Uutiset – Tähtifantasia-palkinto 2019 jaettu

SchweblinHoureuniWEB

Tähtifantasia-palkinto 2019

Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto
parhaasta vuonna 2018 suomeksi ilmestyneestä
käännösfantasiakirjasta annetaan Liken julkaisemalle
SAMANTA SCHWEBLININ romaanille HOUREUNI.
Teoksen on englanninnoksesta suomentanut Einari Aaltonen.

Houreuni on nimensä mukainen teos, joka pakottaa lukijan pohtimaan todellisuuden rajoja ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Se on kuristava lukukokemus, jonka kierrosluvut nousevat hengästyttävää tahtia lähes koko kirjan ajan.

Päähenkilö Amanda havahtuu sairaalan vuodeosastolla vieressään ystävänsä nuori David-poika. David ristikuulustelee Amandaa tapahtuneesta, sivuuttaa vastauksia epäolennaisina ja pyytää naista kiiruhtamaan. Onko kyseessä vain houreuni, unen ja toden sekoitus vai jokin muu? Tämän mysteerin Samanta Schweblin pitää taitavasti piilossa, joten intensiivinen ja ahdistava tarina pitää lukijan otteessaan loppumetreille asti.

Houreuni on vaikuttavan tiivis pienoisromaani, joka toimii juuri tämän kokoisena – yhtään turhaa sanaa ei ole. Einari Aaltosen käännös muuntaa Schweblinin riisutun tehokkaan proosan erinomaisesti suomeksi. Sanat kylmäävät ja liukuvat aivopoimujen väliin.

Romaani on ajankohtainen hätähuuto luonnon puolesta. Schweblinin tarinaansa upottama ympäristöahdistus tunkeutuu lukijaan huomaamatta kuin hermomyrkky. Kirjan alkuperäisen Pelastusetäisyys-nimen hengessä teos pohtii, olemmeko menneet liian pitkälle ja olemmeko valmiita maksamaan tekojemme hinnan.

Houreuni kertoo myös toteenkäyvistä peloista, menetyksistä ja vieraantumisesta – oli kyse sitten maailmasta tai toisistamme. Pelot kasaantuvat hahmojen ylle, ja lopulta henkilökohtainen kauhu kasvaa yleismaailmalliseksi.

Viimeisen sivun käännyttyä lukijan mieltä kalvaa kysymys: olemmeko vielä pelastusetäisyyden päässä?

Samanta Schweblin (s. 1978) on argentiinalainen kirjailija. Hän julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa vuonna 2002. Schweblin on nimennyt vaikuttajikseen Franz Kafkan, Ray Bradburyn ja Julio Cortázarin. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle, ja ne ovat saaneet useita palkintoja. Vuonna 2014 ilmestynyt Houreuni-esikoisromaani nousi kansainvälisen Booker-palkinnon ehdokaslistalle.

Tähtifantasia-palkinto julkistettiin osana Finncon 2019 -tapahtuman ohjelmaa Jyväskylässä. Palkinto jaettiin kolmattatoista kertaa.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikot Jukka Halme, Aleksi Kuutio, kirjailija Anne Leinonen ja fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

David Mitchell: Luukellot (Sammakko, 2017, suom. Einari Aaltonen)
Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi, 2016, suom. Helene Bützow)
Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015, suom. Jaana Kapari-Jatta)
Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Elokuvat – Spider-Man: Far from Home

SpiderManFFHjulisteweb

Spider-Man: Far from Home

Yhä useammassa Hollywood-elokuvassa kierretään maailmaa ristiin rastiin. Tähän on monia syitä. Varsinkin Kiinassa on nykyisin tuottoisaa piipahtaa, sillä sieltä löytyy rahaa sekä yksi maailman suurimmista leffayleisöistä.

Yhdysvaltain ulkopuolella kannattaa siis vierailla eri maiden tarjoamien veroporkkanoiden, rahoituslähteiden ja uusien katsojien perässä. Samalla amerikkalaisille lipunostajille voidaan tarjoilla hieman tavallisesta poikkeavia tapahtumaympäristöjä.

