Sarjakuvat – Sandman Deluxe 6 & 7

Sandman67kannetWEB

Sandman Deluxe 6 & 7

RW Kustannuksen suomeksi saattelema Sandman Deluxe -sarja on edennyt jo osiin kuusi ja seitsemän. Sivuja molemmissa teoksissa on yli 250, joten ne tarjoavat mojovan kattauksen Neil Gaimanin käsikirjoittamia fantastisia tarinoita.

Kutoskirja sisältää pääosin yksittäisiä historiallisia kertomuksia, joissa Unten valtias näyttelee vain sivuosaa. Moni niistä käsittelee valtaa ja johtajuutta sekä sen myötä syntyviä vastuita ja velvollisuuksia. Setin kiehtovin jakso on Tuhannen ja yhden yön taruista ammentava, myyttiseen Bagdadiin sijoittuva Ramadan.

P. Craig Russellin upeasti kuvittama tarina loihtii lukijan silmien eteen taivaallisen kaupungin, jonka loistolle ja ihmeille ei löydy vertaa. Viisauden ja nautintojen tyyssijassa asuu tietäjiä ja alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja runoilijoita. On eläviä koneita ja puhuvia eläimiä. Suunnattomia aarteita ja herkkuja pursuavia toreja.

Sandman6WEB

Tästä huolimatta kalifi Harun tuntee levottomuuden leviävän sielussaan. Kuinka kultakauden voisi säilyttää ikuisesti, kun ihmisten maailmassa kaikella on aikansa? Harun hakee kysymykseen vastausta uinuvien rajamaiden ruhtinaalta ja tarinoiden valtiaalta. Lopulta hän suostuu dramaattiseen vaihtokauppaan, joka vie häneltä kaiken – mutta antaa maailmalle kenties sitäkin enemmän.

Sadunomaisia tunnelmia tavoittava Ramadan on yksi Sandman-jatkumon vaikuttavimmista yksittäisistä kertomuksista. Se resonoi myyttien, tarujen ja mielikuvituksen ajattomuutta. Korostaa tarinankerronnan merkitystä ihmisyyden ytimessä. Teemoja, jotka lävistävät koko Gaimanin tuotannon.

Sandman74WEB

Sandman Deluxe 7 koostuu edellisestä kirjasta poiketen yhdestä pitkästä tarinasta. Siinä Unijukka ja Kuume lähtevät etsimään 300 vuotta aiemmin omille teilleen hävinnyttä veljeään, Katoa. Retken puitteissa tilaa saa myös Unten valtiaan luonteenkuvaus ja henkinen kasvu. Traagisuuteen taipuvainen, usein kylmän etäinen kalpeanaama joutuu etsimään oman inhimillisyytensä. Tekemään vaikeita valintoja ja saattamaan kesken jätettyjä asioita päätökseen.

Huumoria ja hulluutta tarinaan tuo Kuume, jonka nimi voisi kääntyä myös muotoon Houre. Kiihkeän ja ailahtelevan tytön ote todellisuuteen on vähintäänkin hauras. Niinpä hänen suustaan pulpahtelee toinen toistaan ihmeellisempiä repliikkejä. Kysymyksiä, joita muut eivät edes tajua esittää.

”Poikkeaako virheliike paljonkin oikeasta?” ”Onko sille sanaa, kun esittelee jotakuta, jonka nimeä ei muista jollekulle, jonka nimen unohtaa siinä esitellessä?” ”Kulutatko ikinä päiväkausia keksien uusia jäätelömakuja? Kuten broileri- tai puhelinjätskiä?”

Sandman72WEB

Suuren tarinan katveessa Gaiman esittelee muutaman sivuhahmon, joiden elämänkohtalot koskettavat. Kuten ikiaikaisen rakkauden jumalattaren, jonka nykypäivän temppelinä toimii nuhjuinen strippibaari.

