Sarjakuvat – Vampirella x 3

VampirellaKirjasto1KansiWEBVampirella x 3

”Tarttukaa sädepyssyihinne ja antakaa palaa, sillä täältä tulevat odottamanne piukeat pimatsut… avaruuden himopimut!”

Viime vuosina Egmont on hellinyt vanhojen kauhusarjakuvien ystäviä Shokki 1–3, Shokki – Tekijänä Richard Corben 1–2 ja Shokki – Tekijänä Bernie Wrightson -kirjoilla. Nyt tarjontaa laajentaa entisestään Vampirella Kirjasto 1 -teos. Se sisältää alkuperäisen Vampirella-lehden numerot 1–7 vuosilta 1969 ja 1970.

Heti kärkeen täytyy todeta, että kirjan sarjakuvat ovat harvinaisen onnettomia räpellyksiä. Vampirellan ensiaskeleiden kehnous tajuttiin aikoinaan jopa Warren-kustantamossa, joten kauhumaestro Archie Goodwin sai tehtäväkseen uudistaa lehden konseptin numeron 8 myötä. Eli jatkossa on luvassa selvästi parempaa tavaraa. Tosin Vampirellan loistonaikoihin päästään käsiksi vasta kirjasarjan neljännessä osassa.

Ykkösopuksessa on tarjolla lähinnä surkuhupaisia kalkkunoita sekä silkkoja älyttömyyksiä. Vampirella itse seikkailee kirjassa vain kahdessa Forrest J. Ackermanin amatöörimäisesti kirjoittamassa tarinassa. Sen ohessa hän esittelee ja kommentoi muita sarjakuvia Shokki-lehdestä tutun Slemmyn tapaan.

Vampirella6WEBKirjan käsikirjoitukset yrittävät noudatella Creepystä ja Eeriestä tuttuja kaavoja, mutta yleensä huonolla menestyksellä – niin perusideoiden kuin lopputvistienkin suhteen. Lisäksi tarinat kerrotaan hämmentävän kömpelösti. Mukana on myös lukuisia kaakattavia scifi-paloja, joissa päädytään vieraan planeetan vaarojen keskelle.

Esimerkkinä kirjan tieteistarjonnasta käy Lähtölaskenta painajaiseen! -sarjakuva. Siinä iloisesti tanssivat miniasuiset hippitytöt lähtevät perustamaan uutta avaruussiirtokuntaa – kiitos ihmiskuntaa johtavien anteliaiden yliherrojen. Perillä matkalaisia odottavat kuitenkin lonkerohirviöt, amatsonitappajat, luolamiehet ja vampyyrit, jotka pistävät heidät nopeasti parempiin suihin. ”Taidan tietää totuuden, Damon… Nämä olennot ovat yliherrojamme!”

Vampirella4WEBRima ei ole asettunut kovin korkealle edes kirjan piirrosten suhteen, vaikka mukaan on eksynytkin muutama ihan kelvollisesti kuvitettu jakso. Julkaisun hälläväliä-asennetta kuvastaa hyvin, että jopa sellaisilta mestaritaiteilijoilta kuin Neal Adamsilta ja Jeff Jonesilta on mukana ihan vasurilla vetäistyä tavaraa.

Lehden sisällön heikkolahjaisuutta on pyritty kompensoimaan nuoria mieslukijoita kosiskelevalla seksikkyydellä. Niinpä sarjakuvien naishahmot ovat tämän tästä pukeutuneet ainoastaan bikineihin tai läpikuultaviin yöasuihin. Tyylilajin huipennuksiin lukeutuvat lähes näkymättömiksi piirretyt scifi-vaatteet sekä dinosauruksia pakenevan luolanaisen painovoimaa uhmaavat pikkuhousut, jotka peittävät vain häivähdyksen hänen uhkeasta takapuolestaan.

Vampirella3WEBKirjan jenkkijulkaisuun verrattuna suomalaisesta laitoksesta puuttuvat vanhat kirjepalstat, artikkelit, novellit, lukijoiden piirrokset sekä maanmainiot mainokset. ”Tilaa – tai kuole!” Lisäksi kansien väriversiot ovat näytillä huomattavasti alkuperäistä pienemmässä koossa.

