Elokuvat –Doctor Who: The Tomb of the Cybermen

DoctoWhoTombCybermenKansiWEBTähtivaeltaja-lehden dvd-palstalla on vuoden 2013 lopusta lähtien pyörinyt arvostelusetti, jossa on tarkoitus esitellä 20 parasta klassista Doctor Who -jaksoa. Sarja on edennyt hitaanpuoleisesti, mutta tänä vuonna koitamme parantaa tahtia. Tässä jo esimakuna alunperin numerossa 1/2015 julkaistu esittely legendaarisesta Doctor Who: The Tomb of the Cybermen -tarinasta. Muista myös Genesis of the Daleks!

Doctor Who: The Tomb of the Cybermen

Alunperin vuonna 1967 televisioitu neliosainen Doctor Who -tarina The Tomb of the Cybermen kuuluu sarjan legendaarisimpiin seikkailuihin. Arvostus johtuu osittain siitä, että jaksot olivat kadoksissa 25 vuotta ja löytyivät uudelleen vasta vuonna 1992 – niinkin kaukaa kuin Hongkongista. Tällä välin kyberhautojen mystistä statusta kasvattivat ihmisten hämärät muistikuvat lapsena television ääressä koetusta huumaavasta ihmeen tunnusta.

Morris Barryn ohjaaman mustavalkoisen The Tomb of the Cybermenin maine ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä se lukeutuu varhaiskausien kiehtovimpiin tohtorointeihin. Rainassa seikkaillaan vieraan planeetan muinaisissa hautaholveissa, joiden kätköissä makaa uutta tulemistaan odottavien kybermiesten armeija.

Kylmät väreet kulkevat takuuvarmasti pitkin katsojan selkärankaa, kun tunteeton elektroninen ääni ilmoittaa, että tohtori ja tämän kumppanit muuntuvat pian tuoreen kyberrodun ensimmäisiksi edustajiksi.

”Kuulutte meille. Teistä tehdään kaltaisiamme.”

DoctorWhoCB2WEBKybermiesten viidensadan vuoden mittaiseksi venynyt hautarauha järkkyy, kun Telokselle tulla tupsahtaa samanaikaisesti sekä arkeologinen retkikunta että Patrick Troughtonin esittämä tohtori tovereineen. Arkeologit uskovat, että kyseessä on metallimiesten kotiplaneetta, josta löytyy tietoa heidän juuristaan ja tavoitteistaan. Tutkimusretken rahoittaneilla logistikoilla, herra Kliegilla (George Pastell) ja rouva Kaftanilla (Shirley Cooklin), näyttäisi kuitenkin olevan aivan muita suunnitelmia kybermiesten varalle.

Tarinan alkuun tutkaillaan Teloksen maanalaisen kaupungin helpommin saavutettavia osia ja niistä löytyvää teknologiaa. Ihmeteltävää riittää ja ruumiitakin syntyy, kun väärien vipujen vetely käynnistää tappavia laitteistoja. Itse hautaholviin pääseminen vaatii runsaasti matemaattista pohdiskelua ja tieteisjargonia.

DoctorWhoCB4WEBJakson visuaalisesti kiehtovinta antia tarjoilevat jäisistä haudoistaan ulos murtautuvat kybermiehet. Kohtauksesta on budjetin rajoitteista huolimatta saatu aikaan sekä vaikuttava että tehokas. Ja jos suostuu menemään leikkiin mukaan, niin kyllä hopeisiin haalareihin, putkiviritelmiin ja ilmeettömiin kypäriin sonnustautuneet kybermiehetkin ovat aika vinhaa katsottavaa. Lattioilla ”vilistävät” pienet cybermatit ovat sen sijaan murhaavista aikeistaan huolimatta yksinomaan hellyttävän kömpelöitä ilmestyksiä.

Monista hupsuista yksityiskohdista ja paikoillaan jurraavista käänteistä huolimatta Kit Pedlerin ja Gerry Davisin käsikirjoittama The Tomb of the Cybermen on jännittävä tieteisseikkailu. Ajan hammas on toki jättänyt jaksoon jälkensä, muttei ole nakertanut kaikkea sen viehätysvoimaa.

