Sarjakuvat – Vesa Vitikainen & Tuomas Myllylä: Kalevala 3000

Vesa Vitikainen & Tuomas Myllylä
Kalevala 3000

Musta Ritari

Suomen kansalliseepoksesta on ammennettu aineksia lukuisiin sarjakuviin. Nyt vuorossa on Vesa Vitikaisen ja Tuomas Myllylän scifi-versio Kalevala 3000. Tosin siihen on lainattu elementtejä lukuisista muistakin ilmansuunnista, kuten Tähtien sodasta ja kotimaisista laululyriikoista.

Sillä aikaa kun Väinämöinen on vaellellut teillä tietymättömillä, ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen itsensä Jumalaksi kohottaneen Kaunomielen johdolla. Samalla ihmiset ovat pääosin unohtaneet laulun lahjat ja taantuneet helposti hallittaviksi lampaiksi. Kaunomielen armeijoita johtaa ”Darth Vader” eli Rautapaavi, mutta tällä kertaa sotilaat eivät ole klooneja vaan Sammon henkiinherättämiä kalmoja, Ristiritareita. Kuolontähti on puolestaan korvattu Planeetansyöjällä ja Imperiumi Unionilla.

Tarina käynnistyy Kalevan ja Ainon häistä, jotka keskeytyvät Rautapaavin masinoimaan hyökkäykseen. Sen seurauksena Aino vangitaan Kaunomielen uudeksi morsiameksi. Kostoa janoava Kaleva päättää liittyä paluun tehneen Väinämöisen johtamaan kapinalliseen pakanaliittoon. Sen jäsenhakemusten käsittelijänä toimii Ilmarisen takoma vaimo, C-3PO… ei kun siis kultainen nainen.

Jääplaneetalla vieraillaan tuonpuoleisessa ja sitten muistellaan Tonttulassa käytyjä kiivaita taisteluita. Muutenkin tarinassa riittää kiivasta sotamättöä vaikka muille jakaa. Itse juonikuvio etenee sen sijaan episodimaisesti, minkä ohessa kerronnan rytmityksessä on omat ongelmansa. Varsinkin tarinan käynnistystä kiusaavat turhat sivujuonteet sekä fokuksen ailahtelevaisuus. Mutta alkukankeudesta päästyään Kalevala 3000 iskee paperille tuhdin annoksen vauhdikasta avaruusoopperaa.

Tasollista heilahtelua esiintyy myös taidepuolella. Pääosa jäljestä on taatun hurjaa sekä hurmeista Myllylää, mutta hetkittäin näyttää siltä kuin kiire olisi vienyt kuvista parhaimman terän. Kehnoiksi herran piirroksia ei silti kutsuisi edes vesi, joka on muutettu veriroiskeiseksi viiniksi.

”Herran rauhaa, pakanalliset!”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/22.

Sarjakuvat – Tuomas Myllylä: Pakanat

PakanatKansiWEB

Tuomas Myllylä:
Pakanat

”Minä vannon ikuista kostoa ja vihaa Launiaisten Liedolle, birkalaiselle Louhelle ja Ivarr Korpille. Veri on välillämme, kunnes poltan heidän talonsa, ryöstän naisensa ja juon heidän verensä. Kuule, Ukko, sanani!”

Tuomas Myllylän yli puoli vuosikymmentä työstämä Pakanat-sarjakuva on vihdoin valmistunut. Koko suurteos on nyt luettavissa yhtenä Musta Ritari -kustantamon julkaisemana 332-sivuisena tiiliskivenä.

Elämä 900-luvun Suomessa ei ole ruusuilla tanssimista. Ankarat talvet kurittavat, työ on raskasta, lapsikuolleisuus yleistä ja elinikä lyhyt. Sukujen ympärille rakentuneet heimoyhteisöt käyvät keskenään kauppaa, mutta myös sotivat parhaista apajista – mikä johtaa loputtomiin kostonkierteisiin.

 

Pakanat2WEB

Tarinan alussa Hyypiän suvun miehet polttavat Halikonhovin ja tappavat Halikon suvun jäsenet. Henkiin jää vain nuori Ari, joka myydään orjaksi itäisille maille. Kymmenen vuotta myöhemmin Ari Halikko palaa uskollisten soturien kera ja ryhtyy toteuttamaan omaa verikostoaan.

Kaukaisilla mailla legendaariseksi miekkamieheksi kasvanut Ari kiehuu pyhää vihaa ja lunastaa verellä paikkansa suomenniemen mahtisukujen keskuudessa. Samalla horjuu kuningas Väinämöisen ylläpitämä hauras rauha. Idän tuottoisille kauppareiteille riittää ottajia Ruotsin ja Tanskan suunnasta, eikä eripuraisilta suomalaisilta löydy tarpeeksi yhteishenkeä heidän pysäyttämiseensä. Niinpä ruumiskasat kasvavat ja rannikkokylä toisensa jälkeen leimahtaa liekkeihin.

Kalevalalaista nimistöä tulviva Pakanat maalaa hurmeista kuvaa maasta, jossa kirveeseen tartutaan pienimmästäkin syystä. Jossa sukukunnat juonittelevat toisiaan vastaan ja mahti asuu miekanvarressa. Jossa saatavat maksatetaan verellä.

Pakanat5WEB

Myllylän sarjakuva ei ole kuitenkaan silkkaa kuoleman balettia. Henkilöiden kehittelyyn ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa panostetaan. Ajankuvan luomisessa nähdään vaivaa, eikä tapahtumien poliittisia ulottuvuuksiakaan sivuuteta.

Fantastisempaa puolta tarinassa edustavat vanhojen jumalten palvonta, noitatietäjät ja alisessa maailmassa vierailut. Kovin miehisestä todellisuudesta nousee esiin myös useita voimakkaita naishahmoja.

Vahvalla mustavalkografiikalla kuvitettu Pakanat on suuria tunteita soitteleva tarinamammutti, joka kuuluu itse kunkin kirjahyllyyn kunniapaikalle.

Pakanat1WEB

Mutta ihan ilman risuja ei selvitä. Neljästä ”kirjasta” koostuvan kokonaisuuden kakkososio on painettu niin pienillä marginaaleilla, että osa ruuduista uppoaa ikävästi liimasidonnan uumeniin. Ja vaikka piirros muuttuu hieman episodi episodilta, niin päätösjakso eroaa muusta tyylistä niin rajusti, että se rikkoo jo tunnelmaa. Muutenkin viimeinen osuus juoksee tarinan loppuun hitusen hätäisesti.

Mutta mitäs me pienistä, kun miekat laulavat veristä balladiaan ja teksti soi vakuuttavan jylhästi. Kyllä tällä pitäisi vähintään yksi Sarjakuva-Finlandia irrota!

”Siellä he kuolivat kaikki… Selim, hiljainen soturi, joka seurasi herraansa maailman ääriin… Erik Kilpikoura, idäntien varjaagi ja Ari Halikon lähin asetoveri… Hämeen ja Suomenmaan parhaimmat rinta rinnan ja kourat toistensa kurkuissa…”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/18.

Pakanat4WEB