Month: elokuu 2017

Elokuvat – Nightmare Weekend

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , ,

NightmareWeekendKannetWEB

Helsingin 30. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali (14.–24.9.) syöksyy kansakunnan silmämunia kohti kiihtyvällä vauhdilla. Mutta ennen kuin länttäämme känsäiset kouramme tulevan leffajuhlan mielenkiintoisimpiin uutuuksiin, tarjoilemme lukijoillemme katsauksen elokuvataiteen historian vähemmän huomiota herättäneeseen merkkiteokseen.

Ja kaikki kalkkunat osaavat lentää ihan takuulla!

Nightmare Weekend

Leffojen tekeminen on suhteellisen kallista, vaivalloista ja aikaavievää puuhaa. Siksi onkin käsittämätöntä, että maailmassa on niin runsaasti järkijättöisiä elokuvia. Harva niistäkään on yhtä älyvapaa kuin Nightmare Weekend (1985).

Nightmare Weekend on aidosti kansainvälinen tekele. Sen tuotti Intiassa syntynyt, mutta Briteissä filmejä tahkonnut Bachoo Sen, ja ohjauksesta vastasi ranskalainen Henri Sala. Filmi kuvattiin Floridassa pääosin ranskalaisen tiimin ja yhdysvaltalaisten näyttelijöiden voimin. Ennen painajaisviikonloppua Senin ja Salan ura oli koostunut lähinnä pehmopornosta, mutta nyt kankaille oli tarkoitus leipoa huipputeknologialla maustettua seksikästä kauhua. Käytännössä lopputulos on sekopäisen kahjouden kalkkunaleikettä.

NightmareWeekend2WEB

Filmin premissinä toimii tiedemies Edward Braken (Wellington Meffert) kehittelemä Apache-supertietokone. Laitteen on tarkoitus kääntää psykopaattien ja muiden mieleltään sairaiden ihmisten persoonallisuus pahasta hyväksi. Edwardin työtoveri, ilkeä Julie Clingstone (Debbie Laster), vähät välittää tutkijaetiikasta ja haluaa testata vehjettä päinvastaiseen käyttöön – ja sitten myydä helahoidon salaperäiselle rahoittajalleen.

Edwardin keksinnön toimintatapa on vähintäänkin eriskummallinen. Ensinnäkin hoitoon tarvitaan jokin parannettavaksi tarkoitetun ihmisen henkilökohtainen esine. Tietokoneen nappia painamalla tavara muuttuu ilmassa sinkoutuvaksi metallipalloksi, joka tunkee itsensä potilaan suuhun. Pallot ovat niin ovelia, että ne voivat vaania uhriaan pidempäänkin – tai naamioitua vaikkapa jääkuutioksi!

NightmareWeekend1WEB

Jotta juttu ei olisi liian yksinkertainen, kuvioissa pyörii myös Edwardin rullaluisteleva Jessica-tytär (Debra Hunter). Hänenkin tietokonepäätteeltään on yhteys Apacheen. Aina kun tyttö pelaa koneellaan alkeellista pikselirallipeliä, laite ottaa hallintaansa Julien auton. Miksi tai miten, jää täysin epäselväksi. Vielä uppo-oudompi yksityiskohta on Jessican puhuva käsinukkekaveri George, joka tämän tästä käskyttää omatoimisesti Apache-järjestelmää. Tarvittaessa nukke kykenee myös muuttamaan tytön rannekorun lentäväksi pommiksi. Lisäksi George tietää, että liftaaminen valkoisessa hameessa on kolmanneksi paras tapa iskeä miehiä.

Eikä pidä unohtaa komeaa Ken-poikaa (Dale ”Pet Semetary” Midkiff), johon Jessica palavasti rakastuu. Paha vain, että Ken sattuu olemaan Julien poikaystävä eikä kärttyisä nainen katso nuorten suhdetta hyvällä silmällä. Viaton Jessica on muutenkin ihmeissään uusien tunteidensa kanssa ja kyselee käsinukeltaan, mistä ihmeestä nyt on kyse, kun hänen sydämensä tykyttää hullun lailla ja samaan aikaan tekisi mieli sekä itkeä että nauraa. Muusta elokuvasta poiketen Kenin ja Jessican yhteiset kohtaukset yrittävät tavoitella romantiikalla kyllästettyjen leffojen siirappista tyylilajia.

