Month: syyskuu 2016

Kirjat – Alastair Reynolds: Poseidonin lapset

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut, Yleinen , , , , ,

reynoldsposeidoninlapsetweb

Alastair Reynolds
Poseidonin lapset
Poseidon’s Wake
Suom. Hannu Tervaharju. Like

”Haluan tietää, minne saakka verkosto ulottuu – kulkea Mandaloiden kuljettamana niin syvälle galaksiin, että oma aurinkomme on vain yksi nimetön Linnunradan piste.”

Poseidonin lapset on viimeinen osa Alastair Reynoldsin tuoretta trilogiaa, joka kertoo monikulttuurisen ihmiskunnan levittäytymisestä avaruuden ääriin. Kirjojen keskiössä on Afrikasta ponnistava Akinyan suku, jonka vaiheita seurataan usean sukupolven ajan – koskaan kuitenkaan hylkäämättä kaiken alulle laittanutta Eunice Akinyaa.

Kolmannessa romaanissa risteilee kaksi tarinalinjaa. Yhtäällä on Cruciblen siirtokunnassa norsujen parissa työskentelevä Goma Akinya ja hänen Ru-kumppaninsa. He pestautuvat mukaan pitkälle avaruusmatkalle, kun asumattomaksi kuvitellusta Gliese 163 -aurinkokunnasta saapuu viesti, jonka lähettäjällä vaikuttaa olevan yhteyksiä Akinyan sukuun.

Koneiden asuttamassa Marsissa kohdataan puolestaan Kanu Akinya. Idealistinen mies päätyy erikoiseksi rauhanrakentajaksi ihmiskunnan ja tekoälyjen välille. Vaikea tehtävä vie hänet ja hänen ex-vaimonsa ensin Jupiterin Europa-kuun valtameriin ja myöhemmin Gliese 163:n salaisuuksien äärelle.

Reynoldsin romaani tulvii kiehtovia tieteismysteereitä ja massiivisia, ihmeen tuntua soittelevia muukalaisrakennelmia. Monet niistä löytyvät kaukaisen aurinkokunnan vierautta huokuvilta planeetoilta. Jo aiemmin esiin marssivat mm. ihmiskuntaa tarkkailevat, arvoitukselliset Vahti-alukset, Marsin erikoiset konekaupungit sekä Europa-kuun rappeutuneet kaupunkiyhteisöt. Eikä pidä unohtaa älykkäitä elefantteja, Tantoreita, jotka ovat joillekin luonnoton kauhistus mutta toisille osoitus elämän loputtomista mahdollisuuksista.

Tapahtumia sävyttävät tekoälyjen vapaudenkaipuu, anteeksiannon tematiikka sekä monitahoinen pohdinta tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta. Lopulta huikea jännitysnäytelmä taipuu jopa syvällisiin spekulaatioihin maailmankaikkeuden perimmäisestä luonteesta sekä olemassaolon merkityksestä.

Näin pieteetillä kuvattua tieteisvisioiden aarreaittaa onkin harvemmin yhteen kirjaan upotettu.

Reynolds ei kuitenkaan tyydy pelkkään scifistiseen tykitykseen, vaan antaa tilaa myös hahmojen tunteille ja heidän ihmissuhteidensa karikoille – vaikeille valinnoille ja koskettaville kohtaloille. Tätä kautta romaani pohtii ajankohtaisia kysymyksiä erilaisuuden pelosta, yhteiselon mahdollisuuksista ja suvaitsevaisuudesta. Reynolds ei sorru mustavalkoiseen tyypittelyyn, sillä hyvää tarkoittavat sankaritkin lipsuvat väliin ihanteistaan. Oikeudenmukaisuus, jalomielisyys ja väkivallattomuus ovat hienoja ja yleviä periaatteita, mutta vaativat paikoin raskaita uhrauksia. Ja niissä tilanteissa ihmisen luonto punnitaan.

