Sarjakuvat – Kersantti Napalm

KersanttiNapalm-kansiWEBKersantti Napalm:
Best of 1996–2005

Huomionarvoiset suomalaiset sarjakuvasupersankarit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: Kapteeni Hyperventilaattorimies, Kapteeni Kuolio, Peräsmies, Hipporox – sekä vahvasti jenkkivaikutteinen Kersantti Napalm. Aliupseeritasoinen herra Palava Hyytelö on tuttu myös Tähtivaeltajan lukijoille, sillä hänen seikkailujaan julkaistiin lehdessä vuosina 2005 ja 2006.

Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 (Musta Ritari) on nimensä mukaisesti kokoelma kivileukaisen Patriot American Forcen erikoisagentin edesottamuksia. Vesa Vitikaisen ja osin Markus Tuppuraisen käsikirjoittamissa lyhyissä kertomuksissa sankarimme saa vastaansa niin zombieita, ninjoja kuin punatähteä kantavia lihaskimppujakin. Tarinoiden satiirisesta otteesta huolimatta mukana on aina tiukaksi tiivistettyä dramatiikan tajua – ja usein myös koskettavia tragedioita.

KersanttiNapalm-RauhalaWEB2Mainio esimerkki käytetystä tyylilajista on kahdesta lyhäristä koostuva kertomus Kersantti Napalmin avioliitosta. Anssi Rauhalan komeasti piirtämässä Napalmin häät -jaksossa jykevä kersantti taluttaa tuoretta morsmaikkuaan alttarilta – kun tämä kuolla kupsahtaa sankarin arkkivihollisen myrkyttämänä. ”Tänä aamuna keitin kahvia kahdelle. Tänä yönä nukun yksin parisängyssämme”, toteaa totinen Napalm yksinkertaisen mutta äärimmäisen tehokkaan sarjakuvan lopuksi.

Tuppuraisen kuvittamassa Jäähyväiset auringonnousulle -tarinassa Napalmin vaimo palaa yllättäen kuvioihin – miekkaa heiluttavana ninjantappajazombiena! Aurinko ei silti paista risukasaan, sillä tarinan päätteeksi Napalm joutuu polttamaan jälleensyntyneen vaimonsa pelastaakseen tämän elävienkuolleiden mädänhajuiselta kohtalolta.

Aivan kaikki teoksen sarjakuvat eivät kolise yhtä hyvin. Useimmiten vika löytyy kehnonpuoleisten piirtäjien rujosta kynänjäljestä, sillä Vitikainen hallitsee lakonisen nasevien minikertomusten naputtelun sekä nappiin osuvat kuvallisen kerronnan tehokeinot. Kersantin onneksi geimeihin on kuitenkin saatu houkuteltua myös maamme kärkikaartiin lukeutuvia sarjakuvataiteilijoita. Rauhalan ja Tuppuraisen ohessa albumin sivuilla loistavat mm. Petri Hiltunen, Kristian Huitula ja Kari Sihvonen.

Paketoinniltaan kirja kalpenee parin vuoden takaisen Hypis-kokoelman rinnalla. B5-koko, pehmeät kannet ja kälyisesti taitetut kurkistukset sarjakuvien syntyprosesseihin jäävät kauaksi massiivisen Hyperventilaattorimies-opuksen loisteesta. Lisäksi teos olisi kaivannut selkeämpää yleiskatsausta kersantin hahmosta ja historiasta, jotta se avautuisi ongelmitta myös aihepiiriin aiemmin perehtymättömälle yleisölle. Tämän virheen korvaamme kierrättämällä ohessa Vesa Vitikaisen Napalm-esittelyn Tähtivaeltaja-lehdestä 1/05.

Varhaista Frank Milleriä saamme joka tapauksessa kiittää – tai syyttää – paljosta, kun puhumme suomalaisesta supersankarisarjakuvasta.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

KersanttiNapalm-HuitulaWEB

ASIAN VOI ESITTÄÄ MYÖS NÄIN:

Kaiken olevaisuuden suurin ja kauhein supersankari, Kersantti Napalm, on jälleen framilla. Miesenergiaa purskuavien bileiden kunniaksi kauppoihin on läväytetty lähes 100-sivuinen Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 -julkilausuma (Musta Ritari). Tekijöinään testosteronisen Suomi-sarjakuvan jänteikkäin kermavaahto. Sellaiset macho-pullistelijat kuten Petri ”Praedor” Hiltunen, Anssi ”Hyperventilaattorimies” Rauhala ja Kristian ”Kalevala” Huitula.

Supervoimaisten sarjakuvamutanttien ikiaikaiseen tapaan Kersantti Napalm on jo useaan otteeseen pelastanut maailman pahuuden leppymättömiltä voimilta. Kuten zombieilta ja ninjoilta. Ja zombieilta ja ninjoilta. Sekä tietysti neuvostoliittolaisilta kyborgeilta. Mihinpä muuhunkaan trikooasuinen, jykeväleukainen ja sikaniskainen lihaskimppu aikaansa tuhlaisi. Ja onhan aseiden päättymätön laulu musiikkia jokaisen aidon miehen korville. Karua, mutta ah, niin kaunista.

