Month: joulukuu 2018

Sarjakuvat – Preacher Deluxe 5

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

Preacher5kansiWEB

Garth Ennis & Steve Dillon:
Preacher Deluxe 5

”Jokainen vihaa lietsova mulkku, joka pitää itseään muita parempana vain ihonvärinsä takia, saa puolestani suksia vittuun.”

Populaarikulttuurikuvastosta kumpuava myyttinen Amerikka on aina ollut oleellinen osa Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher-sarjakuvaa. Jatkumon viidennessä kirjassa (RW) tämä näkyy erityisen selvästi.

Edellisen albumin päätteeksi Cassidy ja epätoivoinen Tulip päätyivät yhteen, kun olettivat Jessen kuolleen. Tätä herraa ei kuitenkaan niin helpolla tapeta. Mutta kun Jesse näkee parhaan kaverinsa suutelevan tyttöystäväänsä, hän lannistuu pahan kerran. Niinpä mies päätyy Teksasiin, Salvationin pikkukaupunkiin pohtimaan syntyjä syviä – sekä elämäänsä että suurta tehtäväänsä.

Preacher53WEB

Kaikkien kunnon lännenleffojen tapaan Jesse nimitetään Salvationin seriffiksi ja hän saa vastaansa paikkakunnan mahtimiehen, lihatehdasta pyörittävän Odin Quincannonin. Odin on käytännössä kaupunkipahasen yksinvaltias, jonka työntekijöiden ei tarvitse välittää laeista tai asetuksista. Rahalla näet saa ostettua kenet tahansa, kunhan vain on tarpeeksi itsekeskeinen kusipää.

Sisäsyntyisen hyveellisyytensä ohjastama Jesse ei tietenkään voi jättää tilannetta entiselleen. Niinpä hän ryhtyy heittelemään keppejä Odinin rattaisiin. Ja siitäkös sota syntyy.

Huikean perverssin Odinin ohessa Salvation-jakso sisältää monia muitakin rienaavia hahmoja. On natsi-intoinen sadomasoasianajajatar, kasa Ku Klux Klan -idiootteja sekä runsaasti rasistisia punaniskajuntteja. Huomattavasti inhimillisemmän käsittelyn saavat kaupungin toimelias apulaisseriffi sekä kuvioihin yllättäen kurvaava Jessen äiti – Preacher kun ei koskaan ole pelkkää törkyistä satiiria, vaan kaiken alla sykkii aina suuri sydän.

Preacher54WEB

Välittäminen korostuu entisestään kirjan päättävissä tarinoissa, joissa kerrotaan mm. Tulipin lapsuudesta ja Jessen isän Vietnam-seikkailuista. Ihmiskohtaloiden nurjaa puolta edustavat puolestaan pornonäyttelijä, jonka ura päättyi tappavaan dildo-onnettomuuteen, sekä viaton baarimikko, joka joutui epähuomiossa kemialliseen kastraatioon – sarjapedofiilin sijaan. Kumpikaan heistä ei ole silti valmis luopumaan uskostaan amerikkalaiseen unelmaan.

Toki myös Jumala näyttäytyy albumin sivuilla. Rakastavaksi luojaksi itseään kutsuva valkoparta saa aikamoisen raivokohtauksen, kun Jesse kyselee, miksi tämä loi maailmaan niin paljon tuskaa ja kärsimystä. ”Luojan ei kannattaisi kusta luotujen niskaan”, kuuluu Jessen asiallinen kommentti.

Preacher Deluxe 5 on jälleen täyttä asiaa. Räävitön sarjakuva, joka näyttää närhen munat sekä suvaitsemattomuudelle että poliittiselle korrektiudelle. Koskaan silti unohtamatta hurttia huumoria, vahvaa eettistä motivaatiota ja ikuisen rakkauden kaiken päihittävää voimaa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Aiemmat Preacher Deluxe -arvostelut:
Preacher Deluxe 1 & 2
Preacher Deluxe 3 & 4

Preacher51WEB

Kolumni – Pääkirjoitus 4/18

tonitahtivaeltaja Kolumni, Yleinen , , , , , , ,

Adobe Photoshop PDF

Isis on kenties ajettu ahtaalle, mutta käytännössä terroristit ovat jo voittaneet. Saavutuksiinsa nähden suhteellisen pieni joukko uskonnollisia fundamentalisteja on onnistunut pistämään länsimaat polvilleen ja käynnistämään valtavia pakolaisvirtoja.

