Elokuvat – Wonder Woman (1974)

WonderWoman74DVDkansiWEB

Nyt kun Patty Jenkinsin ohjaama tuore Wonder Woman -elokuva jatkaa menestyksekästä juoksuaan elokuvateattereissa, lienee hyvä hetki kurkistaa menneisyyteen. Maailman kuuluisin supersankaritar kun on esiintynyt elävissä kuvissa myös ennen tätä päivää. Yksi ensimmäisistä yrityksistä herättää hahmo henkiin oli Vincent McEveetyn ohjaama tv-pilotti vuodelta 1974.

Wonder Woman (1974)

Psykologi William Moulton Marstonin 1940-luvun alussa kehittelemä Wonder Woman on vuosikymmenten mittaan taipunut muottiin jos toiseenkin. Naiseuden voimaa kuvastava feministinen sankari oli alkujaan kovin innostunut köysileikeistä, mutta on sittemmin jättänyt nämä puuhat vähemmälle.

WonderWomanVanhaWEB

Useista asunvaihdoksista huolimatta luoteja torjuvat rannekorut ja totuuden lasso ovat yleensä kuuluneet amatsonitaistelijan vakioarsenaaliin. Ne on kuitenkin modernisoitu lähes tunnistamattomiksi vuonna 1974 valmistuneessa Wonder Woman -televisioelokuvassa. Lisäksi perinteinen soturivaatetus on korvattu ”paremmin” ajankuvaan istuvalla sporttisella verryttelyasulla.

Vincent McEveetyn ohjaaman tv-pilotin alkutekstit tuovat sekä tyyliltään että musiikiltaan mieleen pari vuotta myöhemmin suursuosion saavuttaneen Charlien enkelit -sarjan. Huumorilla kevennetty, leveästi hymyilevästä sankariblondista kertova agenttielokuva enteilee muutenkin tuota hittisarjaa.

Leffa ei pahemmin pohjusta tarinan alkuasetelmia. Toki eteerisiksi sumennetuissa kuvissa näytetään, kuinka kuningatar Hippolyte lähettää Dianan (Cathy Lee Crosby) naisten hallitsemalta Paratiisisaarelta keskelle nyky-yhteiskunnan melskeitä. ”Miesten luoma maailma tarvitsee jälleen Ihmenaista”, kuuluu Hippolyten perustelu.

WonderWoman741WEB

Seuraavaksi Diana työskenteleekin jo sihteerinä Yhdysvaltain turvallisuuspalvelussa. Tuntematon taho on varastanut kasan asiakirjoja, jotka paljastavat useiden salaisten agenttien henkilöllisyyden. Jollei roistoille makseta 15 miljoonaa dollaria, he luovuttavat tiedot jenkkien vihollisille.

Sihteerin statuksestaan huolimatta Diana ryhtyy selvittämään tapausta. Ensi töikseen hän matkustaa Ranskaan, jossa George Calvin (Andrew Prine) pahiskumppaneineen tunnistaa hänet heti Ihmenaiseksi – vaikka Diana on ihan tavallisissa siviilivaatteissa!

Parin epäonnisen murhayrityksen jälkeen George kutsuu Dianan treffeille. Ihastuttavan lipevä mies haluaisi joko tappaa sankarittaremme tai mennä hänen kanssaan sänkyyn. ”Etkö muka pidä minua viehättävänä”, nilja tiedustelee lähes viaton ilme kasvoillaan. Kumpikaan ideoista ei innosta Dianaa tai varjoissa pysyttelevää herra Smithiä, joka johtaa koko rikollisryhmää Grand Canyonissa sijaitsevasta hulppeasta tukikohdastaan.

WonderWoman742WEB

Hupaisa juoni marssittaa seuraavaksi esiin käärmeansoja, karatetaisteluita ja lahja-aasin. Aasin olisi tarkoitus kuljettaa nevadalaiseen autiokaupunkiin jätettävät lunnasrahat pahisten käsiin. Jäljittäjien hämäämiseksi roistot ovat kehitelleet sekä aasilaumoja että kutistuvan huoneen, joka täyttyy varmuuden vuoksi myös tappavalla kaasulla ja moniväriseksi maalatulla betonilla. Näin helposti Ihmenaista ei kuitenkaan päihitetä.

