Kersantti Napalm:
Best of 1996–2005

Huomionarvoiset suomalaiset sarjakuvasupersankarit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: Kapteeni Hyperventilaattorimies, Kapteeni Kuolio, Peräsmies, Hipporox – sekä vahvasti jenkkivaikutteinen Kersantti Napalm. Aliupseeritasoinen herra Palava Hyytelö on tuttu myös Tähtivaeltajan lukijoille, sillä hänen seikkailujaan julkaistiin lehdessä vuosina 2005 ja 2006.

Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 (Musta Ritari) on nimensä mukaisesti kokoelma kivileukaisen Patriot American Forcen erikoisagentin edesottamuksia. Vesa Vitikaisen ja osin Markus Tuppuraisen käsikirjoittamissa lyhyissä kertomuksissa sankarimme saa vastaansa niin zombieita, ninjoja kuin punatähteä kantavia lihaskimppujakin. Tarinoiden satiirisesta otteesta huolimatta mukana on aina tiukaksi tiivistettyä dramatiikan tajua – ja usein myös koskettavia tragedioita.

Mainio esimerkki käytetystä tyylilajista on kahdesta lyhäristä koostuva kertomus Kersantti Napalmin avioliitosta. Anssi Rauhalan komeasti piirtämässä Napalmin häät -jaksossa jykevä kersantti taluttaa tuoretta morsmaikkuaan alttarilta – kun tämä kuolla kupsahtaa sankarin arkkivihollisen myrkyttämänä. ”Tänä aamuna keitin kahvia kahdelle. Tänä yönä nukun yksin parisängyssämme”, toteaa totinen Napalm yksinkertaisen mutta äärimmäisen tehokkaan sarjakuvan lopuksi.

Tuppuraisen kuvittamassa Jäähyväiset auringonnousulle -tarinassa Napalmin vaimo palaa yllättäen kuvioihin – miekkaa heiluttavana ninjantappajazombiena! Aurinko ei silti paista risukasaan, sillä tarinan päätteeksi Napalm joutuu polttamaan jälleensyntyneen vaimonsa pelastaakseen tämän elävienkuolleiden mädänhajuiselta kohtalolta.

Aivan kaikki teoksen sarjakuvat eivät kolise yhtä hyvin. Useimmiten vika löytyy kehnonpuoleisten piirtäjien rujosta kynänjäljestä, sillä Vitikainen hallitsee lakonisen nasevien minikertomusten naputtelun sekä nappiin osuvat kuvallisen kerronnan tehokeinot. Kersantin onneksi geimeihin on kuitenkin saatu houkuteltua myös maamme kärkikaartiin lukeutuvia sarjakuvataiteilijoita. Rauhalan ja Tuppuraisen ohessa albumin sivuilla loistavat mm. Petri Hiltunen, Kristian Huitula ja Kari Sihvonen.

Paketoinniltaan kirja kalpenee parin vuoden takaisen Hypis-kokoelman rinnalla. B5-koko, pehmeät kannet ja kälyisesti taitetut kurkistukset sarjakuvien syntyprosesseihin jäävät kauaksi massiivisen Hyperventilaattorimies-opuksen loisteesta. Lisäksi teos olisi kaivannut selkeämpää yleiskatsausta kersantin hahmosta ja historiasta, jotta se avautuisi ongelmitta myös aihepiiriin aiemmin perehtymättömälle yleisölle. Tämän virheen korvaamme kierrättämällä ohessa Vesa Vitikaisen Napalm-esittelyn Tähtivaeltaja-lehdestä 1/05.

Varhaista Frank Milleriä saamme joka tapauksessa kiittää – tai syyttää – paljosta, kun puhumme suomalaisesta supersankarisarjakuvasta.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

ASIAN VOI ESITTÄÄ MYÖS NÄIN:

Kaiken olevaisuuden suurin ja kauhein supersankari, Kersantti Napalm, on jälleen framilla. Miesenergiaa purskuavien bileiden kunniaksi kauppoihin on läväytetty lähes 100-sivuinen Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 -julkilausuma (Musta Ritari). Tekijöinään testosteronisen Suomi-sarjakuvan jänteikkäin kermavaahto. Sellaiset macho-pullistelijat kuten Petri ”Praedor” Hiltunen, Anssi ”Hyperventilaattorimies” Rauhala ja Kristian ”Kalevala” Huitula.

Supervoimaisten sarjakuvamutanttien ikiaikaiseen tapaan Kersantti Napalm on jo useaan otteeseen pelastanut maailman pahuuden leppymättömiltä voimilta. Kuten zombieilta ja ninjoilta. Ja zombieilta ja ninjoilta. Sekä tietysti neuvostoliittolaisilta kyborgeilta. Mihinpä muuhunkaan trikooasuinen, jykeväleukainen ja sikaniskainen lihaskimppu aikaansa tuhlaisi. Ja onhan aseiden päättymätön laulu musiikkia jokaisen aidon miehen korville. Karua, mutta ah, niin kaunista.

Vaikka Kersantti Napalm omaakin suomalaiskansallisen luonteenlaadun – eli jurot juntit eivät turhaan päätänsä auo – kuuluu hän silti Yhdysvalloissa vaikuttavaan Patriot American Force (PAF) -järjestöön. Sen muita superjäseniä ovat mm. Komentaja Ironfrisbee sekä Korpraali Karju. Eikä näille nimille kannata hekotella, mikäli haluaa selvitä hengissä tästä elämästä. Yksi kunnon suihkaus Napalmin liekinheitinhansikkaista ja isompikin lauma kulttuurisnobeja on enää pelkkää tuuleen katoavaa tuhkaa!

