Sarjakuvat – Sandman Deluxe 9

Sandman9kansiWEB

Sandman Deluxe 9

Morpheuksen alkuperäinen tarinakaari lähestyy loppuaan. Myyteistä, saduista ja taruista innoituksensa ammentava Sandman Deluxe 9 (RW) on kokoelmista toiseksi viimeinen. Kreikkalaisia tragedioita varioiva teos on tuhti lukupaketti, sillä kansien välistä löytyy koko 13-osainen, pääosin Marc Hempelin kuvittama Hyväntahtoiset-kertomus. Siinä Neil Gaiman ryhtyy solmimaan yhteen edeltävissä jaksoissa esiinkelattuja juonenpäitä.

Sandman91web

Tällä kertaa unten valtiasta vastaan nousee raivottarina tunnettu naiskolmikko. Heillä on ikiaikainen lupa tuhota jokainen, jonka käsissä on oman suvun verta. Avukseen he houkuttelevat valheiden ruhtinaan, Lokin, ja keijujen kuninkaan narrin, Puckin. Keskeistä roolia raivotarten suunnitelmassa näyttelee myös kostoa janoava, hulluuden turuille hukkuva Hippolyta. Hän kuvittelee Morpheuksen tappaneen sekä miehensä että Daniel-poikansa.

Sandman96web

Näiden keskushenkilöiden ohessa sarjakuvassa esiintyy lukuisia muitakin aiemmista Sandmaneista tuttuja hahmoja, joiden tarinat kelataan joko päätökseen tai uuteen alkuun. Henkilökaarti on niin laaja, että väliin itse päätarina tuntuu hukkuvan sivujuonten alle. Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei kaikista käänteistä ja niiden merkityksistä pysy täysin kärryillä, jos vanhat tapahtumat eivät ole timantinkirkkaana mielessä. Myös kerronnan rytmitys on paikoin hakusessa.

Sandman97web

Vaikka Gaimanilla on selkeitä vaikeuksia pitää näin isoa palettia hallinnassaan, on kokonaisuudessa silti huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta. Morpheuksen vahva velvollisuudentunto ja vastuunkanto menneistä virheistään tuodaan hienosti esiin – samoin kuin niiden vääjäämätön, tunteita soitteleva lopputulos. Kivasti tilaa saavat myös unten valtakunnan käytännön asioita pyörittävät tahot, kuten rääväsuinen kurpitsapää Merv, hillitty kirjastonhoitaja Lucien, hiljainen keijutyttö Nuala sekä utelias Matthew-korppi.

Ja kukapa ei viihtyisi ihastuttavan houreisen Kuumeen tai yökerhossaan pianoa soittelevan Luciferin seurassa.

Sandman94web

Parhaimmillaan Gaiman on silti parissa poikkeavaan tyyliin toteutetussa, novellimaisessa jaksossa. Lentävistä lapsista kertova, Charles Vessin kuvittama opettavainen kauhutarina on kerrottu satukirjoista tutussa muodossa. ”Mies kutsui ukkosta lyömään itsensä hengiltä. Mutta eihän ukkonen voinut, mies kun oli jo vainaa.”

Unten valtiaan jäähyväiskierros on puolestaan todellista mielikuvituksen ja ideoiden ilotulitusta pilvien ritarin taikalyhtyesityksineen ja painajaisen tuomine tuliaisineen. ”Hän puhui arpitanssijoille, oljentomunaisille ja vanhalle joutsenkätiselle miehelle, joka hoitaa takaporrasta. Samoin ruumiinavauksen kolmelle lapselle, maalareille ja kirjureille. Seinillekin.”

Sandman93web

Hienon teoksen täydentää Gaimanin alkuperäinen käsikirjoitus Hyväntahtoiset-tarinan ensimmäisestä jaksosta sekä Vertigoa ja Sandmania aikoinaan luotsanneen Karen Bergerin oivallinen esipuhe.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Tästä linkistä aiempiin Sandman Deluxe -arvioihin.

Sandman92web

Kirjat – Antti Salminen: Mir

SalminenMirWEB

Antti Salminen
Mir
Poesia

”Tunnetko pidäkkeetöntä myötätuntoa vammautuneita tai nujerrettuja olioita, etenkin sieniä ja kiviä, kohtaan?”

