elokuvat

Elokuvat – Rendel

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , ,

RendelJulisteWEB

Rendel

”Raja hyvän ja pahan välillä olen minä. Minä en lopeta tai pysähdy.”

Jesse Haajan idea siirtää lapsena kehittelemänsä sarjakuvasankari valkokankaalle lähti lentoon lähes varkain. Alkuun tarkoitus oli tehdä ainoastaan lyhytfilmi. Ajatus ensimmäisestä suomalaisesta supersankarielokuvasta innosti kuitenkin niin monia tahoja, että pian Haaja huomasi työstävänsä aiheesta kokopitkää elokuvaa.

Parin vuoden rääkin jälkeen noin 1,5 miljoonan euron budjetilla tuotettu Rendel on lopulta valmis. Ja vaikka kyseessä on ohjaajansa esikoiselokuva sekä suomalaisittain aivan uusi aluevaltaus, näyttää lopputulos pirun hyvältä.

RendelWEB

Tarinansa puolesta Rendel toistaa suhteellisen uskollisesti genren kliseitä. Kankaille marssitetaan jälleen kerran synkkä kostaja, jonka tekoja motivoi traumaattinen kokemus.

Hahmona Rendel onkin eräänlainen kotikutoinen Suomi-Batman. Tosin ilman miljonääriplayboyn teknisiä hilavitkuttimia sekä vuosikymmenten taistelukoulutusta. Myös filmin väkivalta on ankarampaa, iholle käyvempää kuin Lepakkomiehen kohdalla on yleensä totuttu. Maailma on rujo ja ruumiita tulee roppakaupalla.

Rendelin vastavoimana elokuvassa toimii rikollispiirien johtama VALA-suuryritys. Se on kehittänyt rokotteen, jota on tarkoitus myydä kolmannen maailman markkinoille, vaikka aineen vaaralliset haittavaikutukset ovatkin firman tiedossa.

Rendel03WEB

Suomen päässä asioita junailee armoton bisnespomo Erola (Matti Onnismaa). Käytännön toimia pyörittää hänen Rotikka-poikansa (Rami Rusinen), jonka pistoolisormi on äärettömän herkässä. Siinä vaiheessa, kun nyrkkien pitää puhua, peliin astuu lihaksikas Lahtaaja (Renne Korppila).

Kun yönmusta Rendel (Kris Gummerus) ryhtyy tappamaan VALA:n kätyreitä ja tuhoamaan heidän rokotelähetyksiään, menee Rotikaltakin sormi suuhun. Lopulta paikalle on kutsuttava ulkomaalainen palkkatappajatiimi, jotta kiusallisesta oikeudenpuolustajasta päästään eroon.

Perusjuonen lomassa kerrotaan takaumina Rendelin traaginen synnyintarina, joka muovaa onnellisesta perheenisästä varjoissa vaanivan nyrkkisankarin.

Rendel04WEB

Filmin hauskinta antia ovat pahishahmojen perisuomalainen partaäijäily, jonka erityisesti Rotikka kohottaa potenssiin kymmenen. Tämä isänsä päähän potkima renttu yrittää parhaansa ollakseen mahdollisimman kova jätkä, mutta eipä se paljon auta, kun kaikki menee jatkuvasti pieleen. Rotikka on täydellinen kusipää, mutta vaikea häntä on edes hitusen olla sympatiseeraamatta.

Elokuvan suorasukaisesta huumoripuolesta vastaavat puolestaan pari Rotikan vähä-älyistä kätyriä, joista ei ole kunnon roistoiksi sitten niin millään.

Itse Rendeliin tuo hitusen salaperäisyyttä hänen seurassaan viihtyvä Marla (Alina Tomnikov), joka saattaa olla tai saattaa olla olematta päähenkilön mielikuvituksen tuotetta. Muuten Rendelin rooli on lähinnä olla viileän kasvoton kostonenkeli, joka takoo pahiksia kanveesiin.

Rendel05WEB

Juuri taistelukohtauksissa leffa onnistuukin parhaiten. Näyttävästi toteutetut turpakäräjät on sekä ohjattu, näytelty että leikattu tehokkaan iskevästi. Lätty lätisee kovempaa ja taidokkaammin kuin monissa ulkomaalaisissa genre-elokuvissa, mitä voi jo pitää aikamoisena saavutuksena.

Älyn jättiläiseksi Rendeliä on paha kutsua, mutta omassa nihilistisessä tyylilajissaan se on yllättävänkin onnistunut elokuva. Juoni toki tökkii paikka paikoin ja tapahtumapaikkojen paletin pienuus häiritsee, mutta silti tästä on hyvä jatkaa entistä laajemmille kanvaaseille.

Toni Jerrman

Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa 2017 -tärpit

tonitahtivaeltaja Uutiset, Yleinen , ,

Tippaakaan liioittelematta voidaan sanoa, että Rakkautta & Anarkiaa on koko tunnetun ja kaikkien tuntemattomienkin universumien paras elokuvafestivaali.

Tänä vuonna Helsingin kansainvälisin filmifestivaali juhlii 30-vuotista taivaltaan. Yhdentoista päivän aikana (14.–24.9.) teattereihin vyöryy noin 175 pitkää ja lähes 200 lyhyttä elokuvaa Maapallon eri kolkilta. Tästä ei leffafanin elämä enää ihanammaksi muutu.

Laajasta tarjonnasta poimimme nyt 25 elokuvaa, joiden luulisi kiinnostavan juuri Tähtivaeltajan lukijoita. Aakkosjärjestys rulaa.

Olkaa hyvä!

RendelWEB

Genreleffat

Scifi, kauhu ja fantasia ovat aina kuuluneet R&A:n tarjontaan. Jo festareiden varhaisvuosina katsojia ilahdutettiin mm. Ken Russellin ja David Cronenbergin tuotannolla. Tänäkin vuonna genre-elokuvia löytyy valikoimasta roppakaupalla.

68 Kill
Lähes kauhuun kallellaan oleva leffa pahasti pieleen menevästä ryöstökeikasta. Kriitikot maailmalla ovat ylistäneet Trent Haagan elokuvaa parhaalla mahdollisella huonolla maulla tehdyksi riemastuttavaksi sekoiluksi, jossa on ainesta kulttihitiksi.

Before We Vanish
Japanilaisohjaaja Kiyoshi Kurosawa on leiponut kankaille erilaisen scifi-filmin. Kaiken taustalla on avaruusmuukalaisten suunnitelma Maapallon valtaamiseksi, mutta elokuvan keskiössä ovat pienen japanilaiskylän ihmissuhteet. Onko lopputulos tylsä vai kiehtova, jää nähtäväksi.

Bushwick
Jenkeissä kiehuu, kun etelävaltioiden itsenäisyyttä halajava armeija tykittää populaa katuun brooklyniläisessä lähiössä. Kriitikot ovat asettuneet aidan molemmin puolin, mutta täytyyhän se katsastaa, miten amerikkalaiset lahtaavat toisiaan!

Daguerrotype
Kiyoshi Kurosawan Pariisiin sijoittuvassa romanttisessa kummitusfantasiassa hypätään syvälle ikivanhan daguerreotype-kuvanvalmistustekniikan pauloihin. Tämä vaikuttaa jopa lupaavammalta kuin miehen scifi-leffa Before We Vanish.

