Elokuvat – Guardians of the Galaxy Vol. 2

GOTG2JulisteWEB

Guardians of the Galaxy Vol. 2

Töttöröt rullalle, sillä nyt on vappu, uusivuosi ja juhannus samassa paketissa! Tai siltä ainakin tuntuu, kun Tähtilordi kumppaneineen kurvaa jälleen pelastamaan maailmankaikkeutta.

James Gunnin ohjaamien Guardians of the Galaxy -elokuvien voima kumpuaa rakastettavan rentusta antisankarikööristä. Epätodennäköiseen tiimiin kuuluvat itseään täynnä olevan Peter ”Tähtilordi” Quillin (Chris Pratt) ohessa galaksin vaarallisimpana naisena tunnettu Gamora (Zoe Saldana), tuhoajana mainetta niittänyt lihaskimppu Drax (Dave Bautista), rääväsuinen pesukarhu Rocket sekä harvasanainen puumies Groot. Läppä lentää ja huumori kukkii, kun nämä kuumakallet suljetaan yhteen purkkiin ja heitetään keskelle kiivasta tieteistoimintaa.

GOTG1WEB

Itsetietoisen vitsailun ja värikkään avaruusoopperan taustalla pyörii kepeä juonikuvio, joka keskittyy perhesuhteisiin. Sen ohessa, että sankariryhmä muodostaa jo itsessään vähintäänkin omalaatuisen perhekunnan, on mukaan uitettu monen sortin isäongelmia.

Peter Quillin isäksi paljastuu Kurt Russellin hienosti tulkitsema taivaallinen olento Ego. Elävällä planeetalla on suuria suunnitelmia jälkikasvunsa varalle, mutta nähtäväksi jää, miten innoissaan Tähtilordi on näistä mietteistä. Unohtaa ei myöskään sovi rikollisjengiä johtavaa sini-ihoista Yondua (Michael Rooker), joka on käytännössä toiminut Quillin lapsuudenajan ottoisänä – ja uhannut pistellä pojan poskeensa, jos tämä ei tottele määräyksiä.

Gamora joutuu puolestaan taittamaan peistä kostonhimoisen Nebula-siskonsa (Karen Gillan) kanssa. Heidän nuoruutensa on kulunut keskinäisten taistelujen tuiskeessa – kiitos tytöt adoptoineen mielipuolisen Thanoksen.

GOTG4WEB

Kakkoselokuvassa Galaksin vartijat saavat entistä enemmän lihaa luidensa ylle. Tämä näkyy erityisesti ykkösleffassa hieman sivuosiin jääneissä hahmoissa, jotka kasvavat nyt aiempaa selvästi sympaattisemmiksi ja täysipainoisemmiksi persooniksi.

Filmin pihvi piilee joka tapauksessa vauhdikkaassa ilonpidossa. Avaruusalusarmadat syöksyvät keskelle kvanttiasteroidikenttiä View-Master-kuvat mieleen tuovan kolmiulotteisuuden turvin, ja lasertykit laulavat poprokkia taustalla raikuvan musiikkiraidan tahtiin. Ruumisvuorten karttuessa olo on kuin villiksi äityneen huvipuistolaitteen pyörityksessä – mutta toisin kuin useimmiten, touhussa on mukana nostalgista lämpöä, joka pitää tietokoneanimoidun räiskeen kiinni inhimillisessä kosketuspinnassa.

GOTG2WEB

Yleisöä kosiskellaan myös lukuisilla postmoderneilla populaarikulttuuriviittauksilla. Hubaa revitään niin vanhoista videopelimuistoista, 1970-luvun italo-scifien kuvastosta kuin herkullisista cameo-rooleistakin – Howard the Duck ja Sylvester Stallone rulettavat! Pakko on silti ihmetellä, kuinka monta kertaa David Hasselhoffin elämää suurempaa julkisuuskuvaa voi kierrättää elokuvien humoristisena käyttövoimana, vaikka ratkaisu toimii tälläkin kertaa mainiosti.