Filmin henkilökaartiin lukeutuu iso liuta muitakin hahmoja. Ensinnä ovat ne kolme nuorta tyttöä (mm. Andrea ”NYPD Blue” Thompson), jotka houkutellaan testiobjekteiksi Julien kartanoon. Sitten kaikki niljakkaat viiksivallut, jotka nämä kaunottaret viettelevät seksileikkeihin. Sekä tietenkin paikkakunnan pahamaineisimman pelihallibaarin nahkatakkiset kovikset, jotka takovat flipperiä kuin minihameista naista.

NightmareWeekend3WEB

Jos ovat ainekset hämmentävän dadaa, niin samaa rataa jatkaa itse kerronta. Kaheli juonikuvio hyppelehtii milloin minnekin, eivätkä tapahtumat etene minkään sortin loogisia latuja. Lisäksi huonosti toteutetut kauhujaksot näyttävät siltä kuin ne olisi lisätty mukaan jälkikäteen. Filmin epäaitoa tunnelmaa korostaa entisestään dialogi, joka kuullaan huonosti dubattuna. Kaiken muun hyvän lisäksi tietokoneruutujen grafiikka on aataminaikuista, vaatetus 1980-lukulaisen mautonta ja suurin osa näyttelijöistä yhden hitin ihmeitä.

Elokuva myös sisältää yhden hitin, eli Miriam Stockleyn tulkitseman biisin Nightmare Fantasy. Sen sanoituksessa todetaan, että painajainen on homeinen kuvakudos, joka ei tunne sympatiaa. Painajainen myös hiipii hiljaa eikä puhu kenenkään kanssa. Mitä ilmeisimmin leffan Walkman-kovanaamat, jotka joraavat spastisesti itsekseen kaduilla ja kujilla, kuuntelevat juuri tätä kappaletta.

Nightmare Weekend on absurdissa päättömyydessään niin riemastuttava kokemus, ettei vastaavaa saisi tositarkoituksella aikaan edes miljoona kirjoituskonetta hakkaavaa apinaa.

NightmareWeekend4WEB
Bonusmateriaalit:

Filmin blu-ray-version lisukkeissa ääneen pääsee mm. maskeeraustehosteista vastannut Dean Gates. Herra on sittemmin työskennellyt myös isoissa elokuvissa sekä mm. Star Trek: Deep Space Nine -televisiosarjassa. Parikymmenminuuttisessa haastattelussa hän muistelee hauskasti kaoottisia päiviään Nightmare Weekendin parissa. Osin samoja pointteja kuullaan myös leffan online-tuottajana toimineen Marc Gottliebin suusta.

Traileri hehkuttaa painajaisviikonloppua maailman ensimmäisenä korkeateknologisena kauhuelokuvana. ”Luvassa tauotonta toimintaa!” Juupa jee!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.

Lisää elokuva-aiheista luettavaa:

Tähtivaeltajablogin leffa-arviot
Foliohatun alla -palstat

Sarjakuvat – Modesty Blaise: Hidas kuolema

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , ,

ModestyBlaiseKansiWEB

Ensi viikonloppuna (2.–3.9.) Helsingin Sarjakuvafestivaalit valtaavat Sörnäisissä sijaitsevan Suvilahden tapahtuma-alueen. Tapauksen kunniaksi julkaisemme nyt arvostelun uusimmasta suomeksi julkaistusta Modesty Blaise -sarjakuva-albumista. Ihan siitäkin huolimatta, ettei kyseinen albumi liity mitenkään Sarjakuvafestivaaleihin tai edes sisällä tippaakaan scifiä – sillä pitäähän sitä aina väliin yllättää blogin lukijat!

Peter O’Donnell, Enrique Romero & Neville Colvin:
Modesty Blaise: Hidas kuolema

Hidas kuolema on jo viides Asko Alasen Jalavalle toimittama Modesty Blaise -kokoelma. Laarinpohjia ei ole vieläkään tarvinnut kaivella, joten käsissä on mainio kirja täynnä Peter O’Donnellin mehevästi tarinoimia seikkailuja.

