Elokuvat – Star Trek Beyond

StarTrekBeyondJulisteWEBStar Trek Beyond

Justin ”Fast & Furious” Linin ohjaama Star Trek Beyond heittää lopullisesti romukoppaan Gene Roddenberryn ajatukset tieteissarjasta, joka nojaa toiminnallisuuden sijasta älyyn, inhimillisyyteen ja eettisiin pohdintoihin. Pitkiin ja sekaviin taistelukohtauksiin luottava uutuusleffa tuo tähtirekeilyn sijasta mieleen lähinnä Michael Bayn Transformers-rainat.

Ihan alussa on toivetta paremmasta. Tilaa annetaan rauhallisille hetkille, joiden aikana elämänsä tarkoituksen kanssa eksyksissä oleva kapteeni Kirk (Chris Pine) pohtii uransa jatkoa. Ilo jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, eikä henkilöhahmoihin jatkossa pahemmin enää panosteta. Tämä on sääli, sillä elokuvan parhaita hetkiä ovat ne lyhyet vilaukset, joissa Enterprisen miehistön persoonallisuudet ja luonteenpiirteet pääsevät kunnolla esiin – näitä tyyppejä me olemme rakastaneet jo vuosikymmenet ja juuri he ovat yksi keskeisistä syistä sarjan pitkään jatkuneeseen suosioon. Se, että kaksituntisesta elokuvasta uhrataan hahmoilla nautiskeluun vain joitain minuutteja, on käsittämätön ratkaisu.

StarTrekBeyond3WEBKliseitä ja loogisia sudenkuoppia tulvivassa juonessa Enterprise houkutellaan tiheän tähtisumun tuolla puolen sijaitsevalle planeetalle. Siellä heidän kimppuunsa käy kymmenientuhansien pienten herhiläisalusten muodostama tuhoisa parvi. Sitä johtaa pahuutta kaikin mahdollisimman tavanomaisin tavoin huokuva Krall (Idris Elba). Hän vannoo taistelujen karaisevan voiman nimiin ja aikoo tuhota rauhaa ja yhtenäisyyttä korostavan Yhdistyneiden planeettojen liiton. Tavoitteensa edesauttamiseksi hän halajaa käsiinsä Enterprisella olevaa muinaisasetta.

Massiivisen taistelukohtauksen jälkeen sankarikööri päätyy vaeltelemaan kiviselle planeetalle toisiaan etsien. Siellä he kohtaavat myös elokuvan mielenkiintoisimman luomuksen, ihan hatusta kehittyneet taistelu- ja teknologiataitonsa vetäisseen Jaylahin (Sofia Boutella). Mustavalkoisine naamameikkeineen ja kahden käden kepukoineen hän näyttää karanneen jonkin uudehkon Star Wars -leffan kuvauksista.

StarTrekBeyond1WEBSitten tietysti tapellaan, räiskitään ja yritetään epätoivoisesti pysäyttää Krall, joka ensi töikseen suuntaa kohti scifististä Yorktownin avaruusasemaa.

Elokuvan seitinohut juonikuvio ei ole järjellä pilattu. Tarinan älyttömyyksiä voisi luetella sivukaupalla, mutta se lienee ajan ja energian tuhlausta – käsikirjoituksen ainoa tarkoitus kun on luoda tilaisuuksia suuren luokan efektitaisteluille. Jopa tässä kontekstissa ratkaisu, jolla herhiläislaumaa vastaan lopulta käydään, on silti mieltäjärkyttävän typerä.

Uuden näyttelijäkaartin ympärille rakennettu Trek-elokuvasarja käynnistyi ihan kelvollisesti päähenkilöiden esittelyyn keskittyvällä ykkösosalla (ks. Tähtivaeltaja 2/09), mutta jo Star Trek Into Darkness (ks. TV 2/13) veti pahasti peppumäkeä. Star Trek Beyond vain jatkaa tätä jyrkästi alaspäin kiertyvää syöksyä.

Toni Jerrman

StarTrekBeyond2WEB

Tiedote –Minna Jerrman: Kimallekansa – Elämänä burleski -valokuvanäyttely

Kimallekansa-juliste

Minna Jerrman: Kimallekansa – Elämänä burleski -valokuvanäyttely

Myönnettäköön heti kärkeen, että tällä postauksella on hyvin vähän – jos laisinkaan – tekemistä scifin tai fantasian kanssa. Silti lienee aiheellista tiedottaa näin bloginkin puolella, että Tähtivaeltaja-lehden pitkäaikaisen toimitussihteerin, Minna Jerrmanin, burleskiaiheinen valokuvanäyttely on nyt nähtävillä Helsingin Kaapelitehtaalla, Jukka Male Museossa (näyttely auki 6.7.–26.8., vapaa pääsy).

