Elokuvat – Foliohatun alla 7

HellraiserK1WEBFoliohatun alla
Osa 7: Hellraiser

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana. Varsinkin kun jotkut rainat tuntuvat tekevän kaikkensa syöttääkseen yleisölle harhaan johtavaa informaatiota.

Hyvänä esimerkkinä tästä käyvät sellaiset Clive Barkerin kirjoittamat elokuvat kuin Hellraiser (1987) ja Hellbound: Hellraiser II (1988). Yhdessä ne muodostavat kokonaisen tarinan, jota voidaan pitää virallisena Hellraiser-kaanonina. Tämän jälkeen sarja meni täysin kuutamolle, joten jatko-osista ei tässä yhteydessä tarvitse välittää pätkän vertaa.

Kun elokuvan nimessä komeilee sana helvetti ja mainoslause kuuluu ”Hän repii sielusi kappaleiksi”, saattavat jotkut kuvitella, että filmeissä käsitellään henkimaailman asioista. Näinhän ei tietenkään ole asian laita. (K1)

Harhainen väärinymmärrys: Lemarchandin kuutio avaa oven helvettiin, jossa kenobiiteiksi kutsutut demonit piinaavat iankaikkisesti kuolleiden syntisten sieluja sadomasokistisissa leikeissään. Heidän johtajansa on muinaisen labyrintin keskustassa oleskeleva lihan, nälän ja halun mahtava jumala Leviathan.

Karu totuus: Lemarchandin kuutio on muukalaisolentojen automatisoitu koelaitos, jonka tehtävä on tutkia ihmisten häiriökäyttäytymistä toista ulottuvuutta hyödyntäen.

Paholaismainen laboratorio

Sanotaan, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Reitti kenobiittien sokkeloon on paljon yksinkertaisempi.

Kaiken keskiössä on infernaalinen vempain, eri muotoihin vääntyvä Lemarchandin kuutio. Kun palat saa käännettyä oikeisiin asentoihin, ulottuvuuksien väliset portit aukeavat. Konkreettisesti. Seinät repeävät ja niihin ilmestyy oviaukkoja, joista voi kävellä läpi. (K2)

HellraiserK2WEBTämä ei vastaa perinteistä ideaa kadotuksesta, jossa piru vie sielun vasta kuoleman jälkeen. Tähän paikkaan kun voi saapastella sisään täysissä voimissaan, minkä oheen sieltä voi juosta ulos.

Itse asiassa pelikuution uhrien kärsimä kidutus kohdistuu vain ja ainoastaan heidän fyysiseen olemukseensa. Heidät voi repiä, silpoa, murskata massaksi tai polttaa, ja he vain kasvavat takaisin ennalleen. Moisen piirroselokuvamaisen palautumiskyvyn taustalla on todennäköisesti pitkälle viety nanoteknologia, eikä mikään yliluonnollinen taikuus.

HellraiserK3WEBTämän käsityksen taustalle löytyy myös todistusaineistoa: Tohtori Channardin muuttuessa kenobiitiksi näemme miten hänen suoniinsa ruiskutetaan sinistä nestettä. (K3) Tämä tehdään käyttäen apuna metallisia neuloja ja läpinäkyviä muoviputkia, jotka näyttävät hyvin konkreettisilta ja teollisesti valmistetuilta. Mitään ruumiista irrallista henkistä osaa ei missään vaiheessa havaita.

Kun koeyksilö on kertaalleen käsitelty, hänen aineenvaihduntansa ei toimi enää normaalilla tavalla. Hänen haavansa pysyvät auki ja voivat vuotaa verta ikuisesti ilman, että moinen heikentää heitä tai vaarantaa heidän henkeään. (K4) Uhreille ei muodostu lainkaan rupea, mutta heillä on kyky imeä toisista ihmisistä verta, jonka avulla he voivat saada takaisin menetettyä lihaskudosta tai ihoa.

Tämä kyky yhdistää sekä kidutettavia että heidän näennäisiä kiduttajiaan.

