Month: lokakuu 2022

Uutiset – Helsingin Kirjamessut 2022

tonitahtivaeltaja Uutiset , ,

Helsingin Kirjamessut 2022

Kirjafanien vuoden kohokohta eli Helsingin Kirjamessut tekee jälleen tuloaan! 27.–30.10. kaikki kirjallisuuden ystävät suuntaavat kohti Helsingin Messukeskusta. Ohjelmaa on tavalliseen tapaan tarjolla runsain mitoin.

Myös Helsingin Science Fiction Seuralla ja muilla pääkaupunkiseudun sf-järjestöillä on messuilla oma tiskinsä. Sieltä voi käydä hankkimassa uudempia ja vanhempia Tähtivaeltajia, T-paitoja, kyniä, Marvineita, edullisia kirpparikirjoja ja vaikka mitä. Muista siis vierailla osastollamme osoitteessa 6p19.

Oheiseen listaan olemme koonneet kattauksen messujen spefi-ohjelmista. Näiden ohessa aiheesta löytyy varmasti keskusteluja myös kustantamojen omilla osastoilla, eli pulaa tekemisestä ei messuilla tule puuttumaan.

TORSTAI 27.10.

10.30–11.00 Kallio
A.R.S. Horkka
JÄÄTÄVÄÄ

11.00–11.30 Töölö
Markus Harju, haastattelija Matti Järvinen
SOLOMON KANE SUOMEKSI

11.00–11.30 Lonna
KUVASTAJA-PALKINNON JAKO

13.30–14.00 Fiskehamnen
Irmelin Sandman Lilius, intervjuare Henrik Huldén
IRMELIN SANDMAN LILIUS BAGGENS KOJA

14.00–14.30 Kallio
Niklas Ahnberg
POIKA JOKA KÄVELI VETTEN PÄÄLLÄ

16.30–17.00 Kallio
Siiri Enoranta, Henriika Tulivirta, haastattelijat Anna Tulusto ja Pietari Kylmälä
YLE LUKUPIIRI TULUSTO & KYLMÄLÄ: SIIRI ENORANTA JA MAAILMANTYTTÄRET

PERJANTAI 28.10.

10.30–11.00 Töölö
Minna Mikkonen, haastattelija Jonna Tapanainen
AMELIAN LUUT

13.00–13.30 Kallio
Elina Pitkäkangas
SANG

14.30–15.00 Lonna
Reetta Vuokko-Syrjänen ja Nadja Sokura
OSUUSKUMMAN ESIKOISET: TUNTEMATTOMAT TIET JA SYNTYKEHO

15.00–15.30 Esplanadi
Juba Tuomola
VIIVI JA WAGNER 25 – RAKKAUTTA RÖH & MINERVA – JÄTTILÄISEN KYYNELEET

15.00–15.30 Lonna
Mari Laaksonen
DEGNE

15.30–16.00 Esplanadi
Kati Rapia, haastattelija Juha Hurme
VOIMIA!

15.30–16.00 Lonna
Rauno Sainio, haastattelija Niko Aula
KIINALAISET ROMAANIT

16.00–16.30 Töölö
Marko Hautala
KUOLLEIDEN VALSSI

16.00–16.30 Kallio
Sini Helminen
SYSI

16.00–16.30 Lonna
Jyrki Vainonen, haastattelija Niko Aula
TÄYTETYT

17.30–18.00 Suomenlinna
Mikko Kamula, Katri Kauppinen
SUOMALAINEN MYTOLOGIA HERÄÄ HENKIIN HISTORIALLISISSA ROMAANEISSA

18.00–18.30 Töölö
Mikko-Pekka Heikkinen
NORPPAÖLJY

LAUANTAI 29.10.

10.30–11.00 Kallio
Taru Kumara-Moisio, haastattelija Kallion lukion opiskelijat
TAIVAANJUURET

13.00–13.30 Kallio
Arla Kanerva
LOPUN AIKOJA

14.00–14.30 Kallio
Sami Tissari
KRYSA

14.30–15.00 Kallio
Seidi Saikkonen
JÄLKEEN

17.00–17.30 Töölönlahti
Heikki Kännö, haastattelija Rosa Liksom
IHMISHÄMÄRÄ

17.30–18.00 Kallio
Elina Airio, Seidi Saikkonen, haastattelija Jenni Råback
DYSTOPIA: AIKAMME JA TULEVAISUUTEMME

18.00–18.30 Töölönlahti
Aleksi Kuutio,
TÄHTIVAELTAJA-PODCAST LIVE! – MIKÄ ON SPEFISSÄ IN JA OUT VUONNA 2022?

