Elokuvat – Aelita (1924)

AelitaKansiWEB

Aelita
(Ruotsi-dvd)

Aleksei Tolstoin paljolti Marsiin sijoittuvaan tieteisromaaniin pohjautuva venäläinen mykkäelokuva Aelita (1924) lukeutuu scifi-filmien varhaisklassikoihin. Yakov Protazanovin ohjaama leffa käyttää alkuperäisen kirjan tapahtumia kuitenkin vain päähenkilön, insinööri Losin (Nikolai Tsereteli), kuvitelmina. Sen sijaan elokuva keskittyy Losin ja tämän Natasha-vaimon (Valentina Kuindzhi) väliseen mustasukkaisuusdraamaan sekä uuden ja uljaan Neuvostoliiton synnyintuskiin.

Joulukuussa 1921 maailman kaikilla radioasemilla kuullaan sama viesti: ”Anta. Odeli. Uta.” Lukuisista analyysiyrityksistä huolimatta sanaryppään merkitys jää hämäräksi. Mars-lennosta haaveileva insinööri Los saa viestistä kuitenkin uutta potkua omiin kuvitelmiinsa. Hän näkee mielensä silmin futuristisen kulmikkaasta arkkitehtuurista koostuvan Mars-kaupungin ja sen art deco -vaikutteisiin muotiluomuksiin pukeutuneet asukkaat.

Aelita8WEB

On Marsia johtava tuimailmeinen Tuskub (Konstantin Eggert), ihastuttava kuningatar Aelita (Yuliya Solntseva) ja tämän leikkisä palvelijatar Ihoshka (Aleksandra Peregonets) sekä planeetan energiantuotannosta vastaava Gol (Yuri Zavadsky). Gol on rakentanut laitteen, jolla marsilaiset voivat seurata Maapallon elämää. Tuskub on kieltänyt aparaatin käytön, mutta Gol on niin ihastunut Aelitaan, että esittelee tälle keksintönsä.

Koneen kautta Aelita pääsee seuraamaan Neuvostoliiton kukoistusta ja Losin elämää. Erityisen innoissaan Aelita on Losin ja Natashan suudelmasta. ”Saanko koskettaa huulillani huuliasi kuten Maan ihmiset?” hän kysyy Golilta.

Aelita2WEB

Maapallolla Losin ja Natashan avio-onni kokee kuitenkin kolauksen, kun yläkerran asuntoon muuttaa Ehrlich-koijari (Pavel Pol). Mustan pörssin kauppaa käyvä huijari liehittelee Natashaa ja kylvää mustasukkaisuuden siemenen tuoreen avioparin elämään. Samalla seurataan vanhan venäläisyyden ja orastavan Neuvostoliiton karikkoista köydenvetoa, joka johtaa kommunististen ihanteiden ylvääseen voittoon.

Elokuvan Maapallolle sijoittuva osuus on aikamoista melodramatiikan ja propagandan suitsutusta, kun ihmiset etsivät omaa rooliaan uudessa todellisuudessa. Juoni jolkuttaa pitkälti samaa ympyrää, vaikka mukaan tuodaan jopa komediallisia elementtejä. On väärinymmärryksistä kumpuavia kiivaita mustasukkaisuuskohtauksia, tavallisen rahvaan köyhää kärvistelyä ja rikollisen keinoin elantonsa hankkivien ex-yläluokkaisten rappiojuhlia. Sekä tietenkin suuria yhteisöllisiä rakennushankkeita, joiden kautta luodaan uljasta neuvosto-onnelaa.

Aelita6WEB

Jo visuaalisestikin filmin mielenkiintoisinta antia ovat sen Mars-jaksot. Niissä käy selville, että myös punainen planeetta on työläisten dystopia. Yksinvaltainen johtajaluokka alistaa maan alle suljettuja, orjatyötä tekeviä kansalaisia ja tuomitsee heidät aina väliin epäinhimilliseen kylmäsäilytykseen. Vallankumoukselliset aatteet saapuvat kuitenkin Marsiin, kun Los ja hänen toverinsa lentävät paikalle ja käynnistävät työläisten kapinan. Näiden haavekuvien aikana Aelita näyttäytyy Losin silmissä väliin marsilaiskuningattarena ja väliin hänen omana vaimonaan.

