Uutiset – Helsingin Kirjamessut 2017

kirjamessutweb

Helsingin Kirjamessut 2017

Ensi torstaina se taas käynnistyy! Eli Helsingin Kirjamessut valtaavat Pasilan Messukeskuksen, joka täyttyy ääriään myöten kirjallisuuden ystävistä, ohjelmista ja hyvästä luettavasta. Nyt on siis helppo tietää, mitä tehdä 26.–29. lokakuuta.

Tuttuun tapaan messuilla on myös pääkaupunkiseudun spefi-seurojen yhteinen myyntipöytä, josta voi hankkia edulliseen tarjoushintaan hulppeat kasat Tähtivaeltajia, Marvineita, Aikakoneita, kirjoja, kyniä, kasseja, arpoja ja kaikkea muuta kivaa.

Ohjelmiston ykköspaikalla loistaa tietenkin Helsingin kirjamessujen perinteikäs scifi-ohjelma perjantaina 27.10. klo 17–20 Kullervo-lavalla:

17.00 Vaihtoehtoinen Suomi!
Kirjailijat visioivat Suomelle erilaisia nykyhetkiä ja tulevaisuuksia vaihtoehtohistorioiden ja science fictionin hengessä.
Vesa Sisättö (pj), Anne Leinonen, J. Pekka Mäkelä, Johanna Sinisalo

17.30 Maailmoja luomaan!
Maailmanrakennuksen työpajassa luodaan yhdessä fantasiamaailma tai pari vapaasti hyödynnettäväksi. Ohjelma on suunnattu kaikenikäisille kirjoittamisen harrastajille.
Kaisa Ranta

18.00 Kuvastaja-palkinnon jako
Suomen Tolkien-seura jakaa Kuvastaja-palkinnon vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle.
Marianna Leikomaa

18.30 Millaista fantasiaa oikeasti luetaan – Internet sen paljastaa
Scifi- ja fantasiasivusto Risingshadow.fi:n yli 230 000 käyttäjien kirja-arviota eivät voi olla väärässä. Panelistit ruotivat vuoden parhaat kirjat tilastojen valossa ja antavat omat kuumat vinkkinsä vuoden lukusaaliiseen.
Ella Peltonen (pj), Miina Hakonen, Niina Tolonen, Leena Viitanen, Juha Salmi ja Max Lampinen

Muista tutustua myös messulehteen, sillä Kirjamessujen kuluessa on toki tarjolla myös lukuisia muita scifiin ja fantasiaan tarttuvia ohjelmanumeroita!

 

Kolumni – Pääkirjoitus 3/17

TV317kansiOTSWEB

Uusimman Tähtivaeltajan pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota suomennetun scifin tämän hetkiseen hämmästyttävän kehnoon tarjontaan. Asia on sen verran tärkeä, että heitetäänpä tuo teksti myös tänne blogiin – uudella lisäkysymyksellä täydennettynä.

Tähtivaeltaja 3/17
Pääkirjoitus

Poikkitaiteellisuus, yhteiskuntakriittisyys, monikulttuurisuus ja tasa-arvon edistäminen ovat jo vuosia kuuluneet Tähtivaeltajan keskeisiin agendoihin. Maailmasta on tehtävä parempi paikka meidän kaikkien elää, ja siinä tieteiskirjallisuudella on oma tärkeä roolinsa.

Nykyisin englanniksi julkaistaan parempaa ja monimuotoisempaa scifiä kuin koskaan aiemmin. Eri kulttuuritaustoista ponnistavia kirjailijoita on yhä enemmän, ja se näkyy selkeästi myös romaanien sisällöissä.

Jostain syystä tämä trendi ei ole kuitenkaan rantautunut Suomeen asti. Suomeksi käännetään tänä vuonna vähemmän scifi-kirjoja kuin vuosikymmeniin, ja nekin ovat käytännössä kaikki valkoisten mieskirjailijoiden tuotantoa.

Missä viipyvät suomennokset vaikkapa sellaisilta Tähtivaeltajasta tutuilta kirjailijoilta kuin Nnedi Okorafor, Karen Lord, Nalo Hopkinson tai Zen Cho? Miksei suomeksi ole näkynyt ensimmäistäkään teosta Hugo-kisoissa hyvin pärjänneiltä N. K. Jemisiniltä, Yoon Ha Leelta tai Ann Leckieltä? Mihin mustaan aukkoon ovat hävinneet kaikki tässä ajassa kiinni olevat scifi-käännökset?

Vastaavia esimerkkejä huutavista suomennospuutteista voisi esittää roppakaupalla. Yksi lisänimi listaan on kiinalaissyntyinen Ken Liu, joka esitellään tässä Tähtivaeltajassa niin artikkelin, haastattelun kuin novellisuomennoksenkin kautta. Lukuisia palkintoja napsinut Liu on lahjakas kirjailija, jolta sujuvat suvereenisti niin vaikuttavien romaanien kuin novellienkin kirjoittaminen.