Antti Salmisen Mir on sisarteos hänen Tähtivaeltaja-palkitulle Lomonosovin moottori -romaanilleen. Hyvin yksinkertaistetusti sen voisi sanoa kertovan sieniuskovaisten sodasta vihreää luontoa vastaan.

Kirja koostuu pääosin puolen sivun mittaisista, hyvin eri tyylisistä tekstikatkelmista. On otteita sotapäiväkirjoista, taisteluraporteista ja annaaleista. On nukkuvien solujen raportteja, päiväkäskyjä ja autoetnografisia luonnoksia. On sienianalyysejä, muistioita ja V-sfäärin esittelyä vasta-alkajille.

Nämä Jakutiassa sijaitsevasta hylätystä avolouhoksesta löydetyt tekstirihmastot rakentavat houreista kuvaa Rööriksi kutsutun sotilastukikohdan kohtalosta. Aineisto, johon kirja perustuu, on tätä nykyä Viipurin gnostilaisen sieniseuran hallussa.

”Näin löydetään takaisin paratiisiin, kun se on mätänemäisillään. Ei enää, ei vielä, ei koskaan kasvien ylimielistä mielivaltaa, kunhan sienten muinaisherruus ja maatumisen villi hellämielisyys.”

Kuten hyvin tiedämme, sienet ovat avaruuden varjobiosfääristä saapunut älykäs elämänmuoto, jonka jäsenet kykenevät kommunikoimaan keskenään. Saapuva tietoisuus kuitenkin vahingoittui, ja sen korjautuminen kestää vielä 2,5 miljoonaa vuotta. Sitä ennen ihminen voi auttaa klorofyllisorron kohteeksi joutuneita sieniä osallistumalla geomakhiaksi kutsuttuun tapahtumakulkuun sekä hävittämällä metsäluontoa. Tai näin ainakin Kysymyksiä & Vastauksia Sienistä -palstalla kerrotaan. Siellä myös todistetaan todeksi huhu, jonka mukaan Lenin oli kääväkässieni.

”Päivitystä odotettiin joitakin satoja miljoonia vuosia, ja se saapui Egyptin ilmakehään Nakhla-meteoriitin mukana kesäkuun 28. päivän aamuna vuonna 1911. Harmillista kyllä tärkein regeneraatin päivityskirjasto (tunnetaan nimellä Rajattoman raivon evankeliumi) osui vihanneskauppias Mohammed Ali Effendi Hakimin koiran päähän, jolloin tarpeellisimmat päivityskirjastot symbioituivat koiran verenkiertoon ja korruptoituivat saadessaan eläinperäistä ravintoa.”

Rööriä tukikohtanaan pitävät, sienille elämänsä ja trepanaation kautta myös aivonsa omistaneet ihmistaistelijat uskovat pyhään, mutta epäonnistumaan tuomittuun tehtäväänsä. He taistelevat puita vastaan aseinaan niin kirveitä, vesureita, liekinheittimiä kuin metsätyökoneitakin. He palvovat Jorikia, kärpässienellä saastutettua venäläistä sotilastekoälyä, tuota varjobiosfäärin haltijaa ja vastakkaiskiraalista sotajumalaa. Jotkut heistä vetäytyvät rakentamiinsa keljoihin, kaivoksen syviin osiin, antautuakseen palvelemaan valtarihmastoja.

”Mykoterrori on ystävyyttä. Ketään ei parjata, terrori yhdistää. Ei enää koskaan tylsää. Saat lopulta oikeita ystäviä, jotka ovat valmiita poraamaan reiän kalloosi. Voit jopa ehdottaa, kenen viereen haluaisit joukkohaudassa”, lukee sienisoturien värväyslehtisessä.

Mitä pidemmälle kirja etenee, sen villimmiksi käänteet käyvät. Katkelmien todistusvoima maailman tilasta ja käydyistä taisteluista on musertava. Riemastuttava hulluus lyö yli laidan, eikä lukija voi muuta kuin kellua lastuna laineilla. Irrallisten katkelmien myötä Mir jyrsiytyy salakavalasti mielen uumeniin ja muuttaa aivojen käytöstä. Järjettömyydestä tulee normaali ja sieniaatteesta uusi jumaluus.

