Elokuvat – Future-Kill (1985)

FutureKillKansiWEB

Future-Kill
(DVD)

Sitä voi ihmisparka kuvitella kaikenlaista. Kuten että elokuva, jonka mainosjulisteen on maalannut H. R. Giger ja jota tähdittävät alkuperäisestä The Texas Chainsaw Massacresta tutut Edwin Neal ja Marilyn Burns, olisi jostain kotoisin. Tai että dvd, jota mainostetaan alkuperäismateriaalista tehtynä ihkauutena keräilijänversiona, olisi kuvalaadultaan kelvollinen. Mutta tyhmä on, jos moisia kuvittelee.

Teksasilaisen Ronald W. Mooren ainoaksi elokuvaksi jäänyt Future-Kill (1985) on mielipuolisen kehno.

FutureKill1WEB

Leuka putoaa lattialle jo ensimmäisessä kohtauksessa. Futuristisen goottipunkkarihanoirokkarin pilakuvaksi stailattu Eddie Pain (Doug Davis) ilmoittaa naurettavaan teknohaarniskaan sonnustautuneelle veitsikyntiselle Splatterille (Neal), että hän johtaa rauhanomaista ydinvoiman vastaista liikettä. Herra S:n ei siis sovi antaa lättyyn tovereilleen, jotka puhuvat lehdistölle järjestön tavoitteista.

Moinen hentomielisyys ei kuitenkaan sovi huumeita kehoonsa jatkuvalla syötöllä pumppaavalle Splatterille – tai tämän radioaktiivisen säteilyn mutatoimille aivoille.

FutureKill5WEB

Alkunäytöksen jälkeen siirrytään hämmentävän kädettömään komediatyyliin toteutettuihin opiskelijabileisiin. Tätä huonoutta vatkataan katsojan silmien edessä vaikka kuinka pitkään, kunnes elokuva nytkähtää vihdoin eteenpäin: inhoja kepposia muille veljeskunnan jäsenille tehnyt kaverijoukko passitetaan kaupungin synkälle laidalle. Heidän tehtävänään on kidnapata yksi goottipunkkarimutanttifriikki tulevien kevätjuhlien vetonaulaksi.

FutureKill2WEB

Tempaus ei mene aivan nappiin, sillä porukka kohtaa ensitöikseen Eddien ja Splatterin. Splatter seivästää yhden opiskelijoista wolverine-kynsillään ja murhanhimossaan lahtaa myös Eddien kaupan päälle. Frat-pojut ovat nyt todella pahassa pulassa, sillä Splatter usuttaa kaikki goottipunkkariradikaalit heidän peräänsä – ja väittää, että juuri he tappoivat rakastetun kajalinaama-Eddien.

Jatkossa elokuva keskittyy lähinnä siihen, että opiskelijat juoksevat pitkin öisen kaupungin kujia ja antavat kömpelösti köniin harvakseltaan eteen tuleville ”friikeille”. Toiminnan apaattista tunnelmaa korostaa dvd:n onneton kuvalaatu, joka tarkoittaa sitä, että televisiossa näkyy pääosin joko silkkaa pimeyttä tai sitten epäselviksi pistemössöiksi hajoavia hahmonkaltaisia muotoja.

FutureKill3WEB

Elokuva huipentuu kissa ja hiiri -leikkiin talossa, jonka jokainen käytävä on valaistu eri värisillä lampuilla. Tekijät ovat varmasti onnitelleet itseään kuukausikaupalla näin nerokkaasta keksinnöstä.

Filmin parhaassa osiossa vieraillaan goottipunk-klubilla, jonka lavalla soittaa Max and the Makeup -bändi. Naislaulajan vetämän yhtyeen biisit ovat yllättävänkin kelpoja, ja niitä kuullaan kiitettävän pitkään. Pisteet myös kohtauksesta, jossa flirttaileva tyttö pelästyy Splatterin mutanttipenistä – näin hölmöissä kohdissa räkänauru raikaa.

FutureKill4WEB

Future-Killin meikki-, peruukki- ja asustearsenaalin rinnalla kalpenevat sitten jopa kasarimuodin aidot mauttomuudet. Tähän ei eläin pysty. Ja siitä sietää olla kiitollinen!

Valinta harakirin ja Future-Killin välillä olisi kovin tasaväkinen taisto.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

FutureKill6WEB

Elokuvat – The Return of Chandu (1934)

CanduKannetWEB

The Return of Chandu
(Vol 1 & 2 -dvd)

Tällä kertaa koko kansan iloksi on tarjolla ykkösluokan kalkkunaa historian hämärästä kulmauksesta! Tarjolla yli kolme tuntia täysipainoista k-paistosta.

Vuonna 1932 Bela Lugosi esitti maailmanvaltaa havittelevaa pahista radiokuunnelmiin perustuvassa Chandu the Magician -elokuvassa. Pari vuotta myöhemmin oli hänen vuoronsa hypätä hyvisvelhon pöksyihin 12-osaisessa jatkokertomuksessa The Return of Chandu (1934).