Pahemman vastuksen tarjoaa amatsonisoturi Ahnjayla (Anitra Ford), joka on pettänyt Paratiisisaaren ihanteet ja antautunut mammonan vietäväksi. Keihäät vain lentelevät, kun nämä naiset ottavat yhteen.

Elokuva huipentuu Dianan ja kiristysoperaation orkestroineen Abner Smithin yhteisiin kohtauksiin. Ricardo Montalbanin tulkitsema Smith on herkullinen yhdistelmä sivistynyttä herrasmiesroistoa ja James Bond -elokuvista tuttuja suuruudenhulluja ilkimyksiä. Montalbanin karisma pelittää, ja hänen tyylikästä, pilke silmäkulmassa vetämäänsä roolisuoritusta on ilo seurata.

Wonder Woman -filmi ei ota itseään liian vakavasti, joten sen seurassa on helppo viihtyä. Tarina kulkee viehättävän vikkeläliikkeisesti, ja henkilöhahmot ovat pääosin hauskasti hahmoteltuja. Kyllä tältä pohjalta olisi hyvä tv-sarja saatu aikaan.

WonderWomanx3WEB

Tosin kokonaisuuden kytkös Ihmenaisen legendaan jää turhan ohueksi. Vuosina 1975–1979 valmistunut, Lynda Carterin tähdittämä Wonder Woman -televisiosarja ammentaakin huomattavasti enemmän Ihmenaisen vuosikymmenten mittaisesta sarjakuvaperinteestä – aina hupsunoloista supersankariasua myöten. Hupsuksi sopii kutsua myös sarjan juonikuvioita, jotka tuovat mieleen lähinnä vuosikymmentä aikaisemmin valmistuneen Batman-televisiohupailun. Tosin Ihmenaisen kohdalla huumori maistuu monin osin tahattomalta hölmöilyltä. Tämä ei kuitenkaan estänyt sarjaa kohoamasta aikoinaan suureen suosioon.

Seuraava yritelmä Wonder Womanin suhteen nähtiin vuonna 2011. Mutta mitä vähemmän tästä Adrianne Palickin tähdittämästä pilotista kirjoitetaan, sen parempi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

WonderWomanSarjiskansiaWEB

Sarjakuvat – Suiciders 1

Suiciders1kansiWEB

Lee Bermejo
Suiciders 1
RW Kustannus

”Mitä hyviä aikeita minulla alussa olikaan, mitä ikinä olinkaan halunnut, se kaikki oli unohdettu.”

RW Kustannus on kunnostautunut julkaisemalla Vertigo-klassikoista niin Sandmania, Preacheria kuin Rämeen Olentoa komeina kirjoina. Nyt firma on tarttunut ison V:n uudempaan tuotantoon heittämällä kehiin ensimmäisen osan Lee Bermejon Suiciders-sarjasta. Kuudesta lehdestä koostuvan tarinan on sekä käsikirjoittanut että piirtänyt rujon realistisesta tyylistään tunnettu Bermejo. Sarjakuvan synkkään maailmaan istuvasta värityksestä vastaa Matt Hollingsworth.

Suiciders4WEB

Kolmekymmentä vuotta tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Los Angeles – tai tätänykyä New Angeles – on muurein ympäröity pienoisvaltio. Rikkaiden pintaliitäjien maailmassa plastiikkakirurgia ja vartaloiden biologinen parantelu ovat arkipäivää. Rahan ja vallan sokaisemassa yhteisössä ei arvosteta heikompiosaisia, vaan heidät nuijitaan maan rakoon. Sama kohtalo odottaa pakolaisia, jotka yrittävät livahtaa muurien raoista yltäkylläiseksi koettuun onnelaan.

New Angelesin mentaliteettia kuvastaa hyvin kaupungin suosituin urheilulaji, jossa teknotehostetut gladiaattorit tappavat toisiaan hurraavan yleisön edessä. Keinoja kaihtamattomien suuryritysten palkkalistoilla olevat taistelijat ovat juhlittuja kansallissankareita. Prameiden kulissien takana he ovat kuitenkin pelkkiä yhtiöjohdon sätkynukkeja.

Suiciders2WEB

Enkelten kaupungin suurin taistelijatähti on Pyhimys, jonka henkilöhistoria on häivytetty valheiden ja hiljaisuuden taakse. Näiden salaisuuksien selvittäminen kiinnostaa sekä varjoissa vaanivia paparazzeja että salamavalojen loisteessa viihtyviä tähtitoimittajia. New Angelesissa heidän henkikultansa ovat kuitenkin herkässä.