Nämä seikat näkyvät selkeästi Jon Wattsin ohjaamassa Spider-Man: Far from Home -elokuvassa. Se on kuin Eurooppaa esittelevä turistikierros, jonka kautta ”tutuiksi” käyvät niin Venetsia, Praha, Lontoo kuin Berliinikin. Leffa on Marvelilta myös selkeä hyppy kohti entistä nuorempaa kohdeyleisöä. Käytännössä kyseessä on teineille suunnattu romanttinen komedia, jota on maustettu näyttävin supersankarielementein.

SpiderManFFH1web

Peter ”Spider-Man” Parkerin (Tom Holland) koulu järjestää oppilaille kesäretken Eurooppaan. Sen aikana Peter päättää vihdoin tunnustaa tunteensa MJ:lle (mainio Zendaya), johon on totaalisesti pihkassa. Ujolta nörtiltä moinen temppu ei kuitenkaan käy leikiten.

Asiaa ei auta, että Nick Fury (Samuel L. Jackson) kaappaa Parkerin auttamaan taistelussa maailmaa riivaavia Elementaaleja vastaan. Niinpä aina kun Peterille tarjoutuu tilaisuus lähestyä MJ:tä, hän joutuu tempaistuksi keskelle vauhdikkaita taisteluita.

Onneksi omia kykyjään epäilevä sankarialokas saa sentään superarkeensa tukea isälliseltä Mysteriolta (Jake Gyllenhaal), joka on haka päihittämään Elementaaleja.

Elokuva repii rutkasti huumoria teini-iän epävarmuuksista ja suhdekömpelyyksistä. Pääosin heitot jopa toimivat, vaikka mukana on myös heppoista vitsinvääntöä. Erityisesti koululaisryhmää paimentavat opettajat (Martin Starr & J. B. Smoove) on käsikirjoitettu yksiulotteisen pölhöiksi koheltajiksi. Sen sijaan useammastakin Marvel-leffasta tuttua Happy Hogania näyttelevä Jon Favreau heittää jälleen kehiin nappisuorituksen.

SpiderManFFH3web

Sankarointipuoli toimii filmissä ihan mainiosti, vaikka Peterin vatkaus omien taitojensa riittämättömyydestä on hetkittäin liioitellun oloista. Liukasliikkeiset taistelukohtaukset ovat hienosti toteutettuja ja paikoin jopa mielikuvituksellisia. Vain viimeinen mittely alkaa maistua puulta yltiöpäiseksi venytetyn mittansa takia.

Filmin ensimmäisen ison yllätyskäänteen arvaa joka tapauksessa jo maileja ennakkoon – ainakin jos Hämähäkkimiehen sarjakuvaseikkailut ovat entuudestaan tuttuja. Mutta sen jälkeen upotaankin sitten vallan vinkeisiin visuaalisiin vesiin. Eikä teatterista kannata poistua heti lopputekstien käynnistyessä, sillä niiden seasta löytyy paljastus, joka laittaa Hämähäkkipojun koko tulevaisuuden vaakalaudalle.

Kokonaisuudessaan Spider-Man: Far from Home on suhteellisen viihdyttävä superelokuva. Kevyt kesäleffa, jonka seurassa nuoriso voi nauraa omille ongelmilleen ja ihailla nykyisen efektiteknologian taituruutta.

Toni Jerrman – 3 tähteä

SpiderManFFH2web

Kirjat & Sarjakuvat – Kuumaa kesäluettavaa

Kesä on mainio aika uppoutua hyvän kirjallisuuden ääreen. Niinpä Tähtivaeltaja on nyt listannut iloksenne viisitoista kevään aikana suomeksi julkaistua teosta, jotka ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan kesästä ja laatuluettavasta!

