Toni Jerrman

Sarjakuvat – Fred: Filemon – A:n kaarella

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , ,

Fred:
Filemon: A:n kaarella
Suom. Jukka Heiskanen, Egmont

”Kun hetki värin seitsemän koittaa ja myrsky laantuu, lenseys voittaa.”

Egmontin BD-tarjonnan ilahduttavimpia tuiteripyörteitä ovat Fredin luomat Filemon-tarinat. Tällä kertaa sarjakuvasurrealismin Salvador Dalí heittää Filemonin Atlantin valtameren kirjainten maailmaan albumissa A:n kaarella. Todellisuudesta toiseen siirtymiseen tarvitaan vain salama ja tynnyri.

Kirjainmaailmassa kuohuu, sillä pitkään jatkunut myrskysade on peittänyt kirjaimet vesimassojen alle. Pinnalla pilkistää enää Bartolomeuksen valtavaksi kasvanut mökki, jonne tulvasta pelastautuneet oudokit ovat paenneet. Tämä ei ilahduta Perjantai-kentauria, joka joutuu moppaamaan ja kiillottamaan kaikki haaksirikkoisten likaamat parketit – joita on peräti 25 miljoonaa kilometriä!

Aivoja ihanasti pärisyttävän tripin aikana kohdataan mm. vaarallisia lihansyöjälipastoja, mystisiä enteitä runoileva yksisarvinen sekä sikaria tuprutteleva herra Kuolema. Tajunnanvirtamaisella logiikalla etenevä kerronta aaltoilee ylisestä aliseen humpanpumppujen ja sateenkaarien antoisalla avustuksella – eikä ihmeistä ja kummastuksista tule pulaa.

A:n kaarella tarjoilee lumoavan lukukokemuksen, jossa sekä tarina että taide ovat sulavassa symbioosissa. Vastaavanlaista mielikuvituksen pidäkkeetöntä mutta silti hallittua lentoa ei muualta löydy.

”Hus! Häivy! Mene toiseen maailmaan katsomaan, olenko siellä.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/26.

Kirjat – Anne Leinonen: Hylättyjen novellien universumi

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

Anne Leinonen
Hylättyjen novellien universumi
Penelope

”Peijas lähti taluttamaan tytärtäni pois, ja tämä käveli perässä kuin nalkkipää.”

Jo viime vuosituhannen puolella uransa aloittanut Anne Leinonen on ollut merkittävä edelläkävijä ja esikuva uuden sukupolven kotimaisille spefi-kirjailijoille. Kirjailija-ammatin lisäksi Leinonen on toiminut kouluttajana, kustantajana, julkaisijana ja toimittajana. Kursseja on pidetty, kirjoitusoppaita laadittu ja ihmisiä törmäytetty toisiinsa.

Hylättyjen novellien universumi -kokoelma ei nimestään huolimatta sisällä mappi ö:hön dumpattuja tarinoita. Sen sijaan kansien väliin on kerätty novelleja, jotka ovat alkujaan ilmestyneet osin hyvinkin obskuureissa julkaisuissa. Jotkut vieläpä salanimellä kirjoitettuina.

Tarinoiden aiheskaala on laaja, sillä mukana on niin fantasiaa, scifiä kuin kauhuakin. Väliin aineksia ammennetaan suomalaiskansallisista mytologioista tai muista myyteistä. Huumoria tai aaveromantiikkaa koskaan unohtamatta.

Käytännössä lähes jokainen novelli pohjaa vinkeään perusideaan. Kuten vaikkapa siihen, millainen pulma syntyy, jos Schrödingerin kissa ryhtyy lisääntymään: ”Koko tietoisen maailmamme olemus voi romahtaa.” Tai siihen, että demonit alkavat etsiä uusia käännynnäisiä imagokonsulteilta saaduin opein. Ainakaan Kuopioon suunniteltu esiintyminen ei vastaa odotuksia.

Useimmiten tarinoista voi aistia vihjeitä keskushenkilöiden persoonallisuuksia muovanneeseen aiempaan elämän. Novelleissa itsessään esiin nostetaan kuitenkin vain yksi merkittävä viipale ja käänne heidän olemassaolonsa saralla. Näin hyvin lyhyistäkin teksteistä kasvaa mittaansa suurempia kokemuksia.

Ja vaikka novellit seisovat omilla jaloillaan, muutama teksti kytkeytyy Leinosen muiden teosten maailmoihin joko suoraan tai vähintäänkin tematiikan kautta. Tämä käy ilmi tarinoiden saatesanoista, joissa Leinonen valottaa kunkin tarinan syntyprosessia.

Jo lähtökohtansa takia Hylättyjen novellien universumi ei nouse Leinosen parhaiden teosten tasolle. Lisäksi ihan hyväänkin ideaan nojaava lopputvisti on paikoin pikemminkin tussahdus kuin törähdys.

Kokonaisuuden ykköstekstiksi nostaisin Pilaantuneiden tomaattien kimara -fantasiaparodian. Tosin käsikirjoittaja Kalervo Rauta-Kalske on itse antanut tarinalle nimeksi Ritari ja velho.

Mainiossa novellissa seurataan ritarisankari Cedric Savior Thorogoodin tuoreinta seikkailua. Herra on läpeensä kyllästynyt kliseisesti kirjoitettuihin fantasiapläjäyksiin eikä oikein jaksaisi puurtaa läpi jälleen yhtä tylsää tarinaa. Roolista täytyy kuitenkin pitää kiinni tai muuten Fantasiahahmojen liitto tykkää kyttyrää. Lukijat tuskin mitään lusmuilua huomaisivat, kun heille kerran muutenkin kelpaavat näin loppuunkalutut juonenriekaleet.