Suiciders etenee useammassakin eri aikalinjassa ja rinnastaa taitavasti nykyisiä ja menneitä tapahtumia. Kaiken keskiössä on voittamaton Pyhimys, joka ei ole tyytyväinen elämäänsä tai asemaansa taisteluareenoiden juhlittuna tappokoneena. Tutkainta vastaan on kuitenkin vaikea potkia, kun tekee töitä omaisuudestaan tiukasti kiinni pitäville bisnesleijonille. Puhumattakaan elinympäristöstä, joka on kohottanut voiman ja väkivallan kaikkea toimintaa ohjastavaksi uskonnoksi. Tässä kaupungissa vahvat syövät heikot, ja niin sen asukkaiden mielestä kuuluukin olla.

Suiciders1WEB

Sarjakuvana Suicidersin voima piilee Bermejon kyynisyyttä huokuvassa tekstissä sekä vimmaisen iskevässä taiteessa. Äärimmäisen kovaksikeitetyssä tarinassa toivo on kuollut sana ja luut tehty murskattaviksi. Erityisen omaperäiseksi asetelmaa ei voi kutsua, mutta nykytodellisuuden pessimistisenä ekstrapolaationa teos puolustaa paikkaansa – varsinkin, koska tarina ui onnistuneesti hahmojensa liiveihin.

Vaikka Vertigolla olisi tarjolla parempaakin, täytyy Suicidersin suomennos ottaa ilolla vastaan. Se kun on jotain aivan muuta kuin trikoosankareiden tusinaseikkailut, joita nykyisin julkaistaan maassamme ihan tarpeeksi.

New Angelesin todellisuutta valotetaan lisää jatko-osassa Suiciders: Kings of HelL.A., jossa piirtäjäksi vaihtuu vaisumpaa tavaraa paperille loihtiva Alessandro Vitti. Nähtäväksi jää, näemmekö myös sitä näillä raukoilla rajoilla.

”Olen hakannut ja murhannut tieni läpi lihan peittämästä mössömerestä ja olen siinä niin hyvä, että minulle maksetaan siitä. Taidan olla nero.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

Suiciders3WEB

Kirjat – Heikki Kännö: Mehiläistie

KannoMehilaistieWEB

Heikki Kännö
Mehiläistie
Sammakko

Yhä useampi suomalainen kirjailija käyttää spekulatiivisen fiktion aineksia sujuvasti romaaneissaan. Nyt tähän joukkoon liittyy taidemaalari ja graafinen suunnittelija Heikki Kännö. Turkulaiskirjailijan esikoisromaani Mehiläistie on kiehtova yhdistelmä taidefilosofiaa, lähihistoriaa sekä taiteesta ponnistavaa shamanistista alkemiaa. Kirja räjäyttää todellisuuden rajat kutomalla osin aitojen ihmisten, tapahtumien ja taideteosten ympärille metafyysisen ulottuvuuden.

Eletään toista maailmansotaa. Alfred Riemann johtaa saksalaista tutkimusosastoa, joka seuloo esiin ihmisiä, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu erityisesti taiteilijoihin, sillä hän näkee taideteokset koodeina, jotka avaavat reitin aistiemme kokeman todellisuuden tuolle puolen, olemassaolon mystiselle tasolle.

Riemannin silmätikuksi päätyy saksalaislentäjä Joseph Beyus, jonka lapsuuden töherrykset saavat mystikon käytössä olevat psyykkiset mittarit hehkumaan punaisina. Beyusin arvoituksellisuutta korostaa entisestään, että hän katoaa selittämättömästi kahdeksi viikoksi Krimiin suuntautuneella sotilaslennolla. Ylimaallisen kokemuksensa myötä Beyusille syntyy pakkomielteinen suhde huopiin, eläinten rasvaan, myyttiseen alkuhirveen sekä mystiseen herra jänikseen.

Sodan jälkeen Beyus heittäytyy taiteilijan uralle ja tutustuu sekä Johann Wolfgang Goethen että Rudolf Steinerin esoteerisimpiin kirjoituksiin. Lisäksi hän analysoi luonnon, ihmisen, henkisyyden, magian ja okkultismin välisiä salattuja yhteyksiä. Sekä käy pitkiä vuoropuheluja toistakymmentä vuotta aiemmin kuolleen James Joycen kanssa. 1960-luvulla Beuys nousee Düsseldorfin taideakatemian kuvanveiston professoriksi ja alkaa todenteolla levittää kontroversaalia, poliittisesti latautunutta taidekäsitystään.