KLScifiWEB

Scifi-kirjat

Naomi Alderman: Voima (Gummerus) – Kuinka maailma muuttuisi, jos naiset saisivat käsiinsä voiman, jolla alistaa miehet valtaansa? Älykästä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa scifiä.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Like) – Kun eläimet kuolevat sukupuuttoon, ihmisiä aletaan kasvattaa lihakarjaksi. Vatsanväänteitä aiheuttavan tehokas ja yksityiskohtainen dystopiahelmi.

Harry Harrison: Eedenistä länteen (Vaskikirjat) – Harrisonin kunnianhimoisen Eeden-trilogian ensimmäinen osa. Eeppinen vaihtoehtohistoria todellisuudesta, jossa matelijoista on kehittynyt älykkäitä.

Alastair Reynolds: Varjokapteeni (Like) – Vauhdikkaan Kostaja-romaanin jatko-osassa seikkaillaan jälleen maailmassa, joka yhdistelee vinkeästi avaruusoopperaa ja vanhoja merirosvotarinoita.

Antti Salminen: Mir (Poesia) – Tähtivaeltaja-palkitun Lomonosovin moottori -romaanin sisarteos. Eriskummallisen outo ja kiehtova lukukokemus saa aivot höyryämään innosta.

KLFantasiaWEB

Fantasiakirjat

Jaakko Alamikkula: Kuninkaan kotka (Vaskikirjat) – Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvien maailmaan sijoittuva hurmeinen miekka- ja magiaromaani on kotimaista laadukasta seikkailuviihdettä, jonka seurassa voi ryhtyä kuumana kesäpäivänä selkäpiitä kylmäämään.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni (Gummerus) – Kelttien mytologiaa ja ikuisen elämän kirousta pohdiskeleva eeppinen teos luo vahvoja tunnelmakuvia miljööstä sekä sisarusten välisestä suhteesta. Tähän maailmaan voi kadota.

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy (Karisto) – Kaikella mahdollisella sekä kyökkisaavilla kyllästetyn fantasiasarjan itsenäinen avausosa vie lukijan vaihtoehtoisten maailmoiden ja magiankäyttäjien vauhdikkaisiin seikkailuihin. Muista hengittää välillä!

Sjón: CoDex 1962 (Like) – Islantilaisen golemin synty ja myöhemmät vaiheet! Kirja, jossa tapahtumien ytimessä on myös kirjekuori, jossa on yhdistelmä harvaan hammastettuja kahden sillingin postimerkkejä ja tiheään hammastettuja 4 sillingin arvomerkkejä, ei voi olla huono.

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita (Aula & Co) – Uuskumman proosataiteen edelläkävijän novellikokoelma sitoo kansiensa väliin surrealistisia tarinoita, joiden vinkeän absurdin pinnan alla sykkii synkkä sydän.

KLSarjiksetWEB

Scifi- ja fantasiasarjakuvat

Neil Gaiman, Marc Hempel & co: Sandman Deluxe 9 (RW) – Sandmanin taru lähenee päätöstään. Gaimanin luomus on fantastisen sarjakuvan yksi kaikkein aikojen komeimmista saavutuksista. Ajaton klassikko.

Jean Van Hamme & Grzegorz Rosinski: Thorgal 1–3 (WSOY) – Eurooppalaisen tieteisfantasiasarjakuvan yksi suurimmista hiteistä saapuu vihdoin Suomeen albumimuodossa. Lue ja ihastu!

Avi Heikkinen: Valotusaika (Pokuto) – Taitavasti toteutettu valokuvapohjainen sarjakuva kertoo rikoksista, menetyksistä ja menneisyyttä filmaavasta kamerasta. Mestarillinen teos.

Janne Kukkonen: Voro 1–2 (Like) – Suomalaisen keskiaikafantasian huipputeos kertoo nuoren Lilja-tytön edesottamuksista magiaa tulvivassa maailmassa. Huikeaa kamaa!

Sami Makkonen: Kalevala (Otava) – Makkosen käsissä Suomen kansalliseepoksen fantastiset tarinat kääntyvät jyhevän tehokkaaksi sarjakuvataiteeksi. Vetää kuin kyistä peltoa kyntävä hevonen.

