Kirjat – J. Pekka Mäkelä: Hunan

HunanWEB

J. Pekka Mäkelä
Hunan
Like

Millainen oli Kiina 1930-luvun puolivälissä ja siitä kymmenen vuotta eteenpäin? Vastaus riippuu vastaajasta, ja heitä riittää J. Pekka Mäkelän Hunan-romaanissa.

Yksi romaanin näkökulmahenkilöistä on Helvi Söderman, suomalainen opettaja, joka on lähtenyt Kiinaan tekemään arvokkaaksi kokemaansa lähetystyötä. Helvin osuudet kerrotaan päiväkirjamerkintöinä. Ne ovat kirjan ainoa osa, joka perustuu todellisen henkilön kokemuksiin. Helvi oli nimittäin Mäkelän kummitäti.

Ryöstelevien sotalordien aika on jo ohi, mutta edes Hunanin maaseudulla ei vallitse rauha. Kenraali Chiang Kai-Shekin Kuomintang-puolue taistelee kommunisteja vastaan, eikä kestä kauaa, kun japanilaiset valloittajat vyöryvät Kiinaan. Kaiken tämän kaaoksen keskellä lähetystyötä tekevät joutuvat liikkumaan paljon, etteivät jäisi mahtavampien voimien jyräämäksi.

Yhtäällä seurataan kolmen lähetystyöntekijän vaiheita sodan jaloissa, toisaalla sveitsiläisen avioparin elämää Nankingissa. Johann Caspar Wolfe haluaa kirjoittaa Kiinan-kokemuksistaan kirjan. Ajan myötä projekti nielee hänet täysin, mikä jättää hänen vaimonsa pitkälti oman onnensa nojaan. Kolmannen ryhmän muodostavat kiinalaiset henkilöt, joista osa tukee maan hallitusta, osa kommunisteja ja osa taas haluaisi vain elää rauhassa. Heistä jokaisella on oma näkemyksensä, millainen Kiinan kuuluisi olla – tai ainakin millaista elämän ei pitäisi olla.

Fantastisen elementin tarinaan tuo kiinalaisten tapa keskustella esi-isiensä kanssa. Tämän lisäksi jotkut näkevät ympärillään kuolleita, jotka haluavat kertoa, millä tavoin he kuolivat. Taisteluiden riehuessa tavat ovat moninaiset, eikä yhtäkään niistä voisi sanoa hyväksi.

Hunanin luettuaan on helppo ymmärtää, miksi yhteiskunnalliselle muutokselle oli Kiinassa aikoinaan niin suuri tarve. Ja sen, miksi monet tarttuivat tilaisuuteen, kun rekrytoija osui kohdalle. Ihmisten elämä oli arvaamatonta ja sodan sytyttyä täysin kohdalle osuneiden sotilaiden käsissä.

J. Pekka Mäkelä on onnistunut luomaan uskottavan aikalaiskuvauksen erään Kiinan maakunnan elämästä noina myrskyisinä vuosina. Kovin moni Kiinasta kertova tarina keskittyy siirtomaavaltojen sopimussatamien alueelle, joten maaseudulle, aitoon Kiinaan sijoittuva miljöö on tervetullutta vaihtelua. Romaanin myötä tuntee pääsevänsä kosketuksiin erilaisen kulttuurin kanssa, vaikkakin pitkälti eurooppalaisen linssin läpi katsottuna.

Hunanista paistaa Mäkelän romaaneista tutuksi tullut humaanius, ymmärrys ihmisluonteen monimuotoisuudelle. Lukukokemuksen jälkeen olo ei välttämättä ole yksikäsitteisen onnellinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Viimeisen lauseen päätyttyä tekee mieli laittaa kansi kiinni ja jäädä istumaan paikoilleen, pohdiskelemaan. Aika kiinalainen kokemus.

