Elokuvat – Batman v Superman: Dawn of Justice

BatmanSupermanSupermanWEBBatman v Superman: Dawn of Justice

Ummetus on ikävä vaiva. Siinä joutuu vääntämään torttua tosissaan. Samalla hampaat irvessä -metodilla on tehty Zack Snyderin ohjaama Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuva.

Parikymmentä vuotta sitten supersankarisarjakuvissa oli vallalla synkkä, kyyninen asenne. Tyylilaji on selvästi tehnyt suuren vaikutuksen Snyderiin. Herra on kuitenkin ymmärtänyt aihearsenaalista pelkät pintatasot, joita hän lähestyy rautalangasta väännetyn lapsellisuuden muodossa. Sekä yltiödramatisoimalla mitättömimmätkin kohtaukset.

Elokuvan alkuasetelmassa on joka tapauksessa itua. Snyderin edellisen Teräsmies-elokuvan, Man of Steelin (Tähtivaeltaja 3/13), lopputaistelussa tuhoutui pilvenpiirtäjä jos toinenkin. Jumalaisten superolentojen välisessä ottelussa ihmismuurahaisilla ei ollut mitään arvoa. Tämä kokemus saa Bruce Waynen näkemään Teräsmiehen uhkana, joka on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä.

Teräsmies ei puolestaan voi sietää varjoissa viihtyvän Batmanin tapaa ottaa laki julmasti omiin käsiinsä. Näin saadaan luotua pohjat sankareita repivälle skismalle ja suuren luokan nyrkkikäräjille – erimielisyyksistä keskusteleminen kun ei tule kysymykseenkään.

BatmanSupermanDoJ3WEBKaiken taustalla tapahtumia manipuloi mielipuolinen Lex Luthor, joka haluaa hävittää molemmat viittaritarit maailmankaikkeudesta. Siinä missä Henry Cavillin esittämän Teräsmiehen ja Ben Affleckin näyttelemän Batmanin patsasteleva über-totisuus istuu filmin yleisilmeeseen, on Jesse Eisenbergin idioottityyliin tulkitsema superrikollinen istutettu aivan vääriin kulisseihin. Hän sopisi pikemminkin lasten aamuanimaation pellehenkiseksi teinikonnaksi.

Tummanpuhuvaksi puleeratun elokuvan kuluessa mätetään jengiä turpaan ja synkistellään urakalla. Naurettavan vakavasti itsensä ottava filmi ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse hahmojen ihon alle, kiinni heidän toimiensa ja motiiviensa taustoihin. Tähän eivät riitä ulkokultaiset kulmien rypistelyt, mielessä siintävät uhkakuvat tai elokuvantekijöiden näkemys, jonka mukaan kaikki sankarit ovat angstiensa ohjastamia pakkomielteisiä ongelmakimppuja.

BatmanSupermanDoJ1WEBLisäksi leffan keskiöön nostettu pohdinta, onko jumalvoimainen muukalaisolento ihmiskunnalle uhka vai siunaus, unohtuu nopeasti kaiken rymistelyn alle. Kysymystä on myös käsitelty huomattavasti fiksummin noin ziljoonassa sarjakuvassa.

Lopullisesti filmin vesittää Snyderin kyvyttömyys päättää tarinansa. Osin munattomaksi jäävän huipennuksen jälkeen kankaille marssitetaan vielä persoonaton superpahis sekä useita turhia lisäkohtauksia. Jo tätä ennen katsojan sietokykyä on rasitettu lukuisilla irrallisilla mainospaloilla, joilla markkinoidaan Snyderin tulevia Justice League -elokuvia.

BatmanSupermanWWWEBOikeuden aamunkoiton parasta antia on Gal Gadotin esittämä Ihmenainen, vaikka häntä ei valkokankailla montaa minuuttia nähdä. Käytännössä vierailu vain pohjustaa ensi vuonna ensi-iltaansa saavaa Wonder Woman -elokuvaa.

Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole yhtä karmaiseva kokemus kuin Man of Steel, mutta kyllä näistä pohjamateriaaleista olisi pitänyt saada aikaiseksi huomattavasti tujumpi elokuva. Nyt tyhmyys ja tylsyys hiipivät trikoisiin.

Toni Jerrman – 2 tähteä

Sarjakuvat – Batman & Ihmepoika Robin

BatmanIpRobinKansiWEBDC-yhtiö on ilmoittanut, että Frank Miller palaa Yön ritarin pariin mielipuolisesti nimetyllä Dark Knight III: The Master Race -sarjakuvalla. Miller vastaa tuotoksen käsikirjoituksesta yhdessä Brian Azzarellon kanssa. Taiteesta huolehtivat puolestaan Andy Kubert ja Klaus Janson.

Odotukset ovat mahdottoman alhaalla, mutta ainahan itseään voi huvittaa Millerin piirtämällä Dark Knight Universe Presents: The Atom -minisarjakuvan kannella. Nyt putosivat pöksytkin jalasta järkytyksestä!

Tämän käsittämättömän siirron kunniaksi kaivoin blogiin muutaman vuoden takaisen arvostelun Millerin käsikirjoittamasta Batman & Ihmepoika Robin -albumista. Jo se saa lukijan pään heittämään häränpyllyä.

BatmanIpRobin2WEBBatman & Ihmepoika Robin

Mikäli Spirit-elokuvaa ja Batman & Ihmepoika Robin -albumia (Egmont) on uskominen, mestarillinen sarjakuvataiteilija Frank Miller on 50 vuotta täytettyään menettänyt viimeisetkin aivon rippeensä. Mikään muu ei selitä näiden uutuustuotteiden täydellistä lahjattomuutta.

All Star Batman & Robin -lehden numerot 1–9 yksiin kansiin kokoava Batman & Ihmepoika Robin sijoittuu jälleen kerran niihin hetkiin, kun yön viittaritari on vasta aloittelemassa uraansa. Millerin tulkinnassa Bruce Wayne on synkän harhainen lepakkokostaja, joka ammentaa nautintonsa väkivallasta ja päättömästä kaahailusta. Tämän Batmanin hullu nauru kaikuu Gothamin kaduilla psykopaattisempana kuin Jokerin konsanaan.

Vähintäänkin epätasapainoisena voidaan pitää myös tapaa, jolla lepakkoveitikka hankkii pyhään sotaansa teinipoika-apurin. Kun akrobaattimestari Dick Graysonin vanhemmat ammutaan tämän silmien edessä, Batman kaappaa pojun autoonsa, pärskii tämän naamalle repliikkejä tyyliin ”Oletko kehitysvammainen tai jotakin?” ja hylkää sitten lepakkoluolaan. Kun Alfred ehdottaa, että orvolle teinille pitäisi tarjota muutakin ruokaa kuin raakoja rottia, Leppis on vähällä vetää uskollista palvelijaansa turpaan.BatmanIpRobin6WEB

Samaa yksipuolista raivotyyliä edustavat myös muut sarjakuvan sankarihahmot. Kuten hutsahtavasti pukeutuva Musta Kanarialintu, joka potkii stilettikoroilla naamaan kaikkia, jotka kutsuvat häntä herkkupepuksi. Tai Ihmenainen, jolle miehet ovat BatmanIpRobin5WEBvain lahdattavaksi kelpaavia spermaveivejä. ”Kuvotat minua”, telaketjufeministien vähäpukeinen irvikuva toteaa Teräsmiehelle.

Moraalittomuuden syövereissä sekoilevan tarinan sisältö on yhtä tyhjää kuin sen päähenkilöiden arvomaailmakin. Nihilististen sankareiden muottia kun on tutkittu paljon syvällisemmän jo noin miljoonassa 1990-luvun supersankarisarjakuvassa. Näin visioton aiheen käsittely maistuu pahasti pilaantuneelta kalkkunapaistilta.

