Toni Jerrman

Sarjakuvat – Sandman

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , ,

SandmankansiWEBNeil Gaiman & co
Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja

”Olen matkaaja. Kuljen halki uniesi, ratsastan niiden lomassa. Laukkaan Manhattanilta lohikäärmeellä. Se on tehty niittiteräksestä ja tuoksuu hattaralta.”

Oli vuosi 1989, kun Neil Gaimanin käsikirjoittama Sandman räjäytti pääni ensimmäisen kerran. Innostuin sarjakuvasta niin paljon, että erinäisten käänteiden jälkeen onnistuin saamaan Tähtivaeltajaan numero 4/91 ensimmäisen Gaiman-haastattelumme – sittemmin niitä on tullut useita lisää. Nopeasti kasvaneen kulttimaineen myötä Sandmanin löysivät lopulta myös lukijat, jotka eivät sarjakuviin olleet aiemmin tarttuneet.

Sandmanin alkuperäinen juoksu päättyi vuonna 1996, mutta se ei ole tyrehdyttänyt sarjan megasuosiota. Unten valtiaan ympärille kudotut tarinat keräävät yhä uusia faneja, joten teoksesta otetaan jatkuvasti lisäpainoksia. Näistä komeimpia ovat suurikokoiset ja osin uudelleenväritetyt The Absolute Sandman -kokoelmat, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2006.

Italialaistaustaisen RW-kustantamon Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja -albumi pohjautuu Absolute-teosten materiaaleihin, vaikka kirja onkin esikuvaansa pienikokoisempi. Lisäksi kovakantinen opus kattaa vain lehdet 1–8, kun ykkösabsoluutti etenee numeroon 20 asti.

Juuri näistä tarinoista Sandmanin legenda sai alkunsa, eikä niiden loisto ole vuosien saatossa himmennyt. Vaikka Gaiman itse pitää ensiaskeliaan pitkän sarjakuvan parissa haparoivina, ovat visiot yhä vahvoja ja vaikuttava.

SandmanVanhaUusiWEBVuonna 1916 Roderick ”Magus” Burgessin johtama okkultistinen salaseura yrittää manata esiin itsensä Kuoleman, mutta saakin saaliikseen tämän veljen, Sandmanin. Kalpeakasvon vankeus venyy vuosikymmenten mittaiseksi, ja tänä aikana ihmiskuntaa vaivaavat erilaiset unitaudit. Kärsivällisen odotuksen päätteeksi Nukkumatti pääsee lopulta vapauteen.

Pitkä vankeus on kuitenkin syönyt unten valtiasta, joten hän kaipaa kipeästi kolmea varastettua esinettään, joihin on uuttanut osan voimistaan. Niiden etsintä vie Morpheuksen mielikuvituksellisten demonien kansoittamaan Helvettiin, hulluksi tulleen Tohtori Kohtalon hallinnoimaan maantiekahvilaan ja John Constantinen huumekoukkuun sortuneen ex-tyttöystävän kotiluolaan.

”Kuuntele tuskanhuutoja maailmasta, jossa nurkat yhtäkkiä kuhisevat pahoja asioita. Kuuntele kipeää maailmaa. Sen kuulee kyllä.”

Sandman1WEBJonkun muun käsissä tästä kaikesta olisi saattanut syntyä toiminnallinen seikkailutarina, mutta Gaiman punoo aiheesta tarunomaista tunnelmaa huokuvan inhimillisen helmen. Hän maalaa tapahtumien pyörteisiin imaistuista ihmisistä pienin vedoin persoonallisia yksilöitä, joiden kohtalot koskettavat lukijaa. Gaimanin teksti on väkevän ilmaisuvoimaista ja toimii hyvin Sam Kiethin ja Mike Dringenbergin lähes unenomaisen kuvaston kanssa. Lopputuloksena on sarjakuvaa, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Kirja huipentuu legendaariseen Sisareni siipien havina -episodiin. Seesteisessä, keskusteluun nojaavassa jaksossa tutustutaan Sandmanin sisareen, Kuolemaan. Hän esittäytyy lukijoille nuoren goottitytön hahmossa – idea otti välittömästi tuulta alleen ja sementoi Gaimanin maineen vanhojen myyttien oivaltavana kierrättäjänä.

Ensimmäiset Sandman-tarinat ovat pitkälti kauhupainotteisia ja ammentavat vaikutteita sekä vanhoista kauhusarjakuvista että Alan Mooren Swamp Thing -jatkumosta. Mukana on myös useita vierailevia tähtiä aina Etrigan-demonista Arkhamin mielisairaalaan suljettuun Linnunpelättiin. Jatkossa sarjan yhteydet DC-yhtiön supersankariuniversumiin vähenevät ja kerronta siirtyy enemmän kauhulla maustetun mytologisen satufantasian suuntaan.

Suomalaiseen laitokseen on poimittu Absolute-kokoelmasta tutuista bonusmateriaaleista Paul Levitzin sekopäinen esipuhe, Gaimanin yksityiskohtainen Sandman-hahmotelma, vuoden 1989 lopulla laadittu essee sarjakuvan siihenastisista tapahtumista sekä Gaimanin epilogi, joka on kirjoitettu alunperin vuonna 1991 julkaistua pehmytkantista Preludes & Nocturnes -albumia varten.