A Day
Aikasilmukkaan juuttuneita ihmisiä on nähty elokuvissa ennenkin, mutta korealaisen Cho Sun-hon esikoisfilmi vaikuttaa ihan hyvältä perusidean kierrätykseltä. Pystyykö päähenkilö estämään tyttärensä kuoleman vai jääkö hän tähän helvettiin loppuelämäkseen?

Fantastic Planet
Vuodelta 1973 kotoisin oleva ranskalais-tsekkiläinen tieteisanimaatio on lajinsa klassikkoja. Jos tämä oudon kiehtova filmihelmi on aiemmin jäänyt näkemättä, niin nyt on korkea aika korjata tuo kardinaalivirhe.

Happiness
Sabun elokuvista ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä eteensä saa. Nyt leffan pääosassa on salaperäinen mies, joka saapuu nukkavieruun japanilaiskylään esittelemään kypärää, joka tekee ihmisistä onnellisia. Mutta jotain aivan muutakin on varmasti luvassa.

Personal Shopper
Olivier Assayas yhdistelee eri genrejä kiehtovasti. Mukana on niin muotimaailmaa, draamaa ja ihmissuhteita kuin haudantakaisia viestejä, yliluonnollisia ilmestyksiä ja erikoisia mysteerejä. Osa yleisöstä on hämmentynyt, toiset ovat nimittäneet leffaa mestariteokseksi.

Rendel
Suomalainen supersankarielokuva on niin mieletön idis, että pakkohan Jesse Haajan ohjaama leffa on nähdä. Filmi tosin tulee normaalilevitykseen jo pari päivää tämän ennakkoensi-illan jälkeen, joten itseään ei tarvitse ruoskia verille asti, jos se jää R&A:ssa väliin.

Zombillenium
Ranskalaisanimaation kertoo huvipuistosta, jonka työntekijöinä on niin zombeja, vampyyrejä kuin ihmissusiakin. Luvassa on hyvännäköistä goottifantasiakauhukamaa, jossa hirviötkin ovat inhimillisiä – ja nousevat lopulta sortajiaan vastaan. Viehkoa hubaa!

TheAgeofShadowsWEB

Aasia

Juuri R&A-festarit ovat tutustuttaneet suomalaisen elokuvayleisön aasialaisiin leffaherkkuihin. Kukapa voisi unohtaa ne pään räjäyttävät kokemukset, kun pääsi ensi kertaa näkemään vaikkapa John Woon, Takashi Miiken tai Kim Ki-dukin filmejä. Huikeaa!

The Age of Shadows
1920-luvun Koreaan sijoittuva agenttijännäri. Kim Jee-woon tyylikkäässä elokuvassa on tarjolla niin historian siipien havinaa, vauhdikasta toimintaa, aseiden laulua kuin yllättäviä takinkääntöjä.

Aroused by Gymnopedies
Japanilaista erotiikkaa Nikkatsu-firman roman porno -leffojen 45-vuotisjuhlan kunniaksi. Tällä kertaa lajityypin perinteitä kierrättää arvostettu draamaohjaaja Isao Yukisada. Pakkohan se on tsekata, mitä mies saa irti melankolisella seksuaalisuudella kukitetusta aineistosta.

Mr. Long
Lisää Sabua. Tällä kertaa herra yhdistelee humoristista perhedraamaa ja reipasta toimintaa. Itse juonessa taiwanilainen palkkamurhaaja ja veitsenkäytön mestari joutuu pakenemaan gangstereita hylätylle teollisuusalueelle. ”Charlie Chaplin kohtaa Takeshi Miiken”, toteaa Varietyn arvostelija.

Tokyo Idols
Dokumentissa seurataan japanilaisidolien elämää ja haastatellaan näitä palvovia otakuja. Ilmiö on erinomaisen mielenkiintoinen, ja Kyoko Miyaken filmi avaakin jälleen yhden oivallisen näkökulman japanilaiseen kulttuuriin.

Wet Woman in the Wind
Märkä nainen tuulessa! Voiko leffalla parempaa nimeä ollakaan. Legendaarisen indie-ohjaaja Akihiko Shiotan eroottinen komedia on R&A-festareiden toinen näyte Nikkatsu-studion rp-leffojen 45-vuotisjuhlien kunniaksi valmistuneesta Roman Porno Reboot -projektista.

TotoroWEB

Animaatio

Myös animaatiot ovat pitkään olleet vakioroolissa festivaaleilla. Juuri täällä on nähty valkokankaalla niin Akirat, Ghost in the Shellit kuin Hayao Miyazakin helmet. Eikä ilman laatupiirrettyjä jäädä tälläkään kertaa.

Ethel & Ernest
Kuvittaja Raymond ”Lumiukko” Briggsin sarjakuvaan perustuva piirretty avioparin elämästä peribrittiläisissä maisemissa. Arvostelijat ovat kehuneet elokuvaa kauniiksi ja koskettavaksi, mutta myös hiukan hidastempoiseksi. ”Kyyneleiltä ei voi välttyä” -toteamus on hyvinkin yleinen.

Have a Nice Day
Kiinan nurjempi puoli esittäytyy rujossa piirretyssä, jota on kutsuttu sysimustalla huumorilla kevennetyksi pulp-trilleriksi. Kuvioissa heiluu niin onnettomia ryöväreitä, gangsteripomoja kuin palkkamurhaajiakin. Kiinnostaa kovasti!

In This Corner of the World
Toisen maailmansodan aikaiseen Japaniin sijoittuva elokuva nuoren tytön arjesta säännöstelyn ja tragedioiden keskellä. Sunao Katabuchi ohjaama haikean kaunis filmi on kerännyt kotimaassaan runsaasti kiitosta ja katsojia.

Naapurini Totoro
Vuonna 1988 valmistunut Hayao Miyazakin animaatio on epäilyksettä yksi kaikkien aikojen parhaista animaatioelokuvista. Ihastuttava, rakastettava ja mieleenpainuva. Luonto, kissabussi ja Totoro – tästä pyhästä kolminaisuudesta ei saa koskaan tarpeekseen.

The Red Turtle
Ranskalaisbelgialaisen animaatiotiimin toteuttama minimalistinen elokuva, jonka osatuottajana on toiminut maailmankuulu Studio Ghibli. Sanaton filmi kertoo autiolle saarelle haaksirikkoutuvasta miehestä ja punaisesta kilpikonnasta. Maagisrealistinen satu on hurmannut katsojansa kaikilla maailman kolkilla.

ThePrinceofNothingwoodWEB

Muut

Rakkautta & Anarkian filmivalikoiman rikkaus on sen laajuus. Maita ja tyylilajeja on tarjolla lukemattomia, joten jokaiselle löytyy runsaasti katsottavaa – vaikka rima pidetään aina korkealla. Tässä muutama mainio esimerkki.

L’amant double
Ranskalaisen François Ozonin poskettomaksi, höyrypäiseksi ja kiimaiseksi mainittu elokuva naisesta, joka kipuilee identtisten kaksosten ristivedossa. ”Mielleyhtymien vyöryä auteureihin kuten Hitchcock, Verhoeven, De Palma, Almodóvar ja Cronenberg on vaikea välttää”, toteaa R&A-katalogi.