Kun katsotaan suomalaisten spefi-kirjoittajien kenttää, on tilanne paljon valoisampi kuin käännöspuolella. Romaaneja ja novelliantologioita julkaistaan runsain määrin, uusia hyviä kirjailijoita ponnahtelee esiin jatkuvalla syötöllä ja useat suomalaiset genrekirjailijat menestyvät maailmalla. Tarjonta on sekä moniäänistä että laadukasta.

Näitä kotimaisia huippunimiä nostetaan Tähtivaeltajassa esiin jatkuvasti. Nyt vuorossa on Anni Nupponen, jonka tuotantoon kuuluu sekä yhteiskuntakriittisiä romaaneja että kantaaottavia novelleja. Nupponen ei välttämättä päästä lukijaansa helpolla, mutta palkinto on aina sitäkin suurempi.

Tuttuun tapaan emme tyydy pelkkään kirjallisuuteen. Niinpä numerosta löytyy myös artikkeli sarjakuviin pohjautuvista televisiosarjoista. Ilmiö on viime vuosina paisunut kuin pullataikina, eikä loppua ole näköpiirissä. Erikoiskatsauksen teemaksi on valittu aikuislukijoille suunnatun Vertigo-linjan kiinnostavimmat tv-sovitukset.

PS. Jos itse saisin valita vapaasti vaikkapa kolme tuoreehkoa scifi-kirjaa, jotka pitäisi ehdottomasti kääntää suomeksi, ne olisivat:

– Ann Leckie: Ancillary Justice (2013)
– Yoon Ha Lee: Ninefox Gambit (2016)
– Kameron Hurley: The Stars Are Legion (2017)

Kolmella kirjalla raapaistaan tietysti vasta pintaa ja listalle voisi helposti nostaa useita kymmeniä muitakin teoksia. Mutta mitkä kolme kirjat sinä valitsisit?

Toni Jerrman

Elokuvat – Blade Runner 2049

BladeRunner2JulisteWEB

Blade Runner 2049
Eli tulevaisuuden kalvas hehku

Philip K. Dickin romaaniin pohjautuva, Ridley Scottin ohjaama Blade Runner (1982) on tieteiselokuvan ikonisimpia klassikkoja. Kun tällaiseen palvottuun kulttiteokseen ryhdytään yli 30 vuotta myöhemmin tekemään jatko-osaa, on ilmassa kaikki katastrofin ainekset.

Siksi onkin helpotus, että Blade Runner 2049 on harvinaisen onnistunut elokuva ja paras mahdollinen jatko, jota alkuteokselle saattaa toivoa. Kiitos tästä lankeaa tekijätiimille, johon kuuluvat mm. Blade Runneria fanittava ohjaaja Denis ”Arrival” Villeneuve, molempien filmien toisena käsikirjoittajana toiminut Hampton Fancher, kolmetoista Oscar-ehdokkuutta kerännyt kuvaaja Roger Deakins sekä nyt tuottajanpallilla istuva Scott.

BladeRunner22WEB

Blade Runner 2049:ssä alkuperäisen elokuvan tapahtumista on kulunut 30 vuotta. Nexus-sarjan replikantit on kielletty ja korvattu uusilla, Wallace-yhtiön tuottamilla tottelevaisemmilla malleilla. Vapaalla jalalla piilottelee silti yhä joitain vanhan polven replikantteja. Heitä etsivät blade runnerit, kuten Los Angelesin poliisiosaston leivissä työskentelevä K (Ryan Gosling). Tavalliset ihmiset eivät edes yritä peitellä halveksuntaansa kaikkia ”nahkiaisia” kohtaan.

Hologrammivaimonsa (Ana de Armas) kanssa asuva K on itsekin uuden sukupolven replikantteja. Hän hoitaa tehtävänsä tunnollisesti, rauhallisen melankolisesti ja ilmeenkään värähtämättä. Kunnes eteen tulee tapaus, jolla näyttäisi olevan kytköksiä hänen keinotekoisiin lapsuusmuistoihinsa – minkä pitäisi olla mahdotonta.

BladeRunner24WEB

K:n mieltä alkaa yhä vahvemmin kaihertaa kysymys, kuka tai mikä hän oikein on. Samalla esiin nousee Dickin tuotannolle tyypillinen pohdinta androidien ja muiden keinotekoisten luomusten inhimillisyydestä ja oikeudesta ihmisarvoon. Millä perusteella replikantit mielletään pelkäksi omaisuudeksi? Eivätkö he syntyperästään huolimatta ole lopultakin aivan samanlaisia yksilöitä kuin me?

Tätä dilemmaa vain syventää K:n hologrammivaimo, josta kasvaa ohjelmointinsa pohjalta tunteva ja ajatteleva persoona. Henkilö, joka aidosti rakastaa miestään. Missä vaiheessa tietokoneohjelma muuttuu tietoiseksi olennoksi, jota kuuluisi kohdella tasavertaisena ihmisten kanssa?