ModestyBlaiseRomero2WEB

Teoksen kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa on varsin eläimellinen meininki. Kohtalokas ennustus -jännärissä Modesty Blaisen kumppanin, Willie Garvinin, mukaan tarttuu sirkuksen Fiona-simpanssi. Salametsästäjien jahdissa kohdataan puolestaan sarvikuono Milly. Molemmat eläinhahmot näyttelevät merkittävää roolia myös tarinoiden ratkaisuvaiheissa.

Kohtalokkaan ennustuksen tapahtumat sijoittuvat pääosin Bangladeshiin. Modesty Blaise matkaa pieneen viidakkosairaalaan auttamaan vanhaa ystäväänsä. Humanitaarinen työ jää kuitenkin sivuseikaksi, sillä läheisessä temppelissä toimii salainen huumelaboratorio – eivätkä sen pyörittäjät ilahdu, kun paikalle saapuu brittien salaisen palvelun kanssa yhteistyötä tekevä tehopakkaus. Mutta riittävätkö edes konetuliaseet ja myrkkykäärmeet pysäyttämään tummatukkaista kaunotarta?

ModestyBlaiseRomero1WEB

Hyvällä asialla ollaan myös seuraavassa tarinassa, jossa sankarikaksikon kohteena on afrikkalaisella luonnonsuojelualueella toimiva salametsästäjäliiga. Vaarallisia tilanteita piisaa, kun Blaisea kuljettanut pienkone ammutaan alas ja hän joutuu välttelemään takaa-ajajia vehreän metsän siimeksessä.

Sekä Kohtalokas ennustus että Salametsästäjien jahti tarjoilevat tyylipuhdasta seikkailuviihdettä, jossa oveluus ja taistelutaidot osoittautuvat tuliaseita mahtavammaksi voimaksi. Kerronta vetää, ja kaiken kruunaa Enrique Romeron huolellinen ja realistinen taide. Herra on todellinen mestari niin ihmisten, eläinten, maisemien kuin autojen ja lentokoneiden piirtäjänä. Hän ei myöskään anna strippimuodon kahlita visuaalisia kerronta-arsenaaliaan. Paha tästä olisi pistää enää yhtään paremmaksi.

ModestyBlaiseRomero3WEB

Kirjan kaksi viimeistä seikkailua kuvittanut Neville Colvin ei yllä aivan yhtä hyvään jälkeen. Hänen tyylinsä on selvästi luonnosmaisempi ja huolettomampi. Colvin ottaa kuitenkin paljon iloa irti sivuhenkilöiden kasvoista, jotka hän piirtää usein karikatyyrimaisen ilmeikkäiksi.

Albumin nimisarja Hidas kuolema tarjoilee melko totisen ja julmankirpeän seikkailun, jossa Scotland Yardin tarkastaja ja tämän tytär joutuvat kostonhimoisen syöjättären kynsiin. Kaksikon ainoa toivo on, että Blaise pääsisi jotenkin heidän jäljilleen.

ModestyBlaiseColvinWEB

Huomattavasti hauskempaa ja menevämpää kamaa on tarjolla kirjan päättävässä Ilmapallolla sotaan -tarinassa. Siinä lipevä roomalaistoimittaja suostuttelee Blaisen mukaan kuumailmapallokilpailuun yltäkylläisten valheiden avulla. Samalla Garvin saa riesakseen lehtimiehen bimbon tyttöystävän, jolla jopa kartanluku tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Vinkeä pohjustus kuljettaa päähenkilöt lopulta keskelle tapahtumia, joiden ytimessä häärii 1600-luvun muinaistapoja vaaliva eksentrinen kreivi. Tässä makoisassa tarinassa Blaise ja Garvin pääsevät jälleen esittelemään sekä kyvykkyyttään että saumatonta yhteistyötään.

