Elokuvat – Rakkautta & Anarkiaa -klassikko

AachiSsipakJulisteWEBRakkautta & Anarkiaa
Aasiasta kajahtaa

Suomen muikein elokuvatapahtuma, Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, on noteerattu Tähtivaeltajassa jo vuodesta 1989 lähtien. Syystäkin, sillä näin avartavaa katsausta elokuvailmaisun eri muotoihin ei Suomessa ole muualla tarjolla. Alkuaikojen laaja-alaisempien artikkelien jälkeen olemme keskittyneet raportoimaan erityisesti festareiden aasialaistarjontaan, sillä juuri Rakkautta & Anarkiaa on ensimmäisenä esitellyt suomalaisyleisölle niin Hongkongin visionäärit, animen mestarit kuin muut Aasian suunnalta ponnistavat filmihntekijät. Ja hyvin pidettiin kuti tällä saralla myös festareiden 20-vuotisjuhlilla, joita vietettiin vuonna 2007.

Ohessa parhaita paloja Tähtivaeltajassa 4/07 julkaistusta Rakkautta & Anarkiaa -raportista – sillä hyvät elokuvat eivät vanhene koskaan!

Anime

Tekkonkinkreet2WEBTähtivaeltajassa useaan otteeseen ylistettyyn Taiyo Matsumoton Black & White -mangaan perustuva Tekkonkinkreet-anime (2006) räjäyttää pään. Upealla animoinnilla toteutettu elokuva noudattelee uskollisesti niin alkuperäisen teoksen huikeaa juonta kuin omintakeista graafista asuakin. Liike, värit, äänet ja hämmästyttävän yksityiskohtaiset kaupunkitaustat vain lisäävät kokonaisuuden rikkautta. Täyteläistä hurmosta!

Leffan sydämessä on kaksi kovaa katulasta, Black ja White. He pomppivat Treasure Townin kaduilla, katoilla ja sivukujilla kuin omistaisivat koko kaupungin. Tasapaino uhkaa kuitenkin järkkyä, kun yakuza-jengi päättää ottaa paikkakunnan haltuunsa. Ja tämän päämäärän saavuttamisessa ei keinoja kaihdeta.

Tekkonkinkreet3WEBKuulostaa ehkä moneen kertaan nähdyltä, mutta Tekkonkinkreet on jotain aivan muuta. Vanhassa autonrämässä asustelevien Blackin ja Whiten hahmoihin on onnistuttu upottamaan sellaista inhimillisyyttä, että harvoin kokee. Erityisesti iloluontoinen White on naiivissa viattomuudessaan valloittava. Myös poikien keskinäinen ystävyys on hienosti kuvattu, kumpikaan ei tule toimeen ilman toisen tukea. Mutta kohtalo voi olla kovinkin karhea.

Tekkonkinkreet1WEBHuikeiden kamera-ajojen tukema, villisti kulkeva tarina ei tunnusta minkäänlaisia lajityyppien rajoja. Aivan luontevasti juoneen uppoaa niin draaman, toiminnan kuin fantasiankin piirteitä. Söpöilyyn ei kuitenkaan sorruta missään vaiheessa, vaikka tunteita soitetaankin vahvasti. Kasvaminen ja pärjääminen, valinnat ja moraali, yhteys ja menetys, niistä on elämä tehty.

Tekkonkinkreet on julma ja kaunis kaupunkisatu aikuisille. Monitasoinen, vertauskuvallinen taideteos, joka tarttuu kraivelista eikä päästä enää koskaan irti. ”Hello, this is Japan, planet Earth. Agent White is calling.”

Satoshi Kon on kunnostautunut animaatioilla, joissa toden ja harhan rajaviiva on vähintäänkin häilyvä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat niin Perfect Blue (Tähtivaeltaja 4/98), Millennium Actress (4/05) kuin Paranoia Agentkin (1/05). Myös miehen uutuus, Suomessa jo dvd-levityksessäkin oleva Paprika (2006), syöksyy saumattomasti reaalimaailmaan sekoittuvien unikuvien pyöritykseen.

Paprika2WEBPsykoterapian tarpeisiin suunnitellulla laitteella on mahdollista nauhoittaa unia ja jopa päästä sisään toisten ihmisten unikuviin. Kokeiluasteella olevan teknologian hyödyt ja haitat asettuvat kuitenkin uuteen valoon, kun muutama prototyypeistä päätyy vääriin käsiin. Pian tuntematon kaappari sekoittaa laitetta käyttäneiden tutkijoiden elämän, eivätkä nämä enää tiedä, milloin ovat kiinni todellisuudesta ja milloin omalla omituisella logiikallaan toimivien painajaisten pauloissa. Pasmoja sekoittaa myös naistutkija Atsuko Chiban sivupersoona Paprika, outoa tappotapausta selvittävä poliisi sekä unien yksityisyyden ylimmäksi vartijaksi julistautunut tutkimuslaitoksen johtaja.