BladeRunner23WEB

Teemaan pureudutaan myös Wallace-firmaa johtavan Niander Wallacen (Jared Leto) kautta. Tämä maanisen eksentrinen visionääri puhuu replikanteista lapsinaan, mutta kohtelee heitä kuin kertakäyttöisiä kulutushyödykkeitä. Hänelle replikantit ovat välineitä, orjatyövoimaa, jonka avulla ihmiskunta pystyy leviämään yhä laajemmalle avaruuden uumeniin.

Tästä huolimatta Wallacen luotetuin työntekijä ja lähin avustaja on replikantti. Jääkylmää itseluottamusta huokuva Luv (Sylvia Hoeks) toteuttaa Wallacen käskyt brutaalilla, armottomalla tehokkuudella.

Se, kuinka Harrison Fordin näyttelemä Rick Deckard kytkeytyy tähän kuvioon, jääköön nyt paljastamatta. Hän on joka tapauksessa oleellinen ja looginen osa elokuvan suurta tarinaa.

BladeRunner25WEB

Ajatuksia herättävän ja tunteita soittelevan sisällön, hienosti toimivan juonen ja hyvien näyttelijäsuoritusten lisäksi Blade Runner 2049 -leffassa on kohdallaan kaikki muukin. Deakinsin kuvaus on uskomattoman tunnelmallista. Se herättää henkiin niin Wallace-korporaation pyramidimaisen jykevää eleganssia huokuvat toimitilat, kaatopaikaksi taantuneen San Diegon rauniot kuin kalvakkaan oranssina hehkuvan Las Vegasin tuhon jälkeiset maisemat.

Lähimpänä ensimmäisen Blade Runnerin visuaalista ilmettä ollaan, kun kamera seuraa Los Angelesin taivaalla kaartelevia lentoautoja tai kurvaa kaupungin sateisille, hologrammimainosten täyttämille kaduille. Lisäväristyksiä saa aikaan musiikkiraita, joka paikoin varioi vahvasti Vangelisin alkuperäiseen filmiin luomia äänimaailmoja.

BladeRunner21WEB

Blade Runner 2049 on käytännössä täyden kympin elokuva, vaikkei olekaan samalla tavalla uniikki ja originelli kuin esikuvansa. Siitä puuttuu myös Rutger Hauerin näyttelemän Roy Battyn kaltainen karismaattinen ja karheantraaginen antagonisti. Filmi on silti uskollinen alkuteoksen teemoille, tyylille ja tarinalle ja luo niiden pohjalta jotain uutta ja mielenkiintoista – nykyteknologian mahdollistamin lisäpanostuksin.

Jos tästä elokuvasta ei irtoa Villeneuvelle toista Oscar-ehdokkuutta ja Hugo-palkintoa, niin maailmankirjat ovat todella sekaisin.

Toni Jerrman – 5 tähteä

Sarjakuvat – Miracleman: Ihmeiden aika

MiraclemanIAKansiWEB

Neil Gaiman & Mark Buckingham
Miracleman – Ihmeiden aika

1980-luvun lopussa Neil Gaiman sai mahdottoman tehtävän. Häntä pyydettiin jatkamaan Alan Mooren Miraclemania.

Moore oli juuri päättänyt klassisen Miracleman-jatkumonsa tilanteeseen, jossa Maapallosta oli tullut kaikkivoipien superihmisten kaitsema utopia. Sodat, rikokset, köyhyys, epätasa-arvo ja kaikki muut tarinoita yleensä motivoivat seikat oli pyyhkäisty kerralla olemattomiin.

Sitten nuoren, vasta sarjakuvauransa alkumetreillä olevan Gaimanin puhelin soi, ja langan toisessa päässä oli jo legendan aseman saavuttanut Moore. Hän tiedusteli, haluaisiko Gaiman hypätä hänen pallilleen Miraclemanin käsikirjoittajaksi. Moni olisi pitänyt moista pyyntöä hullun houreena, mutta Gaiman otti haasteen vastaan – ja sai aikaiseksi vahvoja tarinoita siitä, mitä on olla tavallinen ihminen jumalten hallitsemassa maailmassa.

MiraclemanIA6WEB

Miracleman: Ihmeiden aika -albumi (Like) sisältää ensimmäisen kolmanneksen Gaimanin suunnittelemasta kokonaisuudesta. Trilogian kaksi seuraavaa jaksoa jäivät aikoinaan pääosin tekemättä kustantajan konkurssin vuoksi. Nyt Marvel on kuitenkin julkaisemassa uusiksi Miraclemanin koko saagan. Yhtiö on ilmoittanut, että myös Gaimanin aikoinaan kesken jäänyt rupeama saatetaan loppuun – tosin tätä jatkoa ei ole useista lupauksista huolimatta näkynyt tai kuulunut.

Onneksi meillä on kuitenkin käsissä kaiken aloittava Ihmeiden aika. Jo kirjan ensimmäinen kertomus tarjoilee päräyttävän erilaisen lukukokemuksen.

