Uutiset – Tähtifantasia-palkinto 2017 jaettu

ishigurohaudattujattilainenweb

Tähtifantasia-palkinto 2017

Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto
parhaasta vuonna 2016 suomeksi ilmestyneestä
käännösfantasiakirjasta annetaan Tammen julkaisemalle
KAZUO ISHIGURON romaanille HAUDATTU JÄTTILÄINEN.
Teoksen on suomentanut Helene Bützow.

Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen (The Buried Giant, 2015) sijoittuu Britanniaan, kuningas Arthurin valtakunnan himmeneviin hetkiin. Se on seikkailu ja matkakertomus, jossa Ishiguro kuljettaa päähenkilönsä läpi arturiaanisen taruston. Pinnan alla teoksessa kulkee muistin ja unohduksen teema sekä pohdinta siitä, kuinka identiteetti ja yhteiskunnat rakentuvat muistojemme varaan.

Pääosassa on vanha pariskunta, Axl ja Beatrice, jotka eräänä päivänä havahtuvat siihen, että heillä on poika, joka asuu toisessa kylässä. He päättävät lähteä etsimään poikaa, vaikka matka on vaarallinen. Muistamattomuus ei vaivaa kuitenkaan yksin heitä, vaan tuntuu olevan vitsaus kaikkialla. Onko syy sumussa, joka roikkuu maan yllä vai onko ihmisiin iskenyt jokin sairaus?

Axl ja Beatrice ovat vanhoja ihmisiä, jotka väsyvät ja unohtavat asioita. Heidän keskustelunsa katkeavat kesken ja ajatukset harhailevat. Kerronta on viipyilevää ja hapuilevaa – tuntuu, että maailmaa peittävä sumu leijuu myös tekstin yllä. Tunnelmaa nostatetaan hitaasti, kunnes lukija palkitaan liikuttavalla lopetuksella.

Haudatun jättiläisen voi lukea useaan kertaan nauttien tekstistä, joka on ladattu täyteen merkityksiä. Kielessä ja kerronnassa herkkyys ja haikeus yhdistyvät maanläheisyyteen ja huumoriin. Ishiguroa jo vuosia suomentanut Helene Bützow on tehnyt käännöksen kanssa loistavaa jälkeä ja säilyttänyt alkuperäisen tekstin nyanssit hienosti.

Haudattu jättiläinen johdattaa lukijansa monenlaisten pohdintojen ääreen. Se kuvaa sotaa ja ihmisten julmuutta sekä mahdollisuutta anteeksiantoon ja rakkauteen. Kazuo Ishiguron fantasiaromaani on lohikäärmeen etsintämatka täynnä hitaasti kasvavaa lumoa.

Tähtifantasia-palkinto julkistettiin osana Worldcon-tapahtuman ohjelmaa Helsingin Messukeskuksessa. Palkinto jaettiin yhdettätoista kertaa.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikot Jukka Halme ja Aleksi Kuutio, kirjailija Anne Leinonen sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015, suom. Jaana Kapari-Jatta)
Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Uutiset – Worldcon 75. Nyt!

Worldcon2017WEB

Worldcon 75. Nyt!

Aivan täydellisen mahtavaa. Worldcon 75 valloitti Helsingin Messukeskuksen keskiviikkona ja tätä hubaa jatkuu aina sunnuntaille asti. Mikään ei voisi olla parempaa! Haaveet, joista vuosikymmenien ajan tuskin uskallettiin puhua edes kuiskaten, ovat käyneet toteen – ja vieläpä aivan pirun upeasti.

Worldcon 75 on kerännyt ennätysmäärän kävijöitä, huomattavasti enemmän kuin kukaan saattoi edes kuvitella. Jotkut puhuivat joitain vuosia sitten, että 2500 kävijää näin syrjäisen pikkumaan conissa olisi suurin mahdollinen yleisöryntäys. Järjestäjät uskoivat silti jo aikaa sitten, että jopa 3500 kävijää olisi saavutettavissa oleva tavoite. Tällä hetkellä osallistujamäärä lasketaan jo yli 6000:ssa! Tällä lukemalla noustaneen kaikkien aikojen Worldconeissa jo top 5 -tilastoon.