Vakavasti itsensä ottaville sarjakuvaharrastajille Vampirella ykköstä ei voi suositella. Pidäkkeettömän kahjouden ystäville se tarjoilee kuitenkin naurua ja hulluutta koko rahan edestä. Pisteet myös Antti Poussan mehukkaalle suomennokselle.

VampirellaClassicWEBSarjakuvien ohessa Vampirella on aina ollut kuuluisa supertaiteilijoiden tekemistä kansimaalauksista. Niistä suurin osa on koottu kahteen komeaan taidekirjaan.

The Art of Vampirella: The Warren Years (Dynamite, 2014) on jokaisen fanin toiveiden täyttymys: yli 200-sivuinen kirja, joka esittelee vuosina 1969–1983 ilmestyneen alkuperäisen Vampirella-lehden klassiset kansimaalaukset. Näitä fantastisia teoksia ovat olleet tekemässä mm. kuvittajamestarit Frank Frazetta, Sanjulián ja Enrich. Tästä ei kauhuvivahteinen paha tyttö -taide enää paremmaksi muutu.

Työt pääsevät opuksessa oikeuksiinsa, sillä ne esitetään koko sivun koossa ilman logoa ja tekstejä. Alkuperäinen kansi on nähtävissä pienempänä viereisellä sivulla, jossa jaetaan myös kuhunkin kuvaan, lehteen, malliin ja taiteilijaan liittyvää mielenkiintoista informaatiota. Kokonaisuutta täydentää esipuhe, jossa kerrotaan Vampirellan historiasta ja lehden tekijöistä.

Ikoninen ja ensiluokkainen painotuote.

VampirellaNewWEBTuoreempia Vampirella-kuvia halajavalle voi suositella vuonna 2010 julkaistua The Art of Vampirella -teosta (Dynamite). Ei tämä tietenkään pärjää klassikkokokoelmalle, mutta silti mukana on useita todella hyviäkin taiteilijoita – kuten Jim Silke, John Bolton, Adam Hughes, Mark Texeira ja Bruce Timm. Paha on olla ilman.

Vampirella forever!

Toni Jerrman

Sarjakuvat – Stan Lee & Jack Kirby: Mahtava Thor

MahtavaThorKansiWEBVuonna 2015 suomenkielisten supersankarijulkaisuiden valokeilassa loisti italialaistaustainen RW Kustannus. Uusi firma pisti markkinoille lähes 30 paksua kirjaa DC-sankareiden edesottamuksia. Joukossa oli joitain todella kovia hittejä, mutta tästä huolimatta vuoden 2015 parhaan supersankarijulkaisun tittelin nappasi itselleen vanha tuttu Egmont. Kultamitali irtosi ikiaikaisella klassikolla, josta on paha pistää paremmaksi.

Anna palaa maestro!

Mahtava Thor

”Tutiskoon pahuus! Varokoot viholliset! Me iskemme Maan ja ikuisen valtakunnan puolesta!”

Elokuvasuosion vanavedessä suomeksi on saatu lähes 300-sivuinen paketti ukkosen jumalan klassisia seikkailuja. Mahtava Thor -kirja (Egmont) sulkee syleilyynsä 13 numeroa itsensä Stan Leen ja Jack Kirbyn luomia huikeita tarinoita 1960-luvun lopulta. Salamat räiskyvät ja myrsky pauhaa, kun Mjölnir-vasara soittaa kosmista sinfoniaa!

Kovakantinen opus käynnistyy sankarin synnyinhistoriaan liittyvällä dilemmalla. Kun kirurgi Donald Blake pakenee Saturnuksen valloitushaluisilta kivimiehiä, hän törmää syrjäiseen luolaan. Sieltä hän löytää salaperäisen vasaran, joka antaa hänelle viikinkitaruista tutun Thorin voimat. Vai olisiko sittenkin niin, että Blake on vain kuori, jonka sisällä on aina uinunut se aito ja alkuperäinen ukkosen jumala?

Thor2WEBMikäli juonipaljastus sallitaan, niin suhteellisen nopeasti käy ilmi, että Blake ja Thor ovat yksi ja sama henkilö. Kaikkivaltias Odin on vain vienyt poikansa muistot, jotta uppiniskainen ja itseään täynnä oleva Thor oppisi hieman nöyryyttä – sillä se, joka ei tunne heikkoutta ja tuskaa, ei voi olla aidosti vahva ja jalo.

