Tähtien sota

Elokuvat – Star Wars: The Mandalorian and Grogu

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , , , , , ,

Star Wars: The Mandalorian and Grogu

Muistan yhä elävästi, kun sain vuonna 1977 käsiini lokakuun Valitut Palat. Siinä kerrottiin George Lucasin tuloillaan olevasta Tähtien sota -elokuvasta. Artikkeli räjäytti nuoret aivosoluni taivaan tuuliin.

Oli juonikuvausta, joka vakuutti, että Tähtien sota on kiehtova avaruusooppera, jota tähdittävät mm. upeat robottihahmot ”Erkaks Deekaks” ja ”See Kolmepeeoo”. Oli kehuja tyyliin ”jo ennen arvostelijoiden haltioitunutta ylistystä olivat ennakkoesitykset ja huhupuheet leimanneet tämän elokuvan avaruuden Tuulen viemäksi filmihullujen ja tieteisromaanien ahmijoiden keskuudessa.”

Ei siis ihme, että ne kuukaudet, jotka jouduin odottamaan Tähtien sodan Suomen ensi-iltaa, leijuin jalat irti maasta, selittäen innostuneesti kaikille lähimmäisilleni lähestyvästä elokuvanautinnosta: ”Tämä on juuri sitä, mitä olen odottanut koko pienen ikäni!”

Eikä Tähtien sota pettänyt – se sisälsi kaikkea, mitä nuori scifi-fani saattoi toivoa: mielikuvituksellisia olentoja ja tapahtumapaikkoja, uskomattoman hyvin toteutettuja avaruustaisteluita sekä elämää suuremman seikkailun.

Vuosien kulku ei ole vesittänyt alkuperäisen Tähtien sodan viehätysvoimaa. Se on yhä paras myyttinen avaruusooppera hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta. Puhdasotsainen yhdistelmä 1930-luvun pulp-klassikoita ja episodielokuvia moderneilla efekteillä toteutettuna.

Sarjan jatko on sitten ollut paikoin aikamoista tarpomista. Nyt teatterionneaan kolkuttaa Jon ”Happy Hogan” Favreaun ohjaama, The Mandalorian -televisiosarjasta ponnistava Star Wars: The Mandalorian and Grogu -elokuva.

Legendaarinen palkkionmetsästäjä Mandalorian (Pedro Pascal) ja hänen mukanaan kantelemansa isosilmäinen Grogu-vauva ovat Uuden tasavallan leivissä. He etsivät pakoon päässeitä Imperiumin korkea-arvoisia upseereja galaksin Ulkoreunalla.

Koska Mandalorian on olevinaan Tähtien sota -universumin John Wick, hän tappaa vaivatta valtavatkin vastaan vyöryvät vihollislaumat. Paitsi silloin kun juoni sanoo muuta, ja hän häviää yhdellekin vastustajalle.

Toisin kuin John Wick -elokuvien hienosti koreografioidut, näytellyt ja kuvatut taistelukohtaukset, Mandalorian saa tyytyä nopeilla leikkauksilla toteutettuun geneeriseen toimintapuuroon. Toisaalta hän saa vastaansa myös kasapäin tietokoneanimoituja hirviöitä, joille ei sen ihmeempää roolia suoda. Jos oliolla on iso kita ja se näyttää rumalta, se on ilmiselvästi tarkoitettu tapettavaksi.

Elokuvassa Mandalorian saa eversti Wardilta (Sigourney Weaver) tehtäväkseen etsiä piileskelevän herra Coinin. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vapauttaa ilkimysten kaappaama Rotta the Hutt ja kiikuttaa hänet Hutt-kaksosten huomaan.

Juonta ei elokuvasta löydy edes kengännauhojenpitimiksi. Tarina koostuu lähinnä eestaas sinkoilusta ja peräperää laitetuista taistelukohtauksista. Väliin ammuskellaan, toisinaan heilutetaan astaloita ja joskus kurvaillaan avaruusaluksilla sädesateessa. Hahmojen kohtaloista ei voisi vähempää välittää.

Erityisen ärsyttävä on lällynlöperö Rotta the Hutt, joka jaksaa koko ajan korostaa naukuvalla äänellä, ettei ole yhtään samanlainen kuin isänsä Jabba the Hutt. Rotta haluaa olla kiltti ja elää vain omaa elämäänsä. Myös Grogun ultralaskelmoidusta söpöilystä saa nopeasti tarpeekseen.

Kaikki mielenkiintoiset elementit mahdollisimman kaukaa kiertävä elokuva on niin tyhjänpäiväinen, että sen olemassaoloa ei voi kuin ihmetellä. Katsomossa tulee jatkuvasti vilkuiltua kelloa ja tuijoteltua seiniä. Samalla voi vain unelmoida siitä, kuinka paljon nautinnollisempaa olisi seurata tapetin kuivumista.

Pisteitä ei heru myöskään visuaalisesta tyylilajista, joka nojaa lähinnä pimeyteen ja värikkyyden välttelyyn.

Nyt menen hakkaamaan päätäni seinään.

Toni Jerrman

PS. Eipä ole Star Wars enää sellainen myyntitykki kuin ennen. Aikoinaan ensi-iltanäytöksiin jonotettiin, nyt monta sataa henkeä vetävässä teatterissa oli kanssani vain parikymmentä katsojaa. Joiden keski-ikä vaikutti olevan 50:n paremmalla puolella. Höh.