Jos nyt jotain valittamisen aihetta pitäisi etsiä, niin Doctor Who itse jää tapahtumissa suhteellisen apaattiseksi sivustakatsojaksi, jonka ratkaisuissa ei useinkaan ole mitään järkeä. Jäykistelevissä kybermiehissä ja erityisesti heitä johtavassa Controllerissa (Michael Kilgarriff) on kuitenkin tenhoa, joka korvaa helposti tohtoroinnin puutteet. Ihan kelvollisesti pärjäävät myös Whon kumppanit, kilttiasuinen huumorivahvistus Jamie (Frazer Hines) ja peloton neito Victoria (Deborah Watling).

Borgit ovat silkkaa paperia kybermiesten rinnalla!

”Me jäämme eloon.”

Leffa ••••
Kuva ••
Lisät ••

DoctorWhoCB3WEBVuonna 1992 lontoolaisen elokuvateatterin lavalla nauhoitetussa Tombwatchissa (29 min.) muistellaan kyberhautojen kuvauksia usean paikalla olleen ihmisen voimin. Yleisöä hauskuttamassa ovat mm. Barry, Hines, Watling, Cooklin ja Kilgarriff.

Huomattavasti lyhyemmin esitellään alkutekstien testejä, kuvamateriaalin restaurointia sekä BBC:n efektistudiota. Lisäksi Barry kertoo Kilgarriffin palkkaamiskuvioista ja The Final End tarjoilee pieniä näkymiä kadonneen The Evil of the Daleks -jakson lopputaistosta.

Näiden päälle tulevat 25 kuvan galleria (osa väreissä) sekä tietoiskuja harvakseltaan tarjoileva tekstitysraita.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Sarjakuvat – Kersantti Napalm

KersanttiNapalm-kansiWEBKersantti Napalm:
Best of 1996–2005

Huomionarvoiset suomalaiset sarjakuvasupersankarit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: Kapteeni Hyperventilaattorimies, Kapteeni Kuolio, Peräsmies, Hipporox – sekä vahvasti jenkkivaikutteinen Kersantti Napalm. Aliupseeritasoinen herra Palava Hyytelö on tuttu myös Tähtivaeltajan lukijoille, sillä hänen seikkailujaan julkaistiin lehdessä vuosina 2005 ja 2006.

Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 (Musta Ritari) on nimensä mukaisesti kokoelma kivileukaisen Patriot American Forcen erikoisagentin edesottamuksia. Vesa Vitikaisen ja osin Markus Tuppuraisen käsikirjoittamissa lyhyissä kertomuksissa sankarimme saa vastaansa niin zombieita, ninjoja kuin punatähteä kantavia lihaskimppujakin. Tarinoiden satiirisesta otteesta huolimatta mukana on aina tiukaksi tiivistettyä dramatiikan tajua – ja usein myös koskettavia tragedioita.

KersanttiNapalm-RauhalaWEB2Mainio esimerkki käytetystä tyylilajista on kahdesta lyhäristä koostuva kertomus Kersantti Napalmin avioliitosta. Anssi Rauhalan komeasti piirtämässä Napalmin häät -jaksossa jykevä kersantti taluttaa tuoretta morsmaikkuaan alttarilta – kun tämä kuolla kupsahtaa sankarin arkkivihollisen myrkyttämänä. ”Tänä aamuna keitin kahvia kahdelle. Tänä yönä nukun yksin parisängyssämme”, toteaa totinen Napalm yksinkertaisen mutta äärimmäisen tehokkaan sarjakuvan lopuksi.

Tuppuraisen kuvittamassa Jäähyväiset auringonnousulle -tarinassa Napalmin vaimo palaa yllättäen kuvioihin – miekkaa heiluttavana ninjantappajazombiena! Aurinko ei silti paista risukasaan, sillä tarinan päätteeksi Napalm joutuu polttamaan jälleensyntyneen vaimonsa pelastaakseen tämän elävienkuolleiden mädänhajuiselta kohtalolta.

