Sandman Deluxe 9

Morpheuksen alkuperäinen tarinakaari lähestyy loppuaan. Myyteistä, saduista ja taruista innoituksensa ammentava Sandman Deluxe 9 (RW) on kokoelmista toiseksi viimeinen. Kreikkalaisia tragedioita varioiva teos on tuhti lukupaketti, sillä kansien välistä löytyy koko 13-osainen, pääosin Marc Hempelin kuvittama Hyväntahtoiset-kertomus. Siinä Neil Gaiman ryhtyy solmimaan yhteen edeltävissä jaksoissa esiinkelattuja juonenpäitä.

Tällä kertaa unten valtiasta vastaan nousee raivottarina tunnettu naiskolmikko. Heillä on ikiaikainen lupa tuhota jokainen, jonka käsissä on oman suvun verta. Avukseen he houkuttelevat valheiden ruhtinaan, Lokin, ja keijujen kuninkaan narrin, Puckin. Keskeistä roolia raivotarten suunnitelmassa näyttelee myös kostoa janoava, hulluuden turuille hukkuva Hippolyta. Hän kuvittelee Morpheuksen tappaneen sekä miehensä että Daniel-poikansa.

Näiden keskushenkilöiden ohessa sarjakuvassa esiintyy lukuisia muitakin aiemmista Sandmaneista tuttuja hahmoja, joiden tarinat kelataan joko päätökseen tai uuteen alkuun. Henkilökaarti on niin laaja, että väliin itse päätarina tuntuu hukkuvan sivujuonten alle. Ongelmia aiheuttaa myös se, ettei kaikista käänteistä ja niiden merkityksistä pysy täysin kärryillä, jos vanhat tapahtumat eivät ole timantinkirkkaana mielessä. Myös kerronnan rytmitys on paikoin hakusessa.

Vaikka Gaimanilla on selkeitä vaikeuksia pitää näin isoa palettia hallinnassaan, on kokonaisuudessa silti huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta. Morpheuksen vahva velvollisuudentunto ja vastuunkanto menneistä virheistään tuodaan hienosti esiin – samoin kuin niiden vääjäämätön, tunteita soitteleva lopputulos. Kivasti tilaa saavat myös unten valtakunnan käytännön asioita pyörittävät tahot, kuten rääväsuinen kurpitsapää Merv, hillitty kirjastonhoitaja Lucien, hiljainen keijutyttö Nuala sekä utelias Matthew-korppi.

Ja kukapa ei viihtyisi ihastuttavan houreisen Kuumeen tai yökerhossaan pianoa soittelevan Luciferin seurassa.

Parhaimmillaan Gaiman on silti parissa poikkeavaan tyyliin toteutetussa, novellimaisessa jaksossa. Lentävistä lapsista kertova, Charles Vessin kuvittama opettavainen kauhutarina on kerrottu satukirjoista tutussa muodossa. ”Mies kutsui ukkosta lyömään itsensä hengiltä. Mutta eihän ukkonen voinut, mies kun oli jo vainaa.”

Unten valtiaan jäähyväiskierros on puolestaan todellista mielikuvituksen ja ideoiden ilotulitusta pilvien ritarin taikalyhtyesityksineen ja painajaisen tuomine tuliaisineen. ”Hän puhui arpitanssijoille, oljentomunaisille ja vanhalle joutsenkätiselle miehelle, joka hoitaa takaporrasta. Samoin ruumiinavauksen kolmelle lapselle, maalareille ja kirjureille. Seinillekin.”

Hienon teoksen täydentää Gaimanin alkuperäinen käsikirjoitus Hyväntahtoiset-tarinan ensimmäisestä jaksosta sekä Vertigoa ja Sandmania aikoinaan luotsanneen Karen Bergerin oivallinen esipuhe.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/19.

Tästä linkistä aiempiin Sandman Deluxe -arvioihin.