Jalavan Modesty Blaise -albumit ovat hyvä todiste siitä, kuinka laadukasta sanomalehtisarjakuvaa maailmalla luotiin vuosikymmeniä sitten. Enää ei vastaavia seikkailusarjoja oikeastaan tehdä, joten Modesty Blaisen lisäksi olisikin hienoa saada suomeksi yhtä pieteetillä toteutettuja kokoelmia vaikkapa Alex Raymondin Rip Kirbystä, Milton Caniffin Steve Canyonista ja Frank Robbinsin Johnny Hazardista. Tarjontaa voisi myös laajentaa tieteisseikkailujen suuntaan, Agentti X-9 -lehdestä tuttuihin Garthiin ja Axaan. Ilman on ikävä olla!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

ModestyBlaiseRomero4WEB

Uutiset – Tähtifantasia-palkinto 2017 jaettu

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen , , ,

ishigurohaudattujattilainenweb

Tähtifantasia-palkinto 2017

Helsingin Science Fiction Seuran Tähtifantasia-palkinto
parhaasta vuonna 2016 suomeksi ilmestyneestä
käännösfantasiakirjasta annetaan Tammen julkaisemalle
KAZUO ISHIGURON romaanille HAUDATTU JÄTTILÄINEN.
Teoksen on suomentanut Helene Bützow.

Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen (The Buried Giant, 2015) sijoittuu Britanniaan, kuningas Arthurin valtakunnan himmeneviin hetkiin. Se on seikkailu ja matkakertomus, jossa Ishiguro kuljettaa päähenkilönsä läpi arturiaanisen taruston. Pinnan alla teoksessa kulkee muistin ja unohduksen teema sekä pohdinta siitä, kuinka identiteetti ja yhteiskunnat rakentuvat muistojemme varaan.

Pääosassa on vanha pariskunta, Axl ja Beatrice, jotka eräänä päivänä havahtuvat siihen, että heillä on poika, joka asuu toisessa kylässä. He päättävät lähteä etsimään poikaa, vaikka matka on vaarallinen. Muistamattomuus ei vaivaa kuitenkaan yksin heitä, vaan tuntuu olevan vitsaus kaikkialla. Onko syy sumussa, joka roikkuu maan yllä vai onko ihmisiin iskenyt jokin sairaus?

Axl ja Beatrice ovat vanhoja ihmisiä, jotka väsyvät ja unohtavat asioita. Heidän keskustelunsa katkeavat kesken ja ajatukset harhailevat. Kerronta on viipyilevää ja hapuilevaa – tuntuu, että maailmaa peittävä sumu leijuu myös tekstin yllä. Tunnelmaa nostatetaan hitaasti, kunnes lukija palkitaan liikuttavalla lopetuksella.

Haudatun jättiläisen voi lukea useaan kertaan nauttien tekstistä, joka on ladattu täyteen merkityksiä. Kielessä ja kerronnassa herkkyys ja haikeus yhdistyvät maanläheisyyteen ja huumoriin. Ishiguroa jo vuosia suomentanut Helene Bützow on tehnyt käännöksen kanssa loistavaa jälkeä ja säilyttänyt alkuperäisen tekstin nyanssit hienosti.

Haudattu jättiläinen johdattaa lukijansa monenlaisten pohdintojen ääreen. Se kuvaa sotaa ja ihmisten julmuutta sekä mahdollisuutta anteeksiantoon ja rakkauteen. Kazuo Ishiguron fantasiaromaani on lohikäärmeen etsintämatka täynnä hitaasti kasvavaa lumoa.

Tähtifantasia-palkinto julkistettiin osana Worldcon-tapahtuman ohjelmaa Helsingin Messukeskuksessa. Palkinto jaettiin yhdettätoista kertaa.

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikot Jukka Halme ja Aleksi Kuutio, kirjailija Anne Leinonen sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015, suom. Jaana Kapari-Jatta)
Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, 2014, suom. Mika Kivimäki)
Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Uutiset – Worldcon 75. Nyt!

tonitahtivaeltaja Uutiset, Worldcon 75, Yleinen ,

Worldcon2017WEB

Worldcon 75. Nyt!

Aivan täydellisen mahtavaa. Worldcon 75 valloitti Helsingin Messukeskuksen keskiviikkona ja tätä hubaa jatkuu aina sunnuntaille asti. Mikään ei voisi olla parempaa! Haaveet, joista vuosikymmenien ajan tuskin uskallettiin puhua edes kuiskaten, ovat käyneet toteen – ja vieläpä aivan pirun upeasti.