Tähtien sota – Tähdet 2026

Star Wars (1977) ★★★★★
Star Wars: The Empire Strikes Back (1980) ★★★★
Star Wars: Return of the Jedi (1983) ★★★

Star Wars: The Phantom Menace (1999) ★★
Star Wars: Attack of the Clones (2002) ★
Star Wars: Revenge of the Sith (2005) ★★★

Star Wars: The Force Awakens (2015) ★★
Star Wars: The Last Jedi (2017) ★★★
Star Wars: The Rise of Skywalker (2019) ★

Rogue One: A Star Wars Story (2016) ★★★
Solo: A Star Wars Story (2018) ★★

Star Wars: The Mandalorian and Grogu (2026) ★

Ja kyllä, vuoden 2026 tähditys voi poiketa – ja osin poikkeaakin – siitä, mitä olen antanut elokuville heti ensi-illan jälkeen. Uutta Star Wars -leffaa menee aina katsomaan intopinkeänä ja vaaleanpunaiset lasit silmillä. Tuolloin huomio kiinnittyy erityisesti filmien onnistumisiin. Siinä vaiheessa kun elokuvat katsoo toista, kolmatta ja neljättä kertaa alkavat saumat irvistellä ja huonotkin puolet nousta esiin.

Saattaapa olla myös, että rakkaus Tähtien sotaan johtaa yhä liian korkeisiin tähdityksiin. Mutta näin ne tähdet tällä kertaa nyt kuitenkin paukkuvat.

TV-sarja – The Acolyte

tonitahtivaeltaja TV-sarja , , , , , ,

Jussi Ahlrothin Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli Disneyn The Acolyte -sarjan lopettamisesta ensimmäisen kauden jälkeen herätti kommentoijissa kritiikkiä. Niinpä päätin heittää blogiin tuoreimmasta Tähtivaeltajasta tutun The Acolyte -sarjan arvostelun.

Tekstin ovat laatineet Elisa Wiik ja Mikko Seppänen, jotka ovat jo useiden vuosien ajan erikoistuneet striimauspalveluiden spefi-sarjojen esittelyyn.

The Acolyte

Tähtien sota -sarjoilla on pitkä ja vaihtelevan tasoinen historia. Ensimmäistä kertaa Star Wars saapui televisioruuduille jo vuonna 1978 pahamaineisella Holiday Specialilla. 1980-luvulla katsojia kidutettiin puolestaan Ewok-televisioelokuvilla. Animaatiopuolella asiat ovat olleet hieman paremmin. Esiosatrilogiaa seuranneet sarjat ovat saaneet jopa oman fanikuntansa, vaikka niiden 3D-animaation laadusta voidaan olla montaa mieltä.

Katsomisen arvoisia näyteltyjä Star Wars -sarjoja jouduttiin kuitenkin odottamaan Disney+ -palvelun ilmestymiseen saakka. Vuonna 2019 käynnistynyt The Mandalorian kasvoi nopeasti valtavan suosituksi ja sai Disneyn tuottamaan useita uusia sarjoja. Kaikki kehut ansaitsevaa Andoria lukuun ottamatta valtaosa niistä on kuitenkin saanut vähintäänkin ristiriitaisen vastaanoton – niin kriitikoilta kuin faneiltakin. Tämä johtunee siitä, että sarjat ovat olleet kovin turvallisia sekä sijoittuneet ajallisesti yhdeksän teatterielokuvan lähistölle.

The Acolyte tekee kuitenkin selkeän pesäeron filmimaailmaan, sillä sarja sijoittuu noin sata vuotta ennen Pimeä uhka -elokuvan tapahtumia. Lisäksi sen pääosia esittävät käytännössä täysin uudet hahmot. Ratkaisu on erinomainen, sillä jo lähes loppuun kalutusta kaanonista vapautunut sarja onnistuu yllättämään ja tuomaan kehiin mielenkiintoisia käänteitä – vaikkei ehkä täysin nappisuoritus olekaan.

Osha (Amandla Stenberg) on entinen padawanoppilas, jota epäillään jedi-mestarin murhasta. Epäonnistuneen pidätysyrityksen jälkeen Oshan perään lähetetään hänen opettajanaan toiminut mestari Sol (Squid Game -sarjan pääosaa esittänyt Lee Jung-jae).

Pian paljastuu, että jedi-mestarin murhaan syyllinen onkin Oshan kaksoissisko Mae. Maen uskottiin kuolleen traagisessa episodissa, joka vaati myös sisaruksia kasvattaneiden jedinoitien henget. Tapahtumaketju sai alkunsa, kun ryhmä jedejä, mukaan lukien mestari Sol, saapui tutkimaan noitien asuttamaa planeettaa.

Tarinaltaan The Acolyte ei uurra kovinkaan uusia uria, mutta sen keskiössä oleva mysteeri kantaa hyvin varsinkin kauden alkupuolella. Mielenkiintoa herättävät myös sarjan harmaansävyiset hahmot. Juonen edetessä The Acolyte tekee selväksi jedien erehtyväisyyden ja esittelee myös sarjan kuumottavan hyvännäköisen pahiksen positiivisia puolia.

Visuaalisesti sarja näyttää todella hyvältä. Disney on selvästi pistänyt rahaa hienoihin lokaatiokuvauksiin sekä lavasteisiin ja muuhun rekvisiittaan. Erityisesti taistelukohtaukset ovat mieleenpainuvia. Toisaalta on harmillista, että vaikka sarja sijoittuu aikaan ennen elokuvia, se näyttää monilta osin hyvin samanlaiselta Tähtien sodalta kuin kaikki aiemmin nähty.

Lisäksi The Acolyten pakka levähtää kauden lopussa, kun sarja yrittää tunkea liikaa tarinaa ja tapahtumia päätösjaksoon. Tämän seurauksena hahmojen valinnat ja ratkaisut eivät tunnu enää istuvan täydellisesti heidän luonteisiinsa. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että sarjan tekijät ovat vain miettineet seuraavan kauden alkuasetelmaa.

Vaikka The Acolyte saavuttaakin ensimmäisen kauden lopussa tietynlaisen välipisteen, niin käytännössä tarina jää päähenkilöiden osalta täysin kesken. Nähtäväksi jääkin, kuinka hyvin potentiaalinen toinen kausi pystyy pitämään kiinni ensimmäisellä kaudella nähdyistä harmaista sävyistä vai siirrytäänkö kerronnassa perinteisempään hyvä/paha-asetelmaan.