Shimo Suntila

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Kirjat – T. H. White: Muinainen ja tuleva kuningas

WhiteMuinainenJaTulevWEB

T. H. White
Muinainen ja tuleva kuningas
The Once and Future King
Suomentanut Pekka Tuomisto. Vaskikirjat

Vaskikirjat on suorittanut kulttuuriteon julkaisemalla suomennoksen vuonna 1958 ilmestyneestä Arthur-mytologian rakastetusta tulkinnasta. Muinainen ja tuleva kuningas on tärkeä osa brittiläistä arturiaanan kaanonia. Sukupolvien ketjussa se asettuu Sir Walter Scottin ja Sir Thomas Maloryn manttelinperijäksi ja myöhempien kirjoittajien, kuten Bernard Cornwellin, innoittajaksi. Juonellisesti Whiten teos kattaa kuningas Arthurin elämänkaaren poikavuosista hamaan loppuun saakka.

Tyylivalinta on eksentrinen. Neljättä seinää horjutetaan sulavasti kommentoimalla kirjoitusajankohdan päivänpolitiikkaa ja tekemällä poimintoja modernista kielestä ja ilmiöistä. Whiten taidoilla menetelmä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Tarinan sisäinenkin syy on kohdallaan: Arthurin neuvonantaja, Merlin-velho, elää ajassa taaksepäin ja tuntee näin menneisyydessä koko pitkän tulevaisuutensa historian. Sieltä käsin hän pudottelee usein käsittämättömiä viisauden murusiaan ja ohjaa Arthuria kohti jotakin hänelle ennalta annettua päämäärää.

Merlinin neuvosta Arthur ottaa toivottomalta näyttävän tehtävän, jonka tarkoituksena on saada Englannin valtaapitävät luopumaan henkilökohtaisesta vallastaan. Hänen tavoitteenaan on Pyöreän pöydän instituution kautta luoda oikeuskäsitys, jossa ei noudateta vahvimman oikeutta, vaan pyritään suurimpaan hyvään koko yhteisön kannalta. Tämän aiheen työstämisessä apuna toimivat jaksot, joissa nuori Arthur havainnoi eläinten yhdyskuntia ja niiden rakentumista ohjaavia luonnonlakeja itsekin eläimen muotoon muuttuneena.

Kerronnallinen työkalu avaa koko kirjan premissiään laajemmaksi pohdinnaksi ihmisen ja ihmisyhteisön luonteesta. Kommunismin ja kapitalismin suhdetta ja sen kerrannaisia, kuten yksityisomistuksen perusteita ja sotien tarpeellisuutta, puntaroidaan syvällisesti. Teoksesta välittyy aito huoli ihmiskunnan sieluntilasta – jos kohta kirjoitusajankohdan poliittiset trendit näkyvätkin lopputuloksessa hieman vanhahtavasti.

Whiten kerronta on seikkaperäistä ja lempeää. Välillä teksti tulvii yksityiskohtia kuin kuvakudos. Haarniskoiden, turnajaisten ja haukkametsästyksen hienovireisimmätkin piirteet tulevat tutuiksi, mutta tylsistymään ei silti pääse.

Arthurin legendaan kuuluvan epiikan ja tragiikan vastapainoksi ajoittain käydään farssin puolella, jopa montypythonmaiseen tapaan. Paikoin taas hahmojen inhimillisiä heikkouksia kuvataan hyväntahtoisen humoristisesti. Siellä täällä juonen reunamilla tusinoittain ritareita ja linnanneitoja koheltaa suuntaan jos toiseen. White osoittaa tietoisuutensa legendaperinteestä ja samalla kunnioituksensa edeltäjilleen hyppäämällä joitain juonen osioita yli ja kehottamalla velmusti lukijaa tarkistamaan nämä kohdat suoraan Malorylta.