Kimallekansa – Elämänä burleski -näyttely kurkistaa burleskitaiteilijoiden elämään estradeilla ja kulissien takana. Valokuvanäyttelyssä esitellään kolmen burleskitaiteilijan, Bettie Blackheartin, Pepper Sparklesin ja Sir Willy Waterlilyn, arkea ja esityksiä. Sekä muiden kotimaisten ja kansainvälisten burleskitähtien vauhdikkaita ohjelmanumeroita Helsingin lavoilla.

Linkki näyttelyn esittelyyn

Linkki Minnan muihin burleskiaiheisiin kuviin

Kamera-lehden videohaastattelu näyttelyn avajaisista

Kirjat – Glen Cook: Varjot pitenevät

GlenCookVarjotPitenevatWEBGlen Cook
Varjot pitenevät
Shadows Linger
Suom. Markus Harju. Vaskikirjat

Varjot pitenevät on toinen osa Glen Cookin 1980-luvulta kotoisin olevaa Musta komppania -sarjaa. Tarjolla on kovaksikeitettyä fantasiaa rujon palkkasoturijoukon edesottamuksista.

Mustalla komppanialla on vuosisataiset perinteet ja syvälle miesten selkärankaan iskostuneet toimintatavat. Komppania on heille isä, äiti ja perhe, tappaminen toinen luonto. Taistojen tiimellyksessä armolla tai moraalikysymyksillä ei ole sijaa. Komppania ei myöskään valitse sodissa puoltaan vaan työskentelee uskollisesti sille taholle, joka heidän palkkansa sattuu maksamaan.

Romaanin käynnistyessä Musta komppania on toiminut jo vuosia omaa imperiumiaan rakentavan velhokeisarinna Ladyn käsikassarana. Kapinapesäkkeitä on tukahdutettu ja valtakunnan rajoja levitetty. Vähitellen mukaan on kuitenkin hiipinyt väsymys ja epäily. Ikiaikaista vakaumusta nakertaa tunne, ettei koko elämän tuhlaaminen pimeyden voimien hyväksi välttämättä ole se ainoa oikea tie.

Komppanian uusin tehtävä vie heidät kauas pohjoiseen, Katajan köyhään rannikkokaupunkiin. Siellä on sikiämässä jokin Ladyakin voimallisempi pahuus, groteski musta linna, joka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän ruumiita sen kitaan syötetään. Katajassa palkkasoturien etujoukko kohtaa myös vanhan taistelutoverinsa, Korpin, jäljet. Tämän kantamat salaisuudet saattavat syöstä koko Komppanian perikatoon.

Romaanin kertojana toimii jälleen Komppanian aikakirjoja pitävä Puoskari. Hänen ohessaan tarinan keskiöön nousee Katajan nuhjuisissa slummeissa krouvia pyörittävä Shed. Shed on itsesäälissä rypevä opportunistinen pelkuri, jonka velat ylittävät moninkertaisesti hänen tulonsa. Koronkiskurien puristuksessa hän päätyy anteeksiantamattomiin tekoihin.

Lukuisista heikkouksistaan huolimatta Shed ei ole yksioikoinen hahmo. Kaiken niljakkuuden alla sykkii yhä omatunto sekä hetkittäin orastava tarve tehdä hyvää.

Juuri kirjan päähenkilöiden aidolle maistuva harmaus onkin yksi Cookin tarinan vetovoimista. Harvaa kirjailijan luomaa hahmoa voi juntata mustavalkoakselin ääripäihin, koska jokaisessa heistä piilee mahdollisten valintojen koko kirjo. Mikä luonteenpiirre nousee vahvimmin esiin, juontaa useimmiten juurensa elämäntilanteeseen, jossa he kulloinkin kärvistelevät.

Toinen Cookin oivalluksista on kuvata hirmuhallitsijoiden keskinäistä kädenvääntöä tavallisten rivisotilaiden näkökulmasta. Miehet vain marssivat minne käsketään, eikä heillä ole mitään sanomista taisteluiden päämääristä tai suurista strategisista linjoista. He tarpovat mudassa ja liejussa samaan aikaan, kun velhot käyvät heidän päidensä yllä silmitöntä tuhoa kylväviä, käsittämättömiksi jääviä maagisia otteluita.

Lepsun alun jälkeen Varjot pitenevät -romaani laukkaa eteenpäin kiitettävän kiivasta tahtia ja tarjoilee useampiakin tarinallisia yllätyskäänteitä. Cook ei ole kielellinen virtuoosi, mutta hänen hienouksista riisuttu ilmaisunsa istuu tykittävän toimintasisällön ja romuluisen ihmiskuvauksen ristisiitokseen.

Musta komppania -sarja on vetävää nannaa synkänpuoleista maailmankuvaa edustavan fantasian ystäville.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/16.