Irrationaalisia pelkoja lietsomalla terroristit ovat synnyttäneet Eurooppaan kansallismielistä kiihkoa, vaarallista ääriajattelua ja maahanmuuttovastaisuutta. He ovat myrkyttäneet ilmapiirin niin, että viha ja rasismi riehuvat valtoimenaan. Luoneet uskontojen välistä vastakkainasettelua ja saaneet valtiot kiristämään turvallisuuspolitiikkaa kansalaistensa perusoikeuksia rajoittamalla.

Jopa Suomessa viranomaisten valvontakeinoja ja pääsyä yksilön kannalta hyvinkin henkilökohtaisiin tietoihin laajennetaan lähes holtittomasti.

Kaikki tämä sataa niin terroristien kuin länsimaihin pesiytyneiden populistien ja itsevaltiaiden laariin. Kohta me elämme poliisivaltioissa ja ihmettelemme demokraattisen utopian kuolemaa.

Mutta on maailma ollut hullu ennenkin. Tästä löytyy monia esimerkkejä Pekka Mannisen laatimasta Joris-Karl Huysmans -artikkelista. Vuonna 1848 syntynyt ranskalaiskirjailija on hyvin mielenkiintoinen hahmo sekä tuotantonsa että elämäntarinansa puolesta. Kuten Manninen artikkelinsa alussa toteaa, Huysmans saattoi hyvinkin kirjoittaa todellisuudesta, mutta hänen todellisuutensa oli mitä ilmeisimmin erittäin kummallinen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Suvi Kauppilan goottilaishenkinen novelli, jossa myyttisen Ranskan pimeillä takamailla tapahtuu kummia, Kari Sihvosen Syntax Terror -sarjakuva, jossa veikeät robotit kiusaavat ihmiskuntaa, sekä intomielinen raportti, joka esittelee syyskuussa järjestetyn Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin parhaat genretuotannot.

Ilonkiljahduksia aiheuttaa varmasti myös Petri Hiltusen ja Nalle Virolaisen Foliohatun alla -palsta. Aiemmin julkaisemattomassa analyysissä leffamielipuolemme tarkastelevat George A. Romeron alkuperäisen zombie-trilogian pinnan alaista todellisuutta – ja tekevät hämmästyttäviä löytöjä!

Sitten ei muuta kuin laserpyssyt kehiin, Clutch levylautaselle ja lukemaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Elokuvat & Kirjat –Mortal Engines & Kävelevät koneet

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , , , , ,

MortalEnginesJulisteWEB

Mortal Engines

Philip Reeven Kävelevät koneet -kirjasarjassa ja siihen pohjautuvassa Mortal Engines -elokuvassa on pärisyttävän päheä perusidea. Tuhon jälkeisessä ankeassa maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät valtavien pyörien kuljettamissa kaupungeissa. Suurimmat paikkakunnat, kuten massiivinen Lontoo, saalistavat pienempiä kaupunkeja kitaansa. Ihan huippua!

Koska leffaversion on tuottanut Peter Jackson ja sen ohjauksesta vastaa Jacksonin kelkassa uraa luonut Christian Rivers, on lopputulos kuin Jacksonin omasta kynästä. Niinpä elokuva tulvii visuaalisesti upeita näkymiä, mutta tarinankerronta ja henkilökuvaus jättävät toivomisen varaa.

MortalEngines1WEB

Tom (Robert Sheehan) on Lontoossa asuva nuorukainen, joka joutuu sekoitetuksi itseään isompiin tapahtumiin, kun kaupunkiin livahtaa kapinamielinen Hester (Hera Hilmar). Hester haluaa vaikutusvaltaisen Thaddeus Valentinen (Hugo Weaving) hengiltä, ja hänellä on ystäviä kulkukaupunkeja vastustavassa liittoumassa. Valentine kehittelee puolestaan omia synkkiä suunnitelmiaan St. Paulin katedraalin tarkoin varjelluissa laboratorioissa.

Elokuva seuraa niin keskenään taistelevien kulkukaupunkien yhteenottoja, Tomin ja Hesterin monipolvista kujanjuoksua, Valentinen metkuja kuin kulkemisenvastustajien tempauksia. Merkittävä rooli tapahtumissa on myös menneen maailman huipputeknologiaa edustavalla Shrike-kyborgizombiella, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen Hesterin käsiinsä.