Aivan kaikki teoksen sarjakuvat eivät kolise yhtä hyvin. Useimmiten vika löytyy kehnonpuoleisten piirtäjien rujosta kynänjäljestä, sillä Vitikainen hallitsee lakonisen nasevien minikertomusten naputtelun sekä nappiin osuvat kuvallisen kerronnan tehokeinot. Kersantin onneksi geimeihin on kuitenkin saatu houkuteltua myös maamme kärkikaartiin lukeutuvia sarjakuvataiteilijoita. Rauhalan ja Tuppuraisen ohessa albumin sivuilla loistavat mm. Petri Hiltunen, Kristian Huitula ja Kari Sihvonen.

Paketoinniltaan kirja kalpenee parin vuoden takaisen Hypis-kokoelman rinnalla. B5-koko, pehmeät kannet ja kälyisesti taitetut kurkistukset sarjakuvien syntyprosesseihin jäävät kauaksi massiivisen Hyperventilaattorimies-opuksen loisteesta. Lisäksi teos olisi kaivannut selkeämpää yleiskatsausta kersantin hahmosta ja historiasta, jotta se avautuisi ongelmitta myös aihepiiriin aiemmin perehtymättömälle yleisölle. Tämän virheen korvaamme kierrättämällä ohessa Vesa Vitikaisen Napalm-esittelyn Tähtivaeltaja-lehdestä 1/05.

Varhaista Frank Milleriä saamme joka tapauksessa kiittää – tai syyttää – paljosta, kun puhumme suomalaisesta supersankarisarjakuvasta.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

KersanttiNapalm-HuitulaWEB

ASIAN VOI ESITTÄÄ MYÖS NÄIN:

Kaiken olevaisuuden suurin ja kauhein supersankari, Kersantti Napalm, on jälleen framilla. Miesenergiaa purskuavien bileiden kunniaksi kauppoihin on läväytetty lähes 100-sivuinen Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 -julkilausuma (Musta Ritari). Tekijöinään testosteronisen Suomi-sarjakuvan jänteikkäin kermavaahto. Sellaiset macho-pullistelijat kuten Petri ”Praedor” Hiltunen, Anssi ”Hyperventilaattorimies” Rauhala ja Kristian ”Kalevala” Huitula.

Supervoimaisten sarjakuvamutanttien ikiaikaiseen tapaan Kersantti Napalm on jo useaan otteeseen pelastanut maailman pahuuden leppymättömiltä voimilta. Kuten zombieilta ja ninjoilta. Ja zombieilta ja ninjoilta. Sekä tietysti neuvostoliittolaisilta kyborgeilta. Mihinpä muuhunkaan trikooasuinen, jykeväleukainen ja sikaniskainen lihaskimppu aikaansa tuhlaisi. Ja onhan aseiden päättymätön laulu musiikkia jokaisen aidon miehen korville. Karua, mutta ah, niin kaunista.

Vaikka Kersantti Napalm omaakin suomalaiskansallisen luonteenlaadun – eli jurot juntit eivät turhaan päätänsä auo – kuuluu hän silti Yhdysvalloissa vaikuttavaan Patriot American Force (PAF) -järjestöön. Sen muita superjäseniä ovat mm. Komentaja Ironfrisbee sekä Korpraali Karju. Eikä näille nimille kannata hekotella, mikäli haluaa selvitä hengissä tästä elämästä. Yksi kunnon suihkaus Napalmin liekinheitinhansikkaista ja isompikin lauma kulttuurisnobeja on enää pelkkää tuuleen katoavaa tuhkaa!

Mutta kuinka käy Kersantilta rock’n’roll?

Kersantti Napalmin ovat luoneet urhoista ylimmät, PAF-järjestön Suomen siiven salaisimmat erikoisagentit Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Siitä heille iso käsi. Ja viuhuva sirkkeli päin pläsiä.

Toni Jerrman

KersanttiNapalm-RauhalaWEB

Lue loppuun

Kirjat – Robert W. Chambers: Keltainen kuningas

KeltainenKuningasWEBRobert W. Chambers
Keltainen kuningas
The King in Yellow
Suom. Jussi Korhonen. Basam Books

Keltainen kuningas on yli vuosisadan vanha novellikokoelma, jonka tarinoissa osassa on yliluonnollisia elementtejä ja osassa ei. Kertomusten tyyli pysyy kuitenkin samanlaisena, romanttisen jännitteisenä, kautta linjan.

