Sarjakuvat – Simon Hanselmann: Megg, Mogg & Pöllö

MeggEtcKansiWEBVuosi vetelee viimeisiään, joten nyt on hyvä hetki paljastaa vuoden 2015 paras suomenkielinen sarjakuvajulkaisu. Kisa himoitusta tittelistä oli verinen ja ykköspallista kävivät kovaa kisaa niin Sandman, Batman, Mikki, Thor, Saga, Yossel, Blast, Pirinen, Franquin, Manara kuin moni muu. Lopulta voittaja ilmestyi kehiin takavasemmalta, ihan puskista, ja pesi nimekkäämmät kilpailijansa kuusi-nolla. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Ja vuoden 2015 paras sarjakuva on…

Megg, Mogg & Pöllö

Simon Hanselmannin lähes 400-sivuinen Megg, Mogg & Pöllö -kirja (Kumiorava) painaa pitkälti toista kiloa. Lukukokemuksena se jättää yhtä vahvan jäljen kuin jos opuksella huitaistaisiin päin pläsiä.

Vihreäihoinen Megg on nuori huumeriippuvainen noita, joka jakaa sotkuisen kimppakämpän takapuolen nuoleskelusta nauttivan Mogg-kissan ja päähän potkitun Pöllön kanssa. Paikalla notkuu usein myös Meggin ex-rakastettu, pikkurikoksiin taipuvainen ihmissusi Jone. Apaattisen kaveripiirin päivät kuluvat lähinnä tv-sarjoja tuijottaen, viinaa vetäen ja kamaa napsien. Angstisen pään sekoittamiseen kelpaavat kaikki aineet, joita eteen vain sattuu eksymään.

MeggEtc2WEBPöllö on porukasta ainoa, joka ei ole täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta. Hän käy väliin jopa töissä. Muiden silmissä hän onkin nössö, jota sopii kiduttaa miten lystää. Ja tämä kiusaaminen ei rajoitu ystävällismieliseen kisailuun, vaikka Megg, Mogg ja Jone niin tuntuvatkin kuvittelevan. Kolmikko repii kunnon naurut juottamalla Pöllölle virtsaa, pilaamalla tämän orastavat ihmissuhteet ja tuhoamalla hänen työpaikkansa. Epätoivoinen lintu kestää kuitenkin kaiken nöyryytyksen ja hyväksikäytön, koska eipä hänellä muitakaan kavereita ole.

MeggEtc4WEBMeggilläkään ei mene lujaa. Silloin kun nuppi ei ole täysin kaakossa, noitanainen riutuu ahdistavan masennuksen syövereissä. Lisäksi huumetripit tuppaavat muuttumaan päällekäyviksi painajaisiksi ja jälkilöylyt vainoharhaiseksi hulluudeksi. Elämä on siis aikamoista jööttiä, joten pakkohan hahmojen ongelmallista kiemurtelua olemassaolon ankaralla saralla on sympatiseerata. Varsinkin kun päähenkilöistä kasvaa nopeasti persoonallisuuksia, joiden elämänkohtalot koskettavat.

MeggEtc1WEBHanselmannin sysimustalla huumorilla silattu sarjakuva vähät välittää hyvän maun ja poliittisen korrektiuden käsitteistä. Lerssit heiluvat, ykä lentää ja paska tahrii useammatkin housut. Harvassa ovat myös sarjakuvat, joissa noitaneito harrastaa seksiä puhuvan kissansa kanssa. Eli ei tämä mikään Karvinen ole. Saati sitten hyvän olon ilopilleri. Mutta raastavan rehellisenä ja häiriintyneen törkyisenä kuvauksena nyky-yhteiskunnan väliinputoajista Megg, Mogg & Pöllö on täydellinen suoritus.

MeggEtc3WEBTeoksen vaikuttavuutta lisää Hanselmannin naivistis-taiteellinen piirrostyö, joka on monin osin kuin pikkulapsen kynästä lähtöisin. Tämä luo ihastuttavaa ristiriitaa tarinoiden raadollisen sisällön kanssa.

Napakymppi!

”Mennään metsään vetämään happoa!”

Toni Jerrman

Kirjat – Miina Supinen: Mantelimaa

SupinenMantelimaaKansiWEBJoulunpyhät ovat mainio hetki hiljentyä hartaan joulukirjallisuuden parissa. Tätä silmälläpitäen ehtii yhä hankkia Miina Supisen tuoreen Mantelimaa-romaanin, joka kuvaa hienostuneesti joulumaan kauneimpia puolia – kuten rihkamakauppoja, strippareita ja tappajarobotteja.