Pidemmän päälle elokuvan viehätys hukkuu geneerisen toimintamössön alle ja turtumus alkaa hiipiä puseroon. Silti elokuvasarjan seuraavaa osaa odottaa innoissaan, koska kuvioihin on vihdoin astumassa Marvelin avaruussankarien ykkönen, Adam Warlock. Hän, kuten moni muukin Guardians of the Galaxyn hahmoista, on kohonnut suurimpaan kukoistukseensa mestaritaiteilija Jim Starlinin kosmisissa sarjakuvissa. Niihin tutustuminen on helppo aloittaa vaikkapa kokoelmilla Warlock by Jim Starlin: The Complete Collection ja The Infinity Gauntlet.

Ja nyt livahdan Sovereign-planeetalle patterivarkaisiin.

Toni Jerrman – 4 tähteä

WarlockKansiWEB

Elokuvat – Ghost in the Shell

GhostInTheShellJulisteWEB

Ghost in the Shell

Nykyisin japanilaiset sarjakuvat ja animaatiot kuuluvat länsimaisenkin populaarikulttuurin peruskuvastoon. Tämän kehityksen airueina toimivat 1990-luvun alkupuolella mm. sellaiset tieteismangat kuin Katsuhiro Otomon Akira ja Masamune Shirow’n Ghost in the Shell – sekä niiden pohjalta tehdyt erinomaiset anime-elokuvat.

Näistä klassikoista erityisesti kyberpunk-henkinen Ghost in the Shell on pysynyt huomion keskipisteenä vuodesta toiseen. Shirow on itse laatinut jatko-osia alkuperäiselle sarjakuvalle, ja teoksen pohjalta on syntynyt lukuisia elokuvia, animesarjoja ja kirjoja. Tuorein niitti tuotejatkumoon on Rupert Sandersin ohjaama amerikkalaisfilmi, jonka päärooliin on napattu tähtinäyttelijä Scarlett Johansson.

GhostInTheShell3WEB

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat teknologian läpitunkemaan lähitulevaisuuteen. Ihmisenkaltaiset robotit ovat arkipäivää, pilvenpiirtäjien reunustamat kadut sykkivät värikkäiden hologrammimainosten loisteesta, ja kansalaiset parantelevat itseään kyberosilla. Ihmisten ja koneiden välisen evoluution seuraavaa askelta edustaa Mira Killian (Johansson), nainen, jonka aivot on istutettu keinotekoiseen robottivartaloon.

Vuosi ”syntymänsä” jälkeen Hanka Robotics -firman kehittelemä Mira työskentelee terrorisminvastaisen Osasto 9:n agenttina. Hän ei muista aiemmasta ihmiselämästään kuin häiritseviä haamukuvia. Nämä nopeat välähdykset eivät kuitenkaan tunnu istuvan saumatta siihen, mitä Hankan tohtorit ovat hänen menneisyydestään kertoneet.

GhostInTheShell4WEB

Salaisuudet alkavat purkautua, kun tuntematon hakkeri käynnistää hyökkäyksen Hanka-yhtiön johtavia tutkijoita vastaan. Iskuja tutkiessaan Mira pääsee myös oman historiansa ja identiteettinsä jäljille. Lopulta esiin nousee kysymys, mihin suuntaan hänen lojaliteettinsa kallistuvat.

Ghost in the Shell on visuaalisesti häikäisevää silmänkarkkia. Filmin futuristista Hongkongia muistuttavat kaupunkinäkymät ihastuttavat, ja toimintaosiot tykittävät kankaille tyylikästä taisteluakrobatiaa. Useat kohtauksista kopioivat käytännössä yksi-yhteen Mamoru Oshiin ohjaaman ensimmäisen GitS-animaatiofilmin kuvastoa, vaikka itse tarina kulkeekin monin osin eri reittiä. Pisteitä ropisee myös robottigeishojen ja muiden teknotehostettujen hahmojen suunnittelusta.