Kirjan alkuosan muodostaa neljä novellia, joissa käsitellään näytelmää nimeltä Keltainen kuningas. Näytelmän lukeminen ajaa ihmiset hermoheikkoon tilaan ja jopa hulluuteen – ja voi niitä onnettomia, jotka kohtaavat itse Keltaisen kuninkaan. Tapahtumapaikkoina toimivat taiteilijoiden Pariisi sekä eriskummallinen New York, josta löytyy mm. kaupungin pyörittämä itsemurhakammio.

Kuningas ja hänen keltainen merkkinsä pysyvät tarinoissa pääosin taustalla. Niinpä mukaan mahtuu muitakin outoja elementtejä, kuten elollisen materian patsaaksi muuttava neste sekä häiriintynyt ihmisraunio, joka putsaa korvausta vastaan ihmisten tahraantuneita maineita. Tragedia on vahvasti läsnä, mutta nykypäivän trendeistä poiketen kaikki ei aina pääty kaameimmalla mahdollisella tavalla. Aihepiirin novelleista vahvimpia ovat Maineiden paikkaaja ja Keltainen merkki.

Kokoelman neljässä viimeisessä novellissa seikkaillaan myös Pariisissa. Robert W. Chambers opiskeli aikoinaan taidetta Pariisin Acadèmie Julianissa, mikä näkyy syvänä paikallistuntemuksena. Kirjailija pudottelee suvereenisti niin katujen kuin kahviloidenkin nimiä, mutta rakentaa niille myös luonteen. On puisto, josta näkyy kirkko, tai tietty silta, jota pitkin päästään Latinalaiskorttelista Riemukaarelle. Katuvilinässä on koetun elämän maku. Kertomusten tunnelma on siinä määrin kiihkeän unenomainen, ettei spekulatiivisia elementtejä ehdi edes kaivata.

Chambersin novellit olivat tuttuja H. P. Lovecraftille, ja tämä poimikin Keltaisen kuninkaan osaksi omaa Cthulhu-mythostaan. Ja miksikäs ei, hulluuteen ajava näytelmä sopii oivasti kirjahyllyyn Necronomiconin viereen. Chambersin kokoelma on innoittanut monia muitakin taiteilijoita aina kirjailijoista heavyrokkareihin. Vahvoja viittauksia löytyy myös True Detective -televisiosarjasta, mikä on nostanut Chambersin jälleen suosioon.

Keltainen kuningas on upottava sukellus 19. vuosisadan lopun boheemielämään. Sitä on monasti tituleerattu kauhukirjallisuuden klassikoksi eikä suotta. Paikoitellen novellien lopetuksista puuttuu silti se potku ja purenta, jota moderni lukija automaattisesti odottaa.

Shimo Suntila

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Sarjakuvat – Sandman

SandmankansiWEBNeil Gaiman & co
Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja

”Olen matkaaja. Kuljen halki uniesi, ratsastan niiden lomassa. Laukkaan Manhattanilta lohikäärmeellä. Se on tehty niittiteräksestä ja tuoksuu hattaralta.”

Oli vuosi 1989, kun Neil Gaimanin käsikirjoittama Sandman räjäytti pääni ensimmäisen kerran. Innostuin sarjakuvasta niin paljon, että erinäisten käänteiden jälkeen onnistuin saamaan Tähtivaeltajaan numero 4/91 ensimmäisen Gaiman-haastattelumme – sittemmin niitä on tullut useita lisää. Nopeasti kasvaneen kulttimaineen myötä Sandmanin löysivät lopulta myös lukijat, jotka eivät sarjakuviin olleet aiemmin tarttuneet.

Sandmanin alkuperäinen juoksu päättyi vuonna 1996, mutta se ei ole tyrehdyttänyt sarjan megasuosiota. Unten valtiaan ympärille kudotut tarinat keräävät yhä uusia faneja, joten teoksesta otetaan jatkuvasti lisäpainoksia. Näistä komeimpia ovat suurikokoiset ja osin uudelleenväritetyt The Absolute Sandman -kokoelmat, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2006.

Italialaistaustaisen RW-kustantamon Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja -albumi pohjautuu Absolute-teosten materiaaleihin, vaikka kirja onkin esikuvaansa pienikokoisempi. Lisäksi kovakantinen opus kattaa vain lehdet 1–8, kun ykkösabsoluutti etenee numeroon 20 asti.