Frank Chandlerin, eli Chandun (Lugosi), komeassa kalifornialaiskodissa vietetään hienostojuhlia. Seurapiiritapahtuman itseoikeutettuna kunniavieraana loistaa taikurin morsmaikku, Egyptin prinsessa Nadji (Maria Alba). Kun paikalle pöllähtää kaksi silmäkulmiensa alta kyräilevää kutsumatonta vierasta, Nadji saa ennakkoaavistuksen, että jotain pahaa on tapahtumassa.

Näin myös käy, sillä toinen tulijoista on mustaa magiaa harjoittavan Ubasti-kultin ylipappi (Lucien Prival). Mystisellä Lemurian saarella majaansa pitävät pahan palvojat ovat vakuuttuneita siitä, että Nadji on avain heidän jo ammoin kuolleen Ossana-jumalattarensa henkiin herättämiseen. Niinpä he yrittävät kaapata neidon. Näkymättömänä paikalle pöllähtävä Chandu kuitenkin estää moiset aikeet.

Chandu1WEB

Tästä käynnistyy pitkäksi venyvä piirileikki, jossa ubastilaiset kidnappaavat Nadjin kerta toisensa jälkeen joutuakseen vain aina uudelleen Chandun jallittamaksi. Mukana menossa häärivät myös Frankin vanhuuttaan tutiseva Dorothy-sisko (Clara Kimball Young) sekä tämän reipas jälkikasvu Bob (Dean Benton) ja Betty (Phyllis Ludwig). Koska seikkailu vie koko konkkaronkan aina Etelämerelle asti, ehtivät he kohtaamaan myös intialaisprinssin, valkean velhon, mustaa magiaa suosivan Vitraksen sekä kasapäin villejä ja verenhimoisia alkuasukkaita.

Vaaroja riittää, joten onneksi Chandulla on taskussaan muutakin kuin näkymättömyystemppunsa ja hypnoottinen katseensa. Parhaiten apua saa, kun hieroo taikasormusta ja kysyy neuvoa aineettomalta mestari Yogilta. Tämä pystyy jopa etäohjaamaan Chandun auton suoraan roistojen kälyiselle mökille, jonka kellarissa sijaitsee kivipaasista rakennettu palvontapiste. Erityisen paljon nähdään liekehtivää magiaa, sillä pahat turbaanivelhot kykenevät taikomaan niin teleporttaavia tulikehiä kuin kaukonäkeviä nuotioitakin.

Chandu4WEB

Kuten asiaan kuuluu, sarjan jokainen jakso päättyy jännitysmomenttiin. Näin katsoja joutui aikoinaan odottamaan kokonaisen viikon saadakseen tietää, miten sankareille oikein kävi. Tosin nämä vaaratilanteet ovat useimmiten kovin keinotekoisia ja niiden ratkaisut ällistyttävän heppoisia. Kuinka Chandu selviää puhallusputkella ammutun myrkkynuolen osumasta!? Mitä tapahtuu, kun herran auto syöksyy rotkoon!? Helppoa, kun sen osaa: nuoli meneekin ohi ja auto pysähtyy juuri ennen rotkon reunaa.

Noin 20-minuuttisista jaksoista kuluu aina muutama minuutti edellisten tapahtumien kertaukseen. Muutenkin ohjaaja Ray Taylor suosii samojen filminpätkien uusiokäyttöä. Alkuasukkaiden juoksu viidakossa ja Lemurian valtavien porttien hidas avaaminen toistuvat puuduttavuuteen asti. Jotta kissakaapuihin pukeutuneet ubastilaiset pystyisivät kaappaamaan Chandun toverit, jättää herra heidät myös jatkuvasti oman onnensa nojaan.

Chandu3WEB

Mutta millaiset sanoinkuvaamattomat kauhut odottavat Nadjia, kun hän joutuu pimeyden voimia palvovien Ubastin velhojen käsiin? Herääkö kuollut Ossana-jumalatar henkiin ja ottaa ikiaikaisen paikkansa koko planeetan hallitsijana? Karkaako Chandu itsepintaisilta lehtimiehiltä näkymättömyysloitsun avulla? Onko The Return of Chandu parempi kuin monsterin entinen heila?

No ainakin Bela Lugosi pääsee kerrankin esittämään valkoisiin sonnustautunutta sankaria, joka hallitsee tuimat tuijotukset ja yltiöpäiset ilmeilyt. Ja onhan se kiva, että alkuperäistä King Kong -elokuvaa varten rakennettuja lavasteita kierrätetään tässäkin filmituotteessa.

Tosissaan ei The Return of Chandua kestäisi katsoa edes mongolialainen aropupu, mutta kyllä siitä rutkasti hupia saa irti. Ainakin, jos malttaa pitää annostuksen parissa päivittäisessä jaksossa. Kahdelle levylle jaetun yli kolmituntisen kokonaisuuden posottaminen yhteen putkeen ei ole mielenterveyden kannalta suositeltavaa. Nyt silmissä pyörii vain jalokivin koristeltuja turbaaneja ja korvissa soivat synkät viidakkorummut sekä Ubastin ylimmäisen papin korkea veisu…

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15.