Kirjan taiteellisesta asusta vastaa lähinnä Jill Thompson, joka ei kuukausittaisen lehden puitteissa yllä parhaaseen jälkeensä. Tässäkin yhteydessä hänen kuvallinen ilmaisunsa toimii silti riittävän hyvin.

Koska kyseessä ovat Deluxe-sarjan kirjat, molemmista teoksista löytyy myös lisämateriaalia, kuten kuvagalleria ja Ramadan-tarinan alkuperäinen käsikirjoitus.

Ja nyt kaikki tutimaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Aiemmat Tähtivaeltajablogin Sandman Deluxe -arvostelut:

Sandman Deluxe 1
Sandman Deluxe 2 & 3
Sandman Deluxe 4 & 5

Sandman71WEB

Elokuvat – The Sisterhood

SisterhoodKansiWEB

The Sisterhood
(USA-versio, dvd)

Äärettömän tuottelias filippiiniläisohjaaja Cirio H. Santiago rakastui aikoinaan syvästi kahteen ensimmäiseen Mad Max -elokuvaan. Niinpä hän rykäisi maailmaan lukuisia toimintafilmejä, joissa hurjilla autoilla ja asuilla varustautuneet karjut ottavat toisistaan mittaa postapokalyptisissä maisemissa. Leffat, kuten Stryker – Aavikon varjo (1983), Wheels of Fire aka Desert Warrior (1985), Equalizer 2000 (1987) ja Dune Warriors (1990), kuvattiin samoilla hiekkakuopilla ja kierrätetyllä rekvisiitalla – osin myös vanhoja kohtauksia uudelleenkäyttäen.

Tämän setin kiehtovin filmi on naisten emansipaatiota korostava The Sisterhood (1988). Jos oikein räväkästi haluaa lähihistoriaa tulkita, sen voi nähdä yhtenä merkkipaaluna amatsonihenkistä feminististä sanomaa julistavien toimintaelokuvien jatkumossa – jonka tuorein tuotos on tietenkin Patty Jenkinsin ohjaama Wonder Woman (2017).

Sisterhood5WEB

”Viimeinen suuri sota pyyhkäisi vanhan maailman mennessään. Samalla hävisivät laki ja järjestys. Valtaan nousivat rautanyrkkiset sotapäälliköt. Vahvat menestyivät, heikot jäivät heitteille. Tämän kaaoksen ja anarkian keskellä joukko lahjakkaita naisia vaelsi autioituneessa maisemassa. Heidän pyhä tehtävänsä oli palauttaa rauha ja tasa-arvo maailmaan”, paasaa syvällä rintaäänellä puhuva kertoja.

Vuonna 2021 Maapallo on todellakin muuttunut yksinomaan hiekkakuoppien ja kivikkojen sävyttämäksi autiomaaksi. Tässä maastossa ratsastaa kaksi myyttiseen Sisterhood-järjestöön kuuluvaa naista, Alee (Rebecca Holden) ja Vera (Barbara Patrick). Matkan varrella he kohtaavat lihaksikkaan Mikalin (Chuck Wagner) johtaman jengin, joka on ottanut pukeutumisvinkkejä niin luolamiehiltä, viikingeiltä kuin Mad Max -elokuvista. Tästä seuraa höpsö miekkataistelu, jonka naiset voittavat – osittain Aleen telekineettisen sädekatseen avulla.

Myöhemmin selviää, että kaikilla Sisterhoodiin kuuluvilla naisilla on jokin supervoima!

Sisterhood2WEB

Katsojille esitellään myös Marya (Lynn-Holly Johnson), joka asuu pikkuveljensä kanssa köyhässä pikkukylässä. Muut asukkaat haukkuvat naista noidaksi, koska hän osaa keskustella lemmikkihaukkansa kanssa. Pois ei voi kuitenkaan lähteä, sillä Marya on alistunut patriarkaalisiin opetuksiin, joiden mukaan nainen voi elää vain miehisen vallan alla. Hänen mielestään tarinat amatsoninaisista, jotka kukoistavat ilman miehiä, ovat mahdotonta satua.