Worldcon 75 on kerännyt ennätysmäärän kävijöitä, huomattavasti enemmän kuin kukaan saattoi edes kuvitella. Jotkut puhuivat joitain vuosia sitten, että 2500 kävijää näin syrjäisen pikkumaan conissa olisi suurin mahdollinen yleisöryntäys. Järjestäjät uskoivat silti jo aikaa sitten, että jopa 3500 kävijää olisi saavutettavissa oleva tavoite. Tällä hetkellä osallistujamäärä lasketaan jo yli 6000:ssa! Tällä lukemalla noustaneen kaikkien aikojen Worldconeissa jo top 5 -tilastoon.

Kun ensimmäistä kerta astui sisälle Messukeskukseen, tunsi heti tulleensa kotiin – paikkaa kansoitti ystävällinen, kaikkialta maailmasta saapunut scifi-kansa, joka puhalsi yhteiseen hiileen ja diggasi samoja asioita kuin minäkin. Voiko mukavampaa paikkaa maailmassa enää ollakaan!

WorldconWelcomeWEB

Myös järjestelyt ovat sujuneet pääosin esimerkillisesti, huikeita kirjailijavieraita on käsittämätön määrä, ohjelmatarjonta on valtava (yhteensä lähes 1000 ohjelmanumeroa!) sekä järjestään mielenkiintoinen – en ole vielä kuullut ensimmäistäkään valitusta huonosti menneestä ohjelmasta, päinvastoin kehuja on sadellut esiintyjille yltäkylläisesti (saavutus, joka on yleensä mahdoton).

Myös runsailla myyntipöydillä on riittänyt ostettavaa vaikka muille jakaa. Puhumattakaan lukuisista muista aktiviteeteista aina monipuolisesta taidenäyttelystä työpajoihin, fanitapaamisiin ja elokuvaesityksiin. Myös auki olevien ruokapaikkojen kirjo ja määrä on kiitettävä, kunhan ne ensin onnistuu löytämään Messukeskuksen nurkista ja alemmalta tasolta.

Muistakaa myös Tähtivaeltajan myyntipöytä Fan Tables -osastossa Displays-hallissa. Nyt on loistava mahdollisuus kartuttaa Tähtivaeltaja-kokoelmiaan edulliseen hintaan. Myynnissä tietysti myös kaikkea muuta mukavaa erikoisuuksiakaan unohtamatta.

WorldconTahtivaeltajaWEB

Yllättävä kasvu on toki tuonut mukanaan myös ongelmia. Sisäänrekisteröityminen on toki sujunut pitkistä jonoista huolimatta nopeammin ja tehokkaammin kuin yhdessäkään kokemassani tapahtumassa, mutta samaa ei voi sanoa ohjelmatilojen kapasiteetista.

Sekä keskiviikkona että torstaina melkeinpä useimmista ohjelmanumerosta jouduttiin käännyttämään pois kymmeniä ihmisiä salien pienen koon vuoksi. Itsekin missasin tämän takia kuusi ohjelmaa, jotka olisin ehdottomasti halunnut nähdä – aina avajaisia myöten. Lopulta pääsin näkemään kahden päivän sisällä vain kaksi ohjelmanumeroa.

Mutta järjestäjät ovat nyt tarttuneet asiaa kraivelista ja tehneet kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi. Uusien päivälippujen myyntiä on rajoitettu huomattavasti ja pe-la-su-akselille on saatu käyttöön kaksi uutta suurta salia. Näin ollen jatkossa tämä ongelma pienenee varmasti selvästi. Tämä on niin kiitettävää ja nopeaa reagointia, että harvoin näkee.

Worldcon 75 osoittaa vastaansanomattomasti, että suomalaiset coni-järjestäjät ja kaikki heidän apunaan häärivät tahot ovat todellisia ammattilaisia omalla sarallaan. Toista näin mahtavaa Worldconia tullaan tuskin ihan heti näkemään. Suurkiitokset ja kumarrukset!!! You have done everything above and beyond the call of duty, so that we might have a great con! You really rule! Hugs, love and kisses to absolutely everybody.

Let’s do the Worldcon again!

