Uutiset – Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

tvpehdokkaat2019web

Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu.

Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2018 tarjonta oli tasokasta, ja erityisesti raatia ilahdutti julkaistun tieteiskirjallisuuden monimuotoisuus.

Lopulliselle ehdokaslistalle raati nosti seuraavat teokset:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, suom. Outi Menna, S&S)
Vaihtoehtoisia aikajanoja hyödyntävä, puhutteleva dystooppinen mysteeri. Teos pureutuu siihen, kuinka ruotsalainen yhteiskunta jaetaan meihin ja muihin.

Cixin Liu: Kolmen kappaleen probleema. Muistoja planeetta maasta 1 (Santi, suom. Rauno Sainio, Aula & Co)
Scifin kovaa ydintä edustava, itsenäisenäkin romaanina toimiva mielikuvituksellinen sarjan avausosa. Kirja ammentaa luonnontieteiden ohella Kiinan lähihistoriasta ja kysyy, mikä on ihmiskunnan oikeus olemassaoloonsa.

Hannu Rajaniemi: Kesämaa (Summerland, suom. Tero Valkonen, Gummerus)
Vaihtoehtohistoriallinen, omaleimainen agenttiseikkailu, jossa kuoleman jälkeen pääsee hallituksen luvalla tuonpuoleiseen. Teos avaa filosofisia pohdintoja elämän merkityksestä – myös valtapelien panoksena.

George Saunders: Lincoln bardossa (Lincoln in the Bardo, suom. Kaijamari Sivill, Siltala)
Huikea, moniääninen ja kokeileva romaani poikaansa surevasta Abraham Lincolnista. Kirja esittää perimmäisiä kysymyksiä ihmisenä olemisen ja valitsemisen taakasta.

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku (An Unkindness of Ghosts, suom. Einari Aaltonen, Like)
Dystooppiselle sukupolvialukselle sijoittuva romaani näyttää ylisukupolvisen sorron ja traumojen jäljet. Samalla teos luo kuitenkin myös toivoa, sillä se korostaa rikkinäistenkin hahmojen oikeutta määritellä itsensä ja tulevaisuutensa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja suomentaja, kriitikko Kaisa Ranta. Voittaja julkistetaan huhti-toukokuussa.

Viime vuonna palkinnon voitti Jani Saxellin romaani Tuomiopäivän karavaani (WSOY).

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017)
Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta (Aula & co, 2016)
Margaret Atwood: Uusi maa (Otava, 2015)
Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia, 2014)
Peter Watts: Sokeanäkö (Gummerus, 2013)
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (Gummerus, 2012)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Gummerus, 2011)
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
Hal Duncan: Vellum (Like, 2009)
Cormac McCarthy: Tie (WSOY, 2008)
Richard Matheson: Olen Legenda (Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)

Uutiset – Tähtivaeltaja-päivä La 26.1.2019

tvpaiva2019

Tähtivaeltaja-päivä La 26.1.2019

Viime lokakuun lopussa saatiin kulttuurimaailmaa järkyttänyt uutinen, että klassiset Corona-baari, Dubrovnik Lounge & Lobby ja Andorra-elokuvateatteri joutuvat sulkemaan ovensa. Näillä näkymin kaikki toiminta rakennuksessa päättyy maaliskuun lopussa.

Tästä johtuen Helsingin SF Seura ja Helsingin Yliopiston SF Klubi järjestävät Tähtivaeltaja-päivän vielä viimeisen kerran Dubrovnikin tutuissa tiloissa Helsingin keskustassa (Eerikinkatu 11).

Päivä on lauantai 26. tammikuuta ja kelloaika 13–02.
Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy.
(mahdollinen narikkamaksu)
Pääosa ohjelmistosta asettuu väliin 14–21.
Klo 18 jälkeen K18.

Tähtivaeltaja-päivän kunniavieraana loistaa brittikirjailija Dave Hutchinson, joka tunnetaan parhaiten lukuisia palkintoehdokkuuksia keränneestä Fractured Europe -sarjastaan.