Chandu2WEB

Elokuvat – Horror of the Blood Monsters

HorrorOfTheBloodMonstersKansiWEB

Horror of the Blood Monsters
aka Vampire Men of the Lost Planet
aka Space Mission of the Lost Planet
(Katalonialainen dvd-versio)

Al Adamsonia voisi kutsua köyhän miehen Roger Cormaniksi. Sen verran kehnoja halpiksia hän tunki drive-in-teattereihin 1960- ja 1970-luvuilla. Toki hän oli Cormanin tapaan myös kekseliäs. Tästä käy hyvänä osoituksena vuonna 1970 valmistunut Horror of the Blood Monsters, joka monilta osiltaan kierrättää filippiiniläisen Tagani-luolamiesfilmin (1965) materiaalia.

HorrorOfTheBlood2WEB

Horror of the Blood Monsters käynnistyy pitkällä, möreällä äänellä lausutulla vampyyrimonologilla: ”Olen elänyt satoja vuosia tarinoissanne ja todellisuudessanne. Etsin öisin tuoretta verta kylmien suonieni ravinnoksi. Monet uhreistani ovat liittyneet epäpyhään elävienkuolleiden armeijaani. Muuttuneet sieluttomiksi olennoiksi.”

Sitten verenimijä satuilee jotain siitä, kuinka vampyyrit saapuivat Maapallolle miljoonia vuosia aiemmin kaukaisesta galaksista. Ja siitä, kuinka vain heidän kotiplaneetaltaan voi löytyä tieto, jolla vampyyrien invaasio voidaan pysäyttää. Ihmisten kaikki aiemmat yritykset lentää planeetalle ja takaisin ovat epäonnistuneet, mutta nyt tohtori Rynningin (John Carradine) johtama retkikunta on valmistautumassa uuteen yritykseen.

Jostain syystä tätä seikkaa ei kuitenkaan ole kerrottu tohtori Rynningille, joka aikoo lennellä raketillaan Spectrum-aurinkokuntaan. Alukseen osuva säteilymyrsky ohjaa koko konkkaronkan kuitenkin vampyyrien kotiplaneetalle. Siellä miehistö valmistautuu korjaamaan aluksen vaeltamalla ympäriinsä kivikkoisessa maastossa.

HorrorOfTheBlood5WEB

Elokuvan avaruuslento on vallan tuskaista katsottavaa. Jakso koostuu lähinnä puhuvista päistä sekä jostain toisesta elokuvasta lainatusta rakettitukikohtakuvastosta – jota vieläpä näytetään usein pysäytyskuvana. Aluksen miehistölle tyhjää höpöttävä parivaljakko (Robert Dix & Vicki Volante) on puolestaan kuvattu ilman lavasteita – he yksinkertaisesti vain istuvat mustan lakanan edessä. Itse avaruusaluksen pahvilavasteet tai naisastronautin (Britt Semand) valtava peruukkikaan eivät vakuuta. Kuten eivät myöskään The Wizard of Mars -leffasta (1965) leikellyt avaruuslentokuviot. Tästä kaikesta saamme kuitenkin nauttia lähes parinkymmenen minuutin ajan.

Vieras planeetta osoittautuu maastoltaan ja ilmakehältään Maapallon kopioksi. Ainoa merkittävä ero on, että vaihtuva säteilykenttä värjää kaiken väliin vihreäksi, keltaiseksi, siniseksi tai punaiseksi. Käytännössä ratkaisu johtuu siitä, että Taganista lainatut pätkät olivat alkujaan mustavalkoisia!

HorrorOfTheBlood7WEB

Pian paljastuu, että planeetalla eletään esihistoriallista aikaa. Kitukasvuisessa kivikkomaisemassa vaeltavat miehistön jäsenet näkevät vehreissä viidakoissa riehuvia dinosauruksia ja jättiliskoja – pätkissä, joita on kierrätetty vaikka kuinka monissa elokuvissa. He pääsevät myös seuraamaan kahden kivikautisen ihmisheimon väkivaltaisia yhteenottoja.

Nuolet, keihäät, kivikirveet ja nuijat heiluvat antaumuksella, kun rauhaa rakastavat Taganit taistelevat verenhimoisia Tubetoneja vastaan. Tosin näissä loputtomiin jatkuvissa matseissa ei ole mitään logiikkaa, sillä väliin viholliset ovat leopardiasuisia käärmehemmoja ja toisinaan sapelihampaisia hyypiöitä. Hetkittäin hahmot osaavat puhua, mutta pääosin he kykenevät ainoastaan murahtelemaan.

HorrorOfTheBlood4WEB

Lopulta aluksen miehistö pelastaa Lian-nimisen (Jennifer Bishop) luolanaisen. Jotta voisivat keskustella tämän kanssa, he poraavat naisen kalloon reiän, jonne tungetaan sekä aivoaaltoja muokkaavaa seerumia että mekaaninen kommunikointilaite – jonka käyttöä tosin suositellaan vain eläimille. Myöhemmin Lian ja yksi miehistön jäsenistä (Joey Benson) rakastuvat traagisesti.

Jännitteetön ja itseään toistava kuvasto riemastuttaa paikoin. Kuten vaikkapa silloin, kun kahdella jalalla seisovat jättiravut tai suloiset ihmislepakot käyvät luolamiesten kimppuun. Vähintään hämmentäviä ovat myös yllättäen mukaan leikatut kohtaukset, joissa Maan rakettitukikohdasta tuttu parivaljakko harrastaa futuristista seksiä. Tähän operaatioon tarvitaan päähän kytketyt johdot, lukemattomia vilkkuvia värivaloja sekä hälytyskakofoninen ääniraita! Miten tämä liittyy yhtään mihinkään, jää täysin epäselväksi.