Juuri näistä tarinoista Sandmanin legenda sai alkunsa, eikä niiden loisto ole vuosien saatossa himmennyt. Vaikka Gaiman itse pitää ensiaskeliaan pitkän sarjakuvan parissa haparoivina, ovat visiot yhä vahvoja ja vaikuttava.

SandmanVanhaUusiWEBVuonna 1916 Roderick ”Magus” Burgessin johtama okkultistinen salaseura yrittää manata esiin itsensä Kuoleman, mutta saakin saaliikseen tämän veljen, Sandmanin. Kalpeakasvon vankeus venyy vuosikymmenten mittaiseksi, ja tänä aikana ihmiskuntaa vaivaavat erilaiset unitaudit. Kärsivällisen odotuksen päätteeksi Nukkumatti pääsee lopulta vapauteen.

Pitkä vankeus on kuitenkin syönyt unten valtiasta, joten hän kaipaa kipeästi kolmea varastettua esinettään, joihin on uuttanut osan voimistaan. Niiden etsintä vie Morpheuksen mielikuvituksellisten demonien kansoittamaan Helvettiin, hulluksi tulleen Tohtori Kohtalon hallinnoimaan maantiekahvilaan ja John Constantinen huumekoukkuun sortuneen ex-tyttöystävän kotiluolaan.

”Kuuntele tuskanhuutoja maailmasta, jossa nurkat yhtäkkiä kuhisevat pahoja asioita. Kuuntele kipeää maailmaa. Sen kuulee kyllä.”

Sandman1WEBJonkun muun käsissä tästä kaikesta olisi saattanut syntyä toiminnallinen seikkailutarina, mutta Gaiman punoo aiheesta tarunomaista tunnelmaa huokuvan inhimillisen helmen. Hän maalaa tapahtumien pyörteisiin imaistuista ihmisistä pienin vedoin persoonallisia yksilöitä, joiden kohtalot koskettavat lukijaa. Gaimanin teksti on väkevän ilmaisuvoimaista ja toimii hyvin Sam Kiethin ja Mike Dringenbergin lähes unenomaisen kuvaston kanssa. Lopputuloksena on sarjakuvaa, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Kirja huipentuu legendaariseen Sisareni siipien havina -episodiin. Seesteisessä, keskusteluun nojaavassa jaksossa tutustutaan Sandmanin sisareen, Kuolemaan. Hän esittäytyy lukijoille nuoren goottitytön hahmossa – idea otti välittömästi tuulta alleen ja sementoi Gaimanin maineen vanhojen myyttien oivaltavana kierrättäjänä.

Ensimmäiset Sandman-tarinat ovat pitkälti kauhupainotteisia ja ammentavat vaikutteita sekä vanhoista kauhusarjakuvista että Alan Mooren Swamp Thing -jatkumosta. Mukana on myös useita vierailevia tähtiä aina Etrigan-demonista Arkhamin mielisairaalaan suljettuun Linnunpelättiin. Jatkossa sarjan yhteydet DC-yhtiön supersankariuniversumiin vähenevät ja kerronta siirtyy enemmän kauhulla maustetun mytologisen satufantasian suuntaan.

Suomalaiseen laitokseen on poimittu Absolute-kokoelmasta tutuista bonusmateriaaleista Paul Levitzin sekopäinen esipuhe, Gaimanin yksityiskohtainen Sandman-hahmotelma, vuoden 1989 lopulla laadittu essee sarjakuvan siihenastisista tapahtumista sekä Gaimanin epilogi, joka on kirjoitettu alunperin vuonna 1991 julkaistua pehmytkantista Preludes & Nocturnes -albumia varten.

Sandman2WEBTäytyy toivoa, että RW Kustannus jaksaa julkaista Sandmanin tarun suomeksi loppuun asti. Ne aiemmat yritykset, eli Kalma-lehdessä vuosina 1991 ja 1992 ilmestyneet kahdeksan ensimmäistä jaksoa ja Jalavalta tulleet neljä seuraavaa albumia, kun jättivät kokonaisuuden ikävästi kesken. Suomennosta voisi tosin jatkossa hioa sujuvammaksi.

