Sarjakuvat – Tim ja Tom

TimJaTomKansiWEB

Tim ja Tom

Fernand Dineurin luoma Tim ja Tom on yksi belgialaisen sarjakuvan menestystarinoista. Vuosien 1938 ja 1997 välillä sitä julkaistiin 47 albumin ja usean lyhyemmän tarinan verran.

Tim ja Tom ovat seikkailleet Suomessakin moneen otteeseen. 1970-luvulla heidät nähtiin niin Trumf-albumisarjassa kuin Ruutu- ja Non Stop -lehtien sivuilla. 2000-luvun alussa Egmont herätti sarjan jälleen henkiin kuuden albumin voimin. Nyt Tim ja Tom palaavat kuvioihin Otavan Non Stop -kirjasarjassa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi vain Tim ja Tom -nimeä kantava opus sisältää kolme seikkailua, joista teoksen käynnistävä Villa Virkistyksen arvoitus on aiemmin suomentamaton. Se on samalla ensimmäinen Tim ja Tom -tarina, joka koottiin Belgiassa albumimuotoon. Alkujaan vuonna 1950 julkaistun jännärin tarinasta vastaa Dineur ja piirroksesta Will.

TimJaTom2WEB

Tässä vaiheessa vielä hupsun pulloposkisilta näyttävät Tim ja Tom joutuvat tahtomattaan sekoitetuksi salakuljetusvyyhtiin. Kaikki saa alkunsa, kun Tom päättää ryhtyä Sherlock Holmesin opein ammattimaiseksi etsiväksi. Tämä ei ilahduta Timiä, joka haluaisi lomalle syrjäiseen ja idylliseen pikkukylään. Lopulta salaperäinen kirje houkuttelee myös Tomin Villa Virkistyksen rauhallisiin maisemiin – jotka lopulta eivät olekaan aivan niin rauhallisia kuin kaksikko toivoi.

”Ha! Ha! Ha! Ha! Olkaa kirotut, muukalaiset, jotka häiritsette henkien rauhaa!” kaikuu yöllinen valitus vanhan kartanon pimeillä käytävillä.

Tarinan alkupuolella meno on varsin hauskaa ja vaivattoman viihdyttävää. Hyväntuulista pilaa tehdään niin Tomin etsivätoilailuista kuin pienen maalaiskylän tunnelmistakin. Siinä vaiheessa kun salakuljetusjuoni humpsahtaa mukaan kuvioihin, alkaa kerronta tökkiä. Esiin keritään roppakaupalla sekavaa eestaasjuoksentelua sekä vähemmän onnistunutta vitsailua.

Kritiikistä huolimatta on ihan historiallisestikin mielenkiintoista nähdä, miltä Timin ja Tomin edesottamukset näyttivät 1950-luvun alussa.

TimJaTom3WEB

Kirjan kaksi muuta tarinaa ovat 1960-luvun lopulta kotoisin olevat Vihreä ihmeaine ja Kumia kantapäissä. Ne on nähty Suomessa viimeksi 1970-luvun alussa. Kierrätys ei tee laisinkaan pahaa, koska tuplaseikkailu lukeutuu koko sarjan veikeimpiin hetkiin. Kiitos kuuluu käsikirjoittaja Maurice Rosylle, sillä tässä vaiheessa Willin piirrosjälki oli taantunut jo turhankin simppeliksi.

Vihreä ihmeaine kertoo nimensä mukaisesti ihmeaineesta, jonka ominaisuuksia Tim ja Tom päätyvät selvittämään. Pallon muotoon aina palaava aine on kimmoisaa ja joustavaa materiaalia, eikä siihen pysty terävinkään puukko. Superpallon lailla pomppiva ja loputtomiin venyvä tökötti tarjoilee jo itsessään nauruhermoja kutkuttavaa hubaa. Mutta kun kuvioihin sekaantuu vielä häikäilemätön professori apureineen, on paketti ehdassa kuosissa.

