Artemis Kelosaari
Kolme hurjaa miestä
Nysalor

Artemis Kelosaaren romaanin kolme hurjaa miestä ovat Åke Tott, Torsten Stålhandske ja Johan Banér. He ovat aitoja historiallisia henkilöitä, jotka olivat korkeissa asemissa Ruotsin armeijassa kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Åke ja Torsten ovat suomalaisia hakkapeliittajohtajia ja Johan marsalkka.

Kelosaaren vaihtoehtohistoriassa tämä kolmikko lyöttäytyy yhteen ja alkaa muokata sekä omaa että Ruotsin ja koko Euroopan kohtaloa. Käännepiste esitetään Baijerissa vuonna 1634 tapahtuvassa prologissa, jossa katkeroitunut Johan Banér päättää alkaa edistää omaa uraansa kaiken muun kustannuksella. Vaikka tapahtumat käyntiin sysäävä aloite lähtee Banérilta, tarinan johtohahmoksi nousee Åke Tott.

Meidän aikajanallamme Tott joutui luovuttamaan sotatantereet sairastelun vuoksi, mutta Kelosaaren kirjassa suomalainen noita Valpuri Kyni tunnistaa keuhkotaudin kiroukseksi ja parantaa hänet vaivastaan. Tott ja kumppanit suorittavat mystisen juhannusriitin, jossa he sitovat itsensä yhteen ylimaallisilla siteillä. Rituaalin vahvistamat sotaherrat saavat tästä etua taisteluissa ja diplomatiassa. Mutta riittääkö se muuttamaan historian kulkua?

Tarina on sidottu vahvasti oikeisiin tapahtumiin ja henkilöihin. Tämä on tehty niin vakuuttavasti, että monesti joutuu miettimään ja jopa tarkistamaan, miten tapahtumat oikeasti menivät. Mainioissa jälkisanoissaan Kelosaari mainitsee, että monet groteskitkin yksityiskohdat ovat totta.

Kerrontatyyli on genreen sopivaa vanhanaikaisen koukeroista, jota on yllättävän miellyttävää lukea. Myös juoni rakentuu perinteisten historiallisten kirjojen tapaan. Tämä johtaa osaltaan siihen, että juonenkuljetus jää välillä junnaamaan paikoillaan, kun päähenkilöt vain jutustelevat, odottelevat ja muutenkin vatuloivat – sekä tietenkin juopottelevat ja rietastelevat.

Kirjan aihe huomioon ottaen teosta tulee väistämättä verratuksi Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksiin, jonka ensimmäiset osat sijoittuvat samaan aikakauteen ja tapahtumiin. Mutta siinä missä Topeliuksen tarinoissa on ylevyyttä, puhdashenkisyyttä ja kansallisromantiikkaa, Kelosaaren kertomusta höystävät alkemia, väkivalta ja dekadenssi. Ero heijastuu myös henkilöhahmoihin, sillä vaikka nämä hurjat miehet ovatkin harmaasävyisiä, niin käytännössä he edustavat tyylipuhtaita A-luokan paskiaisia. Huolimatta tästä – tai juuri sen takia – heidän kohtalonsa sekä keskinäiset suhteensa ovat varsin kiinnostavia.

Kelosaaren 530-sivuinen magnum opus on välillä raskaslukuinen, mutta silti äärimmäisen kiinnostava vaihtoehtohistoria, jossa suomalaisuus nousee yllättävän isoon rooliin.

Antti Oikarinen

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/26.