Elokuva päättyy onnellisesti, kun Los hylkää fantastiset unelmansa ja päättää keskittyä todellisen maailman tulevaisuuden rakentamiseen.

Aelita7WEB

Aelita oli aikoinaan Neuvostoliitossa hyvin suosittu elokuvatapaus. Filmin Mars-teemat ja venäläistä konstruktivismia edustaneet lavasteet ovat myös vaikuttaneet moniin myöhempiin tieteisleffoihin – selkeitä Aelitan kaikuja näkyy jopa Fritz Langin ekspressionistisessa Metropolis-klassikossa (1927). Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan yltänyt yhtä villeihin vaateluomuksiin kuin taiteilija Aleksandra Ekster, joka suunnitteli Mars-kansan kubistis-futuristiset asusteet.

Paikoittaisesta pitkäpiimäisyydestä huolimatta Aelita on merkkiteos, jota yhdenkään elokuvaharrastajan ei kannata sivuuttaa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

Aelita4WEB

Sarjakuvat – Tim ja Tom

TimJaTomKansiWEB

Tim ja Tom

Fernand Dineurin luoma Tim ja Tom on yksi belgialaisen sarjakuvan menestystarinoista. Vuosien 1938 ja 1997 välillä sitä julkaistiin 47 albumin ja usean lyhyemmän tarinan verran.

Tim ja Tom ovat seikkailleet Suomessakin moneen otteeseen. 1970-luvulla heidät nähtiin niin Trumf-albumisarjassa kuin Ruutu- ja Non Stop -lehtien sivuilla. 2000-luvun alussa Egmont herätti sarjan jälleen henkiin kuuden albumin voimin. Nyt Tim ja Tom palaavat kuvioihin Otavan Non Stop -kirjasarjassa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi vain Tim ja Tom -nimeä kantava opus sisältää kolme seikkailua, joista teoksen käynnistävä Villa Virkistyksen arvoitus on aiemmin suomentamaton. Se on samalla ensimmäinen Tim ja Tom -tarina, joka koottiin Belgiassa albumimuotoon. Alkujaan vuonna 1950 julkaistun jännärin tarinasta vastaa Dineur ja piirroksesta Will.

TimJaTom2WEB

Tässä vaiheessa vielä hupsun pulloposkisilta näyttävät Tim ja Tom joutuvat tahtomattaan sekoitetuksi salakuljetusvyyhtiin. Kaikki saa alkunsa, kun Tom päättää ryhtyä Sherlock Holmesin opein ammattimaiseksi etsiväksi. Tämä ei ilahduta Timiä, joka haluaisi lomalle syrjäiseen ja idylliseen pikkukylään. Lopulta salaperäinen kirje houkuttelee myös Tomin Villa Virkistyksen rauhallisiin maisemiin – jotka lopulta eivät olekaan aivan niin rauhallisia kuin kaksikko toivoi.

”Ha! Ha! Ha! Ha! Olkaa kirotut, muukalaiset, jotka häiritsette henkien rauhaa!” kaikuu yöllinen valitus vanhan kartanon pimeillä käytävillä.

Tarinan alkupuolella meno on varsin hauskaa ja vaivattoman viihdyttävää. Hyväntuulista pilaa tehdään niin Tomin etsivätoilailuista kuin pienen maalaiskylän tunnelmistakin. Siinä vaiheessa kun salakuljetusjuoni humpsahtaa mukaan kuvioihin, alkaa kerronta tökkiä. Esiin keritään roppakaupalla sekavaa eestaasjuoksentelua sekä vähemmän onnistunutta vitsailua.

Kritiikistä huolimatta on ihan historiallisestikin mielenkiintoista nähdä, miltä Timin ja Tomin edesottamukset näyttivät 1950-luvun alussa.

TimJaTom3WEB

Kirjan kaksi muuta tarinaa ovat 1960-luvun lopulta kotoisin olevat Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä. Ne on nähty Suomessa viimeksi 1970-luvun alussa. Kierrätys ei tee laisinkaan pahaa, koska tuplaseikkailu lukeutuu koko sarjan veikeimpiin hetkiin. Kiitos kuuluu käsikirjoittaja Maurice Rosylle, sillä tässä vaiheessa Willin piirrosjälki oli taantunut jo turhankin simppeliksi.