Mutta kuinka käy Kersantilta rock’n’roll?

Kersantti Napalmin ovat luoneet urhoista ylimmät, PAF-järjestön Suomen siiven salaisimmat erikoisagentit Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Siitä heille iso käsi. Ja viuhuva sirkkeli päin pläsiä.

Toni Jerrman

Kersantti Napalmin vaiheita

Kersantti Napalm on Patriot American Forcen (PAF) erikoisagentti. PAF puolestaan on virasto, joka puolustaa Amerikkaa kaikkein epätavallisimmilta vaaroilta, kuten ninjoilta, zombieilta ja mutanteilta – CIA:n huolehtiessa jokapäiväisemmistä asioista, kuten afgaaneista.

Kersantti Napalm on on kovinta suomalaista amerikkalaissupersankarisarjakuvaa. Sitä on julkaistu Sarjakuva-Akatemia ry:n lehdissä vuodesta 1993 lähtien. Napalmilla ei ole selviä esikuvia, eikä hahmo muistuta tutuimpia supersankareita. Supersankarilajityypin parodiana aloittanut sarja on sittemmin palannut oleelliseen eli vaativien ongelmatilanteiden ratkomiseen voimakeinoja käyttämällä.

Kersantti Napalm on hallituksen kriisinhallintayksikön (PAF) suojiinsa ottama mutantti, jolla on kyky hallita tulta. Hän ei kykene itse luomaan palamisreaktiota, joten hänellä on aina mukanaan tulen tekemiseen tarvittavat välineet, liekinheitinhansikkaat. Saadakseen varsin vaaralliset pyrotelekineettiset voimansa hallintaansa Napalm joutui nuorena vaativaan aivoleikkaukseen, jonka sivuvaikutuksena hänen hermostonsa vaurioitui ja hän menetti kipuaistinsa. Osittain tämän ansiosta hänen kunto-ohjelmastaan voitiin tehdä niin vaativa, että hän on fyysiseltä suorituskyvyltään jatkuvasti kolmekymppisen huippu-urheilijan tasolla.

Napalm-tarinat sijoittuvat pääasiassa 1980-luvulle, jolloin vaara hiipi myös vasemmalta ja torjuttiin yleensä oikealla koukulla. Koska kaikilla suurvalloilla oli tuolloin superagentteja, tavataan Napalmin sivuilla usein myös Neuvostoliiton sankarillisia puolustajia, kuten Moskovan Suuren Sirkuksen suojissa toimivat pahat Neuvostoklovnit sekä lentävä työn sankari eversti Kozyrevin.

Diamon Manson on Kersantti Napalmin vastustajia pahimmasta päästä. Hän on entinen Haitin zombie-hallinnon johtaja, joka jostakin syystä muistuttaa ulkoisesti erästä suomalaista tangokuningasta. Manson mm. tapatti Napalmin vaimon, ex-ninja Francis Millerin kesken häätilaisuutta – ja ikävä kyllä myös herätti tämän henkiin Napalmin tapettavaksi.

Toki zombie-valtiossa harrastetaan muutoinkin kansainvälisten lakien rikkomista, kuten etnisiä puhdistuksia, joissa ihmiset pakkokäännytetään zombieiksi. Tästä ovat todisteena tyhjät joukkohaudat ja kemialliset aseet, joilla elävistä ihmisistä tehdään eläviäkuolleita zomppareita.

Tuoreemmissa Napalm-seikkailuissa kuvioihin ovat palanneet myös amerikkalaisen elämäntavan ja omenapiirakan periviholliset, natsikyborgit. Nämä vanhat vihulaiset ovat jopa rohjenneet ajaa zeppeliinillä päin Patriot American Forcen pilvenpiirtäjää.

Toki Napalmilla on lukuisia liittolaisiakin. Kuten naapurivaltion yksinäinen puolustaja Kapteeni Luutnantti Kanada, tuo puhdassieluinen ritari punavalkoisessa robottihaarniskassaan. Napalmin omiin tovereihin lukeutuu puolestaan konekiväärikätinen puolikyborgi, erikoisagentti Käsittelijä, joka on samalla sarjan pakollinen värillinen hahmo. Perinteiseen agentti- ja poliisisarjojen tyyliin Napalmillakin on ikävä esimies, John Byrnes, mies joka ei nuku koskaan ja pitää budjetin kurissa.

Sarjakuvana Napalm on saanut kiitosta nasevasta, lähes kaurismäkeläisestä dialogista ja laadukkaista kuvittajista. Sarjan vakiopiirtäjinä toimivat toisena käsikirjoittajanakin kunnostautunut Markus Tuppurainen sekä Tomi Sunnarborg. Myös mm. Anssi Rauhala, Kristian Huitula, Petri Hiltunen, Kari Sihvonen ja Reima Mäkinen ovat jättäneet jälkensä Napalmin sivuille. Uljaan sankarimme on luonut ja pääosan tarinoista kirjoittanut Vesa Vitikainen.

Vesa Vitikainen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/05.