Milleriä totisemmin ovat urakkaansa suhtautuneet taiteesta vastaava Jim Lee ja väreistä huolehtiva Alex Sinclair. He tekevät erinomaisen huolellista työtä sen pohjalta, mitä käsikirjoitus tarjoilee. Erityisesti Lee ottaa kaiken irti hampaat irvessä heiluvasta Batmanista sekä kuviin uiskentelevista alusasuisista seksipommeista.

Batman & Ihmepoika Robin saattaa oikein luettuna tarjota makeat naurut. Mutta uudeksi Miller-klassikoksi se kelpaa korkeintaan Arkhamin vankimielisairaalan potilaiden keskuudessa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/10.

BatmanIpRobin3WEB

Sarjakuvat – Batman-klassikko x 2

BatmanYonRitariKansiWEBBatman: Yön ritari deluxe

”Olisimme voineet muuttaa maailman… Mutta katso meitä nyt… Minusta on tullut poliittinen rasite… Ja sinä… Sinä olet vitsi…”

Batmania on nykyisin mahdoton hahmottaa ottamatta huomioon Frank Millerin yhteiskuntakriittistä Yön ritari -hittiä. Niin suuri vaikutus tuolla 1980-luvun puolivälissä syntyneellä sarjakuvalla on ollut kaikkiin myöhempiin lepakkotulkintoihin. Onkin hyvä, että RW Kustannus on julkaissut tämän synkän joutsenlaulun jälleen kerran suomeksi – siitäkin huolimatta, että ajan hammas on kohdellut teosta paikoin kaltoin.

BatmanYonRitari2WEBBatman: Yön ritari deluxen tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin supersankarit ovat enää pelkkä muisto. Ihmiskunta on kateudessaan hylännyt keskuudessaan kulkeneet jumalat, ja jopa Batman on heittänyt viittansa nurkkaan. Jäljellä on enää partiopoikamainen Teräsmies, josta on tullut Yhdysvaltain presidentin salainen käsikassara.

Sisäinen polte ei ole kuitenkaan jättänyt Bruce Waynea rauhaan. Se kuiskii ja houkuttelee vanhaa miestä vetämään trikoot jälleen ylleen.

Lopullisen kimmokkeen Lepakon paluulle antaa Gothamissa riehuva väkivaltainen Mutantit-nuorisojengi, joka kokee oikeudekseen silpoa ja murhata niin nunnia, lapsia kuin vanhuksiakin.

BatmanYonRitari6WEBRoistoja rusikoivan yön kostajan paluusta ei kuitenkaan olla iloisia. Mediassa kaikenkarvaiset asiantuntijat ja rikollisten hyysääjät laukovat tuomioitaan. Myös naiivit poliitikot sekä poliisilaitos asettuvat vastahankaan. Pakkomielteinen Battis on kuitenkin vakuuttunut, että hänen kaltaistaan kivikovaa tuomaria tarvitaan Gothamin rauhoittamiseen.

BatmanYonRitari1WEBBatmanin uusi tuleminen herättää myös hänen perivihollisensa horroksesta. Kaksinaaman ohessa kaupunkia päätyy riivaamaan entistäkin hullumpi Jokeri. Ensi töikseen hymynaama tappaa satapäin tv-ohjelman nauhoituksiin saapuneita katsojia.

Yön ritarin tarina käynnistyy hitaanpuoleisesti ja itseään toistaen. Sankari vai uhka -kiistelystä on muodostunut jo supersankarisarjakuvia rasittava klise, joten teema ei enää hirveästi sytytä. Lisäksi Miller perkaa aihetta ylitsevuotavan runsassanaisesti.

Todelliseen liikenteeseen Yön ritari singahtaa vasta kokonaisuuden puolivälissä, kun Batman ja Jokeri ottavat toisistaan mittaa huvipuiston uumenissa. Tässä jaksossa on kiihkeää intensiteettiä ja tummanpuhuvaa tunnelmaa.