Läksynsä opittuaan pitkähiuksinen sankari päätyy Asgårdin ikuisen valtakunnan ohessa avaruuden korpimaille. Ne ovat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä olentoja, joista osasta tulee Thorille kumppaneita, toisista vihollisia. Uhkaavimpana hahmona häilyy planeettoja syövä Galactus, jonka traagisiakin piirteitä sisältävä tarina saa kirjassa ison roolin.

”Onko nälkäni omaa syytäni? En halua kenellekään pahaa. Tuhoan vain elääkseni!” huutaa Galactus, joka on hävittänyt lukemattomia rotuja ja aurinkokuntia maailmankaikkeudesta.

Mutta riittävätkö ukkosen jumalan voimat pysäyttämään vihulaista, jolle edes Ego, elävä planeetta, ei näytä voivan mitään?

Thor3WEBMahtipontisten avaruusseikkailujen lomassa Thor kohtaa mm. kreikkalaisista mytologioista tutun alamaailmojen herran, Pluton, sekä keinotekoisesti luodun lapsenmielisen yli-ihmisen, joka tunnetaan nimellä Hän. He molemmat uhkaavat jumalatar Sifiä, joka on Thorin rakastettu. Ja pian Mjölnir heiluu niin mutanttien hallitsemassa tulevaisuudessa kuin oudoilla taivaankappaleillakin.

”Älä puhu Thorille hulluudesta! Puhu vain kostosta!”

Jottei touhu jäisi liian yksioikoiseksi, tapahtumien taustalla häärii myös Loki, tuo valheiden ja pirullisten juonien sysimusta prinssi. Hän tukee asgårdilaisia vihaavien nornien kuningatarta, joka metsästää Thorin hyvää ystävää elämänkumppanikseen – väkisin ja kieroja keinoja kaihtamatta.

Aivan kaikki kirjan ideat eivät osu napakymppiin. Vinosilmäisten aasialaiskommunistien rakentama atomisydäminen Termomies on turhan vahvasti sidoksissa kylmän sodan asetelmiin. Tämän demokratian vihollisen on tarkoitus repiä riekaleiksi ”koko kirottu vapaa maailma”.

Thor1WEBMahtava Thor on nimensä mukaisesti upea teos. Sen tarinoissa on antaumuksellista intomieltä ja jylhää dramatiikkaa. Eeppisten tapahtumien katveessa tilaa saavat kuitenkin myös inhimilliset tunteet ja pohdinnat rajoista, joita sankarin ei sovi ylittää. Harva Thorin vastustajista on myöskään yksinomaan paha, pikemminkin he ovat oman synnyinhistoriansa ja olemuksensa vankeja.

Kokoelman kruunaa Kirbyn väkivahva taide, joka pääsee hienosti esiin albumin mustavalkoisen toteutuksen ansiosta. Erityisen hyvin mestaripiirtäjän kynä istuu suuriin kosmisiin tieteisvisioihin, jotka aivan huokuvat ihmeen tuntua. Ei siis ole mikään ihme, että Thorissa nähtävää tyyliä pyrkivät monet sarjakuvataiteilijat jäljittelemään vielä tänäkin päivänä.

Tätä herkkua on pakko saada lisää suomeksi.

”Kunnes taistelu on käyty… kestäköön ukkosen jumala!”

Toni Jerrman

Thor4WEB

Sarjakuvat – Batman & Ihmepoika Robin

BatmanIpRobinKansiWEBDC-yhtiö on ilmoittanut, että Frank Miller palaa Yön ritarin pariin mielipuolisesti nimetyllä Dark Knight III: The Master Race -sarjakuvalla. Miller vastaa tuotoksen käsikirjoituksesta yhdessä Brian Azzarellon kanssa. Taiteesta huolehtivat puolestaan Andy Kubert ja Klaus Janson.

Odotukset ovat mahdottoman alhaalla, mutta ainahan itseään voi huvittaa Millerin piirtämällä Dark Knight Universe Presents: The Atom -minisarjakuvan kannella. Nyt putosivat pöksytkin jalasta järkytyksestä!

Tämän käsittämättömän siirron kunniaksi kaivoin blogiin muutaman vuoden takaisen arvostelun Millerin käsikirjoittamasta Batman & Ihmepoika Robin -albumista. Jo se saa lukijan pään heittämään häränpyllyä.