Ristiriitaiset tunteet jättäneestä kauden päätöksestä huolimatta The Acolyte kuuluu tämän hetken Star Wars -sarjojen parempaan kastiin. Varsinkin, koska se onnistuu jättämään nostalgiafiilistelyt sikseen ja keskittymään omaan tarinaansa. Parhaimmillaan sarja yllättää, ja jo pelkästään tämän vuoksi se on katsomisen arvoinen.

Elisa Wiik & Mikko Seppänen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/24.

Elokuvat – Star Wars: The Rise of Skywalker

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

StarWarsRiseJulisteWEB

Star Wars: The Rise of Skywalker

Täytyy tunnustaa, että olen ollut Tähtien sota -fani jo pienestä pitäen. Elokuvien ohessa olen vuosikymmenten mittaan käyttänyt tuhansia euroja Star Wars -aiheisiin kirjoihin, sarjakuviin, peleihin, vaatteisiin, leluihin, figuureihin ja ties mihin. Niinpä odotuksiani ei ole helppo täyttää – mistä käy hyvänä esimerkkinä se, että mielestäni George Lucasin 2000-luvun taitteessa rustaama esiosatrilogia on pääosin täyttä shaittia.

Ennen kuin astuin teatteriin katsastamaan uuden The Rise of Skywalker -leffan, kertasin viimeisimmän trilogian kaksi edellistä elokuvaa.

Ja aivan kuten muistinkin, J. J. Abramsin ohjaama The Force Awakens (2015) on harvinaisen kehno tekele – Han Solon (Harrison Ford) ja Chewbaccan (Peter Mayhew) esiintymisiä lukuunottamatta. Henkilöhahmojen kehittely on olematonta ja juoni kuin lapsenmielisen faniääliön raapustelema ö-luokan kopio alkuperäisestä Tähtien sodasta. Keskushenkilöistä kehnoimmin on käsikirjoitettu Adam Driverin esittämä, raivostuttavan rassukka Kylo Ren – Darth Vaderin manttelinperijän sijaan hahmo muistuttaa lähinnä Jar Jar Binksiä.

Onneksi meno paranee selvästi Rian Johnsonin ohjaamassa The Last Jedi -leffassa (2017). Vaikka filmin taustatarina ilkimyksiä pakenevista kapinallisten aluksista onkin loppuunkaluttu, mukaan on uutettu runsaasti tunnelmaa ja inhimillistä otetta. Reyn (Daisy Ridley) ja Luke Skywalkerin (Mark Hamill) yhteisissä kohtauksissa on jopa taikaa. Tällä kertaa myös Kylo Ren on saatu nostettua ulos rasittavuuden suosta. Muutenkin hahmoihin on panostettu ja ylöspano on näyttävää.

Siinä missä The Force Awakensin katsominen on silkkaa kärsimystä, tarjoilee The Last Jedi väliin ajatuksiakin herättävää, toimivaa tieteisviihdettä.

Mutta kuinka tässä vertailussa pärjää tuore The Rise of Skywalker, jonka puikoissa on jälleen useita pahoja pettymyksiä leiponut Abrams?

StarWarsRise2WEB

Valitettavan huonosti, vaikka 9 elokuvan jatkumo olisi ansainnut jotain ikimuistoista. Elokuvan ensimmäinen puolikas on järjettömässä eestaas-säntäilyssään suoranainen loukkaus koko Star Wars -universumia kohtaan – pieru vasten yleisön kasvoja. Kaikki se hienovaraisuus, rohkeus ja ihmiskuvaukseen panostaminen, joka koristi The Last Jedi -filmiä, on siivottu sivuun. Tilalle on tuotu päämäärätöntä vauhtisähellystä sekä paperinohutta henkilökuvausta. Tässä vaiheessa valkokangasta tekisi mieli heitellä mädillä tomaateilla.

Onneksi filmin loppupuolelle on saatu rakennettua muutamia oivallisia kohtauksia sekä hetkiä, jotka herättelevät henkiin aitoa Star Wars -tunnelmaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ylletä samanlaiseen tunteiden lentoon kuin monin osin ongelmallisen Rogue One -elokuvan (2016) vaikuttavimmissa jaksoissa. Tästä huolimatta loppukäänteille haluaisi pariin otteeseen jopa hurrata.

StarWarsRise3WEB

Tarinaltaan The Rise of Skywalker ei ole erityisen mieleenpainuva. Heti kärkeen kuullaan, että kuolleeksi jo aikoja sitten kuviteltu keisari Palpatine (Ian McDiarmid) onkin elossa. Hän on punonut juoniaan sithien salaisella Exegol-planeetalla ja rakennuttanut maailmankaikkeuden mahtavimman ja tuhovoimaisimman avaruuslaivaston. Sen hän lupaa Kylo Renin komentoon, kunhan tämä vain löytää ja tappaa jediksi opiskelevan Reyn.

Kun Ren etsii Reyta, Rey ja hänen kapinallistoverinsa metsästävät johtolankoja, jotka paljastaisivat heille reitin Exegoliin. Aina väliin Ren kiusoittelee vanhempansa menettänyttä Reyta vihjeillä, jotka voisivat paljastaa naisen syntyhistorian. Rey on puolestaan yhä vakuuttunut siitä, että voisi käännyttää miehen takaisin voiman valoisalle puolelle.

Ja sitten lennellään eksoottisesta paikasta toiseen, tapellaan ja kiukutellaan. Ylivoimaisen vastustajan edessä tilanne näyttää väliin jo menetetyltä, mutta ehkäpä toivossa piilee sittenkin voimaa, jolla pahuus voitetaan.

StarWarsRise1WEB

Hahmoista suunnitelmiaan jatkuvasti selittelevä Palpatine ei vakuuta. Myös Kylo Ren vedetään pitkäksi aikaa takaisin idiotismin alhoon. Rey käyttelee uusia jedikykyjään yhtä vaivattomasti kuin me muut voitelemme leipää, mutta kovin syvälle hahmon mielenmaisemaan ei elokuvassa ylletä. Daisy Ridley tekee joka tapauksessa roolissa parhaansa. Mutta kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.