Novelli tekee onnistunutta pilaa fantasiakliseistä ja saa metatasoleikin loistamaan. Hyviä oivalluksia piisaa ja hihittely kuplii mielessä koko tarinan ajan.

Kirjan päättää kolme asiatekstiä, joissa Leinonen kertoo urastaan, novellimuodon ominaispiirteistä, spefi-kirjoittajayhteisöstä sekä tekstiensä luontosuhteista.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/26.

Uutiset – Helsingin Kirjamessut 2026

tonitahtivaeltaja Uutiset , , ,

Helsingin Kirjamessut 2026

Kirjafanien vuoden kohokohta eli Helsingin Kirjamessut tekee jälleen tuloaan! 22.–25.10. kaikki kirjallisuuden ystävät suuntaavat kohti Helsingin Messukeskusta. Ohjelmaa on tavalliseen tapaan tarjolla runsain mitoin.

Myös Helsingin Science Fiction Seuralla ja muilla pääkaupunkiseudun sf-järjestöillä on messuilla oma tiskinsä. Sieltä voi käydä hankkimassa uudempia ja vanhempia Tähtivaeltajia, T-paitoja, kyniä, Marvineita, edullisia kirpparikirjoja ja vaikka mitä. Muista siis vierailla osastollamme osoitteessa 6y28!

Oheiseen listaan olen koonnut kattauksen messujen spefi- ja sarjakuvaohjelmista.

Listauksen ohessa spefi-aiheista ohjelmaa löytyy varmuudella myös kustantamojen omilta osastoilta, joten pulaa tekemisestä ei todellakaan tule. Ja spefi-kirjailijoita vierailee toki muissakin ohjelmissa.

TORSTAI 22.10.

10.30–11.00 Roihuvuori
Jussi Moila, Niilo Sevänen, haastattelija Aleksi Pöyry
MITEN KALEVALA INSPIROI NYKYKIRJAILIJOITA?

10.30–11.00 Vallisaari
haastattelija Marianna Leikomaa
KUVASTAJA-PALKINNON JAKO

11.00–11.30 Töölö
Mia Myllymäki, Hanna Morre, Anni Kuu Nupponen
SARJAN KIRJOITTAMISEN RIEMUT JA HAASTEET

11.30–12.00 Kallio
Magdalena Hai
KIRJAKALLIO: KUUNKEHÄ

11.30–12.00 Suomenlinna
Samuli Antila, Maija Nyström, M. J. Hölttä
KAUHUKIRJALLISUUS JA HISTORIAN VARJOT

12.30–13.00 Arabia
Petri Hiltunen, Vesa Vitikainen, Marko Raassina, haastattelija Virpi Hämeen-Anttila
KALEVALA SARJAKUVISSA

15.30–16.00 Senaatintori
Juhani Karila
HELSINGIN SANOMAT: TERAPEUTTINI ON IHMISSUSI

16.00–16.30 Töölönlahti
Niilo Sevänen, Maiju Ihalainen, Kaisa Ranta, haastattelija Edith Arkko
KAIKKI FANTASIA EI OLE ROMANTASIAA

16.30–17.00 Kallio
Mia Myllymäki, Marisha Rasi-Koskinen
KIRJAKALLIO: KUTSUMUSTAIAT & MYKKIEN LINTUJEN MUSEO

17.30–18.00 Roihuvuori
Veera Antsalo, haastattelija Matias Kuokkanen
YÖN TEOLLISUUS

17.30–18.00 Suomenlinna
Vesa Sisättö, haastattelija Lotta Vuorio
KUNINGAS ARTHUR JA MUITA HISTORIALLISIA MYYTTEJÄ

PERJANTAI 23.10.

11.30–12.00 Kallio
Sini Helminen
KIRJAKALLIO: AARNI 1: ANASTETTU AVAIN

12.00–12.30 Töölönlahti
haastattelija Emilia Noschis
YLE KIOSKI: WTF AI

12.30–13.00 Töölö
Antti Valkama, Vesa Heino, haastattelija Eliisa Pitkäsalo
SARJAKUVAN KIELESTÄ JA KÄÄNTÄMISESTÄ

14.30–15.00 Arabia
Tiina Raevaara, Joel Kangas
KAUPUNKI JONKA KESKELLÄ ON METSÄ & KALTIO

19.00–20.00 Vallisaari
Leena Krohn, Iwona Kiuru, haastattelija Nina Paavolainen
LUKUPIIRI: LEENA KROHN

LAUANTAI 24.10.