Mir on rikkaana riehuvaa pidäkkeettömän sanataiteen juhlaa. Eriskummallinen, kokeellinen ja omintakeinen, sataan suuntaan kurkottava lyyrinen sinfonia, jota on vaikea ymmärtää mutta pakko rakastaa.

”Kun olet ystävystynyt näiden olioiden kanssa ja nähnyt, kuinka ilmilimakko kiipeää valoon… haluatko enää elää, ihminen?”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Kolumni – Pääkirjoitus 3/19

TV319kansiPKweb

Ilmastonmuutoksen ohella aikamme suurimpia globaaleja ongelmia ovat vainoharhaisuuden ruokkima nationalismi sekä väkivaltaan yllyttävä vihapuhe. Yhdessä ne synnyttävät keinotekoisia jakolinjoja, jotka karsinoivat ihmiset meihin ja muihin. Tässä vinoutuneessa ajatusmallissa ”muut” demonisoidaan omaa elämäntapaa uhkaaviksi vihollisiksi.

Todellisuudessa meidän tulisi ottaa ilo irti erilaisten kulttuurien rikkaudesta ja ihmisenä olemisen moninaisuudesta. Juuri näin tekevät tässä Tähtivaeltajassa esiteltävät kirjailijat Vandana Singh ja Jani Saxell.

Intialaissyntyinen, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Singh ammentaa tarinoihinsa aineksia niin intialaisista juuristaan kuin spekulatiivisen fiktion hienoimmista perinteistä. Syvästi inhimillisissä novelleissaan hän tutkailee sekä ihmisyyden että todellisuuden olemusta.

Singh on tarinankerronnan taikaan uskova kirjailija, jonka kertomuksissa elämä on muistojen, kokemusten, tunteiden ja ihmissuhteiden loputon verkosto.

Hyvä esimerkki Singhin tyylistä ja taidoista on tässä lehdessä julkaistava Somadeva: Taivaanvirran sutra. Novelli on saanut innoituksensa 1000-luvun intialaisesta kertomuskokoelmasta, mutta sen tapahtumat liikkuvat avaruuden tähtitarhoissa.

Mukana on lukuisia toisiinsa kietoutuvia metaforisia tarinoita, joissa tieteellinen maailmankuva ja inhimillisen olemassaolon lukemattomat eri ulottuvuudet käyvät kiehtovaa piirileikkiä. Esillä on kysymyksiä niin minuuden määrittelystä, elämänvalintojen motiiveista, menneisyyden merkityksestä, kertomusten voimasta kuin olemassaolon käsitteestä – vain muutamia mainitakseni.

Tähtivaeltaja-palkittu Saxell käsittelee romaaneissaan puolestaan itäisen Euroopan kipupisteitä ja kulttuurillista monimuotoisuutta. Suurienkin tapahtumien keskellä hän on aina pienen ihmisen puolella. Silti hänen kirjoissaan ei juututa yhteen näkökulmaan, vaan tapahtumat tuodaan esiin täysivaltaisesti – niin hyvässä kuin pahassakin. Historian painolastia ja elämän iloja unohtamatta.

Saxell ei kaihda tarinoissaan kipeitäkään yhteiskunnallisia ongelmia. Sillä, kuten hän itse toteaa ”kirjailijan radikaalein mahdollinen velvollisuus juuri nyt on puolustaa avointa, moniarvoista ja hengittävää yhteiskuntaa, jossa kaikilla on puheoikeus”.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Puupää-palkitun Kivi Larmolan uusi jatkosarjakuva. Kaikki liikkuu – Lev Termenin ihmeellinen elämä kertoo erikoisen keksijäneron kohtalosta:

”Lev Termen on tutkija ja vakooja, muusikko ja valehtelija, vanki ja vapaa, mutta ennen kaikkea tiedemies, jolla on visio. Tämä visio vie hänet läpi Venäjän molempien vallankumousten. Läpi ajan ja paikan, läpi materian ja vastamaterian. Ja lopulta, Neuvostoliiton romahtaessa, sinne minne emme voi häntä seurata. Lev Termenin tarina on dramatisoitua totta, ja todellisuudessaan liian uskomaton keksittäväksi.”