Paprika1WEBAlitajunnan logiikalla kulkeva tarinointi pistää aivot sopivasti ylikierroksille. Useammankin katsomiskerran kestävä mysteerijuoni on sisäisesti koherentti ja tarkkaan harkittu, täynnä hienoja nyansseja ja koukuttavia yksityiskohtia. Hyväntahtoista huumoria ja aiheeseen istuvia lukuisia elokuva- ja populaarikulttuuriviitteitäkään unohtamatta. Ihastusta herättää myös filmin toteutus, joka tulvii värejä, energiaa sekä lähtemättömästi mieleen painuvia surrealistisia visioita. Jo kaupungin kaduilla marssiva spektaakkelimainen sirkuskulkue on ihan huippu – mutta vieläkin jysäyttävämpää tavaraa on luvassa. Fantastista!

AachiSsipak1WEBArmottomat määrät ylistystä ansaitsee myös Etelä-Koreasta saapuva Aachi & Ssipak (2006). Tämä adrenaliinipiikki nuijii katsojan nauruhermot muussiksi rienaavalla tarinallaan sekä käsittämättömän turboahdetuilla toimintakohtauksillaan. Ei tämä voi olla tottakaan.

Tulevaisuudessa vanhat energiamuodot on käytetty loppuun. Uudeksi energianlähteeksi on keksitty paska. Jokaisen ihmisen peräaukkoon on asennettu anturi, joka paljastaa, kuinka ison tortun hän vääntää – mitä suurempi, sen parempi. Palkkioksi on luvassa annos jätskinnäköisiä huumetikkuja, joista koko kansa on riippuvainen.

AachiSsipak3WEBValitettavasti tikkunekut ovat myös synnyttäneet erehdyttävästi smurffeja muistuttavien sinisten vaippamutanttien lauman. He eivät kykene enää paskantamaan, mutta ovat totaalisesti koukussa huumepuikkoihin. Niinpä nämä raskaasti aseistetut pikkupirut ovat tämän tästä ryöstelemässä huumekuljetuksia. Ja sitten päät räjähtelevät, veri lentää ja ruumiita tulee enemmän kuin yhdessäkään toisessa elokuvassa ikinä. Voihan laittomat anuksenkäyttäjät!

AachiSsipak4WEBHengästyttävän vauhdikkaiden ja futurististen väkivalta-aarioiden lomassa kuljetetaan tarinaa kahdesta pikkudiileristä, joiden bisnekset poukkoilevat vuoristoratamaisesti ylös ja alas. He joutuvat mukaan hallinnon palkkalistoilla olevan kyborgitappajan ja maailmanvallasta haaveilevan smurffipomon väliseen kädenvääntöön, jonka yhtenä kohteena on tuhottomasti kakkapisteitä tuottava bimbo tyttö. Ja eikun lisää pökköä pesään!

Riemastuttavasti etenevän leffan avuja ovat vinkeän liioiteltu hahmostailaus sekä mukaan ripotellut kohtaukset, joissa parodioidaan tunnettuja elokuvia aina Teräsmiehestä Indiana Jonesiin ja Piinasta Pulp Fictioniin. Aivotonta piripirteyttä koko rahan edestä. Voiko sitä ihminen muuta toivoa. Wautsi wau!

Lue loppuun

Uutiset – Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaat julkistettu

TFPEkirjankannetWEBTähtifantasia-palkintoehdokkaat 2015 julkistettu

Helsingin Science Fiction Seura ry jakaa vuosittain Tähtifantasia-palkinnon parhaalle suomennetulle fantasiakirjalle. Vuoden 2014 käännösteoksista asiantuntijaraati on valinnut palkintoehdokkaiksi viisi fantasiakirjallisuuden monimuotoisuutta heijastavaa kirjaa.

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus) – ”Lämmöllä ja näkemyksellä kerrotut vaihtoehtoiset elämänkulut haastavat miettimään minuuden ja historian sattumanvaraisuutta sekä arjen tekojen arvoa.”

Robert W. Chambers: Keltainen kuningas (Basam Books, suom. Jussi Korhonen) – ”Kauhuromantiikan klassikkoteoksen vihjaileva arvoituksellisuus ja mestarillinen tunnelmakuvaus jäävät pysyvästi mieleen.”

Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja (Sammakko, suom. Pirkka Valkama) – ”Maagisen realismin edelläkävijän hauskat ja terävänäköiset kertomukset paljastavat ihmisluonteen ikuisia hullutuksia.”

Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, suom. Mika Kivimäki) – ”Ryhmäkuntaisuus ja suvaitsemattomuus saavat kyytiä humoristisessa jalkapalloromaanissa, jälleen yksi helmi teossarjassa, jonka arvo tulee säilymään.”

Liz Williams: Kultainen lohikäärme (Like, suom. Sirje Niitepõld) – ”Omaperäisesti tulkittu kiinalainen tarusto, satiirinen näkymä taivaan ja helvetin byrokratioihin ja kiinnostava henkilökuvaus antavat puitteet fantastisen viihdyttävälle lukukokemukselle.”

Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinonen sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä.

Palkinnon saaja julkistetaan kesäkuussa.

Viime vuonna palkinnon voitti Bruno Schulzin novellikokoelma Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013). Teoksen on suomentanut Tapani Kärkkäinen.