Vuosien vieriessä Riemann kätyreineen seuraa tarkasti Beyusin elämää. Hän tutkii taiteilijan luomuksia ja etsii niistä keinoja, joilla murtautua toiseen todellisuuteen.

1960-luvun koittaessa romaanin keskiöön astahtavat aloittelevat berliiniläistaiteilijat Dora ja Klaus, joilla on yhteyksiä sekä saksalaisessa taidekentässä vaikuttavaan fluxus-liikkeeseen että Joseph Beuysiin. Heidän myötään tarina siirtyy vuosikymmen myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa pääosan nappaa lopulta Doran Walter-poika.

Walter kokee omalaatuisia todellisuuden nyrjähdyksiä. Sekä hänen elämänsä että ympäröivä maailma notkahtavat tämän tästä uusille raiteille, kun jo tapahtuneet asiat pyyhkiytyvät pois historiankirjoista. Eräänä aamuna hän herää huomaamaan, ettei Mark Chapman koskaan ampunutkaan John Lennonia. Toisena hetkenä katoaa hänen vaimonsa, joka kuolikin nyt jo lapsena. Jotenkin näihin käänteisiin kytkeytyy mehiläisten peittämä, kultahileeseen verhoiltu mies.

Kännön Mehiläistie on todellinen taidonnäyte. Omintakeinen romaani, joka sukeltaa syvälle metafyysisten taideteorioiden, kokeellisten performanssien, henkisen maailman ja antroposofisten ajatusten sokkeloihin. Villeimpienkin visioiden keskellä Kännö onnistuu kuitenkin pitämään kerrontansa vahvasti kytköksissä reaalimaailmaan tarkkaan rakennettujen henkilöhahmojen ja heitä ympäröivän historiallisen todellisuuden kautta. Samalla vähitellen avautuvat mysteerit pitävät juonenkulun jouhevana ja vetävänä.

Mitä kaikkea Kännö haluaa romaanillaan sanoa, jääköön jokaisen lukijan oman tulkinnan varaan. Aineksia monenlaisiin päätelmiin ja aivoja soitteleviin oivalluksiin on joka tapauksessa runsaasti tarjolla, sillä kahlitsemattoman luovuuden merkitys ihmiskunnan ajattelua avartavana voimavarana on rajaton. Mehiläistie on yksi askel matkalla parempaan maailmaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

Uutiset – Worldcon 75 & Tähtivaeltaja 2/17

Worldcon2017WEB

Worldcon 75

No nyt on pää kiertoradalla Saturnuksen tuolla puolen. Millään muilla sanoilla ei voi kuvata sitä innostusta, että Helsingin Worldconiin on aikaa enää hitusen päälle kuukausi. Maailman merkittävin tieteiskulttuuritapahtuma saapuu Suomeen! Tämän saavutuksen ihmeellisyyttä eivät riitä kuvaamaan edes huutomerkkiarmadat.

Näin ainutlaatuista scifi-juhlaa ei kannata jättää väliin mistään hinnasta, jottei asiaa joudu katumaan koko loppuelämäänsä.

Jos kyseessä on ensimmäinen Worldconisi, osallistuminen on myös älyttömän halpaa, eli vain 95 euroa! Ja sillä saa viisi scifin ja fantasian täyteistä päivää, jotka tarjoilevat niin paljon messevää ohjelmaa, ettei mitään rajaa. Sekä pääsee näkemään uskomattoman määrän huippukirjailijoita esiintymässä mielenkiintoisissa ohjelmanumeroissa.

Tarjolla on nyt myös päivälippuja, jos rahkeet eivät riitä viiden päivän scifi-juhlaan tai saapuu paikalle kauempaa ja ehtii pistäytyä paikalla vain päivän tai parin ajan.

Jo etukäteen kannattaa myös tutustua conin julkaisemiin Progress Reporteihin, jotka ovat ladattavissa ilmaiseksi PDF-muodossa. Niistä löytyy paljon infoa sekä itse tapahtumasta että sen kunniavieraista. Vallan muikea on myös numeroissa 2 ja 3 julkaistu Suomen sf-fandomin lyhyt historiikki – varsinkin ykkösjakson kuvitukset hehkuvat mainiota ajan patinaa!

