Elina Vahvaselkä
Kolmesti viety sielu
Tammi

Kolmesti viety sielu on Elina Vahvaselän esikoisromaani, ja aikamoisen mieleen jäävällä tavalla hän esitteleekin tapansa taivuttaa sanoja tahtonsa alle. Teoksen maailma heijastelee omaamme viisikymmentä vuotta tulevaisuudessa. Teknologia on kehittynyt vetyautoineen, kasvisruoka on normalisoidumpaa ja yhteiskunta jakautuneempi kuin koskaan.

Suomessa ja suuressa osaa Eurooppaa on yhteisuskonto, kristinuskolta haiskahtava liki kulttimaisia piirteitä saanut variantti. He, jotka eivät koe uskontoa omakseen, ovat saaneet kakkosluokan kansalaisen statuksen. Mutta jopa heidänkin alapuolellaan hierarkiassa ovat demonit – tai sieluttomat, kuten heitä tupataan kutsumaan sivistyneissä piireissä.

Tekstissä vuorottelevat normaalisti ladottu romaanityyli ja säkein kerrotut osuudet. Tämä kertoo jo ensisilmäyksellä, milloin äänessä on päähenkilö Sam ja milloin sivuhenkilöistä keskeisin, demoni Ella. Ella on syntynyt ihmisenä, mutta demoni on vienyt häneltä kolme sielun palasta, mihin teoksen nimikin viittaa.

Samin äiti on yksi niistä henkilöistä, jotka ovat olleet aktiivisesti vähentämässä demonien oikeuksia. Sam itse on kapinallinen syntymässä saadusta jalometallisesta lusikastaan huolimatta. Hän hengailee salaa sattumalta tapaamiensa toisluokkaisten poikien kanssa.

Vahvaselän luoma maailma raivostuttaa ja pelottaa, sillä se on ammennettu suoraan viime vuosina lisääntyneestä eriarvoistavasta politiikasta. Demonien tilalle on helppo kuvitella meille tutumpi ihmisryhmä, kuten maahanmuuttajat tai sateenkaarihenkilöt.

Kirja tuo mieleen Cecelia Ahernin niin ikään jakautuneesta yhteiskunnasta kertovan teosparin Viallinen ja Täydellinen, Briitta Hepo-ojan säätyjaolla leikittelevän Suomea lohikäärmeille -romaanin sekä Heidi Nummen viime vuonna ilmestyneen Petovalan, jossa myös on nuortenkirjaksi yllättävän paljon politiikkaa.

Niina Tolonen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/26.