HellraiserK4WEBOn tärkeä huomata, että kenobiitit eivät todellisuudessa ole vankilansa valtiaita, vaan uhreja siinä missä selleihin sullotut ja kahleissa roikkuvat raukatkin. Näillä pirullisilla eliittivangeilla on jopa koukkuja ja teriä sisältävät haarniskat, joiden tehtävä on estää heidän haavojaan milloinkaan parantumasta, vaikka silpomisen suorittajina he ovat koko ajan kosketuksissa vieraan veren kanssa. (K5)

HellraiserK5WEB”Helvetin herrat” ovat siis tosiasiassa aivopestyjä koekaniineja. Kenobiittien näennäinen johtaja Pinhead ei edes muista olleensa ihminen, vaan hänet on saatu luulemaan itseään iättömäksi demoniksi. Mies on kuitenkin alun perin brittiarmeijan sotilas ensimmäisestä maailmansodasta, kapteeni Elliot Spencer. (K6)

HellraiserK6WEBHän vaikuttaisi olevan vanhin kaltaisistaan, joten itse vankilakaan tuskin on niin muinainen kuin miltä se näyttää. Todellisuudessa mikään tässä keinoympäristössä ei ole ikuista, edes uhrien piina tai heidän vainoajiensa valta-asema.

Lue loppuun

Sarjakuvat –Pekka Manninen & co: Teräslilja vs. mutanttizombiet

TerasliljaKansiWEBTeräslilja vs. mutanttizombiet

”Tykkään syödä vain purkkiruokaa, en aivoja ollenkaan!”

Maailmaan mahtuu monta poliisia. Massiivisessa Maailmankaupungissa kuria valvoo heistä kovin, robottipoliisi Teräslilja. Tämän armottoman lainvalvojan rinnalla sekä Judge Dredd että Robocop ovat pelkkää paperisilppua.

Teräsliljan pääesiintymisareena on tietenkin Tähtivaeltaja, mutta nyt salskea metallimies on hypännyt myös pitkän seikkailun pyörteisiin. Seitti-kustantamon julkaisema Teräslilja vs. mutanttizombiet on 120-sivuinen pläjäys sitä itseään. Käsikirjoituksesta vastanneen Pekka Mannisen ohessa albumia on ollut toteuttamassa kymmenen sarjakuvaväkivaltaan ihastunutta Suomen kansalaista – tunnetuimpana heistä Petri ”Barbaari” Hiltunen.

Romanttisena komediana mainostettu tarina käynnistyy epätodennäköisestä onnettomuussarjasta, joka synnyttää verenhimoisten mutanttizombieiden valtakunnan Maailmankaupungin keskelle. Yliluonnollisen voimakkaat raadot on pysäytettävä ennen kuin villi virus valtaa koko universumin. Ja koska armeijan kahjoista kyberritareista ei ole mihinkään, apuun huudetaan poliisiluutnantti Teräslilja.

TerasliljavsManninenWEBHänen tehtävänään on noutaa mutanttivyöhykkeeltä Zombella-neito, jonka verestä voidaan kenties kehitellä vastalääke zombievirukselle. Matka halki hullunkuristen hirviöiden kansoittamien katujen on täynnä verta ja kuolemaa, mutta sehän sopii Teräsliljalle paremmin kuin hyvin: ”Tulen rakastamaan joka ainoaa sen mielettömän teurastuksen hetkeä!” Reissu ei kuitenkaan ole helppo, sillä salaperäinen äly ohjastaa liukasliikkeisten kalmojen toimintaa.

TerasliljavsLopperiWEBAlbumin tarina on periaatteessa suoraviivainen ja hiukan tavanomainenkin pelastusretki. Kaiken tämän räiskinnän keskellä orastaa kuitenkin Teräslilja-sarjakuville äärimmäisen epätyypillinen romanttinen taustaväre. Kysymys kuuluu, voiko kuolleen naisen ja tunteettoman robotin välille syttyä aito rakkaus? Entä kuinka käy huulettomalta koneelta kielipusu?

Tuhtien turpakäräjien parasta antia on Mannisen kajahtanut huumori. Siinä on lukijalla ihmettelemistä, kun poliisiaseman katon läpi putoaa elefantilla ratsastava aasinpäinen merirosvo tai kun esiin marssivat hulppeat ninjalohikäärmeet, hämähäkkimiehet ja natsidinosaurukset! Myös ironisen piikikäs dialogi toimii. Yleisesti ottaen albumi olisi kuitenkin kaivannut enemmän satiiria ja vähemmän säädytöntä säntäilyä.