Vielä paremmaksi meno yltyy, kun Ronald Reagania muistuttava seniili
presidentti lähettää Teräsmiehen pysäyttämään sekä Venäjän laukaiseman ydinohjuksen että oikeuden omiin käsiinsä ottaneen Lepakkomiehen. Lopputulos on vahvasti tykittävää sarjakuvataidetta, joka jättää lukijaansa lähtemättömän jäljen.

BatmanYonRitari3WEB”Maapallon ihmiset. He pystyivät tällaiseen… Ja sinä naurat…”

Keskeisessä asemassa Yön ritarissa on Millerin omaehtoinen taide. Dramaattinen, elokuvamainen kuvakerronta sekä jylhä mustien pintojen hyötykäyttö. Tosin Miller on sittemmin yltänyt tälläkin saralla messevämpään jälkeen. Lisäksi aikoinaan kehutut Lynn Varleyn värit vaikuttavat tänä päivänä kovin valjuilta ja hengettömiltä.

Kirjan päätteeksi on koottu runsas kattaus bonusherkkuja. Mukana on Millerin alkuperäisiä tarinasynopsiksia, hahmoluonnoksia ja sivujen lyijykynäversioita. Yllättäen suuri osa tästä materiaalista on jätetty kokonaan suomentamatta.

Yön ritari herättelee moninaisia ajatuksia oikeuden ja sankaruuden käsitteistä. Toisin kuin Millerin viimeaikaiset työt, se ei asetu kritiikittä ylistämään patavanhoillista silmä silmästä -näkemystä. Pelkurimaisia poliitikkoja, pinnallisia tv-julkkuja, hyväuskoisia kukkahattutätejä ja itseään täynnä olevia kusipäitä se kuitenkin suomii ankaralla kädellä.

”Minä hehkun, minä poltan sinua… Roihuan kuumana, raivoisana ja kauniina…”

BatmanTappavaVitsiKansiWEBBatman: Tappava vitsi deluxe

RW:n valikoimista löytyy toinenkin keskeinen Batman-klassikko. Alan Mooren käsikirjoittama ja Brian Bollandin kuvittama Tappava vitsi deluxe -albumi sisältää Tappava pila -nimellä paremmin tunnetun seikkailun lisäksi viitisentoista sivua ekstramateriaalia.

Julkaisun päätarina on nähty suomeksi jo pariin kertaan – vuosina 1989 ja 2007 – mutta nyt sarjakuvaa koristaa ensi kertaa Bollandin oma väritys. Se on vanhaa palettia huomattavasti hillitympi, mikä korostaa hienosti taiteilijan pikkutarkkaa viivatyöskentelyä. Selkeimmin tämä näkyy lähes yksinomaan harmaasävyissä toteutetuissa muistelmajaksoissa.

Tappava vitsi on jälleen yksi kuvaus Batmanin ja Jokerin ikuisesta piirileikistä sekä siitä mielentilasta, josta hymynaama ammentaa sairaat temppunsa. Kertomuksessa yhdistyvät Jokerin överiksi ryöpsähtävä väkivaltaisuus ja hänen synnyintarinansa traagisuus – se, kuinka elämän potkimasta onnettomasta koomikosta tuli katkeran kahjouden mannekiini. Hirviö, joka haluaa hukuttaa tuskaisan menneisyytensä hulluuden kaiken peittävän viitan alle.

BatmanTappavaVitsi1WEB”Mikset naura kanssani?”

Tappava vitsi on psykologisesti vahva tarina, jossa kerronnan rytmitys ja tarkkaan harkittu kuvakuljetus tukevat kokonaisuuden dramaattista tunnelmaa. Viehättävän synkänoloinen on myös Bollandin oma 8-sivuinen täytetarina, jossa viaton nuorukainen visioi Batmanin murhasta muuten nuhteettoman elämänsä kohokohtaa.