Tarinan loimilankana on Arthurin, Gueneverin ja Lancelotin kolmiodraama. Tosin sitä ei niinkään esitetä draamana kuin värisevänä jännitteenä, joka säätelee valtakunnan kohtaloa. Kukaan pääosan esittäjistä ei ole pahantahtoinen, sillä kaikki heistä toimivat toivoen aiheuttavansa mahdollisimman vähän vahinkoa. Henkilökuvat ovat monitahoisia ja inhimillisiä.

Kuitenkin kahden miehen kilpailu saman naisen sydämestä jakaa valtakunnan ytimen osiin juuri silloin, kun Arthur tarvitsisi kaiken voimansa puolustautuakseen Pyöreän pöydän sisäisiä ristiriitoja vastaan. Erityisesti Orkneyn vanhan suvun vesat Gawaine, Agravaine, Gareth ja Gaheris sekä Arthurin äpäräpoika Mordred huolehtivat siitä, että kuningas harmaantuu ennen aikojaan.

Kirjan viimeinen osa, myöhemmin lisätty Merlinin kirja toimii lohdullisena loppukoontina, joka raamittaa aiemmin kerrotun osittaiseksi onnistumiseksi kirvelevän pettymyksen sijasta. Vaikka Pyöreä pöytä hajosi ja ritarikunnan parhaimmisto luopui maailmasta Graalin löydettyään, tulee uusia aikoja, jolloin Arthuria vielä tarvitaan rakkaan Englantinsa puolustamiseen.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Sarjakuvat – Batman: Europa

BatmanEuropaKansiWEB

Batman: Europa

Pari vuotta sitten Yhdysvalloissa julkaistu Batman: Europa (RW) on monessa suhteessa mielenkiintoinen teos.

Eurooppalais-amerikkalaisena yhteistyönä syntyneen albumin käsikirjoituksesta vastaavat Matteo Casali ja Brian Azzarello. Sivusuunnitelmat ovat puolestaan italialaisen Giuseppe Camuncolin käsialaa. Lopullisen ilmeen sarjakuvalle ovat luoneet Camuncolin ohessa yhdysvaltalainen Jim Lee, espanjalainen Diego Latorre sekä ranskalainen Gérald Parel – jokainen heistä on kuvittanut yhden numeron alkuperäistä minisarjaa.

BatmanEuropaLeeWEB

Taiteensa puolesta albumi onkin kokeellinen. Tarjolla on neljää hyvin erityylistä jälkeä, joita yhdistää lähinnä omintakeisuus ja maalauksellisuus. Lähimmäs perinteistä supersankarityyliä kurkottaa Leen osuus, mutta muuten teoksen kuvitus kulkee polkuja, joille Batman-sarjakuvat harvoin eksyvät. Huikein näyttö tästä on Latorren jakso, joka muistuttaa enemmän impressionistisia maalauksia kuin sarjakuvallista kerrontaa. Wautsi wau!

BatmanEuropaLatorreWEB

Tarina vie lepakkosankarin ja hänen mielipuolisen arkkivihollisensa Jokerin halki Euroopan. Epäsuhta kaksikko joutuu kerrankin lyömään hynttyynsä yhteen. Tuntematon taho on näet tartuttanut molempiin viruksen, joka tappaa heidät viikossa, ellei vastalääkettä löydy. Johtolankoja perataan esiin niin Berliinistä, Prahasta, Pariisista kuin Roomastakin.

Näkymättömästä vihollisesta huolimatta sarjakuvan ydin on Batmanin ja Jokerin välisessä suhteessa. Tähän ikuiseen kissanhännänvetoon on saatu upotettua aimo annos dramatiikkaa, joka tuo hetkittäin mieleen jopa Tappava pila -klassikon: ”Hän. Minä. Toistemme veri huulillamme. Hakattuina. Rikottuina. Kuolevina. …Ja hän vain nauraa.”

Lopulta kysymys kuuluu, onko Batman valmis astumaan haudan uumeniin, jos se on ainoa keino vapauttaa maailma Jokerin ikeestä.