Jess!

Kolumni – Pääkirjoitus 2/19

TV219KansiAweb

Kaislikossa suhisee ja Euroopassa kuhisee. Euroopan unioni on mahdollistanut yksinomaan positiivisen kehityksen, mutta silti opportunistiset populistipellet ovat saaneet nostatettua kansaa EU:ta vastaan. Tämän he ovat tehneet korostamalla äärinationalistista ajattelua sekä tarjoilemalla yksinkertaistetun valheellisia vastauksia monimutkaisiin kansainvälisiin kysymyksiin.

Lopputulos on ollut rumaa katsottavaa. Isossa-Britanniassa sahataan omaa oksaa brexitin muodossa. Parikin entistä itäblokin maata on ajautunut kansalaistensa perusoikeuksia polkevien hallitusten moukaroitavaksi. Äärioikeisto kerää ääniä siellä sun täällä. Samalla Venäjä tekee kaikkensa horjuttaakseen Euroopan yhtenäisyyttä ja kiinalainen raha toteuttaa vapaasti omia strategisia suunnitelmiaan.

Tilanne alkaa muistuttaa yhä enemmän kehityskulkuja, jotka johtivat brittikirjailija Dave Hutchinsonin Murtunut Eurooppa -sarjassa kuvattuun lähitulevaisuuteen. Eurooppaan, jossa EU on kuihtunut olemattomiin ja kansallisvaltiot ovat pystyttäneet jälleen omat rajansa. Maailmaan, jossa kaikki ajavat vain omaan etuaan. Arkeen, jossa matkustamista rajoittavat passi- ja tullimuodollisuudet.

Ja koska olen elänyt pitkään Euroopassa, jossa EU oli vasta kaukainen haave, voin vakuuttaa, ettei entiseen malliin kannata palata. Nykypäivään verrattuna 1980-luvun Suomi ja Eurooppa olivat monin tavoin silkkaa kakkelia.

Tästä huolimatta Hutchinsonin kirjasarja on vallan makoisaa luettavaa. Teokset yhdistelevät hienosti kimurantteja vakoojadekkarijuonia, huikeita scifi-idiksiä ja tunteisiin vetoavaa henkilökuvausta. Hutchinsonin tuotantoon paneudutaan laajassa artikkelissa, jota täydentävät sekä miehen haastattelu että novellisuomennos.

Kotimaisista nimistä nostamme tällä kertaa esiin suomalaisen kauhukirjallisuuden kruunaamattoman kuninkaan, Marko Hautalan, sekä englanninkielisillä markkinoilla menestyneen Ville Meriläisen. Hautala tunnetaan mestarillisista kauhuromaaneistaan, kun taas Meriläinen on tähän mennessä ollut esillä lähinnä novelliensa kautta.

Lukuisten kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvostelujen lisäksi lehdestä löytyy myös Petri Hiltusen ja Nalle Virolaisen Foliohatun alla -palsta. Riemastuttavien leffamielipuolten käsittelyyn on päätynyt Ridley Scottin Prometheus-elokuva, jossa riittääkin kaiveltavaa vaikka muille jakaa.

Ja sitten ei muuta kuin valmistautumaan heinäkuun alussa Jyväskylässä järjestettävään Finncon-festivaaliin!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/19.

3_sisallys219WEB kopio

Kirjat – Naomi Alderman: Voima

AldermanVoimaWEB

Naomi Alderman
Voima
The Power
Suom. Marianna Kurtto. Gummerus

Naomi Aldermanin feministisenä dystopiatrillerinä markkinoitu Voima-romaani on kerännyt huomattavasti laajempaa julkisuutta kuin scifi-kirjat yleensä. Tähän ovat vaikuttaneet sekä teoksen ajankohtainen, raflaava sisältö että nimekkäät tukijat, kuten Barack Obama ja Margaret Atwood.