Sandman2WEBTäytyy toivoa, että RW Kustannus jaksaa julkaista Sandmanin tarun suomeksi loppuun asti. Ne aiemmat yritykset, eli Kalma-lehdessä vuosina 1991 ja 1992 ilmestyneet kahdeksan ensimmäistä jaksoa ja Jalavalta tulleet neljä seuraavaa albumia, kun jättivät kokonaisuuden ikävästi kesken. Suomennosta voisi tosin jatkossa hioa sujuvammaksi.

”Unimaailmani tuolla puolen on vain tomua ja ääretön pimeys.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Neil Gaiman Tähtivaeltajassa

Novellit

Murhamysteerit (Murder Mysteries) – Tähtivaeltaja 4/93
Eräs elämä, varhaisen Moorcockin sävyissä (One Life, Furnished in Early Moorcock) – Tähtivaeltaja 2/98
Lumesta, lasista ja omenoista (Snow, Glass, Apples) – Tähtivaeltaja 1/99
Lokakuu tuolissa (October in the Chair) – Tähtivaeltaja 1/04
Sulkemisaika (Closing Time) – Tähtivaeltaja 3/04

Sarjakuvat

Rehellinen vastaus (piirros Bryan Talbot) – Tähtivaeltaja 3/94
Death: Talvinen tarina (piirros Jeff Jones) – Tähtivaeltaja 2/00

Artikkelit ja haastattelut

Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 4/91
Neil Gaiman kuplii – Tähtivaeltaja 3/94
Tarinankertoja Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 1/99
Neil Gaiman varjojen talossa – Tähtivaeltaja 1/04

Lisäksi useita kirja- ja sarjakuva-arvosteluja

Elokuvat – Antiviral

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , ,

AntiviralkansiWEBAntiviral
(UK-versio)

Vanha sanonnan mukaan omena ei puusta kauas putoa. Tämä pätee myös Cronenbergien perheeseen. Brandon-pojan Antiviral-elokuva (2012) tuo näet ensimmäisenä mieleen David-isän mestarillisen tuotannon. Erityisesti sellaiset hyytävän kliiniset fetisismikuvaukset kuin Dead Ringersin (1988) ja Crashin (1996).

Valkoista designia hohkaava Lucas-klinikka palvelee julkkiskulttuurin sofistikoituneimpia konnossöörejä. Heitä, jotka haluavat mahdollisimman lähelle uutisissa paistattelevia tähtiä. Klinikka myy taatusti aidoista julkkulähteistä ammennettuja sairauksia aina kuumeflunssasta sukupuolitauteihin. Mikä voisikaan olla intiimimpää kuin suora biologinen kommunikaatio kehosta kehoon.

Kun trendijulkimon verinäytteestä uutettu huuliherpes puhkeaa kukkaan omalla naamalla, on helppo kuvitella suudelleensa sankariaan. Tai päässeensä suoraan yhteyteen pop-taivaan päiväperhojen kyllästämän kollektiivisen alitajunnan kanssa.

Antiviral1WEBHyvin käyvät kaupaksi myös keinotekoiset ihosiirrännäiset sekä lihaisat pihvit, jotka on kasvatettu julkkisten soluista. Voimauttava kokemus on vähän kuin Jeesusta söisi.

Syd March (Caleb Landry Jones) on yksi Lucas-klinikan sliipatuista myyntimiehistä. Poika harrastaa myös sivubisnestä: hän salakuljettaa omassa kehossaan firman tuotteita laittomille markkinoille. Jatkuva tautikimara ei tee hyvää kalpean limanuljaskan terveydelle. Vielä ikävämpi yllätys on edessä, kun hän piikittää itseensä superjulkku Hannah Geistin (Sarah Gadon) kantaman taudin – se näet paljastuu tappavaksi design-virukseksi.

Antiviralin visuaalinen asu on hiottu ihailtavan tiukaksi. Linjat ja muodot ovat selkeitä, kuvakulmat tarkkaan harkittuja. Maailman kylmyyttä korostavat niin valkeiksi puunattujen lavasteiden ja mustien pukujen kontrasti kuin valtavat seinäkuvat täydellisiksi photoshopatuista mallikasvoista. Tästä elokuvasta ei tyyliä puutu.

Antiviral3WEBToteutustapa palvelee hienosti filmin sisältöä, joka vetää nykyisen pintaliitäjien palvonnan loogiseen päätepisteeseensä. Aidot uutiset ja oma elämä ovat turhia hyveitä maailmassa, jossa kuuluisuus on itsearvo ja tiedonvälitys pelkkää maanista julkkisskandaalien riepottelua. Kyynisyydelle ja ahneudelle on sen sijaan turha odottaa paskaista loppua, ne kukoistavat kuin kukko tunkiolla.

Esikoisohjaukseksi Antiviral on harvinaisen nappiin osunut suoritus. Seuraava kysymys onkin, kuinka korkealle Cronenbergien elokuvaklaanin uusin tulokas vielä yltääkään.

Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät •••

Brandon Cronenbergin ja pääkuvaaja Karim Hussainin kommenttiraita on sekä viihdyttävä että informatiivinen. Korviin tarttui mm. sellainen erikoinen paljastus, että filmissä hidastettuna nähtävä aivastuskohtaus on suunnattu kaikille niille ”lukuisille” aivastusfetisisteille, jotka pettyivät Steven Soderberghin Contagion-leffan (4/11) ysköspainotteisuuteen.

Parin minuutin mittaisia minidokuja on neljä ja poistettuja kohtauksia kaksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/13.

Antiviral on ilmestynyt dvd:llä myös Suomessa.