Myös Poe (Oscar Isaac), Finn (John Boyega) ja Chewbacca (Joonas Suotamo) saavat sankaroida minkä kerkiävät – ilman sen ihmeempää luonteenkuvausta. Totaaliseksi huumoriveikoksi väännetty C-3PO (Anthony Daniels) hölmöilee puolestaan urakalla. Ja onhan mukana myös uusi hassu pikkudroidi, josta on helppo tehdä leluja myyntiin.

StarWarsRise5WEB

Mitäs tästä nyt sitten jäi käteen? No ainakin pohjaton viha Abramsia kohtaan. Miksi ihmeessä todistetusti täysin kyvyttömän herran annetaan yhä uudelleen raastaa rakastettuja hahmoja kuraan? Onko turhanpäiväinen toiminta tosiaankin nykyisin tärkeämpää kuin huolella luodut tarinat ja henkilöt? Miksi ihmeessä tämäkin leffanraakile piti vielä tehdä ja nähdä?

Nyt ottaa kupoliin ja pahasti!

Toni Jerrman

StarWarsRise4WEB

Elokuvat – Solo: A Star Wars Story

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

SoloJulisteWEB

Solo: A Star Wars Story

Harrison Fordin näyttelemä Han Solo on Tähtien sota -universumin rakastettavin renttu. Niinpä nuorta Soloa esittävällä Alden Ehrenreichilla on isot saappaat täytettävänään. Vaikka Ehrenreich ei ole yhtä karismaattinen näyttelijä kuin Ford, hän suoriutuu vaikeasta tehtävästään suhteellisen kelvollisesti. Hetkittäin hänet on jopa helppo kuvitella nuoreksi Han Soloksi.

Tässä toki auttaa se, että elokuvaan on tungettu lähes väkisin kaikki ne yksityiskohdat, jotka hahmon menneisyydestä tiedetään alkuperäisten elokuvien pohjalta – tyyliin Kesselin keikka ja se, kuinka herra sai Millennium Falconin haltuunsa.

Ron Howardin rutinoidusti ohjaama filmi käynnistyy Corellian tehdasplaneetalta, jossa nuori Han hankkii elantonsa ryöstelevänä viemärirottana. Veri vetää miestä kuitenkin avaruuden käymättömille korpimaille. Pakoyritys rakkaan Qi’ran (Emilia Clarke) kanssa päättyy onnettomasti, kun nainen jää vangiksi ja Han joutuu listautumaan Imperiumin riveihin.

null

Tästä alkaa seikkailu, jonka kuluessa Han törmää niin Chewbaccaan (Joonas Suotamo), Tobias Beckettin (Woody Harrelson) sympaattiseen rosvojoukkioon kuin ihastuttavan lipevään Lando Calrissianiin (Donald Glover). Kapuloita päähenkilöiden rattaisiin heittelevät vaikutusvaltaisen Crimson Dawn -rikollisjärjestön armoton napamies Dryden Vos (Paul Bettany) sekä Enfys Nestin (Erin Kellyman) johtama Pilviratsastajien lurjusjoukkio. Myös kovia kokenut Qi’ra näyttelee merkittävää roolia tapahtumien tuoksinassa.

Solo: A Star Wars Story kulkee pääosin viihdyttävästi, vaikka lähes olematon juoni painottuukin toimintakohtauksiin henkilökehittelyn kustannuksella. Mallia moniin jaksoihin on haettu vanhoista lännenelokuvista, mikä tekee niistä tuttuja ja turvallisia, mutta myös loppuunkaluttuja.

Kokonaisuus on muutenkin ulkokultainen eikä herätä missään vaiheessa samanlaista tunnekuohua kuin onnen kyyneliä heruttanut Rogue One tai ne The Force Awakensin kohtaukset, jotka ottivat ilon irti ikääntyneestä Solo/Chewbacca-parivaljakosta.

null

Yleisestä keskinkertaisuudesta huolimatta Hanin ensibondausta Chewbaccan ja Landon kanssa katselee lähes mielikseen. Positiiviselle puolelle lukeutuvat myös filmin mainio näyttelijäkaarti, droidien oikeuksia kovaan ääneen puolustava L3-37-robotti sekä useat vahvat naishahmot. Lisäksi tarinan loppupuolelle sijoitettu moraalinen dilemma tuo kuvioihin sekä aitoa asiasisältöä että kivoja vinkkejä tulevasta. Suomalaisia katsojia ihastuttanee Suotamon läsnäolon ohessa viittaus Teräs Käsi -taistelutekniikkaan.

Mutta oliko sitä nyt ihan pakko leipoa Han Solosta näin yksiselitteistä sankarihahmoa?

Toni Jerrman – 3 tähteä

null

Elokuvat – Star Wars: The Last Jedi

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

StarWarsLastJedi-julisteWEB

Star Wars: The Last Jedi

Disneyn ensimmäinen Tähtien sota -elokuva, The Force Awakens, oli monilta osin platku lössähdys. Rian Johnsonin käsikirjoittama ja ohjaama jatko-osa, The Last Jedi, on selvästi onnistuneempi vompatti. Ei sekään silti mikään napakymppi ole.

Filmi käynnistyy huikealla toimintakohtauksella. Siinä pakosalla olevat kapinalliset näyttävät Ensimmäisen ritarikunnan joukoille, etteivät myy henkeään halvalla. X-siipihävittäjien ja pommikonelaivueiden kiepsahtelua valtavien taisteluristeilijöiden ympärillä seuraa ihaillen.

Elokuvan edetessä kapinallisten kirkkaana roihunnut liekki alkaa kuitenkin hiipua. Kenraali Huxin (Domhnall Gleeson) komentama laivasto seuraa heitä herkeämättä ja tuhoaa yksi kerrallaan kapinallisaluksia. Leia (Carrie Fisher) luottaa, että apua on tulossa, mutta toivo murenee hetki hetkeltä.