Beuys
Dokumentti saksalaistaiteilija Joseph Beuysista, josta kasvoi yksi kylmän sodan aikaisen Euroopan omalaatuisimmista ja tinkimättömimmistä taiteilijoista. Kiinnostaa varmasti ainakin kaikkia, jotka ovat lukeneet Heikki Kännön mainion Mehiläistie-romaanin.

The Prince of Nothingwood
Mitä hittoa? Dokumentti afganistanilaisesta näyttelijästä ja ohjaajasta, joka on tehtaillut sodan runtelemassa maassa jo yli sata nollabudjetin B-elokuvaa! Uskomatonta. Ja ehtaa kamaa, jota ei jättäisi väliin edes Ed Woodin pikkuserkun kaiman veli.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Martin McDonaghin ohjaama jenkkifilmi on kerännyt kriitikoilta niin yksimielistä ylistystä, että harvoin näkee. Jokainen kirjoittaja muistaa myös mainita, että leffan sydämenä sykkii loistavan käsikirjoituksen ohessa Frances ”Fargo” McDormandin huikea roolisuoritus.

Tokasikajuttu
Suomessa on tuskin koskaan ollut yhtä punkkia bändiä kuin Pertti Kurikan Nimipäivät. Vuoden 2012 erinomainen Kovasikajuttu päästi katsojat keskellä bändin menestyksen hetkiä. Tokasikajuttu seuraa Pertti Kurikan Nimipäivien uran kolmea viimeistä vuotta. Pakkonakki ja nakkipakko!

Ja sitten suoraan elokuviin kulkematta tuhannen kapakan kautta.

Toni Jerrman

ZombilleniumWEB

Elokuvat – Nightmare Weekend

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , ,

NightmareWeekendKannetWEB

Helsingin 30. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali (14.–24.9.) syöksyy kansakunnan silmämunia kohti kiihtyvällä vauhdilla. Mutta ennen kuin länttäämme känsäiset kouramme tulevan leffajuhlan mielenkiintoisimpiin uutuuksiin, tarjoilemme lukijoillemme katsauksen elokuvataiteen historian vähemmän huomiota herättäneeseen merkkiteokseen.

Ja kaikki kalkkunat osaavat lentää ihan takuulla!

Nightmare Weekend

Leffojen tekeminen on suhteellisen kallista, vaivalloista ja aikaavievää puuhaa. Siksi onkin käsittämätöntä, että maailmassa on niin runsaasti järkijättöisiä elokuvia. Harva niistäkään on yhtä älyvapaa kuin Nightmare Weekend (1985).

Nightmare Weekend on aidosti kansainvälinen tekele. Sen tuotti Intiassa syntynyt, mutta Briteissä filmejä tahkonnut Bachoo Sen, ja ohjauksesta vastasi ranskalainen Henri Sala. Filmi kuvattiin Floridassa pääosin ranskalaisen tiimin ja yhdysvaltalaisten näyttelijöiden voimin. Ennen painajaisviikonloppua Senin ja Salan ura oli koostunut lähinnä pehmopornosta, mutta nyt kankaille oli tarkoitus leipoa huipputeknologialla maustettua seksikästä kauhua. Käytännössä lopputulos on sekopäisen kahjouden kalkkunaleikettä.

NightmareWeekend2WEB

Filmin premissinä toimii tiedemies Edward Braken (Wellington Meffert) kehittelemä Apache-supertietokone. Laitteen on tarkoitus kääntää psykopaattien ja muiden mieleltään sairaiden ihmisten persoonallisuus pahasta hyväksi. Edwardin työtoveri, ilkeä Julie Clingstone (Debbie Laster), vähät välittää tutkijaetiikasta ja haluaa testata vehjettä päinvastaiseen käyttöön – ja sitten myydä helahoidon salaperäiselle rahoittajalleen.

Edwardin keksinnön toimintatapa on vähintäänkin eriskummallinen. Ensinnäkin hoitoon tarvitaan jokin parannettavaksi tarkoitetun ihmisen henkilökohtainen esine. Tietokoneen nappia painamalla tavara muuttuu ilmassa sinkoutuvaksi metallipalloksi, joka tunkee itsensä potilaan suuhun. Pallot ovat niin ovelia, että ne voivat vaania uhriaan pidempäänkin – tai naamioitua vaikkapa jääkuutioksi!

NightmareWeekend1WEB

Jotta juttu ei olisi liian yksinkertainen, kuvioissa pyörii myös Edwardin rullaluisteleva Jessica-tytär (Debra Hunter). Hänenkin tietokonepäätteeltään on yhteys Apacheen. Aina kun tyttö pelaa koneellaan alkeellista pikselirallipeliä, laite ottaa hallintaansa Julien auton. Miksi tai miten, jää täysin epäselväksi. Vielä uppo-oudompi yksityiskohta on Jessican puhuva käsinukkekaveri George, joka tämän tästä käskyttää omatoimisesti Apache-järjestelmää. Tarvittaessa nukke kykenee myös muuttamaan tytön rannekorun lentäväksi pommiksi. Lisäksi George tietää, että liftaaminen valkoisessa hameessa on kolmanneksi paras tapa iskeä miehiä.

Eikä pidä unohtaa komeaa Ken-poikaa (Dale ”Pet Semetary” Midkiff), johon Jessica palavasti rakastuu. Paha vain, että Ken sattuu olemaan Julien poikaystävä eikä kärttyisä nainen katso nuorten suhdetta hyvällä silmällä. Viaton Jessica on muutenkin ihmeissään uusien tunteidensa kanssa ja kyselee käsinukeltaan, mistä ihmeestä nyt on kyse, kun hänen sydämensä tykyttää hullun lailla ja samaan aikaan tekisi mieli sekä itkeä että nauraa. Muusta elokuvasta poiketen Kenin ja Jessican yhteiset kohtaukset yrittävät tavoitella romantiikalla kyllästettyjen leffojen siirappista tyylilajia.

Filmin henkilökaartiin lukeutuu iso liuta muitakin hahmoja. Ensinnä ovat ne kolme nuorta tyttöä (mm. Andrea ”NYPD Blue” Thompson), jotka houkutellaan testiobjekteiksi Julien kartanoon. Sitten kaikki niljakkaat viiksivallut, jotka nämä kaunottaret viettelevät seksileikkeihin. Sekä tietenkin paikkakunnan pahamaineisimman pelihallibaarin nahkatakkiset kovikset, jotka takovat flipperiä kuin minihameista naista.

NightmareWeekend3WEB

Jos ovat ainekset hämmentävän dadaa, niin samaa rataa jatkaa itse kerronta. Kaheli juonikuvio hyppelehtii milloin minnekin, eivätkä tapahtumat etene minkään sortin loogisia latuja. Lisäksi huonosti toteutetut kauhujaksot näyttävät siltä kuin ne olisi lisätty mukaan jälkikäteen. Filmin epäaitoa tunnelmaa korostaa entisestään dialogi, joka kuullaan huonosti dubattuna. Kaiken muun hyvän lisäksi tietokoneruutujen grafiikka on aataminaikuista, vaatetus 1980-lukulaisen mautonta ja suurin osa näyttelijöistä yhden hitin ihmeitä.