Uutiset – Tähtifantasia-palkinto 2016 jaettu

shauntanetaistenesikaupunkienWEBTähtifantasia-palkinto 2016

Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto
parhaasta vuonna 2015 suomeksi ilmestyneestä
käännösfantasiakirjasta annetaan Lasten Keskuksen julkaisemalle
SHAUN TANIN novellikokoelmalle ETÄISTEN ESIKAUPUNKIEN ASIOITA.
Teoksen on suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

Etäisten esikaupunkien asioita (Tales from Outer Suburbia, 2009) on sarja lyhyitä kuvitettuja kertomuksia, jotka sijoittuvat arkisiin mutta oudon epätodellisiin asumalähiöihin. Se on omalaatuisen kaunis kirja, jonka tarinoiden ja kuvien pariin voi palata yhä uudelleen. Viidentoista novellin sikermä vertautuu Leena Krohnin ja Tove Janssonin kaltaisten kirjailijoiden tuotantoon. Etäisten esikaupunkien asioita on sekä lasten, nuorten että aikuisten kirjallisuutta, jonka liikuttavat ja mielikuvitusta kiihottavat tarinat voivat avautua eri tavoilla eri elämänvaiheissa.

Tanin tiivis ilmaisu yhdistää novellistiikkaa, runoutta, kuvataidetta ja sarjakuvaa. Kuvat antavat uuden näkökulman tarinaan ja toisinaan kerronta etenee pelkästään kuviensa kautta. Tarinoiden loput jäävät avoimiksi, lukija jää täydentämään aukkoja mielessään ja pohtimaan esitettyjä kysymyksiä.

Tarinoiden ympäristö muistuttaa kirjailijan kasvuympäristöä Australian Perthissä. Paikka on rajatila luonnon ja kaupungin sekä arjen ja unenomaisen välillä. Tanin nukkumalähiöissä tapahtuu kummia asioita, mutta asukkaat pitävät niitä yhtä todellisina kuin muitakin arjen ilmiöitä. Maailma loppuu kartan reunalla ja vaihto-oppilas näyttää tulevan toisesta ulottuvuudesta. Tanilla on taito saada epätavallinen näyttämään jo ennalta tutulta ja uskottavalta.

Tan kiinnittää huomion havaitsemis- ja käsityskykymme rajallisuuteen. Toisesta kulttuurista tuleva vieras voi ihastua asioihin, joita pidämme omassa ympäristössämme itsestäänselvyyksinä. Kokoelma on lohdullista luettavaa: se kertoo että lapsellinen kyky nähdä todellisuus ihmeellisenä voidaan löytää uudelleen. Kun kaduilla alkaa vaeltaa risuista muodostuneita olentoja, ihmiset keskittyvät pitämään niitä pois nurmikoilta sadettimilla. Vailla osoittelevuutta tarinat kertovat, että ihminen ei ole maailmankaikkeuden keskipiste. Luonto on ollut olemassa ennen meitä ja kulkee omaa tietään.

Tuntemattoman, pelottavankin maailman keskellä tärkeää ovat siteet läheisiin. Tarinat kertovat osallisuuden kaipuusta, ystävyyden voimasta ja lähisuhteiden merkityksestä. Tarinoiden henkilöt ovat usein ulkopuolisia ja yksinäisiä, etäällä luonnosta ja toisistaan, mutta uuden toivon voi löytää lähempää kuin luuleekaan. Ihmissuhteet vaativat työtä, minkä Tan kertoo tarinalla hääparin vaarallisesta matkasta. Nimetön pyhä -tarinassa lahjojen antamisen sijasta uhrataan jokin itselle rakas esine. Novellissa Unohduskone todellisuus on piilotettu talouden ja politiikan lipevän kielen taakse. Mitkä asiat pitäisi hyväksyä välttämättöminä ja mihin meillä on velvollisuus pyrkiä vaikuttamaan? Tanin maailmassa vähäpätöisilläkin asioilla on merkitys. Viimeinen tarina, Kilpikonnien pelastusyö, päättyy sanoihin: ”Jaksakaa! Jaksakaa! Jaksakaa!”

Jaana Kapari-Jatta on paneutunut huolellisesti Shaun Tanin kielen rytmiin ja tunnelmaan ja säilyttää hänen täsmätarkan ilmaisunsa rikkaana suomen kielenä. Lasten Keskus -kustantamo on tehnyt merkittävän aluevaltauksen, sillä aikuisten kuvakirjoja on suomennettu vähän. Etäisten esikaupunkien asioita on omaperäistä ja iskevää kirjallisuutta, jota voi suositella kaikille lukijaryhmille.

Tähtifantasia-palkinto julkistettiin osana Finncon-tapahtuman ohjelmaa Tampereella. Palkinto jaettiin kymmenettä kertaa.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikot Jukka Halme, Aleksi Kuutio, Anne Leinonen ja fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-lehden nettisivut:
Tähtivaeltaja
Tähtivaeltajablogi

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)