Pitkälti dialogiin nojaava Poseidonin lapset on tuhdista sivumäärästään huolimatta nopealukuista tieteiskarkkia. Se palkitsee eeppisiin mittakaavoihin yltävästä avaruusoopperasta innostuneen yleisön ruhtinaallisesti. Samalla romaani on nousujohteisen trilogian ehdottomasti paras osa.

Poseidonin ihmeistä on paha pistää päheämmäksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/16.

Sarjakuvat – Tintti: Faaraon sikaarit

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut, Yleinen , , , , , ,

tinttifaaraokansiweb

Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee: Faaraon sikaarit

Lehtimies Tintti seikkailee: Faaraon sikaarit (Otava) on paremmin Faaraon sikarit -nimellä tunnetun Tintti-sarjakuvan vanha laitos. Vuoden 1934 alkuperäisjulkaisusta ammentava faksimilepainos esittelee lukijoille tarinan 124-sivuisen mustavalkoversion, joka poikkeaa monin tavoin 1950-luvulla kokonaan uudelleenpiirretystä, 62-sivuisesta värialbumista.

Faaraon sikaarit on aikajärjestyksessä neljäs Tintti-seikkailu, ja tässä vaiheessa Hergé antaa vielä mielikuvituksensa laukata vapaasti. Juoni on lähes tajunnanvirtamaista poukkoilua, eikä realistisuuden tavoittelu pääse häiritsemään vinkeää menoa. Mukana on jopa puusta veistetty trumpetti, jonka avulla Tintti keskustelee norsujen kanssa!

tinttifs4web

Tintti ja hänen puhuva koiransa, Milou, törmäävät pitkällä risteilyllä harvinaisen hajamieliseen egyptologiin. Lyhytjalkainen herra on löytänyt kuuluisan faarao Kih-Oskhin haudan ja kutsuu Tintin mukaan kaivauksille. Ennen kuin Egyptiin asti päästään sankarimme kimppuun rynnivät kuitenkin salaisen poliisin etsivät X33 ja X33B, jotka myöhemmissä tarinoissa saavat nimikseen Dupont ja Dupond. He pidättävät nuoren lehtimiehen epäiltynä huumeiden salakaupasta.

Tästä käynnistyy vauhdikas vipellys, jonka kuluessa Tintti mm. eksyy pelottavan hautamausoleumin uumeniin, seilaa sarkofagilla Punaisellamerellä, sekaantuu aseiden salakuljetukseen ja joutuu värvätyksi muslimiarmeijaan. Lopulta maalla, merellä ja ilmassa seikkaileva nuorukainen päätyy Intiaan asti – jossa hän lähes ensi töikseen osuu jälleen yksiin alussa tavatun egyptologin kanssa!

tinttifs2web

Vaarojen ja sankarillisten pakomatkojen muodostaman tiheärytmisen kavalkadin taustalla sykkii kaikkialle lonkeronsa levittänyt salaliitto. Salaisen johtajan pyörittämä rikollisrinki tuo kummasti mieleen James Bond -elokuvista tutun Spectre-järjestön.

Toiminnan keskellä hupia tarjoilevat toheloiva etsiväpari sekä useampikin hersyvään hulluuteen sortuva hahmo. Mielisairaus on paras huumorin lähde, tuntuu Hergé ajatelleen. Poliittista korrektiutta on turha hakea myöskään Afrikan tai Intian paikalliskuvauksesta, sillä ne noudattelevat uskollisesti tekoaikansa takapajuisimpia kliseitä.

tinttifspari2web

Sarjakuvan vanhan version avuja ovat ilmavuus ja soljuvuus. Isokokoisten mustavalkoruutujen kuljettama tarinointi etenee vaivattoman oloisesti, eikä kuvia ole ruuhkautettu turhilla yksityiskohdilla. Ero uudempaan laitokseen on niin selkeä, että välillä tuntuu kuin lukisi kahta eri tarinaa, vaikka tapahtumat noudattavatkin pääpiirteittäin samaa kaavaa. Tosin kohtausten mittoja, rytmitystä sekä yksityiskohtia on myöhemmässä versiossa viilattu paikoin paljonkin. Sama koskee henkilöhahmojen ulkomuotoa.