GhostInTheShell5WEB

Elokuvan juoni ei ole yhtä antoisa. Hollywood-mentaliteetin mukaisesti filmistä on haluttu tehdä helposti sulatettava, suoraviivainen kertomus yhden yksilön yrityksistä löytää itsensä ja paikkansa maailmassa. Alkuperäistarinan filosofiset pohdinnat ihmisten ja tekoälyjen suhteesta sekä minuuden ja inhimillisyyden määritelmistä jäävät pelkiksi sivulauseiksi. Tietoverkkoihin leviävän keinoälyn tematiikkaan ei ehditä paneutua laisinkaan. Näin ollen filmi maistuu lähinnä esinäytökseltä, joka pohjustaa asetelmia, joiden kautta voitaisiin jatkossa päästä kiinni itse asiaan.

GhostInTheShell6WEB

Lost in Translation -elokuvassa (2003) kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Scarlett Johansson on viime vuosina nähty toimintasankarina Marvel-tuotannoissa sekä Luc Bessonin Lucy-leffassa (Tähtivaeltaja 3/14). Mira Killianina hän pääsee jälleen hyödyntämään tätä kokemustaan. Samalla hän onnistuu lataamaan roolisuoritukseensa aitoa tunnetta ja eteerisen oloista vierautta, joka herättää mielleyhtymiä Jonathan Glazerin Under the Skin -elokuvan (Tähtivaeltaja 4/14) suuntaan. Tosin Miran paikoittainen jäykkäliikkeisyys – jonka lienee tarkoitus kuvastaa hahmon mekaanista alkuperää – on yksinomaan hölmö veto.

GhostInTheShell1WEB

Elokuvan sivuosanäyttelijöistä parhaiten pärjäävät Takeshi Kitano Osasto 9:n omapäisenä johtajana sekä Pilou Asbæk Miran sympaattisena Batou-kumppanina. Kehnommin onnistuvat Peter Ferdinando epärealistisesti käyttäytyvänä korporaatiopahiksena sekä Juliette Binoche, joka ei missään vaiheessa saa otetta roolistaan Mirasta huolehtivana tohtorina.

Selkeistä ongelmistaan huolimatta Ghost in the Shell tarjoilee hyvinkin nautinnollista kyberpunk-tyylittelyä. Sisällöltään elokuva jää silti kauaksi niin Shirow’n mangan kuin Oshiin animen omintakeisuudesta ja älyllisistä ulottuvuuksista.

Toni Jerrman – 3,5 tähteä

GhostInTheShellMangaKansiWEB

Elokuvat – High-Rise

highrisejulisteweb

High-Rise

J. G. Ballardin Tornitalo-romaani (suom. 1999) lukeutuu modernin tieteiskirjallisuuden klassikoihin. Kirjan elokuvaversiota on kuitenkin jouduttu odottamaan näihin päiviin asti.

Ben Wheatleyn ohjaama High-Rise (2015) ei korkealentoisuudestaan huolimatta ole menestynyt yhtä hyvin kuin David Cronenbergin Ballard-helmi Crash (1996). Yhdysvalloissa filmi on saanut tyytyä vain festivaaliesityksiin, rajoitettuun levitykseen ja dvd/blu-ray-julkaisuihin. Monissa muissa maissa – kuten Suomessa – elokuvaa ei pistetty lainkaan teatterikierrokselle. Tämä on sääli, sillä visuaalista tyylittelyä korostava High-Rise ansaitsee tulla katsotuksi juuri valkokankaalta.

highrise1web

Ballardin romaani ilmestyi alunperin vuonna 1975, joten myös elokuvan tapahtumat on sijoitettu 1970-luvulle. Tästä aiheutuu joitain ongelmia, sillä varsinkin filmin ensihetkinä ohjaajan mielenkiinto kiinnittyy muotitietoisen ajankuvan maalailuun eikä itse tornitalokompleksin esittelyyn. Katsojille saattaakin jäädä epäselväksi, kuinka itseriittoisesta ja keinotekoisesta elinympäristöstä on kyse. Tällöin myös tulevien käänteiden taustat muodostuvat epäuskottaviksi.