11.30–12.00 Kallio
Sara Norja
KIRJAKALLIO: KEIJUT

12.00–12.30 Arabia
Petri Aarnio, Sauli Santikko
TARZAN JA FANTASIA

12.30–13.00 Roihuvuori
Miina Supinen
HOPEAPEILI

13.00–13.30 Töölönlahti
S. K. Rostedt
SYNKÄN VIRRAN SYLI

13.00–13.30 Arabia
Petri Hiltunen, Tiia Salmelin, Tuoni Myllylä, haastattelija Hannu Kesola
SUOMALAINEN FANTASIASARJAKUVA

13.30–14.00 Arabia
Matti Hagelberg, haastattelija Hanna Visala
VAJOAVA ATENEUM – VAIHTOEHTOINEN SARJAKUVAHISTORIA

14.30–15.00 Arabia
Ville Tietäväinen
METSÄN KUNINGATAR

15.00–15.30 Arabia
Edith Hammar, Rimma Joonatan Erkko, haastattelija Matti Järvinen
QUEER-KAUHUA SARJAKUVAMUODOSSA

15.30–16.00 Arabia
Juhani Tolvanen, Pasi Vainio
ROBERT CRUMB: HARHAISIA TARINOITA

16.00–16.30 Esplanadi
Erik Svetoft
SPA

16.30–17.00 Esplanadi
Ville Ranta, Riina Tanskanen
SUOMALAINEN SARJAKUVA VALLOITTAA MAAILMAA

18.00–18.30 Esplanadi
Lauri Ainala, Sami Makkonen
VERIKYYHKY

18.30–19.00 Esplanadi
Pertti Jarla
FINGERPORI 19

18.30–19.00 Roihuvuori
Elli Valtonen
VIERASLAJI

19.00–19.30 Esplanadi
JP Ahonen, haastattelija Janne-Matti Keisala
BELZEBUBS — 10 VUOTTA PÄIN HELVETTIÄ

SUNNUNTAI 25.10.

11.30–12.00 Töölö
Maria Roque Martins, haastattelija Saara Henriksson
PIMENNYS

11.30–12.00 Roihuvuori
Antti Leikas
TONTTU – KIRJA ILMAN A:TA

12.30–13.00 Roihuvuori
Heikki Kännö
SILMÄT

13.30–14.00 Kallio
KIRJAKALLIO: SINUSTA TEEN PESÄNI

14.00–14.30 Kallio
Siiri Enoranta
KIRJAKALLIO: KESKUSTELUJA KUKKASTEN KANSSA

17.00–17.30 Esplanadi
Kristiina Drews
KLASSIKKOJEN KLASSIKKO: HULLU KUNINGAS PUUSSA

Mahdolliset muutokset kannattaa tsekata Kirjamessujen omilta sivuilta.

Toni Jerrman

Sarjakuvat – Stan Sakai: Usagi Yojimbo 6 – Jumalten miekka

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , ,

Stan Sakai:
Usagi Yojimbo 6: Jumalten miekka
Suom. Vesa Heino, Zum Teufel

”S-sen ääni… Ihan haudantakainen…! Ja sen silmät!”

Stan Sakain Usagi Yojimbo 6: Jumalten miekka on tuhti annos isännättömän jänissamurain, Miyamoto Usagin seikkailuja. Hän on aina valmis auttamaan heikompia ja kurittamaan pahiksia.

Kirjan käynnistää yli 250-sivuinen nimitarina, joka alkaa maailman luomismyytistä. Seuraavaksi kuvaan astuu jumalten miekka, Niittosirppi, joka päätyy lopulta yhdeksi keisarinvallan pyhäksi sinetiksi. Vuonna 1185 käydyn klaanisodan aikana miekka hukkuu veren tahriman salmen syövereihin.

Satoja vuosia myöhemmin miekka on taas ajankohtainen. Kahdeksan lordin salaliitto punoo juonia syrjäyttääkseen Japania hallitsevan shogunin valtaistuimelta ja palauttaakseen keisarin maan johtoon. Kapinallisia johtava Kotetsu on saanut kumppanikseen Ryoko-noidan, jonka maagiset kyvyt auttavat pyhän miekan etsimisessä.

Sattuman kautta miekka päätyy Usagin käsiin, eikä hän voi edes aavistaa, minkälaiset vihollislaumat hän saa peräänsä. Tarinan mittaan kuvioihin pulpahtavat myös lukuisat aiemmista albumeista tutut hahmot, kuten ahne sarvikuonopalkkionmetsästäjä Gennosuke sekä itseään jumalten peitsenä pitävä salaperäinen tappaja Jei.

Käsillä on eeppisen mittaluokan historiallinen fantasia. Useiden keskushenkilöiden kuljettamat tarinalinjat risteilevät ja sivuavat toisiaan, eikä ruumiskasoista tule puutetta. On pettureita, sankareita, sotilaita, ninjoja, lordeja ja rikollisia. Kaiken keskipisteenä pysyy kuitenkin Niittosirppi, jonka kohtalo heiluttaa koko valtakuntaa.

Huikeassa kertomuksessa riittää käänteitä niin runsaasti, että laajasta sivumäärästä huolimatta jumalten miekan ympärille luotu tarina jää täysin kesken. Asiaan palattaneen seuraavassa opuksessa.

Tämän kirjan loppusivut sijoittuvat samalle aikajatkumolle, mutta kertovat lyhyempiä viipaleita samuraisankarimme elämästä. Niissä kohdataan niin demoneja, huilua soittavia aaveita, peikkoja kuin aivan tavallisia maalaisiakin. Mukana on myös pari mainiota murhadekkaria, joissa toistuu tv-sarjoistakin tuttu kaava välkyn poliisitarkastajan apuriksi ryhtyvästä siviilistä.

Tavalliseen tapaan Sakain taide on sujuvan viivan juhlaa ja kerronta upeasti rytmitettyä. Hahmokuvaus on erinomaista, historialliset yksityiskohdat huolella tutkittuja ja tarina vetää kuin se kuuluisa junan vessa.