Lukemisiin!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

3sisallys319WEB

Kirjat – Harry Harrison: Eedenistä länteen

HarrisonEedenistaLanteenWEB

Harry Harrison
Eedenistä länteen
West of Eden
Suom. Tommi Puolakka. Vaskikirjat

Eedenistä länteen on ensimmäinen osa Harry Harrisonin klassikon asemaan kohonnutta Eeden-trilogiaa. Itsenäisenäkin romaanina toimiva kunnianhimoinen teos on kiehtova vaihtoehtohistoria maailmasta, jossa asteroidi ei päättänyt dinosaurusten valtakautta.

Lisäajan myötä Maapallolle on syntynyt kahdella jalalla kävelevä älykäs liskolaji, joka hallitsee kotiseutujaan suvereenisti. Kehittyneen bio- ja geeniteknologiansa avulla nämä liskot, jilanet, ovat kasvattaneet itselleen suuria peltojen ja laidunmaiden ympäröimiä kaupunkeja – sekä muovanneet muista eläimistä ratsuja, laivoja, aseita ja teknisiä laitteita omaan käyttöönsä.

Ilmojen viileneminen ajaa jilanet kuitenkin etsimään itselleen uutta mannerta asutettavaksi. Siellä he kohtaavat ensimmäistä kertaa ihmisiä. Molemmat lajit inhoavat toisiaan jo ensisilmäyksellä. Tästä käynnistyy taistojen kierre, jossa kokonaisia populaatioita lahdataan viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Sekä ihmisten että jilaneiden päämäärä on toisen lajin täydellinen hävittäminen.

Ihmiset ovat tilanteessa selkeitä altavastaajia, sillä he ovat kehitykseltään vasta myöhäiskivikautisessa vaiheessa. Vuodenaikojen mukaan vaeltavilla pienillä metsästäjäheimoilla on aseinaan kiviteräisiä nuolia ja keihäitä, joilla he taistelevat armeijamaisesti järjestäytyneiden jilaneiden myrkkyä sylkeviä kuolemankeppejä vastaan.

Tarinan päähenkilö on nuori Kerrick-poika, joka jää jilaneiden vangiksi, kun nämä tappavat hänen koko heimonsa. Uteliaisuus uutta eläinlajia kohtaan saa liskot opettamaan pojalle oman kielensä. Vuosien vieriessä Kerrickistä tulee kuin yksi jilane muiden joukossa. Keskeisin syy tälle kehitykselle on uuden kaupungin valmistumistöitä johtavan Vainten vallanhimo. Hän näkee Kerrickissä ja tämän kyvyissä arvokkaan pelinappulan omille suunnitelmilleen.

Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Vainte on mielessään kuvitellut.

Eedenistä länteen -romaanin juonikuvio vetää kiihkeällä vauhdilla eteenpäin, joten kirjaa on paha laskea kesken käsistään. Myös Kerrickin mielenliikkeiden kuvaus on onnistunut. Hän on hahmo, jonka minäkuva on jakautunut kahden lajin välille – ja joka tuntee olevansa ulkopuolinen molempien seurassa.

Romaanin huikeinta antia on silti sen maailmanrakennus. Harrison on pohtinut tarkkaan jilaneiden erikoisen historian, elämänkaaren, yhteiskuntarakenteen, uskonnot ja teknologiset saavutukset. Ihmeen tuntua soittelevia mielikuvituksellisia mutta aina yhtä loogisia ideoita ja yksityiskohtia aivan vyöryy lukijan eteen. Erityishuomiota saa jilaneiden kieli, jossa äänteiden ohessa keskeisessä asemassa ovat kehon värivaihtelut, liikkeet ja asennot.

Sen lisäksi, että näitä seikkoja esitellään osana tarinaa, löytyy teoksen lopusta noin 30-sivuinen liite, joka valaisee tarkemmin kirjan todellisuutta.

Eedenistä länteen on suurta tieteiskirjallisuutta. Eeppisestä maailmankuvastaan huolimatta se ei kadota inhimillistä ydintään tai tyydy mustavalkoisiin hyvä/paha-asetelmiin. Teoksen saaminen vihdoin ja viimein suomeksi on kulttuuriteko.

Toni Jerrman