Jo alusta alkaen mukana kulkee kuitenkin Ballardin teokselle keskeinen psykologinen mielenmaisema. Tarinan päähenkilö, tohtori Laing (Tom Hiddleston), kuvataan hahmona, joka ei sujahda sujuvasti sosiaalisiin kanssakäymisiin. Orastavista ihmissuhdeyrityksistä huolimatta urheilullinen pukumies pitää tiettyä välimatkaa asukkaiden muodostamiin klikkeihin ja viihtyy lopulta paremmin betonin kuin muiden ihmisten seurassa.

highrise3web

Myös filmin muissa keskeisissä hahmoissa on psykopatologista särmää, jota epäinhimillisessä tornitalossa asuminen vain korostaa. Heihin lukeutuvat mm. rakennuksen visionäärinen arkkitehti Anthony Royal (Jeremy Irons) yläluokkaisine vaimoineen, talon pohjakerroksista ponnistava kapinallinen Richard Wilder (Luke Evans) sekä seksuaalisuutensa kanssa leikittelevä yksinhuoltajaäiti Charlotte Melville (Sienna Miller).

Hierarkkista säätyjakoa kuvastava kompleksi alkaa vähitellen natista liitoksistaan. Sähköt katkeilevat, hissit reistailevat ja jätehuolto horjuu. Samaan aikaan rakennuksen huipulla asuvien rikkaiden ja alempiin kerroksiin majoittuneen köyhemmän kansanosan suhteet kärjistyvät. Sivistyksen pintakiillon rapautuessa juhlat muuttuvat entistä hurjemmiksi. Viha ja pelko nostavat päätään, kun moraali ja inhimillisyys lentävät romukoppaan. Pian koko tornitalo muuttuu seksin ja väkivallan sävyttämäksi alkukantaiseksi hornankattilaksi.

highrise2web

Kerronnallisesti High-Rise on hajanainen. Mutta sen korvikkeeksi Wheatley saa ujutettua sekä kuviin että filmin henkilöhahmoihin vahvaa tunnelmaa ja todistusvoimaa. Myös Ballardin romaanin teemat nousevat hyvin esiin, vaikkei filmi kirjan tasolle ylläkään.

High-Rise tarjoilee vaikuttavan erikoisen kaaoskokemuksen, joka 1970-lukulaisuudestaan huolimatta resonoi yhä teknologiakeskeisemmän maailman synnyttämien sosiologisten kipupisteiden kanssa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/16.

High-Rise sai Suomen ensi-iltansa marraskuussa 2016 järjestetyillä Night Visions – Maximum Halloween 3016 -elokuvafestivaaleilla.
Suomenkielisiä dvd- ja bluray-julkaisuja on lupailtu alkuvuoteen 2017.

ballardhighrisekannetweb

Elokuvat – Passengers

passengersjulisteweb

Passengers

Norjalaisohjaaja Morten Tyldumin ura on komeassa nousujohteessa. Vuonna 2011 valmistunut Headhunters-toimintatrilleri tahkoi parempaa tulosta kuin yksikään aiempi norjalaiselokuva. Suosion myötä herra sai ohjattavakseen Benedict Cumberbatchin ja Keira Knightleyn tähdittämän Alan Turing -elokuvan The Imitation Game (2014). Nyt teattereihin on saapunut yli 100 miljoonan dollarin hintalapulla varustettu scifi-hitti Passengers, jonka pääosissa nähdään superstarat Chris Pratt ja Jennifer Lawrence.

Avalon on massiivinen, luksusluokan avaruusristeilijä. Se taittaa 120 vuoden matkaa kohti maankaltaista siirtokuntaplaneettaa. Kyydissään sillä on yli 5000 horrostavaa matkalaista ja miehistön jäsentä.