Kirjan päättää suomentaja Vesa Heinon osuva analyysi Usagi Yojimbon vahvuuksista ja Jumalten miekka -kertomuksen erityisansioista.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/26.

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2026 -tärpit

tonitahtivaeltaja Uutiset , , , ,

Rakkautta & Anarkiaa -tärpit 2026

Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali, Rakkautta & Anarkiaa, valtaa jälleen Helsingin leffateatterit 17.–27. syyskuuta. Mannaa valuu taivaasta niin roppakaupalla, että kaikkien kiinnostavien filmien katsominen on käytännössä mahdotonta.

Tänä vuonna festareilla on myös selvästi panostettu Tähtivaeltajan suosimiin aiheisiin, eli scifiin, fantasiaan, kauhuun, Aasiaan ja animaatioihin. Laskutikku loppui kesken, kun yritin laskea montako elokuvaa näistä aihepiireistä on tarjolla. Ehkä jopa enemmän kuin koskaan ennen!

Karsintaa on siis pakko suorittaa, mutta aikamoista hakuammuntaahan se aina on. Tähän listaukseen olen nyt kerännyt 25 leffaa ja kasan lyhärikoosteita, jotka itseäni kiinnostavat ja jotka vaikuttavat laadukkaille netistä löytyvien trailereiden ja/tai arvostelujen perusteella. Oma painoarvonsa on myös ohjaajalla ja festarisivujen esittelytekstillä.

Scifistä ja fantasiasta lähdetään ja lyhärisetteihin päädytään. Aakkosjärjestys on kova juttu, ja linkit vievät R&A:n sivuille kunkin leffan esittelyyn & näytösaikatauluihin.

Scifi & fantasia

Glorious Summer

Jos vertaus Yorgos Lanthimosin töihin pätee, niin johan on dullaa.

Her Private Hell

Nicolas Winding Refn ja dystooppinen tulevaisuus. Muuta ei edes tarvitse tietää!

Roma Elastica

Kasari-Rooma ja ongelmia scifi-leffan kuvauksissa. Gotta take a trip!

Kauhu

Camp

Leirikauhua Avalon Fastin omintakeiseen tyyliin.

The Devils

Ken Russellin huikein elokuva nähdään nyt restauroidussa muodossa. Ihan pakkonakki!

Full Phil

Quentin ”Smoking Causes Coughing” Dupieux rulaa aina ja ikuisesti.

Good Boy

Ihan uusi aluevaltaus, eli kauhuleffa, jonka pääosaa esittää koira!

No Rest for the Wicked

Queer-vampyyrielokuvassa rakkaus ei koskaan kuole.

Silence

Lisää vampyyrejä varsin erikoiselta vaikuttavassa leffahybridissä.

Yön lapsi

Pahanhautoja-filmillä mainetta niittäneet Hanna Bergholm ja Ilja Rautsi palaavat perhekauhun pariin – jess!

Aasia

Arrested Memory

Japanilaisen Sabun leffoja on nähty festareilla useita. Nyt vuorossa on rikosfilmi omintakeisella tvistllä.

Bayside Shakedown N.E.W.

Mainio Bayside Shakedown -poliisisarja palaa kuvioihin tuikituoreen elokuvan myötä.

Ghost in the Cell

Indonesialainen kauhun ja ties minkä sekoitus ilahduttaa suunnattomasti jo trailerillaan!

Hope

Etelä-Koreasta kajahtaa vauhdikas ja täysillä mättävä scifi-hirviöpaukutus.

New Group

Japanilaista kauhusatiiria on verrattu Junji Iton sarjakuviin ja se on todella kova heitto.

The Samurai and the Prisoner

Kiyoshi Kurosawan historiallinen samuraielokuva on tietty ihan must.

Sister

Korealaistrillerissä kidnappauskeikka ei mene ihan toiveiden mukaisesti.

Titanic Ocean

Japanilaisleffassa tytöistä koulitaan merenneitojen esittäjiä.

Animaatio

Belzebubs

JP Ahosen sarjakuvahelmestä tehtyä animaatiosarjaa on odotettu kuin kuuta nousevaa.

Bouchra

Ihan joka päivä eteen ei tule animaatiota, jossa marokkolainen kojootti asuu New Yorkissa.

Decorado

Visuaalisesti lumoava espanjalaisanimaatio kertoo työttömästä hiirestä, joka päätyy vainoharhojen vietäväksi.

Iron Boy

Kauniin omaperäisesti animoitu kasvutarina sijoittuu Ranskan maaseudulle.

Jim Queen

Hervottoman värikkäästi piirretyssä hupipalassa homomiehiä uhkaa virus, joka tekee heistä heteroita. Jo traileri pistää ihastuttavan ranttaliksi!

Light Pillar

Taitavasti toteutetussa kiinalaisanimaatiossa huoltomies etsii onneaan virtuaalitodellisuudesta.

We Are Aliens

Kohei Kadowakin japanilaisanimaatio kahden pojan ystävyydestä.

Lyhärikoosteet

Kotimainen kilpailu: Hämärän rajamailla

R&A Shorts: Night Visions esittää

R&A Shorts: Outouden laakso

R&A Shorts: Satuja aikuisille

Elokuviin!