BatmanIpRobin2WEBBatman & Ihmepoika Robin

Mikäli Spirit-elokuvaa ja Batman & Ihmepoika Robin -albumia (Egmont) on uskominen, mestarillinen sarjakuvataiteilija Frank Miller on 50 vuotta täytettyään menettänyt viimeisetkin aivon rippeensä. Mikään muu ei selitä näiden uutuustuotteiden täydellistä lahjattomuutta.

All Star Batman & Robin -lehden numerot 1–9 yksiin kansiin kokoava Batman & Ihmepoika Robin sijoittuu jälleen kerran niihin hetkiin, kun yön viittaritari on vasta aloittelemassa uraansa. Millerin tulkinnassa Bruce Wayne on synkän harhainen lepakkokostaja, joka ammentaa nautintonsa väkivallasta ja päättömästä kaahailusta. Tämän Batmanin hullu nauru kaikuu Gothamin kaduilla psykopaattisempana kuin Jokerin konsanaan.

Vähintäänkin epätasapainoisena voidaan pitää myös tapaa, jolla lepakkoveitikka hankkii pyhään sotaansa teinipoika-apurin. Kun akrobaattimestari Dick Graysonin vanhemmat ammutaan tämän silmien edessä, Batman kaappaa pojun autoonsa, pärskii tämän naamalle repliikkejä tyyliin ”Oletko kehitysvammainen tai jotakin?” ja hylkää sitten lepakkoluolaan. Kun Alfred ehdottaa, että orvolle teinille pitäisi tarjota muutakin ruokaa kuin raakoja rottia, Leppis on vähällä vetää uskollista palvelijaansa turpaan.BatmanIpRobin6WEB

Samaa yksipuolista raivotyyliä edustavat myös muut sarjakuvan sankarihahmot. Kuten hutsahtavasti pukeutuva Musta Kanarialintu, joka potkii stilettikoroilla naamaan kaikkia, jotka kutsuvat häntä herkkupepuksi. Tai Ihmenainen, jolle miehet ovat BatmanIpRobin5WEBvain lahdattavaksi kelpaavia spermaveivejä. ”Kuvotat minua”, telaketjufeministien vähäpukeinen irvikuva toteaa Teräsmiehelle.

Moraalittomuuden syövereissä sekoilevan tarinan sisältö on yhtä tyhjää kuin sen päähenkilöiden arvomaailmakin. Nihilististen sankareiden muottia kun on tutkittu paljon syvällisemmän jo noin miljoonassa 1990-luvun supersankarisarjakuvassa. Näin visioton aiheen käsittely maistuu pahasti pilaantuneelta kalkkunapaistilta.

Milleriä totisemmin ovat urakkaansa suhtautuneet taiteesta vastaava Jim Lee ja väreistä huolehtiva Alex Sinclair. He tekevät erinomaisen huolellista työtä sen pohjalta, mitä käsikirjoitus tarjoilee. Erityisesti Lee ottaa kaiken irti hampaat irvessä heiluvasta Batmanista sekä kuviin uiskentelevista alusasuisista seksipommeista.

Batman & Ihmepoika Robin saattaa oikein luettuna tarjota makeat naurut. Mutta uudeksi Miller-klassikoksi se kelpaa korkeintaan Arkhamin vankimielisairaalan potilaiden keskuudessa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/10.

BatmanIpRobin3WEB

Sarjakuvat – Yoko Tsuno: Khanyn salaisuus

YokoTsunoKansiWEBYoko Tsuno: Khanyn salaisuus

Roger Leloupin luomat Yoko Tsuno -seikkailut ovat jo pitkään olleet tasoltaan hyvin ailahtelevia. Ja valitettavan usein on ailahdettu sinne kehnompaan suuntaan. Tuikituore Khanyn salaisuus (Egmont) on poikkeus trendistä, sillä scifi-viritteisen tarinan ahmii läpi. Päälle kahdeksankymppiseltä Leloupilta irtoaa näköjään yhä viimeistellyn siistiä taidetta sekä ihmeen tuntua soittelevia juonikuvioita – vaikkei uutuus toki vanhoille Yoko-klassikoille pärjääkään.