Faaraon sikaarit on sekä mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti että omillaan toimivaa sarjakuvataidetta. Siihen kannattaakin tarttua, vaikka julkaisun tuoreempi versio olisi entuudestaan tuttu.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/16.

tinttifspari1web

Elokuvat – Kubo and the Two Strings

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , ,

kubojuliste1web

Kubo and the Two Strings
– Kubo ja samuraiseikkailu

Nukkeanimaatiot uusiin sfääreihin kohottanut Laika-firma aloitti komeasti. Yhtiön ensimmäinen pitkä elokuva, Neil Gaimanin romaaniin pohjautuva Coraline (2009), oli monin tavoin täysosuma. Seuraavissa filmeissä otettiin kuitenkin takapakkia. ParaNorman (2012) ja The Boxtrolls (2014) ovat teknisesti huippujälkeä mutta juoniltaan kovin epätasaisia. Nyt teattereihin saapunut Kubo and the Two Strings ei ongelmista kärsi, vaan nousee firman tuotannon kirkkaimpaan kärkeen.

kubo1web

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat myyteillä silattuun historialliseen Japaniin. Yksisilmäinen Kubo-poika ja hänen maagisia voimia hallitseva äitinsä piilottelevat pienen maalaiskylän laitamilla. Heitä vaanivat yön pimeydessä äidin kylmänkalseat siskot sekä Kubon toistakin silmää halajava isoisä. Pojan isä on kuollut, kun hän on yrittänyt suojella jälkikasvuaan epäinhimilliseltä Kuukuninkaalta.

Kubo viettää päivät kertomalla sympaattisille kyläläisille tarinoita Hanzosta, legendaarisesta samurai-soturista. Pojan soitto herättää seikkailut henkiin ilmassa tanssivina origameina. Öisin Kubo hoivaa yhä sekavammaksi käyvää äitiään ja haikailee isänsä perään.

kubo3web

Kaihoa ja tarinoista kumpuavaa iloa sekoittava tunnelmallinen jakso päättyy, kun äidin aavemaiset siskot löytävät parivaljakon pakopaikan. Nyt Kubon on etsittävä taianomainen haarniska, jota ilman hänellä ei ole toivoakaan taistelussa mystisen Kuukuninkaan kätyreitä vastaan.

Fantasiakirjallisuudelle tyypilliseen tehtäväjuoneen tuovat eloa Kubon matkakumppanit. Ensimmäinen heistä on pojan hengissä pysymiseen intomielisesti suhtautuva puhuva apina ja toinen räväkästi vaaroihin rientävä jättitorakkasamurai. Kun toraisa kolmikko metsästää maagista haarniskaa, on luvassa hersyvää huumoria, jännittävää toimintaa sekä mielikuvitusta kutkuttavia ihmeitä.

kubo2web

Filmi onnistuu pitämään tarinan eri elementit tasapainossa. Vitsailu ei herätä myötähäpeää, eikä tunnepuoli sorru pateettisuuden sudenkuoppaan. Myös hahmoihin on helppo ihastua. Lisäpisteitä ropisee leffan omaperäisestä ulkoisesta ilmeestä, johon on haettu inspiraatiota mm. vanhoista japanilaisista puupiirroksista. Muutenkin elokuvan visuaalinen asu on häikäisevä, teknisestä toteutuksesta nyt puhumattakaan.

Kubo and the Two Strings on fantastinen seikkailu, tarinankerronnan ylistyslaulu. Filmi, jolle on helppo povata pitkää ikää ja menestystä.