Kun ensimmäistä kerta astui sisälle Messukeskukseen, tunsi heti tulleensa kotiin – paikkaa kansoitti ystävällinen, kaikkialta maailmasta saapunut scifi-kansa, joka puhalsi yhteiseen hiileen ja diggasi samoja asioita kuin minäkin. Voiko mukavampaa paikkaa maailmassa enää ollakaan!

WorldconWelcomeWEB

Myös järjestelyt ovat sujuneet pääosin esimerkillisesti, huikeita kirjailijavieraita on käsittämätön määrä, ohjelmatarjonta on valtava (yhteensä lähes 1000 ohjelmanumeroa!) sekä järjestään mielenkiintoinen – en ole vielä kuullut ensimmäistäkään valitusta huonosti menneestä ohjelmasta, päinvastoin kehuja on sadellut esiintyjille yltäkylläisesti (saavutus, joka on yleensä mahdoton).

Myös runsailla myyntipöydillä on riittänyt ostettavaa vaikka muille jakaa. Puhumattakaan lukuisista muista aktiviteeteista aina monipuolisesta taidenäyttelystä työpajoihin, fanitapaamisiin ja elokuvaesityksiin. Myös auki olevien ruokapaikkojen kirjo ja määrä on kiitettävä, kunhan ne ensin onnistuu löytämään Messukeskuksen nurkista ja alemmalta tasolta.

Muistakaa myös Tähtivaeltajan myyntipöytä Fan Tables -osastossa Displays-hallissa. Nyt on loistava mahdollisuus kartuttaa Tähtivaeltaja-kokoelmiaan edulliseen hintaan. Myynnissä tietysti myös kaikkea muuta mukavaa erikoisuuksiakaan unohtamatta.

WorldconTahtivaeltajaWEB

Yllättävä kasvu on toki tuonut mukanaan myös ongelmia. Sisäänrekisteröityminen on toki sujunut pitkistä jonoista huolimatta nopeammin ja tehokkaammin kuin yhdessäkään kokemassani tapahtumassa, mutta samaa ei voi sanoa ohjelmatilojen kapasiteetista.

Sekä keskiviikkona että torstaina melkeinpä useimmista ohjelmanumerosta jouduttiin käännyttämään pois kymmeniä ihmisiä salien pienen koon vuoksi. Itsekin missasin tämän takia kuusi ohjelmaa, jotka olisin ehdottomasti halunnut nähdä – aina avajaisia myöten. Lopulta pääsin näkemään kahden päivän sisällä vain kaksi ohjelmanumeroa.

Mutta järjestäjät ovat nyt tarttuneet asiaa kraivelista ja tehneet kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Uusien päivälippujen myyntiä on rajoitettu huomattavasti ja pe-la-su-akselille on saatu käyttöön kaksi uutta suurta salia. Näin ollen jatkossa tämä ongelma pienenee varmasti selvästi. Tämä on niin kiitettävää ja nopeaa reagointia, että harvoin näkee.

Worldcon 75 osoittaa vastaansanomattomasti, että suomalaiset coni-järjestäjät ja kaikki heidän apunaan häärivät tahot ovat todellisia ammattilaisia omalla sarallaan. Toista näin mahtavaa Worldconia tullaan tuskin ihan heti näkemään. Suurkiitokset ja kumarrukset!!! You have done everything above and beyond the call of duty, so that we might have a great con! You really rule! Hugs, love and kisses to absolutely everybody.

Let’s do the Worldcon again!

Toni Jerrman

WorldconUlkoaWEB

Kirjat – Matias Riikonen: Suuri fuuga

RiikonenSuuriFuugaWEB

Matias Riikonen
Suuri fuuga
Aula & co

Sanotaan se nyt suoraan: Matias Riikosen Suuri fuuga on tajunnanräjäyttävä mestariteos. He, jotka haluavat nauttia teoksesta altistumatta muiden mielipiteille, marssikoot saman tien kirjakauppaan ja lukekoot arvostelun vasta myöhemmin.