Tarina käynnistyy Skotlannista, jossa outo lentolaite käy Yokon kimppuun. Pian linnan pihaan laskeutuu sankarin vinealainen ystävä Khany. Hän kertoo, että ihmiskunta on suuressa vaarassa. Hävitetyksi luultu ohjelma, jonka tarkoitus oli pyyhkiä Maapallo elämästä ja muokata planeetta vinealaisille sopivaksi, on jälleen herännyt. Jotta tuho saataisiin pysäytettyä, on ystävysten matkustettava Marsiin.

YokoTsuno1WEBAlbumin alkupuoli on hienoisen hajanainen ja sisältää turhankin paljon viittauksia aiempien teosten tapahtumiin sekä henkilöhahmoihin. Toden teolla tapahtumat lähtevät vyörymään, kun vinealaisten avaruusalus kaasuttaa pitkälle matkalle kohti Marsia. Pian käy myös selväksi, ettei Khany ole kertonut koko totuutta tilanteesta ja sen taustoista.

Punaisella planeetalla naisia odottavat niin vinealaisten muinainen tukikohta, sitä pyörittävät erikoiset robotit kuin monenlaiset kuolemanvaarat.

Pikkutarkasti piirrettyjen ja lämminhenkisesti käsiteltyjen ihmishahmojen ohessa sarjakuvan parasta antia ovat sen kutkuttavat scifi-ideat ja valloittavat tieteisnäkymät. Leloup on vahvoilla kuvatessaan virtaviivaisia avaruuskiitureita, menneiden aikojen vinealaista huipputekniikkaa sekä Marsin jylhiä maisemia. Nämä visiot lämmittävät varmasti jokaisen sf-fanin sydäntä.

YokoTsuno3WEBSeikkailusta näkyy hyvin, että se on tehty alunperin jatkosarjaksi. Odotuksia nostattavia käänteitä on siroteltu muutaman sivun välein ja salaisuuksien avautumista pitkitetään väliin keinotekoisestikin. Näin jännitys tiivistyy hienosti seuraavaa episodia odotellessa. Suomessa tämän kokemuksen äärelle on tosin päästy vain 1970-luvulla, jolloin Yoko Tsunoja julkaistiin Ruutu ja Non Stop -lehdissä.

Khanyn salaisuus valaa uskoa siihen, että Leloupilla on yhä annettavaa perinteisten eurosarjakuvien ystäville.

”Miksi kaikki tämä viha?”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15.

YokoTsuno2WEB

Sarjakuvat – Piko ja Fantasio: Leopardinainen

PikoFantasioLeopardikansiWEBPiko ja Fantasio: Leopardinainen

Vuonna 2010 suomeksi ilmestyneet Nuoren sankarin päiväkirja ja Tummanvihreä pikkolopoika -albumit kertoivat Pikon ja Fantasion edesottamuksista toisen maailmansodan melskeissä. Tuoreessa Leopardinainen-tarinassa (Egmont) palataan Brysselissä sijaitsevan Moustic-hotellin käytäville. Nyt tosin eletään vuotta 1946, jolloin natsivalta on enää ikävä muisto.

Aurinko ei silti paista esteittä risukasaan. Punanuttuinen hissipoika Piko on vajonnut alkoholismiin, sillä hän suree keskitysleireihin kadonnutta Audrey-tyttöä. Lehtimies Fantasio pähkäilee puolestaan Pariisin eksistentialisteista kertovan artikkelin kanssa. Eivätkä natsitkaan ole vielä sanoneet viimeistä sanaansa.

PikoFantasioLeopardi5WEBItse albumi käynnistyy Brysselin katoilta, kun yksisilmäiset robottigorillat ajavat takaa salaperäistä leopardinaista. Yön notkea tytär on etsimässä Kongosta varastettua taikakalua, jota ilman koko maa saattaa ajautua pirullisen Mustien uhrien herran valtaan. Ja tähän soppaan Piko ja Fantasiokin joutuvat sekoitetuksi.

Juonen peruskuvio on viehättävä sekoitus nostalgista pulp-retroilua ja postmodernia pop-tulkintaa. Parhaimmillaan olo on kuin vuosikymmenten takaista klassikkoa lukiessa. Tätä seikkaa korostaa Olivier Schwartzin silmiähivelevä, tyylitelty ligne claire -piirros, joka ottaa ilon irti ilmeikkäistä hahmoista sekä mennyttä maailmaa upeasti kuvittavista kaupunkinäkymistä. Päheistä autoista ja tyylikkäistä mainosjulisteista nyt puhumattakaan. Näin hienoa ja ajatonta sarjakuvataidetta kohtaa yleensä vain toiveunissaan.