TerasliljavsTervapuroWEBTaiteilijoiden taso vaihtelee holtittomasti, vaikka kokonaisuus on yllättävän yhtenäinen ja toimiva. Mannisen ja Hiltusen rinnalla erinomaista jälkeä taikovat paperille Sauli Jokinen ja Miisa Lopperi. Lisäksi Henri Tervapuron ja Krisse Tuomisen irrottelut ovat virkistävää katsottavaa muuten niin ”realistista” jälkeä tavoittelevassa seurassa. Lopputulos olisi joka tapauksessa ollut parempi, jos pari kurjinta piirtäjää olisi jätetty suosiolla sivuun. Samalla tarinasta olisi voitu siivota pois turhia sivupolkuja.

Mikael J. Mäkisen lypsyjakkaralla kirjoittama sekopäinen esipuhe istuu albumiin kuin Teräsliljan nyrkki happaman jääkarhun naamaan. Vinkeitä ovat myös tekijöiden esittelyt ja muut albumiin ahdetut lisämateriaalit.

Ilman Teräsliljaa on ihmisen paha kuolla.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 4/15.

TerasliljavsHiltunenWEB

Elokuvat – Foliohatun alla 6

SWjulisteWEBTähtien sodan uutta tulemista odotellessa on korkea aika syventyä hetkeksi saagan aiempiin tapahtumiin. Niinpä Tähtivaeltajablogi esittää Voiman heräämisen ja halloweenin kunniaksi Star Wars -universumin salattuihin totuuksien sukeltavan Foliohatun.

Antakaa palaa Petri ja Nalle!

Foliohatun alla
Osa 6: Star Wars

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, uusin osa loppumatonta taivaankappaleiden konfliktia suuntaa jälleen kohti valkokankaitamme. Nyt onkin siis hyvä hetki vilkaista George Lucasin alkuperäistä Star Wars -trilogiaa ja oikaista muutamia perustavanlaatuisia väärinkäsityksiä.

Yrjö-poika ei ole koskaan ollut erityisen taitava kertomaan tarinoita. Tästä johtuen herran vanhojen elokuvien aukkoja on pitänyt paikkailla vielä vuosienkin jälkeen uusilla kohtauksilla ja kokonaisilla lisäfilmeillä. Näiden ”korjausten” jäljiltä katsojaparat ovat kuitenkin entistäkin pahemmin pyörällä päästään, sillä kokonaisuus vaikuttaa nyt yksinomaan järjettömältä ja sisäisesti ristiriitaiselta sotkulta.

Päätimme siis auttaa hajamielistä neroa ja kertoa suoraan, miten ne asiat oikeasti menivät.

Folioiden sota

Harhaluulo: Anakin Skywalkerin poika Luke Skywalker, galaksin viimeinen toivo, kasvoi kaukaisella Tatooine-planeetalla. Jedi Obi-Wan Kenobi asui hänen lähellään pitääkseen poikaa silmällä.

Julma totuus: Tatooine on pelkkää hämäystä. Oikea Luke Skywalker kuoli Dagobahilla surullisen väärinkäsityksen seurauksena.

SWK1WEBKysymättä jätettyjä kysymyksiä

Mietitäänpä Luken elämän lähtötilannetta: hänen äitinsä kuoli synnytyksen jälkeen ja isä kääntyi pahan palvelukseen. Koko universumissa on vain kaksi hyvää jediritaria jäljellä, Yoda ja Obi-Wan Kenobi. Mutta eipä hätää, sillä myös ilkeitä Sithejä on enää kaksi. Lisäksi oikeuden puolustajilla on käsissään lottovoitto, kaksoset, jotka ovat syntyneet kaikkien aikojen mahtavimman jedin spermasta (K1).

Hyvikset tietävät ennestään, että kyky hallita voimaa kulkee suvussa, ja että mitä nuorempana tulevat jedit löydetään ja koulutetaan, sitä väkevämpiä heistä tulee. Jostain käsittämättömästä syystä kersat kuitenkin päätetään jättää kokonaan vaille koulutusta. Miksi ihmeessä Yoda lähettää Luken Tatooinelle ja Leian diplomaattiperheeseen?

Perusteluiksi mainitaan, että lapset täytyi piilottaa isältään. Selitys kuitenkin haiskahtaa. Leia toki kasvaa aikuiseksi asti luullen, että hän on Organa, senaattorisuvun jäsen. Luke sen sijaan saa isänsä sukunimen Skywalker, hänet ”kätketään” faijansa sukulaisten maatilalle – isänsä kotiplaneetalle ja paikkaan, johon Anakinin rakas Shmi-äiti on haudattu (K2). Jos Darth Vader olisi edes kerran vieraillut emonsa haudalla, hän ei olisi voinut välttyä huomaamasta poikaansa.

