Sarjakuvat – Preacher x 2

Preacher1kansiWEBGarth Ennis & Steve Dillon:
Preacher Deluxe 1 ja 2

Räävittömyys ja sikasairaat henkilöhahmot ovat kovassa huudossa Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher-sarjakuvassa. Alkujaan 1990-luvun jälkipuoliskolla ilmestynyt Vertigo-tuotos on jälleen ajankohtainen, sillä sarjakuvan tv-versio lävähtää ruutuihin tänä kesänä. On myös ilahduttava huomata, etteivät vuosikymmenet ole syöneet Preacherin terää, vaan sarja maistuu yhtä tuoreelta ja anarkistiselta.

Parhaalla mahdollisella huonolla maulla toteutettu Preacher nytkäyttää aivot raiteiltaan jo alkuasetelmallaan. Taivaassa kuohuu, sillä Jumala on jättänyt valtakuntansa oman onnensa nojaan. Lisäksi enkelin ja demonin seksileikeistä syntynyt väkivahva Genesis on karannut Maan päälle. Tämä saa osan enkeleistä raivon partaalle ja toiset hukuttamaan murheensa tuoppiin.

Maassa Genesis humahtaa alkoholistipastorin, Jesse Custerin, pääkoppaan. Näin Jesse saa kyvyn käskyttää ihmisiä sanoillaan. Taidolle tulee tarvetta, kun miehen perään rientävät niin teksasilaiset lainvalvojat, Kristuksen pyhää verenperintöä vaaliva salaseura kuin Taivaan ikioma pyssysankari, kaikki vastaantulijat lahtaava Tappajien pyhimys.

Preacher2WEBAivan yksin Jesse ei rääkkiin joudu, sillä hänellä on seuranaan aseintoinen ex-tyttöystävä Tulip, juoppo irlantilaisvampyyri Cassidy sekä John Waynen haamu. Yhdessä he ryhtyvät etsimään luomakuntansa hylännyttä Jumalaa, jotta voisivat vaatia tätä tilille teoistaan.

Hurmeisen pohjaidean ympärille laadittu tarina vetää kokonaisuuden entistä hurjemmille kierroksille. Erityisen paljon hupia revitään värikkäistä sivuhenkilöistä, jotka eivät ole tervehenkisyyttä nähneetkään.

Heti kärkeen esiin pelmahtaa kovapintainen etelävaltiolaissheriffi, joka on vakuuttunut siitä, että kaikkien pahojen tekojen takana ovat ”marsilaiset neekerit”. Jessen sukulaisten rinnalla normimaailman kiihkouskovaiset punaniskajuntit ovat puolestaan maltillisuuden ja suvaitsevaisuuden perikuvia. Unohtaa ei myöskään sovi sysirumaa Persnaamaa ja perversioissa rypevää Jesus de Sadea. Tai psykopaattisia sarjamurhaajia, kahjoja poliiseja ja huoraavia seksuaalietsiviä.

Preacher6WEBSarjakuvan kielenkäyttö hylkää jo kättelyssä poliittisen korrektiuden. Törkyturvat tuuttaavat tuutista ulos loukkauksia ja kirosanoja sellaista tahtia, että harvemmin näkee. Samalla intomielellä on toteutettu sarjan väkivalta, joka yltää pikkutarkkaan graafisuuteen. Kun aseilla ammutaan, aivomassa lentää ja puolikkaat leukaperät roikkuvat juuri ja juuri naamassa kiinni. Sarjan rienaava ilonpito on toki monin osin itsetarkoituksellisen rajua, mutta se ei tunnelmaa häiritse.

Kaiken tabujen raastamisen keskelläkin Preacheristä löytyy myös älyä ja herkkyyttä. Ennisin teksti perkaa monin tavoin myyttistä amerikkalaista mielenmaisemaa sekä populaarikulttuurin ikoniseksi kasvanutta kuvastoa. Paljon tilaa saavat myös päähenkilöiden keskustelut, jotka valaisevat hienosti heidän luonteitaan, ystävyyttään ja aiempia kokemuksiaan.