Vielä villimpään menoon yltää Kumia kantapäissä -jakso. Siinä vihreää ihmeainetta suoniinsa saanut Tom venyy ja pomppii kuin paraskin supersankari. Valitettavasti vieraan vallan agentit kiinnittävät huomiota Tomin ihmeellisiin kykyihin. Onko kekseliäästä kumimiehestä päihittämään raskaasti aseistetut sotilaat?

Vauhdikas Kumia kantapäissä yhdistää onnistuneesti huumoria, voimafantasiaa ja mielikuvituksellista ilonpitoa. Ja mitäpä muuta sitä voisi koko perheen sarjakuvaviihteeltä toivoa!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

TimJaTom4WEB

Kolumni – Pääkirjoitus 3/18

Adobe Photoshop PDF

Kirjailija Tuomas Kyrö vitsaili (?) Suomen Kuvalehden blogissaan, että jos kirjalla on ideologinen päämäärä, kyseinen teos joutaa roskakoriin. Näin päätöntä lausuntoa voisi odottaa vain omaan ylemmyydentunteeseensa tukehtuneelta keskiluokkaiselta valkoiselta mieheltä.

Todellisuudessa hyvä ja kestävä kirjallisuus on aina yhteiskunnallisesti relevanttia. Se ottaa kantaa, tuo esiin näkökulmia ja kertoo jotain oleellista ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Vain silloin, kun kirjailijalla ei ole mitään sanottavaa, on lopputulos turhanpäiväistä ongelmajätettä.

Hyvä esimerkki kirjailijasta, joka haluaa teoksillaan vaikuttaa lukijan ajatusmaailmaan ja purkaa luutuneita kliseitä, on tässä lehdessä esiteltävä Kameron Hurley. Hän kulkee rohkeasti omia ideologisia polkujaan eikä anna minkään pysäyttää itseään. Ja näin on syntynyt jo kaksi huikeaa fantasiakirjasarjaa, yksi viime vuosien hienoimmista avaruusoopperoista sekä timanttinen esseekokoelma The Geek Feminist Revolution.

Vihaisia naisia puolustava kirjailija nostetaan nyt esiin niin artikkelin, haastattelun, esseesuomennoksen kuin novellinkin voimin. Hurley jos kuka on kaiken tämän huomion arvoinen.

Yhteiskunnallista kantaaottavuutta ja ihmisyyden perkausta löytyy myös moneen otteeseen palkitun Siiri Enorannan teoksista. Hän mainitsee haastattelussaan muun muassa fantasian eskapistisen ulottuvuuden, ekologisen agendansa ja kiinnostuksensa tutkia teksteissään valtaa ja seksuaalisuutta.

Ja jos etsit kirjaa, jolla on tärkeää sanottavaa, kannattaa tarttua Rivers Solomonin esikoisromaaniin. Menneisyyden kaiku -teos on vaikuttava avaruusallegoria orjuudesta, rotusorrosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Se on yksi vuoden parhaista scifi-suomennoksista.

Lehden muusta sisällöstä mainittakoon kotimainen Kersantti Napalm -sarjakuva ja Petri Hiltusen & Nalle Virolaisen maanmainio Alien-analyysi. Sekä tietenkin Ranskassa syntyneen, mutta Helsingissä työskentelevän teoreettisen astrofysiikan tohtorin, Edmund Schluesselin, kovaa scifiä lähestyvä Pähkinänkuoreen suljettuna -novelli.

Lisäksi tarjolla on tuttuun tapaan messevät määrät kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja. On Adaa, Aelitaa, Anyurua ja kaikkea muuta kivaa.

Lukemisiin!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/18.

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2018 -tärpit

RakkauttaJulisteWEB

Rakkautta & Anarkiaa 2018 -tärpit

Taas se tulee ja taas se tappaa! Ainakin istumalihakset, jotka joutuvat kovalle koetukselle, kun vuoden 2018 Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaali valtaa Helsingin.