Siinä sivussa vanhat tutut Poe (Oscar Isaac) ja Finn (John Boyega) punovat omia pelastussuunnitelmiaan. Uutena hahmona mukaan tarttuu Rose (Kelly Marie Tran).

StarWarsLastJedi2WEB

Samaan aikaan universumin toisella laidalla Rey (Daisy Ridley) yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) palaamaan kapinallisten riveihin. Legendaarinen jediritari on eristäytynyt syrjäiselle saarelle, sillä hän syyttää itseään Kylo Renin (Adam Driver) kääntymisestä voiman pimeälle puolelle.

Käytännössä elokuvan koko juoni on tässä. Kahden ja puolen tunnin leffa olisi kuitenkin kaivannut huomattavasti enemmän aitoa asiaa pysyäkseen terävänä. Nyt silpun synnyttämä turtumus hiipii puseroon jo paljon ennen filmin visuaalisesti loisteliasta lopputaistelua.

StarWarsLastJedi1WEB

Onneksi mukaan on ujutettu myös lukuisia mielenkiintoisia elementtejä. Elokuvan suhteellisen synkkää yleistunnelmaa keventävät muutamat kivasti toimivat vitsit sekä hupsun söpöt pikkulinnut, jotka eivät taivu myötähäpeän puolelle. Mainiosti pelittää myös Kylo Renin ja Reyn välinen telepaattinen yhteys, joka saa kummankin miettimään tekojaan ja kyseenalaistamaan valintojaan.

Filmin keskeinen henkilökaarti on turhan laaja, mutta toisaalta myös onnistunut. Jedifilosofian merkitystä epäilevässä Lukessa on sellaista pettymysten koulimaa särmää, jota hahmossa ei ole aiemmin nähty. Lisäksi Leia ja Rey saavat tilaa säteillä.

Hyvin toimivat myös pohjimmiltaan tavanomainen, mutta juuri siksi niin sankarillinen Rose, kapinallisten kovapintainen naiskomentaja, vara-amiraali Holdo (Laura Dern) sekä Benicio Del Toron esittämä, moraalisesti kyseenalainen DJ, jolle raha merkitsee aatteita enemmän. Puhumattakaan erään klassisen hahmon paluusta parrasvaloihin!

StarWarsLastJedi3WEB

Johnsonin käsikirjoituksen tärkein oivallus on, ettei leffa enää kierrätä orjallisesti alkuperäisestä trilogiasta kopioituja aineksia. Näin The Last Jedi seisoo suhteellisen ylpeästi omilla jaloillaan. Vaikutteita on toki poimittu vanhojen SW-leffojen ohessa monesta muustakin suunnasta.

Kuten kapinallisalusten pakomatka, joka tuo auttamatta mieleen Taisteluplaneetta Galactican perusasetelman. Mukana on myös kohtaus, jossa on enemmän Valerianin henkeä kuin koko Luc Bessonin Valerian and the City of a Thousand Planets -elokuvassa.

Kaiken kaikkiaan The Last Jedi on hyvä yritys, joka ei aivan kanna maaliin saakka.

Toni Jerrman – 3 tähteä

StarWarsLastJedi4WEB

Sarjakuvat – Tähtien sota 2015

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , , , , ,

StarWarsKannet2WEBMarvelin tähtien sota

Tähtien sota -sarjakuvat toimivat Dark Horse -kustantamon taloudellisena selkärankana yli 20 vuoden ajan. Matkan varrella suurin into katosi ja lehdet muuttuivat rutiininomaisiksi tekeleiksi. Kun Disney osti Lucasfilmin, Star Wars palasi takaisin Marvelin talliin.

The Force Awakens -leffaa odotellessa Marvel pukkasi liikkeelle useita tuoreita Star Wars -lehtiä, joiden tekijäkaartiin haalittiin nimekkäitä taiteilijoita. Näin voima palasi kertarytinällä sarjakuvamaailmaan.

StarWarsCassaday2WEBJulkaisujen lippulaiva on Jason Aaronin käsikirjoittama Star Wars -lehti, jonka tapahtumat sijoittuvat alkuperäisen Tähtien sota -elokuvan jälkimaininkeihin. Toimintaa ja jännittäviä käänteitä riittää, kun Han, Leia ja Luke kumppaneineen syöksyvät lyömään kiilaa Imperiumin huoltoverkostoihin. Heidän vastavoiminaan häärivät mm. Darth Vader, Boba Fett ja Jabba the Hutt.

StarWarsImmonenWEBAaron naputtelee paperille mukaansatempaavaa kerrontaa aidossa Tähtien sota -hengessä. Myös hahmokuvaus toimii. Tilaa saavat niin Luken painiskelu jedi-perintönsä kanssa kuin Hanin ja Leian keskinäinen kissanhännänveto. Voimiensa tunnossa paistatteleva Darth Vader on jylhää nähtävää. Lisäksi mukaan on uutettu uusia kiinnostavia hahmoja ja tarinankäänteitä.

Sarjan ensimmäisten numeroiden taiteesta vastaa John Cassaday. Hän tavoittaa suvereenisti niin Star Wars -näyttelijöiden kuin maailmankin visuaalisen ilmeen. Myös hänet sittemmin korvanneen Stuart Immosen kynänjälki on silmiähivelevän komeaa. Voima todella on kanssamme!

Läheskään yhtä hyvin ei toimi Kieron Gillenin ja Salvador Larrocan Darth Vader -lehti, joka ui kauemmas elokuvien asetelmista. Se jää myös piirrokseltaan keskinkertaiseksi.

DarthVaderWEBKuolontähden tuhoutumisen takia keisari on kovin pettynyt suojattinsa toimintaan. Darth Vader ei kuitenkaan katso toimettomana, kun hänet syrjäytetään imperiumin ykkösnyrkin paikalta, vaan alkaa punoa omia salajuoniaan. Niissä häntä auttavat mustaa lordia fanittava asearkeologi sekä kaksi murhanhimoista droidia – jotka muistuttavat ulkoisesti C-3PO:ta ja R2-D2:ta.

