Katuojan pohjalla: Saga

Imagen julkaisema Saga-sarjakuva kertoo toivosta. Se on tuoreen isän kirjoittama fantasia kahdesta rakastuneesta ihmisestä. He joutuvat keskelle epätoivoista taistelua, jonka panoksena on sekä heidän että vastasyntyneen lapsensa elämä. Samalla Saga on myös tieteisfantasia puisten avaruusrakettien, magian, kummitusten ja hämähäkkisalamurhaajien kansoittamasta maailmasta. Tarinan ytimessä muhii silti arkkityyppisen tunnistettava tarina rakkaudesta ja vanhemmuudesta.

Brian K. Vaughan on luonut Sagan 2000-luvun synkkien aikojen vastapainoksi. Kaikki alkoi siitä, kun hän pohti, voisiko antaa toisen tyttärensä ylipäätään syntyä ankeaan todellisuuteemme. Vanha Star Wars ja Flash Gordon -fani päätti kirjoittaa tarinan, jonka sydämessä sykkii toivo siitä, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin.

Mitään lässytystä Vaughanin luotsaama ja Fiona Staplesin kuvittama Saga ei kuitenkaan ole. Jo sarjakuvan ensimmäisillä sivuilla juuri lapsen saaneen parin auvo loppuu lyhyeen, kun heitä jahtaavat sotilaat päätyvät veriseksi mössöksi. Täpärästi kiinnijäämisen välttäneet Alana ja Marko ovat pakomatkalla: he ovat karkureita koko galaksin laajuiseksi levinneen sodan vastakkaisilta puolilta.

Parivaljakon haluavat kiinni – elossa tai kuolleena – niin taikuuden hallitsevat sarvipäiset wreathit kuin Landfall-planeetan siivekkäät humanoidit. Ikiaikaisen vihollisrodun kanssa vehtaaminen on paitsi kiellettyä, myös yhteiskuntajärjestystä järkyttävä tabu. Puhumattakaan pariskunnan siivekkäästä ja sarvipäisestä rakkauden hedelmästä…

Esikuviensa mukaisesti Saga ei ole niinkään scifiä vaan avaruusmiljööseen sijoittuvaa fantasiaa. Yleensä maanläheisissä aiheissa pysytellyt Vaughan (mm. Y – The Last Man) irrottelee nyt hulvattomilla avaruusvisiolla, joita sarja tykittää lukijan eteen melkeinpä yhden per sivu: palkkasoturien suosimassa bordellissa työntekijät ovat pelkkää suuta ja jalkaa, avaruuslaivoja kasvaa myyttisessä rakettimetsässä ja taikuus käyttää polttoaineenaan lunta tai salaisuuksia. Kaikki käy, kunhan se palvelee juonta tavalla, joka asettaa päähenkilöille mielekkäitä
haasteita.

Liiallinen maailmanrakentelu on useiden fantasiakirjoittajien helmasynti, jonka Vaughan välttää suvereenisti. Sagan maailman peruspalikat ovat paikallaan ja teemat – rakkaus ja syntymä kontrastina sodalle ja kuolemalle – selkeitä. Tästä huolimatta mikään ei kahlitse tekijöiden mahdollisuuksia toteuttaa edes hulluimmilta tuntuvia päähänpistojaan.

Fiona Staples on uusi nimi sarjakuvan kentällä, mutta Sagan perusteella hän on mainio ammattilainen ja kelpo pari Vaughanille. Staples hallitsee sekä eeppiset avaruusmaisemat että hahmojen kehonkielen nyanssit. Jälkimmäisiä tarvitaankin, sillä Vaughanin tendenssi kirjoittaa ilmeikkäitä ja sanavalmiita hahmoja, joilla on tunnistettavat maneerit, ei ole kadonnut mihinkään. Ei, vaikka hahmokatraasta löytyy esimerkiksi robottiaatelinen Prinssi Robotti IV, jonka pää on herran ajatuksia heijasteleva putkitelkkari.

Vaughan on etevä hahmokirjoittaja, jonka kyvyt nostavat Sagan mustavalkoisen perusfantasian yläpuolelle. Päähenkilöiden taustoista paljastuu vähemmän puhtoisia piirteitä, eikä uusperheen auvo ole suinkaan vailla ryppyjä. Vastaavasti ”pahat” hahmot kamppailevat omien henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten paineidensa alla. Alanaa ja Markoa jahtaavat murhamiehet toimivat pääosin pakon edessä, osana ikiaikaisen vanhaa sotakoneistoa, joka ei osaa pysähtyä.

Kyynisyys ja pessimismi ovat tiedostavan ihmisen helmasyntejä. Siksi loppuun asti ajatellut tarinat ovat usein lannistuneita ja lohduttomia. Vaughan, joka ei suinkaan ole mikään tyhmä jätkä, ottaa siis riskin. Mutta Vaughanin tasapainottelu onnistuu. Hän on saanut aikaiseksi tarinan, jossa on älyllistä terää mutta jonka pohjavire on lopulta positiivinen. Juuri vilpittömän humanisminsa ansiosta Sagasta voi hyvinkin kasvaa 21. vuosisadan merkkipaalu sarjakuvamuotoiselle avaruusoopperalle. Vapiskaa, Valerianit ja Flash Gordonit!

Otto Sinisalo

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/12.

Like aloitti Saga-sarjakuvan julkaisemisen Suomessa syksyllä 2014. Tähän mennessä sarjaa on ilmestynyt suomeksi yksi albumi.