MortalEngines3WEB

Kehnosti pohjustettu juonikuvio on rakennettu yksinomaan silmiä hivelevien tehosteluomusten ja toimintakohtausten varaan. Runsaalla kädellä annosteltu hahmokaarti jää yltiödramaattiseksi sävelletyssä pyörityksessä pelkiksi statisteiksi. Lisäksi hetket, joiden olisi tarkoitus herätellä katsojan tunteita, aiheuttavat lapsellisessa kaavamaisuudessaan ainoastaan myötähäpeää.

Ihmetykselle antaa aihetta myös se, että osa näyttelijöistä kuvittelee esiintyvänsä komediassa, kun taas toiset vetävät roolinsa läpi tuikitotisina. Käytännössä leffan ainoa hahmo, jonka tarinaan on onnistuttu rakentamaan edes jonkinlaista tunnesisältöä, ei ole edes ihminen, vaan tietokoneanimoitu Shrike-kyborgi.

MortalEngines5WEB

Jacksonin helmasynneistä huolimatta elokuva ei ole silkkaa kuraa. Eteenpäin vyöryvät kulkukaupungit ovat uskomattoman upeaa katsottavaa. Ja toisin kuin oppi-isänsä, Rivers ei venytä toimintakohtauksia kohtuuttomiin mittoihin. Niinpä parituntinen kokonaisuus jaksaa ongelmineenkin viihdyttää.

Mikäli Reeven neliosaisen kirjasarjan seuraavatkin osat taipuvat valkokankaille, toivottavasti niissä keskitytään efekti-ilottelun ohessa myös keskushahmojen kuvaukseen. Kliseisillä pahvikuvilla kun ei pitkälle pötkitä.

Toni Jerrman – 3 tähteä

MortalEngines4WEB

Seuraava kirja-arvio on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/04.

Philip Reeve
Kävelevät koneet
(Mortal Engines)
(Suom. Tero Kuittinen. Karisto)

Nuorille suunnatut scifi-suomennokset tuntuvat nykyisin koostuvan lähinnä loputtomista kioskikirjasarjoista tyyliin Star Wars, Animorphs ja Remnants. Niinpä onkin ilo huomata, että myös omillaan seisovia ja kuvastoltaan hieman kekseliäämpiä kirjojakin pistetään välillä pihalle. Tosin Kävelevät koneet on ollut sen verran suosittu teos, että Reeve on ehtinyt kirjailemaan sille jo jatko-osan.

Romaani sijoittuu tuhansia vuosia tulevaisuuteen, aikaan jolloin Maan muinaisen sivistyksen tuhonneesta yhden tunnin sodastakin on ehtinyt vierähtää jo millenium poikineen. Pääosa jäljelle jäänyttä ihmiskuntaa on siirtynyt asuttamaan liikkuvia kaupunkeja, jotka vyöryvät telaketjuillaan pitkin kuivuneita merenpohjia ja saalistavat itseään pienempiä kulkijoita. Kukoistava kaupunkidarwinismi on pyhä oppi, jota vastustavat vain Kulkemisenvastaisen liiton barbaarit. Tai näin ainakin kaikille lontoolaisille on pienestä pitäen tolkutettu.

Tom on 15-vuotias Historioitsijoiden killan kolmannen luokan harjoittelija, joka haaveilee tosi toimista ja ihailee sankariarkeologi Thaddeus Valentinea. Pelastettuaan Valentinen arpinaamaisen tytön murhayritykseltä hän joutuu sekoitetuksi elämänsä ensimmäiseen oikeaan seikkailuun. Joka ei olekaan yhtään niin hohdokasta kuin hän on mielessään kuvitellut.

Kävelevien koneiden paras puoli on sen mielikuvitusrikas maailma, joka tulvii erikokoisia ja -näköisiä liikkuvia valtioita aina kaivoskaupungeista kauppaklustereihin ja taivaalla kelluvista saarista merirosvoesikaupunkeihin. Näiden oheen tulevat vielä upeat ilmalaivat, menneisyyden raunioista esiin kaivetut metallimiehet, kulkukaupunkien sisuksien synkät salaisuudet sekä monet muut ihmeen tuntua kutittelevat elementit.

Sisällöltään tai ihmiskuvaltaan romaani ei ole tavallista poikakirjaa kummoisempi. Reeve kuitenkin kuljettaa tapahtumarikasta tarinointiaan niin vikkelästi eteenpäin, ettei tämä pääse pahemmin häiritsemään. Kirjan henkilöt joutuvat lisäksi kaiken töhinän keskellä vastakkain uudenlaisen todellisuuden kanssa – kaikki ei maailmassa olekaan niin yksioikoisen mustavalkoista kuin heille on opetettu. Yllättäen Reeve ei myöskään säästele lapsipäähenkilöitään kovilta kohtaloilta.