Elokuvateattereiden kankaille mätetään 20.–30.9. rutkat annokset pitkiä ja lyhyitä leffahelmiä maailman joka kolkalta – sekä kaikista mahdollisista ja mahdottomista aihepiireistä.

Tästä ei elokuvafanin taivas enää paremmaksi muutu!

Koska haluamme helpottaa koko ihmiskunnan kenties ahdistavaksikin käyvää runsaudenpulaa, olemme peranneet uunituoreesta R&A-katalogista listan leffoista, joiden uskoisimme kiinnostavan juuri Tähtivaeltajan lukijoita.

Vanhaan tuttuun tapaan painotus on Aasiassa, animaatiossa ja genrekamassa. Vaikka enemmänkin olisi löytynyt hulppean helposti, tyydymme nyt vain 20 tärppiin, sillä se lienee monelle katsojalle juuri sopusuhtainen määrä filmejä tsekattavaksi festareiden aikana.

Teemoittain mennään ja aakkosjärjestys on tietty cool.

ExtraordinaryJulisteWEB

Aasia

Ash Is Purest White (2018)
Jia Zhang-ke maalaa valkokankaille lähes kaksi vuosikymmentä kestävän tarinan pikkugangsterista ja tämän tyttöystävästä. Elämä potkii, mutta onko se riittävän hyvä syy luopua nuoruuden optimismista ja suuresta rakkaudesta?

Extraordinary Mission (2017)
Ei ole maailman omaperäisin idea tehdä leffaa poliisista, joka soluttautuu rikollisjengiin kaataakseen sen sisältä käsin. Mutta kun käsikirjoittajan pallilla istuu Infernal Affairs -trilogiasta tuttu Felix Chong, on elokuva pakko tsekata.

Operation Red Sea (2018)
Dante Lam paukuttaa kankaille vauhdikasta toimintaa, jossa Kiinan laivaston erikoisryhmä iskee yhteen islamistitaistelijoiden kanssa. ”Pyrotekniikassa ei säästellä, ja erikoistehosteet ovat hengästyttäviä”, hehkuttaa Jouni Hokkanen.

The Way of the Dragon (1972)
Bruce Lee on suurin ja kaunein! Ja kun kerrankin tarjoutuu mahdollisuus nähdä yksi hänen hienoimpiin saavutuksiinsa lukeutuva filmi valkokankailla, niin vain hidasjärkinen jättää tilaisuuden käyttämättä.

MutafukazJulisteWEB

Animaatio

Mary ja noidankukka (2017)
Entisten Ghibli-työntekijöiden perustaman Studio Ponocin ensimmäinen pitkä elokuva on silmiä hivelevän kaunis noitafantasia. Ohjaajana Kätkijät- ja Marnie-leffoista tuttu Hiromasa Yonebayashi. Ghiblin perintö ei ole kuollut!

Mirai (2018)
Mamoru ”Poika ja peto” Hosodan perhe-elokuva kertoo nuoresta pojasta, joka matkaa ajassa maagisen puutarhan kautta. Oppaanaan hänellä on tulevaisuudesta saapunut pikkusisko. Yltiöpäisiä ylistyksiä on sadellut joka suunnasta.

Mutafukaz (2017)
Dark Meat City muuttuu painajaisten näyttämöksi japanilais-ranskalaisessa irrottelussa, joka näyttää visuaalisesti vallan vinkeältä. Leffan toisena ohjaajana toimii Shoujirou Nishimi, joka on aiemmin ollut tekemässä mm. huikeaa Tekkonkinkreet-filmiä.

On Happiness Road (2017)
Aitoihin historiallisiin käännekohtiin lomittuvassa taiwanilaisessa animaatiossa vanhalle kotiseudulle palaava Shu-chi päätyy pohtimaan elämän, kodin ja onnen merkitystä. Hyvän vastaanoton saanut filmi on ohjaaja Sung Hsin-yin ensimmäinen pitkä elokuva.