Toni Jerrman

Kolumni – Pääkirjoitus 3/26

tonitahtivaeltaja Kolumni , , , , , , , , , , , , , ,

Yhteiskunnallinen kantaaottavuus, sosiaalisten rakenteiden kommentointi, älyllinen haastavuus sekä ihmisyyden olemuksen ja meitä ohjastavien ajatusmallien syväanalyysi ovat aina olleet tieteiskirjallisuuden vahvuuksia. Näitä ja monia muita aiheita käsittelee mestarillisesti Tähtivaeltaja-palkinnon voittanut Marisha Rasi-Koskisen Kesuura-romaani (2025).

Viime numerossa julkaistiin asiantuntijaraadin perustelut Kesuuran palkitsemiselle. Tässä lehdessä on vuorossa Rasi-Koskisen palkinnonjakotilaisuudessa pitämä pitkä puhe. Siinä hän tuo esiin mm. spekulatiivisen fiktion kyvyn kyseenalaistaa itsestäänselviltä vaikuttavia ilmiöitä sekä rohkeuden kuvitella niille vaihtoehtoja. Ansiokas teksti sukeltaa myös ruumiillisuuden merkitykseen tietoisuuden muovaajana, minuuden muotoutumiseen sekä muunlajisten eläinten kaltoinkohteluun.

”Sain myös mahdollisuuden katsoa ihmistä toisena. Sellainenkin voima spekulatiivisella fiktiolla on”, toteaa Rasi-Koskinen puheessaan.

Kotimaisen spekulatiivisen fiktion korkealaatuisuutta kuvastaa sekin, että tänä vuonna myös Tähtifantasia-palkinnon voittajaksi valikoitui suomalainen teos, eli J. S. Meresmaan Noidanlanka-romaani. Tästä voit lukea tarkemmin sivulta 6.

Kun puhutaan kotimaisesta spefi-kirjallisuudesta, ei Anne Leinosta voi ohittaa. Mittavan fiktiivisen tuotantonsa ohessa hän on tehnyt Tähtivaeltajaan 20 kirjailijahaastattelua viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Leinosen aivoporan alle ovat päätyneet mm. Tiina Raevaara (3/12), Jyrki Vainonen (1/16), Magdalena Hai (3/16), J. S. Meresmaa (4/16), Siiri Enoranta (3/18), Marisha Rasi-Koskinen (3/21) sekä Mia Myllymäki (3/23). Tuoreimpina Siri Kolu (2/25), Reetta Vuokko-Syrjänen (4/25) ja Salla Simukka (2/26).

Nyt vuorossa on Toni Saarinen.

Salaliittoteorioitakin tutkinut Toni Saarinen tunnetaan myyttejä hyödyntävänä kynänikkarina, joka on kiinnostunut mm. oudosta kirjallisuudesta, fantastisista kaupungeista sekä elokuvakerronnan ihmeistä. ”Saarisen tuotantoa voi myös hyvillä mielin luonnehtia yhteiskuntakriittiseksi”, huomioi Leinonen tekstissään.

Haastattelun ohessa Saarinen vyöryy lehden sivuille Taivaanalainen-novellilla. Sen kuvituksesta vastaa Puupäähattu-palkittu taiteilija Kivi Larmola.

Tieteisfiktion monipuolisia mahdollisuuksia perataan esiin myös Kutzpah-palstalla, jossa esittelyssä on yhdeksän viime vuonna englanniksi ilmestynyttä, kehuja kerännyttä romaania. Kattaukseen mahtuu niin monikulttuurisia todellisuuksia, tekoälypohdintoja, sateenkaariteemoja, ilmastonmuutoksen seurauksia kuin rentoja viihdekirjojakin.

Kirjallisella saralla tässä numerossa tartutaan vielä islantilaiseen Hildur Knútsdóttiriin. Melina Marras on haastatellut kirjailijaa, joka kertoo kauhufiktion merkityksestä yhä kauheammaksi käyvässä todellisuudessa. Knútsdóttirille kauhu on metaforien kieli, joka heijastaa yhteiskunnan pelkoja.

Kauhun yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin pureudutaan myös Taiwanilla kummittelee -artikkelissa. Siinä Eero Suoranta tutkailee, kuinka taiwanilainen aavekauhu heijastaa suoraan saarivaltion yhteiskunnallista ja poliittista kehitystä.

”Nykytaiwanilaisessa aavefiktiossa erilaiset uskonnolliset traditiot, historian painolasti ja yhteiskunnalliset jännitteet toimivatkin pohjana, jolle kirjailijat sekä elokuvan- ja pelintekijät ovat maalanneet tätä hetkeä heijastavia visioita”, Suoranta kirjoittaa.

Kaiken tämän lisäksi lehdessä on tarjolla kotimaista sarjakuvataidetta sekä kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja. Tv-sarjoja ja blu-ray-julkaisuja käsittelevät palstat pitävät nyt yhden numeron tauon, mutta palaavat kehiin jo seuraavassa lehdessä.

Spekulatiivinen fiktio on ihmisyyden peili!

Toni Jerrman

Elokuvat – Deathstalker

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , ,

Deathstalker

Kanadalaisohjaaja Steven Kostanski on erikoistunut kopioimaan vanhojen B-luokan genreleffojen kasariestetiikkaa kieli kainaloa lutkuttaen. Tähtivaeltajassa hänen luomuksistaan on arvosteltu mm. Manborg (2011) ja Psycho Goreman (2020). Samalla hilpeällä linjalla, mutta selvästi isommalla budjetilla jatkaa barbaarifantasia Deathstalker. Se nojaa suoraan samannimiseen kasarileffaan, joka sai aikoinaan peräti kolme jatko-osaa.