Maailma nytkähtää uuteen muottiin, kun naisille kehittyy kyky iskeä käsistään tappavia sähkölatauksia. Alkuun voima ilmenee vain teinitytöillä, mutta myöhemmin taito leviää laajemmalle. Saudi-Arabiassa alistetussa asemassa eläneet naiset ottavat vallan omiin käsiinsä, ja Moldovassa ihmiskaupan uhrit kostavat sieppaajilleen.

Muutos on kuitenkin hidasta ja kohtaa vahvaa vastarintaa. Miehiset hallintokoneistot haluavat pitää naiset aisoissa tavalla jos toisellakin. Lisäksi maskuliinista ylemmyyttään korostavat ääriryhmät lietsovat vihaa ja väkivaltaa.

Kaikkea tätä seurataan neljän päähenkilön silmin.

Allie on sijaiskodista toiseen heitelty orpotyttö, joka nousee hyväksikäyttäjiään vastaan. Hänestä kasvaa naisliikkeen messias, Äiti Eeva, joka saarnaa feminististä uskontotulkintaa. Roxy on puolestaan brittiläisen gangsterisuvun tytär. Hän saa voimasta uutta potkua uralleen.

Yhdysvaltalainen poliitikko, Margot, näkee tilanteen suomat mahdollisuudet kerätä rahaa ja vaikutusvaltaa – kenties jopa Valkoiseen taloon asti. Tunde on taasen nigerialainen toimittaja, joka kiertää ympäri maailmaa raportoimassa muutoksen nostattamista mellakoista.

Kirjailija valottaa tapahtumia useista näkökulmista lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisten keskushenkilöiden kautta. Samalla mukaan saadaan sekä ruohonjuuritasoa että mullistuksen laajempia merkityshorisontteja. Kokonaisvisiota täydentävät tieteelliset asiakirjalainaukset, otteet nettikeskusteluista sekä kuvaukset television uutisohjelmista.

Romaani tuo vahvasti esiin, kuinka naisia sorretaan nykymaailmassa yhteiskunnallisten rakenteiden kautta. Tämä kaikki avautuu uudella tavalla, kun kyseessä ovatkin miehet, jotka joutuvat pelkäämään kotinsa seinien sisällä tai kävellessään pimeillä kaduilla. Kun miehet saavat kerrankin kokea sen ankean todellisuuden, jossa naiset joutuvat viettämään koko elämänsä.

Samalla kirja kuitenkin kyseenalaistaa sen, onko ilmiössä välttämättä kyse vain sukupuolesta. Kukkulan kuningattariksi kohonneet naiset kun saattavat käyttäytyä miehiä kohtaan yhtä julmasti kuin heitä on kohdeltu. Valta korruptoi ja rahanahneus on voimakas motivaattori sukupuoleen katsomatta.

Näkökulmaa korostaa teoksen kirjemuotoinen kehyskertomus. Se sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, maailmaan, jossa yhteiskuntaa pyörittävät vahvat ja aggressiiviset naiset. Heille arkeologiset todisteet muinaisista miessotilaista ovat silkkaa huuhaata. Asetelma kääntää hienosti nykyiset, vääristyneet historiatulkinnat päälaelleen ja osoittaa, kuinka helposti sujahdamme luutuneiden asenteiden luomiin narratiiveihin.

Lopulta romaanin sanoma tuntuu olevan, että kaikkinainen sukupuolitettu ajattelu on haitallista. Ihmiset tulisi aina nähdä yksilöinä, ei miehinä tai naisina.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/19.

Sarjakuvat – Sami Makkonen: Kalevala

KalevalaKansiWEB

Sami Makkonen:
Kalevala

Jenkkimarkkinoillekin sarjakuvia tehnyt Sami Makkonen on tarttunut suomalaisen kulttuuriperinnön ikoniin. Hänen Kalevala-teoksensa (Otava) kääntää kansalliseepoksen visuaalisesti väkeväksi sarjakuvaksi.