BatmanEuropaCamuncoliWEB

Sarjakuva esittelee eurooppalaiset tapahtumakaupungit äärimmäisen tiivistetysti. Silti se tavoittaa aina jotain oleellista kunkin maineesta ja mielenlaadusta.

Kokonaisuuden miinuksiksi on laskettava hetkittäinen tyhjäkäynti ja pahispaljastus, joka ei erityisemmin ilahduta. Näistä kauneusvirheistä huolimatta Batman: Europa lukeutuu viime aikojen kiehtovimpiin lepakkosuomennoksiin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

BatmanEuropaParelWEB

Sarjakuvat – Sandman Deluxe 6 & 7

Sandman67kannetWEB

Sandman Deluxe 6 & 7

RW Kustannuksen suomeksi saattelema Sandman Deluxe -sarja on edennyt jo osiin kuusi ja seitsemän. Sivuja molemmissa teoksissa on yli 250, joten ne tarjoavat mojovan kattauksen Neil Gaimanin käsikirjoittamia fantastisia tarinoita.

Kutoskirja sisältää pääosin yksittäisiä historiallisia kertomuksia, joissa Unten valtias näyttelee vain sivuosaa. Moni niistä käsittelee valtaa ja johtajuutta sekä sen myötä syntyviä vastuita ja velvollisuuksia. Setin kiehtovin jakso on Tuhannen ja yhden yön taruista ammentava, myyttiseen Bagdadiin sijoittuva Ramadan.

P. Craig Russellin upeasti kuvittama tarina loihtii lukijan silmien eteen taivaallisen kaupungin, jonka loistolle ja ihmeille ei löydy vertaa. Viisauden ja nautintojen tyyssijassa asuu tietäjiä ja alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja runoilijoita. On eläviä koneita ja puhuvia eläimiä. Suunnattomia aarteita ja herkkuja pursuavia toreja.

Sandman6WEB

Tästä huolimatta kalifi Harun tuntee levottomuuden leviävän sielussaan. Kuinka kultakauden voisi säilyttää ikuisesti, kun ihmisten maailmassa kaikella on aikansa? Harun hakee kysymykseen vastausta uinuvien rajamaiden ruhtinaalta ja tarinoiden valtiaalta. Lopulta hän suostuu dramaattiseen vaihtokauppaan, joka vie häneltä kaiken – mutta antaa maailmalle kenties sitäkin enemmän.

Sadunomaisia tunnelmia tavoittava Ramadan on yksi Sandman-jatkumon vaikuttavimmista yksittäisistä kertomuksista. Se resonoi myyttien, tarujen ja mielikuvituksen ajattomuutta. Korostaa tarinankerronnan merkitystä ihmisyyden ytimessä. Teemoja, jotka lävistävät koko Gaimanin tuotannon.

Sandman74WEB

Sandman Deluxe 7 koostuu edellisestä kirjasta poiketen yhdestä pitkästä tarinasta. Siinä Unijukka ja Kuume lähtevät etsimään 300 vuotta aiemmin omille teilleen hävinnyttä veljeään, Katoa. Retken puitteissa tilaa saa myös Unten valtiaan luonteenkuvaus ja henkinen kasvu. Traagisuuteen taipuvainen, usein kylmän etäinen kalpeanaama joutuu etsimään oman inhimillisyytensä. Tekemään vaikeita valintoja ja saattamaan kesken jätettyjä asioita päätökseen.

Huumoria ja hulluutta tarinaan tuo Kuume, jonka nimi voisi kääntyä myös muotoon Houre. Kiihkeän ja ailahtelevan tytön ote todellisuuteen on vähintäänkin hauras. Niinpä hänen suustaan pulpahtelee toinen toistaan ihmeellisempiä repliikkejä. Kysymyksiä, joita muut eivät edes tajua esittää.