Tähtifantasia-palkinnon aiemmat voittajat:

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia (Basam Books, 2013, suom. Tapani Kärkkäinen)
Steph Swainston: Uusi maailma (Like, 2012, suom. J. Pekka Mäkelä)
Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY, 2011, suom. Tapani Kärkkäinen)
Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (WSOY, 2010, suom. Tapani Kärkkäinen)
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi, 2009, suom. Juhani Lindholm)
Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka (Vaskikirjat, 2008, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)
Ngugi wa Thiong’o: Variksen Velho (WSOY, 2007, suom. Seppo Loponen)
Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat, 2006, suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo)

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Kirjat – Robert W. Chambers: Keltainen kuningas

KeltainenKuningasWEBRobert W. Chambers
Keltainen kuningas
The King in Yellow
Suom. Jussi Korhonen. Basam Books

Keltainen kuningas on yli vuosisadan vanha novellikokoelma, jonka tarinoissa osassa on yliluonnollisia elementtejä ja osassa ei. Kertomusten tyyli pysyy kuitenkin samanlaisena, romanttisen jännitteisenä, kautta linjan.

Kirjan alkuosan muodostaa neljä novellia, joissa käsitellään näytelmää nimeltä Keltainen kuningas. Näytelmän lukeminen ajaa ihmiset hermoheikkoon tilaan ja jopa hulluuteen – ja voi niitä onnettomia, jotka kohtaavat itse Keltaisen kuninkaan. Tapahtumapaikkoina toimivat taiteilijoiden Pariisi sekä eriskummallinen New York, josta löytyy mm. kaupungin pyörittämä itsemurhakammio.

Kuningas ja hänen keltainen merkkinsä pysyvät tarinoissa pääosin taustalla. Niinpä mukaan mahtuu muitakin outoja elementtejä, kuten elollisen materian patsaaksi muuttava neste sekä häiriintynyt ihmisraunio, joka putsaa korvausta vastaan ihmisten tahraantuneita maineita. Tragedia on vahvasti läsnä, mutta nykypäivän trendeistä poiketen kaikki ei aina pääty kaameimmalla mahdollisella tavalla. Aihepiirin novelleista vahvimpia ovat Maineiden paikkaaja ja Keltainen merkki.

Kokoelman neljässä viimeisessä novellissa seikkaillaan myös Pariisissa. Robert W. Chambers opiskeli aikoinaan taidetta Pariisin Acadèmie Julianissa, mikä näkyy syvänä paikallistuntemuksena. Kirjailija pudottelee suvereenisti niin katujen kuin kahviloidenkin nimiä, mutta rakentaa niille myös luonteen. On puisto, josta näkyy kirkko, tai tietty silta, jota pitkin päästään Latinalaiskorttelista Riemukaarelle. Katuvilinässä on koetun elämän maku. Kertomusten tunnelma on siinä määrin kiihkeän unenomainen, ettei spekulatiivisia elementtejä ehdi edes kaivata.

Chambersin novellit olivat tuttuja H. P. Lovecraftille, ja tämä poimikin Keltaisen kuninkaan osaksi omaa Cthulhu-mythostaan. Ja miksikäs ei, hulluuteen ajava näytelmä sopii oivasti kirjahyllyyn Necronomiconin viereen. Chambersin kokoelma on innoittanut monia muitakin taiteilijoita aina kirjailijoista heavyrokkareihin. Vahvoja viittauksia löytyy myös True Detective -televisiosarjasta, mikä on nostanut Chambersin jälleen suosioon.

Keltainen kuningas on upottava sukellus 19. vuosisadan lopun boheemielämään. Sitä on monasti tituleerattu kauhukirjallisuuden klassikoksi eikä suotta. Paikoitellen novellien lopetuksista puuttuu silti se potku ja purenta, jota moderni lukija automaattisesti odottaa.

Shimo Suntila

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Kirjat – Suomi-spefi pärjää maailmalla

UlkkisKannetParin edellisen blogijutun myötä nousi taas mieleen, kuinka hyvin kotimaisella scifillä ja fantasialla nykyisen menee ihan maailmankin mitassa.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokkuuksia on suomalaisille kirjoille siunaantunut viime vuosina useita – vuoden 2014 sadosta peräti kolme kotimaista teosta nousi viiden kärkeen. Aiempina vuosina listoilla ovat keikkuneet mm. Johanna Sinisalon Auringon ydin, Emmi Itärannan Teemestarin kirja sekä Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarukset. Vuosina 2011 ja 2012 jopa voitot tulivat Suomeen kiitos Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan ja Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää -romaanin.

Elokuvapuolella maailmaa on valloitettu niin Iron Skyn kuin Rare Exportsin voimin. Nyt on vuorossa Big Game ja tulevaisuudessa Iron Sky -jatko-osa The Coming Race.

Myös kirjojen ja novellien käännösosastolla menee lujaa. Johanna Sinisalon moneen kertaan palkitun ja Japania myöten levinneen Troll: A Love Story -romaanin jalanjäljissä maailmalle ovat levinneet mm. Sinisalon seuraavat teokset, Rajaniemen huumaava The Quantum Thief -trilogia, Pasi Ilmari Jääskeläisen ylistetty The Rabbit Back Literature Society ja Itärannan huikealla ensipainoksella Yhdysvalloissa liikkeellelaskettu Memory of Water. Leena Krohnista ja Jyrki Vainosesta nyt puhumattakaan

Tämän oheen myös suomalaisia novelleja on kääntynyt kiitettävissä määrin englanniksi ja muillekin kielille. Viime vuodelta esiin voi nostaa vaikkapa Jääskeläisen Where the Trains Turn (Tor.com) ja Letter to Lethe (Words Without Borders), Hannu Rajaniemen Invisible Planets (Reach for Infinity), Inkeri Kontron The Dying Embers (Strange Horizons) ja Shimo Suntilan Daughters! (Words Without Borders). Sekä tietenkin Finnish Weird -lehdessä julkaistut Tiina Raevaaran Gordon’s Story ja Jenny Kangasvuon Flow My Tears, Fall from Your Springs!

