Sarjakuvat – Kersantti Napalm

KersanttiNapalm-kansiWEBKersantti Napalm:
Best of 1996–2005

Huomionarvoiset suomalaiset sarjakuvasupersankarit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: Kapteeni Hyperventilaattorimies, Kapteeni Kuolio, Peräsmies, Hipporox – sekä vahvasti jenkkivaikutteinen Kersantti Napalm. Aliupseeritasoinen herra Palava Hyytelö on tuttu myös Tähtivaeltajan lukijoille, sillä hänen seikkailujaan julkaistiin lehdessä vuosina 2005 ja 2006.

Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 (Musta Ritari) on nimensä mukaisesti kokoelma kivileukaisen Patriot American Forcen erikoisagentin edesottamuksia. Vesa Vitikaisen ja osin Markus Tuppuraisen käsikirjoittamissa lyhyissä kertomuksissa sankarimme saa vastaansa niin zombieita, ninjoja kuin punatähteä kantavia lihaskimppujakin. Tarinoiden satiirisesta otteesta huolimatta mukana on aina tiukaksi tiivistettyä dramatiikan tajua – ja usein myös koskettavia tragedioita.

KersanttiNapalm-RauhalaWEB2Mainio esimerkki käytetystä tyylilajista on kahdesta lyhäristä koostuva kertomus Kersantti Napalmin avioliitosta. Anssi Rauhalan komeasti piirtämässä Napalmin häät -jaksossa jykevä kersantti taluttaa tuoretta morsmaikkuaan alttarilta – kun tämä kuolla kupsahtaa sankarin arkkivihollisen myrkyttämänä. ”Tänä aamuna keitin kahvia kahdelle. Tänä yönä nukun yksin parisängyssämme”, toteaa totinen Napalm yksinkertaisen mutta äärimmäisen tehokkaan sarjakuvan lopuksi.

Tuppuraisen kuvittamassa Jäähyväiset auringonnousulle -tarinassa Napalmin vaimo palaa yllättäen kuvioihin – miekkaa heiluttavana ninjantappajazombiena! Aurinko ei silti paista risukasaan, sillä tarinan päätteeksi Napalm joutuu polttamaan jälleensyntyneen vaimonsa pelastaakseen tämän elävienkuolleiden mädänhajuiselta kohtalolta.

Aivan kaikki teoksen sarjakuvat eivät kolise yhtä hyvin. Useimmiten vika löytyy kehnonpuoleisten piirtäjien rujosta kynänjäljestä, sillä Vitikainen hallitsee lakonisen nasevien minikertomusten naputtelun sekä nappiin osuvat kuvallisen kerronnan tehokeinot. Kersantin onneksi geimeihin on kuitenkin saatu houkuteltua myös maamme kärkikaartiin lukeutuvia sarjakuvataiteilijoita. Rauhalan ja Tuppuraisen ohessa albumin sivuilla loistavat mm. Petri Hiltunen, Kristian Huitula ja Kari Sihvonen.

Paketoinniltaan kirja kalpenee parin vuoden takaisen Hypis-kokoelman rinnalla. B5-koko, pehmeät kannet ja kälyisesti taitetut kurkistukset sarjakuvien syntyprosesseihin jäävät kauaksi massiivisen Hyperventilaattorimies-opuksen loisteesta. Lisäksi teos olisi kaivannut selkeämpää yleiskatsausta kersantin hahmosta ja historiasta, jotta se avautuisi ongelmitta myös aihepiiriin aiemmin perehtymättömälle yleisölle. Tämän virheen korvaamme kierrättämällä ohessa Vesa Vitikaisen Napalm-esittelyn Tähtivaeltaja-lehdestä 1/05.