The Big Bad Fox and Other Tales… (2017)
Patrick Imbertin ja Benjamin Rennerin ohjaamassa ranskalaispiirretyssä kohdataan mm. kettu, joka luulee olevansa kana, ja ankka, joka haluaa joulupukiksi joulupukin paikalle. Leffaa on kehuttu sekä huumoristaan että animaatiotyylistään.

TigersJulisteWEB

Genre

Anna and the Apocalypse (2017)
Joulu menee nakeille, kun pikkukaupunki jää zombie-maailmanlopun jalkoihin. Onko Annasta (Ella Hunt) tovereineen näyttämään närhenmunat elävillekuolleille? Luvassa huumoria, horroria ja hurmeista musikaalimeininkiä!

Dead Mountaineer’s Hotel (1979)
Grigori Kromanovin ohjaamaa elokuvaa on monesti kutsuttu Viron ainoaksi todelliseksi tieteiselokuvaksi. Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin pohjautuva käsikirjoitus kuljettaa katsojan syrjäiseen alppihotelliin, jossa tapahtuu outoja. Harvinaista herkkua.

Mandy (2018)
Panos Cosmatosin elokuva mättää kankaille veristä hurmetta, kun Nicolas Cagen tulkitsema päähenkilö metsästää elämänsä rakkauden tappanutta uskonnollista kulttia. Moottoripyörädemoneja! Brutaalia väkivaltaa! Hulluutta!

Raja (2018)
Ystävät hämärän jälkeen -romaanilla maailman maineeseen nousseen John Ajvide Lindqvistin novelliin perustuva elokuva nostaa vampyyrien jälkeen valokeilaan peikot. Lähestymistapa on takuuvarmasti erilainen kuin peikkotarinoissa yleensä.

Sorry to Bother You (2018)
Komediaa, scifiä ja fantasiaa surutta sekoitteleva värikäs satiiri menestyvästä puhelinmyyjästä. Boots Rileyn esikoiselokuvasta on käytetty mm. ilmauksia surrealistinen kulttiklassikko, hysteerisen hauska happotrippi ja käsittämätön sotku.

The House That Jack Buit (2018)
Lars von Trierin inhorealistinen sarjamurhaajakuvaus on herättänyt kohua kaikkialla, missä se on näytetty. Ja se jos mikä on laadun tae!

Tigers Are Not Afraid (2017)
Issa Lópezin meksikolaisleffa kertoo väkivallan keskellä elävistä lapsista ja kuolleista, jotka elävät heidän kanssaan. Maagista realismia edustava synkkä satu on ollut katsojiensa mielestä koskettava helmi.

McKellenJulisteWEB

Tähdet

McKellen: Playing the Part (2017)
Sir Ian McKellen on yksi brittiläisen elokuvataivaan suurimpia nimiä. Lukuisissa genreleffoissakin esiintynyt karismaattinen tähti kertoo elämästään ja urastaan Joe Stephensonin ohjaamassa dokumentissa.

Nico, 1988 (2017)
Nicosta puhuttaessa muistetaan aina mainita Andy Warhol, Jim Morrison ja Velvet Underground, mutta Susanna Nicchiarellin elokuva keskittyy persoonallisen laulajan viimeiseen elinvuoteen. Nico rules!

Lyhytelokuvasetit

Kotimainen kilpailu 2
Setin huippuna loistaa Ilja Rautsin Koreassa palkittu Helsinki Mansplaining Massacre -lyhäri – intensiivinen kauhukomedia yhden naisen selviytymistaistelusta piinaavassa miesjoukossa, joka haluaa selittää hänelle kaiken.

Night Visions esittää
Seitsemän lyhytelokuvan kooste, joka nojaa pitkälti scifin ja kauhun suuntaan. Luvassa mm. avaruusmuukalaisia, lähitulevaisuutta ja Halloween-kujeita.