Miina Supinen
Mantelimaa
WSOY

Miina Supisen uusin romaani käynnistyy hekotuttavien mauttomuuksien vyöryllä.

Mantelimaa on massiivinen sisähuvipuisto, joka on pystytetty Helsingistä 50 kilometriä pohjoiseen sijaitsevan Länsi-Kyykkään pelloille. Se on kuin Disneylandin ja Tuurin kyläkaupan turmeltunut ristisiitos.

Rehvakkaan räikeässä teemamaassa on joulu ainainen. Kaupat pursuavat krääsää, joululaulut raikuvat ja mekaaniset tontut putkahtelevat esiin lattian alta. Kokonaisvaltaisen elämyksen varmistamiseksi Mantelimaassa on myös aikuisten siipi, joka on täynnä yökerhoja, seksipuoteja ja striptease-esityksiä. Että sellainen joulumaa.

Paikkaa pyörittää entinen nuorisorikollinen Jonne J. Halkio, joka on vallan otettu kaikesta jouluisesta rihkamasta. Jonnella on kuitenkin ongelmansa. Lahjapuotien myynti laahaa, ja jälleen yksi työntekijöistä on löytynyt kuolleena. Puhumattakaan Mantelimaan alaisista luolista ja niissä häärivästä Nukentekijästä, jota on parempi olla edes ajattelematta.

Jonnen päätä eivät normaalit sovinnaisuuskäsitykset haittaa. Seuraavaksi hän suunnittelee pystyttävänsä Ikuisen Joulun Aukiolle kymmenmetrisen suklaaputouksen, jossa miehet voisivat nuoleskella suklaalla valeltuja bikiniasuisia tyttöjä. Ihan silleen hyvällä maulla tietenkin, koska kyseessä on koko perheen huvipuisto. Toinen suuri projekti on näyttävä talvipäivänseisauksen juhlakulkue, joka kaipaa vetonauloikseen tissejä ja strippareita.

Kulkueen taiteelliseksi johtajaksi Jonne haluaa entisen pop-prinsessa Molli Niemisen. Nykyisin lapsille suunnattuja klovniohjelmia pyörittävä Molli kuitenkin vihaa joulua eikä halua olla missään tekemisissä Jonnen kanssa. Mitä ilmeisimmin kaksikolla on yhteistä historiaa, joka liittyy Länsi-Kyykkäällä aikoinaan sijainneeseen nuorten taideterapialaitokseen ja sen synkkiin salaisuuksiin.

Kun Mollin aviomies joutuu vakavaan onnettomuuteen, on naisen pakko luopua periaatteistaan ja astua lapsineen pedon kitaan.

Kirjan alkupuolella pinnalla on piikittely, jossa sanan säilällä sivallellaan niin kulutusjuhlia, musiikkiteollisuutta, perhetraditioita kuin sairaalakulttuuriakin. Vähitellen Mantelimaan arvoitukset ja selkeät kauhuvivahteet nousevat yhä suurempaan osaan. Mistä tulevat rahat, joilla prameaa huvipuistoa pyöritetään taantuvassa Suomessa? Millainen pahuus vaanii jouluisen ihmemaan uumenissa? Kuinka hahmot kytkeytyvät tappavan Antipukin raakaan tarinaan?

Supisen teksti soljuu vaivattoman sutjakkaasti, joten 300-sivuisen romaanin lukemiseen ei montaa hetkeä vierähdä. Henkilökuvaukseen ja hahmojen tunnetiloihin paneudutaan riittävästi, joten se puoli toimii hyvin.

Kerrontaa olisi kuitenkin voinut terävöittää, sillä nyt pipareita leivotaan vähän turhankin laajalla kaulimella. Kun yhteiskunnallisen satiirin, fantastisen jännitysjuonen ja absurdien yksityiskohtien rinnalla on perhedraamaa, kasvukertomusta, lapsenhoitopulmia, sairaalakuntoutusta, taideterapiaa, ongelmanuorisoa, seksuaalisuutta ja stressiraivareita, alkaa kuppi valua jo pahasti yli. Myös tarinan loppuhuipennus on kaikkeen pohjustukseen nähden kovin lattea.