HorrorOfTheBlood8WEB

Palaillessaan takaisin alukseensa miehistö löytää rautaisen lippaan. Siitä käy ilmi, että planeetalla on aikoinaan kukoistanut korkeateknologinen kulttuuri, joka tuhosi itsensä atomisodassa. Tämän jälkeen tohtori Rynning tajuaa, ettei planeetta olekaan ihmisille turvallinen. Toisin kuin hän aiemmin uskoi, ilmassa leijuu tappava virus – joka onneksi tuhoutuu Maan ilmakehässä.

Sitten söpön kökkö pienoismalliraketti poistuu planeetalta ja elokuva päättyy. Tässä vaiheessa katsoja on vähintäänkin äimän käkenä sen suhteen, kuinka alun vampyyrimonologi ylipäätään kytkeytyy leffan muuhun sisältöön, jossa vampyyreitä ei edes mainita – saati sitten tavata.

HorrorOfTheBlood1WEB

Kokonaisuudessaan Horror of the Blood Monsters on ihastuttavan järjetön sekasotku. Hetkittäin aika käy sen seurassa pitkäksi, mutta eipä näin monesta lähteestä kasattua ja superhalvoilla uusilla pätkillä tilkittyä kalkkunaa voi kuin rakastaa. Sillä tokihan on niin, että hulluus ja nerous käyvät aina käsikynkkää!

Leffa • tai •••••
Kuva ••
Lisät •

Ei mitään lisukkeita.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

HorrorOfTheBlood9WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 5

JesusChristVampireHunterKansiWEBJesus Christ Vampire Hunter

Kyllähän te kaikki Jeesus Kristuksen tunnette? Tuon Jumalan pojan ja vampyyrien pahimman vihollisen? Tai kuten Jesus Christ Vampire Hunterin nimibiisi asian kertoo: ”He came from Heaven, two sticks in his hands … it’s all good, it’s allright, everybody gets laid tonight…”

Ihmeiden aika ei ole ohi, ja nyt tuntuu ihan siltä kuin joku olisi muuttanut aivoni viiniksi. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä tämän kanadalaisen amatöörijeesustelun talssaus vetten päällä – tai ylipäätään Kristuksen uudelleensyntymä ”seksikkäitä” verenimijöitä tulvivan kungfu-musikaalin tähdeksi!

Huolella mietitty ja käsikirjoitettu elokuva heittää ilmaan ajatuksen, että vampyyrien täytyy nylkeä lesboja kyetäkseen kulkemaan auringonvalossa (tälle löytyy ihan tieteellinenkin selitys suolia innokkaasti penkovan hullun tohtorin toimesta). Nyt kuitenkin kirkossakin on huomattu lähistön naisten harveneminen, joten piikkimohikaanipäinen punk-pappi lähetetään noutamaan Jeesusta apuun.

JesusChristVampireHunter1WEBEnsi töikseen Kristus viskoo pari munille potkivaa naisvampyyriä siunaamaansa järveen. Seuraavaksi miehen kungfu-taidoista saavat näytteen nenille hyppivät ateistilaumat. Myöhemmin vaajan korvikkeesta käyvät niin rumpupalikat, hammastikut kuin sokeiden kepitkin.

Aivan yksin Jeesus ei sentään joudu mittelemään pahisten kanssa, sillä apuun rientävät myös Mary Magnum, viininpunaiseen kumihaalariin puettu Vatikaanin agentti, sekä El Santo, tuo Meksikon lahja vapaapainille…

JesusChristVampireHunter2WEBOnko Jesus Christ Vampire Hunter huono elokuva? No, totta totisesti on! Ovatko Jesus Christ Vampire Hunterin taistelukohtaukset maailmankaikkeuden surkeimpia? No, totta totisesti ovat! Kestääkö Jesus Christ Vampire Hunterin katsoa selvinpäin? No, totta totisesti ei!

Jumalan poika rulettaa über alles! Go, Jesus, go!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/03.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä – no ei todellakaan! Ei tätä hulluutta voi ihmisen poika enää kestää, rajansa kaikella! Se on loppu nyt. Eli ensi viikolla palaamme blogissa normaaliin päiväjärjestykseen.

Lohdutuksena voit tsekata vaikkapa nämä laatuleffojen esittelyt:

Death Bed: The Bed That Eats

Yor, the Hunter from the Future

Aachi & Ssipak & co

JesusChristVampireHunter3WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 4

RobotMonsterKansiWEBRobot Monster
aka Monster from Mars
aka Monsters from the Moon

Aikoinaan sitä osattiin tehdä kahjoja elokuvia! Kelpo esimerkki tästä on Phil Tuckerin vuonna 1953 ohjaama Robot Monster. Se on hämmästyttävän kökkö, mutta vastustamattoman viihdyttävä hääkakku.

