Kirjat – Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

LiuCixinKansiWEB

Liu Cixin
Kolmen kappaleen probleema
Santi
Suom. Rauno Sainio. Aula & Co

Kiinalaiskirjailija Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema on ensimmäinen – ja tähän mennessä ainoa – käännöskirja, joka on voittanut Hugo-palkinnon vuoden parhaana scifi- tai fantasiaromaanina. Teoksen saaminen suomeksi vain joitain vuosia myöhemmin on todellinen kulttuuriteko. Varsinkin kun romaani on käännetty taiten suoraan kiinasta, eikä minkään välikielen kautta.

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, tarinan keskiössä on fysiikasta tuttu kysymys kolmen toisiinsa vaikuttavan kappaleen liikeratojen laskemisesta. Aihetta on tutkittu jo satojen vuosien ajan, eikä matemaattinen analyysi ole tuonut ongelmaan vieläkään lopullista vastausta.

Tätä ydinkysymystä romaani lähestyy monesta eri suunnasta.

Ye Wenjie on nuori astrofyysikko, joka joutuu kokemaan liian läheltä Kiinan 1960-luvun lopun kulttuurivallankumouksen. Kaiken sen hulluuden, jossa nuoret punakaartilaiset lahtaavat ideologisessa vimmassaan kansakunnan oppineiston. Aidon tieteen sijaan heille kelpaa vain ”tiede”, jota ohjaa virheetön marxilainen filosofia. Niinpä romukoppaan saavat kulttuurieliitin ohessa lentää sellaiset taantumukselliset hapatukset kuin suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja alkuräjähdysteoria.

Kovien kokemusten jälkeen Ye Wenjie päätyy töihin Punainen rannikko -nimellä tunnettuun salaiseen tutkimuskeskukseen. Sen kiehtovia mysteerejä kirja raottaa hitunen kerrallaan.

Vuonna 2007 tieteellinen ajattelu on jälleen pulassa. Hiukkaskiihdyttimistä saadut koetulokset heittävät häränpyllyä ja tuntuvat osoittavat, ettei kaikkialla päteviä fysiikan lakeja ole olemassakaan. Fysiikan kuolema ajaa monet teorioille ja tutkimuksille elämänsä uhranneet fyysikot itsemurhiin. Samaan aikaan moni muukin tieteenhaara kärsii ankarista vastoinkäymisistä. Tieteen ja kehityksen aika näyttää olevan lopullisesti ohi.

Näitä tapahtumia yritetään selvittää kansainvälisessä Sotakomentokeskuksessa. Vaaniiko kaiken taustalla jokin näkymätön vihollinen, joka yrittää tarkoituksellisesti tuhota ihmiskunnan sivilisaation, vai mistä on kyse?

Soppaan joutuu sekoitetuksi nanomateriaaleja tutkiva professori Wang Miao. Mitä syvemmälle hän etenee arvoitusten ytimeen, sen ihmeellisimmiksi asiat muuttuvat. Lopulta hän kohtaa ilmiöitä, jotka vaikuttavat silkalta taikuudelta.

Juonihaaroista pään räjäyttävin sijoittuu Three Body -virtuaalipelin mielikuvituksellisiin uumeniin. Siinä eletään maailmassa, joka kärsii täysin satunnaisista Kaaoksen ja Tasapainon ajoista. Kaaosaikaan asukkaita riivaa tappava kylmyys tai kuumuus, ja yhteiskunta voi kehittyä vain tasapainon vuosina – jotka usein päättyvät täydelliseen tuhoon. Niinpä planeetan sivilisaatio on kerta toisensa jälkeen joutunut aloittamaan kaiken alusta.

Pelaajan tehtävänä on selvittää, kuinka aikojen vaihtelua ja hämmästyttävästi käyttäytyvän auringon liikkeitä voisi ennustaa.

Eri tasoille kohoavien yhteiskuntien ohessa pelijaksot avaavat tieteen historiaa. Monet pelihahmot on poimittu ihmiskunnan keskeisten tiedehenkilöiden parista – ja kulttuurit niin idästä kuin lännestäkin.

Kaikki nämä juonilinjat kaartuvat lopulta kauniisti yhteen. Sen myötä Cixin avaa lukijan eteen kosmisen vision, jonka suuruus ei lakkaa hämmästyttämästä. Tältä osin romaani edustaakin modernia hardcore-scifiä parhaimmillaan.