Toni Jerrman – 4 tähteä

kubojuliste2web

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2016 -tärpit

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen , ,

Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali tulee taas lailla pommikonelaivueen. Syyskuun 15.–25. päivä Helsingin teatterit täyttyvät Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien erikoisnäytöksistä. Tarjolla on yli 180 pitkää ja lähes saman verran lyhyitä elokuvia ympäri maailman.

Tähän listaan olemme koonneet 20 maailmalla kehuja kerännyttä elokuvaa tämän vuotisesta tarjonnasta. Ja koska kysymyksessä ovat nimenomaan Tähtivaeltajablogin tärpit, on painotus vahvasti lehden aihealueissa eli scifissä, fantasiassa, kauhussa, animaatiossa ja Aasiassa.

Aakkosjärjestyksessä mennään, joten ei kun lukemaan.

aprilandtheextraordinaryworldweb

April and the Extraordinary World
Animoitu steampunk-seikkailu Ranskasta. Visuaalisesti kekseliästä filmiä on verrattu sellaisiin huippuelokuviin kuin The City of Lost Children, Metropolis ja Liikkuva linna. Ennakkokutkutuksia vain kasvattaa tieto, että leffa perustuu Jacques Tardin piirroksiin.

AV-arkin yhden miehen orkesterit II – Anssi Kasitonni
Lyhytfilmien koosteista eniten kiinnostaa kokoelma Anssi Kasitonnin vinkeän niksahtaneita lyhäreitä. Mukana mm. avaruusajan ihmelaitteita, vampyyrilepakoita ja teknisesti yllättävän edistynyt marsu. Sekä tietenkin USA:n avaruusvoimien lentäjä, joka kohtaa rakkauden naissotureiden, kastraatiorobottien ja lisko-olentojen planeetalla.

Creepy
Hienoisen epätasaisen Kiyoshi Kurosawan leffassa ex-poliisi kutsutaan tutkimaan vanhaa tapausta, joka liittyy kadonneeseen perheeseen. Arvostelijat ovat innostuneet psykologisen kauhutrillerin tiukaksi kehittyvästä tunnelmasta.

Eilisen kuiskaus
Monellakin tapaa menneisyyteen kurottaa Studio Ghiblin aiemmin Suomessa levityksettä jäänyt Isao Takahatan ohjaus. Vuonna 1991 valmistuneessa animessa tokiolainen konttorityöntekijä matkaa maalle muistelemaan lapsuuttaan. Kauniiksi ja vaikuttavaksi teokseksi kutsuttu elokuva.

Elle
Isabelle Huppert tekee äärettömän vahvan roolisuorituksen Paul Verhoevenin uusimmassa psykologisessa trillerissä. Kohua herättänyttä leffaa on ylistetty suureen ääneen Verhoevenin rohkeana paluuna huipulle.

endlesspoetryweb

Endless Poetry
Jatkoa Alejandro Jodorowskyn omaelämäkerrallisten fantasiaelokuvan sarjaan. Elämän tanssi oli jo ihan huippu, joten tämäkin tarjoilee taatusti lisää runollista maailmantulkintaa ja villinä ilakoivia visuaalisia metaforia.

Girl Asleep
Teatteriproduktioon perustuvassa filmissä 15-vuotta täyttävä tyttö etsii itseään erikoisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Asetelma ei suoraan kuulosta timantilta, mutta kriitikot ovat kiitelleet filmin liioitellun 1970-luvun fiilistä, kirkasta värimaailmaa sekä hienoja henkilöhahmoja.

The Girl with All the Gifts
Dystopistisessa lähitulevaisuudessa eletään zombie-uhan puristuksessa. Odotukset omintakeiseksi mainitun leffan suhteen ovat hyvinkin korkealla, sillä elokuva perustuu sarjakuvakäsikirjoittaja Mike ”Lucifer” Careyn kehuttuun romaaniin.

Love & Peace
Sion Sonon elokuvia ei voi kutsua ainakaan tavanomaisiksi. Aina hän ei onnistu, mutta toisinaan eteen pakkaa surrealistinen napakymppi. Toivoa sopii, että ihastuttavaksi mainittu leffa rakastuneesta nuorukaisesta ja tämän viemäreissä seikkailevasta lemmikkikilpikonnasta kallistuu täysosuman suuntaan.