Filmi käynnistyy riemastuttavasti, kun pahuuden örkkimörkit, dreadiitit, lahtaavat kasan haarniskoituja ihmisritareita. Jo ihan ensimmäisissä kuvissa katkeava kaula suihkii verta kuin tulviva Tonava. Myöhemmin taistelukentän ruumisröykkiöiden keskelle ilmaantuu barbaarisoturi Deathstalker (Daniel Bernhardt), joka lahtaa kaikki yhä paikalla olevat dreadiitit. Sen jälkeen hän ei todellakaan yritä auttaa haavoittuneita, vaan ryhtyy ryöväämään arvoesineitä kuolleilta ja kuolonkielissä makaavilta.

Sormusten ja muun omaisuuden ohessa hänen näppeihinsä tarttuu mystinen amuletti. Sen varastaminen osoittautuu virhearvioksi, sillä kyseinen esine on kirottu, eikä siitä pääse eroon edes yrittämällä. Lisäksi amulettia halajaa käsiinsä ylimaallisen pahuuden kajahtanein ylipappi, maailmanvaltaa hamuava velho Nekromemnon (Nicholas Rice). Niinpä Deathstalker saa peräänsä dreadiitti-laumojen lisäksi toinen toistaan eriskummallisemman näköisiä hirviöitä ja palkkionmetsästäjiä.

Aivan yksin Deathstalker ei sentään joudu taistelemaan pahuuden voimia vastaan, sillä hänen kumppaneinaan häärivät sekä voimiltaan vähemmän tarkka velhonkäppänä Doodad (äänenä Patton Oswalt) että Brisbayne (Christina Orjalo), tuo naispuolisista varkaista taitavin ja tarmokkain.

Onnistuuko kolmikko päihittämään Nekromemnon ja tämän kätyrit? Saako Deathstalker kouriinsa supermiekan, jossa on neljä valtavaa terää? Kakkiiko paavi kikkareita?

No avot! Tämähän on ihan täydellistä herkkua kaikille kökköviihteen ystäville. Mukaan on ahdettu jok’ikinen fantasiaklisee aina kryptisestä ennustuksesta muinaisiin demonijumaliin. Elementtien itsetietoinen höpsöys ja repliikkien korviaraastava idioottimaisuus on vieläpä kohotettu potenssiin kymmenen, joten naurulta on mahdoton välttyä. Kestohymy kohoaa huulille jo siinä vaiheessa, kun kuvaan astuvat dreadiitit, jotka eivät enää selvemmin voisi olla ihmisiä punaisissa kumihirviöpuvuissa.

Muutenkin efektit on toteutettu pääosin kasarityyliin joko monsteriasuilla, maskeilla tai stop motion -animaatiolla. Tietokonetehosteita on hyödynnetty kiitettävän harvakseltaan, mikä lyö kokonaisuuteen ihastuttavan käsityömäisen leiman. Lopputulos on omassa tyylilajissaan useimmiten jopa erinomainen.

Ainoiksi puutteiksi voisi laskea sen, ettei mukana ole ensimmäistäkään vähäpukeista naissoturia, hikisten miesten halipainia tai kohtausta, jossa pahikset hävittävät sankarin synnyinkylän. Nämä aspektit kun olivat 1980-luvun barbaarielokuvissa ihan must-kamaa.

Tosikoille Deathstalkeria on turha suositella, ja markkinointitekstin viittaukset Conan barbaariin ja Taruun sormusten herrasta kannattaa ottaa huumorilla, kuten lienee tarkoituskin. Oikealla asenteella varustettu katsoja saa filmistä joka tapauksesta irti enemmän hubaa kuin rekkalastillisesta Koskenkorvaa.

Toni Jerrman – 4 tähteä

Sarjakuvat – Frank Miller & Klaus Janson: Daredevil – Tekijänä Frank Miller, osa 2

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , , , , ,

Frank Miller & Klaus Janson:
Daredevil: Tekijänä Frank Miller, osa 2
Suom. Topi Makkonen. Egmont

New Yorkin köyhien kujien puna-asuinen piru on jälleen täällä. Daredevil: Tekijänä Frank Miller, osa 2 sisältää tuhdin annoksen nimisankarin klassisia seikkailuja 1980-luvun alun varjoisilta vuosilta. Tällä kertaa Frank Miller vastaa taiteen ohessa myös käsikirjoituksista. Kuvituspuolella hänen apurinaan häärii tussaaja Klaus Janson.

Käsikirjoittajan pallille heittäytyminen ei sujunut Milleriltä heti ihan sutjakkaasti, sillä parissa ensimmäisessä tarinassa on havaittavissa kerronnallista haparointia. Tekstimuotoinen kaupunkitunnelmointi ja dynaaminen kuvakerronta ovat kuitenkin näissäkin jaksoissa kuosissaan. Ja esitelläänhän jo ensimmäisessä tarinassa Millerin ikonisimpiin luomuksiin lukeutuva ninjapalkkasoturi, Matt Murdockin yliopistoaikainen rakastettu Elektra. Seuraavassa jaksossa valokeilaan nostetaan murhanhimoinen Napakymppi, joka on nyt normaaliakin sekavammassa tilassa.

