Sarjakuvat – Batman: Europa

BatmanEuropaKansiWEB

Batman: Europa

Pari vuotta sitten Yhdysvalloissa julkaistu Batman: Europa (RW) on monessa suhteessa mielenkiintoinen teos.

Eurooppalais-amerikkalaisena yhteistyönä syntyneen albumin käsikirjoituksesta vastaavat Matteo Casali ja Brian Azzarello. Sivusuunnitelmat ovat puolestaan italialaisen Giuseppe Camuncolin käsialaa. Lopullisen ilmeen sarjakuvalle ovat luoneet Camuncolin ohessa yhdysvaltalainen Jim Lee, espanjalainen Diego Latorre sekä ranskalainen Gérald Parel – jokainen heistä on kuvittanut yhden numeron alkuperäistä minisarjaa.

BatmanEuropaLeeWEB

Taiteensa puolesta albumi onkin kokeellinen. Tarjolla on neljää hyvin erityylistä jälkeä, joita yhdistää lähinnä omintakeisuus ja maalauksellisuus. Lähimmäs perinteistä supersankarityyliä kurkottaa Leen osuus, mutta muuten teoksen kuvitus kulkee polkuja, joille Batman-sarjakuvat harvoin eksyvät. Huikein näyttö tästä on Latorren jakso, joka muistuttaa enemmän impressionistisia maalauksia kuin sarjakuvallista kerrontaa. Wautsi wau!

BatmanEuropaLatorreWEB

Tarina vie lepakkosankarin ja hänen mielipuolisen arkkivihollisensa Jokerin halki Euroopan. Epäsuhta kaksikko joutuu kerrankin lyömään hynttyynsä yhteen. Tuntematon taho on näet tartuttanut molempiin viruksen, joka tappaa heidät viikossa, ellei vastalääkettä löydy. Johtolankoja perataan esiin niin Berliinistä, Prahasta, Pariisista kuin Roomastakin.

Näkymättömästä vihollisesta huolimatta sarjakuvan ydin on Batmanin ja Jokerin välisessä suhteessa. Tähän ikuiseen kissanhännänvetoon on saatu upotettua aimo annos dramatiikkaa, joka tuo hetkittäin mieleen jopa Tappava pila -klassikon: ”Hän. Minä. Toistemme veri huulillamme. Hakattuina. Rikottuina. Kuolevina. …Ja hän vain nauraa.”

Lopulta kysymys kuuluu, onko Batman valmis astumaan haudan uumeniin, jos se on ainoa keino vapauttaa maailma Jokerin ikeestä.

BatmanEuropaCamuncoliWEB

Sarjakuva esittelee eurooppalaiset tapahtumakaupungit äärimmäisen tiivistetysti. Silti se tavoittaa aina jotain oleellista kunkin maineesta ja mielenlaadusta.

Kokonaisuuden miinuksiksi on laskettava hetkittäinen tyhjäkäynti ja pahispaljastus, joka ei erityisemmin ilahduta. Näistä kauneusvirheistä huolimatta Batman: Europa lukeutuu viime aikojen kiehtovimpiin lepakkosuomennoksiin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

BatmanEuropaParelWEB

Sarjakuvat – Batman & Ihmepoika Robin

BatmanIpRobinKansiWEBDC-yhtiö on ilmoittanut, että Frank Miller palaa Yön ritarin pariin mielipuolisesti nimetyllä Dark Knight III: The Master Race -sarjakuvalla. Miller vastaa tuotoksen käsikirjoituksesta yhdessä Brian Azzarellon kanssa. Taiteesta huolehtivat puolestaan Andy Kubert ja Klaus Janson.

Odotukset ovat mahdottoman alhaalla, mutta ainahan itseään voi huvittaa Millerin piirtämällä Dark Knight Universe Presents: The Atom -minisarjakuvan kannella. Nyt putosivat pöksytkin jalasta järkytyksestä!

Tämän käsittämättömän siirron kunniaksi kaivoin blogiin muutaman vuoden takaisen arvostelun Millerin käsikirjoittamasta Batman & Ihmepoika Robin -albumista. Jo se saa lukijan pään heittämään häränpyllyä.

BatmanIpRobin2WEBBatman & Ihmepoika Robin

Mikäli Spirit-elokuvaa ja Batman & Ihmepoika Robin -albumia (Egmont) on uskominen, mestarillinen sarjakuvataiteilija Frank Miller on 50 vuotta täytettyään menettänyt viimeisetkin aivon rippeensä. Mikään muu ei selitä näiden uutuustuotteiden täydellistä lahjattomuutta.

All Star Batman & Robin -lehden numerot 1–9 yksiin kansiin kokoava Batman & Ihmepoika Robin sijoittuu jälleen kerran niihin hetkiin, kun yön viittaritari on vasta aloittelemassa uraansa. Millerin tulkinnassa Bruce Wayne on synkän harhainen lepakkokostaja, joka ammentaa nautintonsa väkivallasta ja päättömästä kaahailusta. Tämän Batmanin hullu nauru kaikuu Gothamin kaduilla psykopaattisempana kuin Jokerin konsanaan.

Vähintäänkin epätasapainoisena voidaan pitää myös tapaa, jolla lepakkoveitikka hankkii pyhään sotaansa teinipoika-apurin. Kun akrobaattimestari Dick Graysonin vanhemmat ammutaan tämän silmien edessä, Batman kaappaa pojun autoonsa, pärskii tämän naamalle repliikkejä tyyliin ”Oletko kehitysvammainen tai jotakin?” ja hylkää sitten lepakkoluolaan. Kun Alfred ehdottaa, että orvolle teinille pitäisi tarjota muutakin ruokaa kuin raakoja rottia, Leppis on vähällä vetää uskollista palvelijaansa turpaan.BatmanIpRobin6WEB

Samaa yksipuolista raivotyyliä edustavat myös muut sarjakuvan sankarihahmot. Kuten hutsahtavasti pukeutuva Musta Kanarialintu, joka potkii stilettikoroilla naamaan kaikkia, jotka kutsuvat häntä herkkupepuksi. Tai Ihmenainen, jolle miehet ovat BatmanIpRobin5WEBvain lahdattavaksi kelpaavia spermaveivejä. ”Kuvotat minua”, telaketjufeministien vähäpukeinen irvikuva toteaa Teräsmiehelle.

Moraalittomuuden syövereissä sekoilevan tarinan sisältö on yhtä tyhjää kuin sen päähenkilöiden arvomaailmakin. Nihilististen sankareiden muottia kun on tutkittu paljon syvällisemmän jo noin miljoonassa 1990-luvun supersankarisarjakuvassa. Näin visioton aiheen käsittely maistuu pahasti pilaantuneelta kalkkunapaistilta.

Milleriä totisemmin ovat urakkaansa suhtautuneet taiteesta vastaava Jim Lee ja väreistä huolehtiva Alex Sinclair. He tekevät erinomaisen huolellista työtä sen pohjalta, mitä käsikirjoitus tarjoilee. Erityisesti Lee ottaa kaiken irti hampaat irvessä heiluvasta Batmanista sekä kuviin uiskentelevista alusasuisista seksipommeista.

Batman & Ihmepoika Robin saattaa oikein luettuna tarjota makeat naurut. Mutta uudeksi Miller-klassikoksi se kelpaa korkeintaan Arkhamin vankimielisairaalan potilaiden keskuudessa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/10.

BatmanIpRobin3WEB