Kokonaisuus on varsin tavanomainen, eivätkä tekijät onnistu lietsomaan sarjaan aitoa ihmeen tuntua.

PrincessLeia1WEBOman minisarjansa ovat saaneet monet tutut hahmot, joten kaupasta voi bongata sellaisia Star Wars -julkaisuja, kuten Lando, Kanan ja Chewbacca. Tästä setistä paras on Mark Waidin käsikirjoittama ja Terry Dodsonin piirtämä Princess Leia.

Kun mitalit on jaettu, koittaa arki. Leia haluaisi jälleen mukaan tositoimiin, mutta kapinallisjohtajien mielestä hän on liian arvokas etulinjaan lähetettäväksi. Tämä ei sovi pippuriselle prinsessalle, joka livahtaa salaa etsimään viimeisiä yhä hengissä olevia alderaanilaisia. Vaikka rakas kotiplaneetta on räjäytetty pirstaleiksi, se ei tarkoita, etteikö prinsessalla olisi velvollisuuksia kansansa rippeitä kohtaan.

Mukaan vaaralliselle matkalle tarttuu lentäjäblondi Evaan, joka ei ole täysin vakuuttunut Leian pyrkimysten puhtoisuudesta. Yhdessä tämä kaksikko syöksyy avaruuden uumeniin, kohtaa vaaroja ja oppii jotain toisistaan. Kaikki huipentuu tunteita soittelevaan palopuheeseen: ”Me emme ole kuin vihollisemme. Me vastaamme vihaan viisaudella. Me vastaamme pelkoon mielikuvituksella. Me vastaamme sotaan toivolla. Jos yksikin alderaanilainen, joka suhtautuu luovuuteen palavalla intohimolla, pysyy hengissä, Alderaan jatkaa elämäänsä. Jokainen meistä on tärkeä.”

PrincessLeia2WEBPrincess Leia on sympaattinen ja hyväntuulinen avaruusseikkailu, jota kuljettaa kaksi vahvaa naishahmoa. Hienosti pelittää myös Dodsonin klassisen kaunis sarjakuvataide. Tätä ei yhdenkään Tähtien sota -fanin kannata jättää väliin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/16 osana laajaa sarjakuvavuosikatsausta.

StarWarsKannet1WEB

Kirjat – Vesa Lehtimäki: Lego Star Wars: Small Scenes from a Big Galaxy

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

SmallSceneslswkansiWEBVesa Lehtimäki:
Lego Star Wars: Small Scenes from a Big Galaxy

Minimiehet lumisateessa ja hiekka-aavikolla.

Kuten Tähtivaeltajansa tarkkaan lukeneet tietävät, Legon ja Tähtien sodan yhdistäminen on yksi kosmoksen upeimpia asioita. Mutta todellisuuden kätköissä piilee jotain palikkasettejä ja animaatioitakin hienompaa – Vesa Lehtimäen valokuvat Lego Star Wars -hahmoista. Ja nyt ne on saatu ihmisten ilmoille komeassa Small Scenes from a Big Galaxy -kirjassa.

Brittiläisen DK-kustantamon julkaisema teos on isokokoinen ja lähes 200-sivuinen. Se sulkee kovien kansiensa väliin suuret määrät ihastuttavia valokuvia, joissa Tähtien sota -elokuvista tutut Lego-hahmot seikkailevat niin Hothin lumikentillä kuin Tatooinen hiekka-aavikoilla. Lehtimäki on onnistunut uuttamaan suurten tapahtumien katveeseen sijoittuviin kuviinsa vahvaa tunnelmaa ja kerronnallista jännitettä.

Kirjan sivuilla eteen tulee hiekkamyrskyn keskelle eksyneitä iskujoukkojen sotilaita, Mos Eislyn kuuluisan kanttiinan pihalle hiekkakulkijansa parkkeeranneita jawoja, Hothin pintaa nuolevia lumikiitureita ja jättimäisten AT-AT-talsijoiden jaloissa vaeltavia iskusotilaita. Lumilyhdyn ääreen on hyvä hiljentyä auringon laskiessa.

SmallSceneslswWEB1Hienot sommitelmat, valon ja pimeyden hyväksikäyttö sekä kuvien taustalla sykkivät arkiset tarinat lisäävät teknisesti taitavien otosten vetovoimaa eksponentiaalisesti. Fotoissa pöllyävistä lumihiutaleista nyt puhumattakaan.

Lisäplussaa teos saa Lehtimäen teksteistä, joissa hän kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi kunkin kuvan ideasta ja toteutuksesta. Mukana on myös herran haastattelu, jossa hän avaa harrastuksensa taustoja.

Täyttä parhautta!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/16.

SmallSceneslswWEB2

Elokuvat – Star Wars: The Force Awakens

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , ,

StarWarsTFAjulisteWEB

Star Wars: The Force Awakens

Ensin ne hyvät uutiset: The Force Awakens on selvästi parempi Tähtien sota -elokuva kuin George Lucasin 2000-luvun vaihteessa laatimat kehnot esiosat.

Sitten ne huonot: The Force Awakens ei täytä siihen ladattuja suuria odotuksia, vaan luottaa liikaa alkuperäistrilogiasta kopioitujen hahmojen ja juonikuvioiden mielikuvituksettomaan kierrätykseen.

Luke Skywalker on kadonnut teille tietymättömille möhlittyään uusien jedien koulutuksen. Nyt kaukaisessa galaksissa vaikuttaa kolme voimaa: laajalle levittäytynyt Tasavalta, Leia Organan johtama vastarintaliike sekä pahan ”keisarin”, Snoken käskyttämä Ensimmäinen ritarikunta. Pimeän puolen ykkösnyrkkinä toimii laimea Darth Vader -klooni Kylo Ren (Adam Driver). Mustaan naamarin sonnustautunut valomiekkamies saa käskynsä Snoken tummanpuhuvalta hologrammilta, kuinkas muutenkaan.