Vihreä ihmeaine kertoo nimensä mukaisesti ihmeaineesta, jonka ominaisuuksia Tim ja Tom päätyvät selvittämään. Pallon muotoon aina palaava aine on kimmoisaa ja joustavaa materiaalia, eikä siihen pysty terävinkään puukko. Superpallon lailla pomppiva ja loputtomiin venyvä tökötti tarjoilee jo itsessään nauruhermoja kutkuttavaa hubaa. Mutta kun kuvioihin sekaantuu vielä häikäilemätön professori apureineen, on paketti ehdassa kuosissa.

Vielä villimpään menoon yltää Kumia kantapäissä -jakso. Siinä vihreää ihmeainetta suoniinsa saanut Tom venyy ja pomppii kuin paraskin supersankari. Valitettavasti vieraan vallan agentit kiinnittävät huomiota Tomin ihmeellisiin kykyihin. Onko kekseliäästä kumimiehestä päihittämään raskaasti aseistetut sotilaat?

Vauhdikas Kumia kantapäissä yhdistää onnistuneesti huumoria, voimafantasiaa ja mielikuvituksellista ilonpitoa. Ja mitäpä muuta sitä voisi koko perheen sarjakuvaviihteeltä toivoa!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

TimJaTom4WEB

Kirjat – Leena Krohn: Kadotus

 

KrohnKadotusWEB

Leena Krohn
Kadotus
Teos

Leena Krohnin tuorein teos ei petä uskollista lukijaa. Vain vähän yli 150-sivuinen kirja näyttää pienoisromaanilta, mutta erään kuuluisan sinisen puhelinkopin tavoin sekin on sisältä paljon kokoaan suurempi. Krohnin tyyli on varma ja hiottu, ja näennäisen yksinkertainen teksti koostuu hienovaraisista, merkityksellisistä kerrostumista.

Kirjan kehystarinan kertoja työskentelee Kadotus-nimisessä löytötavaratoimistossa, jonne tuodaan kaupungin kaduilta löytyneitä tavaroita. Syrjäänvetäytyvästä luonteestaan huolimatta kertoja on kiinnostunut ihmisistä esineiden takana: ”Tavarat ovat tekojamme. Sillä kaikkien artefaktien takana on ihminen, minkäs sille mahtaa. Siten aina kun tartun esineeseen, kohtaan myös ihmisen, sen käyttäjän, omistajan, kadottajan, löytäjän, kaltaiseni.”

Jokaiseen esineeseen nivoutuu erillinen novelli, joka esittelee uuden henkilön, tämän taustakertomuksen ja tilanteen, jossa esine on hukattu. On vanhan rakkaussuhteen jäänteeksi jäänyt avain, stoalaisen herrasmiehen sateenvarjo ja taiteilijarouvan kyyneleen muotoinen korvakoru. On myös varsin epätavallisen lemmikin talutushihna, tunnistamaton lelu ja jopa käärmeennahka. Tuikitavalliset lusikka ja lyijykynäkin ovat osallistuneet käyttäjiensä elämän ratkaiseviin hetkiin.

Kaikki hukkaamiset tapahtuvat kaupungin puistossa eräänä kesäiltana taidefestivaalin humussa. Ihmiskohtalot sivuavat toisiaan kuitenkin toisistaan tietämättä. Vaikka illan päämääränä on juhlia ja pitää hauskaa, kaiken yllä leijuu alusta asti epätodellisuuden tuntu. Mitä pidemmälle kertomus ja ilta etenevät, sitä kummallisempia asioita tapahtuu. Pahaenteinen tunne siitä, että maailmassa ei ole kaikki kohdallaan, tiivistyy yhä vahvemmaksi. Rivien väliin kätkeytyy uhka, jonka tunnelman välittämisen Krohn hallitsee suvereenisti.

Kirjan henkilöhahmojen ja heidän ajatuskulkujensa kuvaus on yleisinhimillisen ajatonta, mutta kertojan suhtautumisessa tavaraan heijastuu kiinnostavalla tavalla viime vuosina pinnalle noussut minimalismi ja konmari-henkinen esineiden elollistaminen. Tavaroihin keskittyvän työnsä vastapainoksi kertoja on karsinut kotinsa sisustuksen äärimmäisen niukaksi. Hän pohtii tavaroiden hankkimisen ja omistamisen mielekkyyttä sekä esineiden ja ihmisen suhdetta: ”Kerran jokainen esine, jonka ihminen valmisti, oli ainoa laatuaan. Nyt keskenään identtisiä tuotteita tulostetaan miljoonin kappalein ihmiskäden koskematta.”

