Solo: A Star Wars Story

Harrison Fordin näyttelemä Han Solo on Tähtien sota -universumin rakastettavin renttu. Niinpä nuorta Soloa esittävällä Alden Ehrenreichilla on isot saappaat täytettävänään. Vaikka Ehrenreich ei ole yhtä karismaattinen näyttelijä kuin Ford, hän suoriutuu vaikeasta tehtävästään suhteellisen kelvollisesti. Hetkittäin hänet on jopa helppo kuvitella nuoreksi Han Soloksi.

Tässä toki auttaa se, että elokuvaan on tungettu lähes väkisin kaikki ne yksityiskohdat, jotka hahmon menneisyydestä tiedetään alkuperäisten elokuvien pohjalta – tyyliin Kesselin keikka ja se, kuinka herra sai Millennium Falconin haltuunsa.

Ron Howardin rutinoidusti ohjaama filmi käynnistyy Corellian tehdasplaneetalta, jossa nuori Han hankkii elantonsa ryöstelevänä viemärirottana. Veri vetää miestä kuitenkin avaruuden käymättömille korpimaille. Pakoyritys rakkaan Qi’ran (Emilia Clarke) kanssa päättyy onnettomasti, kun nainen jää vangiksi ja Han joutuu listautumaan Imperiumin riveihin.

Tästä alkaa seikkailu, jonka kuluessa Han törmää niin Chewbaccaan (Joonas Suotamo), Tobias Beckettin (Woody Harrelson) sympaattiseen rosvojoukkioon kuin ihastuttavan lipevään Lando Calrissianiin (Donald Glover). Kapuloita päähenkilöiden rattaisiin heittelevät vaikutusvaltaisen Crimson Dawn -rikollisjärjestön armoton napamies Dryden Vos (Paul Bettany) sekä Enfys Nestin (Erin Kellyman) johtama Pilviratsastajien lurjusjoukkio. Myös kovia kokenut Qi’ra näyttelee merkittävää roolia tapahtumien tuoksinassa.

Solo: A Star Wars Story kulkee pääosin viihdyttävästi, vaikka lähes olematon juoni painottuukin toimintakohtauksiin henkilökehittelyn kustannuksella. Mallia moniin jaksoihin on haettu vanhoista lännenelokuvista, mikä tekee niistä tuttuja ja turvallisia, mutta myös loppuunkaluttuja.

Kokonaisuus on muutenkin ulkokultainen eikä herätä missään vaiheessa samanlaista tunnekuohua kuin onnen kyyneliä heruttanut Rogue One tai ne The Force Awakensin kohtaukset, jotka ottivat ilon irti ikääntyneestä Solo/Chewbacca-parivaljakosta.

Yleisestä keskinkertaisuudesta huolimatta Hanin ensibondausta Chewbaccan ja Landon kanssa katselee lähes mielikseen. Positiiviselle puolelle lukeutuvat myös filmin mainio näyttelijäkaarti, droidien oikeuksia kovaan ääneen puolustava L3-37-robotti sekä useat vahvat naishahmot. Lisäksi tarinan loppupuolelle sijoitettu moraalinen dilemma tuo kuvioihin sekä aitoa asiasisältöä että kivoja vinkkejä tulevasta. Suomalaisia katsojia ihastuttanee Suotamon läsnäolon ohessa viittaus Teräs Käsi -taistelutekniikkaan.

Mutta oliko sitä nyt ihan pakko leipoa Han Solosta näin yksiselitteistä sankarihahmoa?

Toni Jerrman – 3 tähteä