Sarjakuvat – Guido Buzzelli: Trilogia

TrilogiaKansiWEB

Guido Buzzelli
Trilogia

Guido Buzzelli (1927–1992) lukeutuu saman ikäpolven italialaissarjakuvan mestareihin kuin vaikkapa Guido Crepax ja Hugo Pratt. Täällä kaukaisessa pohjolassa hän on kuitenkin jäänyt lähes tuntemattomaksi. Niinpä kolme huikeaa tarinaa sisältävän Trilogia-teoksen (Täysi Käsi) julkaiseminen suomeksi on todellinen kulttuuriteko. Alkujaan nämä sarjakuvat ovat ilmestyneet 1960- ja 1970-lukujen taitteen molemmin puolin.

Trilogia1WEB

Kurjien kapina on ilkikurisen räävitön mukaelma ikiaikaisesta aiheesta. Teos, jonka kuvissa ja sommitelmissa on vahvoja vaikutteita maalaus- ja piirrostaiteen klassikosta.

Sarjakuvan maailmassa rumat ja rujot kurjat raatavat kaivoksissa kauniiksi kutsutun yläluokan komennuksessa. Orjatyö ei kuitenkaan ylevöitä, joten rupiset kansalaiset ovat sisäisestikin aikamoisen rivoa sakkia. Järki ei päätä pakota myöskään kylpemisestä sekä yltäkylläisistä pidoista ja orgioista nautiskelevien kauniiden keskuudessa. Tyhjänpäiväistä runoa ihastellaan ja kutsutaan eeppiseksi, mystilliseksi ja suunnattoman sensuelliksi. Ja sotia saadaan aikaan riidasta, kenellä on komein kylpyallas.

Trilogia2WEB

Kurjien kapinassa Buzzelli ruoskii armotta ihmiskunnan pinnallisuutta, tyhmyyttä, ahneutta, väkivaltaisuutta ja laumasieluisuutta – yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Fantasiahenkisen satiirin tiimellyksessä meno yltyy jatkuvasti päättömämmäksi, eikä yksikään hahmo selviä tykityksen keskeltä puhtain paperein.

Taiteilijan pessimistinen ja nihilistinen ihmiskuva on vahvasti esillä myös Labyrintit-tarinassa. Se kertoo itsekeskeisestä miehestä, joka vaeltaa suurtuhon jälkeisessä maailmassa. Vimmaisissa kuvissa päälle hyökyy ruumiita, raunioita ja kaatuneita mainostauluja – sekä ihmispäisiä koiria ja koirapäisiä ihmisiä. Tämän mielipuolisen karnevaalin keskelläkin päähenkilömme ensimmäinen ajatus on hänen autonsa, talonsa ja pankkitilinsä kohtalo.

Trilogia3WEB

Mustanpuhuvan friikkisirkuksen vastapainona toimii scifistinen Sfääri, jossa kaikki on puhtoista ja täydellistä. Mutta se, voiko tätä fyysistä ja psyykkistä terveyttä korostavaa yhteisöä kutsua utopiaksi – tai saavuttamisen arvoiseksi – onkin jo täysin toinen kysymys. Ainakaan tavallisen viallisella ihmisellä ei ole sinne mitään asiaa.

Labyrintit on kuin kuumehoureinen trippi mielettömyyden kaiken syöville turuille. Päälle vyöryvä höykytys, joka kuljettaa lukijan keskelle turmion balettia ja hullujen tiedemiesten hillittömiä ihmiskokeita. Absurdi ja toivoton sarjakuvahelmi.

Trilogia4WEB

Teoksen päättävä Zil Zelub on Shokki-tyylinen kertomus kehnosta sellonsoittajasta, joka herää eräänä aamuna kafkamaiseen tilanteeseen: hänen ruumiinsa osat, kuten kädet, jalat ja pää ovat alkaneet elää omaa, vartalosta irrallista elämäänsä. Väliin ne toki kiinnittyvät takaisin kehoon, mutta eivät välttämättä omille paikoilleen.

Etsiessään parannuskeinoa kiusalliseen vaivaansa Zil joutuu sekoitetuksi poliittiseen kaksintaisteluun, jossa kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja. Mutta tämä on vain yksi juonne tarinassa, jossa piirileikkiä käyvät Zilin painajaisunet, lapsuusmuistot ja sankarihaaveet. Koskaan unohtamatta kaupunkia riivaavia kalmanlemuisia muovilintuja.