SUNNUNTAI 30.10.

12.00–12.30 Kallio
Anne Kovalainen
ENSIN PALASIVAT LINNUT

14.00–14.30 Esplanadi
Kalle Kinnunen, Emmi Itäranta, Saga Sarkola
VEDEN VARTIJA – TEEMESTARIN KIRJASTA ELOKUVAKSI

14.00–14.30 Lonna
Juhani Karila, Sebastian Musielak, Lola Rogers, haastattelija Claire Saint-Germain
MITEN KÄÄNTÄÄ RYLLÄÄVÄT TURVEMÖRÖT JA RAITAJALAT? SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN KÄÄNTÄJIEN HAASTEITA

15.30–16.00 Kruununhaka
Jyrki Korpua
TOLKIEN JA KALEVALA

16.00–16.30 Kruununhaka
Mikko Kamula, haastattelija Eeva Herrainsilta
KALEVAN POJAT

Muutokset ovat tietenkin mahdollisia!

Kirjat – Sami Tissari: Krysa

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

Sami Tissari
Krysa
Aula & Co

Sami Tissarin esikoisromaani Krysa on kunnianhimoinen, totta ja tarua sekoitteleva vaihtoehtohistoria. Meidän tuntemassamme todellisuudessa amerikkalaistutkija Frank Rosenblatt menehtyi heinäkuussa 1971. Hän oli tietotekniikan varhainen edelläkävijä, joka kehitteli itsestään oppivaa koneälyä. Rosenblattin teoriat joutuivat jo hänen elinaikanaan vastatuuleen, ja tietokonetekniikan tulevaisuus lähti aivan toisille urille.

Tissarin romaanissa Rosenblatt ei kuollut, vaan hänet kaapattiin Neuvostoliittoon jatkamaan Perceptron-laitteensa kehittelyä – hyvällä menestyksellä. Niin hyvällä, että se kääntää koko planeettamme valtatasapainon uuteen uskoon ja estää Neuvostoliiton hajoamisen.

Kirjan kertojana toimii neuvostoliittolainen, sittemmin Suomeen muuttanut Pavel Anatolevits Dybenko. Jo heti kärkeen käy selväksi, että hän on vastuussa perikadosta, joka koitti helmikuun 23. päivänä vuonna 2019. Tuolloin hänen lausumansa runo sammutti planeetan kaikki koneet. Tämä johti yhteiskuntien romahtamiseen ja ajoi ihmiskunnan lähes sukupuuttoon. Anarkian vallitessa harvat henkiinjääneet päätyivät taistelemaan keskenään yhä pienemmiksi käyvistä resursseista.

Ennen kuolemaansa Pavel päättää taltioida kertomuksensa siitä, miten tähän päädyttiin. Muistelmat käynnistyvät vuodesta 1988, jolloin Pavel oli kahdeksanvuotias. Hän asui Buratinon salaisessa kaupungissa, jota ympäröivät metsät oli miinoitettu vakoojien varalta. Hänen isänsä toimi elektroniikkainsinöörinä Buratinon tieteellis-teknisessä tutkimuslaitoksessa, jossa valmistettiin salassa pidettäviä aseita ja muita vempaimia.

Tämän aikakauden kuvauksessa Tissari ottaa kaiken ilon irti neuvostobyrokratian absurdeista koukeroista sekä kansalaisten tavasta kitata suunnattomia määriä viinaa.

Hyvä esimerkki neuvostoelämän kafkamaisuudesta saadaan jo tarinan ensisivuilla, kun Buratinoon salaa livahtanut Vitja-eno menehtyy. Koska Vitja on virallisten papereiden mukaan yhä työpaikallaan Novikovon kylässä, häntä ei tietenkään voi haudata ja julistaa kuolleeksi Buratinossa. Tästä käynnistyy kimurantti prosessi, jolla on pitkälle meneviä vaikutuksia myöhempiin tapahtumiin.

Muutenkin kirja tulvii makoisia syy-seuraus-ketjuja, joissa pienilläkin käänteillä ja elementeillä on lopulta suuri merkitys.

Neuvostoliittolaisten alkoholinkäyttöä kuvaa osuvasti seuraava lainaus: ”Puna-armeijan ja -laivaston päivä 23. helmikuuta oli meillä Neuvostoliitossa suuri juhla. Se tarkoitti, että kaikissa vähänkin suuremmissa kaupungeissa järjestettiin sotilasparaati. Toisekseen joka ikinen armeijassa tai laivastossa palveleva, tai joskus siellä palvellut, aloitti isänmaallisen pämppäämisen heti aamusta. Koko maa oli iltapäivään mennessä tillin tallin.”