Filmin edetessä Marya saa huomata, kuinka väärässä hän olikaan. Tokihan todellinen voima, kunniantunto ja rakkaus kaikkea elämää kohtaan asuu juuri vahvoissa ja itsenäisissä naisissa.

Sisterhood1WEB

Sitä ennen kohdataan kuitenkin sotalordi, joka kaipaa uusia osia syvästi ihailemaansa panssariajoneuvoon. Partaherra saarnaa seuraajilleen kaunista unelmaa, joka on täynnä tappamista, ryöstelyä ja raiskaamista. Pian miekkosen joukot kurvaavatkin köyhän miehen Mad Max -autoillaan ja -moottoripyörillään kylään, jossa Marya asuu. Mukana geimeissä on myös aiemmin nähty Mikal.

Heppoisen toiminnan keskellä Mikal tulee tappaneeksi Maryan veljen. Tämä ajaa nuoren naisen pakosalle aavikon keskelle. Myöhemmin Marya lyöttäytyy yhteen Aleen ja Veran kanssa. Peräänsä he saavat Sisterhoodia verisesti vihaavan Mikalin ja tämän toverit.

Sitten tapahtuu ihan kaikkea ja vähän vielä päälle. Alee ja Vera vakuuttavat Maryan naisten ylivertaisuudesta, Mikal kaappaa Veran, resuiset säteilymutantit käyvät naisten kimppuun ja erilaisia pahisjengejä tulvii vastaan joka nurkalla. Miekoilla, jousipyssyillä ja kirveillä riittää siis töitä.

Sisterhood4WEB

Tilanne saa uuden käänteen, kun Alee ja Marya löytävät luolien keskeltä vanhan sotilastukikohdan. Sieltä he saavat käsiinsä niin konetuliaseita kuin raskaasti aseistetun, täysin toimintakuntoisen panssariajoneuvon. Tämän jälkeen miehet ovat helisemässä.

Kaikki huipentuu lordi Barakin (Robert Dryer) johtaman Kalkaran linnoituskaupungin kaduilla käytävään taistoon. Pelissä ovat sekä päähenkilöiden että vankilassa viruvien Sisterhoodin jäsenten henget.

Filmin lopullinen opetus on, ettei naisten pidä alistua miesten luomiin elämisen malleihin. Aseetkin on syytä hylätä, sillä vain armo voi muuttaa maailmaa. Tämän oppii myös Mikal, joka toteaa filmin viimeisinä sanoina: ”Alan vähitellen ymmärtää, että Sisterhoodissa on tulevaisuutemme. Toivon heille yksinomaan kaikkea hyvää.”

Sisterhood3WEB

Asiallisesta sanomastaan huolimatta The Sisterhood on kovaa ja korkealta kaakattava kalkkuna. Taisteluita ja räjähdyksiä toki piisaa – jopa kankaiset teltat räjähtävät komeiksi tulipalloiksi, kun niitä ampuu liekehtivällä nuolella. Toiminta on kuitenkin kökköä ja näyttelijäsuoritukset lonkalta vedettyjä. Pahinta on filmin korvia raastava ääniraita, joka kuulostaa siltä kuin joku epämusikaalinen ihminen olisi ensimmäistä kertaa istutettu syntetisaattorin ääreen ja käsketty pimputella, mitä mieleen juolahtaa.

