Tähtivaeltaja 1/14

Elokuvat – Jodorowsky’s Dune (2013)

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , , , , , ,

Jodorowsky’s Dune

Frank Pavichin ohjaama Jodorowsky’s Dune -dokumentti valaisee legendaarisen Alejandro Jodorowskyn yritystä saattaa Frank Herbertin Dyyni-romaani valkokankaille 1970-luvun puolivälissä.

”For me, Dune will be the coming of a god.”

Kyseessä on kaikkien aikojen myyttisin toteutumatta jäänyt elokuvaprojekti. Surrealistisilla El Topo (1970) ja The Holy Mountain (1973) -leffoilla maineensa sinetöinyt ohjaajanero onnistui saamaan hankkeensa taakse todellisen unelmatiimin: kuvakäsikirjoituksen ja hahmosuunnitelmat laati Moebius, tehostetiimiä veti Dan O’Bannon, ja konseptitaidetta maalasivat H. R. Giger ja Chris Foss!

Eivätkä täräyttävät nimet jää tähän, sillä näyttelijäkaartiin ylipuhuttiin mm. Orson Welles, Salvador Dali ja Mick Jagger. Pink Floydin oli tarkoitus vastata musiikista.

”I wanted to make something sacred, free, with new perspective.”

Järjettömän kunnianhimoinen filmatisointi kaatui lopulta Hollywoodin rahahanoja vahtineiden nihkeyteen. Hankkeen kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin säteilleet lukuisiin sittemmin valmistuneisiin tieteiselokuviin – Alien ja Tähtien sota etunenässä. Jodorowsky itse on kierrättänyt Dune-käsikirjoituksen ideoita sekä Incal– että Metabarons-sarjakuvissaan.

Dokumentissa haastatellaan useita projektissa mukana olleita. Eniten pääsee ääneen maestro itse. Tämä on oikea ratkaisu, sillä Jodorowsky pudottelee toinen toistaan maukkaampia anekdootteja ja maailmoja syleileviä visioita. Vaikka ikää on päässyt kertymään yli 80 vuotta, on herrassa yhä sellaista intohimoa ja karismaa, joka vetää vastustamattomasti puoleensa.

”In that time, I say, if I need to cut my arms in order to make that picture, I will cut my arms.”

Elokuvassa nähdään myös pätkiä, jotka on animoitu Moebiuksen alkuperäisestä kuvakäsikirjoituksesta. Tätä lähemmäs Jodorowskyn Dyyniä tulemme tuskin koskaan pääsemään.

Pavich on toteuttanut mestarillisen dokumentin elokuvasta, jonka piti avata tajunnan ovet ja muuttaa kertaheitolla koko maailma.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/14.

Elokuvat – Doctor Who: Genesis of the Daleks

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , , , ,

DoctorWhoKansiWEBDoctor Whon uusin setti käynnistyi juuri Suomessa. Tuplajakso Magician’s Apprentice / The Witch’s Familiar sisälsi lukuisia viittauksia tohtorin henkilöhistoriaan sekä aiempiin yhteenottoihin dalekien ja heidän luojansa, Davrosin, kanssa. Tämän kunniaksi kaivoin blogiin Tähtivaeltajassa julkaistun arvostelun, jossa käsitellään viitteiden kohteista tärkeintä – vuonna 1975 valmistunutta Genesis of the Daleks -jaksoa.

Doctor Who: Genesis of the Daleks
(DVD-versio)

Vuonna 1998 Doctor Who -lehden lukijat äänestivät Terry Nationin käsikirjoittaman Genesis of the Daleksin kaikkien aikojen parhaaksi Tohtori-tarinaksi. Aivan näin maailmoja mullistava David Maloneyn ohjaaman setti ei sentään ole, mutta tulos on sinänsä looginen. Vuonna 1975 valmistuneessa kokonaisuudessa näet paljastetaan sekä Tohtorin arkkivihollisten, dalekien, syntytarina että esitellään heidät luonut hullu tohtori Davros.

DoctorWhoDalek3WEBKoukkusorminen Davros on toki vieraillut sarjassa myöhemminkin. Yksikään toinen näyttelijä ei silti ole yltänyt Michael Wisherin maanisen vangitsevaan roolisuoritukseen.