Jokin menee kuitenkin pieleen aluksen automatisoiduissa järjestelmissä, kun Avalon osuu meteoroidipilveen. Tämän seurauksena Jim Preston (Pratt) herää autioon avaruuslaivaan – 90 vuotta ennen aikojaan.

passengers1web

Prestonin käytettävissä ovat kaikki ylellisen risteilijän tarjoamat ajanvietemahdollisuudet, mutta se ei korvaa tarkoituksettomuuden tunnetta tai ihmissuhteiden puutetta. Yksinäisyyttä lievittävät vain juttuhetket baarimikkoandroidin (Michael Sheen) kanssa, mutta eipä hänestäkään ole aidon inhimillisyyden korvikkeeksi.

Tilanne asettuu uuteen kulmaan, kun Preston ihastuu horroskapselissa makaavaan Auroraan (Lawrence) ja keksii keinon, jolla voisi herättää naisen talviunestaan. Moinen temppu lähentelisi kuitenkin murhaa, sillä se tuomitsisi Auroran elinkautiseen vankeuteen Avalonin käytäville. Voiko oman henkisen hyvinvoinnin asettaa toisen ihmisen ainutkertaisen elämän yläpuolelle?

Samaan aikaan yhä useampi aluksen kriittisistä järjestelmistä alkaa kärsiä hetkellisistä, mutta jatkuvasti lisääntyvistä toimintahäiriöistä.

passengers2web

Passengers naittaa hienosti yhteen kosmoksen majesteetillisuutta korostavan scifi-vision ja kahden hyvin erilaisen yksilön ongelmille alttiin rakkaustarinan. Kerronta etenee rauhallista tahtia, mutta pitää mielenkiinnon hienosti yllä. Selkeää kompurointia esiintyy vain filmin loppupuolen toimintakohtauksissa, joiden aikana myös juonikuvion uskottavuus ottaa selkeää lukua. Muuten valokeilassa ovat luontevasti näytelty humaani draama sekä erikoisen tilanteen synnyttämät filosofiset ja eksistentiaaliset pohdinnat. Vaikeat valinnat ja niiden seuraukset.

Visuaalisesti Passengers on silkkaa nautintoa. Avalon-alus on suunniteltu sekä sisä- että ulkopuolelta silmiähivelevän tyylikkääksi. Tyldum myös ottaa avaruuden äärettömästä aavasta kaiken ilon irti. Tämä takaa, että lähes kaunokirjallisesta sisällöstään huolimatta tarina nousee siivilleen juuri elokuvailmaisun myötä.

Tahdon heti maailmojen väliä seilaavaan loistoristeilijään, jonka uima-allas kurottaa rungon ulkopuoliseen tähtimereen!

Toni Jerrman – 4 tähteä

Elokuvat – Rogue One: A Star Wars Story

swrogueonejulisteweb

Rogue One: A Star Wars Story

Nyt täytyy hehkuttaa! Gareth Edwardsin ohjaama Rogue One: A Star Wars Story on nimittäin juuri sellainen elokuva, jota Tähtien sodan ystävät ovat odottaneet jo 35 vuotta. Poissa ovat 2000-luvun vaihteen esiosien lamaannuttava lällyys ja The Force Awakens -filmin platkut kopiokierrätykset. Taika on palannut, ja tippa on lähes linssissä, kun katsoja matkaa aikakoneen siivin Star Wars -universumin kultakauteen.

Rogue Onen juoni kytkeytyy suoraan ensimmäinen Tähtien sota -elokuvan tapahtumiin. Käytännössä filmi kertoo, kuinka Kapinaliitto saa haltuunsa Kuolontähden piirustukset. Sekä selittää, miten Imperiumin massiivisin tuholaite voi olla niin haavoittuvainen.

