Kolumni – Pääkirjoitus 4/18

Adobe Photoshop PDF

Isis on kenties ajettu ahtaalle, mutta käytännössä terroristit ovat jo voittaneet. Saavutuksiinsa nähden suhteellisen pieni joukko uskonnollisia fundamentalisteja on onnistunut pistämään länsimaat polvilleen ja käynnistämään valtavia pakolaisvirtoja.

Irrationaalisia pelkoja lietsomalla terroristit ovat synnyttäneet Eurooppaan kansallismielistä kiihkoa, vaarallista ääriajattelua ja maahanmuuttovastaisuutta. He ovat myrkyttäneet ilmapiirin niin, että viha ja rasismi riehuvat valtoimenaan. Luoneet uskontojen välistä vastakkainasettelua ja saaneet valtiot kiristämään turvallisuuspolitiikkaa kansalaistensa perusoikeuksia rajoittamalla.

Jopa Suomessa viranomaisten valvontakeinoja ja pääsyä yksilön kannalta hyvinkin henkilökohtaisiin tietoihin laajennetaan lähes holtittomasti.

Kaikki tämä sataa niin terroristien kuin länsimaihin pesiytyneiden populistien ja itsevaltiaiden laariin. Kohta me elämme poliisivaltioissa ja ihmettelemme demokraattisen utopian kuolemaa.

Mutta on maailma ollut hullu ennenkin. Tästä löytyy monia esimerkkejä Pekka Mannisen laatimasta Joris-Karl Huysmans -artikkelista. Vuonna 1848 syntynyt ranskalaiskirjailija on hyvin mielenkiintoinen hahmo sekä tuotantonsa että elämäntarinansa puolesta. Kuten Manninen artikkelinsa alussa toteaa, Huysmans saattoi hyvinkin kirjoittaa todellisuudesta, mutta hänen todellisuutensa oli mitä ilmeisimmin erittäin kummallinen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Suvi Kauppilan goottilaishenkinen novelli, jossa myyttisen Ranskan pimeillä takamailla tapahtuu kummia, Kari Sihvosen Syntax Terror -sarjakuva, jossa veikeät robotit kiusaavat ihmiskuntaa, sekä intomielinen raportti, joka esittelee syyskuussa järjestetyn Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin parhaat genretuotannot.

Ilonkiljahduksia aiheuttaa varmasti myös Petri Hiltusen ja Nalle Virolaisen Foliohatun alla -palsta. Aiemmin julkaisemattomassa analyysissä leffamielipuolemme tarkastelevat George A. Romeron alkuperäisen zombie-trilogian pinnan alaista todellisuutta – ja tekevät hämmästyttäviä löytöjä!

Sitten ei muuta kuin laserpyssyt kehiin, Clutch levylautaselle ja lukemaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Kirjat – Alastair Reynolds: Elysionin tuli

 

ReynoldsElysioninTuliKansiWEB

Alastair Reynolds
Elysionin tuli
Elysium Fire
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Tuoreella Elysionin tuli -romaanilla scifi-tykki Alastair Reynolds palaa Ilmestysten avaruus -sarjansa maisemiin. Teoksen päähenkilö on Prefekti-romaanista (3/09) tuttu suurprefekti Tom Dreyfus. Elysionin tuli on kuitenkin itsenäinen teos, jonka voi lukea tietämättä aiemmista kirjoista mitään.

Yellowstonen planeettaa kiertää kymmenestätuhannesta keinotekoisesta maailmasta koostuva Timanttivyö. Timanttivyö on demokraattinen utopia, jossa kansalaiset saavat elää vapauden ja vaurauden keskellä sekä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin päätöksiin. Aivoihin asennettujen neuraali-implanttien kautta toimiva systeemi on täydelliseksi hiottu ja turmeltumaton.

Jotta näin olisi myös jatkossa, tilannetta valvoo ylin viranomaistaho, Sotisovasta käsin työskentelevät lahjomattomat prefektit. He uhraavat koko elämänsä pitääkseen huolta demokraattisen prosessin toimivuudesta ja loukkaamattomuudesta.

Nyt ihmisten luottamus prefekteihin on kuitenkin horjunut. Ja tätä tilaisuutta käyttää hyväkseen kansankiihottaja Devon Garlin. Hän kiertää habitaatista toiseen kylväen epäluuloja ja innostaen yhteisöjä irtautumaan Sotisovan otteesta.