Trilogia6WEB

Sarjakuvan voi nähdä myös vertauskuvallisena tarinana itseään epäonnistuneena pitävän taiteilijan henkisestä kujanjuoksusta. Raivosta ja turhautumisesta sekä tunteenpalon intohimoisesta ailahtelusta.

Kokonaisuutenaan Trilogia on uskomattoman hieno teos, joka on tulvillaan omintakeista taidetta ja vahvaa kerrontaa. Nyt eletään toivossa, että jatkossa Buzzellia saataisiin enemmänkin suomeksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/20.

Trilogia5WEB

Sarjakuvat – Altan: Ada viidakossa

AdaViidakossaKansiWEB

Altan
Ada viidakossa

Vanhat patut saattavat muistaa Francesco Tullio Altanin Ada viidakossa -sarjakuvan Tapiiri-lehdessä julkaistuna jatkosarjana. Nyt tämä hienostunut ja elegantti – vai oliko se sittenkin kyyninen ja inhorealistinen? – klassikko on vihdoin saatu suomeksi yksissä kansissa. Kiitos tästä kulttuuriteosta kuuluu Asema Kustannukselle, Zum Teufelille ja Täysi Käsi Oy:lle. Ja tähän perään taputuksia ja hurraa-huutoja!

Alunperin 1970-luvun lopulla Italiassa julkaistu Ada viidakossa sijoittuu toisen maailmansodan katveeseen. Tarina käynnistyy, kun julkean perinteisessä sisäoppilaitoksessa opiskeleva siveä, mutta moraaliltaan ailahtelevainen Ada saa kuulla setänsä menehtyvän pian.

Ada5WEB

Kuolinvuoteellaan mies yllättää sekä Adan että niljan Nancy-serkun testamenttaamalla koko omaisuutensa Percy-pojalleen. Moisesta jälkikasvusta kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, sillä setä on heittänyt pojan ilmalaivasta viidakkoon jo parikymmentä vuotta aiemmin – todistaakseen vaimolleen, että on pohjimmiltaan kova jätkä.

Hyväsydämisenä neitokaisena Ada päättää lähteä etsimään serkkuaan banaanien ja apinoiden kansoittamasta Afrikasta – mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Näin ihanne ja hyöty yhtyvät villiin seikkailuun. Mukaan tarttuu myös Carmen, tulisen kultivoitunut espanjalainen kamarineito.

Ada3WEB

Nancy-persostelija ei kuitenkaan luovuta näin helpolla, vaan lähtee Adan perään serbialaisen taksikuskin kanssa. Myöhemmin kuvioihin tulla tupsahtavat mm. urkuja viidakossa soitteleva majuri Collins sekä tämän sveitsiläinen elämänkumppani, norsunluuhimoinen Rudi von Grudi.

Afrikan sydämessä kohtalokkaan sekalainen seurue juonii, pettää ja vaihtaa puolta minkä kerkiää. Ja aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, tapahtumiin sekaantuu myös imettäjänsä pomottama Hitler: ”Soita Rommelille! Olen kurkkua myöten täynnä sen Wehrmachtin, vai mikä piru se on, älypäitä jotka vain syöttävät kullejaan kärpäsille! Ach!”

Ada2WEB

Kokonaisuutena Ada viidakossa on ihastuttavan päätöntä kamaa. Klassisen romaanin muotoon puettu absurdi satiiri pilkkaa ahneutta, natseja, brittiläistä yläluokkaa ja kaikkea mitä mieleen sattuu. Oman lisäulottuvuutensa sarjakuvaan tuo ruutujen alla pyörivä tekstiraita, joka sekä selittää että kommentoi tapahtumia.

Altanin orgaanista kynänjälkeä, jossa ihmishahmojen taustalle on ahdettu kärpäsiä, torakoita ja muita villejä yksityiskohtia, ei voi olla ihailematta. Naiset hän piirtää 1920-lukulaisiksi mykkäelokuvakaunottariksi, miehet susirumiksi ruttupäiksi.

Ada viidakossa on nerokas tippaleipähelmi ajalta, jolloin italialainen sarjakuvataide oli maailman napa ja meloni.

Toni Jerrman

Tämä arvostelu julkaistaan ennakkomaistiaisena kuunvaihteen tienoilla ilmestyvästä Tähtivaeltaja-lehden numerosta 3/18.

Ada4WEB