Elokuvat – Tähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 1

StarWarsForceAwakensJulisteWEBTähtien sota: Italo-kloonien hyökkäys, osa 1

Oletko nähnyt Tähtien sodan ja Imperiumin vastaiskun? Sitten sinun on nähtävä myös Taistelu avaruudesta!

Vuonna 1977 syntyi elokuvamammutti, jonka jälkeläiset järisyttävät yhä maailmaa askelillaan. Kyseessä on tietysti kaikkien hyvin tuntema Tähtien sota -leffasarja, jonka tuoreinta osaa, Star Wars: The Force Awakens odotetaan teattereihin joulukuun puolivälissä.

George Lucasin alkuperäinen Star Wars -leffa poiki kuitenkin myös kokonaisen äpärälasten katraan, joka on jäänyt huomattavasti isukkiaan pienemmälle huomiolle. Erityisesti tällä saralla kunnostautuivat italialaiset, jotka ovat muutenkin olleet ahkeria kloonielokuvien siittäjiä: Rooman studioista on maailmalle levinnyt niin lukuisia Emmanuelle- ja Mad Max -ripoffeja, amerikkalaisten menestyselokuvien ”jatko-osia” kuin italo-westerneitäkin. Scifin saralla lopputulos vain ei koskaan ole ollut aivan Sergio Leonen luokkaa.

Yritteliäin Tähtien sodan maineella ratsastaja oli vuonna 2001 kuollut Alfonso Brescia, joka kotimaansa ulkopuolella esiintyi yleensä nimellä Al Bradley – näin yritettiin tietysti huijata potentiaalisia katsojia luulemaan, että hänen filminsä olisivat lähtöisin asiansa osaavien Hollywood-koneistojen uumenista. Joka tapauksessa tämä tuottelias visionääri ohjasi vuosina 1977 ja 1978 kaikkiaan viisi (!) elokuvaa, joilla pyrittiin rahastamaan Star Warsin vanavedessä virinnyttä scifi-innostusta.

annozeroguerranellospazioJulisteWEBMikäli George Lucas olisi kyennyt yhtä nopeaan toimintaan kaikki kolme Tähtien sota -trilogiaa olisi nähty valkokankailla jo 1970-luvulla! Asiassa olisi ollut myös se hyvä puoli, ettemme olisi joutuneet odottamaan yli 20 vuotta päästäksemme kärsimään Jar Jar Binksin ja muiden ärsyttävien pikkuskidien hönöhuumorin täyttämistä seikkailuista.

Toisaalta Star Warsin suosio olisi varmaan joka tapauksessa ollut ihan Jar Jar -asteella, mikäli Lucas olisi hyödyntänyt Alfonson kehittämää metodia. Pystyäkseen vääntämään maailmalle viisi scifi-leffaa vuodessa italiaanomme näet teki kierrätyksestä lähes taiteen: Kaikki nuo laatupätkät tapahtuvat samoissa kulisseissa ja hyödyntävät ihan samoja avaruusalustehosteita! Varmemmaksi vakuudeksi myös puvustus ja osa näyttelijöistä säilyy yhtenevänä leffasta toiseen. Puhumattakaan tietysti juonenkäänteistä ja naurettavan näköisestä tietokonehökötyksestä, joka on yleensä kaiken pahan alku ja juuri.

Kaava kuitenkin mitä ilmeisemmin toimi, sillä lähes kaikki Brescian sf-leffat saapuivat nopeasti jopa Suomeen – ja nykypäivänä moni keräilijä on valmis maksamaan noista vanhoista ja rupisista videokaseteista maltaita. Pakko on kuitenkin hampaat irvessä myöntää, etteivät Brescian tuotokset ole toteutukseltaan, ideoiltaan tai erikoisefekteiltään ihan sen aidon ja oikean Tähtien sodan tasoa. ”Saattaa olla mahdotonta, mutta se on totta!”

Lue loppuun

Sarjakuvat – Apinain Tarzan

TarzanKansiWEBApinain Tarzan: Oparin aarteet

”Tarzan on kuningas! Tarzan on mahtava! Tarzan on palannut!”