Kirjat – Marisha Pessl: Yönäytös

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

PesslNightFilmWEBMarisha Pessl
Yönäytös
Night Film
Suom. Laura Beck. Otava

Kaikkia mysteereitä ei ole tarkoitettu avattaviksi. Ainakaan, jos totuudesta ei ole valmis maksamaan kovaa hintaa.

Amerikkalaiskirjailija Marisha Pesslin toinen romaani, Yönäytös, herätti maailmalla jo ennakkoon niin suurta pöhinää, että se julkaistiin pikavauhtia myös suomeksi. Käytännössä lähes samaan aikaan kuin Yhdysvalloissa. Kyseessä on arvoituksilla ja hämärillä johtolangoilla pippuroitu vetävä lukuromaani, jota on vaikea laske kesken käsistään – ihan siitäkin huolimatta, että sivuja tiiliskiveen on eksynyt yli seitsemänsataa.

Scott McGrath on maailmaa nähnyt tutkiva reportteri. Hänen uransa kokee pahan kolauksen, kun hän syyttää erakkomaista elokuvaohjaaja Stanislas Cordovaa vaaralliseksi, Charles Mansonin kaltaiseksi saalistajaksi. Kunnianloukkaus ilman pitäviä todisteita tekee harvemmin hyvää journalistin uskottavuudelle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Cordovan tytär Ashley kuolee epäselvissä olosuhteissa. Tämä herättää jälleen McGrathin pakkomielteen, joten hän ryhtyy entistäkin määrätietoisemmin tutkimaan ohjaajan ja tämän tyttären salaisuuksiin verhottua elämää. Yhdessä kahden nuoren kumppaninsa kanssa hän jäljittää Cordovat tavanneita ihmisiä ja saa heidät avautumaan kokemuksistaan.

Vähitellen esiin keriytyy kuva todellisuuden pimeälle puolelle sukeltaneesta nerosta, joka on valmis uhraamaan kaiken vimmaisten visioidensa vuoksi. Hurjat noitamenot, salatieteet ja lapsiuhrit värittävät kertomuksia – tai niin ainakin McGrath kuulemastaan päättelee. Mutta mikä on totuus? Onko kyseessä pelkkä huhujen kimara vai kumpuavatko Cordovan elokuvien hypnoottiset pelkotilat aidon pahuuden syövereistä?

Romaanin parasta antia ovat Cordovan filmien kuvaukset ja analyysit. Valtavalle maatilalleen sulkeutunut ohjaaja ei anna haastatteluja, mikä vain lietsoo hänen kauhuelokuviensa synkkiä tulkintoja. Pahaenteisyyttä lisäävät näyttelijöiden oudot katoamiset ja se, että Cordovan viimeisimmät filmit on luokiteltu niin ahdistaviksi, ettei niitä ole päästetty lainkaan viralliseen levitykseen. Salaisten näytösten ohessa kielletyt leffat voi katsoa vain kädestä käteen leviävinä piraattiversioina. Näissä elokuvissa maailma ja ihmissielu revitään vereslihalle eikä mikään ole katsomiskokemuksen jälkeen ennallaan.

Pessl osaa rakentaa kirjaan jännitteitä, jotka kuljettavat tarinaa mukaansatempaavasti. Kun päähenkilöt lopulta tunkeutuvat Cordovan tilalle, kiristyy vainoharhainen tunnelma käsinkosketeltavaksi. Myös romaanin ensimmäinen päätös on hämmästyttävän älykäs. Valitettavasti se toinen vetää hyvältä ratkaisulta jalat alta.

Pisteet ansaitsee kirjailijan paneutuminen henkilökuviin. Pääosa teoksen hahmoista on täysipainoisesti hahmoteltuja, omaehtoisia persoonallisuuksia. Tosin kaikkien vastaantulijoiden hillitön into tilittää McGrathille aiemmin salassa pitämiään Cordova-muistoja ei ole kovin uskottavaa. Muutenkin kerrontaa olisi voinut virtaviivaistaa, sillä nyt haahuillaan turhaa mustan magian hallusinatorisilla sivupoluilla.

Tavanomaisesta psykologisesta trilleristä Yönäytöksen erottaa kokeellinen toteutus. Normaalin tekstin sekaan on ympätty nettisivuja, lehtijuttuja ja poliisiraportteja visuaalisesti toisintavaa materiaalia. Konsepti ei ole pelkkää erikoisuuden tavoittelua, sillä se tuo tarinaan sekä realismin henkeä että tuoreita kerronnallisia keinoja.

Aiheen mukaisesti romaaniin on tietysti upotettu myös rutkasti elokuva- ja kirjallisuusviitteitä. Tämän ohessa piikitellään nykypäivän älyvapaata pikakulutuskulttuuria, jossa Twitter-viestit ovat korvanneet laatujournalismin.

Yönäytöstä on helppo suositella sekä kauhuelokuvien että jännärien ystäville. Se ei vedä vertoja Theodore Roszakin mestarilliselle, Tähtivaeltaja-palkitulle Flicker-romaanille (ks. Tähtivaeltaja 1/97), mutta tarjoilee silti ihan fiksun ja filmaattisen lukurupeaman.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/14.

