uneksii rantaan ajautuneesta alastomasta merenneidosta (Valeriia Karaman), ajan käsite karkaa käsistä ja lopulta todellisuus hajoaa viinan ja hulluuden ruoskimaksi surrealistiseksi keitokseksi. Kumpi miehistä riehui kirveen kanssa ja hajotti pelastusveneen? Miksei huoltolaivaa näy eikä kuulu? Mitä salaisuuksia kätkeytyy lyhdyn loisteeseen?

Mielialat ailahtelevat ja heilahtelevat ääripäästä toiseen, kun parivaljakko uppoaa yhä syvemmälle epätoivon alhoon. Väliin miehet ovat toistensa kurkussa, toisinaan purkavat syntiensä taakkaa. Pelastusta kiirastulesta on kuitenkin turha odottaa.

TheLighthouse1WEB

The Lighthouse on kuumeisen eksistentiaalinen elokuvakokemus. Hypnoottinen filmi kuljettaa katsojan harmaaseen välitilaan, joka on kuin yhdistelmä limboa, helvettiä ja Ahdin valtakuntaa. Molemmat pääosanesittäjät tekevät uransa vimmaisimmat roolisuoritukset, joita tukevat Eggersin taitava ohjaus sekä Mark Korvenin tunnelmaa syventävä musiikkiraita.

Mestarillinen elokuva. Ja nyt täytyy aivan erikseen kiittää leffan Suomeen tuonutta Finnkinoa. Näin eksentrisiä taidefilmejä nähdään normaalissa elokuvateatterilevityksessä aivan liian harvoin.

Toni Jerrman

TheLighthouse3WEB

 

Sarjakuvat – Atom: Robottitarinoita

AtomKansiWEB

Osamu Tezuka
Atom: Robottitarinoita

Osamu Tezuka (1928–1989) tunnetaan mangan jumalana. Pioneerina, joka vaikutti keskeisesti siihen, kuinka merkittäviä ja monimuotoisia taidemuotoja japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatioista kehittyi.

Suomennoksina miehen tuotantoa ei ole kuitenkaan pahemmin näkynyt. Nyt asiaan on tullut hienoinen korjaus Atom: Robottitarinoita -pokkarin (Sangatsu Manga) myötä. Teoksesta löytyy myös Tampereen taidemuseon tammikuun alkuun asti pyörivän Tezuka-näyttelyn katalogi sekä lyhyehkö taiteilijaelämäkerta.

Atom3WEB

Pokkari sisältää viisi robottipoika Atomista kertovaa tarinaa. Ne ovat kotoisin vuosilta 1960–1975, jolloin Tezukan viiva ja sarjakuvakerronta olivat jo hioutuneet täydellisyyteen.

Ensimmäisessä jaksossa käydään läpi Atomin syntytarina kuolleen pikkupojan korvikkeesta maailman mahtavimmaksi robottisankariksi. ”Hän lentää taivaalla suihkumoottoreilla, jotka muuttuvat avaruudessa raketeiksi. Hän voi tehdä kuulostaan 100-miljardikertaisen ja käyttää silmiään valonheittiminä. Hän osaa 60 kieltä ja aistii ihmissydämen hyvyyden ja pahuuden. Voimaa on 100 000 hevosvoiman verran ja takapuolessa konekivääri!”

Atom4WEB

Opuksen toisessa seikkailussa vaikeuksia aiheuttaa Atomin pikkusisko Uran. Vahva ja intomielinen, mutta maailmanmenosta vielä täysin pihalla oleva robotyttö joutuu vilkkauttaan useampaankin pulaan – kuten turnaukseen, jossa mahtavat konetaistelijat ottavat mittaa toisistaan. Koulunkäyntikään ei kauheasti maita, joten naiivi Uran on kovin altis ilkeän tohtorin tarjoamille houkutuksille.

Kekseliäistä yksityiskohdistaan ja dynaamisesta taiteestaan huolimatta tämä tarina on vielä aika kesy ja lapsellinen. Huomattavasi asiallisempaa menoa tarjoaa Robottihuvipuisto-kertomus. Siinä otetaan vahvasti kantaa robottien kansalaisoikeuksien puolesta sekä orjuutta ja asekauppaa vastaan.