Yliprefekti Jane Aumonier pitää Garlinin johtamaa itsenäistymisliikettä marginaalisena häiriönä. Häntä kiusaa paljon pahempi pulma: ihmisiä menehtyy ympäri Timanttivyötä, kun heidän implanttinsa kuumenevat tuntemattomasta syystä. Tapauksia ilmenee yhä kiihtyvään tahtiin. Jos ongelmaa ei saada kuriin, edessä on paniikkiaalto ja kenties koko Timanttivyön tuho.

Sotisovan koneisto hälytetään setvimään Kulovalkeaksi nimettyä ilmiötä. Tutkimusten etulinjassa ovat suurprefekti Tom Dreyfus sekä kenttäprefektit Thalia Ng ja Sparver Bancal. Siinä missä Thalia ja Sparver metsästävät käytännön johtolankoja, Dreyfus vastaa lähinnä kuolleiden mielistä luotujen beetatasojen kopioiden kuulusteluista. Lisäksi hän pitää tiukasti silmällä Devon Garlinin tempauksia.

Toisaalla kirja seuraa kahta upporikkaan Voin suvun veljestä. He ovat asuneet koko elämänsä suljetussa Kuorikartanossa, jossa heitä koulitaan hallitsemaan lähes yli-inhimillisiä kykyjä. Eripariset veljekset kärsivät ahdistavista painajaisista, jotka tuntuvat viittaavaan kaukaisen menneisyyden epäonnistuneisiin ihmiskokeisiin.

Elysionin tuli toimii kuin häkä. Reynolds pudottelee lukijan eteen hurjat määrät kutkuttavia arvoituksia ja johtolankoja, jotka aiheuttavat kiihkeän ahmimisreaktion. Samalla hän maalailee romaanin sivuille ihmeen tuntua soittelevia maailmoja ja teknologioita. Myös kovan paineen alla kärvistelevien ihmishahmojen ja heitä repivien sisäisten dilemmojen kuvaus on kuosissaan.

Kaiken muun hyvän päälle romaani käsittelee vaikeita moraalikysymyksiä sekä setvii demokraattisen utopian karikkoja. Unohtaa ei sovi myöskään kreikkalaisia mytologioita, joihin kirja viittaa jo nimessään. Tai verkkoon karannutta Aurora-tekoälyä, joka tuo mukanaan pohdinnat jumalan kaltaisen koneälyn päämääristä.

Parempaa mysteereillä, yllätyskäänteillä ja toiminnalla kuorrutettua tieteisdekkaria on vaikea edes kuvitella.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/18.

Joulu on oiva aika hankkia kirjoja luettavakseen. Niinpä heitämme tällä viikolla blogiin kiihkeällä tahdilla kolme kirja-arvostelua teoksista, joista kannattaa ehdottomasti ottaa koppia.

Aiemmat kirja-arvostelumme laatuteoksista löydät oheisesta linkistä:
Lisää kirja-arvosteluja

Sarjakuvat – Thorgal 1: Lumoojattaren kosto

Thorgal1KansiWEB

Jean Van Hamme & Grzegorz Rosinski
Thorgal 1: Lumoojattaren kosto

”Hän on jo vuosikymmeniä vainonnut rantojamme jää-drakkarillaan etsiessään orjia maanalaisiin kaivoksiinsa.”

Ainoa syy, miksi aikoinaan keräsin itselleni komean kasan Mustanaamio-lehtiä, oli niissä julkaistu Thorgal-sarjakuva. Jean Van Hammen käsikirjoittama ja Grzegorz Rosinskin piirtämä viikinkisaaga on niin mainio sekoitus myyttistä historiaa, kutkuttavaa fantasiaa ja ihmeen tuntua soittelevaa scifiä, että se oli pakko saada käsiinsä jokaista Suomeen päätynyttä jaksoa myöten.

Nyt näyttää siltä, että puhkiluetut Mustanaamiot voi vähitellen siirtää paperinkeräykseen. Vuosikymmenten odotuksen jälkeen Thorgal on näet alkanut ilmestyä suomeksi myös albumimuodossa. Yhä jatkuvan kokonaisuuden ensimmäinen teos, Lumoojattaren kosto (WSOY), on jo saatavilla sekä lehtipisteistä että kirjakaupoista. Ja lisää on luvassa suhteellisen vikkelään, sillä Jäämerten sankari julkaistaan ensi helmikuussa ja Aranin maan kolme vanhusta toukokuussa. Tämä on juhlan paikka.