Sarjakuvat – Batman

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , , , , , , ,

BatmanRiivattuRitari-kansiWEBJeph Loeb & Tim Sale
Batman x 3

Riivattu ritari

Ennen kuin Jeph Loeb ja Tim Sale loivat yön synkän lepakkoritarin ympärille lähes 400-sivuisen Pitkä pyhäinpäivä -tarinan he harjoittelivat teemaa kolmella lyhyemmällä halloween-sarjalla. Ne on koottu yksiin kansiin Batman: Riivattu ritari -kirjaksi (Egmont), joka ilmestyi suomeksi vuonna 2012.

Alunperin vuonna 1993 julkaistussa ensimmäisessä kertomuksessa Lepakkomies saa vastaansa Variksenpelätin. Rentoja riimejä lasketteleva, häiriintynyt olkiukko räjäyttelee muuntaja-asemia, jotta hänen jenginsä voi käyttää sekasortoa hyväkseen ryöstökeikoilla.

Sarjakuvan keskeisimpinä teemoina ovat kuitenkin Batmanin pelot, paineet ja ammatinvalinnan varjopuolet. ”Väsyttää… haluan sänkyyn. Mutta en voi valita. Sillä Gotham on valinnut minut.”

BatmanRiivattu-2WEBHullun Hatuntekijän jaksossa korostuvat puolestaan perhesuhteet. Oli kyse sitten komisario Gordonin adoptoimasta teinitytöstä tai Bruce Waynen ahdistavista lapsuusmuistoista. Harvoin Batmanin syntytarinaan on saatu yhtä voimallista tunnelmaa.

Lisäulottuvuuden juoneen tuo Hatuntekijän kiero Liisa Ihmemaassa -pakkomielle. ”Kaikki täällä ovat hulluja. Sinäkin.”

Kirjan viimeinen halloween alkaa Pingviinin hyökkäyksellä ja etenee Charles Dickensin Joulutarinan henkien siivittämänä valaistumiseen ja muutokseen. Ehkäpä nuoriherra Bruce saa kokemuksen myötä vihdoin uuden otteen elämästä. ”Viattomia tulee suojella. Lähes keinolla millä hyvänsä.”

Riivattu ritari esittelee lukijalle pakkomielteisen sankarin, jonka mieltä jäynäävät sekä katkera menneisyys että velvollisuudentunto. Loebin kerronnassa on vahva tempo ja emotionaalista iskuvoimaa. Tekstiä on käytetty kiitettävän taloudellisesti. Salen kuvitus hakee tyylikkyydessä vertaistaan – ja mies on mestari vaikuttavankokoisten kuvien sommittelijana.

Tästä kaavasta on parhaat lepakkoseikkailut tehty. ”Puhun järkeä järjettömälle. Moni voisi kysyä, kumpi meistä on sekaisin.”

BatmanPitkaPyhainpaiva-kansiWEBPitkä pyhäinpäivä

Vuonna 2013 suomeksi tulla pullahti Jeph Loebin ja Tim Salen arvostettu Batman-albumi Pitkä pyhäinpäivä (Egmont). Se on parivaljakon toinen merkittävä lepakkorupeama – edeltävä Riivattu ritari ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Teos on myös toiminut esikuvana Christopher Nolanin ja David S. Goyerin Bat-elokuville, kuten herrat esipuheessaan paljastavat.

”Minä uskon Gotham Cityyn”, toteaa Bruce Wayne tarinan ensimmäisellä sivulla. Viittaritarin uran alkumetreillä kaupunki on korruption ja rikollisjengien mädättämä. Lain sijaan valtaa pitää käsissään Carmine Falconen johtama mafiaperhe. Batman, ylikomisario James Gordon ja syyttäjä Harvey Dent päättävät kuitenkin yhdessä vapauttaa Gothamin roistoista.

Lue loppuun →

Elokuvat – Big Hero 6

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , ,

BigHeroPosterFWEBBig Hero 6

Disneyn uusin tietokoneanimaatio, Big Hero 6, on niin äärimmäisen laskelmoitu tuote, että sitä tekisi mieli vihata. Filmi painelee kaikkia mahdollisia nappeja, jotta saisi yleisön rakastumaan itseensä.

On tragediasta kumpuava kasvutarina, jossa samaistuttavaksi tarkoitettu teinipoika Hiro ja tämän nörttitoverit kohoavat suuriksi toimintasankareiksi. On Hiron hellyttävä ystävä, hoiva-alaa varten suunniteltu sympaattinen ilmapallorobotti Baymax, jonka toilailujen tulisi sulattaa kyynisimmätkin sydämet. Ja on tulevaisuuden futuristinen kaupunki, joka on sekoitus San Franciscoa ja Tokiota – täynnä bongattavaa kaikille japanilaisesta populaarikulttuurista innostuneille katsojille.

BigHero6BWEBVaikka päällekäyvä kaupallisuus ärsyttää tietoista mieltä, imee elokuva vastustamattomasti mukaansa. Niinpä Big Hero 6:n seurassa on vaikea olla viihtymättä.

Aivan alkuun bondaillaan Hiron ja tämän isoveljen kanssa, jotta saadaan rakennettua emotionaalista pohjaa elokuvan tuleville käänteille. Samalla esittäytyvät filmin muut keskeiset hahmot, kuten poikien huoltajana toimiva täti sekä yliopiston tiloissa puuhastelevat persoonalliset keksijänuorukaiset.