Tohtori (Tom Baker) saa vaativan tehtävän. Hänen on matkattava Skaro-planeetalle aikaan ennen dalekeja ja estettävä niiden syntymä. Tai jos tämä ei onnistu, niin ainakin muokattava dalekeista vähemmän aggressiivisia.

Skarossa on sodittu jo tuhat vuotta. Vastakkain ovat thalit ja kaledit. Molemmat ovat vakuuttuneita, että pysyvä rauha on saavutettavissa ainoastaan tappamalla viholliset sukupuuttoon. Ei siis ihme, että kumpaakin rotua on jäljellä enää yhden kaupungin verran. Muu planeetta on tuhottua joutomaata, jossa vaeltavat vain rupiset mutantit.

DoctorWhoDalek1WEBTohtori ja hänen kumppaninsa Sarah (Elisabeth Sladen) ja Harry (Ian Marter) tupsahtavat kamppailun keskelle. Tohtori ja Harry päätyvät kaledien vangeiksi, Sarah mutanttien ahdistelemaksi ja sittemmin thalien orjatyövoimaksi.

Pääosa tarinasta tapahtuu harmaissa maanalaisissa huoneissa, joissa järjestystä pitävät yllä thalien natsimaiset turvallisuusjoukot. Tiedemiehiä käskyttää Davros, dalekien alaosaa muistuttavaan pyörätuolilaitteeseen sidottu kurttunaama. Hän aikoo varmistaa, että thal-rotu säilyy elinvoimaisena aina ja iankaikkisesti.

Davros on myös parannellut rotunsa piirteitä poistamalla turhia ominaisuuksia, kuten kyvyn kokea sääliä ja myötätuntoa. Samalla hän on vahvistanut kasvattiensa halua valloittaa ja tuhota vastustajansa. Tavoitteena on yhden puhtaan rodun armoton ylivalta.

Davros on pakkomielteisen sekopääprofessorin kiteytymä. Hän on näkemyksissään ehdoton ja omasta mielestään viiltävän looginen älykimppu, jonka ainoa oikea sijoituspaikka olisi mielisairaalan suljettu osasto. Kun tämä herra kirkuu sairaita käskyjään kimeällä äänellä tai vaatii vangitulta Tohtorilta yksityiskohtaisia tietoja dalekien tulevista epäonnistumisista, juoksevat kylmät väreet katsojan selkäpiissä.

DoctorWhoDalek2WEBKuudesta noin 25-minuuttisesta jaksosta koostuva Genesis of the Daleks sisältää useita vaikuttavia kohtauksia ja juonenkäänteitä. Tarina kritisoi osuvasti nationalismia, rasismia ja fasismia sekä heittää peliin kinkkisiä moraalikysymyksiä.

Hyviä sisällöllisiä elementtejä laimentavat sarjan ulkoisen ilmeen köyhyys, pääosin kehnot efektit sekä kerronnan turhanpäiväinen venyttely. Lisäksi Baker vetää Tohtorin roolin läpi kuin olisi unten mailla. Kumppaneista Harry jää täysin turhaksi painolastiksi.

Ongelmista huolimatta Genesis of the Daleks herättää vakavia ajatuksia sekä jättää mieleen vahvat muistikuvat. Aika hyvin lähes 40 vuotta vanhan televisiosarjan jaksolta.

”Exterminate!”

Leffa ••••
Kuva •••
Lisät ••••

Genesis of a Classic on tunnin mittainen dokumentti Genesis of the Daleks -tarinan kehittelystä ja toteutuksesta. Ääneen pääsee laaja skaala sarjan tekijöitä tuottajista ja näyttelijöistä aina dalek-operaattoreihin asti. Kokonaisuus on sekä sympaattinen, informatiivinen että hauska. Dalek-ääni Roy Skelton sekä Davros-mies Michael Wisher vievät parhaat pisteet.

Lähes yhtä mittava on The Dalek Tapes -dokumentti. Siinä käydään usean haastateltavan kanssa läpi kaikki dalekien esiintymiset klassisissa Doctor Who -jaksoissa.

Kahden levyn pakettiin on upotettu myös kommenttiraita, fotogalleria ja kaikkea muuta pikkukivaa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/14.

Kirjat – Marisha Pessl: Yönäytös

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

PesslNightFilmWEBMarisha Pessl
Yönäytös
Night Film
Suom. Laura Beck. Otava

Kaikkia mysteereitä ei ole tarkoitettu avattaviksi. Ainakaan, jos totuudesta ei ole valmis maksamaan kovaa hintaa.