Sekä Elektra että Napakymppi ovat albumissa muutenkin merkittävässä roolissa. Heidän lisäkseen myräkkään jysäytetään Kingpin, tuo rikollisruhtinaista kaikkein massiivisin ja armottomin. Koska tämäkään ei vielä riitä, New Yorkin katoilla hiipivät myös Käsi-nimisen salamurhaajien veljeskunnan ninjasoturit. Mitä katu-uskottavuudessa hävitään, se selkäpiitä kutkuttavassa jännityksessä voitetaan. Lopputuloksena on kovaksikeitettyä toimintatykitystä, jonka liemissä jopa Daredevil on helisemässä.

Tiukkojen taisteluakrobatioiden ja rikollisten juonien ohessa Miller kiinnittää huomiota hahmojen luonteisiin ja motiiveihin, moraaliin ja tragedioihin. Koska Daredevil itse ei periaatteen vuoksi tapa kiinniottamiaan roistoja, hän joutuu pohtimaan, ovatko näiden myöhemmin tekemät murhat käytännössä hänen syytään. Elektra kipuilee puolestaan sen kanssa, ollako tunteeton tappaja vai Daredevilin suojelusenkeli.

Rakkaus vaikuttaa myös Kingpinin ratkaisuihin. Hän haluaisi jättää rikollisen elämän taakseen ja omistautua Vanessa-vaimolleen. Vanhat liittolaiset eivät kuitenkaan katso moista ratkaisua hyvällä silmällä, joten paluu jengin kingiksi saattaa hyvinkin olla edessä.

Vain Napakympin ongelmat ovat yksinkertaisia, sillä hän pähkäilee ainoastaan sitä, kenen leipiin kannattaa kulloinkin liittyä. Kun oma napa on kyseessä, opportunismi ja voittajan puolelle asettuminen ovat parhaita keinoja selvitä naarmuitta vallanhimoisten haikalojen duetosta.

Jytäkesättää kuin pirullinen kujanjuoksu jengisodan tiimellyksessä!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/26.

Sarjakuvat – Hal Foster: Prinssi Rohkea – Laulava miekka

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , , ,

Hal Foster
Prinssi Rohkea: Laulava miekka
Suom. Sauli Santikko. Jalava

Harold ”Hal” Fosterin (1892–1982) luoma Prinssi Rohkea on yksi amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvan suurimpia klassikoita. Sunnuntaisin kokosivun koossa ilmestynyt sarja käynnistyi vuonna 1937 ja jatkuu yhä, vaikka Foster itse jättäytyi sivuun vuonna 1980.

Suomeksi kuningas Arthurin aikoihin sijoittuvaa ritariseikkailua on aiemmin julkaistu niin albumimuodossa kuin Kippari Kalle ja Mustanaamio-lehdissäkin. Nyt ilmestynyt Prinssi Rohkea: Laulava miekka -albumi käsittää sarjan satakunta ensimmäistä sivua. Se on sekä väritykseltään että suomennokseltaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle versiolle.

Tarina käynnistyy prinssi Rohkean nuoruudesta, jolloin hänen kuningasisänsä ja äitinsä sekä joukko heille uskollisia sotilaita joutuivat pakenemaan kotimaastaan Thulesta. He löytävät uuden asuinpaikan soiden ympäröimältä saarelta Britanniasta. Jo tuolloin Rohkea on nimensä mukaisesta hullunrohkea, mutta myös utelias, kyvykäs ja nopea oppimaan. Taistelutaitojakin tulee harjoiteltua, sillä kun hän ensi kertaa kohtaa yhden Arthurin Pyöreän pöydän ritareista, hän asettaa tavoitteekseen päästä itsekin istumaan samaisen huonekalun ääreen.

Mutta pelkkä polttava halu ei välttämättä avaa tietä arvostetun ritarin asemaan. Varsinkin kun kuumapäisyys ja yli-innokkuus saattavat Rohkean pulaan jos toiseenkin. Niinpä hän päätyy aloittamaan uransa sir Gawainin aseenkantajana. Tämän jälkeen luvassa on toinen toistaan vaarallisempia seikkailuja, joissa Rohkean täytyy käyttää kaiken neuvokkuutensa päihittääkseen itseään huomattavasti suurempia vihollislaumoja. On petollisia juonia punovia aatelisia, Pohjolasta saapuvia viikinkisotureita ja kaksintaisteluista nauttivia ritareita. Sekä tietenkin se pakollinen pelastettava neitokainen – johon tosin liittyy useampikin yllättävä tarinallinen käänne.

Tutuiksi käyvät Camelotin linna, kuningas Arthur ja velhomestari Merlin. Fantasian puolelle kurkottavat myyttiset jättiläiseläimet, peikot sekä suonoita, joka ennustaa, ettei Rohkea tule koskaan elämässään kokemaan onnea ja mielenrauhaa.

Vaikka Prinssi Rohkea edustaakin tarinankerronnallisesti sarjakuvan muinaismuotoja, joita sävyttävät puhekuplattomuus sekä ruutuihin ladotut tekstipalkit, etenee Fosterin teksti- ja kuvakuljetus todella vetävästi. Tarina ja sen esitystapa sieppaavat mukaansa. Väkivallassakaan ei säästellä, sillä jopa puhtaalla sydämellä varustettu oikeamielinen sankari tappaa vastustajansa ilman huolen häivää. Paikoin kerrontaa keventää varsin onnistunut huumori.