Buratinosta Pavelin kertomus risteää suuntaan jos toiseenkin. Ajassa hypellään eestaas, ja mukaan ui lukuisia uusia tuttavuuksia sekä tarinaulottuvuuksia. Useimmiten hahmot, laitteet ja yksityiskohdat pumpsahtavat esiin tyhjästä ja niiden olemus sekä merkitys avataan vasta paljon myöhemmin. Ratkaisu vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta sekä kykyä hyväksyä hämmennyksensä. Krysa onkin kuin palapeli, jonka palat pudotetaan lukijan eteen sattumanvaraisessa mutta silti tarkkaan harkitussa järjestyksessä.

Aineksia romaanissa riittää vaikka muille jakaa. Tarinan kannalta keskeisiä henkilöitä on lukuisia, ja heidän erikoisia elämänkaariaan käsitellään pieteetillä. Väliin kerronta kurvailee sivuraiteille ja lappaa esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia ja ihmiskohtaloita – osa jopa aidon historian puolelta

On automatisoituja tuotantolaitoksia, jotka sylkevät pihalle täysin käyttökelvottomia esineitä. On elämää pitkittäviä Zbarsky-kapseleita. On antropologisia kokeita, joilla selvitetään, onko kommunismi ihmiselle luontainen olotila vai ihmiskunnan sivistyksen lopullinen ilmentymä. On keskenään kommunikoivia perceptroneita, älypillereitä, muurahaisfarmeja, synteettisiä ihmisiä, filosofisia keinohuumeita, rinnakkaisia universumeja ja vaikka mitä.

Krysa on todellinen runsaudensarvi asiaa, ironiaa, sisäisiä kerrostumia ja mielikuvituksen lentoa. Samalla teos on huikea visio tietotekniikan kehityksen vaihtoehtoisista poluista. Tissari päästelee menemään sellaisella vauhdilla ja vimmalla, että lukijaparka on helisemässä kaiken tämän yli äyräiden vuotavan ylenpalttisuuden keskellä. Ja se on kokijasta riippuen joko hyvä tai huono asia – itse kallistun hienoisella marginaalilla hyvän puolelle.

Tissari ei vielä ole niin nerokas kertojamaestro kuin vaikkapa Heikki Kännö tai Antti Salminen, mutta matkalla selvästi ollaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/22.

Kirjat – Heikki Kännö: Ihmishämärä

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

Heikki Kännö
Ihmishämärä
Sammakko

Heikki Kännön neljäs romaani jatkaa temaattista jatkumoa, joka esikoiskirja Mehiläistiestä alkaen on piirtänyt omaleimaista kuvaa Euroopan vaihtoehtoisen taidehistorian käänteistä. Aiemmissa kirjoissa sivutut mystikkotaiteilijat Joseph Beuys ja Heinrich Hase ovat tässäkin teoksessa esillä päähenkilöiden osin tiedostamattomina taustavaikuttajina.

Ihmishämärä kommentoi jo sisällysluettelostaan lähtien korkeakulttuurin ja sivistyksen eri modaliteetteja kunnianhimoisen laajalla haravalla. Tilaa saavat niin germaaninen/skandinaavinen mytologia, Euroopan vaiheet toisesta maailmansodasta alkaen, Richard Wagnerin teokset kuin laaja kirjo filosofejakin. Välillä hengästyttää. Hahmojen suulla käydään läpi jo ensimmäisillä sivuilla mm. Descartesin, Spinozan ja Leibnizin tuotantoa, eikä oppisisältö siitä ainakaan kevene tarinan päästessä vauhtiin.

Tapahtumapaikkojen keskiössä on saksalainen Kleven pikkupaikkakunta, jonka lähistöllä on historian saatossa ryvetty juoksuhautojen mudassa. Juoksuhaudasta saakin alkunsa yksi kirjan näkökulmahenkilöistä, silmäpuoli, synkkä Hans Otter, jonka itsensä etsiskely ja muistin palauttaminen läpäisevät punaisena lankana koko ajan ja paikan monikerroksisen rakenteen.

Klevessä sijaitsee myös Goldener Apfel -omenatarha, jonka kultakuoriset omenat ja niiden emäntä Engelbertha muodostuvat toiseksi keskiöksi vyöryvien tapahtumien virrassa. Tässä lähitulevaisuuden yhteiskunnassa ilmastonmuutos on edennyt ja eurooppalaista arkea värittävät entistä enemmän rankkasateiden aiheuttamat tulvat, helteiden kärventämät kuivat jaksot sekä tappavat punkkitaudit. Engelberthan vaikutuspiiriin kulkeutuu myös muita henkilöitä, kuten matemaatikko-kuvataiteilija Baldovino ja hänen nuori oppilaansa Anastázie, joiden arkisemmat murheet kiinnittävät kerronnan konkretiaan.