Virtaviivaistamalla sekä lopetukseen panostamalla Mantelimaasta olisi saanut huomattavasti vahvemman romaanin. Omaperäisen otteen ja mainioiden oivallusten ansiosta se on nytkin lukemisen arvoinen teos.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/15.

Elokuvat – Star Wars: The Force Awakens

StarWarsTFAjulisteWEBStar Wars: The Force Awakens

Ensin ne hyvät uutiset: The Force Awakens on selvästi parempi Tähtien sota -elokuva kuin George Lucasin 2000-luvun vaihteessa laatimat kehnot esiosat.

Sitten ne huonot: The Force Awakens ei täytä siihen ladattuja suuria odotuksia, vaan luottaa liikaa alkuperäistrilogiasta kopioitujen hahmojen ja juonikuvioiden mielikuvituksettomaan kierrätykseen.

Luke Skywalker on kadonnut teille tietymättömille möhlittyään uusien jedien koulutuksen. Nyt kaukaisessa galaksissa vaikuttaa kolme voimaa: laajalle levittäytynyt Tasavalta, Leia Organan johtama vastarintaliike sekä pahan ”keisarin”, Snoken käskyttämä Ensimmäinen ritarikunta. Pimeän puolen ykkösnyrkkinä toimii laimea Darth Vader -klooni Kylo Ren (Adam Driver). Mustaan naamarin sonnustautunut valomiekkamies saa käskynsä Snoken tummanpuhuvalta hologrammilta, kuinkas muutenkaan.

StarWarsTFA2WEBTatooinen sijaan elokuva käynnistyy resuiselta aavikkoplaneetalla, jonka nimi on Jakku. Siellä asustaa tähtiä tuijotteleva orpotyttö Rey (Daisy Ridley). Hän tempautuu mukaan seikkailuun kohdattuaan sympaattisen BB-8-pikkudroidin, jolla on hallussaan sekä vastarintaliikkeen että ritarikunnan himoamaa informaatiota. Mukaan tarttuu myös Kylo Renin iskujoukoista karannut sotilas, Finn (John Boyega).

Sitten pitäisi löytää Luke ja siinä sivussa tuhota ritarikunnan uusi, entistäkin massiivisempi ja tuhovoimaisempi ”Kuolontähti”. Keskeiseen osaan nousee myös Kylo Renin ongelmallinen isä-poika-suhde.

StarWarsTFA1WEBThe Force Awakens tuo monin osin mieleen fanipoikien tekemän uudelleenfilmatisoinnin, joka ei tohdi astua kaluttujen kaavojen ulkopuolelle. Mukana on jopa vierailu erikoisten muukalaisten täyttämässä kapakassa sekä X-siipihävittäjien syöksy pitkin tähtiä tuhoavan jättiaseen kuilukäytävää!

Onneksi tämä ei ole koko totuus. Sekä Reystä että Finnistä on onnistuttu luomaan miellyttäviä uusia tuttavuuksia, jotka tuovat vanhaan soppaan tuoreitakin tunnelmia. Hyvin toimivat myös alkuperäisten Tähtien sota -hahmojen ikääntyneet versiot. Erityisesti Han Solosta (Harrison Ford) ja Chewbaccasta saadaan irti rutkasti nostalgista hupia. Unohtaa ei sovi myöskään C-3PO:n, R2-D2:n ja Millennium Falconin tunteita soittelevia esiintymisiä.

StarWarsTFA3WEBHetkittäin filmin meno ja meininki onkin täyteläistä Star Wars -herkkua. Huomattavasti parempaan olisi silti päästy vähentämällä platkuja kopioaineksia ja geneerisiksi jääviä taistelukohtauksia. Samalla olisi voitu panostaa enemmän juonenkehittelyyn, henkilökuvaukseen ja pieniin inhimillisiin hetkiin, jotka ovat keskeinen osa alkuperäisen Tähtien sodan viehätystä.

Vaikka J. J. Abramsin yritys on kelvollinen, jää vilpitön sydän, sielu ja pulp-asenne yhä hakuseen.