Preacher1WEB

Kokonaisuudessaan Preacheriä voi kuvailla monella sanalla. Nerokas, riemastuttava, raikas ja sympaattinen ovat ne, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen. Niiden perään on silti pakko heittää sellaisia termejä kuin hävytön, raaka, rietas ja rivo. Eli kukkahattutädeille tai puhtoisten romanssien ystäville sarjaa ei voi suositella. Me muut sen sijaan hihkumme ilosta saarnamiehen äärellä.

RW kustannus on kevään aikana julkaissut suomeksi kaksi Preacher Deluxe -kokoelmaa. Kovakantiset kirjat kattavat alkuperäisen lehden 26 ensimmäistä numeroa – toisin kuin Egmontin vuonna 2002 julkaisemat pehmeäkantiset albumit, joissa ehdittiin käydä läpi vain seitsemän lehden materiaalit. Teoksia täydentävät Glenn Fabryn upeat kansimaalaukset sekä usean tekijän kuvagalleria.

Preacher3WEB

Jos nyt jotain louskuttamista pitäisi löytää, niin Jessen käskyäänen ladontatyylin muuttuminen ensimmäisen ja toisen kirjan välillä on hämäävää. Oudolta tuntuu myös suomentajan idea kierrättää Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin sanoitusta San Franciscossa soittavan 1990-lukulaisen jenkkipunk-bändin keikalla. Kuten myös ne muut mukaan ahdetut suomalaisbiisit ja -viitteet. Magneettimedia-heitto on sitten jo niin tökerö anakronismi, että pahaa tekee. Mutta nämä nyt ovat pieniä kauneusvirheitä muuten hulppeissa teoksissa.

”Jos en saa, mitä haluan, me kaikki pääsemme seuraamaan, kuinka pullapoika yrittää syödä omat ihratissinsä… Ja sehän kuulostaa maanmainiolta illanvietolta.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/16.

Preacher5WEB

Sarjakuvat – Joe Kubert: Yossel

YosselkansiWEBJoe Kubert
Yossel – 19. huhtikuuta 1943

”Siellä tapettiin ihmisiä… Tuntevia, aistivia ihmisiä. Ammuttiin kylmäverisesti. Nuijittiin kiväärintukeilla. Puhkottiin pistimillä. Jätettiin lojumaan kaduille kuin roskat.”

Vuonna 2012 kuollut Joe Kubert tunnetaan parhaiten supersankarisarjakuvista, joita hän piirsi säännöllisesti 1940-luvun alusta lähtien. Vuosituhannen vaihteen tietämissä Kubert ryhtyi työstämään myös yhteiskunnallisesti merkittäviä, lähihistorian hirmutöitä valottavia sarjakuvia. Niitä ovat mm. viime vuonna suomeksi saatu Faksi Sarajevosta (ks. Tähtivaeltaja 3/14) sekä nyt ilmestynyt Yossel – 19. huhtikuuta 1943 (RW Kustannus).

Kubert on juuriltaan Puolan juutalainen. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti kuitenkin Yhdysvaltoihin. Yossel on eräänlainen entä jos -visio siitä, miten heille olisi saattanut käydä, jos he olisivat jääneet kotiseudulleen ja joutuneet natsien juutalaisvainojen uhreiksi.

Yossel1WEBElämältä katoaa pohja, kun Yosselin perhe pakkosiirretään Varsovan gettoon. Nuori poika pakenee ympäröivää nälkää, köyhyyttä ja kuolemaa piirrostensa sankarifantasioihin. Ne myös pelastavat hänet vanhempiensa kaasukammiokohtalolta, sillä saksalaiset sotilaat tykästyvät pojan kuviin ja haluavat pitää hänet huvittajanaan.

Lopulta koittaa päivä, kun sorretut nousevat natseja vastaan – tunnetun tuhoisin seurauksin. ”Voimme edes kuolla kuin ihmiset.”