Kirjasta löytyy rutkasti monipuolista tiedesisältöä, jota kansantajuistetaan oivaltavien mielikuvien avulla ja joka osoittaa, kuinka tärkeää perustutkimus on koko ihmiskunnan kannalta. Väliin näkymät ovat suuruudenhulluudessaan huikeita. Hyvänä esimerkkinä tästä käy protonin muuntaminen superälykkääksi tietokoneeksi – levittämällä sen rakenne kahteen ulottuvuuteen!

Aivan kaikista hc-scifin helmasynneistä kirjailija ei ole kuitenkaan päässyt. Teoksen ihmiskuvaus on yritteliästä, mutta silti yksioikoista ja väliin jopa karikatyyrimäistä. Myös useiden hahmojen naiivi usko messiaaniseen pelastajaan vaikuttaa kovin perusteettomalta. Lisäksi muuten hyvin kulkevan kerronnan sujuvuutta häiritsevät massiiviset infodumppaukset.

Nämä ovat kuitenkin pieniä ongelmia verrattuna romaanin henkeäsalpaavaan kokonaisuuteen, joka vetoaa varmasti kaikkiin kovan tieteiskirjallisuuden ystäviin. Samalla teos latoo madonluvut ihmiskunnan ahneudelle, piittaamattomuudelle ja julmuudelle – rajattomalle ja parantumattomalle kyvyllemme tehdä pahaa niin luonnolle kuin toisillemmekin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/19.

Muistoja planeetta Maasta -trilogian seuraava osa, Synkkä metsä, ilmestyy suomeksi syyskuussa.

Uutiset – Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

tvpehdokkaat2019web

Tähtivaeltaja-palkinnon 2019 ehdokkaat julkistettu

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu.

Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2018 tarjonta oli tasokasta, ja erityisesti raatia ilahdutti julkaistun tieteiskirjallisuuden monimuotoisuus.

Lopulliselle ehdokaslistalle raati nosti seuraavat teokset:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, suom. Outi Menna, S&S)
Vaihtoehtoisia aikajanoja hyödyntävä, puhutteleva dystooppinen mysteeri. Teos pureutuu siihen, kuinka ruotsalainen yhteiskunta jaetaan meihin ja muihin.

Cixin Liu: Kolmen kappaleen probleema. Muistoja planeetta maasta 1 (Santi, suom. Rauno Sainio, Aula & Co)
Scifin kovaa ydintä edustava, itsenäisenäkin romaanina toimiva mielikuvituksellinen sarjan avausosa. Kirja ammentaa luonnontieteiden ohella Kiinan lähihistoriasta ja kysyy, mikä on ihmiskunnan oikeus olemassaoloonsa.

Hannu Rajaniemi: Kesämaa (Summerland, suom. Tero Valkonen, Gummerus)
Vaihtoehtohistoriallinen, omaleimainen agenttiseikkailu, jossa kuoleman jälkeen pääsee hallituksen luvalla tuonpuoleiseen. Teos avaa filosofisia pohdintoja elämän merkityksestä – myös valtapelien panoksena.

George Saunders: Lincoln bardossa (Lincoln in the Bardo, suom. Kaijamari Sivill, Siltala)
Huikea, moniääninen ja kokeileva romaani poikaansa surevasta Abraham Lincolnista. Kirja esittää perimmäisiä kysymyksiä ihmisenä olemisen ja valitsemisen taakasta.

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku (An Unkindness of Ghosts, suom. Einari Aaltonen, Like)
Dystooppiselle sukupolvialukselle sijoittuva romaani näyttää ylisukupolvisen sorron ja traumojen jäljet. Samalla teos luo kuitenkin myös toivoa, sillä se korostaa rikkinäistenkin hahmojen oikeutta määritellä itsensä ja tulevaisuutensa.

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja suomentaja, kriitikko Kaisa Ranta. Voittaja julkistetaan huhti-toukokuussa.

Viime vuonna palkinnon voitti Jani Saxellin romaani Tuomiopäivän karavaani (WSOY).

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017)
Lauren Beukes: Zoo City – Eläinten valtakunta (Aula & co, 2016)
Margaret Atwood: Uusi maa (Otava, 2015)
Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia, 2014)
Peter Watts: Sokeanäkö (Gummerus, 2013)
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (Gummerus, 2012)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Gummerus, 2011)
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
Hal Duncan: Vellum (Like, 2009)
Cormac McCarthy: Tie (WSOY, 2008)
Richard Matheson: Olen Legenda (Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)