Ihmishämärä hyödyntää sisäkkäisiä kehys- ja sivutarinoita; milloin taideopiskelijoille kerrotaan tuhansia vuosia vanhasta historiasta, milloin pohjoismaiset jumalat selvittelevät välejään ajan alkuhämärissä. Kehykset sulautuvat äkkiarvaamatta toisiinsa. Esimerkiksi jumalat Freia ja Wotan päätyvät Berliiniin elämään pitkiä jaksoja ihmishahmossa.

Eräänä läpileikkaavana tarinakehyksenä toimii Wagnerin Ring-oopperasaagan juonenkuljetus, jossa ylijumalan arkkivihollisen roolin saa kääpiömäisten nibelungien kuningas Alberich. Wagnerin persoonasta ja tuotannosta samoin kuin Nietzschen filosofisista teoksista ammennetaan saatanallisten sopimusten aineksia. Niistä rakennetaan suurta kansallissosialismin selitys- ja kehityskertomusta, joka kattaa lähes kaikki saksalaiset kansallisikonit.

Koska tässä ei vielä ole tarpeeksi, palikkatorniin on lisätty myös tekoälyn herääminen ja transhumanismin elementtejä. Kasassa on suorastaan megalomaaninen jumalten ja ihmisten maailmat toisiinsa lomittava eepos, jonka maagisena liimana toimii fiktiivinen vril-alkuaine.

Lukijan käsityskykyä tyylikkäästi haastavassa, taidokkaassa teoksessa esitetään päätähuimaava tulkinta skandinaavisten jumalien uuden valtakauden alusta ja ihmisten vajoamisesta unohdukseen. Ihmisten maailman tuhon alkaessa kirjassa vaelletaan murtuvassa Euroopassa, ydinohjusten, tulvien ja tartuntatautien riivaamassa maisemassa, jonka ylle maailmanpuu on noussut uuteen kukoistukseensa.

Elli Leppä

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/22.

Elokuvat – Crimes of the Future

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , ,

Crimes of the Future

Crimes of the Future on tematiikaltaan taattua David Cronenbergia. Rähjäiseen lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina fuusioi kehokauhua – tai tässä tapauksessa pikemminkin kehoscifiä – ja seksuaalista fetisismiä.

Elokuvan maailmassa ihmiset ovat menettäneet kipuaistinsa. Lisäksi kehoja riepottelevat oudot mutaatiot ja uudet, tarkoituksettomat sisäelimet. Kysymys kuuluu, onko kyseessä askel ihmiskunnan evoluutiossa vaiko lopullinen merkki ihmisyyden rappiosta.

Kertomuksen päähenkilöinä toimivat Viggo Mortensenin esittämä Saul Tenser ja hänen kumppaninsa Caprice (Léa Seydoux). Yhdessä he muodostavat performanssitaiteilijaduon, joka toimii tuoreen kehosuuntauksen eturintamassa. Saul synnyttää sisällään uudenlaisia elimiä jatkuvalla syötöllä. Nämä poistetaan yleisön edessä aiemmin ruumiinavauksiin käytetyllä laitteella. Kehon sisällön ihmisten nähtäväksi avaava kokemus on sekä esittäjilleen että katsojilleen vahvasti seksuaalisviritteinen, lähes orgastinen.

Taiteilijapiireissä kehonmuokkaus saa yhä uusia muotoja. Korvia kaikkialle ihoonsa kiinnittänyt tanssija ompelee suunsa ja silmänsä umpeen tikkauslangalla ennen esitystä. Toisaalla naistaiteilijan kasvoihin viillellään pysyviä, syviä haavoja. Kirurgia on seksin tuorein muoto, jossa veitsen tunkeutuminen ihoon korvaa penetraation.

Mutatoituneen ihmisyyden ilmiöitä ovat myös sisäisen kauneuden kilpailuja järjestävä salaseura sekä underground-liike, jonka jäsenet ovat muovanneet ruuansulatuselimensä niin, että he pystyvät sulattamaan ainoastaan muovia ja teollisuusjätteitä. Muutoksen vastavoimana toimii siveyspoliisi, joka nimestään huolimatta tutkii nimenomaan kehorikoksia.