Meininki ei silti hidastele, joten kokonaisuus viihdyttää takuulla kaikkia huonon maun ystäviä. Tosin on hieman outoa, että näinkin feministisessä elokuvassa noudatetaan eksploitaatiofilmien käsikirjaa ja vilautellaan naisten rintoja pariinkin otteeseen. Mutta ehkäpä ratkaisun on tarkoitus kuvastaa elokuvaa kansoittavien miesten raakalaismaisuutta…

Hubbabubba, jee jee!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Sisterhood6WEB

Kolumni – Pääkirjoitus 2/18

Adobe Photoshop PDF

Trump, Putin, Erdoğan. Unkari, Puola, Pohjois-Korea. Facebook, Google, Amazon. Pahuus leviää maailmalla kuin rutto. Osalla pahuuden ilmentymistä on aseinaan sensuuri, valvonta, uhkailu tai aivopesu. Toisilla kiristys, väkivalta ja järjenvastaiset valheet.

Samaan aikaan yksilönvapaudet kaventuvat hälyttävää vauhtia. Demokratiat taantuvat, äärioikeisto nousee. Terrorismi ja uskonnollinen fundamentalismi kasvattavat suosiotaan. Julkea vihapuhe, sosiaalista mediaa riivaava lynkkausmentaliteetti, kansalaisten kyykyttäminen ja terveysfasismi valtaavat alaa. Valemedia jyrää riippumattoman tiedonvälityksen ja järjen äänet alleen.

Netissä vapaus on jo vuosikaudet ollut silkkaa harhaa. Lukemattomat urkintafirmat tietävät mielihaluistamme, kulkureiteistämme ja seksuaalisesta suuntautumisestamme enemmän kuin me itse – ja myyvät tiedot parhaiten tarjoavalle.

Niinpä ei ole ihme, että dystopiat ovat hallinneet nuorten tieteiskirjallisuutta jo pitkään. Viime vuosina kehitys on heijastunut vahvasti myös aikuisten kirjallisuuteen. Trendistä löytyy esimerkkejä tämän Tähtivaeltajan kirja-arvosteluista.

Tulevaisuuden mahdollisia kehityssuuntia käsitellään myös Ville Lähteen kirjoittamassa Ken MacLeod -analyysissä, Kimmo Lehtosen Kutzpah-palstalla sekä Jari Olavi Hiltusen Dostojevski-artikkelissa.

MacLeodin vastikään valmistuneessa The Corporation Wars -trilogiassa kaksi äärimmäistä ideologiaa taistelee maailmanvallasta. Molemmilla on oma visionsa siitä, millainen on ainoa oikea tapa elää. Ja tämän kädenväännön he vievät aina kaukaiseen avaruuteen asti.

Kutzpah esittelee puolestaan tuoreita kirjoja, joissa visioidaan erilaisia tulevaisuuden yhteiskuntamalleja. Osa niistä taipuu utopian suuntaan, toiset taas muistuttavat enemmän dystopioita.

Dostojevski on eittämättä venäläisen kirjallisuuden suurnimi. Harvemmin muistetaan kuitenkaan mainita, että hänen tuotantoonsa lukeutuu myös useita spefi-tekstejä. Niitä sävyttää usko ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Alastair Reynoldsin vinkeä Kuusitoista kysymystä Kamala Chatterjeelle -novelli sekä artikkeli Neil Gaimanin American Gods -romaanin saamista uusista muodoista.

Esiin noston ansaitsee myös Liu Cixinin Ihmiselämä-novelli, jonka Rauno Sainio on kääntänyt suoraan kiinasta. Cixin on juuri nyt siinäkin mielessä ajankohtainen, että hänen Hugo-palkittu Kolmen kappaleen probleema -romaaninsa ilmestyy syksyllä suomeksi.

Kaiken tämän ohessa tarjolla on Napalmia, Night Visionsia, keinomaailmoja sekä rutkasti kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Sitten ei muuta kuin lukemaan ja kuuntelemaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Kirjat – Katja Törmänen: Karhun morsian

Tormanen-KarhunMorsianWEB

Katja Törmänen
Karhun morsian
Like

Karhun morsian on pohjoismaiseen rautakauteen sijoittuva kasvukertomus, joka taiteilee fantasian ja historiallisen realismin välimaastossa. Tapahtumat sijoittuvat kahteen naapurikylään, joiden asukkaiden elämät kietoutuvat toisiinsa syvemmin kuin pelkkä vierekkäinen sijainti antaa ymmärtää. Kylät erottaa toisistaan syvä kuilu, joka paitsi estää asukkaiden kanssakäymisen, myös symboloi tapa- ja uskomuskulttuurien eroja.