Rukous ja toivo… -sarjakuvassa seurataan neljää pyhiinvaeltajaa, jotka kipuavat viikkokausia ylös Miraclemanin taivaisiin asti kohoavaa palatsia. Heistä jokaisella on pyyntö, jonka he haluavat esittää elävälle jumalalle.

Vaikka juonikuvio kuulostaa yksinkertaiselta ja tapahtumaköyhältä, on Gaiman saanut ladattua tekstiinsä niin paljon tunnetta ja inhimillisyyttä, että sarjakuvaa aivan ahmii eteenpäin. Tarinan lopetus osoittaa myös käsinkosketeltavasti sen etäisyyden ja vierauden, mikä tavallisen kansan ja heitä johtavan yli-ihmisen välille on muodostunut – käytännössä normi-ihmisen on mahdoton ymmärtää jumalan ajatuksenjuoksua.

MiraclemanIA1WEB

Seuraavaksi eteen astuu lyhyitä elämäkertoja pienistä ihmisistä, joita supervoimaisten hahmojen läsnäolo on jotenkin koskettanut. On mies, joka pohtii, selvisikö hän Lontoon hävittäneestä verilöylystä vain siksi, että sattui tapaamaan Miraclemanin metsäaukiolla. Syrjäisellä myllyllä asuva yksinäinen mies saa puolestaan Miraclewomanista satunnaisen rakastajan ja oppii, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan.

Myöhemmin valokeilaan astuvat mm. vakoilijoiden kaupunkiin juuttunut vainoharhainen nainen, anteeksiannon kanssa kipuileva petetty vaimo sekä yksi lukuisista Andy Warhol -androideista.

Erityismaininnan ansaitsee satukerrontaa ja sarjakuvaa fuusioiva Winterin satu -episodi.

Kepeän lastenkirjamaisesti kirjoitettu jakso kertoo Miraclemanin viisivuotiaan tyttären seikkailuista avaruuden äärissä. Matkoillaan supertyttö kohtaa monia mielikuvituksellisia olentoja, kuten avaruutta troolaavia skella-kauppiaita, jo synnyinhetkellään naimisiin meneviä perlejä ja Saukin vallesmannin, joka kertoo Winterille maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden. Aliavaruuden, yliavaruuden ja juopamaailmojen vilskeessä ehditään tietysti viettää myös teehetkiä ja syödä täytekakkua. Tästä kertomuksesta jopa Stanislaw Lem saattaisi olla kateellinen.

MiraclemanIA4WEB

Jotkin Gaimanin käyttämistä hahmoista esiintyvät jo Mooren Miracleman-tarinoissa, osa on hänen omia luomuksiaan. Kaikki henkilöt, tilanteet ja asetelmat ponnistavat kuitenkin luontevasti Mooren luomalta pohjalta – vaikka tarinat katsovatkin maailmaa aivan toisesta näkökulmasta. Lopputulos on parasta Gaimania, eikä kalpene edes Sandmanin huippuhetkien rinnalla.

Kirjan kuvituspuolesta vastaa Mark Buckingham, joka venyy suoranaisiin ihmeisiin. Teoksen jokainen episodi on kuvitettu erilaisella piirrosjäljellä tarinan sisällön ja tyylilajin mukaan. Joukossa on niin fotorealistista kuin huumorisarjamaista ilmettä sekä kaikkea siltä väliltä: liitupiirrosta, satukirjakuvitusta ja warholmaista pop-taidetta. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Buckingham taitaa jokaisen näistä tyyleistä täydellisesti.

Miracleman: Ihmeiden aika on takuuvarmasti yksi vuoden 2017 vaikuttavimmista sarjakuvajulkaisuista. Siitäkin huolimatta, että se humahtaa Suomeen lähes 30 vuoden takaa. Loistavasta kun on vaikea pistää paremmaksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/17.

MiraclemanIA3WEB

Elokuvat – Rendel

RendelJulisteWEB

Rendel

”Raja hyvän ja pahan välillä olen minä. Minä en lopeta tai pysähdy.”

Jesse Haajan idea siirtää lapsena kehittelemänsä sarjakuvasankari valkokankaalle lähti lentoon lähes varkain. Alkuun tarkoitus oli tehdä ainoastaan lyhytfilmi. Ajatus ensimmäisestä suomalaisesta supersankarielokuvasta innosti kuitenkin niin monia tahoja, että pian Haaja huomasi työstävänsä aiheesta kokopitkää elokuvaa.

Parin vuoden rääkin jälkeen noin 1,5 miljoonan euron budjetilla tuotettu Rendel on lopulta valmis. Ja vaikka kyseessä on ohjaajansa esikoiselokuva sekä suomalaisittain aivan uusi aluevaltaus, näyttää lopputulos pirun hyvältä.