Tarinan ytimessä ovat hyvin luodut henkilöhahmot. Jyn Erso (Felicity Jones) on omia polkujaan kulkeva pikkurikollinen. Hänen äitinsä on tapettu ja isä (Mads Mikkelsen) pakotettu mukaan Kuolontähti-projektiin. Nuoruusvuotensa Jyn vietti kapinallisten radikaalia siipeä edustavan Saw Gerreran (Forest Whitaker) hoivissa.

swrogueone1web

Pyörät lähtevät pyörimään, kun Kapinaliitto kuulee huhuja Imperiumin riveistä karanneesta loikkarista, jolla on heille tärkeä viesti. Mies päätyy kuitenkin Gerreran vangiksi eikä herra katso vierailijoita hyvällä silmällä. Avaisiko Jynin ja Gerreran vanha kumppanuus ovet vainoharhaisen vapaustaistelijan tukikohtaan? Ehkä, mutta sitä ennen on vielä vakuutettava vastahakoinen Jyn idean järkevyydestä. Sen tehtävän saa kapteeni Cassian Andor (Diego Luna), joka on valmis vaikka murhiin edistääkseen kapinaliikkeen asiaa.

Toisaalla Imperiumin joukot ryöväävät Jedha-kuun temppelikaupungista viimeisiä kyberkristalleja superaseensa käyttövoimaksi. Samalla Kuolontähden rakentamista johtava Orson Krennic (Ben Mendelsohn) joutuu puolustelemaan tiukkapipoiselle suurmoffi Tarkinille projektin jatkuvaa venymistä.

Yhä suuremmille kierroksille yltyvä tarina sisältää useita mahtavia kohtauksia. Niissä niin jättiläismäinen Kuolontähti kuin Kapinaliiton urheat lentäjät X-siipihävittäjineen pääsevät näyttämään kykynsä. Jyn Ersosta ja Darth Vaderista nyt puhumattakaan.

swrogueone2web

Elokuvan laajaksi paisuvan henkilökaartin johtotähtenä loistaa Jyn, josta kasvaa tapahtumien tuiskeessa aito sankari. Hän pitää yllä toivon liekkiä vielä siinäkin vaiheessa, kun moni muu on jo valmis luopumaan leikistä. Jynin rinnalla Cassian jää selkeästi varjoon, vaikka mieheen tuo särmää kipuilu synkkien tekojen ja eettisten periaatteiden välisessä ristivedossa.

Huumoria ja valonpilkettä muuten kovin tummasävyiseen filmiin pumppaavat itsetietoisen persoonallinen K-2SO-droidi sekä Hongkong-tähti Donnie Yenin tulkitsema sokea temppelinvartija Chirrut Îmwe. Entinen Imperiumin turvallisuusdroidi Kaytoo heittää suorapuheisen hauskaa läppää eikä jää C-3PO:n kopioksi. Chirrut on puolestaan Voiman puhdassydäminen soturi, joka ei tunne pelkoa edes sotatantereiden pahimmissa myrskyissä.

swrogueone4web

Visuaalisesti Rogue One herättelee hienoja muistikuvia alkuperäisen Tähtien sodan suuntaan. Maailmat ovat rähjäisiä ja laitteet likaisia sekä kuluneita. Edes tietokoneanimaatioita ei ole siloteltu. Valtavat tähtituhoajat ja muut alukset on toteutettu niin, että ne tuovat mieleen vanhat pienoismalliefektit – vaikka taipuvatkin temppuihin, joita 1970-luvun lopulla ei olisi pystytty toteuttamaan.

Elokuvassa on myös ongelmansa. Filmin alkupuolella tarinan fokus on hetkittäin hukassa, ja kerronnassa esiintyy myöhemminkin haparointia. Lisäksi se, että katsoja tietää, kuinka kaikki tulee päättymään, syö jännitettä – vaikka yllätyksiäkin on luvassa.

Kokonaisuudessaan Rogue One tarjoilee vaikuttavan Star Wars -kokemuksen, joka resonoi hienosti originaalitrilogian parhaiden jaksojen kanssa. Se myös soittelee tunteita tavalla, johon harva avaruusooppera pystyy.

Toni Jerrman – 4 tähteä

swrogueone5web

Elokuvat – Foliohatun alla 8: Alien

ajuliste

Foliohatun alla
Osa 8: Alien

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaan johtavaa informaatiota.