Muhkea kirja etenee alkuperäisen kansanrunokokoelman viitoittamaa tietä. Makkonen lataa kuitenkin kuviinsa niin voimallista kerrontaa, että Väinämöisen ja Joukahaisen mittelö, Sammon taonta ja Pohjolan häät nousevat aivan uusiin sfääreihin. Erityisen hienosti toimivat matkat Manalan synkkiin uumeniin sekä lähes sanattomat kertomukset Lemminkäisen urotöistä. Huikea on myös jakso, jossa Väinämöinen herättää maan alla makaavan jättiläisen, Antero Vipusen, saadakseen tältä loitsusanoja veneensä viimeistelyyn.

Kalevala1WEB

Taisteluja ja taikuutta tulvivat fantastiset kansantarinat ovat taiteilijalle antoisa kuvien lähde. Makkosen tummahenkinen ja jylhän maalauksellinen tyyli istuu erinomaisesti tällaisiin suuria tunteita soitteleviin kertomuksiin. Kerronta vetää kuin kyistä peltoa kyntävä hevonen tai Tuonen mustaa matoa loitsiva Lemminkäinen. Mukana on myös pari hienoa visuaalista nyökkäystä taiteilijaa innoittaneen Akseli Gallen-Kallelan suuntaan.

Kalevala2WEB

Makkosen teos on upea symbioosi, jossa moderni sarjakuvataide valjastetaan herättämään vanhat tarut uudelleen henkiin. Mutta toisin kuin amerikkalaisissa supersankaritarinoissa, näiden kertomusten päähenkilöt ovat pahasti viallisia hahmoja. Voima ei herätä heissä vastuun tunteita, vaan tarjoaa kykyjä juonitella muita vastaan sekä luo polttavan halun kosiskella vastentahtoisia naisia.

Kalevala5WEB

Kielellisesti Makkonen on muokannut Kalevalan tekstiä nykyaikaisempaan suuntaan. Samalla suorasta runomitasta on luovuttu, vaikka dialogista löytyykin lyyristä poljentoa. Tämä tekee kokonaisuudesta helpommin lähestyttävän ja avaa tarinat myös heille, jotka eivät jaksa kahlata alkuperäistä Kalevalaa lävitse.

Kalevala3WEB

Kalevala-opus kattaa alkuperäisteoksen ensimmäisen puolikkaan, joten tätä huikeaa herkkua on luvassa myöhemmin lisääkin. Hyvä niin, sillä Sami Makkosen Kalevala on sarjakuvallinen mestariteos.

Toni Jerrman

Ennakkomaistiaisarvostelu Tähtivaeltaja-lehden numerosta 2/19. Lehti ilmestyy 3.6. alkavalla viikolla.

Kalevala4WEB

Elokuvat – Foliohatun alla 10: X-Men-elokuvat

XFolio1

Foliohatun alla
Osa 10: X-Men-elokuvat

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaanjohtavaa informaatiota.

X-Men-elokuvat ovat tästä täydellinen oppikirjaesimerkki! (K1)

Usein toisteltu harhaluulo: Maailmaan syntyy kiihtyvällä tahdilla mutantteja, joilla on erikoisia kykyjä. He ovat evoluution seuraava askel, Homo superior, joka tulee syrjäyttämään Homo sapiensin.

Itsestään selvä totuus: Superihmiset eivät ole mutantteja. Kreikan jumalat eivät koskaan kuolleet, ja nämä ihmeelliset olennot ovat heidän jälkeläisiään.

Mitä mutaatio itseasiassa on?

Mutantteja on oikeasti olemassa. Heitä on valtava määrä. Sinäkin, rakas lukijamme, olet mutantti.

Mutaatio on perimän muutos elävän olennon perimäaineksessa, DNA:n tai RNA:n nukleotidijärjestyksessä. Muutokset voivat olla synnynnäisiä, mutta myös kemialliset aineet, säteily ja virukset voivat aiheuttaa niitä. De novo -mutaatiot syntyvät siittiössä, munasolussa tai sikiössä. Siittiöissä niitä syntyy kaikkein eniten, mutta jo äidin puolelta kukin meistä saa arviolta noin 15 de novo -mutaatiota. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että joka ainoa ihminen on mutantti.