StarWarsTFA2WEB

Tatooinen sijaan elokuva käynnistyy resuiselta aavikkoplaneetalla, jonka nimi on Jakku. Siellä asustaa tähtiä tuijotteleva orpotyttö Rey (Daisy Ridley). Hän tempautuu mukaan seikkailuun kohdattuaan sympaattisen BB-8-pikkudroidin, jolla on hallussaan sekä vastarintaliikkeen että ritarikunnan himoamaa informaatiota. Mukaan tarttuu myös Kylo Renin iskujoukoista karannut sotilas, Finn (John Boyega).

Sitten pitäisi löytää Luke ja siinä sivussa tuhota ritarikunnan uusi, entistäkin massiivisempi ja tuhovoimaisempi ”Kuolontähti”. Keskeiseen osaan nousee myös Kylo Renin ongelmallinen isä-poika-suhde.

StarWarsTFA1WEB

The Force Awakens tuo monin osin mieleen fanipoikien tekemän uudelleenfilmatisoinnin, joka ei tohdi astua kaluttujen kaavojen ulkopuolelle. Mukana on jopa vierailu erikoisten muukalaisten täyttämässä kapakassa sekä X-siipihävittäjien syöksy pitkin tähtiä tuhoavan jättiaseen kuilukäytävää!

Onneksi tämä ei ole koko totuus. Sekä Reystä että Finnistä on onnistuttu luomaan miellyttäviä uusia tuttavuuksia, jotka tuovat vanhaan soppaan tuoreitakin tunnelmia. Hyvin toimivat myös alkuperäisten Tähtien sota -hahmojen ikääntyneet versiot. Erityisesti Han Solosta (Harrison Ford) ja Chewbaccasta saadaan irti rutkasti nostalgista hupia. Unohtaa ei sovi myöskään C-3PO:n, R2-D2:n ja Millennium Falconin tunteita soittelevia esiintymisiä.

StarWarsTFA3WEB

Hetkittäin filmin meno ja meininki onkin täyteläistä Star Wars -herkkua. Huomattavasti parempaan olisi silti päästy vähentämällä platkuja kopioaineksia ja geneerisiksi jääviä taistelukohtauksia. Samalla olisi voitu panostaa enemmän juonenkehittelyyn, henkilökuvaukseen ja pieniin inhimillisiin hetkiin, jotka ovat keskeinen osa alkuperäisen Tähtien sodan viehätystä.

Vaikka J. J. Abramsin yritys on kelvollinen, jää vilpitön sydän, sielu ja pulp-asenne yhä hakuseen.

Toni Jerrman

Tähtivaeltajablogin muut Tähtien sotaa sivuavat jutut:

”Totuus” Luke Skywalkerista
Turkish Star Wars
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 1
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 2
Tähtien sodan Italo-kloonit, osa 3

Elokuvat – Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 3

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , , ,

Bestia!VenusJaPetoKansiWEBTähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 3

Viikon päästä jysähtää, kun vuosikymmenen odotetuin elokuva, Star Wars: The Force Awakens, saapuu teattereihin. Sitä ennen ehdimme käydä läpi vielä yhden satsin Italiassa valmistuneita Tähtien sota -klooneja. Viisi niistä ovat saman miehen, Alfonso Brescian käsialaa. Näistä neljä ensimmäistä on jo blogissa ehdittykin käsitellä, joten nyt on vuorossa setin viimeinen, eli Suomessa nimellä Bestia! Venus ja peto tunnettu ”helmi”. Avaruuden pedon ohessa esittelemme David Hasselhoffin tähdittämän Starcrash -rainan sekä Emanuelle-ohjaaja Bitto Albertinin hulppean Escape From Galaxy 3 -elokuvan. Nauttikaa!

BeastInSpaceKansiWEBThe Beast in Space

Alfonso Brescian viimeiseksi tieteiselokuvaksi jäi Walerian Borowczykin La Bêtea varioiva La bestia nello spazio (1980). La Bête (The Beast, 1975) on eroottisuuteen taipuva vertauskuvallinen taidekauhufantasia, joka muistetaan myös siitä, että sitä tähdittää suomalainen Sirpa Lane. Lane teki elokuvadebyyttinsä vuotta aiemmin Roger Vadimin La jeune fille assassinée -leffassa, jonka roolisuorituksesta häntä hehkutettiin uutena Brigitte Bardot’na.

Vadimin puheista huolimatta Lanesta ei kuitenkaan koskaan tullut uutta Brigitte Bardota. Tästä käy hyvänä todisteena se, että viisi vuotta myöhemmin hänet saatiin houkuteltua mukaan Alfonso Brescian viiden pennin The Beast in Space -tieteisseksploitaatioon. Brescialta veto oli tietysti mitä nerokkain, sillä se mahdollisti mainoslauseet tyyliin: ”Pedon tähti Avaruuspedon pääosassa!”

Bestia8454345WEBHeti kärkeen vieraillaan kuuskytlukulaiseen tulevaisuustyyliin sisustetussa baarissa, jossa planeettoja kiertelevät kaupparatsut siemailevat Uranuksen maitoa ja tappelevat miniasuisten neitojen huomiosta. Tehokkaaksi todistettuihin iskurepliikkeihin lukeutuu mm. ”Jos uskot tuollaisia tyyppejä, olet aina perse maassa. Minun kanssani pääset edes vuoteeseen”.

Elokuvan sankari on niljan oloinen viiksivallu, avaruuskapteeni Larry Madison (parissa muussakin Brescia-leffassa nähty Vassili Karis). Heti ensi töikseen hän pääsee hakkaamaan röyhelöpaitaan pukeutuneen, yli-ikäisen Han Solo -wannabeen, kauppalentäjä Juan Cardoson (Venantino Venantini). Sitten möyhitäänkin jo sängyssä Sirpa Lanen esittämän Sondra Richardsonin kanssa. Vaaleanpunaisilla ja -vihreillä valoilla terästetty aneeminen pehmopornokohtaus keskittyy lähinnä zoomailemaan Sondran nänneihin ja häpykarvoihin.

