Kolumni – Pääkirjoitus 2/18

Adobe Photoshop PDF

Trump, Putin, Erdoğan. Unkari, Puola, Pohjois-Korea. Facebook, Google, Amazon. Pahuus leviää maailmalla kuin rutto. Osalla pahuuden ilmentymistä on aseinaan sensuuri, valvonta, uhkailu tai aivopesu. Toisilla kiristys, väkivalta ja järjenvastaiset valheet.

Samaan aikaan yksilönvapaudet kaventuvat hälyttävää vauhtia. Demokratiat taantuvat, äärioikeisto nousee. Terrorismi ja uskonnollinen fundamentalismi kasvattavat suosiotaan. Julkea vihapuhe, sosiaalista mediaa riivaava lynkkausmentaliteetti, kansalaisten kyykyttäminen ja terveysfasismi valtaavat alaa. Valemedia jyrää riippumattoman tiedonvälityksen ja järjen äänet alleen.

Netissä vapaus on jo vuosikaudet ollut silkkaa harhaa. Lukemattomat urkintafirmat tietävät mielihaluistamme, kulkureiteistämme ja seksuaalisesta suuntautumisestamme enemmän kuin me itse – ja myyvät tiedot parhaiten tarjoavalle.

Niinpä ei ole ihme, että dystopiat ovat hallinneet nuorten tieteiskirjallisuutta jo pitkään. Viime vuosina kehitys on heijastunut vahvasti myös aikuisten kirjallisuuteen. Trendistä löytyy esimerkkejä tämän Tähtivaeltajan kirja-arvosteluista.

Tulevaisuuden mahdollisia kehityssuuntia käsitellään myös Ville Lähteen kirjoittamassa Ken MacLeod -analyysissä, Kimmo Lehtosen Kutzpah-palstalla sekä Jari Olavi Hiltusen Dostojevski-artikkelissa.

MacLeodin vastikään valmistuneessa The Corporation Wars -trilogiassa kaksi äärimmäistä ideologiaa taistelee maailmanvallasta. Molemmilla on oma visionsa siitä, millainen on ainoa oikea tapa elää. Ja tämän kädenväännön he vievät aina kaukaiseen avaruuteen asti.

Kutzpah esittelee puolestaan tuoreita kirjoja, joissa visioidaan erilaisia tulevaisuuden yhteiskuntamalleja. Osa niistä taipuu utopian suuntaan, toiset taas muistuttavat enemmän dystopioita.

Dostojevski on eittämättä venäläisen kirjallisuuden suurnimi. Harvemmin muistetaan kuitenkaan mainita, että hänen tuotantoonsa lukeutuu myös useita spefi-tekstejä. Niitä sävyttää usko ihmiskunnan parempaan tulevaisuuteen.

Numeron muusta sisällöstä mainittakoon Alastair Reynoldsin vinkeä Kuusitoista kysymystä Kamala Chatterjeelle -novelli sekä artikkeli Neil Gaimanin American Gods -romaanin saamista uusista muodoista.

Esiin noston ansaitsee myös Liu Cixinin Ihmiselämä-novelli, jonka Rauno Sainio on kääntänyt suoraan kiinasta. Cixin on juuri nyt siinäkin mielessä ajankohtainen, että hänen Hugo-palkittu Kolmen kappaleen probleema -romaaninsa ilmestyy syksyllä suomeksi.

Kaiken tämän ohessa tarjolla on Napalmia, Night Visionsia, keinomaailmoja sekä rutkasti kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja.

Sitten ei muuta kuin lukemaan ja kuuntelemaan!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.