Kun nerokkaan Hiron suunnittelemat edistykselliset nanorobotit joutuvat lopulta vääriin käsiin, voi itse seikkailu alkaa. Pehmonallejakin suloisempi Baymax saa ylleen lentohaarniskan ja nörttipajan joukkio kullekin tyköistuvat supervimpaimet. Niille onkin tarvetta, sillä kabuki-naamion taakse kätkeytynyt salaperäinen pahis pystyy ohjailemaan miljoonien nanobottien muotoaan muuttavaa laumaa silkan ajatuksen voimin.

BigHero6AWEBTunnerekisterien kosiskelun ohessa luvassa on hupsuilla huumorivenkuloilla ryyditettyä vauhdikasta toimintaa, jonka seurassa uni ei pääse kutittelemaan aivokuorta. Homma pelittää erityisesti visuaalisesti. Hahmosuunnittelu ei vielä päätä räjäytä, mutta ympäristön lukemattomat yksityiskohdat ja tunnelmaa luovat valaisuratkaisut hurmaavat kuin tonnin leka.

Big Hero 6 ei vedä vertoja Pixarin The Incredibles -supersankarianimaatiolle, mutta auttaa jaksamaan ihmeperheen kuivan kauden ylitse. Enkä yhtään ihmettelisi, jos pian ilmoitettaisiin uudesta Big Hero 6 -televisiosarjasta.

Mutta mistä löytyy maailmankaikkeuden ensimmäinen ihminen, joka on ihan oikeasti lukenut 1990-luvun lopulla ilmestynyttä Marvel-sarjakuvaa, johon tämä elokuva perustuu?

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

BigHero6JoukkoWEB

Kirjat – Alastair Reynolds: Terästuulen yllä

tonitahtivaeltaja Kirja-arvostelut , , , , ,

ReynoldsTerastuulenYllaWEBAlastair Reynolds
Terästuulen yllä
On the Steel Breeze
Suom. Hannu Tervaharju. Like

Terästuulen yllä on toinen osa Alastair Reynoldsin Poseidonin lapset -trilogiaa. Sarja käynnistyi Muistoissa sininen maa -romaanilla ja kertoo ihmiskunnan levittäytymisestä avaruuteen.

Kirjan päähenkilö on edellisestä teoksesta tutun Akinya-suvun vesa, Chiku Akinya. Hän on monistanut itsensä kolmeksi identtiseksi ihmiseksi, jotka jakavat muistonsa. Yksi heistä jää Maapallolle, toinen lähtee tavoittamaan suvun matriarkan teille tietymättömille karannutta avaruusalusta.

Kolmas liittyy asteroideista muovattujen holoalusten armadaan. Miljoonia ihmisiä mukanaan kuljettava karavaani on matkalla kohti valovuosien päässä sijaitsevaa maankaltaista Crucible-planeettaa. Sinne heidät on houkutellut maailman pinnalla sijaitseva valtava rakennelma, todiste vieraan älyn aikaansaannoksista.

Tuhdissa romaanissa riittää salaisuuksia, jännitteitä ja juonenkäänteitä useammankin teoksen edestä. Lissabonin vanhassa kaupungissa tukikohtaansa pitävä Chiku Keltainen säntäilee ympäri aurinkokuntaa, kun hän ottaa selkoa pahankurisesta Arakne-tekoälystä. Verkottuneen maailmankaikkeuden solmukohtiin kätkeytynyt keinoäly punoo juonia, jotka saattavat johtaa koko ihmiskunnan häviämiseen.

Poliittinen kuhina ja kinastelu retken päämääristä sekoittavat puolestaan holoalusten elämää. Vain Chiku Vihreä tietää, että matkalaisille on valehdeltu – että todellisuus Cruciblessa on vallan toisenlainen kuin heille on uskoteltu. Tiedon myötä hän joutuu tekemään vaikean valinnan perheensä ja velvollisuuksiensa välillä.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta pintaraapaisu Reynoldin esiin vyöryttämistä teemoista ja visioista. Kirjailija kuvaa monipolvisesti Venuksen taivaalla riippuvia gondoleita ja ankarien sääilmiöiden ryöpyttämiä pintamaisemia. Saturnuksen Hyperion-kuun taiteilijayhdyskuntia ja mielikuvituksellisten holoalusten yhteiskuntajärjestelmiä. Älyltään kehittyneitä elefanttilaumoja ja totaalista toiseutta huokuvia massiivisia koneita. Kutkuttavia yksityiskohtia voisi luetella sivukaupalla.

Tärkeään rooliin romaanissa nousee pohdinta ihmisten ja tekoälyjen suhteesta. Onko yhteinen tulevaisuus kahden näin erilaisen elämänmuodon välillä mahdollista vai tuhoaako toinen väistämättä kilpakumppaninsa?

Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja eloonjäämisestä säteilevät myös kirjan muuhun sisältöön. Hahmot joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään valinnan väkivallan ja rauhanomaisen vastarinnan välillä. Ja vaikka romaani painottaakin tarvetta moraalisesti kestäviin ratkaisuihin, ei tapahtumien tuoksinassa vältytä päätöksiltä, jotka johtavat miljooniin kuolonuhreihin. Se on kova taakka kenen tahansa kannettavaksi.