Elokuva myös sisältää yhden hitin, eli Miriam Stockleyn tulkitseman biisin Nightmare Fantasy. Sen sanoituksessa todetaan, että painajainen on homeinen kuvakudos, joka ei tunne sympatiaa. Painajainen myös hiipii hiljaa eikä puhu kenenkään kanssa. Mitä ilmeisimmin leffan Walkman-kovanaamat, jotka joraavat spastisesti itsekseen kaduilla ja kujilla, kuuntelevat juuri tätä kappaletta.

Nightmare Weekend on absurdissa päättömyydessään niin riemastuttava kokemus, ettei vastaavaa saisi tositarkoituksella aikaan edes miljoona kirjoituskonetta hakkaavaa apinaa.

NightmareWeekend4WEB
Bonusmateriaalit:

Filmin blu-ray-version lisukkeissa ääneen pääsee mm. maskeeraustehosteista vastannut Dean Gates. Herra on sittemmin työskennellyt myös isoissa elokuvissa sekä mm. Star Trek: Deep Space Nine -televisiosarjassa. Parikymmenminuuttisessa haastattelussa hän muistelee hauskasti kaoottisia päiviään Nightmare Weekendin parissa. Osin samoja pointteja kuullaan myös leffan online-tuottajana toimineen Marc Gottliebin suusta.

Traileri hehkuttaa painajaisviikonloppua maailman ensimmäisenä korkeateknologisena kauhuelokuvana. ”Luvassa tauotonta toimintaa!” Juupa jee!

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/17.

Lisää elokuva-aiheista luettavaa:

Tähtivaeltajablogin leffa-arviot
Foliohatun alla -palstat

Elokuvat – Valerian and the City of a Thousand Planets

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , ,

ValerianJulisteWEB

Valerian and the City of a Thousand Planets

Muutaman minuutin ajan ehti uskoa, että Luc Besson on tehnyt hyvän Valerian-elokuvan. Leffan alussa kaiuttimista raikaa David Bowien Space Oddity ja kankaalla seurataan, kuinka ihmiskunta tutustuu muihin avaruutta asuttaviin lajeihin. Innostusta herättää myös paratiisimainen planeetta, jossa pitkänhuiskeat pearlit ja vekkulit transmutaattorit elävät sopusoinnussa luonnon kanssa. Mutta kun kuvaan astuvat Valerian (Dane DeHaan) ja Laureline (Cara Delevingne), toiveet haihtuvat kuin pieru Saharaan.

Nimestään huolimatta Valerian and the City of a Thousand Planets -elokuvalla ei ole mitään tekemistä vastikään suomeksi uudelleenjulkaistun Tuhannen planeetan valtakunta -sarjakuvan kanssa. Tekisi mieli sanoa, ettei leffalla ole mitään tekemistä yhdenkään Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin luoman Valerian-sarjakuvan kanssa, mutta kyllähän juonikuvioon on otettu useampikin kohtaus lähes sellaisenaan Varjojen lähettiläs -albumista.

Valerian1WEB

Heti kärkeen avaruusagentit Valerian ja Laureline saavat tehtäväkseen kaapata viimeisen transmutaattori-otuksen mustan pörssin kauppiaan kynsistä. Sitten he ryhtyvät selvittelemään tuhansien erilaisten olentojen kansoittaman Keskuspisteen, avaruusasema Alphan, ongelmia.

Valtaisan rakennelman uumeniin on ilmestynyt salaperäinen alue, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Lisäksi rotujenvälisen neuvoston kokoukseen hyökätään ja Keskuspistettä johtava komentaja kaapataan. Tapahtumat tuntuvat kytkeytyvän alussa nähtyyn paratiisiplaneettaan – jonka tiedot on hävitetty kaikista arkistoista.

Jollakulla ei selvästi ole puhtaita jauhoja pussissa, mutta millä suunnalla pahuus luuraa, on arvoitus. Kovina kauppamiehinä tunnetut siivekkäät, pitkäkärsäiset shinguzet tarjoavat johtolankoja mysteerien selvittämiseen. Sitten sinkoillaankin taas päätäpahkaa sinne tänne.

Valerian2WEB

Elokuvan tarinaan ei ole pahemmin panostettu, sillä Bessonin selkeä tavoite on ollut maalailla valkokankaille mahdollisimman värikkäitä ja mahtipontisia tieteisnäkymiä. Mielikuvituksellisia muukalaisolentoja riittää, ja Keskuspisteen sekä sitä ympäröivän avaruuden kuvittamiseen on uhrattu tietokonekapasiteettia enemmän kuin tarpeeksi. Visuaalisesti leffa onkin upeaa silmänkarkkia. Mutta niin oli myös Jupiter Ascending (2015) – ja muistaako siitä kukaan enää mitään?

Filmin harvojen hiljaisempien hetkien aikana käydään läpi Valerianin ja Laurelinen orastavaa romanssia, joka on kuin suoraan kehnosta teinileffasta. Naistennaurattajana tunnettu Valerian on päättänyt hylätä kukasta toiseen hyppelyn ja asettua avioliiton satamaan Laurelinen kanssa. Omapäisen naisen suostuttelu vaatii kuitenkin aikaa ja vaivaa.

Näiden jaksojen lisäksi leffa pysähtyy kuin seinään kohtauksessa, jossa laulajatähti Rihanna vetää läpi pitkän ja seksikkään tankotanssiesityksen.

Valerian3WEB

Maitonaama Dane DeHaan on täysin väärä valinta esittämään avaruusagentti Valeriania. Hän ei onnistu rakentamaan kliseiseen rattopoika-sankarirooliinsa persoonallisuutta tai uskottavuutta. Puhumattakaan siitä, kuinka kaukana hahmo on alkuperäisestä Valerianista.

Hieman paremmin pärjää Cara Delevingne Laurelinen osassa. Hahmossa on hetkittäin särmää ja luonnetta, jota tosin syövät mieskatsojille suunnatut minimalistiset asut ja romanttinen näkemys rakkaudesta kaiken voittavana voimana. Vahvatahtoiseen sarjakuva-Laurelineen verrattuna hän on aikamoisen mamo ilmestys.

Sivuhenkilöistä löytyy sitten useita hauskoiksi tarkoitettuja tapauksia, jotka herättävät lapsellisuudessaan vain myötähäpeää. Rutger Hauerin lyhyt cameo-rooli on sentään ihan kiva nyökkäys kunnon scifin suuntaan. Sen sijaan Ethan Hawkesta ja Clive Owenista ei saada irti mitään merkillepantavaa.

Valerian4WEB

Jotenkin sitä toivoisi, että Valerian and the City of a Thousand Planets menestyisi lippuluukuilla niin hyvin, että jatkossa valkokankailla nähtäisiin huomattavasti tätä parempia Valerian-elokuvia. Vaikea on kuitenkin kuvitella, että Bessonin luoma sekasotku miellyttäisi kovinkaan montaa yli 15-vuotiasta katsojaa.

Syvälle on ranskalaisohjaaja vajonnut sitten loistonsa päivien, jolloin teattereihin vyöryivät sellaiset herkkupalat kuin Nikita (1990), Leon (1994) ja The Fifth Element (1997). Niissä ihmiskuvaus, juonenkuljetus, toiminta ja visuaalisuus olivat sentään pääosin tasapainossa. Nyt mennään eetterimetsään niin että rymisee.

