Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 2

”Oletko nähnyt Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun? Sitten sinun on nähtävä myös Taistelu avaruudesta!”

Vuonna 1977 syntyi elokuvamammutti, jonka jälkeläiset järisyttävät yhä maailmaa askelillaan. Kyseessä on tietysti kaikkien hyvin tuntema Tähtien sota -leffasarja, jonka tuoreinta osaa, Star Wars: The Force Awakens, odotetaan teattereihin joulukuun puolivälissä.

Tähtien sodan innoittamana italialainen Alfonso Brescia ryhtyi suoltamaan masiinastaan halpoja kopioseikkailuja. Kierrättämällä samoja kuvauspaikkoja, lavasteita, näyttelijöitä, juonikuvioita ja erikoistehosteita hän sai vuodessa aikaiseksi kaikkiaan viisi kalkkunan käryistä tieteiselokuvaa. Ne pistettiin maailmalle vuosina 1977–1980.

Näistä Al Bradleyn nimellä julkaistuista tekeleistä on Tähtivaeltajablogissa esitelty jo kaksi ensimmäistä eli Anno zero – Guerra nello spazio (War of the Planets) ja Battaglie negli spazi stellari (Battle of the Stars). Nyt ovat vuorossa kaksi seuraavaa. Sinua on varoitettu!

War of the Robots

War of the Robots -elokuvassa (La guerra dei robot, 1978) professori Carr (Jacques Herlin) sekä tämän kaunis Lois-assistentti (Brescian sf-leffojen vakkarikasvo Malisa Longo) ovat juuri testaamassa uutta mullistavaa reaktoria, kun polkkatukkaiset robotit kidnappaavat heidät. Kimmeltäviin kultaunivormuihin sonnustautuneet konemiehet lennättävät vankinsa kotiplaneetalleen, jota johtavat vanhukset kaipaavat proffan keksintöä pitääkseen yllä ikuista elämäänsä.

Maassa ollaan sen sijaan pahassa pulassa. Kukaan muu kuin Carr ei osaa pysäyttää koereaktoria, joka uhkaa räjähtää kahdeksassa päivässä. Niinpä muukalaisten perään lähetetään Loisin rakastettu, uljas kapteeni John Boyd (Antonio Sabato) retkikuntineen. ”Tehtävänne kuulostaa mahdottomalta, mutta meidän ja maanmiestemme elämä on käsissänne.” ”Ei hätää, annoin jo miehistölleni käskyn syöksyä avaruuden uumeniin.” ”Voi pojat, mikä mies!”

Takaa-ajo keskeytyy, kun vihollisufo vaurioittaa alusta. Korjaustöitä varten joudutaan laskeutumaan radioaktiiviselle asteroidille, jonka luolastoissa käppäilee pullosilmäisiä humanoideja – sekä näitä metsästäviä polkkaroboja. Ei kuitenkaan hätää, sillä päättömästi ympyrää juoksevia kultapojuja on helppo tulittaa aina, kun he sattuvat vilahtamaan sankariemme piilon ohi. Asteroidilta mukaan tarttuu kalju Kuba (Aldo Canti alias Nick Jordan), joka osaa neuvoa reitin pahisten kuninkaalliseen palatsiin.

Jatkossa koettavia ”jännittäviä” juonenkäänteitä ei sovi tässä paljastaa. Mutta kerrottakoon, että kuvioissa toki vilahtaa lähes kaikissa Brescian sf-elokuvissa nähtävä jättimäinen, vilkkulampuilla koristeltu laatikkotietokone. Myös Tähtien sodasta lainatut valosapelit heiluvat ahkerasti.

Leffa huipentuu lähes puolituntiseen avaruustaisteluun, jossa jäykissä muodostelmissa lentävät pienoismallit nykivät ruudun halki milloin mihinkin suuntaan. Silloin kun samoja efektikohtauksia ei pyöritetä kerta toisensa jälkeen uudelleen, näytetään tutkan kuvaruutua, jossa vihreät pisteet kiertelevät toisiaan. Lopputuloksena on apaattisin avaruussotakuvaus ikinä.

War of the Robots on järkeä riipivä kokemus jopa Brescia-asteikolla. Kerronta etenee kuin puolikuollut ameeba, ja vartin mittaista juonta venytetään käsittämättömillä teknopuhetulvilla, munattomilla taistelukohtauksilla sekä jatkuvilla reaktiokuvilla – kun jotain tapahtuu, kameran on käytävä yksitellen jokaisen henkilön kasvonilmeet läpi.

Lavasteet ja puvustus ovat pääosin tuttuja Brescian muista leffoista. Tasa-arvovaltuutettu lienee kuitenkin tyytyväinen, sillä puolet Boydin aluksen miehistöstä on nuoria, hyvännäköisiä naisia (mm. siilihiuksinen Yanti Somer) – varsinkin, koska he ovat vetäneet ylleen vihreät, ihonmyötäiset kumiasut.

Ai miksikö porukan perusunivormuissa lukee valtion nimen sijasta Trissi? No tietenkin siksi, että yksi elokuvan sponsoreista sattui olemaan Trissi Sport.