SWK2WEBYoda perustelee sijoittamista väitteellä, että pojan kuuluu kasvaa perheensä luona, mutta eihän tämäkään pidä paikkaansa. Shmi meni naimisiin farmari Cliegg Larsin kanssa vasta sen jälkeen kun hänen taaperonsa oli jo jättänyt planeetan eikä edes saanut uuden siippansa kanssa lapsia. Lukea kasvattava Owen Lars on aviomiehen edellisestä avioliitosta siinnyttä jälkikasvua, joten pienellä Lukella ei ole mitään järkevää suhdetta tähän sukuun.

Kaiken hyvän lisäksi pojalle on kerrottu, että hänen isänsä on nimeltään Anakin! Fakta, josta poika puhuu mielellään avoimesti kenelle tahansa, kun ei tajua siinä olevan mitään pahaa tai vaarallista. Vähänkö tyhmää, kun Tatooine on kuitenkin Imperiumin joukkojen miehittämä planeetta.

Näinkö sitä tosiaan yritetään pysyä piilossa galaksin kovimmalta pahikselta?

Entä miten Obi-Wan sitten on pitänyt silmällä poikaa? Hän on asustellut lähistöllä erakkona, ovelan salanimen ”Ben Kenobi” suojissa. Todellisuudessa hän ei ole kertaakaan edes tavannut henkilöä, jota hänen oli määrä suojella. Jollei Luke olisi joutunut pulaan hiekkakansan kanssa vanhuksen takapihalla, nämä kaksi eivät välttämättä olisi koskaan edes kohdanneet. Aika kehnoa suojelemista, jos meiltä kysytään.

Äärimmäisen outoa on myös Yodan käytös. Kun Luke saapuu Dagobahiin vihreä jedimestari ei selvästi halua pellavapäätä vaivoikseen. Hän näyttelee ensin kylähullua, ja yrittää sitten kieltäytyä itsepintaisesti opettajan roolista.

SWK3WEB”Poika on liian vanha”, hän toistelee. Esiosien mukaan hän onkin oikeassa. Jo yhdeksän vuotiasta Anakinia pidettiin Jedineuvoston toimesta liian vanhana jedioppilaaksi (K3).

Suurin kysymys tässä vaiheessa on, miksi Yoda sitten alunperin laiminlöi kaksosten opetuksen? Miksei jompaakumpaa otettu treenaamaan Dagobahille heti kehdosta? Aikoivatko kaksi viimeistä hyvää jediä todella kuolla vanhuuteen edes yrittämättä taistella Sithiä vastaan?

Lue loppuun

Elokuvat – Foliohatun alla 5

EvilDeadJulisteWEBFoliohatun alla
Osa 5: Evil Dead

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Nyt on aika tarttua todelliseen klassikkoon. Vuonna 1981 kauhufanit yllätti Sam Raimin kengännauhabudjetilla tuotettu mestariteos, Evil Dead.

On sääli, että näinkin loistava elokuva on kaikki nämä vuodet ymmärretty ihan pieleen. Mutta ei hätää! Tänään asiat selitetään niin, että hitaammatkin sen hiffaavat.

Riivatun tenavat!

Evil Deadissa viisi nuorta, Ash, Scott, Cheryl, Linda ja Shelley, lähtevät vuoristomökille viettämään hauskaa viikonloppua. Siltä tieltä kukaan heistä ei kuitenkaan palaa. Mutta mitä talossa oikein tapahtui?

EvilDeadPromo2WEBVäärinymmärrys: Nuoret kuuntelevat kadonneen tutkijan jättämää ääninauhaa ja herättävät henkiin joukon sumerilaisia demoneja. Ash taistelee riivattuja tovereitaan vastaan, kunnes onnistuu tuhoamaan muinaisen ihmisnahalle kirjoitetun loitsukirjan. Temppu tappaa henget yhtä lukuun ottamatta, mutta se viimeinen koituu urhean selviytyjämme kohtaloksi.

Totuus: Todellisuudessa Scott on nähnyt paljon vaivaa pilaillakseen ystäviensä kustannuksella. Juomiin ujutetut huumeet aiheuttavat kuitenkin koko porukalle pahan tripin. Asiaa ei auta suolla asuva poltergeist, joka ryhtyy vainoamaan kaveripiiriä. Se ei silti riivaa yhtään ketään.