Toni Jerrman – 3 tähteä

Tähtivaeltajablogin muut Tähtien sotaa sivuavat jutut:

”Totuus” Luke Skywalkerista
Turkish Star Wars
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 1
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 2
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 3

Elokuvat – Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 3

Bestia!VenusJaPetoKansiWEBTähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 3

Viikon päästä jysähtää, kun vuosikymmenen odotetuin elokuva, Star Wars: The Force Awakens, saapuu teattereihin. Sitä ennen ehdimme käydä läpi vielä yhden satsin Italiassa valmistuneita Tähtien sota -klooneja. Viisi niistä ovat saman miehen, Alfonso Brescian käsialaa. Näistä neljä ensimmäistä on jo blogissa ehdittykin käsitellä, joten nyt on vuorossa setin viimeinen, eli Suomessa nimellä Bestia! Venus ja peto tunnettu ”helmi”. Avaruuden pedon ohessa esittelemme David Hasselhoffin tähdittämän Starcrash -rainan sekä Emanuelle-ohjaaja Bitto Albertinin hulppean Escape From Galaxy 3 -elokuvan. Nauttikaa!

BeastInSpaceKansiWEBThe Beast in Space

Alfonso Brescian viimeiseksi tieteiselokuvaksi jäi Walerian Borowczykin La Bêtea varioiva La bestia nello spazio (1980). La Bête (The Beast, 1975) on eroottisuuteen taipuva vertauskuvallinen taidekauhufantasia, joka muistetaan myös siitä, että sitä tähdittää suomalainen Sirpa Lane. Lane teki elokuvadebyyttinsä vuotta aiemmin Roger Vadimin La jeune fille assassinée -leffassa, jonka roolisuorituksesta häntä hehkutettiin uutena Brigitte Bardot’na.

Vadimin puheista huolimatta Lanesta ei kuitenkaan koskaan tullut uutta Brigitte Bardota. Tästä käy hyvänä todisteena se, että viisi vuotta myöhemmin hänet saatiin houkuteltua mukaan Alfonso Brescian viiden pennin The Beast in Space -tieteisseksploitaatioon. Brescialta veto oli tietysti mitä nerokkain, sillä se mahdollisti mainoslauseet tyyliin: ”Pedon tähti Avaruuspedon pääosassa!”

Bestia8454345WEBHeti kärkeen vieraillaan kuuskytlukulaiseen tulevaisuustyyliin sisustetussa baarissa, jossa planeettoja kiertelevät kaupparatsut siemailevat Uranuksen maitoa ja tappelevat miniasuisten neitojen huomiosta. Tehokkaaksi todistettuihin iskurepliikkeihin lukeutuu mm. ”Jos uskot tuollaisia tyyppejä, olet aina perse maassa. Minun kanssani pääset edes vuoteeseen”.

Elokuvan sankari on niljan oloinen viiksivallu, avaruuskapteeni Larry Madison (parissa muussakin Brescia-leffassa nähty Vassili Karis). Heti ensi töikseen hän pääsee hakkaamaan röyhelöpaitaan pukeutuneen, yli-ikäisen Han Solo -wannabeen, kauppalentäjä Juan Cardoson (Venantino Venantini). Sitten möyhitäänkin jo sängyssä Sirpa Lanen esittämän Sondra Richardsonin kanssa. Vaaleanpunaisilla ja -vihreillä valoilla terästetty aneeminen pehmopornokohtaus keskittyy lähinnä zoomailemaan Sondran nänneihin ja häpykarvoihin.

Aamulla Sondra kertoo välinpitämättömälle naistenkaatajalle painajaisistaan, joissa hän pakoilee koivumetsässä haarniskasaappaista petoa, partasuista äijää sekä punasilmäistä laatikkorobottia.

Bestia8455016WEB

Lue loppuun

Elokuvat – Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 2

StarOdyssey4WEBTähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 2

”Oletko nähnyt Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun? Sitten sinun on nähtävä myös Taistelu avaruudesta!”

Vuonna 1977 syntyi elokuvamammutti, jonka jälkeläiset järisyttävät yhä maailmaa askelillaan. Kyseessä on tietysti kaikkien hyvin tuntema Tähtien sota -leffasarja, jonka tuoreinta osaa, Star Wars: The Force Awakens, odotetaan teattereihin joulukuun puolivälissä.

Tähtien sodan innoittamana italialainen Alfonso Brescia ryhtyi suoltamaan masiinastaan halpoja kopioseikkailuja. Kierrättämällä samoja kuvauspaikkoja, lavasteita, näyttelijöitä, juonikuvioita ja erikoistehosteita hän sai vuodessa aikaiseksi kaikkiaan viisi kalkkunan käryistä tieteiselokuvaa. Ne pistettiin maailmalle vuosina 1977–1980.