”Unimaailmani tuolla puolen on vain tomua ja ääretön pimeys.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Neil Gaiman Tähtivaeltajassa

Novellit

Murhamysteerit (Murder Mysteries) – Tähtivaeltaja 4/93
Eräs elämä, varhaisen Moorcockin sävyissä (One Life, Furnished in Early Moorcock) – Tähtivaeltaja 2/98
Lumesta, lasista ja omenoista (Snow, Glass, Apples) – Tähtivaeltaja 1/99
Lokakuu tuolissa (October in the Chair) – Tähtivaeltaja 1/04
Sulkemisaika (Closing Time) – Tähtivaeltaja 3/04

Sarjakuvat

Rehellinen vastaus (piirros Bryan Talbot) – Tähtivaeltaja 3/94
Death: Talvinen tarina (piirros Jeff Jones) – Tähtivaeltaja 2/00

Artikkelit ja haastattelut

Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 4/91
Neil Gaiman kuplii – Tähtivaeltaja 3/94
Tarinankertoja Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 1/99
Neil Gaiman varjojen talossa – Tähtivaeltaja 1/04

Lisäksi useita kirja- ja sarjakuva-arvosteluja

Elokuvat – Big Hero 6

BigHeroPosterFWEBBig Hero 6

Disneyn uusin tietokoneanimaatio, Big Hero 6, on niin äärimmäisen laskelmoitu tuote, että sitä tekisi mieli vihata. Filmi painelee kaikkia mahdollisia nappeja, jotta saisi yleisön rakastumaan itseensä.

On tragediasta kumpuava kasvutarina, jossa samaistuttavaksi tarkoitettu teinipoika Hiro ja tämän nörttitoverit kohoavat suuriksi toimintasankareiksi. On Hiron hellyttävä ystävä, hoiva-alaa varten suunniteltu sympaattinen ilmapallorobotti Baymax, jonka toilailujen tulisi sulattaa kyynisimmätkin sydämet. Ja on tulevaisuuden futuristinen kaupunki, joka on sekoitus San Franciscoa ja Tokiota – täynnä bongattavaa kaikille japanilaisesta populaarikulttuurista innostuneille katsojille.

BigHero6BWEBVaikka päällekäyvä kaupallisuus ärsyttää tietoista mieltä, imee elokuva vastustamattomasti mukaansa. Niinpä Big Hero 6:n seurassa on vaikea olla viihtymättä.

Aivan alkuun bondaillaan Hiron ja tämän isoveljen kanssa, jotta saadaan rakennettua emotionaalista pohjaa elokuvan tuleville käänteille. Samalla esittäytyvät filmin muut keskeiset hahmot, kuten poikien huoltajana toimiva täti sekä yliopiston tiloissa puuhastelevat persoonalliset keksijänuorukaiset.

Kun nerokkaan Hiron suunnittelemat edistykselliset nanorobotit joutuvat lopulta vääriin käsiin, voi itse seikkailu alkaa. Pehmonallejakin suloisempi Baymax saa ylleen lentohaarniskan ja nörttipajan joukkio kullekin tyköistuvat supervimpaimet. Niille onkin tarvetta, sillä kabuki-naamion taakse kätkeytynyt salaperäinen pahis pystyy ohjailemaan miljoonien nanobottien muotoaan muuttavaa laumaa silkan ajatuksen voimin.

BigHero6AWEBTunnerekisterien kosiskelun ohessa luvassa on hupsuilla huumorivenkuloilla ryyditettyä vauhdikasta toimintaa, jonka seurassa uni ei pääse kutittelemaan aivokuorta. Homma pelittää erityisesti visuaalisesti. Hahmosuunnittelu ei vielä päätä räjäytä, mutta ympäristön lukemattomat yksityiskohdat ja tunnelmaa luovat valaisuratkaisut hurmaavat kuin tonnin leka.

Big Hero 6 ei vedä vertoja Pixarin The Incredibles -supersankarianimaatiolle, mutta auttaa jaksamaan ihmeperheen kuivan kauden ylitse. Enkä yhtään ihmettelisi, jos pian ilmoitettaisiin uudesta Big Hero 6 -televisiosarjasta.