Marraskuisen ankea Ruovesi, neljä ääntä. Riikonen lainaa teoksensa struktuurin Beethovenin Suuresta fuugasta: ykkösviulu, kakkosviulu, alttoviulu ja sello vuorottelevat ja polveilevat, näkökulmahahmot toimivat kaikukoppana sävelille ja niistä muodostuvalle teemalle. Samalla teoksen nimi viittaa myös dissosiatiiviseen fuugaan, eli pakkovaellukseen, josta kärsivä henkilö vaeltaa muistamatta identiteettiään tai menneisyyttään.

On nettidominalle elämänsä ja rahansa luovuttanut perheenisä. On teinityttö, joka pakenee kavereineen todellisuutta selkouniin. On lääkiksen keskeyttänyt mies, joka redusoi kaiken aivokemiaksi, odottaa transhumanistista maailmaa ja kulkee karhupuvussa saadakseen tyttölapsilta ilmaisia haleja. On telttailijapoika, joka pelkää omaa hajuaan, käyttää outoa, arkaaista suomea ja yrittää saada yhteyden veljeensä, kuuluun CS-pelaajaan.

Fyysiset ja virtuaaliset paikat ovat tärkeitä. Kohtaamisten ja yksin kulkemisen viitepisteinä toimivat kolea leirintäalue mökkeineen, yhteissauna, karaokeräkälä, kirkkokonsertti. Harmaat kadut, MMO-pelit, nettivideot ja -päiväkirjat rinnastuvat. Riikonen soittaa henkilöitään armotta muttei julmasti ja käyttää kieltä niin taitavasti, että itkettää. Ja samalla naurattaa, kun inhorealistinen ja absurdi läpsivät yläfemmoja minkä kerkeävät.

Teemat ovat suuria. Mitä on ihmiskunta, yksilö, maailma tai elämä? Todellisuus hapertuu, kun inhimillinen kommunikaatio käy mahdottomaksi tai on sitä alun alkaenkin. Kieli ei riitä, verkkoon katoaa, ruumiillista olemassaoloa ei kestä, mutta virtuaalinen on valetta. Lopun odotus on päättymätöntä limboa tai helvetin esikartanoa. Hahmot takertuvat omiin riippuvuuksiinsa, pakokeinoihin ja pakkomielteisiin. Vain nostalgia ja humala voivat suoda hetken helpotuksen. Mutta niidenkin maku on kitkerä, sillä kuten arkijärjen äänenä sivuhenkilönä häärivä Göstä-vainaa muistuttaa yhteislaulun hetkellä: ”Liian usein huomaat: ei se totta ollutkaan.”

Lukukokemuksena romaani on vaativa mutta antoisa. Ensimmäiset parikymmentä sivua saavat kysymään, mitä ihmettä minä juuri luin, mutta sitten kerrokset alkavat aueta. Lukija joutuu sekä tekemään älyllistä työtä että heittäytymään Riikosen maailmaan. Pudotus voi tuoda tullessaan mitä vain.

Jos nyt jostain voi valittaa, niin siitä, että Riikosen fuuga on lohduttomampi kuin Beethovenin oikeastaan melko valoisa sävelteos. Toisaalta rinnastuksessa on myös mahdollinen avain tulkintaan. Riikosen hahmot hoipertelevat kuilun partaalla mutta välttelevät kaikin voimin sinne katsomista, sen näkemistä. Valo nousee maailmasta teoksen ulkopuolella, kun kuilu iskee silmää lukijalle: eksistentiaalinen kauhu on yhtäältä yksilöllinen kokemus, toisaalta kaikille yhteinen.

Jos taideproosa ei pelota, lue tämä. Jos pelottaa, Suuri fuuga on parhaita mahdollisia syitä päästä pelosta yli ja lukea se siitä huolimatta. Usko ja hyppää.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.