Terästuulen yllä on hieno tieteiskertomus, jonka vietäväksi on ilo heittäytyä. Se hakkaa mennen tullen kelvon edeltäjänsä ja osoittaa, että Reynoldsilla riittää kunnianhimoa pyrkiä aina vain parempaan – oli kyse sitten tarinan älykkyydestä, ihmiskuvauksen tasosta tai scifististen ihmeiden ilotulituksesta.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Elokuvat – Zipang

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , , ,

ZipangkansiWEBZipang
aka Jipangu
(UK-versio)

Kurpankannon kolon alla on mörrimöykyn pesä, ja sokea kriitikkokin löytää väliin kultajyvän. Kuten Kaizo Hayashin Zipang-elokuvan vuodelta 1990. Tämä on sen tason nerokkuutta, että moisesta lienevät kateellisia niin Takashi Miike, Quentin Tarantino kuin Alejandro Jodorowskykin.

Hayashi ei anna järjen tai logiikan kahlita itseään, kun hän maalailee valkokankaalle menneisyyden fantasia-Japania. Jigoku Gokurakumaru (Masahiro Takashima) on mestarillinen miekkamies, jonka näyttävä vaateparsi on saanut vaikutteita sekä historiasta että nykyajasta. Herran erikoinen miekka-arsenaali tuo mieleen golfmailasetit, ja tovereinaan hänellä on mm. mustanenäinen pelle, kääpiö ja mininorsu!

Zipang3WEBMiestä kaatuu kuin heinää, kun Jigoku tarttuu miekkaan. Yhdellä rupeamalla lakoaa helposti satojen vihollisten armeija – esimerkiksi kohtauksessa, joka on verettömyydestään huolimatta selvä kunnianosoitus Lone Wolf and Cub -elokuvasarjalle.

Tarjolla on myös lennokkaita taisteluita, joissa ninjasoturit singahtelevat puiden ja maankuoren välillä kuin parhaissa Hongkong-fantasioissa. Vastaan saattaa yllättäen astahtaa myös eurooppalainen aatelismies barokkipukuineen ja röyhelökauluksineen. Tai sokea miekkasankari Zatoichi, joka ei taidakaan olla niin sokea kuin on yleisesti luultu.

Zipang2WEBSpagettilänkkärimeininkiä leffan kuvastoon ujuttavat pyssysankarit, joista muikein on palkkionmetsästäjätyttö Yuri the Gun (Narumi Yasuda). Steampunkista muistuttavat värikkäät teknovimpaimet, kuten heittotähtifilmillä varustettu kiikarikamera ja söpöjä ohjuksia ampuva bambusinko.

Kaiken tämän inspiroituneen ja hullunhauskan meiningin keskeltä kiemurtelee myös juonikuvio, joka ei tosin ole niitä kaikkein koherenteimpia. Sen ytimen muodostaa Marco Polon muistiinpanoista tuttu legenda Zipangin kullantäyteisestä taikasaaresta. Elokuvan mukaan kultainen haaramiekka avaa portin tuohon myyttiseen valtakuntaan. Ja kuis ollakaan, Jigoku tovereineen törmää juuri kyseiseen miekkaan etsiessään aarretta maanalaisesta tunneliverkosta. Samalla mukaan tarttuu tatuoitu profeetta (Shu Ken), joka haluaa kipeästi palata takaisin Zipangiin.

Zipang1WEBZipangin pyhän vuoren huipulla jököttävässä palatsissa kohdataan kultainen muinaiskuningas (Mikijiro Hira). Hän on yhä katkera siitä, että ihmisten keskinäinen rakkaus on osoittautunut vahvemmaksi voimaksi kuin heidän tarpeensa palvoa jumalia. Auringottomaan rinnakkaisulottuvuuteen hylätty ylimaallinen herra ei katso tulijoita hyvällä silmällä. Varsinkaan kun paikalle saapuva profeetta haluaa vapauttaa morsiamensa jäisestä vankilasta, johon kuningas on tämän sulkenut tuhat vuotta aiemmin.

Sitten taistellaan kirkonkellohaarniskaan kultaisen vartensa sulkenutta jumaluutta vastaan. Omaa osaansa käänteissä näyttelee irtileikatun raajansa robottikädellä korvannut ninjapomo ja tämän väliin näkymättömäksi heittäytyvä armeijakunta.

Hayashin komeilla kuvilla ja näyttävillä lavasteilla ryyditetty elokuva on humoristisen samuraitoiminnan ilotulitusta. Riemastuttava sillisalaatti, joka saa katsojat hurraamaan ja pomppimaan intomielisesti.

Zipang rulettaa!

Leffa ••••
Kuva •••
Lisät •

Lisukkeina vain muutama kehno still-kuva ja lyhyenläntä tekijäesittely.

Toni Jerrman

Teksti julkaistaan Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Sarjakuvat – Piko ja Fantasio: Leopardinainen

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

PikoFantasioLeopardikansiWEBPiko ja Fantasio: Leopardinainen

Vuonna 2010 suomeksi ilmestyneet Nuoren sankarin päiväkirja ja Tummanvihreä pikkolopoika -albumit kertoivat Pikon ja Fantasion edesottamuksista toisen maailmansodan melskeissä. Tuoreessa Leopardinainen-tarinassa (Egmont) palataan Brysselissä sijaitsevan Moustic-hotellin käytäville. Nyt tosin eletään vuotta 1946, jolloin natsivalta on enää ikävä muisto.

Aurinko ei silti paista esteittä risukasaan. Punanuttuinen hissipoika Piko on vajonnut alkoholismiin, sillä hän suree keskitysleireihin kadonnutta Audrey-tyttöä. Lehtimies Fantasio pähkäilee puolestaan Pariisin eksistentialisteista kertovan artikkelin kanssa. Eivätkä natsitkaan ole vielä sanoneet viimeistä sanaansa.