Yossel on äärettömän vahva ja vaikuttava kertomus. Se tuo ihmisten todellisen kärsimyksen ja epäinhimillisen kohtelun lukijan iholle asti. Jo Varsovan geton olosuhteet ovat järkyttävät, mutta vielä pahempaa on luvassa, kun sarjakuva siirtyy keskitysleirien kalmankatkuisten kauhujen keskelle. Tämä tuntuu selkäpiissä asti.

Yossel3WEBSiinä missä Faksi Sarajevosta kärsi Kubertin supersankaritöistä tutuista kuvallisista maneereista, tuo Yossel mieleen lähinnä Will Eisnerin myöhäiskauden tuotannon. Osittain eroa selittää se, että Yosselin taide koostuu karheista lyijykynäluonnoksista, joista puuttuu tussauksen ja värien mukanaan tuoma viimeistely. Vakavahenkistä vaikutelmaa lisää dialogin sijoittelu tekstiruutuihin puhekuplien sijaan.

Yossel on yksi 2000-luvun pysäyttävimmistä sarjakuvajulkaisuista. Mestariteos, jota voi verrata jopa Art Spiegelmanin Maus-klassikkoon.

Hieman asian vierestä on pakko todeta, että jokaisen, joka Suomessa käyttää sanaparia ”graafinen romaani”, sietäisi saada selkäänsä. Oikea termi tässä yhteydessä on tietenkin sarjakuvaromaani.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 3/15. Kyseinen numero ilmestyy elo-syyskuun taitteessa.

Yossel2WEB

Sarjakuvat – Teräsmies: Maa Yksi x 2

TerisMaaYksi1kansiWEBTeräsmies: Maa Yksi 1 ja 2

J. Michael Straczynskin kirjoittamissa ja Shane Davisin hienosti piirtämissä Teräsmies: Maa Yksi 1 ja 2 -opuksissa (RW Kustannus) pumpataan putkiin vaihtoehtoista metalliseosta. Kirjoissa kierrätetään jälleen kerran siniasuisen kansansankarin syntytarinaa, mutta nyt totutusta poikkeavassa kuosissa.

Jo sarjakuvan yleisilme asettaa sen eri kategoriaan kuin yleensä niin trikoonkirkkaat Teris-sovitukset. Sarjakuvassa käytetty väriskaala on ruskeanharmaa ja maailmankuva ankea. Lisäksi piirrostyyliin, hahmoihin sekä henkilöiden keskinäiseen vuorovaikutukseensa on pyritty uuttamaan realistista otetta. Edes Jimmy Olsenia ei kuvata toheloivana hupsuna, vaan vakavasti työhönsä suhtautuvana valokuvatoimittajana.

TerisMaaYksi2WEBJuuri maaseudulta suurkaupunkiin muuttanut Clark Kent on kovin hämmentynyt elämänsä tulevasta suunnasta. Supernuorukainen on niin lahjakas, että rahakkaita työtarjouksia satelee joka tuutista. Mutta jotenkin veri vetää urheilija- tai tutkijauran sijasta journalismin suuntaan. Voimansa hän pyrkii joka tapauksessa pitämään salassa, sillä hän haluaa olla vain yksi katujentallaaja muiden joukossa – tuntea yhteenkuuluvuutta yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden sijaan.

Maailma heittää kuitenkin kapuloita miehen rattaisiin. Kun ulkoavaruudesta saapuneet valloittajat ryhtyvät listimään porukkaa, on Clarkin pakko vetää ikoninen asunsa ylleen. Varsinkin koska hyökkääjät ovat saapuneet aurinkokuntaamme etsimään viimeistä kryptonilaista…

TerisMaaYksi2kansiWEBKakkosalbumissa jatketaan Clarkin tunne-elämän perkausta. Tarinassa valotetaan mm. sitä, kuinka hän jo kouluaikoina tunsi itsensä erilaiseksi ja vetäytyi erakkomaiseen kuoreen. Muutettuaan Metropoliksen rähjäisiin kortteleihin Clark kuitenkin tutustuu pariin naapuriinsa. Heidän elämäntilanteensa kuvastaa pienieleisen taitavasti suurkaupungin nurjempaan puolta, vaikka hahmot eivät turhanpäiten kurjuudessa rämmikään.