Kadotus on pieni suuri kirja, jonka kiehtova tunnelma jää viipyilemään mieleen.

Sarianna Silvonen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

Uutiset – Escon 5, 13.10.2018

Escon5escWEB

Escon 5

Aika: 13.10. klo 13:00 – 17:30
Paikka: Ison omenan kirjasto, Espoo

Teema: Monimuotoisuus

Järjestäjät: Esc – Espoon science fiction- ja fantasiaseura ja Espoon kaupunginkirjasto

Ohjelma:

13:00 – 13:15 Tapahtuman avaus

13:15 – 14:00 Kunniavieraan haastattelu
Aleksi Kuutio haastattelee kirjailija JS Meresmaata

14:15 – 15:00 Spekulaatiota spekulaatiosta – mihin nuorten tieteis- ja fantasiakirjallisuus on matkalla?
Olemme jo nähneet Harrypotterit, Nälkäpelit ja Soturikissat. Mitä vielä on näkemättä, mitä voisi olla odotettavissa? JS Meresmaa, Sini Helminen ja Joona Koiranen visioivat nuorten spefin lähitulevaisuutta Vesa Sisätön johdolla.

15:15 – 16:00 Kirjavinkkaus
Pia Göös antaa monimuotoisimmat vinkit genrekirjallisuudesta ja vähän muustakin

16:15 – 17:00 Nyhjää tyhjiöstä
Aleksi Kuutio ylpeänä esittää keskusteluhetken imaginäärisistä elokuva- ja kirjallisuusklassikoista ja kovimmista uutuuksista, joita et koskaan tule näkemään, vai tuletko…? Juonikuvioita ovat punomassa JS Meresmaa, Petri Hiltunen ja Henkilö X.

17:00 – 17:15 Espoolainen scifiteko palkinnon jako
Esc – Espoon science fiction- ja fantasiaseura jakaa Espoolainen scifiteko -palkinnon

17:15 – 17:30 Tapahtuman lopetus

Oheisohjelmat:

Pajassa

T-paita painatusta
Tule painamaan ESCON5 t-paitasi pajaan. Huom. Oma t-paita mukaan, 100 % puuvilla on ainut t-paitapainatusta kestävä materiaali.

3D-printtausta
Valitse valmiista malleista mieleisesi printtaukseen.

Lautapelaamista

ESCin lautapeliaktiivi johdattaa pelaamisen saloihin mukanaan Legendary Marvel. Saatavilla on myös laaja valikoima kirjaston lainattavia lautapelejä.

Pakohuoneet

Sammon ryöstö

Sammon ryöstö on Kalevala teemainen pakohuonepeli, jossa seurataan Sammon ryöstön tarinaa, ratkaistaan arvoituksia ja kohdataan yllätyksiä. Pelin kesto n. 30 minuuttia. Peliin mahtuu kerralla 2-6 pelaajaa.

Pelin tekijät Joona Koiranen, Heliminna Hakala ja Evá Kelemen.

Ennakkoon varattavissa olevat ajat:

12:00 – 12:30
12:45 – 13:15
13:30 – 14:00

Ennakkoilmoittautuminen:

Laita viestiä osoitteeseen lorena.echkart@espoo.fi

Ilmoita haluamasi huone, aika ja montako osallistujaa on tulossa. Ole nopea, sillä huoneet täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä!

Loput ajoista varattavissa tapahtuman alkaessa, tarkemmat ohjeet avajaisissa klo 13:00.

14:15 – 14:45
15:00 – 15:30
15:45 – 16:15
16:30 – 17:00

Kadonnut lajitteluhattu

Lajitteluhattu on kadonnut Tarvehuoneen uumeniin. Jokin Tarvehuoneen taiasta estää loitsuja toimimasta oikein, joten edessä on ylitettäviä esteitä ja selvitettäviä arvoituksia. Lajitteluhattu on saatava takaisin ennen Tylypahkan seuraavan lukuvuoden alkamista. Peliin mahtuu kerralla 5 pelaajaa.