Kävelevät koneet on kulisseiltaan mieleenpainuva ja muutenkin viihdyttävä nuorisoseikkailu.

Toni Jerrman

PhilipReeveKavelevatKoneetWEB

Kirjat – Heikki Kännö: Sömnö

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

KannoSomnoKansiWEB

Heikki Kännö
Sömnö
Sammakko

Kirjailija Isak Severin on tyytymätön. Häneltä on juuri julkaistu ruotsalaisesta kuvataiteilija Werner H. Bergeristä kertova elämäkerta, mutta hän tietää sen silotelluksi puolitotuudeksi. Niinpä hän ryhtyy koostamaan uutta käsikirjoitusta Bergerin elämästä – alkaen tämän isoisän vaiheista ja päättyen siihen, mitä Bergerin Sömnön saarella sijaitsevassa kesäpaikassa todella tapahtui.

Tällainen on Heikki Kännön toisen romaanin kehys. Pintatasoltaan kirja on vielä jokseenkin yksinkertaisesti kuvattavissa: se on sukukronikka, elämäntarina sekä kertomus Tukholman taiteilija- ja mystikkopiireistä.

Yksinkertainen kuvaus ei kuitenkaan tee teokselle oikeutta. Pelkästään kertomuksenakin tarkasteltuna Sömnö on upottava ja rönsyilevä romaani, joka luo aiheestaan häkellyttävän mutkikkaan kudelman. Itävallasta Belgian Kongoon, takaisin Eurooppaan ja Ruotsiin polveilevaa sukutarinaa ja taiteilijan henkilökuvaa värittävät myös Wagnerin oopperat ja elämäkerturin vaativa, vaikeuksia kohtaava prosessi.

Sömnön tematiikasta voisi kirjoittaa useammankin esseen. Yhtenä kantavana jännitteenä hehkuvat totuus ja tarina: kirjailija sovittaa tapahtumia kirjaksi, hänen lähteensä muistavat menneet omaksi edukseen ja salatieteisiin vihkiytyneet yrittävät muokata todellisuutta omaan tahtoonsa. Totuus hakee yhtä muotoa, sirpaloituu jälleen – ja mukaan sirotellut myytit vuoroin peittävät totuutta, vuoroin tuovat sitä esiin.

Bergerin hahmossa korostuu erityisesti Faust-myytti, kaupankäynti salattujen voimien kanssa, ja myytti taiteellisesta nerosta. Syvätasolla lukija huomaa pohtivansa myös, miten maailmaa ja ihmisiä tulkitessamme hakeudumme narratiiviseen, tarinallistavaan tulkintakehykseen: odotamme todellisuuden istuvan valmiiseen rakennelmaan, ihmiselämän asettuvan kertomuksen raameihin huippukohtineen ja suvantoineen. Elämäkerturi Severin tavoittelee mahdotonta, objektiivista selitystä Bergeristä, eheää syiden ja seurauksien ketjua, joka vastaisi kysymykseen miksi.

Kännö kieputtaa aineksiaan mestarillisesti. Kesken lukemisen tajuaa yhtäkkiä uskovansa sepitteellisiin hahmoihin ja heidän häkellyttäviin käänteisiinsä lujemmin kuin neljävuotias joulupukkiin. Niin Afrikan viidakot kuin Ruotsin rannikon tuuliset saaret siirtyvät sujuvasti sanoiksi. Inhimillinen julmuus tulee esiin samalla asiallisen kuvailevalla otteella kuin taiteen kauneuskin.

Sömnö ei ole vain sivujensa sisältö, vaan pala tätä maailmaa. Se on kiihkein toiveemme, likaisin salaisuutemme. Se on tarkoituksen pyhittämä keino ja silkka sattuma. Se on kuolemanpelko ja tiedonjano. Se on totta ja valetta. Se on.

Kaisa Ranta

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Joulu on oiva aika hankkia kirjoja luettavakseen. Niinpä heitämme tällä viikolla blogiin kiihkeällä tahdilla kolme kirja-arvostelua teoksista, joista kannattaa ehdottomasti ottaa koppia.