Hyvin toimivat myös pohdinnat siitä, mihin kaikkeen supersankari saattaa voimiensa tunnossa tarttua. Mitä tehdä, kun diktaattori uhkaa lahdata isot kasat kansalaisiaan, jos Teräsmies pelastaa tsunamin alle jääneet kapinalliset? Trikoomiehen tekemä ratkaisu on lopulta raadollisempi kuin mihin Teris-sarjakuvissa on yleensä totuttu.

TerisMaaYksi21WEBAlbumin eineksiin lukeutuvat myös Lois Lanen yritys setviä Clarkin salaisuuksia, viranomaisten toimet Teräsmies-uhan neutralisoimiseksi sekä Metropolista riivaava supervoimainen sarjamurhaaja. Keitoksen heikoin lenkki ovat Parasiitti-tappajan kanssa käytävät kaksintaistelut, joiden mitta venyy pitkälle puuduttavuuden tuolle puolen.

Kokonaisuudessaan Maa Ykköset ovat varsin pätevää trikoosarjakuvaa. Käsittelyyn nostetaan niin Teräsmiestä ohjastavat opit kuin ne eettiset valinnat, joita supervoimainen muukalainen joutuu tekemään. Myös tasapainottelu realismin ja fantasian välillä toimii suhteellisen hyvin, eikä kerronta sorru missään vaiheessa omenapiirakkaa mussuttavan puhtoisuuden pauloihin.

Kaikkivoipaisuudessaan Teräsmies on useimmiten ollut silkka satuhahmo, joten on erittäin positiivista, että aihetta lähestytään väliin haastavammastakin kulmasta. Nämä sarjakuvat myös onnistuvat päivityksessään huomattavasti Man of Steel -leffan neuroottisia turpakäräjiä paremmin.

Toni Jerrman

TerisMaaYksi23WEB

Sarjakuvat – Batman-klassikko x 2

BatmanYonRitariKansiWEBBatman: Yön ritari deluxe

”Olisimme voineet muuttaa maailman… Mutta katso meitä nyt… Minusta on tullut poliittinen rasite… Ja sinä… Sinä olet vitsi…”

Batmania on nykyisin mahdoton hahmottaa ottamatta huomioon Frank Millerin yhteiskuntakriittistä Yön ritari -hittiä. Niin suuri vaikutus tuolla 1980-luvun puolivälissä syntyneellä sarjakuvalla on ollut kaikkiin myöhempiin lepakkotulkintoihin. Onkin hyvä, että RW Kustannus on julkaissut tämän synkän joutsenlaulun jälleen kerran suomeksi – siitäkin huolimatta, että ajan hammas on kohdellut teosta paikoin kaltoin.

BatmanYonRitari2WEBBatman: Yön ritari deluxen tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin supersankarit ovat enää pelkkä muisto. Ihmiskunta on kateudessaan hylännyt keskuudessaan kulkeneet jumalat, ja jopa Batman on heittänyt viittansa nurkkaan. Jäljellä on enää partiopoikamainen Teräsmies, josta on tullut Yhdysvaltain presidentin salainen käsikassara.

Sisäinen polte ei ole kuitenkaan jättänyt Bruce Waynea rauhaan. Se kuiskii ja houkuttelee vanhaa miestä vetämään trikoot jälleen ylleen.

Lopullisen kimmokkeen Lepakon paluulle antaa Gothamissa riehuva väkivaltainen Mutantit-nuorisojengi, joka kokee oikeudekseen silpoa ja murhata niin nunnia, lapsia kuin vanhuksiakin.

BatmanYonRitari6WEBRoistoja rusikoivan yön kostajan paluusta ei kuitenkaan olla iloisia. Mediassa kaikenkarvaiset asiantuntijat ja rikollisten hyysääjät laukovat tuomioitaan. Myös naiivit poliitikot sekä poliisilaitos asettuvat vastahankaan. Pakkomielteinen Battis on kuitenkin vakuuttunut, että hänen kaltaistaan kivikovaa tuomaria tarvitaan Gothamin rauhoittamiseen.