Tohtori Olematon, Nollakatu nolla

Leffa tuudittaa epätarkan katsojan harhaluuloon, että mökillä on joskus asunut demonien uhriksi joutunut tutkija. Mutta onko moista miestä ollut koskaan olemassakaan?

Tohtori, joka ei kerro nimeään edes ääninauhalla, väittää vetäytyneensä vaimonsa kanssa vuoristomökkiin tutkiskelemaan Lähi-idästä löytämäänsä loitsukirjaa. Jos näin on, niin miten ihmeessä mökin omistaja vuokraa saman tönön bailaaville pennuille? Mikäli taas pariskunta on kadonnut, luulisi poliisien tutkineen töllin varsin perusteellisesti ja löytäneen sekä ääninauhat että demonisen loitsukirjan.

EvilDead1WEBAinakin tohtori on kadonnut tyylikkäästi, sillä hän on muistanut lukita oven lähtiessään ja jättää avaimet sovittuun paikkaan. Ympäristössä ei myöskään näy kaatuneita puita, rikkoutuneita ikkunoita tai särkyneitä huonekaluja merkkinä henkien temmellyksestä. Edes verijälkiä ei ole missään, vaikka arkeologi kertoo ääninauhalla paloitelleensa vaimonsa.

Todisteena ukon oleskelusta talossa esitetään kellarista löytyvä ääninauha ja ”ihmisnahalle” kirjoitettu muinainen opus. Propit haiskahtavat kuitenkin enemmän pilailupuodista hankituilta venkuloilta kuin murhenäytelmän todistuskappaleilta.

EvilDead2WEBNaturom Demondo -kirja on toki komea teos, täynnä hienoja puuväreillä väritettyjä piirroksia (K1). Ääninauhalla tutkija väittää, että kyseessä on sumerilainen Kuolleiden kirja, täynnä hautajaisohjeita ja riittejä. Jokaiselle koulussa hereillä olleelle on kuitenkin itsestäänselvää, etteivät 4000–2000 eaa. eläneet sumerit käyttäneet kirjoja laisinkaan. Heidän tekstinsä ikuistettiin kivi- ja savitauluille ja vieläpä hyvin erilaisilla kirjaimilla (K2) kuin mitä demonien kuvia vilisevä vihkonen sisältää. Myös oikeat nyljetyt ihmiskasvot näyttävät hyvin erilaisilta kuin kellarilukemiston koominen kansikuva (K3).

EvilDead3WEBMutta mikä ehkä tärkeintä, tiedeyhteisössä ei ikinä toimittaisi filmissä kuvattuun tapaan. Yksikään yliopisto ei laskisi tutkijaa erämökille aidon 4000 vuotta vanhan reliikin kanssa! Ja jos hän on oikeasti mukamas kääntämässä teosta, niin miksi hän lausuu tekstin nauhalle sumeriksi eikä englanniksi? Varsinkin kun kukaan ei edes tiedä, miten tätä muinaista kieltä pitäisi ääntää.

Eiköhän kyseessä siis ole ilkeämielinen pila. Mutta kuka voisi keksiä näin kusipäisen jäynän?

Lue loppuun

Elokuvat – Foliohatun alla 4

MadMaxJuliste2WEBFoliohatun alla
Osa 4: Mad Max: Fury Road

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Uusin Mad Max -elokuva, Fury Road, on aiheuttanut fanien keskuudessa hämminkiä näennäisillä jatkumovirheillään. Tarinan kaikki elementit kun eivät tunnu istuvan yhteen edellisissä Mad Maxeissa nähtyjen tapahtumien kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on ilmiselvästi sarjan neljäs osa, mutta ensimmäinen, jonka pääosassa ei ole Max Rockatansky.

Hullu ja hullumpi Max

Harhainen tulkinta: Fury Roadissa asfalttisoturi Max jatkaa vaellustaan ja pelastaa jälleen joukon ihmisiä.

Tuskallinen totuus: Nimellä ”The Feral Kid” tunnettu villipoika Mad Max 2 -elokuvasta yrittää toipua heimonsa tuhon aiheuttamasta surusta omaksumalla lapsuutensa sankarin henkilöllisyyden.

Nuorempi Max

Fury Roadissa sekaisin oleva päähenkilömme yrittää uskotella itselleen, että hän on entinen poliisi ja alkuperäinen teiden ritari. Faktat eivät kuitenkaan tue tätä näkemystä.