Pelin tekijä Riikka Heinilä.

Ennakkoon varattavissa olevat ajat:

12:00 – 12:45
13:00 – 13:45

Ennakkoilmoittautuminen:

Laita viestiä osoitteeseen lorena.echkart@espoo.fi

Ilmoita haluamasi huone, aika ja montako osallistujaa on tulossa. Ole nopea, sillä huoneet täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä!

Loput ajoista varattavissa tapahtuman alkaessa, tarkemmat ohjeet avajaisissa klo 13:00.

14:00 – 14:45
15:00 – 15:45
16:00 – 16:45

Tapahtuman tietoja myös Facebookissa: https://www.facebook.com/events/501373996958274/

Podcastit – Tähtivaeltaja-podcast 8: Coni cuittaa uniwelat!

Tähtivaeltaja-podcast jysähtää jälleen eteenne kuin kuriton Dalekki!

Tällä kertaa puhetta conien järjestämisestä ja ohjelman rakentamisesta ja vähän sarjakuvista sekä runoudesta. Mukana myös tuttuun tapaan sokea suositus!

Tähtivaeltaja-studiossa teitä viihdyttämässä Jukka Halme & Aleksi Kuutio. Erikoiskommentaattorina Mogens.

PS. Podcastissa mainitut kirjat, joita Aleksi ei millään saanut mieleensä. ”Naula” – kyseessä on tietenkin Vladimir Sorokinin höyryinen teos Telluuria.

”Enemmän blingiä viimeiseen hymyyn” on tietenkin oikeasti ”Reilummin blingiä viimeiseen hymyyn”, ja sen on kirjoittanut Markku Aalto.

Aleksi suosittaa kevyen jätepussirunouden ystäville myös Aallon teosta Siinä kaikki, kirkassilmä.

Kolumni – Pääkirjoitus 3/18

Adobe Photoshop PDF

Kirjailija Tuomas Kyrö vitsaili (?) Suomen Kuvalehden blogissaan, että jos kirjalla on ideologinen päämäärä, kyseinen teos joutaa roskakoriin. Näin päätöntä lausuntoa voisi odottaa vain omaan ylemmyydentunteeseensa tukehtuneelta keskiluokkaiselta valkoiselta mieheltä.

Todellisuudessa hyvä ja kestävä kirjallisuus on aina yhteiskunnallisesti relevanttia. Se ottaa kantaa, tuo esiin näkökulmia ja kertoo jotain oleellista ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Vain silloin, kun kirjailijalla ei ole mitään sanottavaa, on lopputulos turhanpäiväistä ongelmajätettä.

Hyvä esimerkki kirjailijasta, joka haluaa teoksillaan vaikuttaa lukijan ajatusmaailmaan ja purkaa luutuneita kliseitä, on tässä lehdessä esiteltävä Kameron Hurley. Hän kulkee rohkeasti omia ideologisia polkujaan eikä anna minkään pysäyttää itseään. Ja näin on syntynyt jo kaksi huikeaa fantasiakirjasarjaa, yksi viime vuosien hienoimmista avaruusoopperoista sekä timanttinen esseekokoelma The Geek Feminist Revolution.

Vihaisia naisia puolustava kirjailija nostetaan nyt esiin niin artikkelin, haastattelun, esseesuomennoksen kuin novellinkin voimin. Hurley jos kuka on kaiken tämän huomion arvoinen.

Yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja ihmisyyden perkausta löytyy myös moneen otteeseen palkitun Siiri Enorannan teoksista. Hän mainitsee haastattelussaan muun muassa fantasian eskapistisen ulottuvuuden, ekologisen agendansa ja kiinnostuksensa tutkia teksteissään valtaa ja seksuaalisuutta.

Ja jos etsit kirjaa, jolla on tärkeää sanottavaa, kannattaa tarttua Rivers Solomonin esikoisromaaniin. Menneisyyden kaiku -teos on vaikuttava avaruusallegoria orjuudesta, rotusorrosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Se on yksi vuoden parhaista scifi-suomennoksista.

Lehden muusta sisällöstä mainittakoon kotimainen Kersantti Napalm -sarjakuva ja Petri Hiltusen & Nalle Virolaisen maanmainio Alien-analyysi. Sekä tietenkin Ranskassa syntyneen, mutta Helsingissä työskentelevän teoreettisen astrofysiikan tohtorin, Edmund Schluesselin, kovaa scifiä lähestyvä Pähkinänkuoreen suljettuna -novelli.