Amerikkalaiskirjailija Marisha Pesslin toinen romaani, Yönäytös, herätti maailmalla jo ennakkoon niin suurta pöhinää, että se julkaistiin pikavauhtia myös suomeksi. Käytännössä lähes samaan aikaan kuin Yhdysvalloissa. Kyseessä on arvoituksilla ja hämärillä johtolangoilla pippuroitu vetävä lukuromaani, jota on vaikea laske kesken käsistään – ihan siitäkin huolimatta, että sivuja tiiliskiveen on eksynyt yli seitsemänsataa.

Scott McGrath on maailmaa nähnyt tutkiva reportteri. Hänen uransa kokee pahan kolauksen, kun hän syyttää erakkomaista elokuvaohjaaja Stanislas Cordovaa vaaralliseksi, Charles Mansonin kaltaiseksi saalistajaksi. Kunnianloukkaus ilman pitäviä todisteita tekee harvemmin hyvää journalistin uskottavuudelle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Cordovan tytär Ashley kuolee epäselvissä olosuhteissa. Tämä herättää jälleen McGrathin pakkomielteen, joten hän ryhtyy entistäkin määrätietoisemmin tutkimaan ohjaajan ja tämän tyttären salaisuuksiin verhottua elämää. Yhdessä kahden nuoren kumppaninsa kanssa hän jäljittää Cordovat tavanneita ihmisiä ja saa heidät avautumaan kokemuksistaan.

Vähitellen esiin keriytyy kuva todellisuuden pimeälle puolelle sukeltaneesta nerosta, joka on valmis uhraamaan kaiken vimmaisten visioidensa vuoksi. Hurjat noitamenot, salatieteet ja lapsiuhrit värittävät kertomuksia – tai niin ainakin McGrath kuulemastaan päättelee. Mutta mikä on totuus? Onko kyseessä pelkkä huhujen kimara vai kumpuavatko Cordovan elokuvien hypnoottiset pelkotilat aidon pahuuden syövereistä?

Romaanin parasta antia ovat Cordovan filmien kuvaukset ja analyysit. Valtavalle maatilalleen sulkeutunut ohjaaja ei anna haastatteluja, mikä vain lietsoo hänen kauhuelokuviensa synkkiä tulkintoja. Pahaenteisyyttä lisäävät näyttelijöiden oudot katoamiset ja se, että Cordovan viimeisimmät filmit on luokiteltu niin ahdistaviksi, ettei niitä ole päästetty lainkaan viralliseen levitykseen. Salaisten näytösten ohessa kielletyt leffat voi katsoa vain kädestä käteen leviävinä piraattiversioina. Näissä elokuvissa maailma ja ihmissielu revitään vereslihalle eikä mikään ole katsomiskokemuksen jälkeen ennallaan.

Pessl osaa rakentaa kirjaan jännitteitä, jotka kuljettavat tarinaa mukaansatempaavasti. Kun päähenkilöt lopulta tunkeutuvat Cordovan tilalle, kiristyy vainoharhainen tunnelma käsinkosketeltavaksi. Myös romaanin ensimmäinen päätös on hämmästyttävän älykäs. Valitettavasti se toinen vetää hyvältä ratkaisulta jalat alta.

Pisteet ansaitsee kirjailijan paneutuminen henkilökuviin. Pääosa teoksen hahmoista on täysipainoisesti hahmoteltuja, omaehtoisia persoonallisuuksia. Tosin kaikkien vastaantulijoiden hillitön into tilittää McGrathille aiemmin salassa pitämiään Cordova-muistoja ei ole kovin uskottavaa. Muutenkin kerrontaa olisi voinut virtaviivaistaa, sillä nyt haahuillaan turhaa mustan magian hallusinatorisilla sivupoluilla.

Tavanomaisesta psykologisesta trilleristä Yönäytöksen erottaa kokeellinen toteutus. Normaalin tekstin sekaan on ympätty nettisivuja, lehtijuttuja ja poliisiraportteja visuaalisesti toisintavaa materiaalia. Konsepti ei ole pelkkää erikoisuuden tavoittelua, sillä se tuo tarinaan sekä realismin henkeä että tuoreita kerronnallisia keinoja.