Elokuvassa ei suoraan mainita, kuinka kauan sivilisaation romahduksesta on kulunut, mutta selvästi ollaan pidemmällä tulevaisuudessa kuin yhdessäkään sarjan aiemmassa osassa.

Imperator Furiosa kuitenkin kertoo, että hänet kaapattiin heimonsa hoivista 7000 päivää aiemmin, eli noin 20 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli ehtinyt varttua romahduksen jälkeisessä maailmassa, ”Kapaloitujen koirien” heimossa.

Kun ottaa huomioon, ettei neitoa kaapattu vauvana, meidän tuntemamme maailman sortuminen siirtyy ainakin 30 vuoden päähän menneisyyteen. Tämä tarkoittaa, että leffan Max on aivan liian nuori, jotta hän olisi voinut toimia lainvalvojana kaaoksen koittaessa.

MadMaxK1WEBEpäilyttävän vauvankasvoinen soturimme pitää toki jalkatukea esikuvansa mukaisesti (K1), mutta käytännössä hänen kintussaan ei ole mitään vikaa. Siinä missä alkuperäinen Max Rockatansky nilkutti näkyvästi, juoksee uudempi inkarnaatio niin nopeasti, että onnistuu pysyttelemään liikkuvan auton perässä!

Kertojan äänellä kuulemme miehen kuvailevan itseään: ”Kerran olin poliisi. Asfalttisoturi etsimässä oikeamielistä aatetta, jonka puolesta taistella.”

Tämä ei kuulosta todellisen Maxin muisteloilta. Jeparimme kun oli maantiepartiossa, ja hänen työnään oli lähinnä jahdata ylinopeutta ajavia jengiläisiä. Lopulta hän otti lopputilin hommistaan, koska huomasi nauttivansa väkivallasta aivan liikaa. Pomolleen mies perusteli luovuttamistaan näin:

”Olen peloissani, Fif. Tuo rottasirkus tuolla, olen alkanut nauttia siitä. Kuule, jos olen enää yhtään pitempään tuolla ulkona muutun yhdeksi heistä, parantumattomaksi psykopaatiksi, mutta minulla on tämä pronssilätkä, joka väittää minua yhdeksi hyvistä tyypeistä.”

Vasta vaimon ja vauvan karu kohtalo sai ex-kytän palaamaan tien päälle verinen kosto mielessään. Kun hyvitys on lunastettu, tulee kaahailijasta lähinnä kyyninen kuljeksija. Missään vaiheessa hän ei nähnyt itseään etsimässä mitään sankarillista missiota.

MadMaxK2WEBMax ei myöskään koskaan kutsunut itseään asfalttisoturiksi. Eräs toinen kutsui. Kakkosleffan lopuksi paljastuu, että tarinaa kertoi aikuiseksi kasvanut villipoika (K2), joka jumaloi kahelia kuskia. Fury Roadin Maxin minäkuva tuntuukin suodattuneen tämän ihailevan lapsen mielikuvituksen läpi.

Lue loppuun

Sarjakuvat – Kersantti Napalm

KersanttiNapalm-kansiWEBKersantti Napalm:
Best of 1996–2005

Huomionarvoiset suomalaiset sarjakuvasupersankarit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: Kapteeni Hyperventilaattorimies, Kapteeni Kuolio, Peräsmies, Hipporox – sekä vahvasti jenkkivaikutteinen Kersantti Napalm. Aliupseeritasoinen herra Palava Hyytelö on tuttu myös Tähtivaeltajan lukijoille, sillä hänen seikkailujaan julkaistiin lehdessä vuosina 2005 ja 2006.

Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 (Musta Ritari) on nimensä mukaisesti kokoelma kivileukaisen Patriot American Forcen erikoisagentin edesottamuksia. Vesa Vitikaisen ja osin Markus Tuppuraisen käsikirjoittamissa lyhyissä kertomuksissa sankarimme saa vastaansa niin zombieita, ninjoja kuin punatähteä kantavia lihaskimppujakin. Tarinoiden satiirisesta otteesta huolimatta mukana on aina tiukaksi tiivistettyä dramatiikan tajua – ja usein myös koskettavia tragedioita.

