Jean Van Hamme & Grzegorz Rosinski
Thorgal 1: Lumoojattaren kosto

”Hän on jo vuosikymmeniä vainonnut rantojamme jää-drakkarillaan etsiessään orjia maanalaisiin kaivoksiinsa.”

Ainoa syy, miksi aikoinaan keräsin itselleni komean kasan Mustanaamio-lehtiä, oli niissä julkaistu Thorgal-sarjakuva. Jean Van Hammen käsikirjoittama ja Grzegorz Rosinskin piirtämä viikinkisaaga on niin mainio sekoitus myyttistä historiaa, kutkuttavaa fantasiaa ja ihmeen tuntua soittelevaa scifiä, että se oli pakko saada käsiinsä jokaista Suomeen päätynyttä jaksoa myöten.

Nyt näyttää siltä, että puhkiluetut Mustanaamiot voi vähitellen siirtää paperinkeräykseen. Vuosikymmenten odotuksen jälkeen Thorgal on näet alkanut ilmestyä suomeksi myös albumimuodossa. Yhä jatkuvan kokonaisuuden ensimmäinen teos, Lumoojattaren kosto (WSOY), on jo saatavilla sekä lehtipisteistä että kirjakaupoista. Ja lisää on luvassa suhteellisen vikkelään, sillä Jäämerten sankari julkaistaan ensi helmikuussa ja Aranin maan kolme vanhusta toukokuussa. Tämä on juhlan paikka.

Lumoojattaren koston alussa Thorgal Aegirsson on pahassa pulassa. Myrskyjen pojaksikin kutsuttu mies sidotaan uhrikiveen kuolemaan. Tämä on Pohjolan viikinkien kuninkaan, Hullu-Gandalfin rangaistus siitä, että Thorgal rakastui hänen Aaricia-tyttäreensä.

Salaperäinen punatukkainen lumoojatar kuitenkin vapauttaa Thorgalin – ja vaatii tästä vastineeksi vuoden kestävää kuuliaisuutta. Aivan ensimmäiseksi kostonjanoinen nainen lähettää sankarimme Nilfheimin hyisen valtakunnan vartiotorniin. Sieltä hänen tulisi varastaa hopeinen lipas, jota karski jätti ja ovela kääpiö suojelevat.

Vikkeläliikkeisesti etenevä tarina sisältää vaaroja, jännitystä, taisteluja ja taikakeinoja. Niiden lomassa käy ilmi sekä Thorgalin mieltymys rauhaan ja rakkauteen että punatukkaisen lumoojattaren todellinen luonne. Mitenkään erityisen syvällisiin tai hienostuneisiin juonikuvioihin ei tässä ensimmäisessä tarinassa vielä ylletä, mutta kokonaisuuden lukee silti ilokseen.

Menneiden aikojen nostalgiseen kuvastoon upotaan myös albumin päättävässä, 16-sivuisessa Melkein paratiisi… -seikkailussa. Siinä lumisilla vuorilla ratsastava Thorgal putoaa syvään kuiluun, jonka pohjalla häntä odottaa kolmen naisen asuttama vehreä onnela. Neidot väittävät olevansa satojen vuosien ikäisiä ja tarjoavat Thorgalille mahdollisuuden jakaa paratiisinsa.

Ovatko naisten kertomukset totta? Entä onko Thorgal valmis hylkäämään kylmän ja karun reaalimaailman, jotta voisi elää ikuisesti kultaisessa häkissä? Kolisee!

Toivottavasti Thorgal, tuo belgialaisen sarjakuvan yksi kaikkien aikojen suosituimmista dynamoista, löytää lukijansa myös Suomessa. Paljon mieluummin näitä tarinoita lukee isossa ja laadukkaassa albumimuodossa kuin Mustanaamion sivuilta tihrustaen.

”Ja sinä, Thorgal Aegirsson, tulet vielä muistamaan, että olet minulle velkaa yksitoista kuukautta elämästäsi.”

Toni Jerrman