”Poikkeaako virheliike paljonkin oikeasta?” ”Onko sille sanaa, kun esittelee jotakuta, jonka nimeä ei muista jollekulle, jonka nimen unohtaa siinä esitellessä?” ”Kulutatko ikinä päiväkausia keksien uusia jäätelömakuja? Kuten broileri- tai puhelinjätskiä?”

Sandman72WEB

Suuren tarinan katveessa Gaiman esittelee muutaman sivuhahmon, joiden elämänkohtalot koskettavat. Kuten ikiaikaisen rakkauden jumalattaren, jonka nykypäivän temppelinä toimii nuhjuinen strippibaari.

Kirjan taiteellisesta asusta vastaa lähinnä Jill Thompson, joka ei kuukausittaisen lehden puitteissa yllä parhaaseen jälkeensä. Tässäkin yhteydessä hänen kuvallinen ilmaisunsa toimii silti riittävän hyvin.

Koska kyseessä ovat Deluxe-sarjan kirjat, molemmista teoksista löytyy myös lisämateriaalia, kuten kuvagalleria ja Ramadan-tarinan alkuperäinen käsikirjoitus.

Ja nyt kaikki tutimaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Aiemmat Tähtivaeltajablogin Sandman Deluxe -arvostelut:

Sandman Deluxe 1
Sandman Deluxe 2 & 3
Sandman Deluxe 4 & 5

Sandman71WEB

Elokuvat – The Sisterhood

SisterhoodKansiWEB

The Sisterhood
(USA-versio, dvd)

Äärettömän tuottelias filippiiniläisohjaaja Cirio H. Santiago rakastui aikoinaan syvästi kahteen ensimmäiseen Mad Max -elokuvaan. Niinpä hän rykäisi maailmaan lukuisia toimintafilmejä, joissa hurjilla autoilla ja asuilla varustautuneet karjut ottavat toisistaan mittaa postapokalyptisissä maisemissa. Leffat, kuten Stryker – Aavikon varjo (1983), Wheels of Fire aka Desert Warrior (1985), Equalizer 2000 (1987) ja Dune Warriors (1990), kuvattiin samoilla hiekkakuopilla ja kierrätetyllä rekvisiitalla – osin myös vanhoja kohtauksia uudelleenkäyttäen.

Tämän setin kiehtovin filmi on naisten emansipaatiota korostava The Sisterhood (1988). Jos oikein räväkästi haluaa lähihistoriaa tulkita, sen voi nähdä yhtenä merkkipaaluna amatsonihenkistä feminististä sanomaa julistavien toimintaelokuvien jatkumossa – jonka tuorein tuotos on tietenkin Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman (2017).

Sisterhood5WEB

”Viimeinen suuri sota pyyhkäisi vanhan maailman mennessään. Samalla hävisivät laki ja järjestys. Valtaan nousivat rautanyrkkiset sotapäälliköt. Vahvat menestyivät, heikot jäivät heitteille. Tämän kaaoksen ja anarkian keskellä joukko lahjakkaita naisia vaelsi autioituneessa maisemassa. Heidän pyhä tehtävänsä oli palauttaa rauha ja tasa-arvo maailmaan”, paasaa syvällä rintaäänellä puhuva kertoja.

Vuonna 2021 Maapallo on todellakin muuttunut yksinomaan hiekkakuoppien ja kivikkojen sävyttämäksi autiomaaksi. Tässä maastossa ratsastaa kaksi myyttiseen Sisterhood-järjestöön kuuluvaa naista, Alee (Rebecca Holden) ja Vera (Barbara Patrick). Matkan varrella he kohtaavat lihaksikkaan Mikalin (Chuck Wagner) johtaman jengin, joka on ottanut pukeutumisvinkkejä niin luolamiehiltä, viikingeiltä kuin Mad Max -elokuvista. Tästä seuraa höpsö miekkataistelu, jonka naiset voittavat – osittain Aleen telekineettisen sädekatseen avulla.

Myöhemmin selviää, että kaikilla Sisterhoodiin kuuluvilla naisilla on jokin supervoima!