Toni Jerrman

ValerianVarjojenLahettilasKansiWEB

Elokuvat – Wonder Woman (1974)

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , , , ,

WonderWoman74DVDkansiWEB

Nyt kun Patty Jenkinsin ohjaama tuore Wonder Woman -elokuva jatkaa menestyksekästä juoksuaan elokuvateattereissa, lienee hyvä hetki kurkistaa menneisyyteen. Maailman kuuluisin supersankaritar kun on esiintynyt elävissä kuvissa myös ennen tätä päivää. Yksi ensimmäisistä yrityksistä herättää hahmo henkiin oli Vincent McEveetyn ohjaama tv-pilotti vuodelta 1974.

Wonder Woman (1974)

Psykologi William Moulton Marstonin 1940-luvun alussa kehittelemä Wonder Woman on vuosikymmenten mittaan taipunut muottiin jos toiseenkin. Naiseuden voimaa kuvastava feministinen sankari oli alkujaan kovin innostunut köysileikeistä, mutta on sittemmin jättänyt nämä puuhat vähemmälle.

WonderWomanVanhaWEB

Useista asunvaihdoksista huolimatta luoteja torjuvat rannekorut ja totuuden lasso ovat yleensä kuuluneet amatsonitaistelijan vakioarsenaaliin. Ne on kuitenkin modernisoitu lähes tunnistamattomiksi vuonna 1974 valmistuneessa Wonder Woman -televisioelokuvassa. Lisäksi perinteinen soturivaatetus on korvattu ”paremmin” ajankuvaan istuvalla sporttisella verryttelyasulla.

Vincent McEveetyn ohjaaman tv-pilotin alkutekstit tuovat sekä tyyliltään että musiikiltaan mieleen pari vuotta myöhemmin suursuosion saavuttaneen Charlien enkelit -sarjan. Huumorilla kevennetty, leveästi hymyilevästä sankariblondista kertova agenttielokuva enteilee muutenkin tuota hittisarjaa.

Leffa ei pahemmin pohjusta tarinan alkuasetelmia. Toki eteerisiksi sumennetuissa kuvissa näytetään, kuinka kuningatar Hippolyte lähettää Dianan (Cathy Lee Crosby) naisten hallitsemalta Paratiisisaarelta keskelle nyky-yhteiskunnan melskeitä. ”Miesten luoma maailma tarvitsee jälleen Ihmenaista”, kuuluu Hippolyten perustelu.

WonderWoman741WEB

Seuraavaksi Diana työskenteleekin jo sihteerinä Yhdysvaltain turvallisuuspalvelussa. Tuntematon taho on varastanut kasan asiakirjoja, jotka paljastavat useiden salaisten agenttien henkilöllisyyden. Jollei roistoille makseta 15 miljoonaa dollaria, he luovuttavat tiedot jenkkien vihollisille.

Sihteerin statuksestaan huolimatta Diana ryhtyy selvittämään tapausta. Ensi töikseen hän matkustaa Ranskaan, jossa George Calvin (Andrew Prine) pahiskumppaneineen tunnistaa hänet heti Ihmenaiseksi – vaikka Diana on ihan tavallisissa siviilivaatteissa!

Parin epäonnisen murhayrityksen jälkeen George kutsuu Dianan treffeille. Ihastuttavan lipevä mies haluaisi joko tappaa sankarittaremme tai mennä hänen kanssaan sänkyyn. ”Etkö muka pidä minua viehättävänä”, nilja tiedustelee lähes viaton ilme kasvoillaan. Kumpikaan ideoista ei innosta Dianaa tai varjoissa pysyttelevää herra Smithiä, joka johtaa koko rikollisryhmää Grand Canyonissa sijaitsevasta hulppeasta tukikohdastaan.

WonderWoman742WEB

Hupaisa juoni marssittaa seuraavaksi esiin käärmeansoja, karatetaisteluita ja lahja-aasin. Aasin olisi tarkoitus kuljettaa nevadalaiseen autiokaupunkiin jätettävät lunnasrahat pahisten käsiin. Jäljittäjien hämäämiseksi roistot ovat kehitelleet sekä aasilaumoja että kutistuvan huoneen, joka täyttyy varmuuden vuoksi myös tappavalla kaasulla ja moniväriseksi maalatulla betonilla. Näin helposti Ihmenaista ei kuitenkaan päihitetä.

Pahemman vastuksen tarjoaa amatsonisoturi Ahnjayla (Anitra Ford), joka on pettänyt Paratiisisaaren ihanteet ja antautunut mammonan vietäväksi. Keihäät vain lentelevät, kun nämä naiset ottavat yhteen.

Elokuva huipentuu Dianan ja kiristysoperaation orkestroineen Abner Smithin yhteisiin kohtauksiin. Ricardo Montalbanin tulkitsema Smith on herkullinen yhdistelmä sivistynyttä herrasmiesroistoa ja James Bond -elokuvista tuttuja suuruudenhulluja ilkimyksiä. Montalbanin karisma pelittää, ja hänen tyylikästä, pilke silmäkulmassa vetämäänsä roolisuoritusta on ilo seurata.

Wonder Woman -filmi ei ota itseään liian vakavasti, joten sen seurassa on helppo viihtyä. Tarina kulkee viehättävän vikkeläliikkeisesti, ja henkilöhahmot ovat pääosin hauskasti hahmoteltuja. Kyllä tältä pohjalta olisi hyvä tv-sarja saatu aikaan.

WonderWomanx3WEB

Tosin kokonaisuuden kytkös Ihmenaisen legendaan jää turhan ohueksi. Vuosina 1975–1979 valmistunut, Lynda Carterin tähdittämä Wonder Woman -televisiosarja ammentaakin huomattavasti enemmän Ihmenaisen vuosikymmenten mittaisesta sarjakuvaperinteestä – aina hupsunoloista supersankariasua myöten. Hupsuksi sopii kutsua myös sarjan juonikuvioita, jotka tuovat mieleen lähinnä vuosikymmentä aikaisemmin valmistuneen Batman-televisiohupailun. Tosin Ihmenaisen kohdalla huumori maistuu monin osin tahattomalta hölmöilyltä. Tämä ei kuitenkaan estänyt sarjaa kohoamasta aikoinaan suureen suosioon.

Seuraava yritelmä Wonder Womanin suhteen nähtiin vuonna 2011. Mutta mitä vähemmän tästä Adrianne Palickin tähdittämästä pilotista kirjoitetaan, sen parempi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/17.

WonderWomanSarjiskansiaWEB

Elokuvat – The Mummy

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , ,

TheMummyJulisteWEB

The Mummy

Elokuvayleisö tutustui Universal-firman monsterikaartiin 1930–1950-luvuilla. Valkokankailla nähtiin lukuisia leffoja, joissa katsojia kauhistuttivat mm. Dracula, Frankensteinin hirviö, muumio ja ihmissusi. Väliin hahmot esiintyivät jopa samoissa filmeissä.

Nyt Universal on päättänyt herättää hirviökatraansa henkiin Dark Universe -otsakkeen alla. Luvassa on elokuvia niin Frankensteinin morsiamesta, Mustan laguunin hirviöstä, näkymättömästä miehestä kuin Draculastakin. Koko touhun innoittajana on toiminut Marvelin yhteiseen todellisuuteen sijoittuvien supersankarielokuvasarjojen suursuosio.