Nyt on tarjolla nannaa kaikille klassisen viidakkoviihteen ystäville. Apinain Tarzan: Oparin aarteet (Like) on pieteetillä tehty kokoelma Russ Manningin 1960-luvulla piirtämiä Tarzan-seikkailuja. Albumin tarinat pohjautuvat Edgar Rice Burroughsin romaaneihin, joten niiden maalailema kuva apinain kuninkaasta on suhteellisen uskollinen kirjailijan alkuperäiselle visiolle – toisin kuin useimmat elokuvaversiot. Vauhti on kuitenkin hurja, sillä alle 200-sivuisessa sarjakuvateoksessa ehditään käydä läpi viisi ensimmäistä Tarzan-romaania!

Tarzan4WEBApinain Tarzanissa käsikirjoittaja Gaylord DuBoisilla on vielä selvästi harjoitteluvaihde päällä. Selostavia tekstejä on paljon, ja kerronta etenee paikoin lähes kuvitetun romaanin tapaan. Sankarin synnyinkertomuksessa on kuitenkin imua, joka vetää väistämättä mukaansa.

Paremmin pelittävät Tarzanin paluu ja Tarzanin pedot. Niissä keskitytään jännittäviin viidakkojaksoihin ja heitetään kirjojen muut juonikuviot suosiolla romukoppaan.

Tarzan5WEBTarzanin paluun fantastiset seikkailut Oparin mystisessä muinaiskaupungissa hehkuvat pulp-henkistä ihmeen tuntua. Tarjolla on aarteita, ihmisuhreja, rujoja nuijamiehiä sekä ylimaallisen kauniita naispapittaria. Silkkaa legendaa.

Peto-adaptaatiossa fokus on puolestaan tiivistunnelmaisessa takaa-ajossa, jossa vaarassa ovat eläinten kuninkaan Jane-vaimo sekä pariskunnan pieni poika. Tiukan toiminnan tiimellyksessä Tarzanin apuun rientävät niin ihmisapinat, mustat pantterit kuin alkuasukassoturit.

Nimensä mukaisesti Tarzanin poika kertoo Jack-pojan seikkailuista. Ne vievät apinoista intoilevan nuorukaisen Englannin yläluokkaisista maisemista Afrikan villin luonnon keskelle. Vallattoman rohkea poika kohtaa vanhempansa uudelleen vasta vuosien jälkeen.

Tarzan3WEBSiinä missä neljä ensimmäistä romaania on kukin ahdettu vain 24-sarjakuvasivuun, on Oparin aarteet -nimitarinaan käytetty kolminkertaisesti tilaa. Se on mahdollistanut alkuperäisen kirjan tapahtumien laajemman esittelyn. Tällä kertaa tiivistäminen olisi kuitenkin ollut paikallaan, sillä alkupuolen dramaattisten käänteiden jälkeen tarina kangistuu kaavaan, jossa Janea ja jalokiviä metsästävien toimijoiden tiet risteävät kerta toisensa jälkeen.

Loputtomassa piirileikissä on toki myös oma hauskuutensa, jota tukee kerronnan lähes ironinen pohjavire. Lisäpontta sarjakuvaan tuo Tarzanin muistinmenetys, jonka seurauksena hän on taantunut yksinkertaiseksi apinamieheksi.

Tarzan1WEBRobottiajan sankarista kertovasta Markos-sarjakuvasta (ks. TV 3/10) tunnettu Russ Manning on Tarzan-taiteilijoiden ehdotonta ykköskastia. Miehen piirrokset ovat kauniita ja viiva jäntevän selkeää. Myös harmoniset sommitelmat sekä kuvakerronta osuvat useimmiten nappiin. Bu vando tarmangani!

Albumin pohjamateriaali on reprottu vanhoista suomalaisista Tarzan-lehdistä, joten julkaisun värimaailma hehkuu tenhoavaa nostalgiaa. Jälki on huomattavasti parempi kuin monissa vastaavalla tavalla toteutetuissa jenkkijulkaisuissa – kiitos Petri Aarnion huolellisen digikäsittelyn. Toteutuksen täyteläistää Asko Alasen uusi suomennos, joka tavoittaa hienosti alkuperäisen tekstin pulp-henkisen tyylipaletin.

”Kreegah! Tarzan bundolo!”

Toni Jerrman

Teksti on tulossa Tähtivaeltaja-lehden numeroon 4/15, joka ilmestyy joulukuussa.

