Uutiset – Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

tvpehdokkaat2019web

Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu.

Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2018 tarjonta oli tasokasta, ja erityisesti raatia ilahdutti julkaistun tieteiskirjallisuuden monimuotoisuus.

Lopulliselle ehdokaslistalle raati nosti seuraavat teokset:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, suom. Outi Menna, S&S)
Vaihtoehtoisia aikajanoja hyödyntävä, puhutteleva dystooppinen mysteeri. Teos pureutuu siihen, kuinka ruotsalainen yhteiskunta jaetaan meihin ja muihin.

Cixin Liu: Kolmen kappaleen probleema. Muistoja planeetta maasta 1 (Santi, suom. Rauno Sainio, Aula & Co)
Scifin kovaa ydintä edustava, itsenäisenäkin romaanina toimiva mielikuvituksellinen sarjan avausosa. Kirja ammentaa luonnontieteiden ohella Kiinan lähihistoriasta ja kysyy, mikä on ihmiskunnan oikeus olemassaoloonsa.

Hannu Rajaniemi: Kesämaa (Summerland, suom. Tero Valkonen, Gummerus)
Vaihtoehtohistoriallinen, omaleimainen agenttiseikkailu, jossa kuoleman jälkeen pääsee hallituksen luvalla tuonpuoleiseen. Teos avaa filosofisia pohdintoja elämän merkityksestä – myös valtapelien panoksena.

George Saunders: Lincoln bardossa (Lincoln in the Bardo, suom. Kaijamari Sivill, Siltala)
Huikea, moniääninen ja kokeileva romaani poikaansa surevasta Abraham Lincolnista. Kirja esittää perimmäisiä kysymyksiä ihmisenä olemisen ja valitsemisen taakasta.

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku (An Unkindness of Ghosts, suom. Einari Aaltonen, Like)
Dystooppiselle sukupolvialukselle sijoittuva romaani näyttää ylisukupolvisen sorron ja traumojen jäljet. Samalla teos luo kuitenkin myös toivoa, sillä se korostaa rikkinäistenkin hahmojen oikeutta määritellä itsensä ja tulevaisuutensa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja suomentaja, kriitikko Kaisa Ranta. Voittaja julkistetaan huhti-toukokuussa.

Viime vuonna palkinnon voitti Jani Saxellin romaani Tuomiopäivän karavaani (WSOY).

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017)
Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta (Aula & co, 2016)
Margaret Atwood: Uusi maa (Otava, 2015)
Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia, 2014)
Peter Watts: Sokeanäkö (Gummerus, 2013)
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (Gummerus, 2012)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Gummerus, 2011)
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
Hal Duncan: Vellum (Like, 2009)
Cormac McCarthy: Tie (WSOY, 2008)
Richard Matheson: Olen Legenda (Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)

Uutiset – Tähtivaeltaja-päivä La 26.1.2019

tvpaiva2019

Tähtivaeltaja-päivä La 26.1.2019

Viime lokakuun lopussa saatiin kulttuurimaailmaa järkyttänyt uutinen, että klassiset Corona-baari, Dubrovnik Lounge & Lobby ja Andorra-elokuvateatteri joutuvat sulkemaan ovensa. Näillä näkymin kaikki toiminta rakennuksessa päättyy maaliskuun lopussa.

Tästä johtuen Helsingin SF Seura ja Helsingin Yliopiston SF Klubi järjestävät Tähtivaeltaja-päivän vielä viimeisen kerran Dubrovnikin tutuissa tiloissa Helsingin keskustassa (Eerikinkatu 11).

Päivä on lauantai 26. tammikuuta ja kelloaika 13–02.
Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy.
(mahdollinen narikkamaksu)
Pääosa ohjelmistosta asettuu väliin 14–21.
Klo 18 jälkeen K18.

Tähtivaeltaja-päivän kunniavieraana loistaa brittikirjailija Dave Hutchinson, joka tunnetaan parhaiten lukuisia palkintoehdokkuuksia keränneestä Fractured Europe -sarjastaan.

Lisätietoja kunniavieraasta:
Wikipedia

Kotimaisista esiintyjistä ovat varmistuneet jo mm. seuraavat mahtitekijät:

Johanna Sinisalo
Petri Hiltunen
Magdalena Hai
Jani Saxell
J. Pekka Mäkelä
Tiina Raevaara
Marko Hautala
Jukka Laajarinne

Nimiä lisätään ja tarkempi ohjelma julkistetaan myöhemmin.

Tule kuulemaan hienoa ohjelmaa, jossa sijansa saavat niin scifi, fantasia kuin kauhukin!

Tuesta kiitokset: Maa ja ilma ry.

Muutokset mahdollisia.

Elokuvat – Foliohatun alla 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

romerojulisteetweb

Foliohatun alla
Osa 9: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead & Day of the Dead

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaanjohtavaa informaatiota.

George A. Romero loi modernit zombiet elokuvatrilogiallaan Night of the Living Dead (1968), Dawn of the Dead (1978) ja Day of the Dead (1985). Nämä elokuvat antavatkin meille parhaan ikkunan siihen salattuun todellisuuteen, jossa kuolleet kävelevät. Tai pikemminkin laahustavat, sillä tuohon maailmanaikaan kuolleet eivät vielä juosseet.