Tumman maailmankaikkeuden ensilaukan tarjoilee Alex Kurtzmanin ohjaama The Mummy. Se ei enteile hyvää Universalin suurprojektille.

TheMummy2WEB

Tom Cruisen esittämä Nick Morton on nk. rakastettava renttu. Vaaroista piittaamatta vaikeuksien keskelle syöksyvä hymynaama heittää hauskaa läppää ja hurmaa naisia – samalla kun käyttää näitä hyväkseen. Yhdysvaltain armeijaa hän kohtelee omana käsikassaranaan. Herran Irakiin suuntautuvat tiedusteluretket ovat pelkkä savuverho, jonka turvin hän etsii muinaisaarteita mustan pörssin markkinoille.

Sisimmässään miehen sydän on kuitenkin puhdasta kultaa, ja hän on aina valmis uhraamaan oman henkensä muiden puolesta. Sankariteot hän toki kuittaa ironisella vähättelyllä, kuten viileän kollin imagoon kuuluu.

Itse juoni lähtee liikkeelle, kun Pohjois-Irakista löytyy outo egyptiläishauta, jonka uumeniin on vangittu historiankirjoista poispyyhitty prinsessa Ahmanet (Sofia Boutelle). Nainen on aikoinaan tehnyt sopimuksen kuoleman jumalan, Sethin, kanssa.

TheMummy1WEB

Vankilastaan yllättävän helposti vapautettu Ahmanet valitsee Nick Mortonin väyläksi, jonka kautta Sethin tulisi astua ihmisten ilmoille. Maailmanvaltaa havitellessaan Ahmanet imee ihmistä elinvoiman ja muuttaa nämä parilla potkulla hajoaviksi zombieiksi. Käytännössä hän on kuitenkin pelkkä sivuhenkilö omassa elokuvassaan.

Filmi esittelee myös tohtori Henry Jekyllin (Russell Crowe) epäuskottavasti johtaman salaseuran, jonka tehtävänä on suojella maailmaa yliluonnollisilta hirviöiltä. Kuvioissa pyörivät lisäksi Mortonin charmiin lankeava arkeologi Annabelle Wallis (Jenny Halsey) sekä hupsu rikoskumppani Jake Johnson (Chris Vail), jolle on varattu samankaltainen rooli kuin An American Werewolf in London -leffan (1981) päähenkilön parhaalle kaverille.

TheMummy3WEB

Cruisen kukkoilua jaksaa jonkin aikaa, ja leffan alkupuolelle on eksynyt pari ihan toimivaa kohtausta. Tarinan edetessä kokonaisuus hajoaa kuitenkin turhiin tappeluihin ja tapahtumaköyhiin selittelyihin. Kunnon juonikuvio puuttuu ja kuolleena syntyneet ideat valtaavat yhä enemmän alaa. Lopulta käteen jää muodoton möntti sekavia aineksia, joista ei jaksaisi innostua edes viisituhatta vuotta haudassaan maannut muumio.

Stephen Sommersin vuonna 1999 ohjaama The Mummy ei missään mielessä ole maailmankaikkeuden paras elokuva, mutta kyllä sitä tulee kovasti ikävä tätä kruisailua seuratessa. Alan Mooren ja Kevin O’Neillin Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga -sarjakuvista nyt puhumattakaan.

Toni Jerrman – 2 tähteä

TheMummy4WEB

Elokuvat – Alien: Covenant

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , ,

SlienCovenantJuliste

Alien: Covenant

Ridley Scottin edellinen Alien-universumiin sijoittuva elokuva, Prometheus (Tähtivaeltaja 2/12), kärsi käsikirjoituksen idioottimaisuuksista. Alien: Covenant -leffa ei sorru aivan vastaavan tason tyhmyyksiin. Tosin uutuus ei myöskään kurota yhtä korkealle kuin edeltäjänsä – oli kyse sitten tarinasta, sisällöstä tai visuaalisesta ilmeestä.

Tuhansia kryokammioissa uinuvia siirtolaisia kuljettava Covenant-alus on matkalla kohti avaruuden äärissä sijaitsevaa uutta kotia. Reissun keskeyttää vakavanpuoleinen onnettomuus sekä läheiseltä planeetalta saapuva kryptinen viesti. Viestiä tutkimaan lähteneet miehistön jäsenet löytävät maailman, jonka paratiisimaisen pinnan alla piilee pirullisia voimia.

AlienCovenant1WEB

Elokuvan edetessä kehiin heitellään vaaroja, yllättäviä kohtaamisia sekä synkkiä salaisuuksia. Se lienee itsestään selvää, että yhtä osaa tässä kuolemaa kylvävässä tragediassa näyttelevät universumin tehokkaimmiksi tappajiksi luodut alien-hirviöt. Aivan toinen kysymys kuitenkin on, ovatko ne planeetan vaarallisin elämänmuoto.

Kaksituntiseksi elokuvaksi Covenant on juoneltaan hämmentävän pienimuotoinen selviytymisseikkailu. Jännityskin jää suhteellisen vähiin, koska yksikään henkilöistä ei nouse erityisen persoonalliseksi tai karismaattiseksi hahmoksi. Todellista yritystä löytyy vain Katherine Waterstonin näyttelemästä Danielsista ja Danny McBriden tulkitsemasta Tennesseestä.

Vielä kehnommassa hyötykäytössä ovat itse alienit, jotka herättävät kylmiä väreitä vain hetkittäin. Sen sijaan, että ikonisilla hirviöillä herkuteltaisiin hitaasti uhkaa kasvattaen, kohtaukset juostaan läpi kuin missä tahansa muussa vikkeläliikkeisessä toimintaelokuvassa.

AlienCovenant2WEB

Filmin sisältöarsenaali koostuu jo edellisestä elokuvasta tutusta luoja-isä-jumala-teemasta sekä sen myötä esiin punkevasta kysymyksestä luojan ja luodun suhteesta. Selkeimmin tämä käy ilmi pitkälle kehittyneen David-androidin (mainio Michael Fassbender) teoissa ja valinnoissa.

Esimakua aiheesta tarjoilee jo prologi, jossa kuolematon luomus (David) keskustelee kuolevaisen luojansa (Peter Weyland) kanssa tilassa, jossa heitä ympäröivät taideteokset viittaavat mm. Kristuksen syntymään, jumalten saapumiseen sekä ihmisvartalon ihanteisiin. Unohtamatta toki sitäkään, kuinka tämä elokuvakaksikko on nimetty.

Kritiikistä huolimatta Alien: Covenant on suhteellisen kelvosti kulkeva tieteiskauhistelu. Toiminta viihdyttää ja toteutus edustaa vankkaa ammattitaitoa. Mitään uutta tai ihmeellistä elokuva ei kuitenkaan tarjoile. Saati, että se kohoaisi lähellekään Scottin alkuperäistä Alien-klassikkoa.

Toni Jerrman – 3 tähteä

AlienCovenant3WEB

Elokuvat – Guardians of the Galaxy Vol. 2

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

GOTG2JulisteWEB

Guardians of the Galaxy Vol. 2

Töttöröt rullalle, sillä nyt on vappu, uusivuosi ja juhannus samassa paketissa! Tai siltä ainakin tuntuu, kun Tähtilordi kumppaneineen kurvaa jälleen pelastamaan maailmankaikkeutta.