Suomalaiset tekstit on myös noteerattu hienosti maailmalla. Alan suurimman lehden, Locuksen, vuoden suositeltavat teokset listalta löytyy rutkasti suomalaisväriä. Romaanilistalla komeilevat sekä Hannu Rajaniemen The Causal Angel että Johanna Sinisalon The Blood of Angels. Nuortenkirjojen listalta löytyy Itärannan Memory of Water. Pienosromaaneissa loistaa Jääskeläisen Where the Trains Turn ja novelleissa Rajaniemen Invisible Planets.

Eikä pidä unohtaa Itärannan romaanille siunaantunutta Philip K. Dick -palkintoehdokuutta!

Tilanne on siis kovin valoisa – loisteliaampi kuin kukaan olisi vielä joitain vuosia sitten saattanut edes kuvitella. Täytyy toivoa, että tällä tiellä jatketaan myös tulevaisuudessa, sillä suomalaisella spefi-kirjallisuudella on paljon annettavaa myös ulkomaisille lukijoille.

Toni Jerrman

Elokuvat – Big Game

BigGameJulisteWEBBig Game

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.

Jalmari Helanderin Rare Exports -filmi (4/10) ja sitä edeltäneet joulupukkilyhärit lykkivät suomalaisen elokuvataiteen ihan uusille urille – Iron Skyn kera. Osin samoilla linjoilla jatkaa herran tuore Big Game. Se nojaa suomalaiskansallisten mytologioiden sijaan entistä selvemmin yhdysvaltalaisten toimintaelokuvien perinteeseen. Leffa lähestyy pilke silmäkulmassa erityisesti 1980-luvulla vallalla olleita tyylilajeja.

Big Game paaluttaa asenteensa vankasti peruskallioon jo kättelyssä: vaikka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, ne on kuvattu jylhien saksalaisvuoristojen rinteillä – koska nämä maisemat nyt vain ovat eeppisemmät kuin koti-Suomessa! Myös filmin maalaama kuva suomalaisista on ihastuttavan kahjo. Erämaata kansoittavat vähäsanaiset partaveikot muistuttavat rujoja punaniskoja, joiden karskin ulkokuoren alla sykkii silti hyvä sydän.

BigGame3WEBOskari (Onni Tommila) on juuri täyttämässä 13 vuotta. Niinpä on koittanut hänen vuoronsa suorittaa metsäläisten ikiaikainen miehuusriitti. Poika lähetetään yksin käymättömille korpimaille, jossa hänen tulee päihittää jokin isokokoinen eläin pelkkä jousipyssy aseenaan. Tosin edes oma isä ei usko nössönoloisen Oskarin suoriutuvan tehtävästä.

Toisaalla munattomaksi syytetty Yhdysvaltain presidentti (Samuel L. Jackson) joutuu terroriteon kohteeksi. Herra ehtii juuri ja juuri pelastuskapseliin ennen kuin Suomen yllä lentänyt Air Force One -kone ammutaan alas taivaalta. Peräänsä pressa saa sekä jykeväleukaisen pukuagentti Morrisin (Ray Stevenson) että tyylikkäitä asuja suosivan miljardöörisheikki Hazarin (Mehmet Kurtulus). Suurriistan metsästys voi alkaa!

BigGame1WEBPresidentti saa kiittää onneaan, että ensimmäisenä kapselin luo eksyy Oskari-poika. Yhdysvaltain napamiehen pelastamisen sijasta nuorukaista kiinnostaa kuitenkin enemmän, että hän kykenee todistamaan isälleen olevansa tosimies. Niinpä presidentin vaatimukset kaikuvat kuuroille korville. ”Mun metsä, mun säännöt”, toteaa poju topakasti.

Elokuva pelaa hienosti Oskarin ja presidentin suhteella, jossa normiasetelmat käännetään päälaelleen. Kaksikon bondailusta saadaan irti sekä hersyvää huumoria että lämminhenkistä inhimillisyyttä. Tämä kohottaa filmin reippaasti yksioikoisen toimintamätön yläpuolelle.

BigGame4WEBBig Gamessa riittää myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun hurmeiset roistot jäljittävät parivaljakkoa halki hulppeiden metsämaisemien. Touhu on vedetty iloisen överiksi sankaroinniksi, jossa vastoinkäymisistä lannistumaton Oskari-poika pääsee näyttämään, mistä puusta hänet on veistetty. Lopputulos on itsetietoisen hyväntuulista elokuvaviihdettä, jonka mukana on helppo hurrata.