Lisätietoja kunniavieraasta:
Wikipedia

Kotimaisista esiintyjistä ovat varmistuneet jo mm. seuraavat mahtitekijät:

Johanna Sinisalo
Petri Hiltunen
Magdalena Hai
Jani Saxell
J. Pekka Mäkelä
Tiina Raevaara
Marko Hautala
Jukka Laajarinne

Nimiä lisätään ja tarkempi ohjelma julkistetaan myöhemmin.

Tule kuulemaan hienoa ohjelmaa, jossa sijansa saavat niin scifi, fantasia kuin kauhukin!

Tuesta kiitokset: Maa ja ilma ry.

Muutokset mahdollisia.

Elokuvat – Foliohatun alla 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

romerojulisteetweb

Foliohatun alla
Osa 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaanjohtavaa informaatiota.

George A. Romero loi modernit zombiet elokuvatrilogiallaan Night of the Living Dead (1968), Dawn of the Dead (1978) ja Day of the Dead (1985). Nämä elokuvat antavatkin meille parhaan ikkunan siihen salattuun todellisuuteen, jossa kuolleet kävelevät. Tai pikemminkin laahustavat, sillä tuohon maailmanaikaan kuolleet eivät vielä juosseet.

Harhainen väärinymmärrys: Kaiken taustalla on jokin outo luonnonkatastrofi. Vainajat ovat heränneet vahingossa henkiin ja haluavat syödä ihmislihaa tyydyttääkseen pohjatonta nälkäänsä.

Karu totuus: Raadot on herätetty tahallaan, ja ne haluavat ensisijaisesti tappaa. Kyseessä on muukalaisten invaasio. Plan 9 from Outer Space (1959) oli sittenkin oikeassa! (K1)

romerofoliok1web

Mikä voi liikuttaa kuollutta?

Romeron elokuvissa esitetään erilaisia teorioita siitä, mikä on herättänyt vainajat henkiin. Ehdokkaiksi nostetaan esimerkiksi Venuksesta palanneen luotaimen säteily, virustartunta sekä tilanahtaus Helvetissä.

Taudin voi poistaa joukosta saman tien, sillä mikään pöpö ei vaikuta kuolleisiin. Myöskään teoria siitä, että Helvetti olisi täynnä, ei kestä lähempää tarkastelua. Olisi äärimmäisen huonoa suunnittelua, jos kadotuksesta loppuisivat jopa seisomapaikat paljon ennen viimeistä tuomiota. Muidenkaan uskontojen pyhät kirjoitukset eivät tue moista näkemystä. Ja toisaaltahan tämä tarkoittaisi, että vain Helvettiin tuomitut ihmiset palaisivat zombieina. Kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikki vainajat palaavat, luonteesta tai elämäntyylistä riippumatta.

Mikä ylipäätään voisi liikuttaa vainajaa? Kun ihminen kuolee, keho saavuttaa alimman mahdollisen energiatilansa. Samalla ihmisen rakentumista ja toimintaa ohjaavaa informaatio hajoaa eikä ole enää palautettavissa.

Tohtori Loganin kokeet Day of the Deadissa antavat meille tärkeää informaatiota zombieista. Valitettavasti hyvä tohtori on myös seinähullu, joten joitain hänen virhenäkemyksiään on syytä oikoa. Logan esimerkiksi huomaa, että kalmoja liikuttaa pelkkä aivoista tuleva stimulaatio. ”Ei tarvita sisäelimiä tai verenkiertoa”, tutkija hihkuu. (K2) Zombie haluaa kuitenkin edelleen syödä, vaikkei hänellä ole vatsalaukkua. Toisaalta kuollut ei voi käyttää syömäänsä ruokaa, se vain mätänee hänen vatsaansa.

romerofoliok2web

Kelpo tohtorimme on kuitenkin myös täysin väärässä. Elävä ihminen saa tarvitsemansa energian soluissa tapahtuvasta palamisesta, johon tarvitaan veren kuljettamaa happea. Vaikka stimulaatio liikkeeseen tulisi aivoista, mistä lihakset saavat voimaa liikkua? Entä mikä pitää aivot käynnissä? Jos verenkierto aivoihin estyy, elävän yksilön tajunta sammuu hyvin nopeasti. Zombieiden täytyy siis saada energiaa jostain kehonsa ulkopuolisesta lähteestä. Onko moinen mahdollista? Periaatteessa kyllä.