PikoFantasioLeopardi5WEBItse albumi käynnistyy Brysselin katoilta, kun yksisilmäiset robottigorillat ajavat takaa salaperäistä leopardinaista. Yön notkea tytär on etsimässä Kongosta varastettua taikakalua, jota ilman koko maa saattaa ajautua pirullisen Mustien uhrien herran valtaan. Ja tähän soppaan Piko ja Fantasiokin joutuvat sekoitetuksi.

Juonen peruskuvio on viehättävä sekoitus nostalgista pulp-retroilua ja postmodernia pop-tulkintaa. Parhaimmillaan olo on kuin vuosikymmenten takaista klassikkoa lukiessa. Tätä seikkaa korostaa Olivier Schwartzin silmiähivelevä, tyylitelty ligne claire -piirros, joka ottaa ilon irti ilmeikkäistä hahmoista sekä mennyttä maailmaa upeasti kuvittavista kaupunkinäkymistä. Päheistä autoista ja tyylikkäistä mainosjulisteista nyt puhumattakaan. Näin hienoa ja ajatonta sarjakuvataidetta kohtaa yleensä vain toiveunissaan.

PikoFantasioLeopardi1WEBYannin kehräämä tarinointi ei toimi yhtä hyvin. Liiallinen kohkaaminen, pakkomielteinen viittauksien ripottelu sekä totiset sivujuonteet syövät kokonaisuuden viehätysvoimaa. Mutta mitäpä olisi toisen maailmansodan jälkeinen Pariisi ilman Jean-Paul Sartrea ja boheemien filosofien suosimia hämyisiä baareja ja kahviloita!

Jatkoa leopardinaisen seikkailuille on luvassa, kun kaksiosaiseksi mainostetun tarinan jälkipuolisko joskus valmistuu. Sillä välin voi koristella kotinsa seinät tämän albumin ruuduista suurennetuilla julisteilla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/14.

PikoFantasioLeopardi3WEB

Elokuvat – Yor, the Hunter from the Future

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut , , , ,

YorkansiWEBYor, the Hunter from the Future
aka Il mondo di Yor
(USA-versio)

Maailma on pullollaan mahtavia barbaarieepoksia. Tämä kävi ilmi jo vuoden 1992 ensimmäisessä Tähtivaeltajassa julkaistusta Miekkoja, magiaa ja muskeleita -artikkelista. Mutta edes tuossa tekstissä ei kehdattu mainita Antonio Margheritin luolabarbaariklassikkoa Yor, the Hunter from the Future (1983).

Valkoiseen peruukkiin ja lannevaatteeseen sonnustautunut Yor (Kapteeni Amerikkanakin mainetta niittänyt Reb Brown) hymyilee kuin Naantalin aurinko tuuletellessaan takapuoltaan karussa kalliomaastossa. Razzle-ehdokkuudella kukitettu pirteä tunnusbiisi kertoo, että Yor on miesten mies, huomisen mies, joka on eksyksissä eilisen maailmassa.

Tapahtumat tosin sijoittuvat post-apokalyptiseen tulevaisuuteen, jossa suurin osa ihmiskuntaa on taantunut kivikautiselle tasolle. Lisäksi säteily on herättänyt henkiin isot kasat dinosauruksia.

Yor1WEBYorin timmeille lihaksille löytyy käyttöä, kun nykyisin virheellisesti kasvissyöjäksi kuviteltu Triceratops hyökkää sorean Ka-Laan (Corinne Cléry) ja tämän isähahmon, Pagin (Luciano Pigozzi) kimppuun. Hirmulisko ei peljästy edes Ka-Laan meikkejä ja permanentattuja hiuksia.

Yor hakkaa kivikirveellään Triceratopsin muussiksi ja saa kuulla olevansa ihan erilainen kuin kaikki muut miehet. Blondi poju onkin aina ihmetellyt, miksi ei ole kohdannut kaltaistaan kaunosielua. Ka-Laa on tietenkin ihan heikkona pelastajaansa.

Pian rauhaa ja rakkautta julistava Yor joutuu jälleen tarttumaan kirveeseensä, kun Apinoiden planeetalta karanneet luolastrumffit tulevat ja tappavat Ka-Laan koko heimon. Tyttö itse päätyy sininaamojen vangiksi.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä Yor kolkkaa lentoliskon ja rakentaa olennon siivistä riippuliitimen. Sitten tarvitsee vain syöksyä luolaan ilmateitse ja pelastaa neito pulasta.

Yor4WEBSeuraavaksi Yor, Ka-Laa ja Pag taistelevat tulisia tikkuja heiluttelevia hiekkamiehiä vastaan. Näiden ilkimysten luona sankarimme törmäävät mystiseen kaunottareen, jonka rinnalla roikkuu samanlainen medaljonki kuin Yorilla. Osaisiko nainen kertoa jotain Yorin heimosta?

Ka-Laa ei ole kilpakumppanista innoissaan, mutta onneksi tulokas menehtyy hetikohtsillään. Viimeisinä sanoinaan neitokainen kuiskaa Yorille: ”Suutele minua pikaisesti, sillä kuulen jumalteni kutsun.” Tätä ennen hiekkamiesten luola romahti, koska Yor piteli käsissään palavaa miekkaa. Tai sitten sortuma käynnistyi jostain vielä epätodennäköisemmästä syystä.