RendelWEB

Tarinansa puolesta Rendel toistaa suhteellisen uskollisesti genren kliseitä. Kankaille marssitetaan jälleen kerran synkkä kostaja, jonka tekoja motivoi traumaattinen kokemus.

Hahmona Rendel onkin eräänlainen kotikutoinen Suomi-Batman. Tosin ilman miljonääriplayboyn teknisiä hilavitkuttimia sekä vuosikymmenten taistelukoulutusta. Myös filmin väkivalta on ankarampaa, iholle käyvempää kuin Lepakkomiehen kohdalla on yleensä totuttu. Maailma on rujo ja ruumiita tulee roppakaupalla.

Rendelin vastavoimana elokuvassa toimii rikollispiirien johtama VALA-suuryritys. Se on kehittänyt rokotteen, jota on tarkoitus myydä kolmannen maailman markkinoille, vaikka aineen vaaralliset haittavaikutukset ovatkin firman tiedossa.

Rendel03WEB

Suomen päässä asioita junailee armoton bisnespomo Erola (Matti Onnismaa). Käytännön toimia pyörittää hänen Rotikka-poikansa (Rami Rusinen), jonka pistoolisormi on äärettömän herkässä. Siinä vaiheessa, kun nyrkkien pitää puhua, peliin astuu lihaksikas Lahtaaja (Renne Korppila).

Kun yönmusta Rendel (Kris Gummerus) ryhtyy tappamaan VALA:n kätyreitä ja tuhoamaan heidän rokotelähetyksiään, menee Rotikaltakin sormi suuhun. Lopulta paikalle on kutsuttava ulkomaalainen palkkatappajatiimi, jotta kiusallisesta oikeudenpuolustajasta päästään eroon.

Perusjuonen lomassa kerrotaan takaumina Rendelin traaginen synnyintarina, joka muovaa onnellisesta perheenisästä varjoissa vaanivan nyrkkisankarin.

Rendel04WEB

Filmin hauskinta antia ovat pahishahmojen perisuomalainen partaäijäily, jonka erityisesti Rotikka kohottaa potenssiin kymmenen. Tämä isänsä päähän potkima renttu yrittää parhaansa ollakseen mahdollisimman kova jätkä, mutta eipä se paljon auta, kun kaikki menee jatkuvasti pieleen. Rotikka on täydellinen kusipää, mutta vaikea häntä on edes hitusen olla sympatiseeraamatta.

Elokuvan suorasukaisesta huumoripuolesta vastaavat puolestaan pari Rotikan vähä-älyistä kätyriä, joista ei ole kunnon roistoiksi sitten niin millään.

Itse Rendeliin tuo hitusen salaperäisyyttä hänen seurassaan viihtyvä Marla (Alina Tomnikov), joka saattaa olla tai saattaa olla olematta päähenkilön mielikuvituksen tuotetta. Muuten Rendelin rooli on lähinnä olla viileän kasvoton kostonenkeli, joka takoo pahiksia kanveesiin.

Rendel05WEB

Juuri taistelukohtauksissa leffa onnistuukin parhaiten. Näyttävästi toteutetut turpakäräjät on sekä ohjattu, näytelty että leikattu tehokkaan iskevästi. Lätty lätisee kovempaa ja taidokkaammin kuin monissa ulkomaalaisissa genre-elokuvissa, mitä voi jo pitää aikamoisena saavutuksena.

Älyn jättiläiseksi Rendeliä on paha kutsua, mutta omassa nihilistisessä tyylilajissaan se on yllättävänkin onnistunut elokuva. Juoni toki tökkii paikka paikoin ja tapahtumapaikkojen paletin pienuus häiritsee, mutta silti tästä on hyvä jatkaa entistä laajemmille kanvaaseille.

Toni Jerrman

Kirjat – Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa

RaevaaraVeriJokaSuonissasiVirtaaWEB

Tiina Raevaara
Veri joka suonissasi virtaa
Like

”Painajaiset asuvat meissä, ne kulkevat aina mukanamme.”

Veri joka suonissasi virtaa jatkaa Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla ja Korppinaiset -romaaneilla alkanutta kirjasarjaa. Goottilaista kauhuperinnettä mukailevat teokset ovat aiemmin hakeneet inspiraationsa E. T. A. Hoffmannin ja Edgar Allan Poen klassikkotarinoista. Nyt vuorossa on Bram Stokerin Dracula. Raevaara ei tyydy kierrättämään ja modernisoimaan esikuviaan, vaan lainaa heiltä joitain aineksia ja rakentaa niiden pohjalta aivan omanlaisensa kertomuksen.

Siitä kun viimeksi tapasimme kirjojen päähenkilön, Johanneksen, on vierähtänyt jo vuosia. Teodorin kellokauppaa pyörittävä nuorimies on nyt naimisissa ja hänellä on nelivuotias poika, Teo. Irrationaalisilta vaikuttavat pelkotilat, varmuus kaiken mielettömyydestä sekä polttava kaiho nuoruudenrakkauden, Aalon, perään eivät ole kuitenkaan jättäneet Johannesta rauhaan. Mielessä pyörii jatkuvasti myös esikoispoika Aaron menehtyminen luusyöpään vuotta aiemmin.