Varhaista Frank Milleriä saamme joka tapauksessa kiittää – tai syyttää – paljosta, kun puhumme suomalaisesta supersankarisarjakuvasta.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

KersanttiNapalm-HuitulaWEB

ASIAN VOI ESITTÄÄ MYÖS NÄIN:

Kaiken olevaisuuden suurin ja kauhein supersankari, Kersantti Napalm, on jälleen framilla. Miesenergiaa purskuavien bileiden kunniaksi kauppoihin on läväytetty lähes 100-sivuinen Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 -julkilausuma (Musta Ritari). Tekijöinään testosteronisen Suomi-sarjakuvan jänteikkäin kermavaahto. Sellaiset macho-pullistelijat kuten Petri ”Praedor” Hiltunen, Anssi ”Hyperventilaattorimies” Rauhala ja Kristian ”Kalevala” Huitula.

Supervoimaisten sarjakuvamutanttien ikiaikaiseen tapaan Kersantti Napalm on jo useaan otteeseen pelastanut maailman pahuuden leppymättömiltä voimilta. Kuten zombieilta ja ninjoilta. Ja zombieilta ja ninjoilta. Sekä tietysti neuvostoliittolaisilta kyborgeilta. Mihinpä muuhunkaan trikooasuinen, jykeväleukainen ja sikaniskainen lihaskimppu aikaansa tuhlaisi. Ja onhan aseiden päättymätön laulu musiikkia jokaisen aidon miehen korville. Karua, mutta ah, niin kaunista.

Vaikka Kersantti Napalm omaakin suomalaiskansallisen luonteenlaadun – eli jurot juntit eivät turhaan päätänsä auo – kuuluu hän silti Yhdysvalloissa vaikuttavaan Patriot American Force (PAF) -järjestöön. Sen muita superjäseniä ovat mm. Komentaja Ironfrisbee sekä Korpraali Karju. Eikä näille nimille kannata hekotella, mikäli haluaa selvitä hengissä tästä elämästä. Yksi kunnon suihkaus Napalmin liekinheitinhansikkaista ja isompikin lauma kulttuurisnobeja on enää pelkkää tuuleen katoavaa tuhkaa!

Mutta kuinka käy Kersantilta rock’n’roll?

Kersantti Napalmin ovat luoneet urhoista ylimmät, PAF-järjestön Suomen siiven salaisimmat erikoisagentit Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Siitä heille iso käsi. Ja viuhuva sirkkeli päin pläsiä.

Toni Jerrman

KersanttiNapalm-RauhalaWEB

Lue loppuun

Sarjakuvat – Kapteeni Hyperventilaattorimies

HypisKansiWEBKapteeni Hyperventilaattorimies on legendaarisin Tähtivaeltaja-lehdessä koskaan julkaistu sarjakuva. Supersankarisarjakuvia moninaisesti parodioinut sarja käynnistyi vuonna 1987 ja jatkui kymmenen vuoden ajan. Alunperin Markku Uusitalon ja Anssi Rauhalan luoma hahmo houkutteli myöhemmin seuraansa muitakin kovia nimiä, kuten Petri Hiltusen, Johanna Sinisalon, Hannu Mänttärin ja Kivi Larmolan.

Vuonna 2013 kaikki Kapteeni Hyperventilaattorimiehen seikkailut koottiin Zum Teufel -kustantamon toimesta komeaksi kirjaksi. Kovakantisessa, isokokoisessa teoksessa on sivuja peräti 144. Kirjaa varten kaikki sarjakuvat skannattiin uudelleen alkuperäisistä originaaleista. Tämän ohessa mukaan otettiin laaja kattaus bonusmateriaaleja, jotka selvittävät yksityiskohtaisesti sarjojen taustoja ja niiden sisältämiä viitteitä. Puhumattakaan galleriasta, johon oman näkemyksensä Hyperventilaattorimiehestä taiteilivat mm. Pertti Jarla, Sami Toivonen ja Kari Sihvonen.

Oheinen kirjoitus käynnisti kirjan bonusmateriaalien monikymmensivuisen vyöryn.

Kapteeni Hyperventilaattorimies
Maailmankaikkeuden mahtavin hypersankari

Oi niitä aikoja. 1980-luvun puolivälissä suomalaisen sarjakuvan kenttä oli aivan toisenlainen kuin nykyisin. Ei ollut huippusuosittuja kotimaisia päivittäistrippejä, napanöyhtää kaivelevia omaelämäkerrallisia onanointeja tai käsittämättömän kokeellista taidesarjakuvaa. Jopa sellaiset sankarihahmot kuin Kapteeni Kuolio, Teräslilja ja Black Peider odottivat yhä synnyttäjäänsä.