Peruskouluissakin opetetaan, että kuolleen sammakon lihakset saadaan liikkumaan sähköllä. Aivojen stimuloiminen sähkövirralla on nykypäivän neurotieteissä ihan peruskauraa. Sähköä voi myös välittää elektromagneettisen kentän avulla ilman näkyviä johtoja.

Selvästikään zombiet eivät toimi tuntemallamme sähköllä, mutta periaatteessa kehon ulkopuolelta tuleva energia voi liikuttaa kuollutta lihaa. Ja moista energiaa voisi lähettää laajana kenttänä, joka ruokkisi useita yksilöitä samalla kertaa. Tämä palauttaa meidät ensimmäisessä elokuvassa mainittuun Venus-luotaimeen.

Night of the Living Deadissa Ben, Barbara, Harry ja Helen katselevat televisiosta uutislähetystä. Sen mukaan NASA päätti tuhota Venuksesta palaavan luotaimen aluksen saapuessa Maan ilmakehään, koska luotain kantoi mukanaan ”voimakasta outoa ja tuntematonta säteilyä”. Televisiossa haastateltu NASA:n tutkija vieläpä toteaa, että säteilyllä on selvä yhteys kriisiin, vaikka vieressä kulkeva kenraali kiistääkin asian. (K3) Ovelaa kyllä, tähän juonenlankaan ei koskaan enää palata, vaikka juuri se on avain mysteeriimme!

romerofoliok3web

Kyseessä ei todennäköisesti ollut edes oikea luotain, vaan muukalaisten hämäys ja invaasion alkusoitto. Joku Venuksessa ei pitänyt ihmiskunnan nuuskimisesta ja päätti lähettää naamioidun hyökkäysaseen kostoksi. Eikä sellaista vempelettä voi tuhota vain painamalla nappia NASA:n päämajassa. Viranomaiset ainoastaan kuvittelivat räjäyttäneensä aluksen, mutta todellisuudessa se pääsi perille ja alkoi säteillä valtavalla voimalla.

Lue loppuun

Sarjakuvat – Preacher Deluxe 5

Preacher5kansiWEB

Garth Ennis & Steve Dillon:
Preacher Deluxe 5

”Jokainen vihaa lietsova mulkku, joka pitää itseään muita parempana vain ihonvärinsä takia, saa puolestani suksia vittuun.”

Populaarikulttuurikuvastosta kumpuava myyttinen Amerikka on aina ollut oleellinen osa Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher-sarjakuvaa. Jatkumon viidennessä kirjassa (RW) tämä näkyy erityisen selvästi.

Edellisen albumin päätteeksi Cassidy ja epätoivoinen Tulip päätyivät yhteen, kun olettivat Jessen kuolleen. Tätä herraa ei kuitenkaan niin helpolla tapeta. Mutta kun Jesse näkee parhaan kaverinsa suutelevan tyttöystäväänsä, hän lannistuu pahan kerran. Niinpä mies päätyy Teksasiin, Salvationin pikkukaupunkiin pohtimaan syntyjä syviä – sekä elämäänsä että suurta tehtäväänsä.

Preacher53WEB

Kaikkien kunnon lännenleffojen tapaan Jesse nimitetään Salvationin seriffiksi ja hän saa vastaansa paikkakunnan mahtimiehen, lihatehdasta pyörittävän Odin Quincannonin. Odin on käytännössä kaupunkipahasen yksinvaltias, jonka työntekijöiden ei tarvitse välittää laeista tai asetuksista. Rahalla näet saa ostettua kenet tahansa, kunhan vain on tarpeeksi itsekeskeinen kusipää.