Atom5WEB

Tohtori Haido on perustanut saarelleen mielikuvituksellisen Robotland-huvipuiston, jossa robotit esittävät katsojille koko maailman satuja ja legendoja. Paikkaa varten rakennettujen koneluomusten elämä on kuitenkin ankeaa, sillä heitä pitää kurissa ja nuhteessa pirullinen pimeyden ruhtinas, armottomuudestaan tunnettu Saatana-robotti.

Mutta onko kellään oikeutta alistaa muita tuntevia olentoja valtansa alle. Ja mitä ihmettä Atom voisi tehdä ongelman korjaamiseksi?

Robottihuvipuisto on visuaalisesti fantastisen vänkä tarina, jossa sorrettujen puolustaminen, ystävyys ja yhteen hiileen puhaltaminen osoitetaan pahuutta vahvemmiksi voimiksi. Jännitystä ja huumoriakaan unohtamatta.

Atom2WEB

Hienosti toimivat myös pokkarin päättävät Valehteleva robotti ja Päätön robotti -sarjakuvat. Molemmista löytyy inhimillistä koskettavuutta ja kiperiä moraalisia dilemmoja. Juuri tämä Tezukan tyyli, jossa hän upottaa ulospäin kevyeltä vaikuttaviin tarinoihin hyvinkin vakavia teemoja, tekee hänen luomuksistaan niin merkityksellisiä – ja ajattomia.

Atom: Robottitarinoita on manga-suomennosten ykköskastia. Julkaisun ainoa isompi miinus tulee minimalistisesta koosta, joka ei tee oikeutta Tezukan taiteelle. Tästä huolimatta käsillä on teos, joka jokaisen sarjakuvanystävän kannattaa lukea.

Toni Jerrman

Atom1WEB

Elokuvat – Night Visions: Maximum Halloween 3019 -tärpit

NightVisions19otsWEB

Night Visions: Maximum Halloween 3019 -tärpit

Piippolan vaarilla oli talo, mutta meillä genre-elokuvien ystävillä on Maximum Halloween. Night Visions -filmifestivaali jyrää siis Helsingin litteäksi 20.–24. marraskuuta. Eikä elämä voisi olla enää tätä ihanampaa!

Kahdesti vuodessa järjestettävä NV-festivaali tarjoilee nyt yli 40 leffan kattauksen uutta ja vanhaa, kauhua ja scifiä, dokumentteja ja tykitystä. Elokuvien ohessa luvassa on monenmoista oheisohjelmaa sekä nimekkäitä tekijävieraita. Koko touhun ydin ovat silti filmit, joista moni nähdään nyt ensimmäisen – tai jopa ainoan – kerran suomalaisilla valkokankailla.

Erityisesti dokumenttien saralla nyt ollaan pimeyden kiehtovimmassa ytimessä.

Tähän tärppilistaan olen koonnut Night Visions -festarin laajasta tarjonnasta itseäni eniten kiinnostavat uutuudet sekä muutaman takuuvarman vanhan viihdyttäjän.

Kolmetoista pakkonakkia ja nakkipakkoa!

BloodMachinesWEB

Uutta lihaa

Blood Machines (2019)
Seth Ickermanin Blood Machines on eräänlaista jatkoa parin vuoden takaiselle Turbo Killer -musiikkivideolle. Teoksen järjellisyydestä on paha arvata ennalta yhtään mitään, mutta surrealistisen huikeaa visuaalista tieteisilotulitusta on takuulla tarjolla.

First Love (Hatsukoi, 2019)
Takashi Miike on Japanin villein ja värikkäin ohjaajasuuruus. First Love -leffassa hän palaa jälleen päättömän väkivaltaisten gangsteritarinoiden pariin. Luvassa liioiteltuja hahmoja, hurttia huumoria ja näyttävää toimintaa. Uuh ja aah!

Parasite (2019)
Eteläkorealaisen Bong Joon-hon Parasite voitti Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -pääpalkinnon viime toukokuussa. Sittemmin filmi on menestynyt hyvin myös mm. Yhdysvalloissa. Mutta onko paranoidi leffa kauhua, jännitystä vaiko jotain ihan muuta?