Thorgal3WEB

Lumoojattaren koston alussa Thorgal Aegirsson on pahassa pulassa. Myrskyjen pojaksikin kutsuttu mies sidotaan uhrikiveen kuolemaan. Tämä on Pohjolan viikinkien kuninkaan, Hullu-Gandalfin rangaistus siitä, että Thorgal rakastui hänen Aaricia-tyttäreensä.

Salaperäinen punatukkainen lumoojatar kuitenkin vapauttaa Thorgalin – ja vaatii tästä vastineeksi vuoden kestävää kuuliaisuutta. Aivan ensimmäiseksi kostonjanoinen nainen lähettää sankarimme Nilfheimin hyisen valtakunnan vartiotorniin. Sieltä hänen tulisi varastaa hopeinen lipas, jota karski jätti ja ovela kääpiö suojelevat.

Thorgal4WEB

Vikkeläliikkeisesti etenevä tarina sisältää vaaroja, jännitystä, taisteluja ja taikakeinoja. Niiden lomassa käy ilmi sekä Thorgalin mieltymys rauhaan ja rakkauteen että punatukkaisen lumoojattaren todellinen luonne. Mitenkään erityisen syvällisiin tai hienostuneisiin juonikuvioihin ei tässä ensimmäisessä tarinassa vielä ylletä, mutta kokonaisuuden lukee silti ilokseen.

Menneiden aikojen nostalgiseen kuvastoon upotaan myös albumin päättävässä, 16-sivuisessa Melkein paratiisi… -seikkailussa. Siinä lumisilla vuorilla ratsastava Thorgal putoaa syvään kuiluun, jonka pohjalla häntä odottaa kolmen naisen asuttama vehreä onnela. Neidot väittävät olevansa satojen vuosien ikäisiä ja tarjoavat Thorgalille mahdollisuuden jakaa paratiisinsa.

Ovatko naisten kertomukset totta? Entä onko Thorgal valmis hylkäämään kylmän ja karun reaalimaailman, jotta voisi elää ikuisesti kultaisessa häkissä? Kolisee!

Thorgal5WEB

Toivottavasti Thorgal, tuo belgialaisen sarjakuvan yksi kaikkien aikojen suosituimmista dynamoista, löytää lukijansa myös Suomessa. Paljon mieluummin näitä tarinoita lukee isossa ja laadukkaassa albumimuodossa kuin Mustanaamion sivuilta tihrustaen.

”Ja sinä, Thorgal Aegirsson, tulet vielä muistamaan, että olet minulle velkaa yksitoista kuukautta elämästäsi.”

Toni Jerrman

Thorgal6WEB

Elokuvat – Suspiria (2018)

SuspiriaJulisteWEB

Spoilerivaroitus!
Teksti sisältää juonipaljastuksia, jos alkuperäinen Suspiria on näkemättä.

Suspiria

Dario Argenton vuonna 1977 valmistunut Suspiria on italialaisten giallo-elokuvien kruununjalokivi. Näin ikonisen leffan uudelleenfilmatisointi vaatii sekä pokkaa että rohkeutta. Niitä molempia löytyy runsain mitoin edellisestä leffastaan Oscar-ehdokkuuden saaneelta Luca Guadagninolta.

Italialaisohjaaja tarttuu Suspirian klassiseen tarinaan ja leipoo sen aineksista taide- ja kauhuelokuvan täydellisen symbioosin. Samalla hän tuo käsikirjoittaja David Kajganichin kera jo entuudestaan vahvasti symbolistiseen kokonaisuuteen lukuisia uusia viitetasoja.

Freiburgin sijaan elokuvan tapahtumat sijoittuvat jaettuun Berliiniin ja kaupunkia halkovan kylmänkalsean betonimuurin katveeseen. Vuoden 1977 ajankuvaa korostaa uutislähetykset täyttävä panttivankikriisi, jossa Palestiinan vapautuksen kansanrintaman jäsenet kaappaavat Lufthansan lentokoneen. Näin he yrittävät painostaa Saksaa vapauttamaan Baader–Meinhof-ryhmän vangitut johtajat.