Aiemmat kirja-arvostelumme laatuteoksista löydät oheisesta linkistä:
Lisää kirja-arvosteluja

Kirjat – Alastair Reynolds: Elysionin tuli

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

 

ReynoldsElysioninTuliKansiWEB

Alastair Reynolds
Elysionin tuli
Elysium Fire
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Tuoreella Elysionin tuli -romaanilla scifi-tykki Alastair Reynolds palaa Ilmestysten avaruus -sarjansa maisemiin. Teoksen päähenkilö on Prefekti-romaanista (3/09) tuttu suurprefekti Tom Dreyfus. Elysionin tuli on kuitenkin itsenäinen teos, jonka voi lukea tietämättä aiemmista kirjoista mitään.

Yellowstonen planeettaa kiertää kymmenestätuhannesta keinotekoisesta maailmasta koostuva Timanttivyö. Timanttivyö on demokraattinen utopia, jossa kansalaiset saavat elää vapauden ja vaurauden keskellä sekä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin päätöksiin. Aivoihin asennettujen neuraali-implanttien kautta toimiva systeemi on täydelliseksi hiottu ja turmeltumaton.

Jotta näin olisi myös jatkossa, tilannetta valvoo ylin viranomaistaho, Sotisovasta käsin työskentelevät lahjomattomat prefektit. He uhraavat koko elämänsä pitääkseen huolta demokraattisen prosessin toimivuudesta ja loukkaamattomuudesta.

Nyt ihmisten luottamus prefekteihin on kuitenkin horjunut. Ja tätä tilaisuutta käyttää hyväkseen kansankiihottaja Devon Garlin. Hän kiertää habitaatista toiseen kylväen epäluuloja ja innostaen yhteisöjä irtautumaan Sotisovan otteesta.

Yliprefekti Jane Aumonier pitää Garlinin johtamaa itsenäistymisliikettä marginaalisena häiriönä. Häntä kiusaa paljon pahempi pulma: ihmisiä menehtyy ympäri Timanttivyötä, kun heidän implanttinsa kuumenevat tuntemattomasta syystä. Tapauksia ilmenee yhä kiihtyvään tahtiin. Jos ongelmaa ei saada kuriin, edessä on paniikkiaalto ja kenties koko Timanttivyön tuho.

Sotisovan koneisto hälytetään setvimään Kulovalkeaksi nimettyä ilmiötä. Tutkimusten etulinjassa ovat suurprefekti Tom Dreyfus sekä kenttäprefektit Thalia Ng ja Sparver Bancal. Siinä missä Thalia ja Sparver metsästävät käytännön johtolankoja, Dreyfus vastaa lähinnä kuolleiden mielistä luotujen beetatasojen kopioiden kuulusteluista. Lisäksi hän pitää tiukasti silmällä Devon Garlinin tempauksia.

Toisaalla kirja seuraa kahta upporikkaan Voin suvun veljestä. He ovat asuneet koko elämänsä suljetussa Kuorikartanossa, jossa heitä koulitaan hallitsemaan lähes yli-inhimillisiä kykyjä. Eripariset veljekset kärsivät ahdistavista painajaisista, jotka tuntuvat viittaavaan kaukaisen menneisyyden epäonnistuneisiin ihmiskokeisiin.

Elysionin tuli toimii kuin häkä. Reynolds pudottelee lukijan eteen hurjat määrät kutkuttavia arvoituksia ja johtolankoja, jotka aiheuttavat kiihkeän ahmimisreaktion. Samalla hän maalailee romaanin sivuille ihmeen tuntua soittelevia maailmoja ja teknologioita. Myös kovan paineen alla kärvistelevien ihmishahmojen ja heitä repivien sisäisten dilemmojen kuvaus on kuosissaan.

Kaiken muun hyvän päälle romaani käsittelee vaikeita moraalikysymyksiä sekä setvii demokraattisen utopian karikkoja. Unohtaa ei sovi myöskään kreikkalaisia mytologioita, joihin kirja viittaa jo nimessään. Tai verkkoon karannutta Aurora-tekoälyä, joka tuo mukanaan pohdinnat jumalan kaltaisen koneälyn päämääristä.

Parempaa mysteereillä, yllätyskäänteillä ja toiminnalla kuorrutettua tieteisdekkaria on vaikea edes kuvitella.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Joulu on oiva aika hankkia kirjoja luettavakseen. Niinpä heitämme tällä viikolla blogiin kiihkeällä tahdilla kolme kirja-arvostelua teoksista, joista kannattaa ehdottomasti ottaa koppia.