Ja sitten ei muuta kuin elokuviin!

Toni Jerrman

HelsinkiMansplainingJulisteWEB

Elokuvat – Ihmeperhe 2

Ihmeperhe2JulisteWEB

The Incredibles 2
– Ihmeperhe 2

Vuonna 2004 maailman kaikkia kansakuntia sekä supersankarisarjakuvafaneja hellittiin Pixar-firman The Incredibles -tietokoneanimaatiolla. Nyt ihmeperhe palaa pitkäksi venyneeltä tauolta – ja puikoissa on jälleen alkuperäisen elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut Brad Bird.

Bond-leffojakin varioiva filmi käynnistyy vauhdikkaalla kohtauksella, jossa herra Incredible ja hänen vaimonsa Elastigirl ottavat mittaa maan alta esiin kaivautuvasta Underminerista. Mukana menossa ovat myös heidän lapsensa Violet ja Dash. Sekä takavasemmalta kuvioihin kurvaava Frozone.

RGB

Tempauksessa on huonojakin puolia, sillä supersankarit on julistettu laittomiksi. Niinpä perheen ei kannattaisi heilua trikoissaan ihmisten ilmoilla. Tapauksen jälkeen hallituksen salainen superjaosto katkaiseekin kaikki yhteydet Ihmeperheeseen. Nyt he ovat työttömiä ja tyhjän päällä.

Apuun rientävät supersankareita fanittava Winston Deavor ja tämän eksentrinen Evelyn-sisko. Upporikkaina yritysjohtajina heillä on varaa ja teknistä tietämystä temppuihin, joilla kansa saadaan jälleen rakastumaan pyyteettömiin sankareihin. He tosin haluavat käyttää mannekiininaan Elastigirlia, mikä on kova pala purtavaksi itseään täynnä olevalle Mr. Incrediblelle.

RGB

Jatkossa elokuva seuraa kahta eri tarinalinjaa. Elastigirlin taistelu uutta superkonnaa, Screenslaveria, vastaan tarjoilee huikeaa meininkiä ja mahtavia visuaalisia temppuja. Kotipuolessa Mr. Incredible yrittää puolestaan selviytyä lastenkasvatuksen vaikealla saralla.

Ja aivan kuin angstisen teinitytön ja mahdottomilta tuntuvien matikan läksyjen kanssa veivaaminen ei riittäisi, käy ilmi, että Jack-Jack-vauvalla on supervoimia vaikka muille jakaa. Koeta siinä sitten kaitsea helposti hermostuvaa vauvelia, joka muuttuu suuttuessaan demoninpoikaseksi ja ampuu silmistään lasersäteitä.

RGB

The Incredibles 2 on takuuviihdyttävä luomus. Filmin toteutus ottaa kaiken ilon irti tietokoneanimaation mahdollisuuksista ja kerronta rullaa kuin pillastunut karjalauma. Huumoria, toimintaa ja veikeästi stailattuja hahmoja tulvii valkokankaan täydeltä. Myös ääninäyttelijät, kuten Craig T. Nelson, Holly Hunter, Samuel L. Jackson ja Catherine Keener, ovat ensiluokkaisia.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, Incredibles 2 on vähintään yhtä hyvä elokuva kuin ykkönen. Lisäpisteitä filmi saa siitä, että se on ärsyttänyt sekä uskovaisia että sovinisteja. He ovat loukkaantuneet mm. kevyestä kiroilusta ja naissankarin nostamisesta valokeilaan. Se, että Mr. Incredible päätyy elokuvassa koti-isäksi on kuulemma pahimman luokan feminististä propagandaa!

Incredibles 2 tarjoaa siis makeat naurut sekä elokuvateatterissa että sen ulkopuolella. Ja mikäs sen hienompaa.