Maapallo on tuhon oma! Ihmiskunnasta on jäljellä enää rippeet! Tarkkaan ottaen kahdeksan henkeä. Kaikki muut ovat kuolleet gorillapukuun ja sukeltajankypärään sonnustautuneen Ro-Man-avaruushirviön (George Barrows) sädeaseiden tulituksessa. Edes atomipommit eivät ole pysäyttäneet robomuukalaista. Syrjäisessä luolassa oleskelevalla Ro-Manilla on kuitenkin ongelma. Aina kun teletappi-ET soittaa saippuakuplia puhaltelevalla näköradiollaan kotiin, pomo uhkailee rangaistuksella. Viimeisetkin ihmiset on tapettava!

RobotMonster2WEBHelpommin sanottu kuin tehty, sillä henkiinjääneet ovat immuuneja kuolonsäteelle. Syynä tähän on kaikki mahdolliset taudit parantava seerumi, jonka toimivuutta professori-isä on ensitöikseen testannut perheeseensä sekä työtovereihinsa! Pari tutkijaa kokee kuitenkin karvaan kohtalon, kun he yrittävät lentää Maata kiertävälle avaruusasemalle. Ro-Man näet huomaa raketin ja räjäyttää sen taivaan tuuliin. Huonosti käy myös lelulentsikan näköiselle satelliittitukikohdalle. Puff!

Ihmissuvun kohtalo on siis vanhan proffan, tämän vaimon, hehkeän Alice-tyttären, Aliceen ihastuneen viriilin sulhon sekä kahden pikkulapsen varassa. He piilottelevat aivan robottimonsterin luolan nurkilla ja toivovat, että tunteeton kone antaisi tällä kertaa armon käydä oikeudessa. Ajatuksia vaihdetaan isolla kuvapuhelimella. Ro-Man lupaa antautumisesta kuitenkin vain pikaisen, kivuttoman kuoleman.

RobotMonster3WEBTämä ei lannista perhettä, joka päättää ryhtyä viettämään häitä! Seremonian päätteeksi vastanaineet lähtevät pusikkoon pussailemaan. Huomattavasti skidimpi tytär livahtaa heidän peräänsä ja törmää hetimiten Ro-Maniin, joka yltyy kyselemään: ”Mitäs täällä teet, pikku tyttö?” Johon pölhö-Carla vastaa: ”Isäni ei anna sinun satuttaa minua!” Jolloin Ro-Man kuristaa tytön kuoliaaksi!

Sitten gorillahirmu rientää lempiväisten perään, sillä hän on polttanut ohjainkääminsä ja rakastunut ihmislikkaan. Pian hän jo kantaakin rimpuilevaa Alicea luolalleen bondage-leikkeihin. ”Voisitko koskaan rakastaa minua kuin ihmistä?”

Asioiden kehitys ei ilahduta Ro-Manin pomoa, joka rähjää saippuakuplaradion välityksellä tunteiden turhuudesta ja tuhoamisen välttämättömyydestä. Lopulta pääjehu ampuu sormistaan säteitä, jotka tappavat Ro-Manin ja saavat jostain toisesta elokuvasta lainatut esihistorialliset hirmuliskot tappelemaan keskenään (älä minulta kysy!).

RobotMonsterKuva1WEBRobot Monsterin loogisista aukoista voisi ajaa läpi tuhannella marsmönkijällä, ja sen älytön tarina sekä pahvinen ihmiskuva liikkuvat vähintäänkin infantiililla tasolla. Tälle kaikelle tarjoillaan kuitenkin pätevä selitys. Koko filmi on näet liikaa pulp-scifiä lukeneen pikkupojan unta! Jehna jee!

Pitkästymään ei Robot Monsterin seurassa pääse edes yrittämällä. Kamalat repliikit polttavat reikiä aivokuoreen, ja Ro-Manin löntystely pitkin mäkistä kivikkoa on hurjaa seurattavaa. Kuva myös välähtelee vähän väliä negatiiviksi, mikä ilmeisestikin edustaa kuolonsäteen välkettä – tai jotain.

Robot Monsterin traileri hehkuttaa, että kyseessä on brutaalin realistinen kuva ihmiskunnan kauhujen täyteisestä tulevaisuudesta! ”Näe kiihkeä kaunotar puolihullun hirviön kourissa!” Ei kannata ottaa väitettä ihan tosissaan…

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/07.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

RobotMonster4WEB

Elokuvat – Kalkkunakesä 3

ManosKansiWEBManos: The Hands of Fate

Ed Wood on kalkkunaelokuvateollisuuden suurin sankari. Oman tukevan paikkansa alan historiikeissa ansaitsee myös Harold P. Warren, jonka loistelias filmiura jäi vain yhteen ohjaukseen. Manos: The Hands of Fate (1966) on kuitenkin sen luokan tumpelointia, että se istuisi saumattomasti myös Woodin filmografiaan.

Leffan ensimmäinen kymmenminuuttinen kuluu kameran seuratessa autoilevaa pariskuntaa. Michael (Warren itse), vaimo Margaret (Diane Mahree) ja pikkutytär Debbie (Jackey Neyman) hoilaavat lastenlauluja ja kiistelevät matkareitistä körötellessään pitkin syrjäisiä hiekkateitä. Tarinan mitättömyyttä korostavat leikkaukset urheiluautossa pussaileviin nuorukaisiin, joita poliisit käyvät tämän tästä kiusaamassa.