Sisterhood2WEB

Katsojille esitellään myös Marya (Lynn-Holly Johnson), joka asuu pikkuveljensä kanssa köyhässä pikkukylässä. Muut asukkaat haukkuvat naista noidaksi, koska hän osaa keskustella lemmikkihaukkansa kanssa. Pois ei voi kuitenkaan lähteä, sillä Marya on alistunut patriarkaalisiin opetuksiin, joiden mukaan nainen voi elää vain miehisen vallan alla. Hänen mielestään tarinat amatsoninaisista, jotka kukoistavat ilman miehiä, ovat mahdotonta satua.

Filmin edetessä Marya saa huomata, kuinka väärässä hän olikaan. Tokihan todellinen voima, kunniantunto ja rakkaus kaikkea elämää kohtaan asuu juuri vahvoissa ja itsenäisissä naisissa.

Sisterhood1WEB

Sitä ennen kohdataan kuitenkin sotalordi, joka kaipaa uusia osia syvästi ihailemaansa panssariajoneuvoon. Partaherra saarnaa seuraajilleen kaunista unelmaa, joka on täynnä tappamista, ryöstelyä ja raiskaamista. Pian miekkosen joukot kurvaavatkin köyhän miehen Mad Max -autoillaan ja -moottoripyörillään kylään, jossa Marya asuu. Mukana geimeissä on myös aiemmin nähty Mikal.

Heppoisen toiminnan keskellä Mikal tulee tappaneeksi Maryan veljen. Tämä ajaa nuoren naisen pakosalle aavikon keskelle. Myöhemmin Marya lyöttäytyy yhteen Aleen ja Veran kanssa. Peräänsä he saavat Sisterhoodia verisesti vihaavan Mikalin ja tämän toverit.

Sitten tapahtuu ihan kaikkea ja vähän vielä päälle. Alee ja Vera vakuuttavat Maryan naisten ylivertaisuudesta, Mikal kaappaa Veran, resuiset säteilymutantit käyvät naisten kimppuun ja erilaisia pahisjengejä tulvii vastaan joka nurkalla. Miekoilla, jousipyssyillä ja kirveillä riittää siis töitä.

Sisterhood4WEB

Tilanne saa uuden käänteen, kun Alee ja Marya löytävät luolien keskeltä vanhan sotilastukikohdan. Sieltä he saavat käsiinsä niin konetuliaseita kuin raskaasti aseistetun, täysin toimintakuntoisen panssariajoneuvon. Tämän jälkeen miehet ovat helisemässä.

Kaikki huipentuu lordi Barakin (Robert Dryer) johtaman Kalkaran linnoituskaupungin kaduilla käytävään taistoon. Pelissä ovat sekä päähenkilöiden että vankilassa viruvien Sisterhoodin jäsenten henget.

Filmin lopullinen opetus on, ettei naisten pidä alistua miesten luomiin elämisen malleihin. Aseetkin on syytä hylätä, sillä vain armo voi muuttaa maailmaa. Tämän oppii myös Mikal, joka toteaa filmin viimeisinä sanoina: ”Alan vähitellen ymmärtää, että Sisterhoodissa on tulevaisuutemme. Toivon heille yksinomaan kaikkea hyvää.”

Sisterhood3WEB

Asiallisesta sanomastaan huolimatta The Sisterhood on kovaa ja korkealta kaakattava kalkkuna. Taisteluita ja räjähdyksiä toki piisaa – jopa kankaiset teltat räjähtävät komeiksi tulipalloiksi, kun niitä ampuu liekehtivällä nuolella. Toiminta on kuitenkin kökköä ja näyttelijäsuoritukset lonkalta vedettyjä. Pahinta on filmin korvia raastava ääniraita, joka kuulostaa siltä kuin joku epämusikaalinen ihminen olisi ensimmäistä kertaa istutettu syntetisaattorin ääreen ja käsketty pimputella, mitä mieleen juolahtaa.