Ridley Scottin alkuperäinen Alien-elokuva (1979) kulki Suomessa nimellä Alien – Kahdeksas matkustaja. Tämä lisänimi on hyvin paljastava: Nostromo-aluksen miehistöön kuuluu seitsemän ihmistä ja yksi kissa. Kahdeksas matkustaja ei siis ole mikään avaruusmuukalainen, vaan aluksen kissa, Jones! (K1) Tämänkertainen kirjoituksemme kertookin juuri tästä hiljaisesta yhtiökumppanista.

akuva1

Väärinkäsitys: Karulta kuulta mukaan livahtanut ksenomorfi tuhoaa sokeassa murhanhimossaan aluksen miehistön. Vain lentoluutnantti Ellen Ripley ja hänen lemmikkikissansa Jones pääsevät livahtamaan pedon kynsistä.

Tyly totuus: Kauan hyljeksitty maskottikissa päättää kostaa vihaamalleen miehistölle ja löytää kyytiin harhautuneesta muukalaisesta oivan työkalun tarkoitukseensa.

Kenen kissa Jones on?

Yleisesti oletetaan, että Jones on Ripleyn lemmikki. (K2) Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä leffan alussa näemme kissan murkinalla Ripleyn vieressä. Nainen myös silittää aterioivaa karvaturria hellästi. Lisäksi elokuvan lopussa Ripley pelastaa elikon tuhoutuvasta aluksesta, ja laittaa sen nukkumaan hyperunikammioon.

akuva2

Mutta onko Jones todella Ripleyn kissa? Monet seikat puhuvat tätä käsitystä vastaan. Antaisiko muka iso ja paha Weyland-Yutani-firma tavallisten työläisten tuoda henkilökohtaisia lemmikkieläimiään avaruusalukseen?

Ripley selvästi pitää mirristä ja se hänestä, mutta mitään kiinteää sidettä näiden kahden välillä ei ole. Tapahtumien tuoksinassa Ripley muistaa pikku ystävänsä tasan kaksi kertaa, nekin vain sattumalta. Hyvä esimerkki tästä on kohtaus, jossa pikkuruista hirviöpoikasta etsivä kolmikko löytää kissan lokerikkojen luota. Kolli sähisee Ripleylle ja säntää karkuun. Sen sijaan, että lähtisi itse kissan perään, Ripley määrää Brettin hakemaan sen takaisin. (K3) Tästä voimme päätellä, että itsepäinen eläin suhtautuu yhtä innokkaasti – tai innottomasti – miehistön jokaisen jäsenen kutsuihin.

akuva3

Tämä varmistuu myöhemmin, kun Ripley yrittää maanitella kissaa luokseen kehnoin tuloksin.

Kissan ja miehistön suhteesta kertoo paljon sekin, ettei kukaan edes huomaa kollin puuttuvan Kanen viimeiseltä aterialta. Ketään ei myöskään tunnu kiinnostavan Jonesin turvallisuus vastasyntyneen alien-nilviäisen karatessa käytävien uumeniin. (K4) Ja tässä vaiheessahan ihmiset luulevat otuksen olevan yhä sellainen pieni rääpäle, joka olisi vaarallinen juuri pörröisen lemmikin kokoiselle olennolle.

akuva4

Nyt käsi sydämellä kaikki kissanomistajat: ettekö tällaisessa tilanteessa ensimmäiseksi miettisi, missä rakas mirrinne mahtaa seikkailla? Nostromon duunarit sen sijaan unohtavat kaverinsa olemassaolon kerta toisensa jälkeen.

Tästä kaikesta voimme päätellä, että Jonesin täytyy olla Weyland-Yutani-yhtiön alukseen sijoittama maskottikissa. Kuulostaa varsin järkevältä siirrolta, sillä lemmikkien on useissa tutkimuksissa todettu lieventävän stressiä, alentavan verenpainetta ja helpottavan masennusoireita. Eli miehistö todella hyötyisi nelijalkaisen ystävän läsnäolosta, kun he joutuvat viettämään kuukausikaupalla lukittuina ahtaaseen, likaiseen ja painostavaan avaruusalukseen.