Sisäsyntyisen hyveellisyytensä ohjastama Jesse ei tietenkään voi jättää tilannetta entiselleen. Niinpä hän ryhtyy heittelemään keppejä Odinin rattaisiin. Ja siitäkös sota syntyy.

Huikean perverssin Odinin ohessa Salvation-jakso sisältää monia muitakin rienaavia hahmoja. On natsi-intoinen sadomasoasianajajatar, kasa Ku Klux Klan -idiootteja sekä runsaasti rasistisia punaniskajuntteja. Huomattavasti inhimillisemmän käsittelyn saavat kaupungin toimelias apulaisseriffi sekä kuvioihin yllättäen kurvaava Jessen äiti – Preacher kun ei koskaan ole pelkkää törkyistä satiiria, vaan kaiken alla sykkii aina suuri sydän.

Preacher54WEB

Välittäminen korostuu entisestään kirjan päättävissä tarinoissa, joissa kerrotaan mm. Tulipin lapsuudesta ja Jessen isän Vietnam-seikkailuista. Ihmiskohtaloiden nurjaa puolta edustavat puolestaan pornonäyttelijä, jonka ura päättyi tappavaan dildo-onnettomuuteen, sekä viaton baarimikko, joka joutui epähuomiossa kemialliseen kastraatioon – sarjapedofiilin sijaan. Kumpikaan heistä ei ole silti valmis luopumaan uskostaan amerikkalaiseen unelmaan.

Toki myös Jumala näyttäytyy albumin sivuilla. Rakastavaksi luojaksi itseään kutsuva valkoparta saa aikamoisen raivokohtauksen, kun Jesse kyselee, miksi tämä loi maailmaan niin paljon tuskaa ja kärsimystä. ”Luojan ei kannattaisi kusta luotujen niskaan”, kuuluu Jessen asiallinen kommentti.

Preacher Deluxe 5 on jälleen täyttä asiaa. Räävitön sarjakuva, joka näyttää närhen munat sekä suvaitsemattomuudelle että poliittiselle korrektiudelle. Koskaan silti unohtamatta hurttia huumoria, vahvaa eettistä motivaatiota ja ikuisen rakkauden kaiken päihittävää voimaa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Aiemmat Preacher Deluxe -arvostelut:
Preacher Deluxe 1 & 2
Preacher Deluxe 3 & 4

Preacher51WEB

Kolumni – Pääkirjoitus 4/18

Adobe Photoshop PDF

Isis on kenties ajettu ahtaalle, mutta käytännössä terroristit ovat jo voittaneet. Saavutuksiinsa nähden suhteellisen pieni joukko uskonnollisia fundamentalisteja on onnistunut pistämään länsimaat polvilleen ja käynnistämään valtavia pakolaisvirtoja.

Irrationaalisia pelkoja lietsomalla terroristit ovat synnyttäneet Eurooppaan kansallismielistä kiihkoa, vaarallista ääriajattelua ja maahanmuuttovastaisuutta. He ovat myrkyttäneet ilmapiirin niin, että viha ja rasismi riehuvat valtoimenaan. Luoneet uskontojen välistä vastakkainasettelua ja saaneet valtiot kiristämään turvallisuuspolitiikkaa kansalaistensa perusoikeuksia rajoittamalla.

Jopa Suomessa viranomaisten valvontakeinoja ja pääsyä yksilön kannalta hyvinkin henkilökohtaisiin tietoihin laajennetaan lähes holtittomasti.

Kaikki tämä sataa niin terroristien kuin länsimaihin pesiytyneiden populistien ja itsevaltiaiden laariin. Kohta me elämme poliisivaltioissa ja ihmettelemme demokraattisen utopian kuolemaa.