PikoFantasioLeopardi1WEBYannin kehräämä tarinointi ei toimi yhtä hyvin. Liiallinen kohkaaminen, pakkomielteinen viittauksien ripottelu sekä totiset sivujuonteet syövät kokonaisuuden viehätysvoimaa. Mutta mitäpä olisi toisen maailmansodan jälkeinen Pariisi ilman Jean-Paul Sartrea ja boheemien filosofien suosimia hämyisiä baareja ja kahviloita!

Jatkoa leopardinaisen seikkailuille on luvassa, kun kaksiosaiseksi mainostetun tarinan jälkipuolisko joskus valmistuu. Sillä välin voi koristella kotinsa seinät tämän albumin ruuduista suurennetuilla julisteilla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/14.

PikoFantasioLeopardi3WEB

Sarjakuvat – Before Watchmen

WatchmenotsWEB

Ennen Vartijoita

Before Watchmen

Kun DC ilmoitti aloittavansa uuden lehtisarjan Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luoman Watchmenin pohjalta, moni piti hanketta silkkana rahastuksena.

Käytännössä vuonna 2012 ilmestyneisiin Before Watchmen -julkaisuihin on tarttunut innosta täristen. Kiitos tästä kuuluu tekijäkaartille, johon on saatu houkuteltua iso kasa jenkkisarjakuvan kovimpia nimiä aina Adam Hughesista Darwyn Cookeen.

NiteOwl1WEB

Before Watchmen -minisarjat eivät tietenkään kestä vertailua alkuperäiseen, mutta eipä tuo ole tarkoituskaan. Pikemminkin yrityksenä on ollut luoda hyvää sarjakuvaviihdettä, joka valaisee mielenkiintoisesti Watchmenistä tuttujen hahmojen historiaa. Ja tässä on onnistuttu.

Sarjat ovat myös käyneet hyvin kaupaksi. Niinpä alunperin ilmoitettua seitsemän lehden kokonaisuutta on täydennetty kahdella lyhärillä.

Suomeksi Vartijat ennen -kokoelmia on julkaistu kaksi: Minuuttimiehet & Silkkiaave ja Koomikko & Rorschack (Egmont, 2013).

MinutemenWEB

Silkkinen minuutti

Darwyn Cooken kirjoittama ja piirtämä Minutemen kertoo 1930-luvun lopulla syntyneen sankaritiimin seikkailuista. Tarina etenee kahdessa aikatasossa.

1960-luvulla seurataan harmaantuneen Nite Owlin muistelmien herättämää kuohuntaa. Yhä elossa olevat ex-kumppanit eivät katso hyvällä silmällä projektia, joka paljastaisi karut totuudet puhtoisten kulissien takaa. Sarjakuvan lukijat saavat kuitenkin nähdäkseen Minutemenien elämän karikot. Epäonnistuneet tehtävät, tulehtuneet henkilösuhteet ja väkivaltaiset kohtalot.

Siinä missä osa sankareista on liikkeellä vilpittömin aikein, hakevat toiset touhusta vain adrenaalipiikkiä tai rahaa ja julkisuutta. Esimerkiksi pedofiilirinkiä ei sovi tutkia, sillä se antaisi yleisölle aivan liian ankean kuvan todellisuudesta. Minuuttimiesten iloinen pukuleikki saa sarjan kuluessa kuitenkin monia synkkiä sävyjä.

SilkSpectre2WEBTraagisesta pohjavireestä huolimatta Minutemen jää hieman etäiseksi episodikoosteeksi. Sisällön hajanaisuuden korvaa kuitenkin Cooken nostalginen kynänjälki, jossa pin-up-taiteen kultakauden viiva kohtaa modernin ranskalaisbelgialaisen ligne clairen sekä retrofiilistä hehkuvan animaatiotyylittelyn.

Cooke vastaa myös Silk Spectre -sarjan käsikirjoituksesta. Amanda Connerin piirtämässä psykedeelisessä kasvutarinassa kuljetaan huomattavasti Minutemeniä kepeämmillä linjoilla.

Lue loppuun