Suspiria4WEB

Elokuvan alussa pahasti sekaisin oleva Patricia (Chloë Grace Moretz) tunkeutuu väkisin tohtori Josef Klempererin (Tilda Swinton) vastaanotolle. Vaimonsa sodanaikaista katoamista yhä sureva psykoterapeutti ei halua ottaa todesta tytön hourailuja noidista ja omalaatuisista rituaaleista. Lopulta Patricia häviää Berliinin kaduille.

Toisaalla Ohiosta Saksaan saapunut mennoniittaperheen tytär, Susie Bannion (Dakota Johnson), pääsee koe-esiintymään Markosin tanssiakatemiaan. Lahjakas nuori nainen herättää tanssiryhmää koulivan madame Blancin (Swinton) huomion. Patrician hävittyä teille tietymättömille akatemian asuntolassa on vapaa huone, jonne Susie pääsee muuttamaan.

Dakota Johnson stars in SUSPIRIA 
Photo: Sandro Kopp/Amazon Studios

Kuten kaikki alkuperäisen elokuvan nähneet tietävät, kyseinen tanssiakatemia on jo ammoisina aikoina syntyneen noitapiirin kulissi. Sen turvin naiset voivat toimia piilossa miehiseltä katseelta, suorittaa taikojaan ja jatkaa olemassaoloaan. He palvovat kolmea myyttistä Äitiä: Suspiriorumia, Tenebrarumia ja Lachrymarumia. Mutta onko rakennuksen lukuisten salatilojen uumenissa piileskelevä Äiti Markos todellakin Äiti Suspiriorumin inkarnaatio, kuten hän väittää?

Itse elokuvassa seurataan nuorten tanssijoiden koulutusta sekä akatemiaan kohdistuvia epäilyjä. Paikan todellista luonnetta ryhtyvät selvittämään sekä eräät oppilaista että tohtori Klemperer. Samaan aikaan noidat jatkavat valmistautumista seremoniaan, joka takaisi akatemian tulevaisuuden. Naisten kesken on kuitenkin riitaa siitä, kuinka asian suhteen toimitaan. Erityisesti tanssitaiteelle elämänsä uhrannut ja Susien taitoihin ihastunut madame Blanc vastustaa nopeita ratkaisuja.

Suspiria5WEB

Suspiria toimii kuin häkä. Hötkyilemättä etenevä kerronta hypnotisoi katsojan ja käärii tämän kylmään syleilyynsä. Toteutus on kaikin puolin harkittua ja nappiin osuvaa, oli kyse sitten moderniin tanssiin kallellaan olevista huikeista esityksistä tai kohtauksista, joissa väkivaltainen kauhu vyöryy voimalla valkokankaille. Guadagninon hurmeisiksi yltyvät visiot eivät tunnusta rajoja ja onnistuvat yllättämään yleisön kerta toisensa jälkeen.

Myös filmin teemat ovat kohdallaan. Elokuva käsittelee natsivallan jälkeensä jättämiä traumoja, kylmän sodan ahdistavaa henkeä ja auktoriteettiaseman väärinkäyttöä. Sekä naiseuden käsitettä, äitiyden olemusta, seksuaalisuuden heräämistä, matriarkaatin toimintamalleja ja niin fyysistä kuin henkistäkin uudelleensyntymää.

Alkuperäisestä Suspiriasta on kirjoitettu useita syväluotaavia tutkimuksia, ja myös tämä uusi versio tarjoaa analyytikoille syyn teroittaa kynänsä. Guadagninon näkemys häviää Argenton filmille vain kahdessa yksityiskohdassa: kukaan ei pysty päihittämään Argenton tyylikästä värivalojen käyttöä tai Goblinin klassista musiikkiraitaa. Onneksi Guadagnino ei edes yritä, vaan kulkee näissä elementeissä aivan omilla linjoillaan.

Suspiria-nimi on laadun tae. Mestariteos.

Toni Jerrman – 5 tähteä

Suspirian Suomen ennakkoensi-ilta keskiviikkona 21.11. Night Visions -festivaaleilla.
Normaalinäytöksiin elokuva saapuu perjantaina 23.11.

Suspiria

Elokuvat – Night Visions: Maximum Halloween 3018 -tärpit

NightVisionsMH2018JulisteWEB

Night Visions Maximum Halloween 3018 -tärpit

Night Visions – tuo genre-elokuvien ilotalo – valtaa jälleen Helsingin Kinopalatsin. 21.–25. marraskuuta 2018 järjestettävä pohjoismaiden suurin fantasia-, kauhu-, scifi- ja toimintaelokuvafestivaali tarjoilee kaikkien filmifriikkien iloksi yli 40 pitkän ja 10 lyhyen leffan kattauksen. Mukana on sekä huippu-uutuuksia että harvinaisia klassikkoja.