Mutta on maailma ollut hullu ennenkin. Tästä löytyy monia esimerkkejä Pekka Mannisen laatimasta Joris-Karl Huysmans -artikkelista. Vuonna 1848 syntynyt ranskalaiskirjailija on hyvin mielenkiintoinen hahmo sekä tuotantonsa että elämäntarinansa puolesta. Kuten Manninen artikkelinsa alussa toteaa, Huysmans saattoi hyvinkin kirjoittaa todellisuudesta, mutta hänen todellisuutensa oli mitä ilmeisimmin erittäin kummallinen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Suvi Kauppilan goottilaishenkinen novelli, jossa myyttisen Ranskan pimeillä takamailla tapahtuu kummia, Kari Sihvosen Syntax Terror -sarjakuva, jossa veikeät robotit kiusaavat ihmiskuntaa, sekä intomielinen raportti, joka esittelee syyskuussa järjestetyn Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin parhaat genretuotannot.

Ilonkiljahduksia aiheuttaa varmasti myös Petri Hiltusen ja Nalle Virolaisen Foliohatun alla -palsta. Aiemmin julkaisemattomassa analyysissä leffamielipuolemme tarkastelevat George A. Romeron alkuperäisen zombie-trilogian pinnan alaista todellisuutta – ja tekevät hämmästyttäviä löytöjä!

Sitten ei muuta kuin laserpyssyt kehiin, Clutch levylautaselle ja lukemaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Elokuvat & Kirjat –Mortal Engines & Kävelevät koneet

MortalEnginesJulisteWEB

Mortal Engines

Philip Reeven Kävelevät koneet -kirjasarjassa ja siihen pohjautuvassa Mortal Engines -elokuvassa on pärisyttävän päheä perusidea. Tuhon jälkeisessä ankeassa maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät valtavien pyörien kuljettamissa kaupungeissa. Suurimmat paikkakunnat, kuten massiivinen Lontoo, saalistavat pienempiä kaupunkeja kitaansa. Ihan huippua!

Koska leffaversion on tuottanut Peter Jackson ja sen ohjauksesta vastaa Jacksonin kelkassa uraa luonut Christian Rivers, on lopputulos kuin Jacksonin omasta kynästä. Niinpä elokuva tulvii visuaalisesti upeita näkymiä, mutta tarinankerronta ja henkilökuvaus jättävät toivomisen varaa.

MortalEngines1WEB

Tom (Robert Sheehan) on Lontoossa asuva nuorukainen, joka joutuu sekoitetuksi itseään isompiin tapahtumiin, kun kaupunkiin livahtaa kapinamielinen Hester (Hera Hilmar). Hester haluaa vaikutusvaltaisen Thaddeus Valentinen (Hugo Weaving) hengiltä, ja hänellä on ystäviä kulkukaupunkeja vastustavassa liittoumassa. Valentine kehittelee puolestaan omia synkkiä suunnitelmiaan St. Paulin katedraalin tarkoin varjelluissa laboratorioissa.

Elokuva seuraa niin keskenään taistelevien kulkukaupunkien yhteenottoja, Tomin ja Hesterin monipolvista kujanjuoksua, Valentinen metkuja kuin kulkemisenvastustajien tempauksia. Merkittävä rooli tapahtumissa on myös menneen maailman huipputeknologiaa edustavalla Shrike-kyborgizombiella, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen Hesterin käsiinsä.

MortalEngines3WEB

Kehnosti pohjustettu juonikuvio on rakennettu yksinomaan silmiä hivelevien tehosteluomusten ja toimintakohtausten varaan. Runsaalla kädellä annosteltu hahmokaarti jää yltiödramaattiseksi sävelletyssä pyörityksessä pelkiksi statisteiksi. Lisäksi hetket, joiden olisi tarkoitus herätellä katsojan tunteita, aiheuttavat lapsellisessa kaavamaisuudessaan ainoastaan myötähäpeää.

Ihmetykselle antaa aihetta myös se, että osa näyttelijöistä kuvittelee esiintyvänsä komediassa, kun taas toiset vetävät roolinsa läpi tuikitotisina. Käytännössä leffan ainoa hahmo, jonka tarinaan on onnistuttu rakentamaan edes jonkinlaista tunnesisältöä, ei ole edes ihminen, vaan tietokoneanimoitu Shrike-kyborgi.