Juonenriekale nytkähtää liikenteeseen, kun aviopari päätyy illan pimetessä tyhjästä ilmestyneelle talonrähjälle. Mökin ovella tutisee Igorin ja Renfieldin pilakuvaversio Torgo (John Reynolds). Klenkkaava, ympärilleen tauotta pälyilevä partaheppu ilmoittaa huolehtivansa talosta Mestarin poissaollessa. ”Hän on lähtenyt tästä maailmasta, mutta on aina luonamme, missä ikinä kulkeekin.” Todellisuudessa Mestari (Tom Neyman) on päivätorkuilla kellarissa yhdessä paikoilleen jähmettyneen vaimokatraansa kanssa.

Manos2WEBTorgon ja Margaretin vastustelusta huolimatta Michael päättää, että perhe majoittuu yöksi taloon. Kaatopaikalle kuuluvan rötiskön olohuoneessa kauhistellaan pahaenteistä maalausta, joka esittää Mestaria ja tämän helvetinhurttaa. Repliikkejään toisteleva tärinätalonmies myös ilmoittaa, että Mestari on ihastunut Margaretiin ja haluaa tämän tuoreimmaksi vaimokseen. Mutta Torgopa ei aio antaa naista isännälleen, vaan haluaa pitää tämän itsellään.

Tässä vaiheessa aviopari ryhtyy pohtimaan paikalta poistumista, mutta valitettavasti auto on tehnyt tenän eikä suostu enää käynnistymään. Puhelintakaan ei mökistä löydy, sillä maestro ei hyväksy moderneja hilavitkuttimia. Niinpä pariskunnan on pakko vetäytyä makuuhuoneeseen nukkumaan.

Lopulta Mestarikin päättää näyttäytyä. Hän kohoaa kivipaadeltaan ja ryhtyy latelemaan rukouksia Manos-jumalalle. ”Oi sinä alkukantaisen pimeyden olento. Sinä, joka asustat maailmankaikkeuden ytimessä, yön pimeässä kuilussa. Sinä lahjoitit uskollisille palvelijoillesi ikuisen elämän. Pyhän Manoksen tahto tullaan täyttämään.”

Manos1WEBLoitsutessaan Mestari levittelee jatkuvasti käsiään paljastaakseen mustan kaapunsa punaiset sormikuviot. Ele on mitä ilmeisimmin tarkoitettu uhkaavaksi. Paljon pelottavampia ovat kuitenkin näyttelijän liimatukka ja tekoviikset. Mielipuolisen kahjosta toljotuksesta nyt puhumattakaan.

Mestarin vanavedessä heräävät myös hänen valkoisiin huntuihin sonnustautuneet vaimonsa, jotka ryhtyvät saman tien kälkättämään ja nalkuttamaan yhteen ääneen. Väittelyn pohjalla siintävät kysymykset siitä, tarvitseeko sandaalisiippa enää yhtään vaimoa lisää ja pitäisikö kutsumattomien vieraiden tyttölapsi tappaa vai ei. Riita yltyy lopulta maailman surkeimmaksi leikkipihatappeluksi, jossa huntuneitokaiset pyörivät pöllyävällä hiekalla minuuttikaupalla. Sillä välin maestro kurittaa omapäistä Torgoa tuimalla katseella. Ja hohottaa sairaalloisesti. Lisäksi hän ilmoittaa olevansa permanentti.

Saadakseen alaisensa takaisin kuriin ja herran nuhteeseen Mestari päättää, että sekä Torgo että vaimoista vanhin uhrataan Manokselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tapettavia silitellään ja läpsitään ja heidän silmiensä edessä vatkataan sormia. Kuten arvata saattaa, moiseen kohteluun ei kuolisi edes likainen karvamatto.

Manos3WEBRituaalipelleilyn aikana Michael perheineen on ehtinyt paeta paikalta. Älykköinä he kuitenkin päättävät palata talolle, koska Margaret ei tykkää juoksennella pimeässä. Ja kuis ollakaan, Mestari ilmestyy heti ovelle heitä vaanimaan. Yllättäen Michael kaivaa taskustaan aseen ja ampuu Manoksen palvelijaa naamatauluun.

Onko Mestari voitettu? Eikö hän olekaan kuolematon? Uskoo, ken tahtoo. Varmemmaksi vakuudeksi esiin rullataan vielä pitkä epilogi, joka kertoo, kuinka tässä kaikessa kävikään.

Manos: The Hands of Fate on hellyttävän kömpelö elokuvan irvikuva. Juonellisesti ja kerronnallisesti se on täyttä puppua. Amatöörimäisyys paistaa esiin joka rakosesta. Hurmos elokuvan äärellä onkin lähes täydellinen. Jos herra Warren ei olisi jo ehtinyt kuolla, olisin heti lahjoittanut hänelle kolme euroa seuraavaa mestariteosta varten.

Manos4WEBManos on ikuinen! Tästä käy todisteena myös vuoden 2010 Jyväskylän Finncon, jossa punasormikaapuun sonnustautunut Mestari kulki julkeasti ihmisten ilmoilla kauhua kylvämässä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/11.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

Elokuvat – Kalkkunakesä 2

BloodsuckerLeadsTheDanceKansiWEBThe Bloodsucker Leads the Dance
La sanguisuga conduce la danza

Hölmömpi saattaisi erehtyä olettamaan, että kauhuelokuva The Bloodsucker Leads the Dance (1975) kertoo vampyyreistä. Tai edes tanssivista iilimadoista. Mutta ei. Todellisuudessa italialaisen Alfredo Rizzon ohjaama giallo ei ole edes erityisen keltainen.