Näistä Al Bradleyn nimellä julkaistuista tekeleistä on Tähtivaeltajablogissa esitelty jo kaksi ensimmäistä eli Anno zero – Guerra nello spazio (War of the Planets) ja Battaglie negli spazi stellari (Battle of the Stars). Nyt ovat vuorossa kaksi seuraavaa. Sinua on varoitettu!

WarOfRobotsJulisteWEBWar of the Robots

War of the Robots -elokuvassa (La guerra dei robot, 1978) professori Carr (Jacques Herlin) sekä tämän kaunis Lois-assistentti (Brescian sf-leffojen vakkarikasvo Malisa Longo) ovat juuri testaamassa uutta mullistavaa reaktoria, kun polkkatukkaiset robotit kidnappaavat heidät. Kimmeltäviin kultaunivormuihin sonnustautuneet konemiehet lennättävät vankinsa kotiplaneetalleen, jota johtavat vanhukset kaipaavat proffan keksintöä pitääkseen yllä ikuista elämäänsä.

Maassa ollaan sen sijaan pahassa pulassa. Kukaan muu kuin Carr ei osaa pysäyttää koereaktoria, joka uhkaa räjähtää kahdeksassa päivässä. Niinpä muukalaisten perään lähetetään Loisin rakastettu, uljas kapteeni John Boyd (Antonio Sabato) retkikuntineen. ”Tehtävänne kuulostaa mahdottomalta, mutta meidän ja maanmiestemme elämä on käsissänne.” ”Ei hätää, annoin jo miehistölleni käskyn syöksyä avaruuden uumeniin.” ”Voi pojat, mikä mies!”

WarOfRobots1WEBTakaa-ajo keskeytyy, kun vihollisufo vaurioittaa alusta. Korjaustöitä varten joudutaan laskeutumaan radioaktiiviselle asteroidille, jonka luolastoissa käppäilee pullosilmäisiä humanoideja – sekä näitä metsästäviä polkkaroboja. Ei kuitenkaan hätää, sillä päättömästi ympyrää juoksevia kultapojuja on helppo tulittaa aina, kun he sattuvat vilahtamaan sankariemme piilon ohi. Asteroidilta mukaan tarttuu kalju Kuba (Aldo Canti alias Nick Jordan), joka osaa neuvoa reitin pahisten kuninkaalliseen palatsiin.

Jatkossa koettavia ”jännittäviä” juonenkäänteitä ei sovi tässä paljastaa. Mutta kerrottakoon, että kuvioissa toki vilahtaa lähes kaikissa Brescian sf-elokuvissa nähtävä jättimäinen, vilkkulampuilla koristeltu laatikkotietokone. Myös Tähtien sodasta lainatut valosapelit heiluvat ahkerasti.

WarOfRobots3WEBLeffa huipentuu lähes puolituntiseen avaruustaisteluun, jossa jäykissä muodostelmissa lentävät pienoismallit nykivät ruudun halki milloin mihinkin suuntaan. Silloin kun samoja efektikohtauksia ei pyöritetä kerta toisensa jälkeen uudelleen, näytetään tutkan kuvaruutua, jossa vihreät pisteet kiertelevät toisiaan. Lopputuloksena on apaattisin avaruussotakuvaus ikinä.

War of the Robots on järkeä riipivä kokemus jopa Brescia-asteikolla. Kerronta etenee kuin puolikuollut ameeba, ja vartin mittaista juonta venytetään käsittämättömillä teknopuhetulvilla, munattomilla taistelukohtauksilla sekä jatkuvilla reaktiokuvilla – kun jotain tapahtuu, kameran on käytävä yksitellen jokaisen henkilön kasvonilmeet läpi.

WarOfRobots2WEBLavasteet ja puvustus ovat pääosin tuttuja Brescian muista leffoista. Tasa-arvovaltuutettu lienee kuitenkin tyytyväinen, sillä puolet Boydin aluksen miehistöstä on nuoria, hyvännäköisiä naisia (mm. siilihiuksinen Yanti Somer) – varsinkin, koska he ovat vetäneet ylleen vihreät, ihonmyötäiset kumiasut.

Ai miksikö porukan perusunivormuissa lukee valtion nimen sijasta Trissi? No tietenkin siksi, että yksi elokuvan sponsoreista sattui olemaan Trissi Sport.

War of the Robots on avaruusseikkailujen rööpeliä hellyttävällä pudpudpud-musiikilla.

Lue loppuun