Sympaattinen elokuva pärjää hyvin Hollywoodin suurtuotantojen rinnalla. Rare Exportsia hienoisesti vaivannut visuaalinen kotikutoisuus on vaihtunut varmaotteisen ammattilaisen kädenjälkeen. Lisäksi mukaan on saatu houkuteltua aikamoinen tähtikaarti, sillä Jacksonin ja Stevensonin ohessa tarinassa toikkaroivat mm. Jim Broadbent, Felicity Huffman, Victor Garber ja Ted Levine.

Big Game tarjoaa villin retken, joka teutaroi niin että tanner soi. Järkeä tai korkeataiteellisia arvoja siitä on turha hakea, mutta hupia piisaa yllinkyllin.

Toni Jerrman – 4 tähteä

BigGame2WEB

Uutiset – Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkaat julkistettu

TVPEKirjakannetWEB

Vuodesta 1986 lähtien jaetun Tähtivaeltaja-palkinnon tuorein ehdokaslista on julkistettu.

Helsingin Science Fiction Seura ry:n luotsaama palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle.

Vuoden 2014 kirjasadossa asiantuntijaraatia ilahdutti erityisesti kovatasoisten kotimaisten teosten laaja tarjonta. Lopulliselle ehdokaslistalle raati nosti seuraavat kirjat.

Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen (Kuoriaiskirjat) – ”Kirjoittajaparin taitavasti kehräämissä novelleissa huikeat tieteisvisiot yhtyvät ihmeen tuntua soitteleviin ideoihin ja maittavaan henkilökuvaukseen.”
Linkki arvosteluun (TV)

Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari (Teos. Suom. Juhani Lindholm) – ”Kompleksinen romaaniklassikko venyttää kirjallisen ilmaisun rajoja ja tarjoaa hengästyttävän lukukokemuksen, jossa fakta ja fiktio käyvät pään räjäyttävää paritanssia.”
Linkki arvosteluun (TV)

Alastair Reynolds: Terästuulen yllä (Like. Suom. Hannu Tervaharju) – ”Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja yksilön vaikeista valinnoista värittävät vetävää romaania, joka on täynnä kutkuttavia scifi-elementtejä.”
Linkki arvosteluun (TV)

Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia) – ”Kokeellisista tarinafragmenteista koostuva kirjallinen helmi tulvii villiä sanahelinää, surrealistisia käänteitä ja hullua huumoria.”
Linkki arvosteluun (HS)

Jani Saxell: Sotilasrajan unet (WSOY) – ”Euroopan lähimenneisyyden hirmuteot, Balkanin historia ja yhteiskuntakriittinen scifi-sisältö tukevat toisiaan vaikuttavassa, tärkeässä aikalaisromaanissa.”
Linkki arvosteluun (HS)

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja kriitikko Antti Oikarinen. Voittaja julkistetaan toukokuussa.

Viime vuonna palkinnon voitti Peter Wattsin romaani Sokeanäkö (Gummerus, 2013).

Palkinnosta myös:
Wikipedia
Kirjavinkit

Tähtivaeltaja-palkinnon aiemmat voittajat:

Peter Watts: Sokeanäkö (Gummerus, 2013)
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo (Gummerus, 2012)
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Gummerus, 2011)
Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)
Hal Duncan: Vellum (Like, 2009)
Cormac McCarthy: Tie (WSOY, 2008)
Richard Matheson: Olen Legenda (Vaskikirjat, 2007)
Stepan Chapman: Troikka (The Tree Club, 2006)
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005)
M. John Harrison: Valo (Like, 2004)
J. G. Ballard: Super-Cannes (Like, 2003)
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää (Like, 2002)
Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (Loki-Kirjat, 2001)
Pasi Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat, 2000)
Will Self: Suuret apinat (Otava, 1999)
Stefano Benni: Baol (Loki-Kirjat, 1998)
Dan Simmons: Hyperion (Like, 1997)
Theodore Roszak: Flicker (Like, 1996)
Mary Rosenblum: Harhainvalta (Jalava, 1995)
Iain M. Banks: Pelaaja (Loki-Kirjat, 1994)
Simon Ings: Kuuma pää (Loki-Kirjat, 1993)
Philip K. Dick: Oraakkelin kirja (WSOY, 1992)
William Gibson: Neurovelho (WSOY, 1991)
Philip K. Dick: Hämärän vartija (Love Kirjat, 1990)
Brian Aldiss: Helliconia-trilogia (Kirjayhtymä, 1986–89)
Flann O’Brien: Kolmas konstaapeli (WSOY, 1988)
Greg Bear: Veren musiikkia (Karisto, 1987)
Joanna Russ: Naisten planeetta (Kirjayhtymä, 1986)
Cordwainer Smith: Planeetta nimeltä Shajol (WSOY, 1985)

Sarjakuvat – Sandman

SandmankansiWEBNeil Gaiman & co
Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja

”Olen matkaaja. Kuljen halki uniesi, ratsastan niiden lomassa. Laukkaan Manhattanilta lohikäärmeellä. Se on tehty niittiteräksestä ja tuoksuu hattaralta.”

Oli vuosi 1989, kun Neil Gaimanin käsikirjoittama Sandman räjäytti pääni ensimmäisen kerran. Innostuin sarjakuvasta niin paljon, että erinäisten käänteiden jälkeen onnistuin saamaan Tähtivaeltajaan numero 4/91 ensimmäisen Gaiman-haastattelumme – sittemmin niitä on tullut useita lisää. Nopeasti kasvaneen kulttimaineen myötä Sandmanin löysivät lopulta myös lukijat, jotka eivät sarjakuviin olleet aiemmin tarttuneet.