Suolakarin Freydis ja Surmankylän Aslaug ovat nuoria naisia, joita odottaa ennalta määrätty kohtalo. Freydis on kylän suojelushengelle, Karhulle, luvattu morsian, jonka hengenmenon määrää se, milloin hän synnyttää ensimmäisen lapsensa. Aslaug puolestaan aiotaan naittaa kylän päällikölle, kiivaalle ja epävakaalle miehelle, joka on mukiloinut kuoliaaksi jo useammankin naisen.

Ajan tavan mukaan yhteisöjen sukupuoliroolitus on jyrkkä ja naisen osa aina miehelle ja suvulle alisteinen. Päähenkilöt ottavat kuitenkin valtaa itselleen ja tekevät päätöksiä niissä kehyksissä, joissa se on heille mahdollista.

Ilahduttavasti kerronnassa ei tyydytä pelkästään toisintamaan historiallisia roolituksia, vaan naisille annetaan aitoa toimijuutta. Freydisin ja Aslaugin elämän tärkeimmät ratkaisut eivät koske heidän suhdettaan miehiin vaan kyliä hallitsevaan karhujumaluuteen. Myös merkittävimmät päähenkilöiden neuvonantajat ovat naisia.

Kirjan ajankuva ja miljöö ovat ehjiä ja eläviä. Kylät elävät vuodenaikojen sanelemassa rytmissä, jota tahdittavat myös miesväen pitkät poissaolot merillä ryöstelemässä tai kauppaa käymässä. Elannon turvattomuus ja ihmisten pyrkimykset vaikuttaa asioiden kulkuun rituaalien ja loitsujen kautta ovat oleellinen osa päähenkilöiden arkea. Kilpailevia jumaluuksia on useita, ja yhden palvominen voi merkitä toisen suututtamista. Onko taikamenoilla objektiivisessa mielessä vaikutusta, ei ole väliä, koska ne ovat päähenkilöille tosia ja merkityksellisiä.

Pientä miinusta pitää antaa henkilöhahmoista: päähenkilöt muistuttavat liiaksi toisiaan, eikä heidän tarinoissaan ole erityistä omintakeisuutta. Vaihtelevien aikatasojen ja näkyjen käyttö tarinallisina elementteinä tuo puolestaan juonenkulkuun paikoin turhaa sekavuutta.

Kantaviksi teemoiksi nousevat toisaalta kohtalo, toisaalta yhteisöön kuuluminen: sen edestä toimiminen, jopa uhrautuminen. Mikä kaikki kiinnittää yksilön osaksi kokonaisuutta ja millaisen hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa irrottautua muista? Tuttujen polkujen ulkopuolella, suvustaan lähteneenä, ihminen on varsinkin muinaisaikoina ollut orpo ja kaikille vaaroille altis. Rooli kylän puolesta annettavana uhrina voi olla paitsi raskas, myös keskeinen osa identiteettiä. Jos se otetaan pois, mitä jää jäljelle? Näiden kysymysten ympärille sekä Freydisin että Aslaugin kertomukset kiertyvät seuraten toisiaan varjokuvan lailla.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Sarjakuvat – Tuomas Myllylä: Pakanat

PakanatKansiWEB

Tuomas Myllylä:
Pakanat

”Minä vannon ikuista kostoa ja vihaa Launiaisten Liedolle, birkalaiselle Louhelle ja Ivarr Korpille. Veri on välillämme, kunnes poltan heidän talonsa, ryöstän naisensa ja juon heidän verensä. Kuule, Ukko, sanani!”