Toni Jerrman – 4 tähteä

RGB

Sarjakuvat – Altan: Ada viidakossa

AdaViidakossaKansiWEB

Altan
Ada viidakossa

Vanhat patut saattavat muistaa Francesco Tullio Altanin Ada viidakossa -sarjakuvan Tapiiri-lehdessä julkaistuna jatkosarjana. Nyt tämä hienostunut ja elegantti – vai oliko se sittenkin kyyninen ja inhorealistinen? – klassikko on vihdoin saatu suomeksi yksissä kansissa. Kiitos tästä kulttuuriteosta kuuluu Asema Kustannukselle, Zum Teufelille ja Täysi Käsi Oy:lle. Ja tähän perään taputuksia ja hurraa-huutoja!

Alunperin 1970-luvun lopulla Italiassa julkaistu Ada viidakossa sijoittuu toisen maailmansodan katveeseen. Tarina käynnistyy, kun julkean perinteisessä sisäoppilaitoksessa opiskeleva siveä, mutta moraaliltaan ailahtelevainen Ada saa kuulla setänsä menehtyvän pian.

Ada5WEB

Kuolinvuoteellaan mies yllättää sekä Adan että niljan Nancy-serkun testamenttaamalla koko omaisuutensa Percy-pojalleen. Moisesta jälkikasvusta kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, sillä setä on heittänyt pojan ilmalaivasta viidakkoon jo parikymmentä vuotta aiemmin – todistaakseen vaimolleen, että on pohjimmiltaan kova jätkä.

Hyväsydämisenä neitokaisena Ada päättää lähteä etsimään serkkuaan banaanien ja apinoiden kansoittamasta Afrikasta – mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Näin ihanne ja hyöty yhtyvät villiin seikkailuun. Mukaan tarttuu myös Carmen, tulisen kultivoitunut espanjalainen kamarineito.

Ada3WEB

Nancy-persostelija ei kuitenkaan luovuta näin helpolla, vaan lähtee Adan perään serbialaisen taksikuskin kanssa. Myöhemmin kuvioihin tulla tupsahtavat mm. urkuja viidakossa soitteleva majuri Collins sekä tämän sveitsiläinen elämänkumppani, norsunluuhimoinen Rudi von Grudi.

Afrikan sydämessä kohtalokkaan sekalainen seurue juonii, pettää ja vaihtaa puolta minkä kerkiää. Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, tapahtumiin sekaantuu myös imettäjänsä pomottama Hitler: ”Soita Rommelille! Olen kurkkua myöten täynnä sen Wehrmachtin, vai mikä piru se on, älypäitä jotka vain syöttävät kullejaan kärpäsille! Ach!”

Ada2WEB

Kokonaisuutena Ada viidakossa on ihastuttavan päätöntä kamaa. Klassisen romaanin muotoon puettu absurdi satiiri pilkkaa ahneutta, natseja, brittiläistä yläluokkaa ja kaikkea mitä mieleen sattuu. Oman lisäulottuvuutensa sarjakuvaan tuo ruutujen alla pyörivä tekstiraita, joka sekä selittää että kommentoi tapahtumia.

Altanin orgaanista kynänjälkeä, jossa ihmishahmojen taustalle on ahdettu kärpäsiä, torakoita ja muita villejä yksityiskohtia, ei voi olla ihailematta. Naiset hän piirtää 1920-lukulaisiksi mykkäelokuvakaunottariksi, miehet susirumiksi ruttupäiksi.

Ada viidakossa on nerokas tippaleipähelmi ajalta, jolloin italialainen sarjakuvataide oli maailman napa ja meloni.

Toni Jerrman

Tämä arvostelu julkaistaan ennakkomaistiaisena kuunvaihteen tienoilla ilmestyvästä Tähtivaeltaja-lehden numerosta 3/18.

Ada4WEB

Sarjakuvat – Batman: Europa

BatmanEuropaKansiWEB

Batman: Europa

Pari vuotta sitten Yhdysvalloissa julkaistu Batman: Europa (RW) on monessa suhteessa mielenkiintoinen teos.