Irlanti, 1902. Raha on tiukassa ja teatteriseurue hajoamassa. Hyvästejä ollaan jo jättämässä, kun paikalle pöllähtää kreivi Richard Marnack (Giacomo Rossi-Stuart). Hän ilmoittaa ihastuneensa kauniiseen Evelyniin (Patrizia De Rossi) ja kutsuu tämän vierailulle linnaansa. Mukaan pienelle saarelle lähtevät vulgääristi flirttaileva Cora (Krista Nell), tähän onnettomasti rakastunut nössö Samuel sekä tyttöystävät Rosalind ja Penny.

Mutta onko kreivi pelottavan salaperäinen vaiko vain kiehtovan kohtelias? Ja kuis kummassa herran entinen vaimo on valokuvissa täsmälleen saman näköinen kuin Evelyn?

BloodsuckerLeads3WEBGoottilinnan palvelijakunta on kovin vinksahtanut. Tirkistelevä talonmies Gregory (Luciano Pigozzi) on kaikkien mielestä ruma kuin sisäsiittoinen apina. Isäntäänsä palvova taloudenhoitaja Sybil (Femi Benussi) suhtautuu tulokkaisiin avoimen vihamielisesti. Hovimestari Jeffrey rukoilee puolestaan tulikivenkatkuista kohtaloa syntisille portoille: ”Herra, rankaise näitä jumalattomia naisia, ihmiskunnan häpeäpilkkuja, pahuuden tuoksuvia kukkia!”

Juonikuvion maatessa pysähdyksissä katsojaparka pääsee seuraamaan Rosalindin ja Pennyn kesyjä lesboleikkejä, Coran seikkailuja paikallisen kalastajan pedissä sekä Evelynin ja kreivin teennäisen hihittelevää kuhertelua. Saamme myös kuulla traagisesta sukukirouksesta – kuinka sekä Richardin isä että isoisä ovat leikanneet vaimonsa kaulan poikki. Verisiin akteihin käytetty tikari komeilee yhä linnan seinällä…

BloodsuckerLeads1WEBOli siellä myös joku tarina kummituksesta, jota kiusaa salaisuus, jota ei voi paljastaa. Tähän teemaan ei vain jatkossa muisteta enää palata.

Filmin loppupuolella päästään vihdoin asiaan, eli ihailemaan pihalta ja sängystä löytyviä teatterinaisten irtopäitä. Pakoon ei pääse, sillä mustavalkoisissa (!) arkistofilmilainoissa meri myrskyää niin, ettei ulapalle ole veneillä asiaa.

Hellyttävän kömpelösti toteutetun ja jäykästi näytellyn elokuvan käsikirjoitus on varmaan rykäisty kasaan ihan lennosta. Harvat juonenkäänteet ovat järkijättöisiä, ja huonosti englanniksi dubattu dialogi kankeampaa kuin byrokraatin polvinivelet. Jotain kieroa viehätystä tässä silti on.

Leffan päätöskohtaus yltyy sitten jo sen tason dadaan, ettei härömmästä väliä. Paljastuksia ei ole pakko lukea tai uskoa!

BloodsuckerLeads4WEBSaarelle pöllähtänyt poliisietsivä toteaa Agatha Christien sankareiden tapaan jokaisen läsnäolijan vuorollaan syylliseksi murhiin. Osa heistä jopa tunnustaa nämä urotyöt – ihan siitäkin huolimatta, ettei niitä ole tehnyt. Lisäksi todistetaan, että Evelyn on oikeasti kreivin entinen vaimo – vaikka ei olekaan. Lisäksi joku on joskus jossain passitettu mielisairaalaan.

Mutta hei, ei tämä vielä mitään, sillä todellisuudessa tappaja on kuin onkin kreivin ex-vaimo! Hämmentävän selityksen mukaan mustasukkainen Sybil (”Nuori sieluni oli tunnekuohun vallassa.”) on pitänyt naista vuosia vankinaan ja siinä samalla aivopessyt tämän murhaajaksi… Tämä on kuulkaa sen verran hanurista repäisty käänne, että sitä on ihan mahdoton arvata etukäteen. Tuskin sitä tiesi edes ohjaaja kuvauksia aloittaessaan.

BloodsuckerLeadsJulisteWEBDvd:n takakansi kehtaa väittää, että The Bloodsucker Leads the Dance on ”vimmaisen kiehtova esimerkki tirkistelevästä goottikauhusta” ja että tarjolla on ”juuri oikea määrä alastomuutta ja lesbokohtauksia”.

Samalla perättömällä linjalla jatkavat elokuvan alkuperäiset julisteet, joissa esiintyy pyssyjä heiluttavia kaunottaria. Ei leffassa mitään pyssyjä nähdä.