Murheessa vellominen ei ole tehnyt hyvää kelloliikkeelle tai avioliitolle. Hanna-vaimo saa lopullisesti tarpeekseen, kun Johannes väittää, että kuolemastaan katkeroitunut Aaro-aave yrittää vallata pikkuveljensä kehon.

Samaan aikaan Johannes joutuu sekoitetuksi tapahtumasarjaan, jonka juuret juontavat Karpaattien vuoristoseudulle. Kellokauppaan ilmestyy Teodorin aneeminen sukulaispoika, joka kertoo paenneensa romanialaisesta laitoksesta, joka on erikoistunut verenluovutukseen ja rikkaiden vanhusten hoitamiseen. Sen johtajana toimii tohtori Modest Isopescu.

Tämä nimi tuo Teodorille mieleen, kuinka hänen vanhempansa sekä neljäkymmentätuhatta muuta juutalaista murhattiin raa’asti Bogdanovkan keskitysleirillä vuonna 1941. Kokemuksen synnyttämät painajaiset eivät jätä vanhaa miestä rauhaan ja alkavat pian kiusata myös Johannesta.

Lopulta kuvioihin uivat myös mystisesti kadonnut Aalo sekä ensimmäisestä romaanista tuttu, pelonväreitä herättävä Ellen Sandvall – sillä Johanneksen elämässä ihmiset ja tapahtumat kytkeytyvät yhteen lähes yliluonnollisin tavoin.

Raevaara kuljettaa monitahoista tarinaansa tehokkaasti. Hän kutoo alkuun hieman eriparisiltakin vaikuttavista elementeistä yhtenäisen kokonaisuuden, joka käsittelee usealta kantilta sekä kuoleman olemusta, ihmisten identiteettiä että lääketieteen rajoja. Pimeyttä, jota kannamme sisällämme.

Kirjailija rakentaa puistattavia kuvia niin keskitysleirien kauhuista, romanialaisen instituutin epäinhimillisistä ihmiskokeista kuin kaunaa kantavista kuolleista, jotka yhä halajavat elämän kosketusta. Yössä hiipivät haamunvaaleat painajaisolennot ja Johanneksen mieltä kaivertava psykologinen myllerrys istuvat saumattomasta samaan vahvaan visioon.

Stokerin klassikkoon viittaavat romaanin toteutustavan kirjeet ja päiväkirjamerkinnät. Sen sijaan yhtäläisyydet Gore Verbinskin tuoreeseen A Cure for Wellness -elokuvaan kertonevat vain ilmassa leijuvista heikoista signaaleista, joihin molemmat taiteilijat ovat sattuneet tarttumaan. Vai oliko se niin, ettei tahattomia yhteensattumia ole olemassakaan ja kaiken taustalla kuikii Thomas Mannin Taikavuori-romaani?

”Kuolema on tuuli, joka tulee sisään ikkunan raoista, oven alta, kaikista pienistä näkymättömistä raoista”, toteaa Johannes. Samoin toimii Raevaaran romaani, joka tunkee hurmaavan hyiset lonkeronsa lukijan ihon alle ja aivojen onkaloihin.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/17, joka ilmestyy syyskuun viimeisellä viikolla.

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2017 -tärpit

Tippaakaan liioittelematta voidaan sanoa, että Rakkautta & Anarkiaa on koko tunnetun ja kaikkien tuntemattomienkin universumien paras elokuvafestivaali.

Tänä vuonna Helsingin kansainvälisin filmifestivaali juhlii 30-vuotista taivaltaan. Yhdentoista päivän aikana (14.–24.9.) teattereihin vyöryy noin 175 pitkää ja lähes 200 lyhyttä elokuvaa Maapallon eri kolkilta. Tästä ei leffafanin elämä enää ihanammaksi muutu.

Laajasta tarjonnasta poimimme nyt 25 elokuvaa, joiden luulisi kiinnostavan juuri Tähtivaeltajan lukijoita. Aakkosjärjestys rulaa.

Olkaa hyvä!

RendelWEB

Genreleffat

Scifi, kauhu ja fantasia ovat aina kuuluneet R&A:n tarjontaan. Jo festareiden varhaisvuosina katsojia ilahdutettiin mm. Ken Russellin ja David Cronenbergin tuotannolla. Tänäkin vuonna genre-elokuvia löytyy valikoimasta roppakaupalla.

68 Kill
Lähes kauhuun kallellaan oleva leffa pahasti pieleen menevästä ryöstökeikasta. Kriitikot maailmalla ovat ylistäneet Trent Haagan elokuvaa parhaalla mahdollisella huonolla maulla tehdyksi riemastuttavaksi sekoiluksi, jossa on ainesta kulttihitiksi.