Meininki ei silti hidastele, joten kokonaisuus viihdyttää takuulla kaikkia huonon maun ystäviä. Tosin on hieman outoa, että näinkin feministisessä elokuvassa noudatetaan eksploitaatiofilmien käsikirjaa ja vilautellaan naisten rintoja pariinkin otteeseen. Mutta ehkäpä ratkaisun on tarkoitus kuvastaa elokuvaa kansoittavien miesten raakalaismaisuutta…

Hubbabubba, jee jee!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Sisterhood6WEB

Kolumni – Pääkirjoitus 2/18

Adobe Photoshop PDF

Trump, Putin, Erdoğan. Unkari, Puola, Pohjois-Korea. Facebook, Google, Amazon. Pahuus leviää maailmalla kuin rutto. Osalla pahuuden ilmentymistä on aseinaan sensuuri, valvonta, uhkailu tai aivopesu. Toisilla kiristys, väkivalta ja järjenvastaiset valheet.

Samaan aikaan yksilönvapaudet kaventuvat hälyttävää vauhtia. Demokratiat taantuvat, äärioikeisto nousee. Terrorismi ja uskonnollinen fundamentalismi kasvattavat suosiotaan. Julkea vihapuhe, sosiaalista mediaa riivaava lynkkausmentaliteetti, kansalaisten kyykyttäminen ja terveysfasismi valtaavat alaa. Valemedia jyrää riippumattoman tiedonvälityksen ja järjen äänet alleen.

Netissä vapaus on jo vuosikaudet ollut silkkaa harhaa. Lukemattomat urkintafirmat tietävät mielihaluistamme, kulkureiteistämme ja seksuaalisesta suuntautumisestamme enemmän kuin me itse – ja myyvät tiedot parhaiten tarjoavalle.

Niinpä ei ole ihme, että dystopiat ovat hallinneet nuorten tieteiskirjallisuutta jo pitkään. Viime vuosina kehitys on heijastunut vahvasti myös aikuisten kirjallisuuteen. Trendistä löytyy esimerkkejä tämän Tähtivaeltajan kirja-arvosteluista.

Tulevaisuuden mahdollisia kehityssuuntia käsitellään myös Ville Lähteen kirjoittamassa Ken MacLeod -analyysissä, Kimmo Lehtosen Kutzpah-palstalla sekä Jari Olavi Hiltusen Dostojevski-artikkelissa.

MacLeodin vastikään valmistuneessa The Corporation Wars -trilogiassa kaksi äärimmäistä ideologiaa taistelee maailmanvallasta. Molemmilla on oma visionsa siitä, millainen on ainoa oikea tapa elää. Ja tämän kädenväännön he vievät aina kaukaiseen avaruuteen asti.

Kutzpah esittelee puolestaan tuoreita kirjoja, joissa visioidaan erilaisia tulevaisuuden yhteiskuntamalleja. Osa niistä taipuu utopian suuntaan, toiset taas muistuttavat enemmän dystopioita.

Dostojevski on eittämättä venäläisen kirjallisuuden suurnimi. Harvemmin muistetaan kuitenkaan mainita, että hänen tuotantoonsa lukeutuu myös useita spefi-tekstejä. Niitä sävyttää usko ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Alastair Reynoldsin vinkeä Kuusitoista kysymystä Kamala Chatterjeelle -novelli sekä artikkeli Neil Gaimanin American Gods -romaanin saamista uusista muodoista.

Esiin noston ansaitsee myös Liu Cixinin Ihmiselämä-novelli, jonka Rauno Sainio on kääntänyt suoraan kiinasta. Cixin on juuri nyt siinäkin mielessä ajankohtainen, että hänen Hugo-palkittu Kolmen kappaleen probleema -romaaninsa ilmestyy syksyllä suomeksi.