HypisRauhalaSivuWEBTähän maisemaan Markku Uusitalon ja Anssi Rauhalan luoma Kapteeni Hyperventilaattorimies – ystävien kesken ihan vain Hypis – iskeytyi kuin supernova kirkkaalta taivaalta. Huumoria, supersankariparodiaa ja mielikuvituksen laukkaa yhdistävä sarjakuva oli raikas tuulahdus hubaa ja habaa. Mutta kuinka tämä kaikki sai alkunsa?

– Tähtivaeltajaan kaivattiin Anssilta viisisivuista sarjakuvaa, mutta herralla ei ollut mitään ideaa juonen suhteen. Niinpä Toni soitti minulle ja käski painua kapakkaan jonkun ihmeen Anssi Rauhalan kanssa, koska meidän pitäisi tehdä hänelle sarjakuva, paljastaa Uusitalo.

– Ensimmäinen juonikuvio syntyi sitten tuon kostean illan aikana. Pyrimme parodioimaan sarjakuvalla vanhoja puhdasotsaisia sankaritarinoita, joissa on yltiöhyveellisiä päähenkilöitä ja joissa pelastetaan jaloja asioita, kuten joulu. Toisaalta minua oli myös pitkään kiehtonut joulupukin yhteiskunnallinen funktio, Uusitalo jatkaa pilke silmäkulmassa.

– Halusimme supersankarin, jolla on hirveästi epämuodostuneita lihaksia sekä tukka, joka on lakattu monumentaaliseksi. Hahmolla piti olla myös mahdollisimman typerä nimi. Nimeen antoi viimeisen kimmokkeen se, että Hypiksellä on niin laaja rintakehä, että hän näyttää siltä kuin hyperventiloisi koko ajan. Ja onhan hyper aina kovempi juttu kuin super, Rauhala naurahtaa.

HypisRauhalaosaWEB– Ryhdyitte siis tekemään stereotyyppistä supersankaria, jolla on kaikki hahmon tyypilliset piirteet. Mutta sinänsä huvittavaa, että eipä taida maailmassa olla kovin montaa sankaria, joka näyttäisi samalta kuin Hypis. Paitsi ehkä Kari Sihvosen hyvässä 45 asteen nousukiidossa oleva Kapteeni Kanki, heittää Petri Hiltunen väliin.

Ensimmäinen Kapteeni Hyperventilaattorimies -sarjakuva osoittautui niin suosituksi, että jatkoa seurasi. Pian mukaan tarttui myös muita tekijöitä.

Paisuu kuin pullataikina

Puhtoinen sankari sai synkempiä sävyjä Petri Hiltusen hypättyä kelkkaan mukaan. Nyt tarinoihin haettiin innoitusta jenkkisarjakuvan tummanpuhuvilta uudistajilta, Alan Moorelta ja Frank Milleriltä. Todellisuus ei enää ollutkaan niin yksinkertainen kuin alkujaan oli näyttänyt. Kun pintaa vähän raotti, löytyi tasoja, jotka kyseenalaistivat kaiken aiemmin nähdyn.

HypisHiltunen3WEBUusitalo-Hiltunen-parivaljakon ensimmäinen yhteistyö oli Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/89 julkaistu Poismenneet ystävät. Sen alkuun oli tietysti saatava mustalle pohjalle painettu esipuhe, sillä sellainen oli myös kaikissa amerikkalaisissa supersankarialbumeissa. Niissä kehua retosteltiin maasta taivaaseen surkeimmatkin sarjakuvatekeleet.

Osa lukijoista ei sisäistänyt Ari Veintien kirjoittaman tekstin satiirisia tasoja, vaan luuli tekijöiden seonneen lopullisesti. Suuri Kurpitsa -lehden arvostelija kutsui esipuhetta jopa ”tyrmistyttäväksi”!

Lue loppuun