Tähtivaeltaja-tärppeinä listaamme nyt valikoimasta kymmenen elokuvaa, joita ei ainakaan kannata jättää väliin. Ja aakkosjärjestyksellä mennään.

Climax (2018)
Gaspar Noé on elokuvataiteen hullu jumala. Mies, jonka jokainen elokuva on isku kaikille aisteille. Nyt kankaille vyörytetään hypnoottisesti sykkivää lihasmassaa koko rahan edestä. Juhlan paikka!

Lifechanger (2018)
Murhanhimoinen muukalainen hyppii ihmisvartalosta toiseen kanadalaisen indie-ohjaaja Justin McConnellin leffassa, joka yhdistelee scifiä, ruumiskauhua ja tragediaa.

ClimaxJulisteWEB

Opera (1987)
Dario Argenton parhaan luomiskauden päättänyt Opera juhlistaa erikoistehostevelho Sergio Stivalettin Suomen vierailua. Argenton klassikoita nähdään valkokankailla vain harvoin, joten tilaisuus kannattaa käyttää hyväkseen.

Prospect (2018)
Christopher Caldwellin ja Zeek Earlin kuvaus avaruutta kiertävistä duunareista on kerännyt kehuja kaikkialla, missä se on näytetty. Filmiä on kuvattu mm. sanoilla ”tunnelmallinen”, ”tuore”, ”älykäs” ja ”virkistävä”. Pakkonakki!

Summer of 84 (2018)
François Simardin, Anouk Whissellin ja Yoann-Karl Whissellin Turbo Kid oli ihastuttava rakkaudenosoitus 1980-luvun postapokalyptisille scifi-leffoille. Nyt kolmikko hyppää kasarihenkisen nuorisokauhun pariin. Nakkipakko!

Suspiria (2018)
Dario Argenton suurimman mestariteoksen uudelleenfilmatisointi. Tähtivaeltajasta tutun Ilja Rautsin mukaan Luca Guadagninon ohjaama kierrätys on vuoden 2018 paras elokuva.

ProspectJulisteWEB

Terrified (2017)
Argentiinalaisen Demián Rugnan ohjaamassa elokuvassa yliluonnollinen pahuus riivaa rauhallista naapurustoa. Arvostelijat ovat kutsuneet elokuvaa sekä äärimmäisen pelottavaksi että hämmästyttävän hyväksi.

Troll 2 (1990)
Maailmassa on lukematon määrä supisurkeita kalkkunaelokuvia. Harva niistäkään on yhtä päättömän hauska ja mielipuolinen kuin Claudio Fragasson ohjaama Troll 2. Tätä huonouden Graalin maljaa ei jätä väliin edes Erkin kaiman serkun isäpuoli!

Upgrade (2018)
Festivaalien avajaiselokuvaksi kohotettu australialaisfilmi sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa teknologia on levinnyt elämän joka alueelle. Leigh Whannellin ohjaamaa elokuvaa on kehuttu erinomaiseksi ja tyylikkääksi leffahelmeksi.

The Wind (2018)
Amerikansuomalaisen Emma Tammen ohjaaman kauhuwesternin pääosassa loistaa vahvatahtoista Lizzyä näyttelevä Caitlin Gerard. Feminismiin kallellaan olevia yliluonnollisia länkkäreitä ei ole liiemmin tarjolla, joten tästä kantsii ottaa koppi.

Toni Jerrman

TerrifiedJulisteWEB

Elokuvat – Overlord

OverlordJulisteWEB

Spoilerivaroitus!
Lopeta lukeminen tähän, jos olet allerginen juonipaljastuksille!

Overlord

Kuten kaikki tietävät, vedenalaiset natsi-zombiet ovat suurinta parhautta. Mutta kyllä ihan tavallisiakin natsi-zombieita katselee aina mielikseen. Niinpä Julius Averyn ohjaama Overlord lukeutuu automaattisesti elokuvasyksyn pakkotsekattaviin leffoihin.