Harhainen väärinymmärrys: Kaiken taustalla on jokin outo luonnonkatastrofi. Vainajat ovat heränneet vahingossa henkiin ja haluavat syödä ihmislihaa tyydyttääkseen pohjatonta nälkäänsä.

Karu totuus: Raadot on herätetty tahallaan, ja ne haluavat ensisijaisesti tappaa. Kyseessä on muukalaisten invaasio. Plan 9 from Outer Space (1959) oli sittenkin oikeassa! (K1)

romerofoliok1web

Mikä voi liikuttaa kuollutta?

Romeron elokuvissa esitetään erilaisia teorioita siitä, mikä on herättänyt vainajat henkiin. Ehdokkaiksi nostetaan esimerkiksi Venuksesta palanneen luotaimen säteily, virustartunta sekä tilanahtaus Helvetissä.

Taudin voi poistaa joukosta saman tien, sillä mikään pöpö ei vaikuta kuolleisiin. Myöskään teoria siitä, että Helvetti olisi täynnä, ei kestä lähempää tarkastelua. Olisi äärimmäisen huonoa suunnittelua, jos kadotuksesta loppuisivat jopa seisomapaikat paljon ennen viimeistä tuomiota. Muidenkaan uskontojen pyhät kirjoitukset eivät tue moista näkemystä. Ja toisaaltahan tämä tarkoittaisi, että vain Helvettiin tuomitut ihmiset palaisivat zombieina. Kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikki vainajat palaavat, luonteesta tai elämäntyylistä riippumatta.

Mikä ylipäätään voisi liikuttaa vainajaa? Kun ihminen kuolee, keho saavuttaa alimman mahdollisen energiatilansa. Samalla ihmisen rakentumista ja toimintaa ohjaavaa informaatio hajoaa eikä ole enää palautettavissa.

Tohtori Loganin kokeet Day of the Deadissa antavat meille tärkeää informaatiota zombieista. Valitettavasti hyvä tohtori on myös seinähullu, joten joitain hänen virhenäkemyksiään on syytä oikoa. Logan esimerkiksi huomaa, että kalmoja liikuttaa pelkkä aivoista tuleva stimulaatio. ”Ei tarvita sisäelimiä tai verenkiertoa”, tutkija hihkuu. (K2) Zombie haluaa kuitenkin edelleen syödä, vaikkei hänellä ole vatsalaukkua. Toisaalta kuollut ei voi käyttää syömäänsä ruokaa, se vain mätänee hänen vatsaansa.

romerofoliok2web

Kelpo tohtorimme on kuitenkin myös täysin väärässä. Elävä ihminen saa tarvitsemansa energian soluissa tapahtuvasta palamisesta, johon tarvitaan veren kuljettamaa happea. Vaikka stimulaatio liikkeeseen tulisi aivoista, mistä lihakset saavat voimaa liikkua? Entä mikä pitää aivot käynnissä? Jos verenkierto aivoihin estyy, elävän yksilön tajunta sammuu hyvin nopeasti. Zombieiden täytyy siis saada energiaa jostain kehonsa ulkopuolisesta lähteestä. Onko moinen mahdollista? Periaatteessa kyllä.

Peruskouluissakin opetetaan, että kuolleen sammakon lihakset saadaan liikkumaan sähköllä. Aivojen stimuloiminen sähkövirralla on nykypäivän neurotieteissä ihan peruskauraa. Sähköä voi myös välittää elektromagneettisen kentän avulla ilman näkyviä johtoja.

Selvästikään zombiet eivät toimi tuntemallamme sähköllä, mutta periaatteessa kehon ulkopuolelta tuleva energia voi liikuttaa kuollutta lihaa. Ja moista energiaa voisi lähettää laajana kenttänä, joka ruokkisi useita yksilöitä samalla kertaa. Tämä palauttaa meidät ensimmäisessä elokuvassa mainittuun Venus-luotaimeen.

Night of the Living Deadissa Ben, Barbara, Harry ja Helen katselevat televisiosta uutislähetystä. Sen mukaan NASA päätti tuhota Venuksesta palaavan luotaimen aluksen saapuessa Maan ilmakehään, koska luotain kantoi mukanaan ”voimakasta outoa ja tuntematonta säteilyä”. Televisiossa haastateltu NASA:n tutkija vieläpä toteaa, että säteilyllä on selvä yhteys kriisiin, vaikka vieressä kulkeva kenraali kiistääkin asian. (K3) Ovelaa kyllä, tähän juonenlankaan ei koskaan enää palata, vaikka juuri se on avain mysteeriimme!

romerofoliok3web

Kyseessä ei todennäköisesti ollut edes oikea luotain, vaan muukalaisten hämäys ja invaasion alkusoitto. Joku Venuksessa ei pitänyt ihmiskunnan nuuskimisesta ja päätti lähettää naamioidun hyökkäysaseen kostoksi. Eikä sellaista vempelettä voi tuhota vain painamalla nappia NASA:n päämajassa. Viranomaiset ainoastaan kuvittelivat räjäyttäneensä aluksen, mutta todellisuudessa se pääsi perille ja alkoi säteillä valtavalla voimalla.

Lue loppuun