Sandmanin alkuperäinen juoksu päättyi vuonna 1996, mutta se ei ole tyrehdyttänyt sarjan megasuosiota. Unten valtiaan ympärille kudotut tarinat keräävät yhä uusia faneja, joten teoksesta otetaan jatkuvasti lisäpainoksia. Näistä komeimpia ovat suurikokoiset ja osin uudelleenväritetyt The Absolute Sandman -kokoelmat, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2006.

Italialaistaustaisen RW-kustantamon Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja -albumi pohjautuu Absolute-teosten materiaaleihin, vaikka kirja onkin esikuvaansa pienikokoisempi. Lisäksi kovakantinen opus kattaa vain lehdet 1–8, kun ykkösabsoluutti etenee numeroon 20 asti.

Juuri näistä tarinoista Sandmanin legenda sai alkunsa, eikä niiden loisto ole vuosien saatossa himmennyt. Vaikka Gaiman itse pitää ensiaskeliaan pitkän sarjakuvan parissa haparoivina, ovat visiot yhä vahvoja ja vaikuttava.

SandmanVanhaUusiWEBVuonna 1916 Roderick ”Magus” Burgessin johtama okkultistinen salaseura yrittää manata esiin itsensä Kuoleman, mutta saakin saaliikseen tämän veljen, Sandmanin. Kalpeakasvon vankeus venyy vuosikymmenten mittaiseksi, ja tänä aikana ihmiskuntaa vaivaavat erilaiset unitaudit. Kärsivällisen odotuksen päätteeksi Nukkumatti pääsee lopulta vapauteen.

Pitkä vankeus on kuitenkin syönyt unten valtiasta, joten hän kaipaa kipeästi kolmea varastettua esinettään, joihin on uuttanut osan voimistaan. Niiden etsintä vie Morpheuksen mielikuvituksellisten demonien kansoittamaan Helvettiin, hulluksi tulleen Tohtori Kohtalon hallinnoimaan maantiekahvilaan ja John Constantinen huumekoukkuun sortuneen ex-tyttöystävän kotiluolaan.

”Kuuntele tuskanhuutoja maailmasta, jossa nurkat yhtäkkiä kuhisevat pahoja asioita. Kuuntele kipeää maailmaa. Sen kuulee kyllä.”

Sandman1WEBJonkun muun käsissä tästä kaikesta olisi saattanut syntyä toiminnallinen seikkailutarina, mutta Gaiman punoo aiheesta tarunomaista tunnelmaa huokuvan inhimillisen helmen. Hän maalaa tapahtumien pyörteisiin imaistuista ihmisistä pienin vedoin persoonallisia yksilöitä, joiden kohtalot koskettavat lukijaa. Gaimanin teksti on väkevän ilmaisuvoimaista ja toimii hyvin Sam Kiethin ja Mike Dringenbergin lähes unenomaisen kuvaston kanssa. Lopputuloksena on sarjakuvaa, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Kirja huipentuu legendaariseen Sisareni siipien havina -episodiin. Seesteisessä, keskusteluun nojaavassa jaksossa tutustutaan Sandmanin sisareen, Kuolemaan. Hän esittäytyy lukijoille nuoren goottitytön hahmossa – idea otti välittömästi tuulta alleen ja sementoi Gaimanin maineen vanhojen myyttien oivaltavana kierrättäjänä.

Ensimmäiset Sandman-tarinat ovat pitkälti kauhupainotteisia ja ammentavat vaikutteita sekä vanhoista kauhusarjakuvista että Alan Mooren Swamp Thing -jatkumosta. Mukana on myös useita vierailevia tähtiä aina Etrigan-demonista Arkhamin mielisairaalaan suljettuun Linnunpelättiin. Jatkossa sarjan yhteydet DC-yhtiön supersankariuniversumiin vähenevät ja kerronta siirtyy enemmän kauhulla maustetun mytologisen satufantasian suuntaan.

Suomalaiseen laitokseen on poimittu Absolute-kokoelmasta tutuista bonusmateriaaleista Paul Levitzin sekopäinen esipuhe, Gaimanin yksityiskohtainen Sandman-hahmotelma, vuoden 1989 lopulla laadittu essee sarjakuvan siihenastisista tapahtumista sekä Gaimanin epilogi, joka on kirjoitettu alunperin vuonna 1991 julkaistua pehmytkantista Preludes & Nocturnes -albumia varten.

Sandman2WEBTäytyy toivoa, että RW Kustannus jaksaa julkaista Sandmanin tarun suomeksi loppuun asti. Ne aiemmat yritykset, eli Kalma-lehdessä vuosina 1991 ja 1992 ilmestyneet kahdeksan ensimmäistä jaksoa ja Jalavalta tulleet neljä seuraavaa albumia, kun jättivät kokonaisuuden ikävästi kesken. Suomennosta voisi tosin jatkossa hioa sujuvammaksi.