Eurooppalais-amerikkalaisena yhteistyönä syntyneen albumin käsikirjoituksesta vastaavat Matteo Casali ja Brian Azzarello. Sivusuunnitelmat ovat puolestaan italialaisen Giuseppe Camuncolin käsialaa. Lopullisen ilmeen sarjakuvalle ovat luoneet Camuncolin ohessa yhdysvaltalainen Jim Lee, espanjalainen Diego Latorre sekä ranskalainen Gérald Parel – jokainen heistä on kuvittanut yhden numeron alkuperäistä minisarjaa.

BatmanEuropaLeeWEB

Taiteensa puolesta albumi onkin kokeellinen. Tarjolla on neljää hyvin erityylistä jälkeä, joita yhdistää lähinnä omintakeisuus ja maalauksellisuus. Lähimmäs perinteistä supersankarityyliä kurkottaa Leen osuus, mutta muuten teoksen kuvitus kulkee polkuja, joille Batman-sarjakuvat harvoin eksyvät. Huikein näyttö tästä on Latorren jakso, joka muistuttaa enemmän impressionistisia maalauksia kuin sarjakuvallista kerrontaa. Wautsi wau!

BatmanEuropaLatorreWEB

Tarina vie lepakkosankarin ja hänen mielipuolisen arkkivihollisensa Jokerin halki Euroopan. Epäsuhta kaksikko joutuu kerrankin lyömään hynttyynsä yhteen. Tuntematon taho on näet tartuttanut molempiin viruksen, joka tappaa heidät viikossa, ellei vastalääkettä löydy. Johtolankoja perataan esiin niin Berliinistä, Prahasta, Pariisista kuin Roomastakin.

Näkymättömästä vihollisesta huolimatta sarjakuvan ydin on Batmanin ja Jokerin välisessä suhteessa. Tähän ikuiseen kissanhännänvetoon on saatu upotettua aimo annos dramatiikkaa, joka tuo hetkittäin mieleen jopa Tappava pila -klassikon: ”Hän. Minä. Toistemme veri huulillamme. Hakattuina. Rikottuina. Kuolevina. …Ja hän vain nauraa.”

Lopulta kysymys kuuluu, onko Batman valmis astumaan haudan uumeniin, jos se on ainoa keino vapauttaa maailma Jokerin ikeestä.

BatmanEuropaCamuncoliWEB

Sarjakuva esittelee eurooppalaiset tapahtumakaupungit äärimmäisen tiivistetysti. Silti se tavoittaa aina jotain oleellista kunkin maineesta ja mielenlaadusta.

Kokonaisuuden miinuksiksi on laskettava hetkittäinen tyhjäkäynti ja pahispaljastus, joka ei erityisemmin ilahduta. Näistä kauneusvirheistä huolimatta Batman: Europa lukeutuu viime aikojen kiehtovimpiin lepakkosuomennoksiin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

BatmanEuropaParelWEB

Elokuvat – Under the Skin

UnderTheSkinKansiWEB

Under the Skin
(UK-versio, blu-ray)

”Tiedän että taidetta on, skiense fiktion”, lauloi Eppu Normaali aikoinaan. Tästä huolimatta aidosti taiteellisuuteen pyrkivät tieteiselokuvat ovat harvassa. Jonathan Glazerin ohjaama Under the Skin (2013) on kuitenkin sitä itseään.

Glazer paaluttaa elokuvansa tyylilajin katsojien mieleen heti kättelyssä. Parin ensimmäisen minuutin aikana kuvaruudussa näkyy pelkästään pimeydessä hohtava valopiste, joka hitaasti muuttuu pyöreiksi muodoiksi. Sitten näytetään öisiä, ankaria maisemia Skotlannin syrjäseuduilta. On lumen ympäröimä joki, metsän siimeksessä kiemurteleva tie ja mutkissa kaasutteleva moottoripyörä.