MortalEngines5WEB

Jacksonin helmasynneistä huolimatta elokuva ei ole silkkaa kuraa. Eteenpäin vyöryvät kulkukaupungit ovat uskomattoman upeaa katsottavaa. Ja toisin kuin oppi-isänsä, Rivers ei venytä toimintakohtauksia kohtuuttomiin mittoihin. Niinpä parituntinen kokonaisuus jaksaa ongelmineenkin viihdyttää.

Mikäli Reeven neliosaisen kirjasarjan seuraavatkin osat taipuvat valkokankaille, toivottavasti niissä keskitytään efekti-ilottelun ohessa myös keskushahmojen kuvaukseen. Kliseisillä pahvikuvilla kun ei pitkälle pötkitä.

Toni Jerrman – 3 tähteä

MortalEngines4WEB

Seuraava kirja-arvio on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/04.

Philip Reeve
Kävelevät koneet
(Mortal Engines)
(Suom. Tero Kuittinen. Karisto)

Nuorille suunnatut scifi-suomennokset tuntuvat nykyisin koostuvan lähinnä loputtomista kioskikirjasarjoista tyyliin Star Wars, Animorphs ja Remnants. Niinpä onkin ilo huomata, että myös omillaan seisovia ja kuvastoltaan hieman kekseliäämpiä kirjojakin pistetään välillä pihalle. Tosin Kävelevät koneet on ollut sen verran suosittu teos, että Reeve on ehtinyt kirjailemaan sille jo jatko-osan.

Romaani sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, aikaan jolloin Maan muinaisen sivistyksen tuhonneesta yhden tunnin sodastakin on ehtinyt vierähtää jo millenium poikineen. Pääosa jäljelle jäänyttä ihmiskuntaa on siirtynyt asuttamaan liikkuvia kaupunkeja, jotka vyöryvät telaketjuillaan pitkin kuivuneita merenpohjia ja saalistavat itseään pienempiä kulkijoita. Kukoistava kaupunkidarwinismi on pyhä oppi, jota vastustavat vain Kulkemisenvastaisen liiton barbaarit. Tai näin ainakin kaikille lontoolaisille on pienestä pitäen tolkutettu.

Tom on 15-vuotias Historioitsijoiden killan kolmannen luokan harjoittelija, joka haaveilee tosi toimista ja ihailee sankariarkeologi Thaddeus Valentinea. Pelastettuaan Valentinen arpinaamaisen tytön murhayritykseltä hän joutuu sekoitetuksi elämänsä ensimmäiseen oikeaan seikkailuun. Joka ei olekaan yhtään niin hohdokasta kuin hän on mielessään kuvitellut.

Kävelevien koneiden paras puoli on sen mielikuvitusrikas maailma, joka tulvii erikokoisia ja -näköisiä liikkuvia valtioita aina kaivoskaupungeista kauppaklustereihin ja taivaalla kelluvista saarista merirosvoesikaupunkeihin. Näiden oheen tulevat vielä upeat ilmalaivat, menneisyyden raunioista esiin kaivetut metallimiehet, kulkukaupunkien sisuksien synkät salaisuudet sekä monet muut ihmeen tuntua kutittelevat elementit.

Sisällöltään tai ihmiskuvaltaan romaani ei ole tavallista poikakirjaa kummoisempi. Reeve kuitenkin kuljettaa tapahtumarikasta tarinointiaan niin vikkelästi eteenpäin, ettei tämä pääse pahemmin häiritsemään. Kirjan henkilöt joutuvat lisäksi kaiken töhinän keskellä vastakkain uudenlaisen todellisuuden kanssa – kaikki ei maailmassa olekaan niin yksioikoisen mustavalkoista kuin heille on opetettu. Yllättäen Reeve ei myöskään säästele lapsipäähenkilöitään kovilta kohtaloilta.