”Unimaailmani tuolla puolen on vain tomua ja ääretön pimeys.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Neil Gaiman Tähtivaeltajassa

Novellit

Murhamysteerit (Murder Mysteries) – Tähtivaeltaja 4/93
Eräs elämä, varhaisen Moorcockin sävyissä (One Life, Furnished in Early Moorcock) – Tähtivaeltaja 2/98
Lumesta, lasista ja omenoista (Snow, Glass, Apples) – Tähtivaeltaja 1/99
Lokakuu tuolissa (October in the Chair) – Tähtivaeltaja 1/04
Sulkemisaika (Closing Time) – Tähtivaeltaja 3/04

Sarjakuvat

Rehellinen vastaus (piirros Bryan Talbot) – Tähtivaeltaja 3/94
Death: Talvinen tarina (piirros Jeff Jones) – Tähtivaeltaja 2/00

Artikkelit ja haastattelut

Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 4/91
Neil Gaiman kuplii – Tähtivaeltaja 3/94
Tarinankertoja Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 1/99
Neil Gaiman varjojen talossa – Tähtivaeltaja 1/04

Lisäksi useita kirja- ja sarjakuva-arvosteluja

Klassikko – Pimeyden alkemiaa

TV202kansiWEBVuonna 2002 Tähtivaeltaja-lehti täytti uskomattomat 20 vuotta. Tapahtumaa juhlistettiin numerossa 2/02, johon kerättiin normaalin sisällön oheen ihmisten muisteluita ja ajatuksia lehden historian varrelta. Mukaan päätyi yli 20 tekstintekijää, joilla oli jonkinlainen suhde Tähtivaeltajaan – mukana mm. Johanna Sinisalo, Boris Hurtta, Kivi Larmola, Pasi Jääskeläinen, Jukka Laajarinne ja Jukka Halme.

Tässä yksi näyte numeroon syntyneiden lennokkaiden fantasioiden kavalkaadista.

Kimmo Lehtonen
Pimeyden alkemia

Scifi-harrastajan elämä on lyhyt. Olennaisesti lyhyempi kuin normaalin länsimaisen ihmisen elinajanodote. Normaali scifisti elää yleensä enintään viisi vuotta; vain harva pystyy kymmeneen, vielä harvempi viiteentoista ja tuskin kukaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Kahdenkymmenen vuoden elinkaarensa aikana Tähtivaeltaja-lehti on kehittänyt neljä scifisti-sukupolvea, jotka ovat syntyneet roskaviihteen hedelmällisessä maaperässä, kasvattaneet uteliaisuuttaan ja tiedonnälkäänsä selailemalla salaa Tähtivaeltaja-lehteä kirjastoissa tai kirjakaupoissa ja lopulta päätyneet viattomina ja hyväuskoisina scifi-mafian vaikutuspiiriin.

Nyt jo neljän fandom-sukupolven ajan on scifi-harrastus armottomasti imenyt luovia elinnesteitä uhriensa suonista jättäen jälkeensä tyhjiä ihmisenkuoria vailla rohkeutta kohdata todellista elämää. Raunioita, jotka kaikkensa annettuaan ovat päätyneet arkkitehdeiksi, mainostoimittajiksi, kirjailijoiksi, tohtoreiksi ja ties miksi yhteiskunnan rattaiston osasiksi – mutta silti elätelleen yhä salaa toivetta saada vielä kerran luovuttaa osan itsestään suureen saostusastiaan.

Tuosta tihkuvasta sydänverestä on Toni Jerrman pimeyden alkemian ja mystisten yhtälöiden avulla tuottanut maagista painomustetta tuhansiin artikkeleihin, haastatteluihin, raportteihin ja sarjakuviin. Erityisen arvossa on graafikoiden veri, koska vain siitä voidaan tuottaa lehden seksikkäitä ja myyviä nelivärikansia. Noiden maagisten painomusteiden ansiosta Tähtivaeltaja on kahdenkymmenen vuoden ajan onnistunut pysymään hädin tuskin hyvän maun, viihteellisyyden, älyllisyyden ja taiteellisuuden rajamaalla, koskaan kuitenkaan varsinaisesti ylittämättä sitä.

ToniKimmoMarkku1987Tähtivaeltaja on luonut meistä ajatusten orjia, joille normaalit tuntemukset – rahasta, nopeista autoista, jääkiekkomestaruuksista, luonnon ihmeistä ja seksistä – eivät enää merkitse mitään, koska olemme sielumme silmin nähneet asioita, joita normaali ihmismieli ei pysty kuvittelemaan.

Olemme kokeneet galaksien tuhon maailmanlopun alla, nähneet tähtien syntyvän ja kuolevan sekunnin murto-osan aikana universumin syntyhetkellä. Olemme viettäneet aikaa planeetoilla, joiden armottomat olosuhteet ja tajuntaaräjäyttävä kauneus on saanut meidät haukkomaan henkeämme. Olemme matkanneet halki avaruuden loputonta, yksinäistä pimeyttä seuranamme mielipuolisia tiedemiehiä ja kauniita neitosia. Olemme taistelleet, voittaneet ja hävinneet elämää suurempia kamppailuja kosmista pahuutta vastaan.

Olemme jääneet vangiksi ihmismielen pimeimpiin ja kieroutuneimpiin sopukoihin ja löytäneet sieltä tien ulos. Olemme voittaneet Thermopylaissa ja hävinneet Gettysburgissa, olemme rakastaneet hulluja diktaattoreita ja vihanneet vapautta, olemme etsineet kohtaloamme multiversumien sokkeloista ja kokeneet transsendenssin jokaisen tarinan alussa.