Juonellisesti Crimes of the Future ei ole kovin kummoinen, sillä fokus on ja pysyy uuden keho- ja sisäelinkeskeisen kulttuurin esittelyssä. Aiheessa riittää sekä lukuisia sivupolkuja että lukuisia sivuhahmoja. Niinpä kokonaisuus pikemminkin havainnollistaa kuin kertoo tarinaa. Tämä johtunee ainakin osin käytössä olleen budjetin rajallisuudesta. Sama vaiva on ennenkin estänyt Cronenbergiä syöksymästä täysivaltaisesti omintakeisten visioidensa vietäväksi.

Cronenbergin elokuvataiteen ystäville Crimes of the Future on tuorein esimerkki miehen koko uraa sävyttäneistä psykoseksuaalisista teemoista. Keskivertoyleisölle kokemus saattaa olla huomattavasti hämmentävämpi. Mikä on yksinomaan hyvä asia.

Toni Jerrman

Sarjakuvat – Altan: Kolumbus – Erään haahuilijan tragedia

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , , , ,

Altan
Kolumbus – Erään haahuilijan tragedia
Suom. Heikki Kaukoranta
Asema, Zum Teufel, Täysi Käsi

”Herra Kolumbus on lähtenyt liikkeelle Paloksesta, ja on matkalla. Hän ei ole etsimässä pippuria eikä smaragdeja, hän on etsimässä itseään. Ja tietää, että jos löytää, on pulassa sen yököttävän itsensä kanssa. Ei siis hirmuista hoppua…”

Italialaistaiteilija Altanilta on aiemmin suomennettu nerokkaat albumit Ada viidakossa ja Ada Macaossa. Nyt vuorossa on genovalaisen Kristoffer Kolumbuksen merellisestä tutkimusmatkasta kertova satiirinen teos Kolumbus – Erään haahuilijan tragedia. Tarjolla on jälleen taattua Altan-laatua, eli rutkasti rumuutta, ruokottomuutta, likaa ja visvaa.

Tarina käynnistyy värillisellä prologilla. Karibianmeren alkuperäisasukkaat elävät rentoa ja luonnonläheistä elämää – mitä nyt väliin myyttiset mayat käyvät kylvämässä tuhoa. Euroopan puolella ihmiset puolestaan kylpevät saastassa ja kohtelevat toisiaan kaltoin. Meren kummallakin puolella syntyy lapsi, ja heidän kohtalonsa kietoutuvat myöhemmin yhteen.

Seuraavaksi tapaamme aikuistuneen Kolumbuksen oksentamassa komentamansa laivan reelingin yli. Vaikka herra onkin saanut haltuunsa laivat, joilla yrittää löytää uuden läntisen merireitin Intioihin, hän ei ole merenkulkijana sieltä välkyimmästä päästä. Kompassin toimintaperiaatteesta hän ei ymmärrä hölynpölyä ja muutenkin aika kuluu lähinnä merisairaana. Öisin hän kertoo sorbetinsuloiselle laivapoika Mariolle lapsuudestaan sekä siitä, kuinka sai ylipuhuttua rääväsuisen kuningatar Isabellan ja Salamancan yliopiston tohtorit rahoittamaan uskaliaan tutkimusmatkansa.

Itse merimatka on täynnä vaikeuksia, sillä väliin eksytään Pohjolan jäätiköille ja toisinaan kalaparvet tukkivat reitin ihan tykkänään. Puhumattakaan mukaan pakotetuista ruokottomista merimiehistä, jotka ovat jatkuvasti kapinan partaalla.

Altan ei säästä ruoskaa kuvatessaan itsestään suuria luulevia eurooppalaisia, jotka rypevät kakkelissa ja ovat henkisesti lähinnä aivovammaisten apinoiden tasolla. Kun tämä kurjuus saapuu Karibianmeren saarille, saavat rauhanomaiset alkuperäisasukkaat kokea omissa nahoissaan valkoisen sivistyksen ylimielisyyden sekä kuoleman ja hävityksen.

Altanin mestarillinen piirrostyöskentely korostaa hurttia huumoria ja ylitsevuotavaa rupuisuutta sekä maalaa henkilöistä todella törkyistä kuvaa. Näin epämiellyttävän näköisiin hahmoihin törmää sarjakuvissa aivan liian harvoin. Lisäksi ruutujen täytteeksi on ahdettu valtavat määrät torakoita, kärpäsiä ja muita rujoja hyönteisiä. Potkua kerronnalle antavat toimintaa ironisesti kommentoivat alaviitteet sekä vulgaarit genovalaiset sananparret.

Kokonaisuutena Kolumbus ei nouse samoille tasoille kuin aiemmat Ada-albumit, mutta kaikkeen muuhun tarjontaan verrattuna teos lukeutuu oman älyttömyyksissä piehtaroivan genrensä kuninkaallisiin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/22.