Aiheen mukaisesti romaaniin on tietysti upotettu myös rutkasti elokuva- ja kirjallisuusviitteitä. Tämän ohessa piikitellään nykypäivän älyvapaata pikakulutuskulttuuria, jossa Twitter-viestit ovat korvanneet laatujournalismin.

Yönäytöstä on helppo suositella sekä kauhuelokuvien että jännärien ystäville. Se ei vedä vertoja Theodore Roszakin mestarilliselle, Tähtivaeltaja-palkitulle Flicker-romaanille (ks. Tähtivaeltaja 1/97), mutta tarjoilee silti ihan fiksun ja filmaattisen lukurupeaman.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/14.

Sarjakuvat – Batman

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , , , , ,

BatmanRiivattuRitari-kansiWEBJeph Loeb & Tim Sale
Batman x 3

Riivattu ritari

Ennen kuin Jeph Loeb ja Tim Sale loivat yön synkän lepakkoritarin ympärille lähes 400-sivuisen Pitkä pyhäinpäivä -tarinan he harjoittelivat teemaa kolmella lyhyemmällä halloween-sarjalla. Ne on koottu yksiin kansiin Batman: Riivattu ritari -kirjaksi (Egmont), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2012.

Alunperin vuonna 1993 julkaistussa ensimmäisessä kertomuksessa Lepakkomies saa vastaansa Variksenpelätin. Rentoja riimejä lasketteleva, häiriintynyt olkiukko räjäyttelee muuntaja-asemia, jotta hänen jenginsä voi käyttää sekasortoa hyväkseen ryöstökeikoilla.

Sarjakuvan keskeisimpinä teemoina ovat kuitenkin Batmanin pelot, paineet ja ammatinvalinnan varjopuolet. ”Väsyttää… haluan sänkyyn. Mutta en voi valita. Sillä Gotham on valinnut minut.”

BatmanRiivattu-2WEBHullun Hatuntekijän jaksossa korostuvat puolestaan perhesuhteet. Oli kyse sitten komisario Gordonin adoptoimasta teinitytöstä tai Bruce Waynen ahdistavista lapsuusmuistoista. Harvoin Batmanin syntytarinaan on saatu yhtä voimallista tunnelmaa.

Lisäulottuvuuden juoneen tuo Hatuntekijän kiero Liisa Ihmemaassa -pakkomielle. ”Kaikki täällä ovat hulluja. Sinäkin.”

Kirjan viimeinen halloween alkaa Pingviinin hyökkäyksellä ja etenee Charles Dickensin Joulutarinan henkien siivittämänä valaistumiseen ja muutokseen. Ehkäpä nuoriherra Bruce saa kokemuksen myötä vihdoin uuden otteen elämästä. ”Viattomia tulee suojella. Lähes keinolla millä hyvänsä.”

Riivattu ritari esittelee lukijalle pakkomielteisen sankarin, jonka mieltä jäynäävät sekä katkera menneisyys että velvollisuudentunto. Loebin kerronnassa on vahva tempo ja emotionaalista iskuvoimaa. Tekstiä on käytetty kiitettävän taloudellisesti. Salen kuvitus hakee tyylikkyydessä vertaistaan – ja mies on mestari vaikuttavankokoisten kuvien sommittelijana.

Tästä kaavasta on parhaat lepakkoseikkailut tehty. ”Puhun järkeä järjettömälle. Moni voisi kysyä, kumpi meistä on sekaisin.”

BatmanPitkaPyhainpaiva-kansiWEBPitkä pyhäinpäivä

Vuonna 2013 suomeksi tulla pullahti Jeph Loebin ja Tim Salen arvostettu Batman-albumi Pitkä pyhäinpäivä (Egmont). Se on parivaljakon toinen merkittävä lepakkorupeama – edeltävä Riivattu ritari ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Teos on myös toiminut esikuvana Christopher Nolanin ja David S. Goyerin Bat-elokuville, kuten herrat esipuheessaan paljastavat.

”Minä uskon Gotham Cityyn”, toteaa Bruce Wayne tarinan ensimmäisellä sivulla. Viittaritarin uran alkumetreillä kaupunki on korruption ja rikollisjengien mädättämä. Lain sijaan valtaa pitää käsissään Carmine Falconen johtama mafiaperhe. Batman, ylikomisario James Gordon ja syyttäjä Harvey Dent päättävät kuitenkin yhdessä vapauttaa Gothamin roistoista.

Lue loppuun →