Under the Skin
(UK-versio, blu-ray)
”Tiedän että taidetta on, skiense fiktion”, lauloi Eppu Normaali aikoinaan. Tästä huolimatta aidosti taiteellisuuteen pyrkivät tieteiselokuvat ovat harvassa. Jonathan Glazerin ohjaama Under the Skin (2013) on kuitenkin sitä itseään.
Glazer paaluttaa elokuvansa tyylilajin katsojien mieleen heti kättelyssä. Parin ensimmäisen minuutin aikana kuvaruudussa näkyy pelkästään pimeydessä hohtava valopiste, joka hitaasti muuttuu pyöreiksi muodoiksi. Sitten näytetään öisiä, ankaria maisemia Skotlannin syrjäseuduilta. On lumen ympäröimä joki, metsän siimeksessä kiemurteleva tie ja mutkissa kaasutteleva moottoripyörä.
Kuvastoon alkaa tulla jonkin tason tolkkua, kun motoristi pysähtyy tien reunaan ja noutaa lähistöltä naisen ruumiin. Sen hän kuljettaa pakettiautolla hylättyyn tornitaloon. Valkeassa, rajattomassa tilassa naisen alaston kopio riisuu ruumiin ja pukee ylleen tämän vaatteet. Sitten nainen ajaa pois paikalta pakettiautolla.
Tämä nimettömäksi jäävä nainen (supertähti Scarlett Johansson) on elokuvan näkökulmahenkilö. Kamera seuraa, kun hän kiertelee pakettiautolla Glasgow’n katuja nuoria miehiä tarkkaillen. Väliin hän lähestyy kulkijoita ajo-ohjeiden varjolla. Samalla hän utelee miehiltä näiden suhdestatusta ja kotioloja. Yksinäisiksi osoittautuville hän tarjoaa kyydin, jonka lopussa odottaa lupaus seksistä.
Lupaus ei käy toteen. Nainen johtaa uhrinsa autiotaloon, jonka ovi avautuu täydelliseen pimeyteen. Tumman peililattian pinnasta heijastuvat ainoastaan ihmishahmot ja vaatteet, jotka he riisuvat. Mutta ennen kuin miehet ehtivät koskettaa lumoojatarta, he vajoavat hitaasti mustaan, öljymäiseen nesteeseen.
Toisaalla näemme syrjäisen rannan ja avioparin puolitoistavuotiaan lapsensa kera. Kiehuva aallokko repii vaimon ja tämän miehen vetiseen hautaan sekä kuluttaa loppuun uimarin, joka yrittää pelastaa heidät. Mitä tekee naisemme? Kolkkaa voipuneen uimarin ja raahaa hänet mukaansa – sekä hylkää itkevän pikkulapsen niille sijoilleen.
Under the Skin on mystinen ja eriskummallinen filmihelmi. Se luottaa katsojan kykyyn tulkita kuvia eikä sorru selittelemään tapahtumia tai niiden taustoja. Glazer pelaa pitkillä, hiljaisilla kohtauksilla ja eteerisellä tunnelmalla. Samalla hän lataa rutkasti sisältöä Johanssonin ilmeettöminä pysytteleviin kasvoihin.
Elokuva pohjautuu Michel Faberin Lihaa ja verta -romaaniin (ks. Tähtivaeltaja 2/01), mutta mitä vähemmän kirjasta tietää, sen parempi. Filmin vahvuus kun piilee juuri arvoituksellisuudessa ja epätietoisuudessa, joka alkuteoksessa on purettu auki.
Glazer on sisäistänyt myös vanhan totuuden, jonka mukaan taide, joka ei sisällä runsaasti alastomuutta, on silkkaa teeskentelyä.
Under the Skin on viipyilevän kerronnan taidonnäyte, joka fuusioi saumattomasti tutun ja vieraan, tavanomaisen ja käsittämättömän. Sen arkisimmissakin kuvissa hehkuu outouden ilmapiiri, joka jää mielen pohjalle kummittelemaan.
Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät •••
Kymmenen noin viisiminuuttista minidokumenttia, jotka valaisevat elokuvanteon eri osa-alueita. Mukana on paljon mielenkiintoisia faktoja. Kuten, että monet kohtauksista kuvattiin piilotetuilla kameroilla – joita saattoi samaan aikaan olla käytössä kymmenkunta. Ratkaisulla haettiin naturalismia niin elokuvan visuaaliseen ilmeeseen kuin näyttelijöiden reaktioihin. Leikkaajalle tämä tosin tiesi painajaismaista työmäärää, koska materiaalia kertyi monin verroin normaalia enemmän.
Toni Jerrman
Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/14.
tähtivaeltajablogi 