Eletään vuotta 1944, ja liittoutuneet ovat aloittamassa maihinnousua Eurooppaan. Italiassa kannuksensa ansainnut alikersantti Ford (Wyatt Russell) johtaa juuri alokaskoulutuksesta valmistuneiden jenkkisotilaiden maahanlaskujoukkoa. Sen tehtävänä on tuhota saksalaisten radiohäirintäkeskus, joka sijaitsee pienen ranskalaiskylän kirkossa.

Ryhmän onnettomin märkäkorva on Boyce (Jovan Adepo). Hänestä ei ole tappamaan edes sotilasparakkia kiusaavaa hiirtä.

Overlord2WEB

Ilmatorjuntatulituksen tuiskeessa osa joukko-osastosta menehtyy jo lentokoneessa. Maahan asti päässeitä odottavat puolestaan miinat ja saksalaissotilaat. Niinpä vain neljä miehistä selviää perille asti – ja tästäkin kiitos kuuluu kylässä asuvalla Chloelle (Mathilde Ollivier), johon ryhmä törmää öisessä metsässä.

SS-partioiden terrorisoimalla paikkakunnalla on henki herkässä, eikä muurein ja konekivääripesäkkein ympäröityyn tukikohtaan marssita ihan noin vain. Lisäksi kylässä tapahtuu jotain outoa. Sekä paikallisia asukkaita että taisteluissa kuolleita saksalaissotilaita rahdataan kirkon kellaritiloihin, minkä jälkeen heitä ei enää nähdä.

Overlord3WEB

Ikävänä juonipaljastuksena kerrottakoon, että tämä kaikki liittyy mielipuolisen tohtorin ihmiskokeisiin. Kelpo tutkija on päätellyt, että kylän alta löytyvällä maatervalla on ihmeellisiä ominaisuuksia – kunhan sen ensin uuttaa elävän ihmisruumiin läpi. Lopputuloksena syntyvällä eliksiirillä on tarkoitus synnyttää tuhat vuotta kestäviä zombie-sotilaita kolmannen valtakunnan tarpeisiin.

Tätä ennen on kuitenkin suoritettava iso kasa julmia kokeita. Kuten testattava, pysyykö seerumia saanut eläväkuollut hengissä, jos hänestä on jäljellä vain pää ja selkäranka.

Kaikki tämä selviää Boycelle, kun hän päätyy kirkon kellareissa sijaitseviin laboratoriotiloihin. Jotain olisi tehtävä, mutta miten ihmeessä neljä jenkkisotilasta pystyisi päihittämään suurilukuisen joukon SS-miehiä? Verenhimoisista super-zombieista nyt puhumattakaan.

Overlord4WEB

Overlord on siinä mielessä hassu tapaus, että se yhdistelee oivallista sotakuvausta täysin överiksi vedettyyn hullu tiedemies -tarinaan. Alun taivaita ravisteleva tulimyrsky ja öisen metsän tappava tunnelma toimivat varsinkin elokuvateatterissa tehokkaasti. Kylän kujilla tapahtuva kissa ja hiiri -leikki ei ehkä niinkään. Mutta kun zombie-teeman padot lopulta avautuvat, ollaan kaukana realistisuuden rajoista.

Mikäli on valmis hyväksymään tämän ainesten eriparisuuden, kokonaisuus toimii. Sitä paitsi on kivaa pitkästä aikaa nähdä leffa, jossa natsi-zombieita ei käytetä ainoastaan hurmeisen huumorin alkusysäyksenä, vaan aidosti pirullisina voimina. Perinteiseen kauhuun asti filmi ei kuitenkaan yllä. Pikemminkin käsissä on hullunrohkealla yliluonnollisella tvistillä piristetty sotaelokuva.

Toni Jerrman – 3 tähteä

Sarjakuvat – Tintti Kongossa & Tintti Amerikoissa

Hergé
Lehtimies Tintti seikkailee:
Tintti Kongossa & Tintti Amerikoissa

Lehtimies Tintti seikkailee -näköispainoksissa ollaan jo edetty lähes laarinpohjalle asti. Tintti Kongossa ja Tintti Amerikoissa -albumit (Otava) edustavat Hergén varhaistuotantoa eivätkä ole missään mielessä vertailukelpoisia Tintin parhaiden hetkien kanssa. Näilläkin tarinoilla on silti oma arvonsa sekä aikansa kuvina, historiallisina kuriositeetteina että yhtenä etappina Hergén pitkällä uralla.

