Teräsmies: Maa Yksi 1 ja 2

J. Michael Straczynskin kirjoittamissa ja Shane Davisin hienosti piirtämissä Teräsmies: Maa Yksi 1 ja 2 -opuksissa (RW Kustannus) pumpataan putkiin vaihtoehtoista metalliseosta. Kirjoissa kierrätetään jälleen kerran siniasuisen kansansankarin syntytarinaa, mutta nyt totutusta poikkeavassa kuosissa.

Jo sarjakuvan yleisilme asettaa sen eri kategoriaan kuin yleensä niin trikoonkirkkaat Teris-sovitukset. Sarjakuvassa käytetty väriskaala on ruskeanharmaa ja maailmankuva ankea. Lisäksi piirrostyyliin, hahmoihin sekä henkilöiden keskinäiseen vuorovaikutukseensa on pyritty uuttamaan realistista otetta. Edes Jimmy Olsenia ei kuvata toheloivana hupsuna, vaan vakavasti työhönsä suhtautuvana valokuvatoimittajana.

Juuri maaseudulta suurkaupunkiin muuttanut Clark Kent on kovin hämmentynyt elämänsä tulevasta suunnasta. Supernuorukainen on niin lahjakas, että rahakkaita työtarjouksia satelee joka tuutista. Mutta jotenkin veri vetää urheilija- tai tutkijauran sijasta journalismin suuntaan. Voimansa hän pyrkii joka tapauksessa pitämään salassa, sillä hän haluaa olla vain yksi katujentallaaja muiden joukossa – tuntea yhteenkuuluvuutta yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden sijaan.

Maailma heittää kuitenkin kapuloita miehen rattaisiin. Kun ulkoavaruudesta saapuneet valloittajat ryhtyvät listimään porukkaa, on Clarkin pakko vetää ikoninen asunsa ylleen. Varsinkin koska hyökkääjät ovat saapuneet aurinkokuntaamme etsimään viimeistä kryptonilaista…

Kakkosalbumissa jatketaan Clarkin tunne-elämän perkausta. Tarinassa valotetaan mm. sitä, kuinka hän jo kouluaikoina tunsi itsensä erilaiseksi ja vetäytyi erakkomaiseen kuoreen. Muutettuaan Metropoliksen rähjäisiin kortteleihin Clark kuitenkin tutustuu pariin naapuriinsa. Heidän elämäntilanteensa kuvastaa pienieleisen taitavasti suurkaupungin nurjempaan puolta, vaikka hahmot eivät turhanpäiten kurjuudessa rämmikään.

Hyvin toimivat myös pohdinnat siitä, mihin kaikkeen supersankari saattaa voimiensa tunnossa tarttua. Mitä tehdä, kun diktaattori uhkaa lahdata isot kasat kansalaisiaan, jos Teräsmies pelastaa tsunamin alle jääneet kapinalliset? Trikoomiehen tekemä ratkaisu on lopulta raadollisempi kuin mihin Teris-sarjakuvissa on yleensä totuttu.

Albumin eineksiin lukeutuvat myös Lois Lanen yritys setviä Clarkin salaisuuksia, viranomaisten toimet Teräsmies-uhan neutralisoimiseksi sekä Metropolista riivaava supervoimainen sarjamurhaaja. Keitoksen heikoin lenkki ovat Parasiitti-tappajan kanssa käytävät kaksintaistelut, joiden mitta venyy pitkälle puuduttavuuden tuolle puolen.

Kokonaisuudessaan Maa Ykköset ovat varsin pätevää trikoosarjakuvaa. Käsittelyyn nostetaan niin Teräsmiestä ohjastavat opit kuin ne eettiset valinnat, joita supervoimainen muukalainen joutuu tekemään. Myös tasapainottelu realismin ja fantasian välillä toimii suhteellisen hyvin, eikä kerronta sorru missään vaiheessa omenapiirakkaa mussuttavan puhtoisuuden pauloihin.

Kaikkivoipaisuudessaan Teräsmies on useimmiten ollut silkka satuhahmo, joten on erittäin positiivista, että aihetta lähestytään väliin haastavammastakin kulmasta. Nämä sarjakuvat myös onnistuvat päivityksessään huomattavasti Man of Steel -leffan neuroottisia turpakäräjiä paremmin.

Toni Jerrman