Lisäksi tarjolla on tuttuun tapaan messevät määrät kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja. On Adaa, Aelitaa, Anyurua ja kaikkea muuta kivaa.

Lukemisiin!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2018 -tärpit

RakkauttaJulisteWEB

Rakkautta & Anarkiaa 2018 -tärpit

Taas se tulee ja taas se tappaa! Ainakin istumalihakset, jotka joutuvat kovalle koetukselle, kun vuoden 2018 Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaali valtaa Helsingin.

Elokuvateattereiden kankaille mätetään 20.–30.9. rutkat annokset pitkiä ja lyhyitä leffahelmiä maailman joka kolkalta – sekä kaikista mahdollisista ja mahdottomista aihepiireistä.

Tästä ei elokuvafanin taivas enää paremmaksi muutu!

Koska haluamme helpottaa koko ihmiskunnan kenties ahdistavaksikin käyvää runsaudenpulaa, olemme peranneet uunituoreesta R&A-katalogista listan leffoista, joiden uskoisimme kiinnostavan juuri Tähtivaeltajan lukijoita.

Vanhaan tuttuun tapaan painotus on Aasiassa, animaatiossa ja genrekamassa. Vaikka enemmänkin olisi löytynyt hulppean helposti, tyydymme nyt vain 20 tärppiin, sillä se lienee monelle katsojalle juuri sopusuhtainen määrä filmejä tsekattavaksi festareiden aikana.

Teemoittain mennään ja aakkosjärjestys on tietty cool.

ExtraordinaryJulisteWEB

Aasia

Ash Is Purest White (2018)
Jia Zhang-ke maalaa valkokankaille lähes kaksi vuosikymmentä kestävän tarinan pikkugangsterista ja tämän tyttöystävästä. Elämä potkii, mutta onko se riittävän hyvä syy luopua nuoruuden optimismista ja suuresta rakkaudesta?

Extraordinary Mission (2017)
Ei ole maailman omaperäisin idea tehdä leffaa poliisista, joka soluttautuu rikollisjengiin kaataakseen sen sisältä käsin. Mutta kun käsikirjoittajan pallilla istuu Infernal Affairs -trilogiasta tuttu Felix Chong, on elokuva pakko tsekata.

Operation Red Sea (2018)
Dante Lam paukuttaa kankaille vauhdikasta toimintaa, jossa Kiinan laivaston erikoisryhmä iskee yhteen islamistitaistelijoiden kanssa. ”Pyrotekniikassa ei säästellä, ja erikoistehosteet ovat hengästyttäviä”, hehkuttaa Jouni Hokkanen.

The Way of the Dragon (1972)
Bruce Lee on suurin ja kaunein! Ja kun kerrankin tarjoutuu mahdollisuus nähdä yksi hänen hienoimpiin saavutuksiinsa lukeutuva filmi valkokankailla, niin vain hidasjärkinen jättää tilaisuuden käyttämättä.

MutafukazJulisteWEB

Animaatio

Mary ja noidankukka (2017)
Entisten Ghibli-työntekijöiden perustaman Studio Ponocin ensimmäinen pitkä elokuva on silmiä hivelevän kaunis noitafantasia. Ohjaajana Kätkijät- ja Marnie-leffoista tuttu Hiromasa Yonebayashi. Ghiblin perintö ei ole kuollut!

Mirai (2018)
Mamoru ”Poika ja peto” Hosodan perhe-elokuva kertoo nuoresta pojasta, joka matkaa ajassa maagisen puutarhan kautta. Oppaanaan hänellä on tulevaisuudesta saapunut pikkusisko. Yltiöpäisiä ylistyksiä on sadellut joka suunnasta.

Mutafukaz (2017)
Dark Meat City muuttuu painajaisten näyttämöksi japanilais-ranskalaisessa irrottelussa, joka näyttää visuaalisesti vallan vinkeältä. Leffan toisena ohjaajana toimii Shoujirou Nishimi, joka on aiemmin ollut tekemässä mm. huikeaa Tekkonkinkreet-filmiä.