Synchronic (2019)
Justin Bensonin ja Aaron Moorheadin leffassa seurataan ambulanssilla kurvailevien ensihoitajien elämää – jonka repivät riekaleiksi kuolemat, jotka kytkeytyvät outoja oireita aiheuttavaan huumeeseen. Scifi-teemat yhtyvät kauhun ja trillereiden kuvastoon.

Why Don’t You Just Die! (Papa, sdokhni, 2018)
Kirill Sokolovin leffaa on kuvattu hyperenergiseksi toimintapaukuksi, joka tykittää kankaille mustaa huumoria, yllättäviä käänteitä ja rutkasti väkivaltaa. Pakkohan se on tsekata pitävätkö ennakkokehut paikkansa.

AlAdamsonWEB

Dokumenttikauhua

Blood & Flesh: The Reel Life and Ghastly Death of Al Adamson (2019)
Al Adamson ohjasi aikoinaan useita eksploitaatiohalpiksia, joiden maine on yhtä legendaarinen kuin Ed Woodin tuotannolla. Tämän dokumentin sanotaan ottavan haltuunsa sekä ohjaajan värikkään elämän ja että erikoisen kuoleman.

Deodato Holocaust (2019)
Ruggero Deodaton nimi on painunut lähtemättömästi kaikkien genreleffafanien sydämiin. Niinpä ohjaajamestarin haastatteluihin pohjaava dokumentti on festareiden ehdotonta must-osastoa.

Fulci for Fake (2019)
Jos tarjolla on kauhumaestro Lucio Fulcin elämäkertaelokuva, sitä ei jätä väliin edes betelgeuselainen lapamato! Fulci oli jumala ja tämä dokumentti täytyy nähdä. ’Nuff said.

BarbariansWEB

Vanhat timantit

2019: After The Fall of New York (1983)
Italialaiset sen osaavat! Nimittäin tehdä hurmeisen kahjoja elokuvia ydintuhon jälkeisestä maailmasta. Tällä kertaa asialla on Sergio Martino ja lopputulos niin ihanan douppi, ettei mitään rajaa.

The Barbarians (1987)
Kuinka päihittää Arskan Conan-lihakset? No tietenkin palkkaamalla elokuvan pääosaan öljyisiä lihaskimppujaan esittävät Barbaarikaksoset! Ruggero Deodaton ohjaama The Barbarians on genrensä vinkeintä ja hersyvintä tuotantoa.

The Hidden (1987)
Jack Sholder ohjaama The Hidden on kasari-scifin klassikoita. Vinha ja vauhdikas tappajajahti, joka viihdyttää kerta toisensa jälkeen. Mukana kinkkisissä kuvioissa häärii myös Kyle ”Twin Peaks” MacLachlan.

The Strange Vice of Mrs. Wardh (1971)
Ohjaaja Sergio Martino lukeutuu italialaisen giallo-genren uranuurtajiin. The Strange Vicessa esiintyvätkin kaikki alan perusainekset: mustahanskainen partaveistä heiluttava tappaja, vähäpukeiset naiskaunottaret sekä todelliselle kiemuralle vääntyvät juonitvistit. Jess!

Torso (1973)
Ei missään mielessä Sergio Martinon paras leffa, mutta silti kelpo giallo. Paljaan pinnan puolesta Torso tavoittaa kaupalliskastin giallo-filmeihin vaadittavan kiintiön. Myös trauma, josta murhaajan teot juontavat, on juuri oikealla tavalla pöljä.

Code8WEB

Bubbling under

Alone in the Dark
Antrum: The Deadliest Film Ever Made
Bliss
Code 8
Satanic Panic

Ja sitten ei muuta kuin elokuviin!

Toni Jerrman

SatanicPanicWEB

Kirjat – Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni

AlataloIkuisestiSiskoniWEB

Katri Alatalo
Ikuisesti, siskoni
Gummerus

Uudella romaanillaan Katri Alatalo vahvistaa asemiaan kotimaisen eeppisen fantasian luotettavana kameleonttina, joka istuttaa kerrontansa oivasti kulloiseenkin ympäristöön. Siinä missä edellinen romaani, Käärmeiden kaupunki, sijoittui Tuhannen ja yhden yön saduista vaikutteita saaneeseen paahteiseen aavikkomaisemaan, ammentaa uusin teos kelttiläisistä myyteistä ja Skotlannin historiasta.