Aiemmat kirja-arvostelumme laatuteoksista löydät oheisesta linkistä:
Lisää kirja-arvosteluja

Kirjat – Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

HeHukkuvat_suojakannet_vaal.indd

Johannes Anyuru
He hukkuvat äitiensä kyyneliin
De kommer att drunkna i sina mödrars tårar
Suom. Outi Menna. S&S

Johannes Anuyrun He hukkuvat äitiensä kyyneliin voitti Ruotsissa vuoden 2017 August-palkinnon. Teos on kirjailijan toinen suomennettu romaani.

Lähitulevaisuuden Ruotsiin sijoittuvassa tarinassa risteää kaksi limittäistä juonilinjaa, jotka tuntuvat edustavan erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Juonta kuljetetaan kahden minäkertojan voimin: toinen on aikuinen, perheellinen kirjailija ja toinen nuori tyttö, joka on kadottanut muistinmenetyksen myötä osia identiteetistään. Lopussa sisäkkäiset tarinalinjat kiertyvät toisiinsa ja selviää, mikä kahta kertojahahmoa yhdistää.

Juonen keskiössä on terrori-isku sarjakuvakauppaan, jossa on esillä islam-kriittisen piirtäjän töitä. Isku on sarana, jonka varassa molemmat tarinalinjat kääntyvät, taitekohta yhdestä todellisuusvaihtoehdosta toiseen.

Kirjan esittelemässä tulevaisuudessa yhteiskunta on kiristänyt varsinkin uskonnollisten vähemmistöjen valvontaa. Vähemmistön jäsenten, erityisesti muslimien, on allekirjoitettava sitova kansalaissopimus, joka velvoittaa valtaväestön arvojen mukaiseen käytökseen. Jos sitä ei allekirjoita, muslimit määritellään valtion vihollisiksi, jotka menettävät sosiaalietuuksia ja pakkoasutetaan erillisiin kaupunginosiin. Etninen ja uskonnollinen profilointi on arkipäivää ja passintarkastuksiin on pakko alistua.

Keskeisenä ajatuksena toistuu, että vain ruotsalaiset saavat päättää, ketkä lasketaan ruotsalaisten joukkoon. Joskus ei riitä se, että on syntynyt maassa, puhuu kieltä ja on yrittänyt kaikkensa omaksuakseen kulttuurin. Osallisuuden tunto ja osattomaksi jääminen ovat sekä yksilön että yhteisön kohtalonkysymyksiä.

Varsinkin Nour-tytön kerronta on omaäänistä ja ilmeikästä slangisanoja – wallah, yani – myöten. Esiin nousevat kysymykset, millaista on kasvaa yhteiskunnan syrjimässä väestöryhmässä ja millaiseksi nuorisokulttuuri muodostuu, kun sen oleellinen komponentti on arkinen vastarinta. Nour kirjoittaa kirjeitä tai päiväkirjamerkintöjä itsensä kaltaisille, eikä häntä kiinnosta mitä muut lukijat mahdollisesti ajattelevat.

Nourin tarinalinjassa käsitellään aatteellista radikalisoitumista henkilökohtaisella tasolla. Monien hänen ystäviensä veljet ovat olleet taistelemassa Lähi-Idän konflikteissa ja palanneet sieltä muuttuneina. Äidin epäselvissä oloissa tapahtuneen kuoleman jälkeen tyttö joutuu kannattelemaan isäänsä, joka vaipuu masennukseen ja lakkaa huolehtimasta itsestään.

Rajuimmillaan kirja on kuvatessaan valtion vihollisten käsittelyä Kaningårdenin lähiöleirissä. Ihmiset altistetaan neurologisille kokeille ja kidutetuista lapsista saatuja tutkimustuloksia hyödynnetään sotilasteollisuuden tarpeisiin.

Dystopiat nousevat kulloinkin vallalla olevista olosuhteista ja heijastelevat kirjoitusajankohtaansa. Tästä ajasta nousee tämä kuva, jossa muslimit yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan syöttämällä heille sianlihaa.

Tapahtumien sijoittuminen Suomen naapurimaahan etäännyttää. Mutta lukiessa herää vaikeita kysymyksiä omastakin yhteiskunnastamme, sen syrjivistä rakenteista. Mitä me emme halua nähdä, millaiset kokemukset eivät tule nähdyiksi? Kirjassa esitetyt kehityskaaret eivät ole epärealistisia nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

Joulu on oiva aika hankkia kirjoja luettavakseen. Niinpä heitämme tällä viikolla blogiin kiihkeällä tahdilla kolme kirja-arvostelua teoksista, joista kannattaa ehdottomasti ottaa koppia.

Aiemmat kirja-arvostelumme laatuteoksista löydät oheisesta linkistä:
Lisää kirja-arvosteluja