Nyt särkee päätä.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/13.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

Elokuvat – Kalkkunakesä 1

TurkishStarWarskansiWEBTurkish Star Wars
Dünyayi Kurtaran Adam

Turkkilaisen elokuvataiteen kuuluisin rip off -tuotos on erilaisina bootleg-videoina ja -levyinä maailmalle levinnyt Turkish Star Wars (1982). Jo muutenkin kajahtaneen kalkkunaräpellyksen käsittämättömyyttä vain lisää englanninkielinen tekstitys, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää.

”Tällä aikakaudella Maan kansakunnat, sivilisaatiot, rodut ja uskonnot lakkasivat olemasta erillisiä valtioita ja tulivat yhdeksi olennoksi.”

Minuuttikaupalla jatkuva alkuselostus on täyttä happoa: On kulunut satoja tuhansia vuosia ja avaruusaika on muuttunut galaksiajaksi. Samalla Maapallo ja aurinkokunta ovat siirtyneet linnunradalle. Primitiivisyyteen vajonnut ihmiskunta lentelee ympäriinsä avaruusaluksilla ja tavoittelee kuolemattomuutta. Maapallo on räjäytetty useaan kertaan pieniksi pirstaleiksi. Siitä huolimatta planeetta on yhä ehjä ja sitä suojaa päällyste, joka on tehty tiivistetyistä ihmisaivoista. Juu, kyllä siinä ihan selvästi näin sanotaan!

”Kun he menettävät itseluottamuksensa, heidän aivonsa tulevat juuri sellaisiksi kuin haluan.”

TurkishStarWars3WEBKaiken tämän sepustuksen taustalla pyöritetään sitten uudelleen ja uudelleen samoja Tähtien sodasta ”lainattuja” kuvamateriaaleja! Joiden taso on sitä luokkaa, että näyttäisivät kuvatun salaa elokuvateatterin kankaalta. Musiikki- ja äänitehostepuolella filmin harjoittaman ryöstöviljelyn kohteeksi ovat päässeet erityisesti Flash Gordon sekä Kadonneen aarteen metsästäjät.

”Eli yksi niistä Maapallon osista on tämä paikka ja sen omistaja, Wizard, aikoo valloittaa Maapallon.”

Käynnissä on sota, jossa kuolematon Wizard yrittää tuhota Maapallon, mutta planeettaa ympäröivän aivomolekyylisuojakuoren takia touhu ei ota onnistuakseen. Niinpä hassusti pukeutuva miekkonen haluaisi kaapata parit ihmisaivot tutkittavakseen. Tähän tarjoutuukin tilaisuus, kun kaksi turkkilaista hävittäjälentäjää syöksyy hullunrohkeasti hänen alusarmadansa kimppuun. Jälleen kerran Lucasin tuotoksesta pätkittyjen kohtausten avulla.

”Yksikään vartalo ei voi vastustaa minua avaruudessa. Tämä on sotaa älykkyydestä.”

TurkishStarWars1WEBLentäjäsankarimme joutuvat pahiksen kivikkoiselle planeetalle, jossa kohtaavat niin pönttöpäisiä robotteja, kirkkaanpunaisia karva-alieneita, luurankosotureita, muumioita kuin pallinaamaisen naiskaunottarenkin. Hahmojen ulkoista loistoa toteuttamaan on todennäköisesti palkattu leikkikoulun näytelmäkerhon heikkolahjaisimmat lapsukaiset.

”Olen nähnyt arvoitustesi voittamattomat voimat. Me taistelemme.”

Pääosa loppuelokuvasta koostuukin sitten tappeluista, joissa turkkilaisjäärät sananmukaisesti läpsivät vihollisen kätyreitä kerta toisensa jälkeen korville – väliin kyllä myös kädet ja jalat irtoilevat karateiskuin. Nopeutetut taistelut ovat yhtä mielenkiintoisia kuin vessanpöntön pinnanmuodostuksen tutkailu. Asiaa ei ainakaan auta tekijätiimin täydellinen kyvyttömyys rakentaa minkään tason koherenttia kuvakerrontaa. Ohjaus heiluu minne sattuu ja leikkaaja pätkii viimeisetkin järjet pois omalaatuisilla välikuvilla.

”Luurankoja tuli naisten sijasta.”

TurkishStarWars4WEBPotpuripuuroa piristävät eräät todella huikeat dialogirupeamat sekä osiot, joissa selvitellään nykytilanteen taustoja. Esimerkiksi pahiksen planeetalla sijaitsevat egyptiläiset pyramidit kuulemma todistavat, että miljardeja vuosia sitten eläneillä Maapallon ihmisillä oli käytössä atomivoimaa. Kristusta esittävistä kuvista selviää puolestaan totuus Jeesuksen tuhansia metrejä maan alle rakennuttamista kaupungeista… Jotenkin asioihin kytkeytyvät myös islam, Muhammed, Koraani sekä ihmiskunnan 13. heimo. Kaikki nämä tiedonsirpaleet johtavat sankarimme kuparisen pahvimiekan ja aivorasian luo. Niiden avulla Wizard on ehkä voitettavissa.

”Nuo ovat liian hapannaamaisia. Olisi kivaa, jos joitain pimuja minihameissa olisi tulossa.”

Uskomattomana kurana Turkish Star Wars on ihan pakkokatsottavaa kamaa!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/06.

Kotkottavien kalkkunakokemusten pariin palataan jälleen viikon päästä. Tästä ei kesä enää parane!

TurkishStarWarsFotoWEB