Tarzan2WEB

 

Kirjat – Laura Lindstedt: Oneiron

LindstedtOneironkansiWEBLaura Lindstedt
Oneiron
Teos

Laura Lindstedtin toinen romaani pohtii väkevästi inhimillisyyden ja ruumiillisuuden perusteita varsin abstraktissa kehyksessä. Seitsemän eri-ikäistä naista eri puolilta maailmaa tempautuu kuolinhetkellään aineettomaan välitilaan, jossa läsnä ovat enää fyysisten ruumiiden muistumat. Tässä pienen kiirastulen kaltaisessa tyhjiössä naisten elämäntarinat keriytyvät vähä vähältä auki.

Romaanin nimi viitannee Kreikan mytologian unta ja unen olentoja tarkoittavaan sanaan. Näiden naisten kohdalla kyse on pikemminkin muistoista ja niiden työstämisestä. Heidän elinaikanaan läpikäymistä kokemuksista ja siitä, miten ne ovat kunkin persoonallisuutta muokanneet.

Tyhjässä välitilassa puhe on mahdollista ilman hengittämistä, mutta itkeminen ei. Eteenpäin pääsee liikkumaan, kunhan ensin keksii miten: yksi hahmottaa etenemisen kuin hiekassa tarpomisena, toinen taas ajattelee lumikinoksia. Fyysisten elintoimintojen lakattua paljastuu, kuinka suuri merkitys niillä oli henkilön kokemukselle omasta itsestään.

Kullakin naisista on omansalainen ongelmallinen suhde fyysiseen olemukseensa. Ryhmän johtaja Shlomith käsitteli eläessään performanssitaiteen keinoin juutalaisuuden vaikeaa suhdetta ruokaan ja syömiseen. Luurangoksi itsensä laihduttanut nainen kaipaa eniten sitä nälkää, joka oli vuosikymmeniä hänen elämänsä kantava voima.

Mykkä, kurkunpäänsä syövälle menettänyt Wlbgis toimii peilinä kaikille muille hahmoille. Rosa Imaculada kantoi puolestaan sisällään elinsiirtona saatua toisen ihmisen sydäntä, jonka mukana tuli muutakin kuin toivottiin.

Aavikon keskelle kaapattu Maimuna, kaksosia odottava Nina, kirjojen ja alkoholin sekakäyttäjä Polina ja kaunis, mutta rakkauden kolhima Ulrike muodostavat ryhmän, jonka dynamiikkaa muokkaa ulkopuolisen maailman ja sen kaikkien aistimusten täydellinen puute.

Eniten valokeilaan pääsee Shlomith, jonka tarina avautuu lapsuudesta alkaen. Toisin kuin lähes kaikki muut hahmot, Shlomith on oman kertomuksensa subjekti, joka tekee päätöksensä itse ja kantaa niiden ikävätkin seuraukset ylpeänä valinnoistaan.

Hallittu ja huolellisesti taustoitettu kirja ei ole helppo pala purtavaksi. Avoimia kysymyksiä jää paljon: Mistä välitilassa lopulta on kyse? Kuka naiset on sinne valikoinut ja millä perusteilla? Minne he lopulta jatkavat kulkuaan? Onko heidän tarkoitus oppia jotain omasta tai muiden menneestä elämästä, ja jos, niin mitä ja miksi?

Näitä kysymyksiä hahmot pohtivat itsekseen ja ryhmässä ahdistumiseen asti. Kuolemaan ja kuolemisen fyysisiin prosesseihin liittyvää tematiikkaa pyöritellään aitoja yksityiskohtia hyödyntäen. Hoitajat, hautaustoimiston työntekijät ja silminnäkijät tuovat kaikki näkökulmansa hahmojen varsinaisiin kuolinhetkiin ja ruumiiden kohtaloihin.

Kirjan kokoavaksi teemaksi nousee lopulta lempeys ja myötäeläminen. Temperamenttieroista ja erilaisista elämänvalinnoista huolimatta naiset päätyvät tukemaan toisiaan samaan, outoon tilanteeseen päätyneinä kanssasisarina. Kun ruumiit ja niiden suomat fyysiset vaikutusmahdollisuudet jäävät taakse, jäljelle ovat enää lohdulliset sanat.

Elli Leppä

Teksti on tulossa Tähtivaeltaja-lehden numeroon 4/15, joka ilmestyy joulukuussa.