Before We Vanish
Japanilaisohjaaja Kiyoshi Kurosawa on leiponut kankaille erilaisen scifi-filmin. Kaiken taustalla on avaruusmuukalaisten suunnitelma Maapallon valtaamiseksi, mutta elokuvan keskiössä ovat pienen japanilaiskylän ihmissuhteet. Onko lopputulos tylsä vai kiehtova, jää nähtäväksi.

Bushwick
Jenkeissä kiehuu, kun etelävaltioiden itsenäisyyttä halajava armeija tykittää populaa katuun brooklyniläisessä lähiössä. Kriitikot ovat asettuneet aidan molemmin puolin, mutta täytyyhän se katsastaa, miten amerikkalaiset lahtaavat toisiaan!

Daguerrotype
Kiyoshi Kurosawan Pariisiin sijoittuvassa romanttisessa kummitusfantasiassa hypätään syvälle ikivanhan daguerreotype-kuvanvalmistustekniikan pauloihin. Tämä vaikuttaa jopa lupaavammalta kuin miehen scifi-leffa Before We Vanish.

A Day
Aikasilmukkaan juuttuneita ihmisiä on nähty elokuvissa ennenkin, mutta korealaisen Cho Sun-hon esikoisfilmi vaikuttaa ihan hyvältä perusidean kierrätykseltä. Pystyykö päähenkilö estämään tyttärensä kuoleman vai jääkö hän tähän helvettiin loppuelämäkseen?

Fantastic Planet
Vuodelta 1973 kotoisin oleva ranskalais-tsekkiläinen tieteisanimaatio on lajinsa klassikkoja. Jos tämä oudon kiehtova filmihelmi on aiemmin jäänyt näkemättä, niin nyt on korkea aika korjata tuo kardinaalivirhe.

Happiness
Sabun elokuvista ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä eteensä saa. Nyt leffan pääosassa on salaperäinen mies, joka saapuu nukkavieruun japanilaiskylään esittelemään kypärää, joka tekee ihmisistä onnellisia. Mutta jotain aivan muutakin on varmasti luvassa.

Personal Shopper
Olivier Assayas yhdistelee eri genrejä kiehtovasti. Mukana on niin muotimaailmaa, draamaa ja ihmissuhteita kuin haudantakaisia viestejä, yliluonnollisia ilmestyksiä ja erikoisia mysteerejä. Osa yleisöstä on hämmentynyt, toiset ovat nimittäneet leffaa mestariteokseksi.

Rendel
Suomalainen supersankarielokuva on niin mieletön idis, että pakkohan Jesse Haajan ohjaama leffa on nähdä. Filmi tosin tulee normaalilevitykseen jo pari päivää tämän ennakkoensi-illan jälkeen, joten itseään ei tarvitse ruoskia verille asti, jos se jää R&A:ssa väliin.

Zombillenium
Ranskalaisanimaation kertoo huvipuistosta, jonka työntekijöinä on niin zombeja, vampyyrejä kuin ihmissusiakin. Luvassa on hyvännäköistä goottifantasiakauhukamaa, jossa hirviötkin ovat inhimillisiä – ja nousevat lopulta sortajiaan vastaan. Viehkoa hubaa!

TheAgeofShadowsWEB

Aasia

Juuri R&A-festarit ovat tutustuttaneet suomalaisen elokuvayleisön aasialaisiin leffaherkkuihin. Kukapa voisi unohtaa ne pään räjäyttävät kokemukset, kun pääsi ensi kertaa näkemään vaikkapa John Woon, Takashi Miiken tai Kim Ki-dukin filmejä. Huikeaa!

The Age of Shadows
1920-luvun Koreaan sijoittuva agenttijännäri. Kim Jee-woon tyylikkäässä elokuvassa on tarjolla niin historian siipien havinaa, vauhdikasta toimintaa, aseiden laulua kuin yllättäviä takinkääntöjä.

Aroused by Gymnopedies
Japanilaista erotiikkaa Nikkatsu-firman roman porno -leffojen 45-vuotisjuhlan kunniaksi. Tällä kertaa lajityypin perinteitä kierrättää arvostettu draamaohjaaja Isao Yukisada. Pakkohan se on tsekata, mitä mies saa irti melankolisella seksuaalisuudella kukitetusta aineistosta.

Mr. Long
Lisää Sabua. Tällä kertaa herra yhdistelee humoristista perhedraamaa ja reipasta toimintaa. Itse juonessa taiwanilainen palkkamurhaaja ja veitsenkäytön mestari joutuu pakenemaan gangstereita hylätylle teollisuusalueelle. ”Charlie Chaplin kohtaa Takeshi Miiken”, toteaa Varietyn arvostelija.

Tokyo Idols
Dokumentissa seurataan japanilaisidolien elämää ja haastatellaan näitä palvovia otakuja. Ilmiö on erinomaisen mielenkiintoinen, ja Kyoko Miyaken filmi avaakin jälleen yhden oivallisen näkökulman japanilaiseen kulttuuriin.