Lopulta kaikki päättyy sateeseen. Kenties myös kuolemaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/15.

BatmanTappavaVitsi2WEB

Sarjakuvat – Batman

BatmanRiivattuRitari-kansiWEBJeph Loeb & Tim Sale
Batman x 3

Riivattu ritari

Ennen kuin Jeph Loeb ja Tim Sale loivat yön synkän lepakkoritarin ympärille lähes 400-sivuisen Pitkä pyhäinpäivä -tarinan he harjoittelivat teemaa kolmella lyhyemmällä halloween-sarjalla. Ne on koottu yksiin kansiin Batman: Riivattu ritari -kirjaksi (Egmont), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2012.

Alunperin vuonna 1993 julkaistussa ensimmäisessä kertomuksessa Lepakkomies saa vastaansa Variksenpelätin. Rentoja riimejä lasketteleva, häiriintynyt olkiukko räjäyttelee muuntaja-asemia, jotta hänen jenginsä voi käyttää sekasortoa hyväkseen ryöstökeikoilla.

Sarjakuvan keskeisimpinä teemoina ovat kuitenkin Batmanin pelot, paineet ja ammatinvalinnan varjopuolet. ”Väsyttää… haluan sänkyyn. Mutta en voi valita. Sillä Gotham on valinnut minut.”

BatmanRiivattu-2WEBHullun Hatuntekijän jaksossa korostuvat puolestaan perhesuhteet. Oli kyse sitten komisario Gordonin adoptoimasta teinitytöstä tai Bruce Waynen ahdistavista lapsuusmuistoista. Harvoin Batmanin syntytarinaan on saatu yhtä voimallista tunnelmaa.

Lisäulottuvuuden juoneen tuo Hatuntekijän kiero Liisa Ihmemaassa -pakkomielle. ”Kaikki täällä ovat hulluja. Sinäkin.”

Kirjan viimeinen halloween alkaa Pingviinin hyökkäyksellä ja etenee Charles Dickensin Joulutarinan henkien siivittämänä valaistumiseen ja muutokseen. Ehkäpä nuoriherra Bruce saa kokemuksen myötä vihdoin uuden otteen elämästä. ”Viattomia tulee suojella. Lähes keinolla millä hyvänsä.”

Riivattu ritari esittelee lukijalle pakkomielteisen sankarin, jonka mieltä jäynäävät sekä katkera menneisyys että velvollisuudentunto. Loebin kerronnassa on vahva tempo ja emotionaalista iskuvoimaa. Tekstiä on käytetty kiitettävän taloudellisesti. Salen kuvitus hakee tyylikkyydessä vertaistaan – ja mies on mestari vaikuttavankokoisten kuvien sommittelijana.

Tästä kaavasta on parhaat lepakkoseikkailut tehty. ”Puhun järkeä järjettömälle. Moni voisi kysyä, kumpi meistä on sekaisin.”

BatmanPitkaPyhainpaiva-kansiWEBPitkä pyhäinpäivä

Vuonna 2013 suomeksi tulla pullahti Jeph Loebin ja Tim Salen arvostettu Batman-albumi Pitkä pyhäinpäivä (Egmont). Se on parivaljakon toinen merkittävä lepakkorupeama – edeltävä Riivattu ritari ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Teos on myös toiminut esikuvana Christopher Nolanin ja David S. Goyerin Bat-elokuville, kuten herrat esipuheessaan paljastavat.

”Minä uskon Gotham Cityyn”, toteaa Bruce Wayne tarinan ensimmäisellä sivulla. Viittaritarin uran alkumetreillä kaupunki on korruption ja rikollisjengien mädättämä. Lain sijaan valtaa pitää käsissään Carmine Falconen johtama mafiaperhe. Batman, ylikomisario James Gordon ja syyttäjä Harvey Dent päättävät kuitenkin yhdessä vapauttaa Gothamin roistoista.

Lue loppuun