Mutta mistä löytyy maailmankaikkeuden ensimmäinen ihminen, joka on ihan oikeasti lukenut 1990-luvun lopulla ilmestynyttä Marvel-sarjakuvaa, johon tämä elokuva perustuu?

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

BigHero6JoukkoWEB

Kirjat – Alastair Reynolds: Terästuulen yllä

ReynoldsTerastuulenYllaWEBAlastair Reynolds
Terästuulen yllä
On the Steel Breeze
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Terästuulen yllä on toinen osa Alastair Reynoldsin Poseidonin lapset -trilogiaa. Sarja käynnistyi Muistoissa sininen maa -romaanilla ja kertoo ihmiskunnan levittäytymisestä avaruuteen.

Kirjan päähenkilö on edellisestä teoksesta tutun Akinya-suvun vesa, Chiku Akinya. Hän on monistanut itsensä kolmeksi identtiseksi ihmiseksi, jotka jakavat muistonsa. Yksi heistä jää Maapallolle, toinen lähtee tavoittamaan suvun matriarkan teille tietymättömille karannutta avaruusalusta.

Kolmas liittyy asteroideista muovattujen holoalusten armadaan. Miljoonia ihmisiä mukanaan kuljettava karavaani on matkalla kohti valovuosien päässä sijaitsevaa maankaltaista Crucible-planeettaa. Sinne heidät on houkutellut maailman pinnalla sijaitseva valtava rakennelma, todiste vieraan älyn aikaansaannoksista.

Tuhdissa romaanissa riittää salaisuuksia, jännitteitä ja juonenkäänteitä useammankin teoksen edestä. Lissabonin vanhassa kaupungissa tukikohtaansa pitävä Chiku Keltainen säntäilee ympäri aurinkokuntaa, kun hän ottaa selkoa pahankurisesta Arakne-tekoälystä. Verkottuneen maailmankaikkeuden solmukohtiin kätkeytynyt keinoäly punoo juonia, jotka saattavat johtaa koko ihmiskunnan häviämiseen.

Poliittinen kuhina ja kinastelu retken päämääristä sekoittavat puolestaan holoalusten elämää. Vain Chiku Vihreä tietää, että matkalaisille on valehdeltu – että todellisuus Cruciblessa on vallan toisenlainen kuin heille on uskoteltu. Tiedon myötä hän joutuu tekemään vaikean valinnan perheensä ja velvollisuuksiensa välillä.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta pintaraapaisu Reynoldin esiin vyöryttämistä teemoista ja visioista. Kirjailija kuvaa monipolvisesti Venuksen taivaalla riippuvia gondoleita ja ankarien sääilmiöiden ryöpyttämiä pintamaisemia. Saturnuksen Hyperion-kuun taiteilijayhdyskuntia ja mielikuvituksellisten holoalusten yhteiskuntajärjestelmiä. Älyltään kehittyneitä elefanttilaumoja ja totaalista toiseutta huokuvia massiivisia koneita. Kutkuttavia yksityiskohtia voisi luetella sivukaupalla.

Tärkeään rooliin romaanissa nousee pohdinta ihmisten ja tekoälyjen suhteesta. Onko yhteinen tulevaisuus kahden näin erilaisen elämänmuodon välillä mahdollista vai tuhoaako toinen väistämättä kilpakumppaninsa?

Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja eloonjäämisestä säteilevät myös kirjan muuhun sisältöön. Hahmot joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään valinnan väkivallan ja rauhanomaisen vastarinnan välillä. Ja vaikka romaani painottaakin tarvetta moraalisesti kestäviin ratkaisuihin, ei tapahtumien tuoksinassa vältytä päätöksiltä, jotka johtavat miljooniin kuolonuhreihin. Se on kova taakka kenen tahansa kannettavaksi.

Terästuulen yllä on hieno tieteiskertomus, jonka vietäväksi on ilo heittäytyä. Se hakkaa mennen tullen kelvon edeltäjänsä ja osoittaa, että Reynoldsilla riittää kunnianhimoa pyrkiä aina vain parempaan – oli kyse sitten tarinan älykkyydestä, ihmiskuvauksen tasosta tai scifististen ihmeiden ilotulituksesta.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.