BatmanYonRitari1WEBBatmanin uusi tuleminen herättää myös hänen perivihollisensa horroksesta. Kaksinaaman ohessa kaupunkia päätyy riivaamaan entistäkin hullumpi Jokeri. Ensi töikseen hymynaama tappaa satapäin tv-ohjelman nauhoituksiin saapuneita katsojia.

Yön ritarin tarina käynnistyy hitaanpuoleisesti ja itseään toistaen. Sankari vai uhka -kiistelystä on muodostunut jo supersankarisarjakuvia rasittava klise, joten teema ei enää hirveästi sytytä. Lisäksi Miller perkaa aihetta ylitsevuotavan runsassanaisesti.

Todelliseen liikenteeseen Yön ritari singahtaa vasta kokonaisuuden puolivälissä, kun Batman ja Jokeri ottavat toisistaan mittaa huvipuiston uumenissa. Tässä jaksossa on kiihkeää intensiteettiä ja tummanpuhuvaa tunnelmaa.

Vielä paremmaksi meno yltyy, kun Ronald Reagania muistuttava seniili
presidentti lähettää Teräsmiehen pysäyttämään sekä Venäjän laukaiseman ydinohjuksen että oikeuden omiin käsiinsä ottaneen Lepakkomiehen. Lopputulos on vahvasti tykittävää sarjakuvataidetta, joka jättää lukijaansa lähtemättömän jäljen.

BatmanYonRitari3WEB”Maapallon ihmiset. He pystyivät tällaiseen… Ja sinä naurat…”

Keskeisessä asemassa Yön ritarissa on Millerin omaehtoinen taide. Dramaattinen, elokuvamainen kuvakerronta sekä jylhä mustien pintojen hyötykäyttö. Tosin Miller on sittemmin yltänyt tälläkin saralla messevämpään jälkeen. Lisäksi aikoinaan kehutut Lynn Varleyn värit vaikuttavat tänä päivänä kovin valjuilta ja hengettömiltä.

Kirjan päätteeksi on koottu runsas kattaus bonusherkkuja. Mukana on Millerin alkuperäisiä tarinasynopsiksia, hahmoluonnoksia ja sivujen lyijykynäversioita. Yllättäen suuri osa tästä materiaalista on jätetty kokonaan suomentamatta.

Yön ritari herättelee moninaisia ajatuksia oikeuden ja sankaruuden käsitteistä. Toisin kuin Millerin viimeaikaiset työt, se ei asetu kritiikittä ylistämään patavanhoillista silmä silmästä -näkemystä. Pelkurimaisia poliitikkoja, pinnallisia tv-julkkuja, hyväuskoisia kukkahattutätejä ja itseään täynnä olevia kusipäitä se kuitenkin suomii ankaralla kädellä.

”Minä hehkun, minä poltan sinua… Roihuan kuumana, raivoisana ja kauniina…”

BatmanTappavaVitsiKansiWEBBatman: Tappava vitsi deluxe

RW:n valikoimista löytyy toinenkin keskeinen Batman-klassikko. Alan Mooren käsikirjoittama ja Brian Bollandin kuvittama Tappava vitsi deluxe -albumi sisältää Tappava pila -nimellä paremmin tunnetun seikkailun lisäksi viitisentoista sivua ekstramateriaalia.

Julkaisun päätarina on nähty suomeksi jo pariin kertaan – vuosina 1989 ja 2007 – mutta nyt sarjakuvaa koristaa ensi kertaa Bollandin oma väritys. Se on vanhaa palettia huomattavasti hillitympi, mikä korostaa hienosti taiteilijan pikkutarkkaa viivatyöskentelyä. Selkeimmin tämä näkyy lähes yksinomaan harmaasävyissä toteutetuissa muistelmajaksoissa.