James Gunnin ohjaamien Guardians of the Galaxy -elokuvien voima kumpuaa rakastettavan rentusta antisankarikööristä. Epätodennäköiseen tiimiin kuuluvat itseään täynnä olevan Peter ”Tähtilordi” Quillin (Chris Pratt) ohessa galaksin vaarallisimpana naisena tunnettu Gamora (Zoe Saldana), tuhoajana mainetta niittänyt lihaskimppu Drax (Dave Bautista), rääväsuinen pesukarhu Rocket sekä harvasanainen puumies Groot. Läppä lentää ja huumori kukkii, kun nämä kuumakallet suljetaan yhteen purkkiin ja heitetään keskelle kiivasta tieteistoimintaa.

GOTG1WEB

Itsetietoisen vitsailun ja värikkään avaruusoopperan taustalla pyörii kepeä juonikuvio, joka keskittyy perhesuhteisiin. Sen ohessa, että sankariryhmä muodostaa jo itsessään vähintäänkin omalaatuisen perhekunnan, on mukaan uitettu monen sortin isäongelmia.

Peter Quillin isäksi paljastuu Kurt Russellin hienosti tulkitsema taivaallinen olento Ego. Elävällä planeetalla on suuria suunnitelmia jälkikasvunsa varalle, mutta nähtäväksi jää, miten innoissaan Tähtilordi on näistä mietteistä. Unohtaa ei myöskään sovi rikollisjengiä johtavaa sini-ihoista Yondua (Michael Rooker), joka on käytännössä toiminut Quillin lapsuudenajan ottoisänä – ja uhannut pistellä pojan poskeensa, jos tämä ei tottele määräyksiä.

Gamora joutuu puolestaan taittamaan peistä kostonhimoisen Nebula-siskonsa (Karen Gillan) kanssa. Heidän nuoruutensa on kulunut keskinäisten taistelujen tuiskeessa – kiitos tytöt adoptoineen mielipuolisen Thanoksen.

GOTG4WEB

Kakkoselokuvassa Galaksin vartijat saavat entistä enemmän lihaa luidensa ylle. Tämä näkyy erityisesti ykkösleffassa hieman sivuosiin jääneissä hahmoissa, jotka kasvavat nyt aiempaa selvästi sympaattisemmiksi ja täysipainoisemmiksi persooniksi.

Filmin pihvi piilee joka tapauksessa vauhdikkaassa ilonpidossa. Avaruusalusarmadat syöksyvät keskelle kvanttiasteroidikenttiä View-Master-kuvat mieleen tuovan kolmiulotteisuuden turvin, ja lasertykit laulavat poprokkia taustalla raikuvan musiikkiraidan tahtiin. Ruumisvuorten karttuessa olo on kuin villiksi äityneen huvipuistolaitteen pyörityksessä – mutta toisin kuin useimmiten, touhussa on mukana nostalgista lämpöä, joka pitää tietokoneanimoidun räiskeen kiinni inhimillisessä kosketuspinnassa.

GOTG2WEB

Yleisöä kosiskellaan myös lukuisilla postmoderneilla populaarikulttuuriviittauksilla. Hubaa revitään niin vanhoista videopelimuistoista, 1970-luvun italo-scifien kuvastosta kuin herkullisista cameo-rooleistakin – Howard the Duck ja Sylvester Stallone rulettavat! Pakko on silti ihmetellä, kuinka monta kertaa David Hasselhoffin elämää suurempaa julkisuuskuvaa voi kierrättää elokuvien humoristisena käyttövoimana, vaikka ratkaisu toimii tälläkin kertaa mainiosti.

Pidemmän päälle elokuvan viehätys hukkuu geneerisen toimintamössön alle ja turtumus alkaa hiipiä puseroon. Silti elokuvasarjan seuraavaa osaa odottaa innoissaan, koska kuvioihin on vihdoin astumassa Marvelin avaruussankarien ykkönen, Adam Warlock. Hän, kuten moni muukin Guardians of the Galaxyn hahmoista, on kohonnut suurimpaan kukoistukseensa mestaritaiteilija Jim Starlinin kosmisissa sarjakuvissa. Niihin tutustuminen on helppo aloittaa vaikkapa kokoelmilla Warlock by Jim Starlin: The Complete Collection ja The Infinity Gauntlet.

Ja nyt livahdan Sovereign-planeetalle patterivarkaisiin.

Toni Jerrman – 4 tähteä

WarlockKansiWEB

Elokuvat – Ghost in the Shell

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

GhostInTheShellJulisteWEB

Ghost in the Shell

Nykyisin japanilaiset sarjakuvat ja animaatiot kuuluvat länsimaisenkin populaarikulttuurin peruskuvastoon. Tämän kehityksen airueina toimivat 1990-luvun alkupuolella mm. sellaiset tieteismangat kuin Katsuhiro Otomon Akira ja Masamune Shirow’n Ghost in the Shell – sekä niiden pohjalta tehdyt erinomaiset anime-elokuvat.

Näistä klassikoista erityisesti kyberpunk-henkinen Ghost in the Shell on pysynyt huomion keskipisteenä vuodesta toiseen. Shirow on itse laatinut jatko-osia alkuperäiselle sarjakuvalle, ja teoksen pohjalta on syntynyt lukuisia elokuvia, animesarjoja ja kirjoja. Tuorein niitti tuotejatkumoon on Rupert Sandersin ohjaama amerikkalaisfilmi, jonka päärooliin on napattu tähtinäyttelijä Scarlett Johansson.

GhostInTheShell3WEB

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat teknologian läpitunkemaan lähitulevaisuuteen. Ihmisenkaltaiset robotit ovat arkipäivää, pilvenpiirtäjien reunustamat kadut sykkivät värikkäiden hologrammimainosten loisteesta, ja kansalaiset parantelevat itseään kyberosilla. Ihmisten ja koneiden välisen evoluution seuraavaa askelta edustaa Mira Killian (Johansson), nainen, jonka aivot on istutettu keinotekoiseen robottivartaloon.

Vuosi ”syntymänsä” jälkeen Hanka Robotics -firman kehittelemä Mira työskentelee terrorisminvastaisen Osasto 9:n agenttina. Hän ei muista aiemmasta ihmiselämästään kuin häiritseviä haamukuvia. Nämä nopeat välähdykset eivät kuitenkaan tunnu istuvan saumatta siihen, mitä Hankan tohtorit ovat hänen menneisyydestään kertoneet.

GhostInTheShell4WEB

Salaisuudet alkavat purkautua, kun tuntematon hakkeri käynnistää hyökkäyksen Hanka-yhtiön johtavia tutkijoita vastaan. Iskuja tutkiessaan Mira pääsee myös oman historiansa ja identiteettinsä jäljille. Lopulta esiin nousee kysymys, mihin suuntaan hänen lojaliteettinsa kallistuvat.