Aamulla Sondra kertoo välinpitämättömälle naistenkaatajalle painajaisistaan, joissa hän pakoilee koivumetsässä haarniskasaappaista petoa, partasuista äijää sekä punasilmäistä laatikkorobottia.

Bestia8455016WEB

Lue loppuun →

Elokuvat – Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 2

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

StarOdyssey4WEBTähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 2

”Oletko nähnyt Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun? Sitten sinun on nähtävä myös Taistelu avaruudesta!”

Vuonna 1977 syntyi elokuvamammutti, jonka jälkeläiset järisyttävät yhä maailmaa askelillaan. Kyseessä on tietysti kaikkien hyvin tuntema Tähtien sota -leffasarja, jonka tuoreinta osaa, Star Wars: The Force Awakens, odotetaan teattereihin joulukuun puolivälissä.

Tähtien sodan innoittamana italialainen Alfonso Brescia ryhtyi suoltamaan masiinastaan halpoja kopioseikkailuja. Kierrättämällä samoja kuvauspaikkoja, lavasteita, näyttelijöitä, juonikuvioita ja erikoistehosteita hän sai vuodessa aikaiseksi kaikkiaan viisi kalkkunan käryistä tieteiselokuvaa. Ne pistettiin maailmalle vuosina 1977–1980.

Näistä Al Bradleyn nimellä julkaistuista tekeleistä on Tähtivaeltajablogissa esitelty jo kaksi ensimmäistä eli Anno zero – Guerra nello spazio (War of the Planets) ja Battaglie negli spazi stellari (Battle of the Stars). Nyt ovat vuorossa kaksi seuraavaa. Sinua on varoitettu!

WarOfRobotsJulisteWEBWar of the Robots

War of the Robots -elokuvassa (La guerra dei robot, 1978) professori Carr (Jacques Herlin) sekä tämän kaunis Lois-assistentti (Brescian sf-leffojen vakkarikasvo Malisa Longo) ovat juuri testaamassa uutta mullistavaa reaktoria, kun polkkatukkaiset robotit kidnappaavat heidät. Kimmeltäviin kultaunivormuihin sonnustautuneet konemiehet lennättävät vankinsa kotiplaneetalleen, jota johtavat vanhukset kaipaavat proffan keksintöä pitääkseen yllä ikuista elämäänsä.

Maassa ollaan sen sijaan pahassa pulassa. Kukaan muu kuin Carr ei osaa pysäyttää koereaktoria, joka uhkaa räjähtää kahdeksassa päivässä. Niinpä muukalaisten perään lähetetään Loisin rakastettu, uljas kapteeni John Boyd (Antonio Sabato) retkikuntineen. ”Tehtävänne kuulostaa mahdottomalta, mutta meidän ja maanmiestemme elämä on käsissänne.” ”Ei hätää, annoin jo miehistölleni käskyn syöksyä avaruuden uumeniin.” ”Voi pojat, mikä mies!”

WarOfRobots1WEBTakaa-ajo keskeytyy, kun vihollisufo vaurioittaa alusta. Korjaustöitä varten joudutaan laskeutumaan radioaktiiviselle asteroidille, jonka luolastoissa käppäilee pullosilmäisiä humanoideja – sekä näitä metsästäviä polkkaroboja. Ei kuitenkaan hätää, sillä päättömästi ympyrää juoksevia kultapojuja on helppo tulittaa aina, kun he sattuvat vilahtamaan sankariemme piilon ohi. Asteroidilta mukaan tarttuu kalju Kuba (Aldo Canti alias Nick Jordan), joka osaa neuvoa reitin pahisten kuninkaalliseen palatsiin.

Jatkossa koettavia ”jännittäviä” juonenkäänteitä ei sovi tässä paljastaa. Mutta kerrottakoon, että kuvioissa toki vilahtaa lähes kaikissa Brescian sf-elokuvissa nähtävä jättimäinen, vilkkulampuilla koristeltu laatikkotietokone. Myös Tähtien sodasta lainatut valosapelit heiluvat ahkerasti.

WarOfRobots3WEBLeffa huipentuu lähes puolituntiseen avaruustaisteluun, jossa jäykissä muodostelmissa lentävät pienoismallit nykivät ruudun halki milloin mihinkin suuntaan. Silloin kun samoja efektikohtauksia ei pyöritetä kerta toisensa jälkeen uudelleen, näytetään tutkan kuvaruutua, jossa vihreät pisteet kiertelevät toisiaan. Lopputuloksena on apaattisin avaruussotakuvaus ikinä.

War of the Robots on järkeä riipivä kokemus jopa Brescia-asteikolla. Kerronta etenee kuin puolikuollut ameeba, ja vartin mittaista juonta venytetään käsittämättömillä teknopuhetulvilla, munattomilla taistelukohtauksilla sekä jatkuvilla reaktiokuvilla – kun jotain tapahtuu, kameran on käytävä yksitellen jokaisen henkilön kasvonilmeet läpi.

WarOfRobots2WEBLavasteet ja puvustus ovat pääosin tuttuja Brescian muista leffoista. Tasa-arvovaltuutettu lienee kuitenkin tyytyväinen, sillä puolet Boydin aluksen miehistöstä on nuoria, hyvännäköisiä naisia (mm. siilihiuksinen Yanti Somer) – varsinkin, koska he ovat vetäneet ylleen vihreät, ihonmyötäiset kumiasut.

Ai miksikö porukan perusunivormuissa lukee valtion nimen sijasta Trissi? No tietenkin siksi, että yksi elokuvan sponsoreista sattui olemaan Trissi Sport.

War of the Robots on avaruusseikkailujen rööpeliä hellyttävällä pudpudpud-musiikilla.

Lue loppuun →