Caitriona, Cat, kasvaa pikkusiskonsa ja vanhempiensa kanssa lähellä tammilehtoa ja sen sopukoissa piileviä unohdettuja kivipaaseja. Kohtaaminen kiertävän druidin kanssa saa jotain heräämään siskoksissa. Kun kutsumustaan etsivä, omapäinen Cat sitten ymmärtämättömyyttään ja kapinallisuuttaan tekee kohtalokkaan virheen, joutuu viaton pikkusisko maksamaan erheen hinnan. Seuraa jumalten kirous, ja kuolematon Cat jää yksin etsimään lunastustaan.

Romaanin kerronta seuraa Catin tarinaa kahdessa aikatasossa: lapsuudessa ja kertomuksen nykyhetkessä. Cat on ainoa näkökulmahenkilö, mikä korostaa osuvasti hänen syyllisyydestään nousevaa ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä.

Alatalon sanankäyttö on satunnaisia pieniä tyylirikkoja lukuunottamatta kauniisti virtaavaa ja aisteihin vetoavaa. Lukija näkee niin sammaloituneet kivet kuin veriset taistelutantereet, haistaa meren suolan ja maatuneet lehdet.

Teemat punoutuvat sisaruudesta, vastuusta ja menneisyyden painosta. Cat ei voi korvata sisartaan muttei osaa asettua olemaan oma itsensäkään. Ilman sovitusta Cat jää kiertämään kehää: kaikki, millä on merkitystä, liittyy toisiin ihmisiin, mutta hänen oma salaisuutensa erottaa hänet muista yhä uudestaan. Kun ajan armoton virta tarjoaa uuden mahdollisuuden, pelkää Cat pilaavansa senkin. Kuin kerrannaislaineina myös moni sivuhenkilö on kiinni sukunsa menneisyydessä, joko toistaen tai uhmaten sitä.

Teoksessa on myyttistä kansansatumaisuutta, mikä nostaa sen fantasiassa usein toistettujen perinteisten kasvutarinoiden yläpuolelle. Cat häilyy apatian, uhman, joskus toiveikkuudenkin välillä, vuoroin kiroaa kohtaloaan ja alistuu sille. Lukijaa toki paikoin ärsyttää, ettei Cat tunnu oppivan ajan kulusta mitään – mutta siinä Catin traagisuuden ydin piileekin.

Ikuisesti, siskoni viehättää viipyilevyydessään, esteettisyydessään ja ajattomassa tunnelmassaan. Se sopii hyvin niin aikuiseen makuun kuin myöhäisteini-ikäisillekin lukijoille.

Lisäksi romaani osoittaa Alatalon kypsyneen kirjailijana. Ikuisesti, siskoni on Käärmeiden kaupunkia eheämpi ja yhtenäisempi niin tyylillisesti kuin rakenteeltaankin. Juuri tämänkaltaiset romaanit laajentavat myös valtayleisön käsitystä fantasiagenrestä ja sen mahdollisuuksista.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Sarjakuvat – Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo

BlueberryArizonaLoveJneKansiWEB

Jean-Michel Charlier & Jean Giraud
Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo

Villin lännen janoisin sankari astuu uuteen aikaan Liken julkaiseman Blueberry: Arizona Love – Mister Blueberry – Varjot Tombstonen yllä – Geronimo -integraalin myötä. Käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier kuoli kesken Arizona Loven työstämisen, ja siitä eteenpäin tarinoinninkin vastuu siirtyi piirtäjämaestro Jean Giraudin harteille. Tämä näkyy kertomusten sisällössä ja jopa tyylilajissa – varsinkin huumoria ja hassuja sivuhenkilöitä on nyt mukana aiempaa enemmän.

Blueberry3WEB

Nimensä mukaisesti Arizona Love on rakkauskertomus. Puhdistettuaan maineensa ja saatuaan haltuunsa ison kasan rahaa Blueberry päättää, että nyt on korkea aika naida Chihuahua Pearl. Paha vain, että omapäinen nainen on jo menossa naimisiin pirullisen, mutta varakkaan Stantonin kanssa. Tämä naimakauppa takaisi hänelle lokoisan tulevaisuuden ja yhteiskunnallisesti arvostetun aseman.