Tappava vitsi on jälleen yksi kuvaus Batmanin ja Jokerin ikuisesta piirileikistä sekä siitä mielentilasta, josta hymynaama ammentaa sairaat temppunsa. Kertomuksessa yhdistyvät Jokerin överiksi ryöpsähtävä väkivaltaisuus ja hänen synnyintarinansa traagisuus – se, kuinka elämän potkimasta onnettomasta koomikosta tuli katkeran kahjouden mannekiini. Hirviö, joka haluaa hukuttaa tuskaisan menneisyytensä hulluuden kaiken peittävän viitan alle.

BatmanTappavaVitsi1WEB”Mikset naura kanssani?”

Tappava vitsi on psykologisesti vahva tarina, jossa kerronnan rytmitys ja tarkkaan harkittu kuvakuljetus tukevat kokonaisuuden dramaattista tunnelmaa. Viehättävän synkänoloinen on myös Bollandin oma 8-sivuinen täytetarina, jossa viaton nuorukainen visioi Batmanin murhasta muuten nuhteettoman elämänsä kohokohtaa.

Lopulta kaikki päättyy sateeseen. Kenties myös kuolemaan.

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu alunperin Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/15.

BatmanTappavaVitsi2WEB

Sarjakuvat – Sandman

SandmankansiWEBNeil Gaiman & co
Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja

”Olen matkaaja. Kuljen halki uniesi, ratsastan niiden lomassa. Laukkaan Manhattanilta lohikäärmeellä. Se on tehty niittiteräksestä ja tuoksuu hattaralta.”

Oli vuosi 1989, kun Neil Gaimanin käsikirjoittama Sandman räjäytti pääni ensimmäisen kerran. Innostuin sarjakuvasta niin paljon, että erinäisten käänteiden jälkeen onnistuin saamaan Tähtivaeltajaan numero 4/91 ensimmäisen Gaiman-haastattelumme – sittemmin niitä on tullut useita lisää. Nopeasti kasvaneen kulttimaineen myötä Sandmanin löysivät lopulta myös lukijat, jotka eivät sarjakuviin olleet aiemmin tarttuneet.

Sandmanin alkuperäinen juoksu päättyi vuonna 1996, mutta se ei ole tyrehdyttänyt sarjan megasuosiota. Unten valtiaan ympärille kudotut tarinat keräävät yhä uusia faneja, joten teoksesta otetaan jatkuvasti lisäpainoksia. Näistä komeimpia ovat suurikokoiset ja osin uudelleenväritetyt The Absolute Sandman -kokoelmat, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2006.

Italialaistaustaisen RW-kustantamon Sandman Deluxe 1: Yösävelmiä ja alkusoittoja -albumi pohjautuu Absolute-teosten materiaaleihin, vaikka kirja onkin esikuvaansa pienikokoisempi. Lisäksi kovakantinen opus kattaa vain lehdet 1–8, kun ykkösabsoluutti etenee numeroon 20 asti.

Juuri näistä tarinoista Sandmanin legenda sai alkunsa, eikä niiden loisto ole vuosien saatossa himmennyt. Vaikka Gaiman itse pitää ensiaskeliaan pitkän sarjakuvan parissa haparoivina, ovat visiot yhä vahvoja ja vaikuttava.

SandmanVanhaUusiWEBVuonna 1916 Roderick ”Magus” Burgessin johtama okkultistinen salaseura yrittää manata esiin itsensä Kuoleman, mutta saakin saaliikseen tämän veljen, Sandmanin. Kalpeakasvon vankeus venyy vuosikymmenten mittaiseksi, ja tänä aikana ihmiskuntaa vaivaavat erilaiset unitaudit. Kärsivällisen odotuksen päätteeksi Nukkumatti pääsee lopulta vapauteen.

Pitkä vankeus on kuitenkin syönyt unten valtiasta, joten hän kaipaa kipeästi kolmea varastettua esinettään, joihin on uuttanut osan voimistaan. Niiden etsintä vie Morpheuksen mielikuvituksellisten demonien kansoittamaan Helvettiin, hulluksi tulleen Tohtori Kohtalon hallinnoimaan maantiekahvilaan ja John Constantinen huumekoukkuun sortuneen ex-tyttöystävän kotiluolaan.