Tuomas Myllylän yli puoli vuosikymmentä työstämä Pakanat-sarjakuva on vihdoin valmistunut. Koko suurteos on nyt luettavissa yhtenä Musta Ritari -kustantamon julkaisemana 332-sivuisena tiiliskivenä.

Elämä 900-luvun Suomessa ei ole ruusuilla tanssimista. Ankarat talvet kurittavat, työ on raskasta, lapsikuolleisuus yleistä ja elinikä lyhyt. Sukujen ympärille rakentuneet heimoyhteisöt käyvät keskenään kauppaa, mutta myös sotivat parhaista apajista – mikä johtaa loputtomiin kostonkierteisiin.

 

Pakanat2WEB

Tarinan alussa Hyypiän suvun miehet polttavat Halikonhovin ja tappavat Halikon suvun jäsenet. Henkiin jää vain nuori Ari, joka myydään orjaksi itäisille maille. Kymmenen vuotta myöhemmin Ari Halikko palaa uskollisten soturien kera ja ryhtyy toteuttamaan omaa verikostoaan.

Kaukaisilla mailla legendaariseksi miekkamieheksi kasvanut Ari kiehuu pyhää vihaa ja lunastaa verellä paikkansa suomenniemen mahtisukujen keskuudessa. Samalla horjuu kuningas Väinämöisen ylläpitämä hauras rauha. Idän tuottoisille kauppareiteille riittää ottajia Ruotsin ja Tanskan suunnasta, eikä eripuraisilta suomalaisilta löydy tarpeeksi yhteishenkeä heidän pysäyttämiseensä. Niinpä ruumiskasat kasvavat ja rannikkokylä toisensa jälkeen leimahtaa liekkeihin.

Kalevalalaista nimistöä tulviva Pakanat maalaa hurmeista kuvaa maasta, jossa kirveeseen tartutaan pienimmästäkin syystä. Jossa sukukunnat juonittelevat toisiaan vastaan ja mahti asuu miekanvarressa. Jossa saatavat maksatetaan verellä.

Pakanat5WEB

Myllylän sarjakuva ei ole kuitenkaan silkkaa kuoleman balettia. Henkilöiden kehittelyyn ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa panostetaan. Ajankuvan luomisessa nähdään vaivaa, eikä tapahtumien poliittisia ulottuvuuksiakaan sivuuteta.

Fantastisempaa puolta tarinassa edustavat vanhojen jumalten palvonta, noitatietäjät ja alisessa maailmassa vierailut. Kovin miehisestä todellisuudesta nousee esiin myös useita voimakkaita naishahmoja.

Vahvalla mustavalkografiikalla kuvitettu Pakanat on suuria tunteita soitteleva tarinamammutti, joka kuuluu itse kunkin kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Pakanat1WEB

Mutta ihan ilman risuja ei selvitä. Neljästä ”kirjasta” koostuvan kokonaisuuden kakkososio on painettu niin pienillä marginaaleilla, että osa ruuduista uppoaa ikävästi liimasidonnan uumeniin. Ja vaikka piirros muuttuu hieman episodi episodilta, niin päätösjakso eroaa muusta tyylistä niin rajusti, että se rikkoo jo tunnelmaa. Muutenkin viimeinen osuus juoksee tarinan loppuun hitusen hätäisesti.

Mutta mitäs me pienistä, kun miekat laulavat veristä balladiaan ja teksti soi vakuuttavan jylhästi. Kyllä tällä pitäisi vähintään yksi Sarjakuva-Finlandia irrota!

”Siellä he kuolivat kaikki… Selim, hiljainen soturi, joka seurasi herraansa maailman ääriin… Erik Kilpikoura, idäntien varjaagi ja Ari Halikon lähin asetoveri… Hämeen ja Suomenmaan parhaimmat rinta rinnan ja kourat toistensa kurkuissa…”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Pakanat4WEB