Sitten ollaankin jo rannikkokylässä, jonka asukkaat höpöttävät omalaatuisesta miehestä, joka saapui taivaasta tulisella linnulla. Lähistöllä on kuulemma myös salaperäinen saari, jota ympäröivät ikuiset myrskyt.

Ja tässä vaiheessa elokuva heittää uuden vaihteen kehiin. Juonipaljastuksia luvassa!

Yor3WEBKäy ilmi, että viimeiset korkean luokan teknologiaa hallitsevat ihmiset pitävät saarella tukikohtaansa. Mustahuppuisen Overlordin (John Steiner) johdolla he ovat kehittämässä tunteettomia androideja, joiden on tarkoitus lisääntyä ja täyttää Maa. Kunhan kaikki barbaarit on ensin tapettu pois kuljeksimasta. Jollain ihme logiikalla tämän tempun pitäisi pelastaa sivilisaatio.

Onneksi Yliherran alaiset eivät ole keisarinsa kanssa samaa mieltä ja nousevat Darth Vader -kypäriin sonnustautuneita androideja vastaan. Sankaroinnin keskeiset tempaukset on varattu tietysti Yorille. Värikkäät sädeaseet soittavat sinfoniaa, joka ei nouse lähellekään vuoden 1980 Flash Gordon -leffan tasoja.

Filmin lopussa saarnataan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta sekä esitetään harras toive, että uuden uljaan Maapallon ihmiset eivät toistaisi esi-isiensä virheitä.

Wau! Yor, the Hunter from the Future on rakastettavan surkeaa kokkelia. Riemu on taattu varsinkin niinä hetkinä, kun filmi kuvittelee ihan oikeasti painivansa samassa sarjassa kuin Tähtien sota ja Kadonneen aarteen metsästäjät.

YorSarjisWEBNyt kun joku vielä tajuaisi suomentaa Juan Zanotton ja Ray Collinsin Henga, el cazador -sarjakuvan, johon filmi perustuu, niin maailmankaikkeus olisi täydellinen.

Sillä välin on pakko etsiä käsiin Yorin tv-versio, jolla on mittaa yli kolme tuntia!

Leffa • tai •••••
Kuva •••
Lisät •

Lisämateriaalina pelkästään traileri.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/14.

Sarjakuvat – Before Watchmen

tonitahtivaeltaja Sarjakuva-arvostelut , , , , ,

WatchmenotsWEB

Ennen Vartijoita

Before Watchmen

Kun DC ilmoitti aloittavansa uuden lehtisarjan Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luoman Watchmenin pohjalta, moni piti hanketta silkkana rahastuksena.

Käytännössä vuonna 2012 ilmestyneisiin Before Watchmen -julkaisuihin on tarttunut innosta täristen. Kiitos tästä kuuluu tekijäkaartille, johon on saatu houkuteltua iso kasa jenkkisarjakuvan kovimpia nimiä aina Adam Hughesista Darwyn Cookeen.

NiteOwl1WEB

Before Watchmen -minisarjat eivät tietenkään kestä vertailua alkuperäiseen, mutta eipä tuo ole tarkoituskaan. Pikemminkin yrityksenä on ollut luoda hyvää sarjakuvaviihdettä, joka valaisee mielenkiintoisesti Watchmenistä tuttujen hahmojen historiaa. Ja tässä on onnistuttu.

Sarjat ovat myös käyneet hyvin kaupaksi. Niinpä alunperin ilmoitettua seitsemän lehden kokonaisuutta on täydennetty kahdella lyhärillä.

Suomeksi Vartijat ennen -kokoelmia on julkaistu kaksi: Minuuttimiehet & Silkkiaave ja Koomikko & Rorschack (Egmont, 2013).

MinutemenWEB

Silkkinen minuutti

Darwyn Cooken kirjoittama ja piirtämä Minutemen kertoo 1930-luvun lopulla syntyneen sankaritiimin seikkailuista. Tarina etenee kahdessa aikatasossa.

1960-luvulla seurataan harmaantuneen Nite Owlin muistelmien herättämää kuohuntaa. Yhä elossa olevat ex-kumppanit eivät katso hyvällä silmällä projektia, joka paljastaisi karut totuudet puhtoisten kulissien takaa. Sarjakuvan lukijat saavat kuitenkin nähdäkseen Minutemenien elämän karikot. Epäonnistuneet tehtävät, tulehtuneet henkilösuhteet ja väkivaltaiset kohtalot.

Siinä missä osa sankareista on liikkeellä vilpittömin aikein, hakevat toiset touhusta vain adrenaalipiikkiä tai rahaa ja julkisuutta. Esimerkiksi pedofiilirinkiä ei sovi tutkia, sillä se antaisi yleisölle aivan liian ankean kuvan todellisuudesta. Minuuttimiesten iloinen pukuleikki saa sarjan kuluessa kuitenkin monia synkkiä sävyjä.

SilkSpectre2WEBTraagisesta pohjavireestä huolimatta Minutemen jää hieman etäiseksi episodikoosteeksi. Sisällön hajanaisuuden korvaa kuitenkin Cooken nostalginen kynänjälki, jossa pin-up-taiteen kultakauden viiva kohtaa modernin ranskalaisbelgialaisen ligne clairen sekä retrofiilistä hehkuvan animaatiotyylittelyn.

Cooke vastaa myös Silk Spectre -sarjan käsikirjoituksesta. Amanda Connerin piirtämässä psykedeelisessä kasvutarinassa kuljetaan huomattavasti Minutemeniä kepeämmillä linjoilla.

Lue loppuun →