KersanttiNapalm-RauhalaWEB2Mainio esimerkki käytetystä tyylilajista on kahdesta lyhäristä koostuva kertomus Kersantti Napalmin avioliitosta. Anssi Rauhalan komeasti piirtämässä Napalmin häät -jaksossa jykevä kersantti taluttaa tuoretta morsmaikkuaan alttarilta – kun tämä kuolla kupsahtaa sankarin arkkivihollisen myrkyttämänä. ”Tänä aamuna keitin kahvia kahdelle. Tänä yönä nukun yksin parisängyssämme”, toteaa totinen Napalm yksinkertaisen mutta äärimmäisen tehokkaan sarjakuvan lopuksi.

Tuppuraisen kuvittamassa Jäähyväiset auringonnousulle -tarinassa Napalmin vaimo palaa yllättäen kuvioihin – miekkaa heiluttavana ninjantappajazombiena! Aurinko ei silti paista risukasaan, sillä tarinan päätteeksi Napalm joutuu polttamaan jälleensyntyneen vaimonsa pelastaakseen tämän elävienkuolleiden mädänhajuiselta kohtalolta.

Aivan kaikki teoksen sarjakuvat eivät kolise yhtä hyvin. Useimmiten vika löytyy kehnonpuoleisten piirtäjien rujosta kynänjäljestä, sillä Vitikainen hallitsee lakonisen nasevien minikertomusten naputtelun sekä nappiin osuvat kuvallisen kerronnan tehokeinot. Kersantin onneksi geimeihin on kuitenkin saatu houkuteltua myös maamme kärkikaartiin lukeutuvia sarjakuvataiteilijoita. Rauhalan ja Tuppuraisen ohessa albumin sivuilla loistavat mm. Petri Hiltunen, Kristian Huitula ja Kari Sihvonen.

Paketoinniltaan kirja kalpenee parin vuoden takaisen Hypis-kokoelman rinnalla. B5-koko, pehmeät kannet ja kälyisesti taitetut kurkistukset sarjakuvien syntyprosesseihin jäävät kauaksi massiivisen Hyperventilaattorimies-opuksen loisteesta. Lisäksi teos olisi kaivannut selkeämpää yleiskatsausta kersantin hahmosta ja historiasta, jotta se avautuisi ongelmitta myös aihepiiriin aiemmin perehtymättömälle yleisölle. Tämän virheen korvaamme kierrättämällä ohessa Vesa Vitikaisen Napalm-esittelyn Tähtivaeltaja-lehdestä 1/05.

Varhaista Frank Milleriä saamme joka tapauksessa kiittää – tai syyttää – paljosta, kun puhumme suomalaisesta supersankarisarjakuvasta.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

KersanttiNapalm-HuitulaWEB

ASIAN VOI ESITTÄÄ MYÖS NÄIN:

Kaiken olevaisuuden suurin ja kauhein supersankari, Kersantti Napalm, on jälleen framilla. Miesenergiaa purskuavien bileiden kunniaksi kauppoihin on läväytetty lähes 100-sivuinen Kersantti Napalm: Best of 1996–2005 -julkilausuma (Musta Ritari). Tekijöinään testosteronisen Suomi-sarjakuvan jänteikkäin kermavaahto. Sellaiset macho-pullistelijat kuten Petri ”Praedor” Hiltunen, Anssi ”Hyperventilaattorimies” Rauhala ja Kristian ”Kalevala” Huitula.

Supervoimaisten sarjakuvamutanttien ikiaikaiseen tapaan Kersantti Napalm on jo useaan otteeseen pelastanut maailman pahuuden leppymättömiltä voimilta. Kuten zombieilta ja ninjoilta. Ja zombieilta ja ninjoilta. Sekä tietysti neuvostoliittolaisilta kyborgeilta. Mihinpä muuhunkaan trikooasuinen, jykeväleukainen ja sikaniskainen lihaskimppu aikaansa tuhlaisi. Ja onhan aseiden päättymätön laulu musiikkia jokaisen aidon miehen korville. Karua, mutta ah, niin kaunista.

Vaikka Kersantti Napalm omaakin suomalaiskansallisen luonteenlaadun – eli jurot juntit eivät turhaan päätänsä auo – kuuluu hän silti Yhdysvalloissa vaikuttavaan Patriot American Force (PAF) -järjestöön. Sen muita superjäseniä ovat mm. Komentaja Ironfrisbee sekä Korpraali Karju. Eikä näille nimille kannata hekotella, mikäli haluaa selvitä hengissä tästä elämästä. Yksi kunnon suihkaus Napalmin liekinheitinhansikkaista ja isompikin lauma kulttuurisnobeja on enää pelkkää tuuleen katoavaa tuhkaa!