Mutta mitä asiasta tuumii itse kissa?

Lue loppuun

Elokuvat – The Girl with All the Gifts

girlwithallthegiftsjuliste

The Girl with All the Gifts

Colm McCarthyn ohjaama The Girl with All the Gifts on omintakeinen zombie-elokuva. Se perustuu mainiosta Lucifer-sarjakuvastaan tunnetun Mike Careyn romaaniin, joka on saatu pikatahtia suomeksi nimellä Maailman lahjakkain tyttö.

Mitä vähemmän erinomaisesta elokuvasta tietää ennakkoon, sitä tehokkaammin juoni toimii. Lue siis arvostelu omalla vastuullasi.

Melanie (Sennia Nanua) on kohtelias ja älykäs pikkutyttö, joka rakastaa vanhoja kreikkalaisia mytologioita. Hän asuu kohtalotoveriensa kanssa vankina armeijan tukikohdassa. Yöt he viettävät selleissä, päivät oppitunneilla tiukasti pyörätuoleihin kahlehdittuina.

girlwithallthegifts1web

Vaikka lapset näyttävät päällepäin tavallisilta ihmisiltä, ovat he todellisuudessa jotain aivan muuta. Vauhdilla edennyt sieni-infektio on muuttanut suuren osan ihmiskunnasta verenhimoisiksi eläviksi kuolleiksi. Viimeiset eloonjääneet sinnittelevät armeijan leireissä, jotka sortuvat yksi toisensa jälkeen nälkäisten zombie-massojen alle. Ainoa keino pysäyttää tartunta saattaa piillä Melanien ja muiden lasten aivoissa.

Lapsiin suhtaudutaan monin tavoin. Sotilaat kohtelevat heitä kuin vaarallisia epäsikiöitä, ja tohtori Caldwellin (Glenn Close) johtamat lääkärit pitävät heitä pelkkinä koe-eläiminä. Vain opettaja Helen Justineau (Gemma Arterton) näkee Melanien ja muiden lasten syvemmän ihmisyyden.

Kun vankilatukikohta kaatuu, alkaa pienen joukon pakomatka halki sieni-zombieiden kansoittaman maaston. Sen kuluessa hahmojen on määriteltävä uudestaan suhteensa Melanieen sekä opittava luottamaan tyttöön, jota ilman he eivät tulisi toimeen. Samalla Melanien on löydettävä itsensä ja oma luontonsa.

girlwithallthegiftsweb2

Filmin maailmankuva laajenee luontevasti tarinan edetessä. Uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia aukeaa tapahtumien lomassa, ja kerronta pitää otteessaan. Mukana on myös useita ensiluokkaisia ideoita, jotka eivät tyydy vain vanhan kierrätykseen. Lisäksi henkilökehittely ja toiminta pysyvät oivallisesti tasapainossa. Kokonaisuus pelittää siis kaikin puolin maittavasti.

Lisäplussaa tulee filmin vaikuttavasta päätöksestä, joka ei sorru Hollywood-tyyliseen sokerikuorrutukseen. Tästä huolimatta tarina väistää myös silkassa synkkyydessä rypemisen.

Filmin sydän on Sennia Nanuan taidolla tulkitsema Melanie. Luonteensa eri puolien kanssa kamppailevassa tytössä on sekä rakastettavaa inhimillisyyttä että aidosti pelottavaa vierautta. Hänessä kulminoituu ihmiskunnan yksi mahdollinen tulevaisuus.

Elokuvassa häiritsee oikeastaan vain nykysuuntaus, jonka mukaan jopa selkeästi zombieita kuvaavissa kirjoissa ja filmeissä on viimeiseen asti vältettävä z-sanan käyttöä. Näin tuskin kävisi todellisessa maailmassa, jossa zombiet ovat populaarikulttuuri-ilmiönä kaikille tuttuja.

Toni Jerrman – 4 tähteä

girlwithallthegifts3web