”Kuuntele tuskanhuutoja maailmasta, jossa nurkat yhtäkkiä kuhisevat pahoja asioita. Kuuntele kipeää maailmaa. Sen kuulee kyllä.”

Sandman1WEBJonkun muun käsissä tästä kaikesta olisi saattanut syntyä toiminnallinen seikkailutarina, mutta Gaiman punoo aiheesta tarunomaista tunnelmaa huokuvan inhimillisen helmen. Hän maalaa tapahtumien pyörteisiin imaistuista ihmisistä pienin vedoin persoonallisia yksilöitä, joiden kohtalot koskettavat lukijaa. Gaimanin teksti on väkevän ilmaisuvoimaista ja toimii hyvin Sam Kiethin ja Mike Dringenbergin lähes unenomaisen kuvaston kanssa. Lopputuloksena on sarjakuvaa, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

Kirja huipentuu legendaariseen Sisareni siipien havina -episodiin. Seesteisessä, keskusteluun nojaavassa jaksossa tutustutaan Sandmanin sisareen, Kuolemaan. Hän esittäytyy lukijoille nuoren goottitytön hahmossa – idea otti välittömästi tuulta alleen ja sementoi Gaimanin maineen vanhojen myyttien oivaltavana kierrättäjänä.

Ensimmäiset Sandman-tarinat ovat pitkälti kauhupainotteisia ja ammentavat vaikutteita sekä vanhoista kauhusarjakuvista että Alan Mooren Swamp Thing -jatkumosta. Mukana on myös useita vierailevia tähtiä aina Etrigan-demonista Arkhamin mielisairaalaan suljettuun Linnunpelättiin. Jatkossa sarjan yhteydet DC-yhtiön supersankariuniversumiin vähenevät ja kerronta siirtyy enemmän kauhulla maustetun mytologisen satufantasian suuntaan.

Suomalaiseen laitokseen on poimittu Absolute-kokoelmasta tutuista bonusmateriaaleista Paul Levitzin sekopäinen esipuhe, Gaimanin yksityiskohtainen Sandman-hahmotelma, vuoden 1989 lopulla laadittu essee sarjakuvan siihenastisista tapahtumista sekä Gaimanin epilogi, joka on kirjoitettu alunperin vuonna 1991 julkaistua pehmytkantista Preludes & Nocturnes -albumia varten.

Sandman2WEBTäytyy toivoa, että RW Kustannus jaksaa julkaista Sandmanin tarun suomeksi loppuun asti. Ne aiemmat yritykset, eli Kalma-lehdessä vuosina 1991 ja 1992 ilmestyneet kahdeksan ensimmäistä jaksoa ja Jalavalta tulleet neljä seuraavaa albumia, kun jättivät kokonaisuuden ikävästi kesken. Suomennosta voisi tosin jatkossa hioa sujuvammaksi.

”Unimaailmani tuolla puolen on vain tomua ja ääretön pimeys.”

Toni Jerrman

Teksti on julkaistu Tähtivaeltaja-lehden numerossa 1/15.

Neil Gaiman Tähtivaeltajassa

Novellit

Murhamysteerit (Murder Mysteries) – Tähtivaeltaja 4/93
Eräs elämä, varhaisen Moorcockin sävyissä (One Life, Furnished in Early Moorcock) – Tähtivaeltaja 2/98
Lumesta, lasista ja omenoista (Snow, Glass, Apples) – Tähtivaeltaja 1/99
Lokakuu tuolissa (October in the Chair) – Tähtivaeltaja 1/04
Sulkemisaika (Closing Time) – Tähtivaeltaja 3/04

Sarjakuvat

Rehellinen vastaus (piirros Bryan Talbot) – Tähtivaeltaja 3/94
Death: Talvinen tarina (piirros Jeff Jones) – Tähtivaeltaja 2/00

Artikkelit ja haastattelut

Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 4/91
Neil Gaiman kuplii – Tähtivaeltaja 3/94
Tarinankertoja Neil Gaiman – Tähtivaeltaja 1/99
Neil Gaiman varjojen talossa – Tähtivaeltaja 1/04

Lisäksi useita kirja- ja sarjakuva-arvosteluja