War of the Robots on avaruusseikkailujen rööpeliä hellyttävällä pudpudpud-musiikilla.

Star Odyssey

Suomessa Matka tuntemattomaan -nimellä videolla käväissyt Alfonso Brescian Star Odyssey (Sette uomini d’oro nello spazio, 1979) on huomattavasti edeltäjäänsä, War of the Robotsia, tapahtumarikkaampi räiskäle.

Verkko-ovea päin juosseen näköinen kultanaamapahis on ostanut Maapallon ja kaikki sitä asuttavat eliöt universumin valtiaiden huutokaupasta. Nyt hän pyrähtää planeetalle polkkaperuukkisten androidiensa (kyllä, juuri heidän!) kera orjia noutamaan. Mahtava muovikaulus tutisten mies räjäyttelee ensi töikseen Maan sotilastukikohdat tuhkaksi. Kohtaus on tosin toteutettu vanhoilla filminpätkillä, joissa pommien alle sortuu ihan tavallisia taloja.

Jo turhankin tutuksi käyneessä Maan avaruuspuolustuskeskuksessa ollaan pulassa. Kyseessä on ensikosketus muukalaisrotuun, mutta edes atomitykit eivät vahingoita indiriumista tehtyä ufoa! Apuun on pakko huutaa omapäinen professori Morey, sillä hän on älyltään ainakin 200 vuotta muuta ihmiskuntaa edellä. Kaljupään viitan kaulus ei ole kuitenkaan yhtä iso kuin avaruuslordilla, mikä ei lupaa hyvää.

Moreyn ylipuhuminen pelastusoperaatioon annetaan rinta rottingilla kulkevalle Errol Flynn -viiksiniekalle. Hän heilastelee valtavan permanentin alle piiloutuneen Irenen kanssa, joka on sattumoisin Moreyn sisarentytär. Tässä vaiheessa muistetaan myös toistella, että proffan on turha toivoa tehtäväänsä minkäänlaista tukea Maan avaruusvoimilta. No sepäs älykästä. Onneksi kummankin puolen kaulusveikoilla on telepaattisia kykyjä, joilla voi ottaa toisistaan mittaa ihan vaan naamaansa vääntelemällä.

Ja kun kerran on hyvä idea keksitty, ei sitä kannata heittää hukkaan. Niinpä myös Irenen ex-heila, renttumainen mutta hyväsydäminen Dirk Laramie, osaa tuikuttaa silmiään hypnoottisesti. Tästä on apua erityisesti uhkapeleissä. Miehen statusta vain kasvattaa musta paita, johon on paljeteilla kirjailtu hopeankimmeltävä hämähäkin kuva.

Pääosa elokuvasta kuluu siihen, että professori Morey kokoaa Irenen avulla ”vanhan jenginsä” jälleen kasaan. Poppooseen kuuluvat Dirkin ohessa Hercules-androidia vastaan nyrkkeilevä pomppuihme Norman, avaruusvankilaan suljettu kemistipariskunta sekä kaksi toisiinsa rakastunutta robottia. Ja voi pojat sitä ottelua, jossa peltikypärään puetun ihmisen näköinen Hercules saa Normanilta köniinsä. Täydet pisteet myös naispuolisen kemistin ihoa nuolevasta supersankariasusta, josta Imagellakin oltaisiin kateellisia.

Ilmeisesti lapsikatsojien hurmaamiseksi tarkoitettu robopariskunta onkin sitten jotain aivan muuta. Joulutähdet päässään keekoilevat ankannäköiset metallipöntöt pelastetaan kaatopaikalta, jossa ne ovat yrittämässä kaksoisitsemurhaa, koska eivät ikinä voi täydellistää rakkauttaan. Huumoripuolen takaamiseksi naisrobotilla on pitkät silmäripset ja se nalkuttaa kuin kliseinen vaimohahmo: ”Näin ihan selvästi, että flirttailit sen kengänkiillottimen kanssa!” Hubaa piisaa…

Ampuilun, valomiekkailun ja kahjojen juonenkäänteiden jälkeen filmi päättyy armeliaan lyhyeen avaruustaisteluun.

Star Odyssey -kokemuksen jäljiltä aivot ovat niin tahmassa, että kritiikkeihin oleellisena osana kuuluvat syväanalysoinnit sekä arvottamiset saavat suosiolla jäädä jollekin toiselle vuosisadalle.

Jos pikkuseikoista halutaan nipottaa, niin Alpha videon dvd-julkaisussa filmikelojen järjestys on mennyt hieman sekaisin… Esim. alkuun kuuluva huutokauppakohtaus nähdään vasta filmin puolivälissä. Mutta eipä tämä muutenkin sekopäistä tarinankuljetusta pahemmin haittaa.

Seuraavassa osassa sukellamme avaruuden pedon syleilyyn, kun Brescia päivittää Walerian Borowczykin La Bête -taide-elokuvan avaruusaikaan! Mukana myös David Hasselhoffin tähdittämä Starcrash sekä Emanuelle-ohjaaja Bitto Albertinin Escape From Galaxy 3. Voi pojat!

Toni Jerrman

War of the Robots ja Star Odyssey -arvostelut julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehdessä 3/08.