Kävelevät koneet on kulisseiltaan mieleenpainuva ja muutenkin viihdyttävä nuorisoseikkailu.

Toni Jerrman

PhilipReeveKavelevatKoneetWEB

Kirjat – Heikki Kännö: Sömnö

KannoSomnoKansiWEB

Heikki Kännö
Sömnö
Sammakko

Kirjailija Isak Severin on tyytymätön. Häneltä on juuri julkaistu ruotsalaisesta kuvataiteilija Werner H. Bergeristä kertova elämäkerta, mutta hän tietää sen silotelluksi puolitotuudeksi. Niinpä hän ryhtyy koostamaan uutta käsikirjoitusta Bergerin elämästä – alkaen tämän isoisän vaiheista ja päättyen siihen, mitä Bergerin Sömnön saarella sijaitsevassa kesäpaikassa todella tapahtui.

Tällainen on Heikki Kännön toisen romaanin kehys. Pintatasoltaan kirja on vielä jokseenkin yksinkertaisesti kuvattavissa: se on sukukronikka, elämäntarina sekä kertomus Tukholman taiteilija- ja mystikkopiireistä.

Yksinkertainen kuvaus ei kuitenkaan tee teokselle oikeutta. Pelkästään kertomuksenakin tarkasteltuna Sömnö on upottava ja rönsyilevä romaani, joka luo aiheestaan häkellyttävän mutkikkaan kudelman. Itävallasta Belgian Kongoon, takaisin Eurooppaan ja Ruotsiin polveilevaa sukutarinaa ja taiteilijan henkilökuvaa värittävät myös Wagnerin oopperat ja elämäkerturin vaativa, vaikeuksia kohtaava prosessi.

Sömnön tematiikasta voisi kirjoittaa useammankin esseen. Yhtenä kantavana jännitteenä hehkuvat totuus ja tarina: kirjailija sovittaa tapahtumia kirjaksi, hänen lähteensä muistavat menneet omaksi edukseen ja salatieteisiin vihkiytyneet yrittävät muokata todellisuutta omaan tahtoonsa. Totuus hakee yhtä muotoa, sirpaloituu jälleen – ja mukaan sirotellut myytit vuoroin peittävät totuutta, vuoroin tuovat sitä esiin.

Bergerin hahmossa korostuu erityisesti Faust-myytti, kaupankäynti salattujen voimien kanssa, ja myytti taiteellisesta nerosta. Syvätasolla lukija huomaa pohtivansa myös, miten maailmaa ja ihmisiä tulkitessamme hakeudumme narratiiviseen, tarinallistavaan tulkintakehykseen: odotamme todellisuuden istuvan valmiiseen rakennelmaan, ihmiselämän asettuvan kertomuksen raameihin huippukohtineen ja suvantoineen. Elämäkerturi Severin tavoittelee mahdotonta, objektiivista selitystä Bergeristä, eheää syiden ja seurauksien ketjua, joka vastaisi kysymykseen miksi.

Kännö kieputtaa aineksiaan mestarillisesti. Kesken lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä lujemmin kuin neljävuotias joulupukkiin. Niin Afrikan viidakot kuin Ruotsin rannikon tuuliset saaret siirtyvät sujuvasti sanoiksi. Inhimillinen julmuus tulee esiin samalla asiallisen kuvailevalla otteella kuin taiteen kauneuskin.

Sömnö ei ole vain sivujensa sisältö, vaan pala tätä maailmaa. Se on kiihkein toiveemme, likaisin salaisuutemme. Se on tarkoituksen pyhittämä keino ja silkka sattuma. Se on kuolemanpelko ja tiedonjano. Se on totta ja valetta. Se on.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Joulu on oiva aika hankkia kirjoja luettavakseen. Niinpä heitämme tällä viikolla blogiin kiihkeällä tahdilla kolme kirja-arvostelua teoksista, joista kannattaa ehdottomasti ottaa koppia.

Aiemmat kirja-arvostelumme laatuteoksista löydät oheisesta linkistä:
Lisää kirja-arvosteluja