Kaiken tämän ohessa tarjolla on Napalmia, Night Visionsia, keinomaailmoja sekä rutkasti kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Sitten ei muuta kuin lukemaan ja kuuntelemaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Kirjat – Katja Törmänen: Karhun morsian

Tormanen-KarhunMorsianWEB

Katja Törmänen
Karhun morsian
Like

Karhun morsian on pohjoismaiseen rautakauteen sijoittuva kasvukertomus, joka taiteilee fantasian ja historiallisen realismin välimaastossa. Tapahtumat sijoittuvat kahteen naapurikylään, joiden asukkaiden elämät kietoutuvat toisiinsa syvemmin kuin pelkkä vierekkäinen sijainti antaa ymmärtää. Kylät erottaa toisistaan syvä kuilu, joka paitsi estää asukkaiden kanssakäymisen, myös symboloi tapa- ja uskomuskulttuurien eroja.

Suolakarin Freydis ja Surmankylän Aslaug ovat nuoria naisia, joita odottaa ennalta määrätty kohtalo. Freydis on kylän suojelushengelle, Karhulle, luvattu morsian, jonka hengenmenon määrää se, milloin hän synnyttää ensimmäisen lapsensa. Aslaug puolestaan aiotaan naittaa kylän päällikölle, kiivaalle ja epävakaalle miehelle, joka on mukiloinut kuoliaaksi jo useammankin naisen.

Ajan tavan mukaan yhteisöjen sukupuoliroolitus on jyrkkä ja naisen osa aina miehelle ja suvulle alisteinen. Päähenkilöt ottavat kuitenkin valtaa itselleen ja tekevät päätöksiä niissä kehyksissä, joissa se on heille mahdollista.

Ilahduttavasti kerronnassa ei tyydytä pelkästään toisintamaan historiallisia roolituksia, vaan naisille annetaan aitoa toimijuutta. Freydisin ja Aslaugin elämän tärkeimmät ratkaisut eivät koske heidän suhdettaan miehiin vaan kyliä hallitsevaan karhujumaluuteen. Myös merkittävimmät päähenkilöiden neuvonantajat ovat naisia.

Kirjan ajankuva ja miljöö ovat ehjiä ja eläviä. Kylät elävät vuodenaikojen sanelemassa rytmissä, jota tahdittavat myös miesväen pitkät poissaolot merillä ryöstelemässä tai kauppaa käymässä. Elannon turvattomuus ja ihmisten pyrkimykset vaikuttaa asioiden kulkuun rituaalien ja loitsujen kautta ovat oleellinen osa päähenkilöiden arkea. Kilpailevia jumaluuksia on useita, ja yhden palvominen voi merkitä toisen suututtamista. Onko taikamenoilla objektiivisessa mielessä vaikutusta, ei ole väliä, koska ne ovat päähenkilöille tosia ja merkityksellisiä.

Pientä miinusta pitää antaa henkilöhahmoista: päähenkilöt muistuttavat liiaksi toisiaan, eikä heidän tarinoissaan ole erityistä omintakeisuutta. Vaihtelevien aikatasojen ja näkyjen käyttö tarinallisina elementteinä tuo puolestaan juonenkulkuun paikoin turhaa sekavuutta.

Kantaviksi teemoiksi nousevat toisaalta kohtalo, toisaalta yhteisöön kuuluminen: sen edestä toimiminen, jopa uhrautuminen. Mikä kaikki kiinnittää yksilön osaksi kokonaisuutta ja millaisen hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa irrottautua muista? Tuttujen polkujen ulkopuolella, suvustaan lähteneenä, ihminen on varsinkin muinaisaikoina ollut orpo ja kaikille vaaroille altis. Rooli kylän puolesta annettavana uhrina voi olla paitsi raskas, myös keskeinen osa identiteettiä. Jos se otetaan pois, mitä jää jäljelle? Näiden kysymysten ympärille sekä Freydisin että Aslaugin kertomukset kiertyvät seuraten toisiaan varjokuvan lailla.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.