On Happiness Road (2017)
Aitoihin historiallisiin käännekohtiin lomittuvassa taiwanilaisessa animaatiossa vanhalle kotiseudulle palaava Shu-chi päätyy pohtimaan elämän, kodin ja onnen merkitystä. Hyvän vastaanoton saanut filmi on ohjaaja Sung Hsin-yin ensimmäinen pitkä elokuva.

The Big Bad Fox and Other Tales… (2017)
Patrick Imbertin ja Benjamin Rennerin ohjaamassa ranskalaispiirretyssä kohdataan mm. kettu, joka luulee olevansa kana, ja ankka, joka haluaa joulupukiksi joulupukin paikalle. Leffaa on kehuttu sekä huumoristaan että animaatiotyylistään.

TigersJulisteWEB

Genre

Anna and the Apocalypse (2017)
Joulu menee nakeille, kun pikkukaupunki jää zombie-maailmanlopun jalkoihin. Onko Annasta (Ella Hunt) tovereineen näyttämään närhenmunat elävillekuolleille? Luvassa huumoria, horroria ja hurmeista musikaalimeininkiä!

Dead Mountaineer’s Hotel (1979)
Grigori Kromanovin ohjaamaa elokuvaa on monesti kutsuttu Viron ainoaksi todelliseksi tieteiselokuvaksi. Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin pohjautuva käsikirjoitus kuljettaa katsojan syrjäiseen alppihotelliin, jossa tapahtuu outoja. Harvinaista herkkua.

Mandy (2018)
Panos Cosmatosin elokuva mättää kankaille veristä hurmetta, kun Nicolas Cagen tulkitsema päähenkilö metsästää elämänsä rakkauden tappanutta uskonnollista kulttia. Moottoripyörädemoneja! Brutaalia väkivaltaa! Hulluutta!

Raja (2018)
Ystävät hämärän jälkeen -romaanilla maailman maineeseen nousseen John Ajvide Lindqvistin novelliin perustuva elokuva nostaa vampyyrien jälkeen valokeilaan peikot. Lähestymistapa on takuuvarmasti erilainen kuin peikkotarinoissa yleensä.

Sorry to Bother You (2018)
Komediaa, scifiä ja fantasiaa surutta sekoitteleva värikäs satiiri menestyvästä puhelinmyyjästä. Boots Rileyn esikoiselokuvasta on käytetty mm. ilmauksia surrealistinen kulttiklassikko, hysteerisen hauska happotrippi ja käsittämätön sotku.

The House That Jack Buit (2018)
Lars von Trierin inhorealistinen sarjamurhaajakuvaus on herättänyt kohua kaikkialla, missä se on näytetty. Ja se jos mikä on laadun tae!

Tigers Are Not Afraid (2017)
Issa Lópezin meksikolaisleffa kertoo väkivallan keskellä elävistä lapsista ja kuolleista, jotka elävät heidän kanssaan. Maagista realismia edustava synkkä satu on ollut katsojiensa mielestä koskettava helmi.

McKellenJulisteWEB

Tähdet

McKellen: Playing the Part (2017)
Sir Ian McKellen on yksi brittiläisen elokuvataivaan suurimpia nimiä. Lukuisissa genreleffoissakin esiintynyt karismaattinen tähti kertoo elämästään ja urastaan Joe Stephensonin ohjaamassa dokumentissa.

Nico, 1988 (2017)
Nicosta puhuttaessa muistetaan aina mainita Andy Warhol, Jim Morrison ja Velvet Underground, mutta Susanna Nicchiarellin elokuva keskittyy persoonallisen laulajan viimeiseen elinvuoteen. Nico rules!

Lyhytelokuvasetit

Kotimainen kilpailu 2
Setin huippuna loistaa Ilja Rautsin Koreassa palkittu Helsinki Mansplaining Massacre -lyhäri – intensiivinen kauhukomedia yhden naisen selviytymistaistelusta piinaavassa miesjoukossa, joka haluaa selittää hänelle kaiken.

Night Visions esittää
Seitsemän lyhytelokuvan kooste, joka nojaa pitkälti scifin ja kauhun suuntaan. Luvassa mm. avaruusmuukalaisia, lähitulevaisuutta ja Halloween-kujeita.

Ja sitten ei muuta kuin elokuviin!

Toni Jerrman

HelsinkiMansplainingJulisteWEB