Wet Woman in the Wind
Märkä nainen tuulessa! Voiko leffalla parempaa nimeä ollakaan. Legendaarisen indie-ohjaaja Akihiko Shiotan eroottinen komedia on R&A-festareiden toinen näyte Nikkatsu-studion rp-leffojen 45-vuotisjuhlien kunniaksi valmistuneesta Roman Porno Reboot -projektista.

TotoroWEB

Animaatio

Myös animaatiot ovat pitkään olleet vakioroolissa festivaaleilla. Juuri täällä on nähty valkokankaalla niin Akirat, Ghost in the Shellit kuin Hayao Miyazakin helmet. Eikä ilman laatupiirrettyjä jäädä tälläkään kertaa.

Ethel & Ernest
Kuvittaja Raymond ”Lumiukko” Briggsin sarjakuvaan perustuva piirretty avioparin elämästä peribrittiläisissä maisemissa. Arvostelijat ovat kehuneet elokuvaa kauniiksi ja koskettavaksi, mutta myös hiukan hidastempoiseksi. ”Kyyneleiltä ei voi välttyä” -toteamus on hyvinkin yleinen.

Have a Nice Day
Kiinan nurjempi puoli esittäytyy rujossa piirretyssä, jota on kutsuttu sysimustalla huumorilla kevennetyksi pulp-trilleriksi. Kuvioissa heiluu niin onnettomia ryöväreitä, gangsteripomoja kuin palkkamurhaajiakin. Kiinnostaa kovasti!

In This Corner of the World
Toisen maailmansodan aikaiseen Japaniin sijoittuva elokuva nuoren tytön arjesta säännöstelyn ja tragedioiden keskellä. Sunao Katabuchi ohjaama haikean kaunis filmi on kerännyt kotimaassaan runsaasti kiitosta ja katsojia.

Naapurini Totoro
Vuonna 1988 valmistunut Hayao Miyazakin animaatio on epäilyksettä yksi kaikkien aikojen parhaista animaatioelokuvista. Ihastuttava, rakastettava ja mieleenpainuva. Luonto, kissabussi ja Totoro – tästä pyhästä kolminaisuudesta ei saa koskaan tarpeekseen.

The Red Turtle
Ranskalaisbelgialaisen animaatiotiimin toteuttama minimalistinen elokuva, jonka osatuottajana on toiminut maailmankuulu Studio Ghibli. Sanaton filmi kertoo autiolle saarelle haaksirikkoutuvasta miehestä ja punaisesta kilpikonnasta. Maagisrealistinen satu on hurmannut katsojansa kaikilla maailman kolkilla.

ThePrinceofNothingwoodWEB

Muut

Rakkautta & Anarkian filmivalikoiman rikkaus on sen laajuus. Maita ja tyylilajeja on tarjolla lukemattomia, joten jokaiselle löytyy runsaasti katsottavaa – vaikka rima pidetään aina korkealla. Tässä muutama mainio esimerkki.

L’amant double
Ranskalaisen François Ozonin poskettomaksi, höyrypäiseksi ja kiimaiseksi mainittu elokuva naisesta, joka kipuilee identtisten kaksosten ristivedossa. ”Mielleyhtymien vyöryä auteureihin kuten Hitchcock, Verhoeven, De Palma, Almodóvar ja Cronenberg on vaikea välttää”, toteaa R&A-katalogi.

Beuys
Dokumentti saksalaistaiteilija Joseph Beuysista, josta kasvoi yksi kylmän sodan aikaisen Euroopan omalaatuisimmista ja tinkimättömimmistä taiteilijoista. Kiinnostaa varmasti ainakin kaikkia, jotka ovat lukeneet Heikki Kännön mainion Mehiläistie-romaanin.

The Prince of Nothingwood
Mitä hittoa? Dokumentti afganistanilaisesta näyttelijästä ja ohjaajasta, joka on tehtaillut sodan runtelemassa maassa jo yli sata nollabudjetin B-elokuvaa! Uskomatonta. Ja ehtaa kamaa, jota ei jättäisi väliin edes Ed Woodin pikkuserkun kaiman veli.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Martin McDonaghin ohjaama jenkkifilmi on kerännyt kriitikoilta niin yksimielistä ylistystä, että harvoin näkee. Jokainen kirjoittaja muistaa myös mainita, että leffan sydämenä sykkii loistavan käsikirjoituksen ohessa Frances ”Fargo” McDormandin huikea roolisuoritus.

Tokasikajuttu
Suomessa on tuskin koskaan ollut yhtä punkkia bändiä kuin Pertti Kurikan Nimipäivät. Vuoden 2012 erinomainen Kovasikajuttu päästi katsojat keskellä bändin menestyksen hetkiä. Tokasikajuttu seuraa Pertti Kurikan Nimipäivien uran kolmea viimeistä vuotta. Pakkonakki ja nakkipakko!

Ja sitten suoraan elokuviin kulkematta tuhannen kapakan kautta.

Toni Jerrman

ZombilleniumWEB