TinttiKongossaWEB1

1930-luvun alusta kotoisin oleva Tintti Kongossa on nykysilmin nähtynä räikeän rasistinen teos. Valkoinen Tintti on suuri sankari, jota paksuhuuliset ja hellyttävän yksinkertaiset afrikkalaiset palvovat kuin jumalaansa. Tosin tarina on muutenkin kovin lapsellinen. Tästä käyvät todisteina sekä se äärimmäinen helppous, jolla Tintti suorittaa lukuisat urotekonsa, että Milou-koiran suuri rooli tapahtumien tuoksinassa. Jatkuvasti puhua papattava koira ottaa juonessa sivukaupalla mittaa niin papukaijan, hyttysten, krokotiilin, leijonan kuin kuristajakäärmeenkin kanssa.

TinttiKongossaWEB2

Eläimiä ei albumissa muutenkaan kunnioiteta. Kun Tintti näkee savannilla sarvikuonon, hän toteaa: ”Ooho! Onpa nätti sarvikuono. Tapetaanpa elukka…” Kun kiväärin kaliiperi osoittautuu liian pieneksi lävistämään hirmun selkäkilpeä, Tintti yksinkertaisesti räjäyttää otuksen dynamiitilla pirstaleiksi. Tätä ennen hän on toki ehtinyt jo mukiloida apinan, kiduttaa leopardia, syöttää käärmeelle oman häntänsä ja ampua elefanttia norsunluun takia. Ihan vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Totisella mielellä Tintti Kongossa -albumia ei kannata lähestyä. Pikemminkin se käy hyvänä esimerkkinä siitä, miten takapajuisessa asennemaailmassa 1900-luvun alkupuolella yhä elettiin. Sekä muistutuksena siitä, kuinka helposti jopa itseään sivistyneenä pitävät ihmiset sortuvat ylimielisyyteen ja itsehyväisyyteen.

TinttiKongossaWEB3

Tintti Kongossa -teoksen loppumetreillä sankaritoimittajamme tekee tyhjäksi Al Caponen suunnitelmat ottaa Kongon timanttikaivokset hallintaansa. Tämä temppu on gangsterikuninkaalla vielä hyvin mielessä, kun Tintti saapuu Chicagoon Tintti Amerikoissa -albumin alussa. Niinpä Capone antaa mahtikäskyn, että Tintin on kuoltava. Aivan näin helpolla nuorta lehtimiestä ei kuitenkaan päihitetä.

TinttiAmerikoissaWEB3

Vanhoista Hollywood-elokuvista monet hahmonsa, käänteensä ja asetelmansa lainannut Tintti Amerikoissa on edeltäjäänsä selvästi humoristisempi. Käytännössä koko albumi on tehty kieli vahvasti poskella lepattaen. Karikatyyrimaisia hahmoja ja pönää höpsöilyä piisaa roppakaupalla, kun Tintti rynnii Chicagosta villiin länteen ja takaisin. Matkan varrella vastaan tulee niin intiaaniheimo Pyntätyt ukkovarpaat, intomielinen lynkkausporukka, ihmisryöstöihin erikoistunut Sieppaus Oy sekä tehdas, jossa liukuhihnalla kulkevat naudat pulpahtavat laitteiston toisesta päästä ulos lihasäilykkeinä, makkaroina ja laardina.

Hergén visio yhdysvaltalaisesta bisnesmentaliteetista on hetkittäin aidosti hersyvä. Muutenkin huumori osuu aina väliin maaliin. Juoni sitä vastoin on lähinnä päätöntä kohellusta paikasta ja yhteenotosta toiseen. Tarinan päätteeksi Tintti tietenkin pelastaa ihan yksin käsin Chicagon gangsterien ikeestä.

TinttiAmerikoissaWEB1

”Puutteenalaisten gangstereiden keskusapu- ja tukikomitean nimissä nousen vastustamaan nykyistä asiaintilaa… Yhdistäkäämme voimamme yhteistä vihollista vastaan, älköönkä levättäkö ennen kuin tuo kammottava lehtimies on saatu monen metrin syvyyteen maan alle.”

Vähiin käy ennen kuin viimeisiä viedään. Eli näiden julkaisujen jälkeen luvassa lienee enää faksimilepainos kaiken aloittaneesta Tintti Neuvostojen maassa -albumista – joka tosin on nähty suomeksi aiemminkin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

TinttiAmerikoissaWEB2