Blueberry ei suostu katsomaan tilannetta sivusta, vaan kaappaa Pearlin kesken häiden. Sitten olisi enää vakuutettava nainen siitä, että elämä karjatilalla vetää vertoja San Franciscon ja New Yorkin loistolle. Sekä selvittävä Stantonin ja tämän palkkaamien pyssymiesten takaa-ajosta. Mutta kumpi onkaan lopulta ovelampi, Blueberry vai Pearl?

Blueberry1WEB

Upeasti taiteiltu seikkailu liikkuu kiitettävän vikkelästi ja syventää hienosti Blueberryn luonteenkuvaa. Se tarjoilee myös hauskan vastakohdan seuraaville tarinoille, joissa Blueberry on lähinnä paikallaan pysyttelevä sivuhenkilö, jonka ympärille tapahtumat kutoutuvat – ilman, että hän itse voisi niihin pahemmin vaikuttaa.

Mister Blueberry -albumissa sankarimme istuu kaiket päivät saluunassa pelaamassa pokeria. Pöydän ääressä tutustutaan myös vaikutusvaltaiseen kaivosmoguli Strawfieldiin ja Tombstonen kaupungissa järjestystä ylläpitäviin Earpin veljeksiin – sekä taitavana pelurina tunnettuun Doc Hollidayhin ja timmiin kapakkalaulajattareen, Doree Maloneen.

Blueberry2WEB

Oma osansa tapahtumissa on myös Bostonista saapuvalla lehtimiehellä, joka on päättänyt kirjoittaa Blueberryn seikkailuista menestysromaanin. Tätä kautta tarina kurvaa Blueberryn menneisyyteen. Aikaan, jolloin hän oli sisällissodan kokemusten raunioittama juoppo ja jolloin hän kohtasi ensi kertaa intiaanipäällikkö Geronimon.

Nyt Geronimon nimi on jälleen tapetilla, sillä hänen johtamiensa apassien uskotaan hyökänneen verisesti sekä postivaunujen että rahakuljetuksen kimppuun. Wyatt Earpilla on kuitenkin omat epäilyksensä tilanteen todellisesta laidasta…

Blueberry6WEB

Pitkäksi kasvavan kokonaisuuden mittaan Giraud pippuroi tarinaa hyvällä henkilökuvauksella, kiinnostavilla sivujuonilla sekä vääjäämättä lähestyvän välienselvittelyn synnyttämällä jännitteellä. Hahmoja on paljon ja tarinassa riittää koukeroita, mutta kokonaisuus pysyy vaivatta mestaritaiteilijan käsissä.

Kokemuksen nautinnollisuutta korostaa erinomaisen pikkutarkka taide, jonka ihailuun olisi helppo käyttää päiväkausia. Mukana on jopa mieleenpainuva, sanaton taistelukohtaus, joka muistuttaa Giraudin alter egon, Moebiuksen jälkeä.

Blueberry4WEB

Muhkean sarjakuvalukupaketin lisäksi teoksesta löytyy tarinoiden taustoja esittelevä esipuhe, joka on kuvitettu Giraudin harvinaisilla luonnoksilla, piirroksilla ja maalauksilla.

Blueberry on lännensarjakuvaa parhaimmillaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Blueberry5WEB

Kirjat – Agustina Bazterrica: Rotukarja

RotukarjaWEB

Agustina Bazterrica
Rotukarja
Cadáver exquisito
Suom. Einari Aaltonen. Like

Argentiinalaisen Agustina Bazterrican Clarín-palkittu Rotukarja-romaani on ravisteleva kuvaus yhteiskunnasta, joka on eläinten massatuhon jälkeen siirtynyt ihmissyöntiin. Sekä ihmisille että eläimille hengenvaarallinen virus on saastuttanut tuotanto- ja villieläimet, ja ne on hävitetty epidemian hillitsemiseksi. Vain lintuja on jäänyt jäljelle, ja niitä pelätään hysteerisesti.

Romaanin päähenkilö Marcos Tejo on hyvämaineisen ihmislihanpakkaamon työnjohtaja. Hän valvoo laitoksen työtä ja pitää yhteyttä liiketoimintakontakteihin, kuten metsästysseuraan, lihakauppoihin ja ihmiskokeita tekeviin tutkijoihin.