Mutta kuinka käy Kersantilta rock’n’roll?

Kersantti Napalmin ovat luoneet urhoista ylimmät, PAF-järjestön Suomen siiven salaisimmat erikoisagentit Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Siitä heille iso käsi. Ja viuhuva sirkkeli päin pläsiä.

Toni Jerrman

KersanttiNapalm-RauhalaWEB

Lue loppuun

Elokuvat – Foliohatun alla 3

AvpJulistewebFoliohatun alla
Osa 3: Alien vs. Predator

Petri Hiltunen ja Nalle Virolainen eivät ole ainoastaan leffahulluja…. He ovat leffamielipuolia!

Elokuvat viljelevät usein johtolankoja, joita tarinan henkilöt eivät syystä tai toisesta osaa tulkita oikein. Tämä hämmennys saattaa tarttua katsojaankin niin, ettei hän näe ilmeistä totuutta tapahtumien takana.

Vuonna 2004 valmistunut Paul W. S. Andersonin Alien vs. Predator -elokuva tarjoilee kiinnostavia tiedonmurusia avaruuden liskomaisten metsästäjien omintakeisesta kulttuurista. Valitettavasti kuvioissa pyörivä harhainen arkeologi Sebastian de Rosa (K1) hourailee niin paksua potaskaa, että katsojat saattavat saada muukalaisten rakentaman pyramidin historiasta aivan väärän käsityksen!

AvpK1webTotuus esiin

Elokuvan väitteet: Syvällä ikijään alla sijaitseva pyramidi (K2) rakennettiin etelänavalle aikana, jolloin mantereella oli vielä viidakkoa, ja siellä kukoisti ihmisten ensimmäinen kulttuuri. Tämä sivistys oli perusta egyptiläisten, khmerien ja atsteekkien valtakunnille. Predatorit käyttivät pyramidia sadan vuoden välein nuorten urosten miehuusriittiin, jossa jokaisen nuorukaisen oli tapettava yksi alien. Viimeksi näin kävi vuonna 1904, jolloin valaanpyyntiasemalta katosivat kaikki asukkaat. Nyt liskomiehet ovat houkutelleet tutkimusryhmän tahallaan ansaan, jotta voisivat pistää pystyyn kunnon metsästysretken.

Karu totuus: Pyramidi on korkeintaan noin 4500 vuotta vanha. Mitään ”ensimmäistä kulttuuria” ei ole koskaan ollut, vaan vaihtolämpöiset vaanijat ovat tehneet yhteistyötä eri historiallisten sivilisaatioiden kanssa. Eikä heidän ollut tällä kertaa tarkoitus metsästää.

AvpK2webPyramidin ikä

Idean ihmisten ”ensimmäisestä kulttuurista” pyhätön rakentajina heittää kehiin arkeologi Sebastian de Rosa. Tähän mieheen ei kuitenkaan kannata luottaa, sillä kun tapaamme hänet elokuvan alussa, häneltä on juuri evätty kaivausten rahoitus. Syynä on se, että hän on pelkkä taitamaton pelle. Miksi miljonääri Weyland ylipäätään haluaa palkata hänet tutkijatiimiinsä, on elokuvan todellinen mysteeri.

AvpK3webKuten tiedämme, Antarktis alkoi jäätyä 34 miljoonaa vuotta sitten. Nykyihminen kehittyi kuitenkin vasta noin 200 000–250 000 vuotta sitten. Missä hitossa etelämannerta mukamas kansoittanut kantakansa siis piilotteli yli kolmenkymmenen miljoonan vuoden ajan? Ja kuinka kummassa predatoreiden kulttuuri olisi säilynyt täysin muuttumattomana näin pitkään?

De Rosan teorian täytyy olla silkkaa hölynpölyä. Käytännössähän elokuvassa on rutkasti todisteita siitä, että rakennus on aivan tarkoituksella sijoitettu jään alle. Onhan pyramidissa jopa lämmitysjärjestelmä (K3), jollaista ei viidakkoon pykätyssä pytingissä tarvittaisi. Lisäksi juuri hyinen autius estää ksenomorfeja leviämästä koko planeetan vaivoiksi. Jääkenttä myös suojaa temppeliä ihmisten tunkeilevilta katseilta.

Lue loppuun