Vaikka Kersantti Napalm omaakin suomalaiskansallisen luonteenlaadun – eli jurot juntit eivät turhaan päätänsä auo – kuuluu hän silti Yhdysvalloissa vaikuttavaan Patriot American Force (PAF) -järjestöön. Sen muita superjäseniä ovat mm. Komentaja Ironfrisbee sekä Korpraali Karju. Eikä näille nimille kannata hekotella, mikäli haluaa selvitä hengissä tästä elämästä. Yksi kunnon suihkaus Napalmin liekinheitinhansikkaista ja isompikin lauma kulttuurisnobeja on enää pelkkää tuuleen katoavaa tuhkaa!

Mutta kuinka käy Kersantilta rock’n’roll?

Kersantti Napalmin ovat luoneet urhoista ylimmät, PAF-järjestön Suomen siiven salaisimmat erikoisagentit Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Siitä heille iso käsi. Ja viuhuva sirkkeli päin pläsiä.

Toni Jerrman

KersanttiNapalm-RauhalaWEB

Lue loppuun

Elokuvat – Death Bed: The Bed That Eats

DeathBedKansiWEBDeath Bed: The Bed That Eats
(DVD-versio)

Tässäpä leffa, jolla on mielenkiintoinen historia. Kyseessä on detroitilaisen George Barryn ainoa pitkä elokuva, jonka hän teki ystävineen vuosina 1972–1977. Amatöörivoimin toteutetun, 16 milliselle kuvatun omalaatuisuuden levitys osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Barry ei saanut myytyä kauhua, satua ja huumoria yhdistelevää tekelettään teatteri- eikä videojakeluun. Vuosien vieriessä hän lopulta luovutti ja unohti koko elokuvan olemassaolonkin – kunnes syyskuussa 2001 törmäsi sattumalta sen arvosteluun internetissä!

Kävi ilmi, että Death Bedin piraattivideokopio oli 1980-luvulla tullut myyntiin niin Englannissa, Australiassa kuin Espanjassakin. Tuolloin se ei ollut saanut ansaitsemaansa huomiota, ainoastaan hyvin pienimuotoisen kulttistatuksen. Uuden vuosituhannen nettilöytö johti lopulta elokuvan ensimmäisiin virallisiin festivaaliesityksiin alkuvuodesta 2003 sekä tähän Cult Epics -firman julkaisemaan dvd-versioon. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää!

DeathBed2WEBDeath Bed: The Bed That Eats on kieltämättä erikoinen tapaus. Nimensä mukaisesti se kertoo suuresta viktorianaikaisesta katossängystä, joka syö ihmisiä.

Tapaamme sadistisen vuoteen ensimmäistä kertaa sen elämän ehtoopuolella. Hirvitys on unohdettu pelätyn autiokartanon kupeessa sijaitsevaan kivihökkeliin, jonne ei ole eksynyt ateriaa kymmeneen vuoteen. Kunnes hieman iäkäs nuoripari saapuu paikalle seksipitoinen eväsretki mielessään. Kun he keskittyvät kiehnäämiseen, viinit, omenat ja kanankoivet uppoavat keltaisen vaahdon säestäminä sängyn sisään – vain pulpahtaakseen sieltä ulos loppuun kaluttuina. Jo kohta vuoteen verhot sulkeutuvat rakastavaisten ympärille ja huone täyttyy kirkunan, pulputuksen ja pureskelun äänistä!

DeathBed4WEBJatkossa äimistyneen ihastuneelle katsojakunnalle selviää mm. sängyn syntyhistoria – joka on niin huippu, että en rupea sitä tässä paljastamaan – sekä sen varhaiset vaiheet. Osa niistä paljastuu vanhojen lehtiotsikoiden kautta, jotka kertovat seuraavaa: ”Tuhansia kadonnut!”, ”Outo rouskutus täyttää yön!”, ”Pormestari lupaa järeitä otteita!” ja ”Pormestari kadonnut!” Hieman tuoreemmat mussutukset nähdään ihan livenä, väliin erinomaisina hupipaloina. Erityisesti keltaiseen nesteeseen hitaasti uppoava, verta valuttava teddykarhu, on hieno visio huohottavan vuoteen syömästä lapsesta.

Niin, ja muistinko jo mainita, että tapahtumia kommentoi tauluun vangittu taiteilija, jota nälkäinen sänky on pitänyt hengissä ja seuranaan jo 70 vuoden ajan?

DeathBed1WEBMaailmankaikkeuteen materialisoituu näin eriskummallisia elokuvatuotteita äärimmäisen harvoin. Tämä on vangitsevaa magiaa, jota ei häiritse edes harrastelijamainen toteutus. Surrealistinen kokemus, jonka kuvasto jää kummittelemaan pitkäksi aikaa mielen perukoille.

Älä muuten missään nimessä sekoita tätä vuonna 2002 valmistuneeseen ”Stuart Gordon Presents” -elokuvaan Deathbed. Äläkä myöskään yritä ikinä puukottaa vuodetta joka syö – se nimittäin imaisee kätesikin samantien sisuksiinsa, eikä pelkkien luurankosormien kanssa ole kauhean kiva elää…

Leffa ••••
Kuva ••
Lisät ••

Niin ohjaajan viisiminuuttisessa monologissa kuin mukana seuraavassa neljän sivun lehtisessäkin valotetaan elokuvan syntyä sekä julkaisuhistoriaa. Laajennetussa muodossa saman informaation voi lukea myös Mikael Sovijärven & Suzanne Donahuen kirjasta Gods in Polyester.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/05.

DeathBed3WEB