Toni Jerrman

WorldconUlkoaWEB

Kirjat – Matias Riikonen: Suuri fuuga

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

RiikonenSuuriFuugaWEB

Matias Riikonen
Suuri fuuga
Aula & co

Sanotaan se nyt suoraan: Matias Riikosen Suuri fuuga on tajunnanräjäyttävä mestariteos. He, jotka haluavat nauttia teoksesta altistumatta muiden mielipiteille, marssikoot saman tien kirjakauppaan ja lukekoot arvostelun vasta myöhemmin.

Marraskuisen ankea Ruovesi, neljä ääntä. Riikonen lainaa teoksensa struktuurin Beethovenin Suuresta fuugasta: ykkösviulu, kakkosviulu, alttoviulu ja sello vuorottelevat ja polveilevat, näkökulmahahmot toimivat kaikukoppana sävelille ja niistä muodostuvalle teemalle. Samalla teoksen nimi viittaa myös dissosiatiiviseen fuugaan, eli pakkovaellukseen, josta kärsivä henkilö vaeltaa muistamatta identiteettiään tai menneisyyttään.

On nettidominalle elämänsä ja rahansa luovuttanut perheenisä. On teinityttö, joka pakenee kavereineen todellisuutta selkouniin. On lääkiksen keskeyttänyt mies, joka redusoi kaiken aivokemiaksi, odottaa transhumanistista maailmaa ja kulkee karhupuvussa saadakseen tyttölapsilta ilmaisia haleja. On telttailijapoika, joka pelkää omaa hajuaan, käyttää outoa, arkaaista suomea ja yrittää saada yhteyden veljeensä, kuuluun CS-pelaajaan.

Fyysiset ja virtuaaliset paikat ovat tärkeitä. Kohtaamisten ja yksin kulkemisen viitepisteinä toimivat kolea leirintäalue mökkeineen, yhteissauna, karaokeräkälä, kirkkokonsertti. Harmaat kadut, MMO-pelit, nettivideot ja -päiväkirjat rinnastuvat. Riikonen soittaa henkilöitään armotta muttei julmasti ja käyttää kieltä niin taitavasti, että itkettää. Ja samalla naurattaa, kun inhorealistinen ja absurdi läpsivät yläfemmoja minkä kerkeävät.

Teemat ovat suuria. Mitä on ihmiskunta, yksilö, maailma tai elämä? Todellisuus hapertuu, kun inhimillinen kommunikaatio käy mahdottomaksi tai on sitä alun alkaenkin. Kieli ei riitä, verkkoon katoaa, ruumiillista olemassaoloa ei kestä, mutta virtuaalinen on valetta. Lopun odotus on päättymätöntä limboa tai helvetin esikartanoa. Hahmot takertuvat omiin riippuvuuksiinsa, pakokeinoihin ja pakkomielteisiin. Vain nostalgia ja humala voivat suoda hetken helpotuksen. Mutta niidenkin maku on kitkerä, sillä kuten arkijärjen äänenä sivuhenkilönä häärivä Göstä-vainaa muistuttaa yhteislaulun hetkellä: ”Liian usein huomaat: ei se totta ollutkaan.”

Lukukokemuksena romaani on vaativa mutta antoisa. Ensimmäiset parikymmentä sivua saavat kysymään, mitä ihmettä minä juuri luin, mutta sitten kerrokset alkavat aueta. Lukija joutuu sekä tekemään älyllistä työtä että heittäytymään Riikosen maailmaan. Pudotus voi tuoda tullessaan mitä vain.

Jos nyt jostain voi valittaa, niin siitä, että Riikosen fuuga on lohduttomampi kuin Beethovenin oikeastaan melko valoisa sävelteos. Toisaalta rinnastuksessa on myös mahdollinen avain tulkintaan. Riikosen hahmot hoipertelevat kuilun partaalla mutta välttelevät kaikin voimin sinne katsomista, sen näkemistä. Valo nousee maailmasta teoksen ulkopuolella, kun kuilu iskee silmää lukijalle: eksistentiaalinen kauhu on yhtäältä yksilöllinen kokemus, toisaalta kaikille yhteinen.

Jos taideproosa ei pelota, lue tämä. Jos pelottaa, Suuri fuuga on parhaita mahdollisia syitä päästä pelosta yli ja lukea se siitä huolimatta. Usko ja hyppää.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.