Scifi-harrastus on serendipiteettiä, sillä kaiken tämän olemme löytäneet vaikkemme ole sitä etsineet – joten mitäpä normaalista elämästä, kun olemme saaneet kokea jotain paljon parempaa.

Yhä uudestaan ja uudestaan olemme me, sen uhrit ja uskolliset kätyrit, kokoontuneet Mafiaan ja Finnconiin väijymään uusia uhreja, joille olemme muka vain alkoholin sumentamin silmin ja mielin vakuuttaneet, että fandomissa on oikeasti hauskaa – siinä toivossa, että seuraava sukupolvi, jolle voimme välittää hallitsemamme salaisen totuuden, olisi valmis ja me saisimme vihdoin vapauden.

Kimmo Lehtonen

Kimmo Lehtonen on kirjailija, joka on julkaissut neljä sf-romaania. Hänen uusin teoksensa, Otaminut, on juuri ilmestynyt e-kirjana. Tähtivaeltajassa Kimmo on kunnostautunut erityisesti uuden scifi-kirjallisuuden esittelijänä.

iTunes: Otaminut

Elokuvat – Antiviral

AntiviralkansiWEBAntiviral
(UK-versio)

Vanha sanonnan mukaan omena ei puusta kauas putoa. Tämä pätee myös Cronenbergien perheeseen. Brandon-pojan Antiviral-elokuva (2012) tuo näet ensimmäisenä mieleen David-isän mestarillisen tuotannon. Erityisesti sellaiset hyytävän kliiniset fetisismikuvaukset kuin Dead Ringersin (1988) ja Crashin (1996).

Valkoista designia hohkaava Lucas-klinikka palvelee julkkiskulttuurin sofistikoituneimpia konnossöörejä. Heitä, jotka haluavat mahdollisimman lähelle uutisissa paistattelevia tähtiä. Klinikka myy taatusti aidoista julkkulähteistä ammennettuja sairauksia aina kuumeflunssasta sukupuolitauteihin. Mikä voisikaan olla intiimimpää kuin suora biologinen kommunikaatio kehosta kehoon.

Kun trendijulkimon verinäytteestä uutettu huuliherpes puhkeaa kukkaan omalla naamalla, on helppo kuvitella suudelleensa sankariaan. Tai päässeensä suoraan yhteyteen pop-taivaan päiväperhojen kyllästämän kollektiivisen alitajunnan kanssa.

Antiviral1WEBHyvin käyvät kaupaksi myös keinotekoiset ihosiirrännäiset sekä lihaisat pihvit, jotka on kasvatettu julkkisten soluista. Voimauttava kokemus on vähän kuin Jeesusta söisi.

Syd March (Caleb Landry Jones) on yksi Lucas-klinikan sliipatuista myyntimiehistä. Poika harrastaa myös sivubisnestä: hän salakuljettaa omassa kehossaan firman tuotteita laittomille markkinoille. Jatkuva tautikimara ei tee hyvää kalpean limanuljaskan terveydelle. Vielä ikävämpi yllätys on edessä, kun hän piikittää itseensä superjulkku Hannah Geistin (Sarah Gadon) kantaman taudin – se näet paljastuu tappavaksi design-virukseksi.

Antiviralin visuaalinen asu on hiottu ihailtavan tiukaksi. Linjat ja muodot ovat selkeitä, kuvakulmat tarkkaan harkittuja. Maailman kylmyyttä korostavat niin valkeiksi puunattujen lavasteiden ja mustien pukujen kontrasti kuin valtavat seinäkuvat täydellisiksi photoshopatuista mallikasvoista. Tästä elokuvasta ei tyyliä puutu.

Antiviral3WEBToteutustapa palvelee hienosti filmin sisältöä, joka vetää nykyisen pintaliitäjien palvonnan loogiseen päätepisteeseensä. Aidot uutiset ja oma elämä ovat turhia hyveitä maailmassa, jossa kuuluisuus on itsearvo ja tiedonvälitys pelkkää maanista julkkisskandaalien riepottelua. Kyynisyydelle ja ahneudelle on sen sijaan turha odottaa paskaista loppua, ne kukoistavat kuin kukko tunkiolla.

Esikoisohjaukseksi Antiviral on harvinaisen nappiin osunut suoritus. Seuraava kysymys onkin, kuinka korkealle Cronenbergien elokuvaklaanin uusin tulokas vielä yltääkään.

Leffa ••••
Kuva ••••
Lisät •••

Brandon Cronenbergin ja pääkuvaaja Karim Hussainin kommenttiraita on sekä viihdyttävä että informatiivinen. Korviin tarttui mm. sellainen erikoinen paljastus, että filmissä hidastettuna nähtävä aivastuskohtaus on suunnattu kaikille niille ”lukuisille” aivastusfetisisteille, jotka pettyivät Steven Soderberghin Contagion-leffan (4/11) ysköspainotteisuuteen.

Parin minuutin mittaisia minidokuja on neljä ja poistettuja kohtauksia kaksi.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/13.

Antiviral on ilmestynyt dvd:llä myös Suomessa.