Jotkut meistä ovat jopa näkyvästi erilaisia. Esimerkiksi albinismi on mutaatio eliön OCA1- ja OCA2-geeneissä. Tämä altistaa heidät toiselle, yleisemmälle mutaation muodolle, syövälle. Perinnöllisestä alttiudesta huolimatta syöpä johtuu 90–95 prosenttisesti ulkoisten tekijöiden aiheuttamasta muutoksesta geeneissä.

Varmasti yleisin periytyvä mutaatio on kyky sietää maitoa. 4 300 vuotta sitten joillakin ihmisillä tapahtui muutos MCM6-geenissä. Sen ansiosta laktoosin pilkkomisesta vastaava LCT-geeni pysyi aktiivisena vaikka rintaruokinta loppui – ja näin yksilö saattoi jatkaa maidon juomista aikuisuuteen asti. Tämä mutaatio oli hyödyllinen, sillä geenin kantajat kykenivät ammentamaan eläinten maidosta energiaa kylmissäkin olosuhteissa. Niinpä mutaatio levisi nopeasti Euroopassa. Yli 90% Pohjois-Euroopan väestöstä onkin nykypäivän arvion mukaan laktoosimutantteja – Afrikassa ja Aasiassa heitä on paikoitellen vain 5 prosenttia.

Vaikka evoluution seuraavasta askeleesta höpötetään X-Men-leffoissa lakkaamatta, ei evoluutiolla tosiasiassa ole mitään suuntaa. Evoluutio ei ole tietoinen mekanismi, joka pyrkisi koko ajan parempaan. Muutokset perimässä ovat sattumanvaraisia. Suurin osa niistä on huomaamattomia, osa haitallisia ja osa hyödyllisiä.

Jos esimerkiksi eläin juoksee vähän nopeammin kuin toverinsa, se jää todennäköisemmin henkiin ja jatkaa sukuaan. Näin mutaatio siirtyy ja yleistyy populaatiossa. Ankarissa olosuhteissa, joissa kilpailu on kovaa, hyödylliset piirteet korostuvat entisestään. Nykymaailmassa elinolosuhteet ovat kuitenkin lempeämmät, eikä ihmisillä ole painetta muuttua. Käytännössä jopa haitallisia mutaatioita jää yhä useammin henkiin tehokkaan lääketieteen ansiosta.

Edustaako X-men-elokuvien Homo superior ylipäätään ihmislajin kannalta hyödyllistä muutosta? Vastaus on selkeästi ei. Huolimatta siitä, että X-mutantit poikkeavat toisistaan monin tavoin, he muodostavat kokonaan oman rotunsa, joka on erillään muusta ihmiskunnasta.

XFolio2

”Mutanttien aivoaallot ovat erilaiset kuin tavallisten ihmisten”, selittää professori Xavier esitellessään Cerebroa ensimmäisessä leffassa. Tässä pallomaisessa salissa professorimme kykenee telepaattiseen yhteyteen koko maailman kanssa. Siinä missä tavalliset kaduntallaajat näkyvät katsojille valjuina valkoisina haamuina, loistavat ”mutantit” kirkkaan tulipunaisina liekkeinä. (K2) Sanomattakin lienee selvää, ettei professori näe karmiinin värisenä jokaista maailman maidonjuojaa. Miksi mutaatio ylipäätään vaikuttaisi aivoaaltoihin? Ja mikä tekee vaikkapa Wolverinen, Magneton tai Kolossin aivoaalloista erilaisia tavalliseen populaatioon nähden – mutta keskenään yhteneväisiksi? Selkeästi professori luulee aistivansa aivoaaltoja, vaikka oikeasti aistiikin aivan toisenlaisen voiman. Mahdin, joka yhdistää kaikkia supervoimaisia olentoja.

Lue loppuun