Ghost in the Shell on visuaalisesti häikäisevää silmänkarkkia. Filmin futuristista Hongkongia muistuttavat kaupunkinäkymät ihastuttavat, ja toimintaosiot tykittävät kankaille tyylikästä taisteluakrobatiaa. Useat kohtauksista kopioivat käytännössä yksi-yhteen Mamoru Oshiin ohjaaman ensimmäisen GitS-animaatiofilmin kuvastoa, vaikka itse tarina kulkeekin monin osin eri reittiä. Pisteitä ropisee myös robottigeishojen ja muiden teknotehostettujen hahmojen suunnittelusta.

GhostInTheShell5WEB

Elokuvan juoni ei ole yhtä antoisa. Hollywood-mentaliteetin mukaisesti filmistä on haluttu tehdä helposti sulatettava, suoraviivainen kertomus yhden yksilön yrityksistä löytää itsensä ja paikkansa maailmassa. Alkuperäistarinan filosofiset pohdinnat ihmisten ja tekoälyjen suhteesta sekä minuuden ja inhimillisyyden määritelmistä jäävät pelkiksi sivulauseiksi. Tietoverkkoihin leviävän keinoälyn tematiikkaan ei ehditä paneutua laisinkaan. Näin ollen filmi maistuu lähinnä esinäytökseltä, joka pohjustaa asetelmia, joiden kautta voitaisiin jatkossa päästä kiinni itse asiaan.

GhostInTheShell6WEB

Lost in Translation -elokuvassa (2003) kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Scarlett Johansson on viime vuosina nähty toimintasankarina Marvel-tuotannoissa sekä Luc Bessonin Lucy-leffassa (Tähtivaeltaja 3/14). Mira Killianina hän pääsee jälleen hyödyntämään tätä kokemustaan. Samalla hän onnistuu lataamaan roolisuoritukseensa aitoa tunnetta ja eteerisen oloista vierautta, joka herättää mielleyhtymiä Jonathan Glazerin Under the Skin -elokuvan (Tähtivaeltaja 4/14) suuntaan. Tosin Miran paikoittainen jäykkäliikkeisyys – jonka lienee tarkoitus kuvastaa hahmon mekaanista alkuperää – on yksinomaan hölmö veto.

GhostInTheShell1WEB

Elokuvan sivuosanäyttelijöistä parhaiten pärjäävät Takeshi Kitano Osasto 9:n omapäisenä johtajana sekä Pilou Asbæk Miran sympaattisena Batou-kumppanina. Kehnommin onnistuvat Peter Ferdinando epärealistisesti käyttäytyvänä korporaatiopahiksena sekä Juliette Binoche, joka ei missään vaiheessa saa otetta roolistaan Mirasta huolehtivana tohtorina.

Selkeistä ongelmistaan huolimatta Ghost in the Shell tarjoilee hyvinkin nautinnollista kyberpunk-tyylittelyä. Sisällöltään elokuva jää silti kauaksi niin Shirow’n mangan kuin Oshiin animen omintakeisuudesta ja älyllisistä ulottuvuuksista.

Toni Jerrman – 3,5 tähteä

GhostInTheShellMangaKansiWEB

Elokuvat – High-Rise

tonitahtivaeltaja Elokuva-arvostelut, Yleinen , , , , , , ,

highrisejulisteweb

High-Rise

J. G. Ballardin Tornitalo-romaani (suom. 1999) lukeutuu modernin tieteiskirjallisuuden klassikoihin. Kirjan elokuvaversiota on kuitenkin jouduttu odottamaan näihin päiviin asti.

Ben Wheatleyn ohjaama High-Rise (2015) ei korkealentoisuudestaan huolimatta ole menestynyt yhtä hyvin kuin David Cronenbergin Ballard-helmi Crash (1996). Yhdysvalloissa filmi on saanut tyytyä vain festivaaliesityksiin, rajoitettuun levitykseen ja dvd/blu-ray-julkaisuihin. Monissa muissa maissa – kuten Suomessa – elokuvaa ei pistetty lainkaan teatterikierrokselle. Tämä on sääli, sillä visuaalista tyylittelyä korostava High-Rise ansaitsee tulla katsotuksi juuri valkokankaalta.

highrise1web

Ballardin romaani ilmestyi alunperin vuonna 1975, joten myös elokuvan tapahtumat on sijoitettu 1970-luvulle. Tästä aiheutuu joitain ongelmia, sillä varsinkin filmin ensihetkinä ohjaajan mielenkiinto kiinnittyy muotitietoisen ajankuvan maalailuun eikä itse tornitalokompleksin esittelyyn. Katsojille saattaakin jäädä epäselväksi, kuinka itseriittoisesta ja keinotekoisesta elinympäristöstä on kyse. Tällöin myös tulevien käänteiden taustat muodostuvat epäuskottaviksi.

Jo alusta alkaen mukana kulkee kuitenkin Ballardin teokselle keskeinen psykologinen mielenmaisema. Tarinan päähenkilö, tohtori Laing (Tom Hiddleston), kuvataan hahmona, joka ei sujahda sujuvasti sosiaalisiin kanssakäymisiin. Orastavista ihmissuhdeyrityksistä huolimatta urheilullinen pukumies pitää tiettyä välimatkaa asukkaiden muodostamiin klikkeihin ja viihtyy lopulta paremmin betonin kuin muiden ihmisten seurassa.

highrise3web

Myös filmin muissa keskeisissä hahmoissa on psykopatologista särmää, jota epäinhimillisessä tornitalossa asuminen vain korostaa. Heihin lukeutuvat mm. rakennuksen visionäärinen arkkitehti Anthony Royal (Jeremy Irons) yläluokkaisine vaimoineen, talon pohjakerroksista ponnistava kapinallinen Richard Wilder (Luke Evans) sekä seksuaalisuutensa kanssa leikittelevä yksinhuoltajaäiti Charlotte Melville (Sienna Miller).

Hierarkkista säätyjakoa kuvastava kompleksi alkaa vähitellen natista liitoksistaan. Sähköt katkeilevat, hissit reistailevat ja jätehuolto horjuu. Samaan aikaan rakennuksen huipulla asuvien rikkaiden ja alempiin kerroksiin majoittuneen köyhemmän kansanosan suhteet kärjistyvät. Sivistyksen pintakiillon rapautuessa juhlat muuttuvat entistä hurjemmiksi. Viha ja pelko nostavat päätään, kun moraali ja inhimillisyys lentävät romukoppaan. Pian koko tornitalo muuttuu seksin ja väkivallan sävyttämäksi alkukantaiseksi hornankattilaksi.

highrise2web

Kerronnallisesti High-Rise on hajanainen. Mutta sen korvikkeeksi Wheatley saa ujutettua sekä kuviin että filmin henkilöhahmoihin vahvaa tunnelmaa ja todistusvoimaa. Myös Ballardin romaanin teemat nousevat hyvin esiin, vaikkei filmi kirjan tasolle ylläkään.

High-Rise tarjoilee vaikuttavan erikoisen kaaoskokemuksen, joka 1970-lukulaisuudestaan huolimatta resonoi yhä teknologiakeskeisemmän maailman synnyttämien sosiologisten kipupisteiden kanssa.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/16.

High-Rise sai Suomen ensi-iltansa marraskuussa 2016 järjestetyillä Night Visions – Maximum Halloween 3016 -elokuvafestivaaleilla.
Suomenkielisiä dvd- ja bluray-julkaisuja on lupailtu alkuvuoteen 2017.

ballardhighrisekannetweb