Marcos on päätynyt oman elämänsä sivustakatsojaksi. Hänen ja Cecilia-vaimon pikkuvauva on menehtynyt kätkytkuolemaan, ja aviopuolisot ovat ajautuneet erilleen. Marcosin välit sisareensa ja tämän perheeseen ovat kehnot – osittain koska sisar kieltäytyy huolehtimasta dementoituneesta, kalliissa hoivakodissa asuvasta isästä, joka on Marcosille rakas.

Tragedian uuvuttama Marcos lähenee hitaasti pistettä, jossa hän lakkaa lopullisesti välittämästä enää mistään. Yllättäen hän saa kuitenkin yhteistyökumppanilta lahjuksena erityisen laadukkaan tuotantoyksikön, joka näyttää tarjoavan odottamattoman mahdollisuuden korvata menneitä pettymyksiä. Marcosin mielessä käy ristiveto kahden vastakkaisen asian välillä: heräilevät inhimilliset tunteet ja opittu käsitys tuotantoyksiköiden hyödykeluonteesta. Varsinkin lopussa tämä välineellinen suhtautuminen korostuu alleviivaamatta.

Bazterrican kirjoitustyyli on lakonista ja elegantin niukkaa. Moneen otteeseen sanoja kuvaillaan kuin konkreettisia esineitä; ne ovat limaisia, kalahtavia tai tunkkaisia. Jopa sanoille annetaan enemmän luonnetta ja ominaisuuksia kuin niiden kuvaamille eläville, hengittäville lihantuotantoyksiköille.

Kirjan karmeinta antia ovat kuvaukset lihanpakkaamon rutiiniprosesseista. Todellisesta lihateollisuudesta mukaillut tuotantotavat on esitetty kliinisesti ja kauheuksia alleviivaamatta. Ainoa ero on, että tuotantoyksiköt ovat ihmisiä, jotka on kasvatettu syötäviksi. Äänijänteet on poistettu työntekijöiden mukavuuden lisäämiseksi, nahkaan on polttomerkitty asianmukaiset leimat. Maidontuotannossa lypsettäviltä tuotantoyksiköiltä amputoidaan raajat tarpeettomina.

Yksiköiden ainoat arvioitavat ominaisuudet ovat lihan ominaisuuksia. Jos hyvissä tuotantotavoissa on ohjeistus varovaisesta kohtelusta kuljetuksen aikana, sillä pyritään takaamaan talteen otettavien nahkojen virheettömyys. Onko näillä elävillä olennoilla mahdollisesti ajatuksia tai tunteita, ei ole tuotantoprosessin kannalta oleellista. Jopa teurastuskopin työntekijä, jonka tehtävä on tainnuttaa yksiköt, kieltäytyy näkemästä itseään, kaltaistaan, pian sulkeutuvissa silmissä. Sen jälkeen ruhot kulkevat automatisoitua linjastoa sujuvasti tyhjiöpakattaviksi ja kuljetettaviksi ruokakauppoihin. Erityisen hienoilla illallisilla saatetaan tarjota makupalaksi sormia sherryssä.

Tähän liittyy kirjan ainoa harmillinen piirre, premissin epäuskottavuus suoraan nykyhetkestä johdettuna. Kasviproteiinien tuotannossa ollaan jo niin pitkällä, että lihanpuutteeseen vastaaminen kannibalismilla ei vaikuta todennäköiseltä. Lisäksi siirtymä ihmissyöntiin tapahtuu niin lyhyessä ajassa, että on vaikea ajatella käsityksen jakamattomasta ihmisarvosta, tuotantoyksiköiden ihmisyydestä, katoavan näin nopeasti ja peruuttamattomasti.

Kun käsitys kuitenkin on menetetty, loppu seuraa karmivalla vääjäämättömyydellä. Mikä tahansa kohtelu on mahdollista, kun olentojen ei enää katsota kuuluvan samaan lajiin, vaan olevan muita, alempiarvoisia. Tämä ajatuskulku näkyy meidän yhteiskunnassamme jo selvästi. Siten romaani on musertavan painava ja arvokas kommentaari sekä eläinten oikeuksien puolesta että jatkuvasti jyrkentyvää eriarvoistumista vastaan.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.