The Lure
Puolasta ponnistaa äimistyttävän kirkkailla neonväreillä siunattu elokuva merenneitosiskoksista, jotka päätyvät varsovalaisen kabareen esiintyjiksi. Toinen heistä etsii rakkautta, toinen ihmislihaa syötäväksi. Mukana rutkasti musiikkinumeroita. Mitä, häh?

thelureweb

Murderous Tales
Tsekkiohjaaja Jan Bubenícekin kolmen tarinan sikermä yhdistelee näyttelijöitä ja monella erilaisella animaatiotyylillä toteutettuja osioita. Traileri lupailee omaperäistä, mielikuvituksellista ja villin hauskaa meininkiä.

Office
Eteläkorealaisen Hong Won-chan jännärissä toimisto muuttuu murhien näyttämöksi. Arvostelujen mukaan luvassa on viiltävää yritysmaailmakritiikkiä sekä erittäin veristä slasher-kuvastoa.

Poika ja peto
Mamoru Hosodan upeasti animoidussa elokuvassa vieraillaan rinnakkaistodellisuudessa, jossa eläinsamurai kouluttaa nääntynyttä katupoikaa. Summer Wars -leffan ohjaajalta on lupa odottaa paljon.

Port of Call
Hongkongin ennen niin rikas elokuvateollisuus ei ole vielä täysin kuollut. Siitä käy todisteeksi Philip Yungin leffa, jossa Aaron Kwokin näyttelemä eksentrinen poliisi tutkii prostituoiduksi ajautuneen tytön murhaa.

Seoul Station
Yeon Sang-hon ohjaamassa synkässä korealaisanimaatiossa ihmiset joutuvat zombieiden ahdistelemaksi maan pääkaupungissa. Ja mikäs sen mukavampaa! Katso myös Train to Busan.

poikajapetoweb

Shelley
Johan sen Hamletkin tiesi, että Tanskanmaalla on jotain mätää. Ali Abbasin visiossa tämä mätä näyttäisi kytkeytyvän sijaisäidin kohdussa muhivaan vauvaan. Filmin jännitteellisessä kauhussa on kuulemma jopa goottilaista tunnelmaa.

Swiss Army Man
Daniel ”Harry Potter” Radcliffea on vaikea mieltää oikeaksi näyttelijäksi, mutta pakkohan se on nähdä, millaiseen suoritukseen hän yltää puhuvana ja piereskelevänä ruumiina. Ja jos tämä on filmin lähtökohta, niin lopputulos on varmuudella kaukana normaalista – tai hyvästä mausta.

They Call Me Jeeg
Italialaisia supersankarielokuvia ei tule eteen ihan joka päivä, joten tämä leffa täytyy tsekata. Varsinkin kun filmillä on vahva kytkös Go Nagain 1970-lukulaiseen Steel Jeeg -mangaan ja animeen. Nakkipakko ja pakkonakki.

Train to Busan
Animaatio-ohjaaja Yeon Sang-hon ensimmäisessä näytellyssä elokuvassa verenhimoiset elävät kuolleet kiusaavat kansaa luotijunassa. Tarjolla rutkasti vauhdikasta toimintaa ja zombie-hubaa. Katso myös Seoul Station.

Under the Shadow
No nyt kyllä tipahdin tuoliltani, sillä en todellakaan tiennyt, että modernia iranilaisbrittiläistä kummituskauhua olisi edes olemassa. Babak Anvarin elokuvassa ollaan 1980-luvun Teheranissa, jossa äiti ja tytär joutuvat taistelemaan taloaan riivaavia pimeyden voimia vastaan. Kovasti on kehuttu tapaus.

Ja sitten vauhdilla elokuviin!

Toni Jerrman

traintobusanweb