Kuvastoon alkaa tulla jonkin tason tolkkua, kun motoristi pysähtyy tien reunaan ja noutaa lähistöltä naisen ruumiin. Sen hän kuljettaa pakettiautolla hylättyyn tornitaloon. Valkeassa, rajattomassa tilassa naisen alaston kopio riisuu ruumiin ja pukee ylleen tämän vaatteet. Sitten nainen ajaa pois paikalta pakettiautolla.

UnderTheSkin1WEB

Tämä nimettömäksi jäävä nainen (supertähti Scarlett Johansson) on elokuvan näkökulmahenkilö. Kamera seuraa, kun hän kiertelee pakettiautolla Glasgow’n katuja nuoria miehiä tarkkaillen. Väliin hän lähestyy kulkijoita ajo-ohjeiden varjolla. Samalla hän utelee miehiltä näiden suhdestatusta ja kotioloja. Yksinäisiksi osoittautuville hän tarjoaa kyydin, jonka lopussa odottaa lupaus seksistä.

Lupaus ei käy toteen. Nainen johtaa uhrinsa autiotaloon, jonka ovi avautuu täydelliseen pimeyteen. Tumman peililattian pinnasta heijastuvat ainoastaan ihmishahmot ja vaatteet, jotka he riisuvat. Mutta ennen kuin miehet ehtivät koskettaa lumoojatarta, he vajoavat hitaasti mustaan, öljymäiseen nesteeseen.

UnderTheSkin6WEB

Toisaalla näemme syrjäisen rannan ja avioparin puolitoistavuotiaan lapsensa kera. Kiehuva aallokko repii vaimon ja tämän miehen vetiseen hautaan sekä kuluttaa loppuun uimarin, joka yrittää pelastaa heidät. Mitä tekee naisemme? Kolkkaa voipuneen uimarin ja raahaa hänet mukaansa – sekä hylkää itkevän pikkulapsen niille sijoilleen.

Under the Skin on mystinen ja eriskummallinen filmihelmi. Se luottaa katsojan kykyyn tulkita kuvia eikä sorru selittelemään tapahtumia tai niiden taustoja. Glazer pelaa pitkillä, hiljaisilla kohtauksilla ja eteerisellä tunnelmalla. Samalla hän lataa rutkasti sisältöä Johanssonin ilmeettöminä pysytteleviin kasvoihin.

Elokuva pohjautuu Michel Faberin Lihaa ja verta -romaaniin (ks. Tähtivaeltaja 2/01), mutta mitä vähemmän kirjasta tietää, sen parempi. Filmin vahvuus kun piilee juuri arvoituksellisuudessa ja epätietoisuudessa, joka alkuteoksessa on purettu auki.

UnderTheSkin3WEB

Glazer on sisäistänyt myös vanhan totuuden, jonka mukaan taide, joka ei sisällä runsaasti alastomuutta, on silkkaa teeskentelyä.

Under the Skin on viipyilevän kerronnan taidonnäyte, joka fuusioi saumattomasti tutun ja vieraan, tavanomaisen ja käsittämättömän. Sen arkisimmissakin kuvissa hehkuu outouden ilmapiiri, joka jää mielen pohjalle kummittelemaan.

Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät •••

Kymmenen noin viisiminuuttista minidokumenttia, jotka valaisevat elokuvanteon eri osa-alueita. Mukana on paljon mielenkiintoisia faktoja. Kuten, että monet kohtauksista kuvattiin piilotetuilla kameroilla – joita saattoi samaan aikaan olla käytössä kymmenkunta. Ratkaisulla haettiin naturalismia niin elokuvan visuaaliseen ilmeeseen kuin näyttelijöiden reaktioihin. Leikkaajalle tämä tosin tiesi painajaismaista työmäärää, koska materiaalia kertyi monin verroin normaalia enemmän.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/14.

UnderTheSkin2WEB