Lopullisen niitin Prinssi Rohkean maailmanmaineeseen iskee tietenkin Fosterin piirrosjälki, joka on uskomattoman komeaa, pikkutarkkaa ja realistista. Muutamilla ensisivuilla ollaan vielä pienten ruutujen puristuksissa, mutta hyvinkin pian Foster ryhtyy hyödyntämään sekä isompia ruutuja että dynaamisia sivusommitelmia. Kokonaisuuden kruunaa upea väritys, joka hivelee silmää jopa monen metrin päästä.

Antakaa kirotun kalvan ja lumotun miekan iskeä tulta turisemaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/26.

Kirjat – Adrian Tchaikovsky: Lukinvalo

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , , , , , ,

Adrian Tchaikovsky
Lukinvalo
Spiderlight
Suom. J. Pekka Mäkelä. Rosebud

Alunperin vuonna 2016 julkaistu Lukinvalo saa kunnian toimia brittikirjailija Adrian Tchaikovskyn ensimmäisenä suomennettuna romaanina. Valinta on onnistunut, sillä Lukinvalo on hervottoman hauska fantasiaparodia, joka käsittelee myös vakavia teemoja. Tchaikovskyn sujuvasti soljuvien sivallusten kohteeksi ovat päätyneet fantasiakliseet yleisesti ja J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -klassikko aivan erityisesti.

Kaiken taustalla on tietenkin hyvän ja pahan ikuinen taistelu. Tämä erottelu syntyi, kun profeetta Armes laskeutui Jumalallisista Korkeuksista ja teki selväksi, että vain ihmisillä on kyky Valoon – ja, että kaikki muut ihmismäiset lajit olivat sieluttomia Pimeyden palvelijoita. Kirjan tapahtumahetkellä Pimeyden voimia johtaa setä Pimeyden herra Darvezian kolkossa ja tuulenpieksemässä laaksossa sijaitsevasta Pimeyden Tornista käsin.

Kuten asiaan kuuluu, juonta vauhdittaa kryptinen profetia, joka kertoo, kuinka Pimeyden ruhtinas voidaan voittaa. Ennustuksen merkityksestä on kiistelty Armesin kirkon piirissä jo pitkään. Nyt tulkinnasta on päästy jonkin sortin konsensukseen ja tehtävän suorittaminen on laskettu papitar Dionin harteille. Matkan aikana Dion joutuu kuitenkin jatkuvasti tilanteisiin, joissa kyseenalaiseksi päätyy sekä hänen uskonsa että sanonta, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot.

Dionin saattue koostuu varsin sekalaisesta seurakunnasta. Harras kirkonritari, lihaksikas Harathes on jokaisen fantasiasankarin perikuva, mutta myös tyhmä kuin saapas. Sekä varsinainen kusipääsovinisti, kuten myöhemmin käy ilmi. Jousinainen Cyrene joutuu puolestaan kärvistelemään sen tosiasian kanssa, että kaikki miespuoliset henkilöt pyrkivät hänen pöksyihinsä. Hänen turha toiveensa on, että hänet nähtäisiin kerrankin taitavana jousiampujana, eikä vain valloituksen kohteena.

Joukon pakollisena velhona häärii itseään muita parempana pitävä Perimmäisen Voiman suurmestari Penthos, joka haluaisi jatkuvasti kylvää ympärilleen tuhoisten liekkien meren. Sosiaalisista tilanteista tai ihmisten välisestä kanssakäymisestä hänellä ei ole mitään hajua.

Toinen pakkonakki on juonikas ja olueen menevä varas Lief. Hänestä kasvaa lopulta joukkion sympaattisin jäsen.

Eikä sovi unohtaa jättiläishämähäkki Ännäsiä, josta Penthos on loitsinut hitusen ihmistä muistuttavan epäsikiön. Ännäs täydentää profetian ja hänellä on oma välinearvonsa, mutta käytännössä hän herättää muissa matkalaisissa vain vihaa ja inhoa. Heidän silmissään hän on vaarallinen, epäinhimillinen ja sieluton hirviö, jolla ei voi olla tunteita tai ajatuksia. Mistä päästäänkin myös John Wiswellin vastikään suomennetusta Sinusta teen pesäni -romaanista tuttuun kysymykseen siitä, kuka lopulta onkaan tarinan todellinen hirviö.

Ja miksi ihmeessä ihmiset, jotka tappavat toisiaan eivätkä muutenkaan käyttäydy hyveellisesti, ansaitsisivat ainoina olentoina Armesin Valon pyhän kosketuksen?

Ännäsin kautta Tchaikovsky perkaa mm. ihmisten käytöksen päättömyyttä, uskontoja ohjastavaa kaksinaismoralismia ja muunlajisiin suunnattua katteetonta halveksuntaa. Ylimielistä ajatusta ihmisistä luomakunnan kruununa.

Yksi Tchaikovskyn vahvuuksista on kyky kuvata tapahtumia ihmismielelle vieraiden olentojen näkökulmasta. Tämänkin romaanin ensisivujen kokijahahmona toimii jättiläishämähäkki, joka aistii, kommunikoi ja hahmottaa maailman aivan eri tavoin kuin ihminen.

Kokonaisuutena Lukinvalo loistaa kuin eläin ja herättää tyylilajillaan vertailuja jopa Terry Pratchettin parhaiden teosten suuntaan. Vänkää kamaa!

”Setä Darvezian tulee olemaan kimpussasi kuin hiivatulehdus, usko huviksesi.”

Toni Jerrman

Adrian Tchaikovsky on kunniavieraana Turun Finnconissa, joka järjestetään 10.–12.7.