Mikäli olet jo maksanut Worldconin osallistumismaksun, muista myös osallistua äänestykseen, jossa valitaan tulevat Hugo-voittajat. Tällä kertaa ehdokaslistoilta löytyy jopa kaksi suomalaista – molemmat fantaiteilija-kategoriasta.

Vesa Lehtimäki tunnetaan tunnelmallisista Lego Star Wars -valokuvistaan. Ninni Aalto on puolestaan pitkän linjan kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, jonka töitä on nähty sekä Tähtivaeltajan sisäsivuilla että numeron 4/11 kannessa.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa!

Tulevaa Worldconia juhlistetaan uusimmassa Tähtivaeltaja-lehdessä tapahtuman yhdeksi kirjailijakunniavieraaksi saapuvan Nalo Hopkinson muikealla Vanhasta tottumuksesta -novellilla. Sen suomennoksesta vastaa useita merkkiteoksia kääntänyt Kristiina Drews. Hopkinsoniin voi tutustua myös Tähtivaeltajan numeroissa 3/02 ja 2/11, joista löytyy niin novellisuomennoksia, laaja esittelyartikkeli kuin mainio haastattelukin.

Muihin Worldconin ulkomaalaisiin kunniavieraisiin on tartuttu Tähtivaeltajissa 2/93 ja 1/96 (Walter Jon Williams), 3/14 (toastmistress Karen Lord) ja 2/16 (John-Henri Holmberg). Johanna Sinisalo on puolestaan esiintynyt Tähtivaeltajan sivuilla monen monituista kertaa – viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vaikkapa numeroissa 4/98, 4/04, 3/05, 2/12 ja 3/12.

Kattava valikoima vanhoja Tähtivaeltajia on tarjolla sekä Worldcon-festivaaleilla että Turun Sarjakuvakaupan verkkosivuilla. Eli hyvästä luettavasti ei ihan heti tule pula.

Tähtivaeltaja 2/17

Vastikään ilmestynyt Tähtivaeltaja 2/17 painottuu synkänpuoleiseen grimdark-fantasiaan. Aiheeseen kytkeytyvät laaja artikkeli, useat kirjailijaesittelyt (mm. Joe Abercrombie, Steven Erikson ja R. Scott Bakker) sekä Mark Lawrencen haastattelu ja tunteita soitteleva novelli. Lisäksi ihan ikiomassa artikkelissaan pohditaan syitä grimdark-mestari George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan maailmanlaajuiselle suosiolle.

Vuonna 2003 Martin tuskaili Tähtivaeltajan haastattelussa, kuinka Tulen ja jään laulun valmistumiseen saattaisi mennä vielä neljä tai viisi vuotta. Näin jälkikäteen voi todeta, että arvio oli vähintäänkin optimistinen.

Samaisessa Tähtivaeltajassa lukijoita ilahduttivat myös Martinin uran alkupuolta esittelevä artikkeli ja novellisuomennos. Herran tekstiä löytyy lisäksi numerosta 1/10, jossa on julkaistu hänen Finncon 09 -tapahtumassa pitämänsä kunniavieraspuhe.

Entä mitä uudessa Tähtivaeltajassa on muuta kuin grimdarkkia ja Nalo Hopkinsonia? No ainakin Petri Hiltusen Keinomaailma-palsta, Kimmo Lehtosen avaruus-Kutzpah, Tuomas Koivurinteen Jättiläisten maa -sarjakuva, uusin Napalm-jakso sekä paljon kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Ja sitten kun Worldconista on joskus toivuttu, odotuslistalle asettuvat muun muassa 30-vuotisjuhliaan viettävä Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaali, kotimaisen Rendel-supersankarileffan syyskuinen ensi-ilta, ensi vuoden helmikuussa maailmankaikkeuden valloittava Iron Sky: The Coming Race -elokuva sekä Turussa heinäkuussa 2018 järjestettävä Finncon, jonka kunniavieraana loistaa vastikään Tähtivaeltaja-palkinnolla kukitettu Lauren Beukes (ks. Tähtivaeltaja 3/13).

Tieteisfandom on silkkaa parhautta!

Toni Jerrman

TV217kansiWEB